Miten katoamisia tutkitaan silloin kun satelliitit sekä muut tekniset välineet eivät anna vastausta siihen, mitä on tapahtunut?

Kuvituskuvaa
Kuva I

Kun puhutaan siitä, miten joku tapaus pääsee tähän paljon puhuttuun katoamisten "Top 5.een", niin silloin tietenkin kriteereinä ovat esimerkiksi se, että miten 12-vuotias on saanut oman lehdenjakopiirin, tai miten joku todistaja on nähnyt esimerkiksi kadonneen henkilön kävelevän ilmeisesti tyhjällä maantiellä 8 Km päässä onnettomuusautosta keskellä lumisadetta, mutta ei ole mitenkään tälle tarjonnut apuaan? Kuitenkin hän kertoo poliisille tästä asiasta aivan normaalin kaavan mukaan, mutta unohtaa sitten kuitenkin sen, että jos henkilö kävelee keskellä lumihankea auraamattomalla maantiellä, niin jotain varmasti on pielessä.

Tai ainakaan mikään normaali tapaus tämä ei varmasti kuitenkaan ole, koska todistaja kertoo tällaisen tapauksen sattuneen omalle kohdalleen. Eli kuvitteleeko hän kenties, että poliisi ei kysy sitä, mikä tuossa henkilössä tai autossa oli niin omituista, että se sai tuon tietolähteen painamaan kyseisen ihmisen tai esineen mieleensä? Eli yrittääkö todistaja tällöin ehkä "runoilla" vaikeuksia jollekin tuttavalleen, kun hän tuota autoa tai henkilö ryhtyy kuvaamaan? Tai sitten jos hän on jotenkin painanut tuon henkilön mieleensä, niin tässä sitten on jotain hyvin erikoista, koska kukaan normaali ihminen ei voi muistaa sitä, onko joku "TV:stä tuttu" henkilö käynyt esimerkiksi hänen kassapisteessään. Joten miten joku kadonnut jää ihmiselle mieleen, on kysymys mihin pitää kyllä löytää vastaus?

Kun normaali ihminen näkee esimerkiksi auton, niin se tuskin mitenkään painuu hänen mieleensä, eikä normaalia elämää elävä ihminen kerää suinkaan ajoneuvojen rekisteritunnuksia, koska noiden asioiden kanssa voi joutua vaikeuksiin. Vai oletteko koskaan ajatelleet esimerkiksi tilannetta, että olette poliisiaseman ulkopuolella merkitsemässä muistiin ajoneuvojen rekisteritunnuksia, ja paikalle tulee poliisisetä kysymään syytä siihen, miksi auton rekisteritunnuksia merkitään muistiin? Ja jos kadonnut henkilö on hävinnyt samalla autonsa kanssa, niin silloin tietenkin pitää tarkistaa, että onko tuo auto ilmoitettu myös kadonneeksi, jolloin voidaan joskus olettaa, että henkilö on saattanut pudota vaikka järveen autonsa kanssa. Eli tuo joskus tapahtuu silloin, jos kyseessä on esimerkiksi urheiluauto, jota on lähdetty  kokeilemaan kadulla.

Alueen haltijalla on oikeus poistaa paikalta henkilöitä, joita hän ei halua siellä olevan, vaikka tietenkin jokamiehen oikeudet takaavat tietyn kulkuoikeuden yksityisillä mailla, mutta kuitenkaa pihapiiriin ei saa mennä, eikä myöskään kieltomerkein rajatulle alueelle saa mennä kysymättä lupaa. Myös metsästys vaatii tietenkin lupaa, eli mitään eläintä ei saa kaataa toisen mailla luvatta, tai tulee syyte salametsästyksestä. Jos puhutaan tilanteesta, että henkilö on tunkeutunut toisen maille luvatta, ja häntä pyydetään poