Kuka tarvitsee keskiluokkaa? Pieni kirjoitus vaaleista sekä äänestys-matematiikasta sekä demokratian suhteesta autoritariaan.

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/kuka-tarvitsee-keskiluokkaa-pieni.html

Miten tiedustelu puretaan, ja miksi ihmiset uskovat lain voimaan liian helposti?

Tiedustelupalvelun purkaminen ei mikään kovin helppo prosessi ole, vaikka ihmiset niin ilmeisesti kuvittelevat. Tai oikeastaan heidän halutaan ajattelevan, että Gestapo ja Stasi ovat vain jotain historiallisia jäänteitä, jotka pyyhitään lain muutoksilla pois ihmisten mielistä. Kuitenkin nuo laitokset työllistivät aikoinaan hyvin paljon ihmisiä, joille jäi sitten kaikenlaista tietoa haltuunsa, ja vaikka kyseessä on ollut poliittinen poliisi, joka on valvonut ihmisten mielipiteitä, niin kuitenkin aina joskus on salakuuntelussa paljastunut ihan oikeita rikoksia, joita on painettu villaisella.

Esimerkiksi välillä turistit ovat puhuneet puhelimissa huumekaupoista tai tullimiesten lahjonnasta, ja jättäneet esimerkiksi ilotyttöjen palveluita maksamatta. Tuollaisia tapauksia on aina välillä ilmennyt, missä esimerkiksi joku vähän turhan rikas henkilö olisi maksanut tullimiehille siitä, että hän on saanut tuoda “vähän ylimääräistä” Suomeen. Tai sitten on maksettu siitä, että joku kaveri on sitten viety tullin takahuoneeseen, ja riisutettu alasti. Mutta kuitenkin myös sellaisia tapauksia on varmasti ollut, missä Stasin käsiin tullut ilmianto on peräisin esimerkiksi henkilön veljeltä tai tämän vanhemmilta, jotka ovat halunneet “täydellisen nuoren” tai sitten vain osoittaa lojaalisuuttaan suurelle sosialistiselle valtiolle, joka sitten heitä on palkinnut sotilasarvoilla.

Tällaisissa tapauksissa on saatettu käyttää psykiatrisia sairaaloita siihen, että tuollainen kapinallinen nuori saadaan “taltutettua” tai oikeammin vääntää siihen muottiin, mikä on vanhempien mielestä parasta. Ja tietenkin se että tällaisissa perheissä saattaa olla niin, että joku sisaruksista menestyy opinnoissaan paremmin kuin toinen herättää kateutta. Tuollainen asia sitten hoidettiin joskus ilmoittamalla tuollainen henkilö stasille vastavallankumouksellisten ajatusten levittämisestä, mikä tiesi lähetettä psykiatriseen hoitoon.

Tuollaiset asiat varmasti olivat “mannaa” stasin virkailijoille, joiden tehtävänä oli kaikkien valtion vihollisten tuhoaminen. Ja mitä luulette noissa paikoissa sitten oikeasti tapahtuneen? Uskoisin että tuollaisissa paikoissa on työskennellyt henkilöitä, joilla ei mitään psykiatrista koulutusta ole, ja varmasti myös muita laiminlyöntejä on tapahtunut. Tuollaiset asiat olivat mahdollisia siksi, että valtion järjestelmä piti esimerkiksi vastavallankumoukselllista agitaatiota sekä ajattelutapaa eräänlaisena infektiona, joka piti kitkeä yhteiskunnasta pois. Nuo laitokset olivat hyvin ankeita, ja niillä oli paha maine, jotta infektio eli valtion kannalta väärä ajattelutapa  ei olisi muuttunut epidemiaksi, ja saastuttanut koko yhteiskuntaa.

Kun DDR sitten romahti, niin tietenkin osa Stasin virkailijoista varmasti olisi joutunut johonkin vastuuseen teoistaan, mutta silloin he saattoivat esimerkiksi itse ottaa noihin valvonnan kohteena olleisiin henkilöihin yhteyttä, ja esitellä itsensä ja kertoa olleensa se mies, joka valvoi juuri tuota perhettä. Eli ensinnäkin täysin viattomia ihmisiä lisättiin ilmiantajien listoille, jotta  koko kansa saatiin sidottua tuhon urkintaa sekä toisinajattelijoiden pelottelua varten luotuun koneistoon. Netissä liikkuu ilmeisesti tarkoitushakuisesti irti laskettuja huhuja siitä, että Angela Merkel sekä muita Saksan huippupoliitikkoja olisi ollut Stasin ilmiantaja.

Nuo tarkoituksellisesti irti lasketut huhut ovat saattaneet rohkaista mediaa levittämään CIA:n ja NSA:n yhteisoperaatioita BND:n eli Saksan tiedustelun kanssa tehtäviä yhteisoperaatioita koskevia tietoja, sekä siihen, että Saksaa alettiin ikään kuin kammeta irti NATO:sta. Se oliko Angela Merkel oikeasti Stasin tiedottaja en voi sanoa mitää, mutta hänen nimensä on saatettu lisätä noille listoille kiristämistä ajatellen.

Eli noihin arkistoihin ei ole välttämättä mitään luottamista, ja tällaiset merkinnät on saatettu tehdä Saksan yhdistymisen jälkeen, joten noista mahdollisista papereista pitää tehdä musteen kemiallista koostumusta koskeva analyysi, mikä paljastaa onko tuo muste sitä mitä käytetään lännestä ostetuissa kirjoitustarvikkeissa. Tuollainen analyysi tehdään laser-spektroskopian nimellä kutsutulla menetelmällä, ja se paljastaa musteen alkuaineiden suhteen. Tuossa testissä mustetta kuumennetaan laserilla, ja sen jälkeen tuota höryä katsotaan spektroskoopilla, mikä paljastaa siinä olevat alkuaineet. Silti se kertoo vain sen millaista muste on, ei sitä mistä se on ostettu, Kuitenkin tuota mustenäytettä verrataan muihin Stasin papereihin, ja jos Stasi on ostanut tuon musteen keskitetysti, niin näytteen yhtenevyyttä voidaan silloin pitää viitetodisteena siitä, onko tuo paperi kirjoitettu Stasin toimesta.

Samoin paperin selluloosasta voidaan etsiä esimerkiksi jäänteitä maaperästä, missä tuo puu on kasvanut, sekä kemikaaleista, millä selluloosaa on keitetty, ja näitä tietoja voidaan verrata muihin Stasin papereihin, ja jos papereissa on eroja, niin silloin voidaan sitten päätellä se, onko kyseinen arkki peräisin muusta kuin Stasin normaalisti käyttämästä erästä. Eli osa noista papereista on ehkä ollut vesileimalla varustettuja, mutta olisiko tällaista erikoispaperia käytetty Merkelin kaltaista nuorempaa henkilöä koskeviin merkintöihin on toinen asia.

(https://adarapress.com/2015/10/19/was-angela-merkel-a-stasi-informer-some-say-ja/)

Sitten he saattoivat kertoa, että tuo henkilö, joka istui esimerkiksi mielisairaalassa oli toisen perheenjäsenen ilmiantama, ja että vankilan tai psykiatrisen laitoksen  papereihin oli saatettu merkitä olematon henkirikos, jotta vartijat olisivat olleet “kovia ja korrekteja”. Noin he varmistivat sen, että ihmiset eivät uskaltaneet kertoa noista paikoista mitään kenellekään. Tuo temppu perustui siihen, että vaikka henkilö oli saanut tuomion poliittisin perustein, niin silti pareissa saattoi olla virheellinen merkintä, jolla oli kaksi tarkoitusta.

Ensinnäkin tarkoitus oli saada vartijat käyttämään kovia otteita noita vankeja kohtaan sekä edistää näiden henkilöiden eristämistä  yhteiskunnasta. Tällaista menetelmää kutsutaan “polit isolatoriksi” eli poliittiseksi eristämiseksi. Vaikka nuo laitokset olivat päältä päin katsottuna psykiatrisia laitoksia, niin todellisuudessa ne olivat vankiloita, missä olevat henkilöt nimettiin psykiatrisiksi potilaiksi. Näin heidän “agitaationsa” uskottavuutta vähennettiin.

Mutta jostain syystä tämä osa tuon valtion historiaa on käsitelty hiukan liian nopeasti. Joten itse olen sitä mieltä, että osa noista ilmi annetuista sekä psykiatristen syiden takia sairaaloihin toimitetuista  henkilöistä saattaa olla oikeasti ulkomaalaisten ilmiantamia, ja se saattaa olla hyvin epämiellyttävä asia joidenkin ihmisten mielestä. Syy miksi poliittisia vankeja alettiin nimittää psykiatrisiksi potilaiksi johtuu siitä, että noin heidän uskottavuuttaan voitiin vähentää, ja tietenkin tällaisissa laitoksissa käytettiin ainakin ennen kovia otteita, jotta nuo potilaat eivät sitten tekisi vastarintaa. Mutta on asioita, joista aina kannattaa hiukan keskustella. Nimittäin osa noista psykiatrisia sairaaloita koskevista artikkeleista varmasti on väärennettyjä.

Tuollaista väärentämistä tehtiin siksi, että noilla kauhujutuilla haluttiin paljastaa esimerkiksi väkivaltaisia sairaanhoitajia, ja silloin tietenkin julkisessa sanassa keskusteltiin siitä, kuinka joissakin psykiatrisissa sairaaloissa hakattiin potilaita, eikä niiden johtoa koskaan rangaistu. Esimerkiksi joistakin näistä laitoksista kirjoitettiin tarinoita, missä henkilökunta sai toimia mielensä mukaan, ja jos henkilö haki niihin töihin, niin silloin loukku räpsähti. Sillä artikkelilla saatiin sitten ihmiset hakemaan tuollaiseen laitokseen töihin, mistä seurasi saman tien matka kohti jotain sellaista, mitä kutsutaan elinkautiseksi mielisairaan hoidoksi. Eli nuo henkilöt pidätettiin sairaalan alueelle, ja lähetettiin sinne valkeaan linnaansa, missä hoidettiin väkivaltaisia ihmisiä.

Mielenterveydellinen hoito on kuitenkin asia, joka on esimerkki kolikosta, jolla on kaksi puolta. Toisaalta sen tarkoitus on eristää kaiken maailman Jammu Siltavuoria yhteiskunnasta, mutta esimerkiksi muutamissa tapauksissa, missä tuomari on joutunut antamaan itselleen hyvin ikävän tuomion, niin silloin hän on lähettänyt syytetyn psykiatriseen hoitoon, jolloin heitä ei tarvitse kuunnella oikeudessa. Tuollaisia tapauksia ovat lähinnä pikkurikokset, joita kuitenkaan ei haluta tuomita, koska tuo tekijä voisi saattaa tuomarin vaikeaan asemaan. Eli lähinnä kyse on toistuvista näpistyksistä sekä erilaisista seinäkirjoituksista tai sen kaltaisesta häiriköinnistä.

Ja noissa tapauksissa tietenkin pitää muistaa, että osa noista tuomioista koskee varmasti pelkää sotkemista, mutta tietenkin mukana on myös poliittisia mielipiteitä koskevia tuomioita. Mielenterveyshoitoa on kautta aikojen käytetty poliittisten vankien nujertamiseen sekä heidän eristämiseen, mutta samalla pitää muistaa, että on olemassa myös oikeasti mielisairaita ihmisiä, jotka saattavat olla hyvin väkivaltaisia. Tässä voidaan sitten vielä todeta, että mikään järjestelmä ei ole missään nimessä täydellinen.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Mietteitä salakuuntelusta sekä poliisin peitetoiminnasta

Tiedottaminen saattaa olla sinänsä hyvin tehokas keino vaikuttaa päivittäiseen elämään, ja varsinkin se että ihmiset tietävät vaikkapa siitä, että siviilivaatteita käyttävä poliisi voi tarkkailla jotakin alueita tai istua vaikkapa junassa varmasti hillitsee tarvetta esiintyä jossain paikassa. Vaikka soluttautuminen saattaa olla joidenkin ihmisten mielestä “marjastelua”, niin silti se se on tehokas pelote nimenomaan järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan toimittaessa, koska se pakottaa rikolliset tekemään tarkempia tutkimuksia jäsenistönsä taustoja kohtaan, ja tietenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi Helvetin Enkelit eivät ole mitään viranomaisia, joilla on käytössään virkamiesten keinot tarkastaa henkilöiden ilmoittamia tietoja.

Eli he eivät saa tarkastaa virallisia tietä pitkin esimerkiksi jäsenkokelaansa rikosrekisteriä tai muuten seurata heidän puhelimiaan. Ja tietenkin vaikka noiden jengien jäsenet haluaisivat nähdä toisen henkilön puhelinlaskun, niin siitä ei mitään puhelinnumeroita ilmene. Eikä mikään kiellä tuota henkilöä avaamasta toista puhelinliittymää sekä käyttämästä Whatsappia kommunikoidessaan muiden ihmisten kanssa. Jos puhelinnumero on merkitty salaiseksi, niin sitä ei saa mistään antaa, eivätkä erillisillä laskuilla laskutettavat numerot ilmene puhelinlaskuista.

Samoin kännyköissä on sellainen aspekti, että esimerkiksi Android-puhelin voidaan kloonata tekemällä toinen puhelin samaan Google-tiliin, ja samoin viranomaisilla on mahdollisuus “skimmata” noiden puhelimien sim-kortteja. Itseasiassa voidaan sanoa, että sim-kortti on oikeastaan vain normaalin pankkikortin muunnos, joka voidaan oikeilla välineillä kopioida, kuten kaikki muutkin elektroniset sirukortit voidaan kopioida. Sim-kortti on itseasiassa hyvin pienikokoinen tietokone, missä on massamuistit sekä oma prosessori, ja sen toiminta on sellainen, että tuohon korttiin johdetaan sähkövirta, jolloin tuo tietokone kytkeytyy automaattiin tai lukulaitteeseen.

Sim-kortin ohjelmoinnissa käytetään yleensä Java- tai jotain muuta C-sukuista ohjelmointikieltä, ja tietenkin se voidaan kopioida samalla tavoin kuin pankkikorttikin, ja ainoastaan PIN-koodin kanssa tulee ongelmia. Samoin niihin voidaan asentaa haittaohjelmia, joten sen takia niiden muistin-sekä tallennus tilankäyttö pitää mitoittaa siten, että noissa korteissa ei ole ylimääräistä tilaa, mihin voidaan tallentaa ylimääräisiä tiedostoja.  

Joissain maissa on epäilty tapahtuneen niin, että esimerkiksi kun tulli on ottanut puhelimen tarkastettavaksi, niin silloin sen sim-korttiin on asennettu pieni tiedosto, jolla on yritetty avata puhelimeen niin sanottu “takaportti”, jonka tehtävänä on asentaa puhelimeen esimerkiksi Whatsappiksi naamioitu tietokonevirus, eli eräänlainen Whatsappin “STEALTH”-versio, joka tekee siitä salakuuntelulaitteen. Tuolloin kyseessä on oikeastaan tavallinen sosiaalisen median ohjelma, joka on varustettu sellaisella ominaisuudella, että se ei mene ollenkaan pois päältä.

Vaikka tuo sovellus syö puhelimen akkua hiukan tavallista nopeammin, niin silti tuota asiaa ei välttämättä huomata, koska puhelimen putoaminen saattaa vahingoittaa akkua niin, että se kuluisi muutenkin tavallista nopeammin.  Poliisin peitetoiminta on tietenkin hyvin tehokas tapa estää sekä rajoittaa rikollisten välistä kommunikaatiota. Se että rikolliset tietävät, että poliisimies saattaa istua heitä vastapäätä saattaa hidastaa noiden henkilöiden välistä kommunikaatiota. Tuolloin pitää muistaa se, että ihmisen valvonta ei kovin vaikeaa ole, ja tuo henkilö voi kantaa mikrofoneja, vaikka hän ei sitä tiedäkään.

Vaatteiden nappeihin tai vaikka korvakoruihin sekä sormuksiin voidaan piilottaa hyvin pieniä, transistoroituja salakuuntelulaitteita, jotka eivät paljastu tavallisin menetelmin. Tuollaiset huipputekniset versiot äänittävät keskustelut Flash-muisteille, ja ne sitten puretaan etäkäytön avulla. Tuolloin esimerkiksi yleisradio antaa purkukoodin, jolloin nuo laitteen sitten purkavat äänitteen hyvin nopeasti. Analogisten radiolaitteiden toiminta on samanlaista kuin radiopuhelinten, ja esimerkiksi vauvojen itkuhälyttimiä voidaan suoraan käyttää salakuunteluun. Tai toinen mahdollisuus on käyttää koodattua laitetta, joka voidaan havaita, mutta sitä ei kuitenkaan erota perinteisillä salakuuntelulaitteen paljastamiseksi käytettävällä tekniikalla, missä TV-tä pidetään auki, ja lyhytaaltoradion radiokanavan valitsijaa liikutetaan asteikon poikki, ja jos tuo TV:n ääni kuuluu radiossa, niin tilaa salakuunnellaan.

Digitaalisen eli koodatun laitteen lähettämää signaalia ei kuitenkaan erota samalla tavoin kuin analogisen laitteen välittämää puhetta. Koodattujen laitteiden ongelma salakuuntelijan kannalta on se, että laiteparit voidaan paljastaa, jos niitä löytyy kotietsinnässä. Analoginen laite on anonyymi, mutta niiden ongelma on helppo havaittavuus, ja se että kolmas osapuoli pääsee samalla kuuntelemaan niiden lähettämää signaalia. Tietenkin esimerkiksi kuuntelua paljastamaan tulleita henkilöitä on joskus lahjottu pitämään laitteita kiinni. Turvallisuusalan ammattilaiset kuitenkin yleensä ovat tehneet niin, että kuuntelun paljastus-ryhmän esimiehet ovat laittaneet tiloihin muutamia salakuuntelulaitteita, jotka ryhmän piti löytää, jotta voitiin varmistua heidän luotettavuudestaan.

Tuollaiseen salakuunteluun on kuitenkin aina varauduttu, ja esimerkiksi DDR:n turvallisuuspoliisin eli Stasin laboratorioiden ympärillä oli usein radiolähettimiä, joiden tehtävänä oli häiritä talosta ulos lähtevää radioliikennettä, jotta mitään salaisia äänitteitä ei voitu suoraan lähettää ulos. Tuollaiset talot tunsi siitä, että niiden jokaisen kulman vieressä oli antenni, mistä lähetettiin häirintäsignaaleita.  Kuitenkin on olemassa tapa salakuunnella ihmisiä niin, että kukaan ei huomaa yhtään mitään. Se perustuu siihen, että asunnon seinään kiinnitetään stetoskooppi,  eli käytännössä purkki johon on liitetty mikrofoni.

Tuollainen laite voidaan asentaa esimerkiksi väliseinään, ja sitten tuo mikrofonin johto voidaan vetää vaikka pöytä-PC:hen, ja äänittää ääninauhurilla. Samoin jos salakuuntelija on esimerkiksi onnistunut hankkimaan toimiston, ja vuokraamaan sen kohteelleen, niin silloin hän voi asentaa tilaan mikrofoneja, jotka on lankojen avulla liitetty Internetiin, jolloin tietenkään mitään ylimääräisiä signaaleja pääse lähtemään. Mutta tietenkin tekniikka kehittyy jatkuvasti, ja salakuuntelu on jatkuvasti muuttuva osa valvonnasta, ja tekniikan halventuessa voivat myös aivan tavalliset ihmiset saada haltuunsa tekniikkaa, mikä oli ennen vain ammattilaisille varattua.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Amerikkalaiset sitten saivat Trumpissa sellaisen presidentin mitä he halusivat, mutta tuo valinta osoittaa sen, että ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan

Donald Trump on taas tehnyt sen, miksi häntä on pelätty todella paljon. Tuoi mies on irtisanoutumassa Kioton ilmastosopimuksesta, joten kai hän sitten aikoo ryhtyä käyttämään kumivenettä matkalla Valkoisesta Talosta kongressiin. Se miten Trump on toiminut tuon valtion nimeltään USA johdossa on saanut amerikkalaiset häpeämään. Mutta kun tätä miestä ajatellaan persoonallisuutensa kautta, niin voi ihan hyvällä omalla tunnolla sanoa sellaisen asian, että amerikkalaiset saivat sen mitä he halusivat. Myös Suomessa voi käydä niin, että maamme johtoon nousee joku henkilö, jota emme sinne ehkä haluaisi.

Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi Andy McCoy voisi aivan hyvin asettua presidenttiehdokkaaksi, jos hän vain saa tarpeeksi nimikirjoituksia kannattaja-listaansa. Ja ehkä sitten hän voisi vedota maamme Rock-nuorisoon. Eli jos tämä skenaario viedään loppuun asti, niin me voisimme sitten päästä nauttimaan presidentti sekä rockmuusikko McCoyn vallankäytöstä  ainakin kuudeksi vuodeksi. Näet presidentti on valittava ehdolla olevien ihmisten joukosta, ja jos henkilö sitten saa tarpeeksi ääniä, niin silloin hän tietenkin on presidentti, koska keskusvaalilautakunta ei näe mitään eroa sillä, että onko ääni annettu pilanpäiten vai aivan tosissaan. Ja presidenttiehdokkaaksi sitten pääsee jokainen syntyperäinen suomen kansalainen, joka saa omalle kannatuslistalleen tarpeeksi nimikirjoituksia.

Kuten monissa muissakin asioissa on käynyt, niin tässäkin tapauksessa pitää ihmisten ihan itse miettiä, että tätäkö he sitten oikeastaan halusivat, kun ryhtyivät äänestämään tuota hyvin persoonallista sekä värikästä kieltä käyttävää poliitikkoa, jonka tapa puhua on varmaan vedonnut hyvin moniin ihmisiin USA:ssa sekä muualla. Tuollainen hyvin värikäs persoona varmasti onnistuu aina  saamaan sellaisia ihmisiä taakseen, jotka muuten jättäisivät äänestämättä, mutta voin kyllä samalla sanoa sen, että tuon miehen tapauksessa on unohtunut sellainen asia, että vain ne uurnilla annetut äänet ratkaisevat siinä, tuleeko hän valituksi hakemaansa tehtävään. Meillä Suomessa ei ole niin paljon kokemusta tällaisesta vaalitavasta, missä kaikki on puhdasta “showta”, ja ihmisiä huudatetaan kuin rock-konserteissa.

Ainoa mikä tuossa kampanja-tavassa on tärkeää, että ihmiset katsovat televisiota, ja kiinnostuvat nimenomaan tämän ehdokkaan sanomasta sekä hänen esiin tuomistaan asioista. Ja tuossa mallissa sitten kiinnostusta ehdokkaaseen sitten herätetään lähes keinolla millä hyvänsä. Viimeisin malli tästä kiinnostuksen herättämisestä on se, että joku aikuisviihdetähti käy kertomassa äänestävänsä jotain ehdokasta, koska tämä kertoo “selvästi sen mitä mieltä hän on mistäkin asiasta”. Tuon tekniikan tarkoitus ei ole vakuuttaa äänestäjiä suoraan, vaan saada ihmiset kiinnostumaan kyseisen ehdokkaan tukiryhmän toimittamasta aineistosta.

Tuolloin ihmisiä kannustetaan käymään tuon poliitikon kotisivuilla sekä muutenkin tutkimaan sitä, mitä hän todella sanoo, ja se sitten on joillekin ollut vähän uutta. Tuohon kiinnostuksen herättämiseen kuuluu myös “antimainonta”, eli siinä ehdokasta ehkä hiukan pilkataan tai muuten häntä kohdellaan hieman “alentuvasti”. Mutta tuolloin pitää muistaa se, että mitään “pilailu-ääniä” ei ole vaalilautakunnan silmissä olemassa, vaan kaikki äänet, jotka voidaan hyväksyä merkitsevät sitä, että joku saa sitten merkitä tililleen kannatusta. Ja tuolla tavoin sitten se, kumpi kuka ehdokkaista oli äänestäjistä toista parempi mitataan sillä, että kenellä noista ehdolla olevista henkilöistä on eniten ääniä omassa äänestyslippu-kasassa.

Tuolloin sitten on henkilö valittu virkaansa tai tehtäväänsä, vaikka ne äänet olisi sitten miten pilanpäiten annettuja. Syy miksi tällainen Trump nyt sitten on noussut valtaan johtuu siitä, että ihmiset ovat kautta koko maailman kyllästyneitä poliittisiin päättäjiin, jotka eivät kuitenkaan äänestäjien mielestä aja kenenkään muun kuin oman itsensä sekä oman edustamansa ryhmän asioita. Tällä tarkoitan sitä, että mitään käytännön asioita ei yksikään edustaja tai presidentti koskaan ihmisille anna ainakaan heidän omasta mielestään.

Tällainen ajattelutapa sitten aiheutti sen, että meidän maassamme pääsi parlamenttiin myös eräs nyrkkeilijä lähinnä siksi, että hän oli hiukan erilainen kuin muut ehdokkaat. Maailmassa eli länsimaissa on monia ihmisiä, jotka eivät koskaan ole päässeet hyötymään esimerkiksi mistään talouskasvusta, ja samalla esimerkiksi juuri amerikassa on miljoonia ihmisiä, joilla presidentinvaihdos tarkoittaa vain uusia sotia. Ja uusi sota taas näkyy tavallisten miesten kohdalla vain siinä, että he lähtevät ryömimään johonkin kaukaiseen maahan kasarmien edestä ryömimästä.

Kun puhutaan siitä, kuinka väsyneitä amerikkalaiset ovat sotaan, joka on jatkunut ties kuinka pitkään, ja tulee vielä edelleen jatkumaan, niin tietenkin se, että televisio on täynnä pelkkiä ikäviä asioita varmasti stressaa noita ihmisiä. Ei varmaan merijalkaväen miehistä ole mukavaa tuijottaa televisiosta jatkuvia “yanks go home”-mielenosoituksia, kun he  itse ovat juuri vaarantanut henkensä tuolla kaukana jonkun “hyvän asian” takia.

Toki se on myönnettävä, että ehkä jostain afgaanista ei ole mukavaa, kun amerikkalaiset räiskivät häntä tai jotain hänen tuttavaansa konekiväärillä. Toisaalta kukaan noista kentällä toimivista sotilaista ei varmaan sinne Afganistaniin ihan huvikseen olisi ollut lähdössä, vaan päätös tuosta operaatiosta tehtiin jossain muualla kuin noiden miesten biljardipöydän ääressä.  Mutta toki voidaan aina sanoa, että mikään valtio ei vain saa rakentaa omaa turvallisuuspolitiikkaansa sekä asevoimiaan sokean luottamuksen varaan, vaan aina pitää olla varautunut pahimpaan.

Joten valtio tietenkin noudattaa sellaista politiikkaa, että “sic vas et pacem  para bellum” joka tarkoittaa latinaksi “jos haluat rauhaa, niin valmistaudu sotaan”. Tuo on siis malli, minkä mukaan realistista turvallisuuspolitiikkaa tehdään, mutta siihen tietenkin liittyy sellainen aspekti, että sama asia joka näyttää hyvältä valtion johdon mielestä ei ehkä ole aivan niin upeaa niistä miehistä, jotka ryömivät kasarmien edessä saadakseen palkkansa ja ehkä paikan jossain yliopistossa.

Amerikkalaisten tapa käydä tuota “terrorismin vastaista sotaansa” on hiukan raukkamaista, eli siinä käytetään paljon robotteja, joiden pudottamisesta ei seuraa niitä käyttäville valtioille miehistö-tappioita, mutta kuten tiedämme, niin jokainen maailman sotilasjohtaja varmaan kuitenkin mieluummin kirjaa vastapuolen kuin omiensa tekemiä tappioita. Ja aina voimme sitten lohduttautua sillä, että eipä tuo talibanien sekä muiden jihadistiryhmien kalusto niihin miehitettyihinkään koneisiin tehoa, eikä muutenkaan esimerkiksi poliisien tapa käyttää voimaa ole mitenkään erityisen urheilullista tai reilua.

Näistä operaatioista tehdään aina päätös ulkopoliittisen johdon toimesta, ja näiden operaatioiden ylin hyväksyjä istuu tällä hetkellä USA:ssa osoitteessa Pennsylvania Avenue 1600. Kun palataan taas siihen, että äänestäjät itse ovat tuon Trumpin sinne Valkoiseen taloon Pennsylvania avenue-kadun varrelle lähettivät, niin ehkä tämä sitten avaa ihmisten silmät sille, että joskus saattaa myös äänestäjä tehdä vääriä valintoja.

Mutta ehkä sitten myös Suomessa tämä Herra Trump avaa ihmisten silmät sille, että aina ei äänestäjä saa sitä, mitä hän haluaa, vaan sitä mitä hän tilaa. Ja kuten tiedämme, niin voihan tämä tilanne sitten tulla eteen myös Suomessa, eli joku rock-muusikko voi sitten ryhtyä pilanpäiten ehdokkaaksi, jolloin hän voi sitten saada taakseen sen verran ääniä, että pääsee presidentiksi asti. Joten mitä pitäisitte sitten siitä jos meillä olisi presidenttinä joku Andy McCoy, jota mikään ei muuten estä pyrkimästä presidentiksi meidän suloisessa maassamme.  

https://sites.google.com/view/trumpjaamerikankansa/etusivu

Mistä valtio maksaa esimerkiksi runojen tutkijoille?

Hemelnin  pillipiiparin kuvituskuvaa

Nykyään taas puhutaan siitä, mitä varten valtiolliset yliopistot opettavat veronmaksajien rahoilla esimerkiksi joitakin runonkerääjiä tai kansanperinnettä tutkiva henkilö saa valtiolta palkkaa.Kun mietitään sitä, miten paljon tuollainen runonkerääjä valtiolle maksaa, niin tietenkin kansanrunoutta voidaan ajatella esimerkiksi kansallistunteen herättäjänä, mutta kuten kaikki me tiedämme, niin on erittäin tärkeää puhua myös siitä, mitä jotkut noissa kansantarinoissa esitellyt välineet voisivat olla nykyaikaisten tutkijoiden käsissä, joilla on käytössään moderni huipputeknologia. Esimerkiksi maamme kansalliseepoksessa mainintoja Väinämöisestä sekä hänen hänen suhteestaan maamme kansallis-soittimeen Kanteleeseen. Tuon velhon tai tietäjän käytössä oli maaginen kannel, jonka avulla hän sitten esimerkiksi lauloi Joukahaisen suohon.

Kyseinen kohtaus on varmaan yksi Kalevalan kuuluisimmista sekä eniten kuvatuista kohtaamisista, joissa nuori mies sitten haastaa vanhemman tietäjän, ja ehkä tuon tarinan tarkoitus on ollut opettaa nuorille vanhempien henkilöiden kunnioitusta. Kuitenkin tuo Väinämöisen kantele viittaa erääseen Drudien kammottavimmista välineistä, joita nämä tarunhotoiset tietäjät tarinoiden mukaan pitivät hallussaan. Kyseessä on soitin, jota kutsutaan muistaakseni nimellä “usvan kannel”. Tuo soitin on tarinan mukaan kannel, joka hajottaa vesimolekyylejä äänen avulla, jos tuo tarina käännetään nykykielelle.

Esimerkiksi “Pyöreän pöydän ritareissa” on viittauksia tuohon soittimeen, koska kun tietäjä Merlin lausuu runojaan, niin silloin hän ikään kuin vajoaa sumuun. Ja tuolloin voidaan ehkä päätellä sellainen asia, että jos Merlin-velholla ollut mahdollisesti käytössään soitin, jonka aiheuttama ääni saisi veden pinnan höyryämään, niin hänellä varmaan olisi silloin sellaiset “taikavoimat”, joilla takuulla ansaittiin kunnioitusta vähän kaikkialla.  Nykyaikainen teknologia tekee mahdolliseksi luoda ääniä, jotka saavat vesimolekyylit resonoimaan, ja sitä kautta hajoamaan. Tuollaisen materiaa resonoivan äänen ei tarvitse olla kovin kova, vaan riittää että se saa joko vesimolekyylit,  luut tai betonin tukiraudat värähtelemään, mikä sitten saa rakennuksen jopa romahtamaan tai ihmisen luuston hajoamaan kappaleiksi. Kun puhutaan äänestä, niin saattaa olla niin, että esimerkiksi yksi maailmanhistorian julmimpiin satuihin kuulunut “Hamelinin pillipiipari" on aiheuttanut tutkijoiden piireissä ajatuksen siitä, että voidaanko todellisessa elämässä luoda ääni, joka tekee ihmisestä täysin tahdottoman.

Tuollaista satua lukiessa olen aina miettinyt mahdollisuutta luoda ääni, joka tekee ihmisestä  täydellisen tottelevaisen. Jo edesmennyt Hillerin ideologi Alfred Rosenberg ajatteli mahdollisuutta luoda kaiutin, joka toimisi niin, että se laittaisi kallon luut värähtelemään, jolloin kohde tuntisi äänen tulevan pään sisältä. Kuitenkin esimerkiksi SWAT-joukoilla on käytössään ääniaaltoon perustuvia aseita, joiden tehtävänä on lamauttaa hermosto. Nuo aseet ovat oikeastaan putkia, joiden sivuille ja pohjaan on kiinnitetty kaiuttimet, jotka antavat saman taajuista ääntä. Tuolla tavoin voidaan luoda äärimmäisen voimakas mutta tarkasti kohdennettu ääni, joka voi todellisuudessa repiä vaikka betoniseinän kappaleiksi.

Ääniaallon vahvistaminen perustuu samaan ilmiöön kuin Laser-säteen luominen. Eli seisovaan aaltoliikkeeseen johdetaan energiaa, jonka taajuus on tarkalleen sama, niin silloin aaltoliike vahvistuu.  Tällaiset aseet perustuvat siihen, että kohteena olevaan ihmiseen kohdennetaan niin kova ääni, että hänen hermostonsa tukkeutuu. Tuollaista ääneen perustuvaa asetta käyttävät muuten luonnossa miekkavalaat, jotka lamaavat saaliinsa kovalla äänellä, jotta se ei pääsisi pakoon. Mutta kun puhutaan esimerkiksi juuri kansanrunojen tai kansantarinoiden keräämisestä, niin tämä asia palvelee muitakin kuin vain jotain suppeaa ihmisryhmää.

Näet kansantarinoita tutkimalla voidaan etsiä esimerkiksi maassa olevia kulta- sekä muita mineraaliesiintymiä. Ja nykyteknologian aikaan myös kultaesiintymien etsintä on muuttunut muuksi kuin pelkäksi rahan perässä juoksemiseksi. Näet kulta on erittäin raskasta metallia, jonka esiintymissyvyys on todella suuri. Siellä missä on kultaa saattaa olla myös maailman arvokkainta metallia Uraania, jota voidaan käyttää ydinaseiden valmistamisessa.

Kultahippujen yhteydessä voi olla myös pikivälkettä, eli uraani-mineraalia, josta sitten jalostetaan tuota maailman pelätyintä metallia. Kun puhutaan menneiden aikojen teknisistä ratkaisuista, niin silloin tällöin olen miettinyt, että olisiko jollain muinaisilla kuninkailla ollut hallussaan sellaisia malmeja tai vastaavia tuotteita, joissa olisi ollut niin paljon uraania tai radiumia, että niistä tehdyt korut aiheuttaisivat syöpää. Muinaisten kuninkaiden tiedetään olleen ihmisten silmissä “jumalia”, joten tietenkin heidän valtansa perustui jonkinlaiselle noituudelle.

Noituudeksi nimitettiin ennen kaikkia mahdollisia asioita, joita ihminen ei käsittänyt. Nykyään monet “noitakeinot” voidaan kuitenkin toteuttaa melko helposti, ja esimerkiksi monien sikäli helposti valmistettavien myrkkyjen, kuten fosgeenin tuotanto on voitu hallita jo muinaisina aikoina. Tai mitään kovin vaikeasti valmistettavaa tuo kauhistuttava solumyrkky ei todellakaan ole. Riittää että kasa olkia laitetaan mätänemään ilmatiiviissä astiassa, jossa tuo käymisprosessi sitten saa aikaan valkean aineen muodostumisen.

Ja jos fosgeenia kuumennetaan, niin syntyy valkoista savua, joka varmasti on saanut silloin nimen “holy smoke”, ja jos tuota savua sattui joku hengittämään, niin hän varmasti lähti siitä omaa jumalaansa tapaamaan. Toinen versio taas oli sellainen, että esimerkiksi soihtuihin laitettiin kokaiinia, mikä sitten varmasti auttoi esimerkiksi inkoja neuvottelemaan sopimuksia, kun nuo vastapelurit sitten toikkaroivat “pyhän savun” vaikutuksen alaisina.

Kuitenkin tuollainen radioaktiivinen koru varmasti auttoi ihmisiä uskomaan siihen, että esimerkiksi jollain kuninkaalla oli taikavoimia, koska tuolloin ennen aikaan ei varmaan tunnettu radioaktiivisuutta, mutta tiettyjen mineraalien tiedettiin varmasti lyhentävän ihmisen elinikää. Ja tietenkin esimerkiksi parabolisilla peileillä osattiin sytettyttää tulia, ja jos noiden pelien keskelle olisi laitettu lasisauva, minkä molemmissa päissä olisi pelit, joista toisessa olisi reikä, niin silloin noiden laitteiden avulla voitaisiin luoda lasersäde, mikä olisi sytyttänyt vihollis-aluksen tuleen jo pitkän matkan päästä.

https://sites.google.com/view/tarinankeraajat/etusivu

Vallan käyttäminen sekä yksilön suhde valtaan on miellyttävää pohdittavaa, varsinkin silloin kun pitää miettiä tilannetta, missä henkilön yhteisöön tai yksilöön käyttämä valta on absoluuttista

Yksilön suhteen valtaan pitää olla sikäli kriittinen, että hänen on osattava erottaa tilanne, missä vallan käyttäjän yksilöllinen etu menee valtion edun edelle. Ja kun esimies käyttää valtaa, niin hänen on käsitettävä se, että alainen tottelee tuota esimiestä ehkä ilman kysymyksiä tai vastaväitteitä. Kun pohditaan tilannetta, missä siviilistä tehdään esimerkiksi asevoimien johtotehtävissä toimiva henkilö, niin hänen on tiedettävä se, että alaiset todella tottelevat kaikkea mitä hän sattuu sanomaan. Alainen on esimiehen välikappale, minkä avulla hän toteuttaa tahtoaan. Eli hän voi lähettää alaisen tekemään tehtäviä puolestaan vaikka toisella puolen maailmaa, jos hän niin sattuu haluamaan.

Kuitenkin voidaan toki sanoa, että myös alaisella on mahdollisuus sanoa esimiehelleen vastaan, tai olla tottelematta hänen moraalittomia käskyjään. Vallan käyttö on sikäli erikoinen asia, että siinä valtion johdon asenne yksilölliyyteen on erittäin tarkasti mietittävää. Ja ihminen jolla ei ole valtaa ei voi valtaa myöskää käyttää. Se sitten saa aikaan sellaisen asian, että ihmiselle täytyy aina kertoa, jos hän on toiseen henkilöön nähden esimiesasemassa, koska jos hän ei tuota asiaa tiedä, niin silloin saattaa käydä niin, että hän käskee muita tekemään jotain tyhmää. Tuo tilanne johtuu siitä, että toinen ei tiedä toisen tottelevan itseään, jolloin tuo esimies voi komentaa alaistaan eli välikappaletta tekemään asioita, joita hän sitten katuu tai jotka johtavat katastrofiin.

Näet jos valtion johto ei käsitä, että se komentaa sekä ohjaa massoja, niin silloin saattaa seurauksena olla tila, missä valtio menee ikään kuin jotenkin mielettömään tilaan. Kun ajatellaan esimerkiksi Anna Arendia sekä hänen opettajaansa Martin Heideggeria, niin itse käsittäisin Aredendin Heideggerin feminiinisenä sekä pehmeämpänä puolena, joka ajattelee asioista demokraattisesti sekä yksilön arvoja huomioivaa kantaa noudattaen. Kun mietitään Heideggerin suhdetta valtaan, niin hän oli natsipuolueen johtavana filosofina kovien arvojen kannattaja, jonka mielestä yksilö oli olemassa vain valtiota varten.

Arend taas kannatti hieman pehmeämpiä arvoja. Se miten Heideggerin käsitykset valtion suhteesta yksilöön kulminoituivat kaikkien sekä vasemmistolaisten että oikeistolaisten ääripään valtioiden asenteissa oli se, että kaikkien noiden aatteiden lähtökohtana on se, että yksilön pitää olla hyödyksi valtiolleen. Mitä henkilö teki työelämässä ollessaan oli se, mitä valtio sitten arvosti. Tuo sama arvo oli monissa sosialistisissa yhteiskunnissa se, mikä määräsi yksilön arvon yhteiskunnassa.

Kuitenkin yksilön tasa-arvo on monissa maissa sekä kulttuureissa yksinkertaisesti mikä toteutuu kovin harvoin. Tasa-arvo ei ole siis sukupuolten välistä tasa-arvoa. Se on myös esimerkiksi sitä, että uusiakin työntekijöitä huomioidaan muissakin asioissa kuin vain työtehtäviä jaettaessa, eli mikään tuollainen palkkaus tai muu sen kaltainen asia ei yksinkertaisesti tuo mitään tasa-arvoa työelämään.

Tasa-arvo on myös sellainen asia, että toisia ihmisiä kuunnellaan aidosti sekä he saavat sitten tyydytystä työstään myös muun kuin palkan muodossa. Työn arvostaminen on asia, mistä aina silloin tällöin käydään keskusteluja. Jos toisen työtä ei arvosteta tai koko ammattikunta leimataan kyvyttömiksi “loosereiksi”, niin silloin käy niin, että tuota ammattikuntaa ei sitten enää kohta ole. Kun puhutaan työntekijöistä, jotka eivät koskaan muka tee mitään, niin tietenkin aina silloin tällöin tulee sellainen ajatus mieleen, että miksi he eivät lähde johonkin keskukseen, mistä heitä sitten voidaan tilata.

Ajatus varmaan on monille mieleen, mutta kuitenkin tuollainen asia vaikuttaa näihin ammattikuntiin hyvin negatiivisesti. Ja se saa sitten monet nuoret suuntautumaan pois tuolta alalta, mikä sitten tarkoittaa koko ammattikunnan poistumista työmarkkinoilta. Se mikä ajaa nuoria korkeakouluun on se, että sitä kautta he saavat sitä kautta ammatin, mitä muutkin arvostavat. Ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä se ikuinen kysymys, että kumpi vetoaa kapakassa enemmän vastakkaiseen sukupuoleen arkkitehti vai siivooja? Tällä voidaan kysyä suoraan, kumpi ammatti sitten vaikuttaa seksikkäämmältä vastakkaisen sukupuolen silmissä?

Toki saattaa olla niin, että tuo arkkitehtoninen koulutus sitten voi näyttää hieman paremmalta esimerkiksi seuranhakuilmoituksissa, vaikka toisaalta siivooja voi vaikuttaa mukavan käytännölliseltä. Ihmisen hyöty valtiolle mitataan sillä, mitä hän tekee valtion hyväksi. Tuolloin tietenkin tulee sitten jossain vaiheessa sellainen asia vastaan, että mitä jos henkilön tuoma lisäarvo onkin aineetonta. Eli hän voi tehdä esimerkiksi laivan piirustuksia ja myydä niitä muille, tai sitten kirjoittaa poliitikkojen puheita, joissa he kehuvat jotain laivojen tekijöitä. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi on olemassa ihmisiä, jotka pitävät filosofeja jotenkin pehmeinä ihmisinä. He eivät ilmeisesti koskaan ole lukeneet Raamattua, missä esimerkiksi vanhassa testamentissa veri virtaa lähes koko ajan.

Eivätkä he myöskään ole pitäneet mitään kiirettä etsiessään esimerkiksi “Kommunistisen manifestin” kaltaisia teoksia kirjahyllyistä, koska tuon teoksen mukaan jokainen, joka ei kuulu “proletariaattiin” tulee kuolla, oli hän sitten päätöksiä tehnyt henkilö tai tämän  lapsi, vammainen tai vanhus. Syytä tähän kammottavaan kommunistien luokkavihana tunnettuun ilmiöön olisi pitänyt kuitenkin hiukan pohtia, ennen kuin lähdetään ampumaan ketään yhtään missään. Tuon “puhdistuksen” tarkoitus oli siis enemmänkin estää vallankumouksen kärkikaartin salaisuuksia paljastumasta. Ja uskoisin, että kukaan heistä ei mikään puhtoinen pulmunen ole koskaan ollut. Vai miksi tuo Uljanov-niminen mies sitten aikoinaan liittyi vallankumouksellisiin?

Toki saattoi olla niin, että Lenin joksi Uljanov sitten nimensä muutti joutui katsomaan veljensä hirttämistä, mutta uskoisin että asia saattoi olla myös jokin muu. Näet teloitus oli salainen aina, jos se tehtiin poliittisista syistä. Joten ehkä Lenin sitten valehteli tuon asian, ja sitten kun hän pääsi valtion johtoon vei jotain asiakirjoja poltettaviksi. Kuitenkin kun puhutaan proletariaattiin kuulumisesta, niin itse kyllä ihmettelen sitä tapaa, että esimerkiksi kun vammaistyöntekijä tai määräaikaisen työsuhteen tekijä-osapuoli lähtee töistä pois, niin hänen pitää ikään kuin kiittää työpaikastaan tarjoamalla jotain kakkuja.

Luuleeko joku ehkä sitten, että on mukavaa olla määräaikaisessa työsuhteessa? On tietenkin upeaa käydä työssä ja saada siitä palkkaa, mutta muuten se että ihminen ei kuulu työ-ympäristöönsä ei varmasti ole mitään kovin mukavaa. Ja tässä sitten se ikuinen kysymys, että miksi tarjota kahvia ja pullaa ihmisille, joita ei koskaan ole sattunut tuntemaan, ja joista kukaan ei koskaan edes halua tuohon henkilöön tutustua? Jos ihmiseen ei edes haluta solmia mitään suhteita, niin miksi hänen pitää sitten kaikesta kiittää?

Ihminen kasvaa kohtaamaan muut ihmiset samalla tavoin, kuin miten hänet itsensä on kohdattu, ja mikäli hänellä ei ole muita velvollisuuksia kuin totella muita, niin kuitenkin sen tehtävän voi sitten antaa niin, että hänkin sen ymmärtää. Ja tietenkään en usko, että kukaan ihminen, jota kohdellaan kuin ilmaa voi toista loukata. Kun toinen on toisen ihmisen esimies, niin luulisi hänen sitten olevan toista niin paljon moraalisesti sekä taidollisesti ylevämpi, että osaa sitten jättää toisen omaan arvoonsa. Esimiesaseman käyttö perustuu juuri siihen paljon puhuttuun Nitscheläiseen yli-ihmis-teoriaan, missä johtajiksi nostetaan moraaliltaan sekä muita ominaisuuksiltaan muiden yläpuolella olevat ihmiset.

Aina sitten voidaan kysyä, että mitä tuollainen yli-ihminen sitten välittää mitä hänen alapuolellaan olevat ihmiset hänestä mahtavat sanoa. Miksi hän heitä kuuntelee? Onhan hänellä laki puolellaan, joten mitä varten sitten tuollainen ihminen mesoo sitä vastaan, että hänestä joku kirjoittaa vähän pahasti. Siitä sitten vain komentamaan sosiaalista mediaa kiinni, jos ei alainen häntä miellytä. Eikä alainen ole sitä varten, että hänen aikansa menee sosiaalisessa mediassa. Jos alaisen työ ei miellytä, niin sitten tietenkin hänet voidaan aina vaihtaa.

Se tietenkin on totta, että kukaan normaali ihminen ei varmaan koskaan käsitä sitä, että alaiseen saa aina purkaa tunteita. Hänen pitää totella kaikkea, mitä esimies sattuu sanomaan, mutta yhden asian sitten voi jokainen itsekin huomata. Se on sellainen, että tuo esimies ei välttämättä ole sellainen, että alainen hänestä sattuu pitämään. Kun palataan armeijan mukaviin asioihin, eli paikkaan missä esimies on todella jotain, niin siellä on eräs harjoitus, jota kutsutaan “sulkeis-harjoitukseksi”. Tuossa harjoituksessa esimies komentaa alaisiaan käskyillä “taakse poistu” tai “eteen vie”, ja sitten alaiset tottelevat tuota miestä.

Kaikki armeijan käskyt annetaan samalla tavalla, eli ensin on komennon valmisteleva osa, ja sitä seuraa itse komento. Kun tuota harjoitusta käydään läpi, niin se vaikuttaa siviileistä hieman typerältä. Kuitenkin sillä on syvällinen merkitys, eli tarkoitus on saada miehet toimimaan yhtenä ryhmänä. Ja vaikka tuo komentelu on takuulla hiukan hupaisaa, niin en kuitenkaan väitä alaisen tuosta harjoituksesta pitävän. Samoin en usko että kukaan tuon harjoituksen jälkeen tulee esimiehelleen tarjoamaan mitään kakkuja, vaikka tämä olisi kuinka väittänyt tekevänsä pojista miehiä.

Maassamme muuten on mahdotonta tehdä armeijan kanssa mitään oikein, koska kukaan ei voi olla laskuvarjojääkäri tai tykkimies sekä siviilipalvelusmies samaan aikaan. Näet jos henkilö menee armeijan sijasta siviilipalvelukseen, niin hän on luuseri ja maanpetturi. Mutta jos hän menee laskuvarjojääkäreihin, niin silloin hän on sotahullu, ja tykistössä tuo mies sitten on murhaaja, joten jos hän vaikka sitten hakisi toimistoon, missä sitten voisi vaikka alikersantin natsat olkapäillä käydä komentelemassa sitten metsästä palaavia miehiä, jotta he osaisivat käyttäytyä oikein.

Tuolloin tuo mies voisi ehkä olla jonkun mielestä hiukan “vulgaari” tai pikkumainen. Mutta kuten tiedämme, niin näissä asioissa on vaikeaa miellyttää kaikkia, ja siksi näitä rivejä tässä kirjoitan. Ja nuo aselajit ovat siis tässä vain siksi, että ne muistuivat ensimmäiseksi mieleeni, ja mitään yhteneväisyyttä todellisessa elämässä tapahtuneisiin asioihin niillä ei ole. Eli kuten me tiedämme, niin kaikista asioista on varmaan jokaisella ihmisellä vähän erilainen näkemys. Ja ehkä tuo näkemys muodostuu ennakkoasenteista sekä siitä miten asioihin sattuu joku asennoitumaan.

Mutta ennakkoasenteet muodostuvat siitä, että jostain tehtävistä tai työympäristön erityispiirteistä on kerrottu jotain asioita. Se sitten muuttaa asennoitumista ensimmäiseen työpäivään sekä sitä kautta muihin työympäristön toimijoihin eli työtovereihin. Mikäli sitten tuo asenne on se, että henkilö ikään kuin odottaa saman tien lähtöpasseja, niin silloin varmasti se myös näkyy myös asenteissa työtovereita kohtaan. Ihminen suhtautuu työhönsä riippuu siitä, miten häntä on opastettu siihen suhtautumaan. Jos työnteko on henkilön elämässä ollut jonkinlainen etuoikeus, niin silloin hän suhtautuu siihen kuin etuoikeuteen.

Mikäli henkilö sitten on kokenut työssään kovin vähän myönteistä palautetta, niin se sitten se näkyy henkilön asennoitumisessa saamaansa palautetta kohtaan. Tuolloin hän ikään kuin ottaa sellaisen asenteen, että pitääkö hänen sitten mitään yrittääkään, koska ainoa saatavissa oleva palaute on surkeaa, ja kuitenkin hänet jossain vaiheessa sitten erotetaan, koska hän ei ole työnantajien mielestä sopiva tuohon työhön. Ja mitä varten hän sitten mitään edes viitsii yrittää, kun aina on tilanne se, että tuo henkilö on jotenkin aina jäänyt hopealle? Tuolloin on aina löytynyt ihminen, joka on häntä parempi valinta.

Tuollaisen ihmisen arvomaailma saattaa olla sellainen, että hänelle työnteko on ikään kuin yhteiskunnallisen osallistumisen edellytys, ja muutenkin monien ihmisten puheessa pääasiassa ovat työ sekä ystävät, joten tietenkin työ on se asia, mistä sitten ihmisten kanssa keskustellaan. Ja kun baaritiskillä tietenkin kysytään välillä sitä, mitä työtä toinen tekee, joten silloin ei varmaan ole seksikästä vastata olevansa pitkäaikaistyötön. Tai oikeastaan “pitkaikaistyötön” kuulostaa varmaan upealta, jos sitä verrataan esimerkiksi “sosiaaliseen työkyvyttämyyteen”. Silloin voi olla hyvin vaikeaa solmia uusia ystävyyssuhteita, kun pitää varoa, että mitä sanoo muille.

Kun henkilö sitten on työkyvytön, niin hän ei silloin ole mahdollisuutta esimerkiksi hakea kursseille, ja joidenkin työpaikkojen saaminen liittyy tietenkin siihen, että henkilön pitää olla työtön työnhakija. Se varmasti sitten eristää ihmistä sosiaalisesti, vaikka tietenkään valtio ei tähän asiaan mitenkään voi vaikuttaa. Ja jos työttömien yhteisössä sattuu haluamaan jotain ihmissuhteita, niin niiden luominen ei mitään helppoa ole. Näet kilpailu työpaikoista on niin tiukkaa, että ketään ei sitten voi edes hyvällä omallatunnolla sanoa olevan sellainen henkilö, että häntä odotetaan edes tuohon paikkaan aamulla. Eli hän voi sitten lähteä aivan yllättäen kohti vihreämpiä laitumia. Kuitenkin jos tuttavien etäisyys toisistaan on erittäin pitkä, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että heillä ei ole yhteisiä tuttavia, jolloin työstä on mukavaa alkaa keskustelu. Ja jos työtä ei ole, niin silloin ei keskustelusta tule mitään.

https://sites.google.com/view/vallankaytonoppiminen/etusivu

http://vallankayttaminen.webnode.fi

Presidentti Donald Trumpin tekemä FBI:n päällikköön kohdistama erottamispäätös sekä maamme lehdistön tapa uutisoida sitä on ikään kuin vastaavan päätöksen manaamista meidän maassamme

Yllä: Kuva elokuvasta "Manaaja" (The Exorcist, 1973)

Termi “manaaminen” on oikeastaan vanhaan kansanperinteeseen kuuluva tapa, jossa “paholaista” ikään kuin houkuteltiin astumaan esiin. Siinä ikään kuin tehtiin asioita, joissa paholaista pilkattiin, tai sitten toimittiin muuten väärin. Esimerkiksi paholaista houkuteltiin näyttämään se, “mitä löytyy sieltä housuista”, kuten vanha kansa tietää. Tässä juuri sitten katselin tuota maamme lehdistön tapaa käsitellä vallan käyttöä, ja siinä sitten taas ryhdyttiin vähän niin kuin pelottelemaan sillä, että jos maamme hallitusta tai poliittista johtoa arvostellaan, niin tuloksena on automaattisesti potkut.

Tuota asiaa ei tietenkään kukaan oikeasti mene sanomaan, vaan tuollaista sitten tietenkin vaaditaan sellaisten käsitteiden kautta, kuin että joku virasto on ikään kuin jäänyt “polkemaan paikoilleen” tai joutunut jotenkin “epäjärjestykseen”, kun sen päälliköt eivät muista, että presidentit ovat todellisuudessa koskemattomia. Ja tuon takia sitten täytyy ihmisiä välillä muistuttaa kuolevaisuudestaan, jotta sivistys palaa maahan suloiseen. Tässä sitten pitää muistaa sellainen asia, että samaan aikaan aletaan kilpailla siitä, kuka mahtaa olla maassa sivistynein, ja tietenkin sivistykseen kuuluu se, että henkilö muistaa, miten häntä voidaan palkita. Mutta usein palkinnot menevät vain sille, joka osaa olla kiltti.

Mikäli tuhma setä sitten arvostelee presidenttejä tai valtion johtajia, niin silloin tietenkin on hänen osansa oleva kammottava julkinen proskriptio, missä kaikille muille käydään näyttämässä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät muista kumartaa valtion johtoa, tai kaikkia niitä joita valtion johto on henkilön esimiehiksi määrännyt. Koko olemassaolonsa ajan lehdistö tai mediatalojen omistajat ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi lähes kaikessa, koska lehtimiesten kautta kulkivat kaikki poliittisen johdon lausunnot.

Maassamme on siksi ollut sellainen tapa, että lehdistön avulla voidaan henkilöä painostaa eroamaan. Tai sitten on hänen esimiehiään kannustettu erottamaan “ikävät alaisensa”, joiden toiminta ei miellytä heitä itseään tai lehdistöä. Tietenkin presidenttejä korotetaan kaikin mahdollisin tavoin, ja heistä tehdään kaiken mahdollisen osaajia, joita kukaan ihminen maailmassa ei kuitenkaan koskaan ole.

Presidenttien tehtäviin kuuluu valtion johtaminen, eikä se tee heistä esimerkiksi putkimiehiä tai muita vastaavia ammattilaisia, eikä myöskään poliittinen päätös mistään asiasta tee esimerkiksi toukokuussa olevaa lumisadetta olemattomaksi. Eli varmaan mikään sään herra ei edes maailman mahtavin mies ole, ellei hän sitten päätä sytyttää esimerkiksi Kanadan tai Venäjän metsiä tuleen, jolloin hiukkaspilvi sitten pimentää maan, jolloin syntyy ydintalveksi kutsuttu ilmiö. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten maamme lehdistö on käsitellyt sivistystä, niin tietenkin voidaan sanoa, että miljoonan euron antaminen vähävaraisten lasten jääkiekkoharrastukseen on todella hieno ele, mutta tietenkään sivistys ei sinällään mikään kilpailu ole. Ja muuten tuon lahjoituksen saa vähentää veroista, mutta hieno ele kyseessä kuitenkin on, kun ihminen omista rahoistaan tuollaisen lahjoituksen tekee.

Keskusteltaessa siitä, mitä jotkut henkilöt maassamme ovat tehneet, niin katson surullisena sitä asennetta, että heille on ainakin lehtien tai median mukaan ollut täysin sama, mistä asioista leikkauksia tehdään, kunhan se ei heitä itseään koske. Kunnes sitten on heidän itsensä työpaikkaa lähdetty viemään tai avustajien määrää vähentämään, tai heidän saamiaan määrärahoja on leikattu. Itse kyllä olen sitä mieltä, että voidaan kysyä kyllä, että mihin esimerkiksi valtiotietelijä tarvitsee määrärahoja, koska tuota tiedettä koskevaa tutkimusta tehdään lähinnä valtion arkistoissa ja julkisia lähteitä käyttäen. Eli missä ovat ne miljoonien eurojen määrärahat, joiden turvin esimerkiksi juuri valtiotieteiden tukija voisi matkustaa Washingtoniin tutkimaan Pentagonin arkistoja?

Kun puhutaan työpaikkojen vähentämisestä, niin silloin tietenkin asiaa perustellaan sillä, että jos henkilökuntaa on vähän, niin silloin syntyy säästöjä. Kuitenkin tuolloin käy usein niin, että samalla työuupumus sekä sairauspäivät lisääntyvät. Kun ihminen jää yksin työnsä kanssa, ja kukaan ei häntä arvosta työnsä kautta, niin silloin varmasti esimerkiksi alalta poistumisia tapahtuu. Keskusteltaessa kaiken maailman työläisistä, joilla ei mitään koulutusta ole, niin ennen esimerkiksi käsityöläisiä arvostettiin oikeasti. Heidän tekemiään töitä kehuttiin, mutta sitten tuli vallalle sellainen asenne, että tällaista henkilöä, jolla ei ollut mitään virallista ammattitaitoa osoittavaa paperia sai  simputtaa työelämässä miten esimiestä sattui huvittamaan. Joten siksi en ihmettele, miksi niin moni nuori käy ammattikoulun, vaikka tuo aika elämästä ei ehkä sitä kaikkein mukavinta kuitenkaan ole.

Mutta kuten tiedämme, niin varmasti ammattimies saa vähän toisenlaisia vastauksia työhakemuksiin kuin joku, jolla ei noita papereita ole. Ja vaikka kuinka puhutaan maksullisesta yliopistosta, niin kuitenkin joku sellaisia käy myös siellä suuren meren takana olevassa maassa nimeltään Amerikan yhdysvallat. Maamme julkisen sanan suhtautuminen tuohon valtioon on jotenkin erikoinen, koska vaikka me emme muka tunnusta heidän järjestelmäänsä, niin kuitenkin monia puolue-eliittiin kuuluvia poliitikkoja on kuitenkin käynyt kouluja tuossa maassa, jonka maaperällä tehtyihin tutkimuksiin vedotaan monissa tapauksissa. Eli yhteen aikaan erityisesti lääketiedettä kehitettiin erityisesti UCLA:ssa (University of California Los Angeles), joka näkyi monissa tiedelehtien artikkeleissa lähdeviitteenä .Tai ainakin monissa lehdissä esimerkiksi lääketieteellistä tutkimusta käsittelevissä artikkeleissa tekstin alussa olivat sanat “UCLA:ssa on tehty tutkimus, missä…”

Ja tietenkin se miten USA:n poliittinen sekä yhteiskunnallinen käsitys ihmisten arvosta sekä mahdollisuuksista jotenkin poikkeaa maamme näkemyksistä liittyy sellaiseen käsitteeseen kuin “self made man”. Tuo käsite tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat syntyneet maailmaan tasa-arvoisina, joten kaikki mitä ihminen tekee elämässään on hänestä itsestään kiinni. Eli syntyminen johonkin tiettyyn perheeseen ei takaa suoraan sitä, että hänestä tulee yhtään mitään. Siinä amerikkalainen ajattelutapa poikkeaa siitä, mihin kuninkaiden aikaan oli totuttu. Ja vaikka amerikassa on maksullisia yliopistoja, niin kuitenkin hekin niitä käyvät.

Eivätkä kaikki yliopistot ole siellä Yalen yliopistoja, vaan myös muut yliopistot tarjoavat palveluitaan opiskelijoille, jotka eivät aina ole mistään Houstonista kotoisin olevia miljonäärejä. Se miten amerikkalainen malli erosi kuninkaiden mallista, niin se antoi jokaiselle ihmiselle ainakin teoreettisen mahdollisuuden hakea virkoja sekä menestyä. Kuninkaan johtamassa vallassa sitten taas kaikki virat periytyivät, joten ihmiset sitten osasivat jo nuorina mielistellä johtajiaan, jotka sitten todellisessa elämässä osoittautuivat ehkä erittäin epäpäteviksi johtajiksi, jotka sitten haaskasivat oman armeijansa jossain taistelukentillä.

https://sites.google.com/view/trumpjamanaaja/etusivu

Peliteoria sekä sivistyksen aamunkoitto ja yhteiskunnan sekä valtioiden välisten toimintojen kehityksen tarkastelua tuon teorian näkökulmasta

Peliteoria on eräs sosiologiaan, yhteiskunta- sekä erityisesti sotatieteisiin sekä evoluutioon liittyvistä teorioista, joiden mukaan organismi pyrkii aina maksimoimaan oman etunsa. Tuolloin tietenkin tulemme siihen päätelmään, että myös valtio voi käyttäytyä kuin mikä tahansa organismi, ja siksi valtiota voidaan verrata esimerkiksi portugalin sotalaivan kaltaisiin maneetti- tai muurahaisyhdyskuntiin. Noiden yhdyskunnissa elävien eläinten vahvuus on siinä, että ne toimivat ryhmänä yhteisen edun saavuttamiseksi, ja noissa yhdyskunnissa on sellainen yhteinen piirre, jonka mukaan sen yksittäinen jäsen voidaan uhrata yhteisön edestä, joka toimii kuin yksi ainoa valtava supereliö.

Tuollainen käytös missä yksilö antaa kaikkensa yhteisön edestä takaa esimerkiksi vaeltaja-muurahaisten menestyksen, mutta aina välillä ne joutuvat tekemisiin esimerkiksi muurahaiskarhujen kanssa, jotka verottavat melkoisesti niiden populaatiota, ja tietenkin myös muut muurahaiset ovat noiden vaeltajien kanssa oppineet elämään. Ne ovat rakentaneet pesiä, joissa niiden on helppoa elää sekä suojella omia toukkiaan. Ja näiden muurahaisten menetys perustuu siihen, että ne viljelevät erästä sientä, joka suojelee niitä sotilas- eli vaeltaja-muurahaisilta, joiden kitiinikuoreen tarttuessaan tuo sieni sitten valtaa urinsa ruumiin.

Kekomuurahainen taas selviää tuosta sienestä siten, että  ne pitävät aktiivisesti huolta toistensa kitiinikuorista, ja pyykivät itöt pois toistensa päältä, jotta ne eivät sitten saisi niiden rihmoja omaan kehoonsa, koska jos tuon sienen rihma tunkeutuu noiden muurahaisten kuorissa oleviin  hengitystä varten oleviin aukkoihin, niin silloin sieni surmaa uhrinsa tehokkaasti.  Kun pohditaan yhdyskunnissa elävien eliöiden olemusta, voidaan ajatella sellaista asiaa, että ehkä vieras äly olisi jotenkin muurahaisen kaltainen olio, joka tarvitessaan älyä liittää esimerkiksi tuntosarvensa yhteen, jolloin ne voivat liittää aivonsa yhteen, ja tällöin tuo muuten ehkä hyvinkin primitiivinen laji sitten voi aina välillä innovoida yhdessä uusia asioita, ja kun innovointiprosessi sitten on loppu, niin sen yksilöt voivat toimia kuin robotit ja toteuttaa tuon innovaation.

Valtiotieteelliseltä näkökannalta katsoen myös kansakunnat ovat kuin muurahais-yhdyskuntia, joiden jäsenet tekevät työtä yhteisen päämäärän eteen. Samoin valtiot puolustavat kansalaisiaan muiden valtioiden harjoittamalta sen kansalaisiin kohdistuvaa oikeudetonta toimintaa vastaan. Samoin valtiolla ei ole maata antaa muille loputtomasti, joten valtion pitää puolustaa itseään omaan alueeseensa  kohdistuvia  anastus-yrityksiä vastaan. Kansat siis käyttäytyvät kuin yhdyskunnissa elävät eläimet kun ne koettavat saada aikaan sellaisia asioita, joilla ne voivat maksimoida oman etunsa. Mutta peliteoria on muutakin kuin vain yksilön oman edun maksimoimista.

Nimittäin kaikilla eliöillä on muutamia vaistoon perustuvia toimintoja, joilla ne ikään kuin varmistavat lajin säilymisen, ja tuollaiset lajille välttämättömät toiminnot ilmenevät esimerkiksi eräillä muurahaisilla kuten  termiiteillä sekä muutamilla muilla yhdyskunnissa elävillä eläimillä, joilla on erityinen sotilas-kasti, joka suojelee näitä olioita muiden lajien hyökkäyksiltä. Samoin kerran jo tässä tekstissä olen maininnut, että on olemassa muurahaisia joita kutsutaan sotilas- tai vaeltajamuurahaisiksi, koska ne eivät rakenna pesää, mikä tietenkin saa aikaan sen, että koko yhdyskunta saattaa esimerkiksi hukkua, kun rankkasateiden aika tulee, tai sitten loispistiäinen munii niiden kuningattaren päähän, mikä saa yhdyskunnan munantuotannon päättymään, jolloin se sitten näivettyy kuoliaaksi. Nämä aggressiiviset isokokoiset muurahaiset ryöstelevät esimerkiksi toisten muurahaislajien pesiä, ja vievät niistä toukat omiksi orjikseen. Termiitteillä on tuota hyökkäystä vastaan erityinen sotilaskasti, joka on varustettu erittäin suurilla leuoilla, joiden tarkoitus on surmata pesään tunkeutuvat muurahaiset.

Sitten tietenkin koska kyseessä on peliteoriaan kuuluva toiminto, ja kirjoitelma sitten käsittelee peliteoriaa, niin silloin voidaan muistuttaa siitä, että jopa kaikkein kovimmilla sekä parhaiten varustetuilla hyökkääjillä on heikkoja kohtia, joita niiden viholliset varmasti sitten oppivat hyödyntämään. Luonnossa peliteoria ilmenee sellaisena toimintana, että kaikille hyökkäyksille on kehittynyt vastahyökkäys-taktiikka, joka saattaa olla hyvin erikoinen. Esimerkiksi tietyt loismuurahaiset hyödyntävät tuota sotilasmuurahaisten tapaa hyökätä toisten lajien pesiin, ja sitten nämä muurahaiset alkavat näytellä orjiksi lähteviä toukkia, mistä sitten seuraa yleensä koko sotilas-muurahaisten yhdyskunnan kuolema.

Tuo pieni muurahainen asettuu muurahais-kuningattaren tuntosarvien väliin, ja samalla työntää myrkkyään kuningattaren hermostoon, mikä saa sen käyttäytymään vihamielisesti muuta yhdyskuntaa kohtaan. Samalla tuo pieni muurahainen munii tuon muurahaisyhdyskunnan kuningattaren munien suvullisesti hedelmöitettyjen munien päälle, jolloin sen toukka sitten syö nuo kallisarvoiset kuningatar-toukkia sisältävät munat poskeensa.  Samaa tekee myös maantiepistäinen mehiläisille, eli tuo pieni loispistiäinen munii munansa nimenomaan kuningatarmehiläiseen, joka sitten infektoituu sekä tietenkään ei tuolloin enää pysty tuottamaan munia sekä uusia yksilöitä, jolloin yhdyskunta tulee kuolemaan. Samoin on olentoja, jotka kääntävät vihollisen parhaat aseet sitä itseään vastaan. Ja yksi niistä on pieni punkki, joka asettuu termiittisotilaan valtavan leuan pohjaan, ja sitä kautta sitten soluttautuu tuon olennon pesään.

Se nimittäin kopioi itselleen termiitti-kuningattaren lähettämän kemiallisen kutsun, ja ikään kuin huijaa tuota sotilasta viemään itsensä kuningattaren kammioon, jossa se sitten alkaa syödä kuningatar-munia, ja samalla tuo pieni vieras sitten syö poskeensa kuningattaren hajuelimet, joilla se komentaa alaisiaan. Tuo sitten saattaa aiheuttaa myös kuningattaren kuoleman, koska se ei enää kykene ottamaan yhteyttä alaisiinsa, ja koska se sitten on menettänyt tuoksun, jonka avulla se hallitsee muita, niin silloin saattaa käydä niin, että joku pesän vartijoista havaitsee oudon olennon kuningattaren itsensä hedelmöittämien munien läheltä, ja sitten koska tuota feromonia ei enää ole, niin alaiset sitten repivät tuon entisen pesän hallitsijan kappaleiksi. Tällaisia asioita hyödynnetään nykyaikaisessa aseteknologiassa. Eli vaikka nanoteknologia sekä UCAV:t ovat valtaamassa taivaita, niin kuitenkin voidaan sanoa, että niitä vastaan kehitettyjä vasta-aseita on jo olemassa.

Yksi niistä on tietenkin ECM (Electronic Counter Measures) laitteisto, joka estää noiden robottien kommunikoinnin päämajansa kanssa. Mutta tietenkin myös erilaisia “loislentokoneita” voidaan käyttää esimerkiksi UCAV:n tuhoamiseen. Tuollaiset “loislennokit” asettuvat taisteluvälineiden pinnalle, ja sitten ne vain “roikkuvat” sen pinnasta. Tuollaiset nanokokoiset lennokit voivat joko auttaa paikantamaan UCAV:n tukikohdan GPS:n avulla, ja sitten esimerkiksi raskaat pommittajat voivat hyökätä tuohon tukikohtaan. Tai sitten noita hyökkääviä robotteja varmasti yritetään myös hakkeroida. Eli niitä voidaan yrittää ottaa hallintaan, ja sitten kun nuo koneet laskeutuvat tukikohtiin, niin silloin hakkerit voivat sen avulla hyökätä noita paikkoja sekä niissä olevia installaatioita vastaan. Tuolloin UCAV:stä tulee ikään kuin Troijan hevonen, joka käännetään sen luojia vastaan.

Tai sitten joku valtio rakentaa vain kopion jostain lennokista, ja sitten ohjaa sen vaikka lentotukialuksen komentosiltaa päin. Kuten tästä voitte huomata, niin kaikille aseille kehittyy vasta-aseita, kuten esimerkiksi panssarivaunuja vastaan kehitettiin sinko, joka on tarpeeksi kevyt, jotta sitä voidaan kuljettaa yhden miehen voimin, ja jonka läpäisykyky riittää tankin tuhoamiseen. Mutta sitten tietenkin sinkomiesten päänmenoksi on kehitetty kiikarikivääreitä sekä pieniä helikoptereita, joiden avulla nuo miehet voidaan eliminoida tehokkaasti. Eli tuolloin käytetään samoja tekniikoita kuin tarkka-ampujien etsinnässä sekä eliminoinnissa. Mutta tietenkin sinko on edelleen tehokas ase, jos sillä päästään ampumaan piilosta.

Tuolloin käytetään samoja taktiikoita kuin kiväärin kanssa toimittaessa, mutta kohde on vain isompi. Mutta sinko mainitaaan tässä kuitenkin vain varusteena, joka on kehitetty voittamattomana pidettyä asetta eli panssarivanua vastaan, ja tietenkin sitten alettiin kehittää panssareita, jotka kestävät onteloammuksen suunnattua paineiskua, mutta tietenkin on kehitelty singon ammuksia, joissa on esimerkiksi hiilivetyä tuon ammuksen kuoren sisällä, mikä tehostaa räjähdysvaikutusta. Nimenomaan sotilaat ovat ottaneet peliteorian omakseen, ja esimerkiksi ydinaseita koskevia taktiikoita sekä strategioita hiotaan tuon teorian kannalta.

Ydinaseiden tukikohtien suunnittelusta on olemassa kaksi pääasiallista koulukuntaa, joista toinen vannoo raskaasti panssaroitujen kiinteiden ohjus-siilojen nimeen, ja toinen taas korostaa liikkuvuutta, jolloin järjestelmän selviäminen iskusta perustuu siihen, että tätä ydinasetta ei havaita ennen laukaisua. Kuitenkin myös ohjus-siiloissa olevien ohjusten tuhoaminen voi olla vaikeaa, koska niitä voidaan puolustaa ABM (Anti Ballistic Missile) järjestelmillä, vaikka toki STEALTH-lentokoneet voivat iskeä noita siiloja vastaan esimerkiksi (A)JDAM (Atomic JDAM) eli ydinkärjellä varustetuilla täsmä-aseilla.

Täsmäpommien kanssa toki on opittu elämään, ja ECM-järjestelmien avulla voidaan GPS-hakeutuvien pommien tarkkuutta pudottaa tehokkaasti, ja jos ilmakehän yläosiin muodostetaan plasmakerros, niin silloin GPS-signaali ei pääse sen lävitse, eikä myöskään pitkän matkan radioaaltojen avulla tapahtuva kommunikaatio toimi. Sitten tietenkin voidaan siirtyä laserin avulla tapahtuvaan kommunikaatioon, mikä ei ole niin helposti häirittävissä kuin radioaaltoihin perustuva viestintä, mutta laserin ongelma on se, että tuo laite ei kykene viestimään esimerkiksi näköesteen läpi, mikä rajoittaa sen käyttöä.

Eikä laserin avulla tapahtuva viestintä ole myöskään mitenkään helposti hyödynnettävissä esimerkiksi taktisessa tilanteessa, koska tuo laitteisto pitää suunnata erittäin tarkasti. Jos viestintään taas käytetään LED-valoja, niin silloin tietenkin vihollisen suuntimomiehet sekä infrapuna- ja valoa vahvistavilla tähtäimillä varustetut tarkka-ampujat voivat helposti havaita tuon valon, jota voidaan häiritä savulla. Mutta kuitenkin tuollaisen raskaasti panssaroidun tukikohdan lähelle voidaan tuoda sitten SADM  (Special Atomic Demolition Munition) tai sen henkilökuntaan voidaan kohdentaa salamurha-operaatioita. Toisaalta esimerkiksi avaruussukkula voi tehdä myös tuollaisesta raskaassa tukikohdassa olevasta aseesta erittäin vaikeasti tuhottavan.

Näet jos tuo ase laukaisee avaruuteen kiertoradalle sijoitettavan FOBS (Fractional Orbital Bombardment System)  taistelukärjen, niin silloin sukkulan avulla voidaan isku perua. Sukkulaohjelmaa arvosteltiin aikoinaan siitä, että tuon välineet avulla voitiin avaruuteen laukaistut strategiset taistelukärjet sitten kerätä takaisin maahan, jolloin myös Minutemanilla tai SS-18-ohjuksilla voi olla samanlaisia tehtäviä kuin strategisilla pommikoneilla. Toki noita kiertoradalla olevia asejärjestelmiä voidaan tuhota SIS (Satellite Integrated System) aseilla. Tuollaiset ehkä siviili- kuten viestintä- yms. tehtävissä toimiviin satelliitteihin liitetyt ydinaseet laukaistaan ehkä hyvinkin yllättäen  avaruudessa, jolloin niiden avulla voidaan saattaa avaruuteen sijoitetut FOBS-aseet sekä GPS-satelliitit toimintakyvyttömiksi. Nuo aseet tietenkin tuhoavat myös tiedustelu- ja muita taistelun tukemiseen tarkoitettuja satelliitteja, jolloin esimerkiksi kohteiden määrittäminen sekä muu viestintä ehkä valtameren takana olevan päämajan kanssa vaikeutuu.

Myös GPS-satelliitteja voidaan tuhota  tappaja-satelliittien avulla, mutta myös esimerkiksi mannertenvälisten ohjusten parvia voidaan vahingoittaa elektromagneettisella aseella sekä räjäyttämällä ydinaseita niiden keskellä, jolloin EMP- eli sähkömagneettinen pulssi vahingoittaa myös vihollisen komentojärjestelmiä, mikä estää laukaisukoodien lähettämisen esimerkiksi ohjus-sukellusveneille. Mutta tietenkin myös ABM eli vastaohjusten kehittäminen on vähentänyt strategisten ydinaseiden merkitystä, mutta tietenkin myös näitä aseita kehitetään jatkuvasti. Monet nykyaikaiset ydinaseet ovat sellaisia, että niissä on erittäin ohut taistelukärki, mikä tietenkin vähentää kineettistä energiaa käyttävien aseiden tehoa, koska kapea neulamainen taistelukärki tarjoaa vaikean maalin kohti tuleville ohjuksille.

Tuollainen erittäin kapea taistelukärki voi myös tunkeutua maahan, ja aiheuttaa maanjäristyksiä joilla sitten voidaan vaurioittaa vihollisen tukikohtia todella pahasti. Samoin iskut päämajoja vastaan tehdään nykyään niin, että samaan kohtaan ammutaan useita ydinaseita peräkkäin, mikä lopulta sitten varmasti avaa myös komentojärjestelmän bunkkerien katon. Liikkuvan päämajan kuten lentokoneeseen sijoitetun komentokeskuksen  tuhoaminen tietenkin on helppoa, jos se satutaan havaitsemaan ja hävittäjät ehtivät hyökätä sitä vastaan. Samoin EMP-aseet voivat vaurioittaa noita koneita erittäin vakavasti. Mutta kuten tiedämme, niin ABM-järjestelmät kehittyvät jatkuvasti, ja laseraseiden tulo myös tälle sektorille on varmasti odotettavissa.

Nuo järjestelmät ovat sellaisia, että niissä käytetään valtavia kilometrien pituisia hiilimonoksidi-lasereita, joiden päissä on hiukan pientä radioteleskooppia muistuttava peili, joka sitten ohjaa tuota sädettä kohti kohteitaan. Ja hyökkäys toiselle puolen maailmaa tapahtuu sitten sillä tavalla, että lasersäde lähetetään maapallon kiertoradalla olevien peilien kautta kohti kohdettaan. ABM-järjestelmät ovat aiheuttaneet sen, että myös kiertoradalle ollaan lähettämässä magneettirataan perustuvia asejärjestelmiä, joiden teho perustuu kineettiseen energiaan.

Äärimmäinen esimerkki tällaisesta järjestelmästä on “PROJECT THOR”, jossa ydinkäyttöinen satelliitti laukaisee harjateräksen kappaleita erittäin pitkän magneettisen “gaussin radan” läpi, ja tuo järjestelmä voi nostaa ammuksen nopeuden jopa 20 000 kilometriin tunnissa, jolloin sen sisältämä iskuenergia tuhoaa kohteen erittäin tehokkaasti. Mutta vielä vaikuttavampi laite on ainakin teoriassa mahdollista toteuttaa. Se on äärimmäinen versio ratatykistä (railgun), ja oikeastaan tämä väline olisi pelkkä avaruuteen asennettu LHC (The Large Hadron Collider) -kiihdytin, joka sitten vedetään suoraksi. CERN:issä oleva LHC-kiihdytin on laite, jolla ammutaan atomien ydinten hiukkasista irti esimerkiksi kvarkkeja sekä higgsin bosoneja.

Jos tuo LHC-kiihdytin muutetaan lineaariseksi hiukkaskiihdyttimeksi, ja sen läpi ammutaan raudasta tehtyjä kappaleita, niin osuessaan maapalloon voi tuollainen kappale sitten tuhota kokonaisen planeetan. Lineaarikiihdyttimen rakentaminen avaruuteen ei ole niin vaikeaa, kuin mitä ihmiset usein ajattelevat. Tuo kiihdytin voidaan rakentaa moduuleista, jotka laukaistaan avaruuteen useilla kantoraketeilla, ja nuo moduulit voivat olla oikeastaan aivan tavallisia satelliitteja, joiden läpi kulkee magneettirata. Käyttövoimansa tuollainen superase voisi sitten saada aurinkopaneeleista, joita voidaan liittää sen jokaiseen moduuliin. Eli tällaisia välineitä sekä niiden käyttöä varmasti pohditaan tällä hetkellä monissa esikunnissa päällä maan. Samoin tuollainen äärimmäinen ratatykki sitten voisi joskus pelastaa ihmiskunnan, jos esimerkiksi asteroidi Ceres sattuisi syöksymään kohti maapalloa. Tuolloin kyseisellä aseella, josta voidaan käyttää vaikka nimeä "PROJECT ODIN" voidaan ampua rautakappale, joka muuttaa tuon asteroidin plasmasta koostuvaksi pilveksi.


http://peliteoria.webnode.fi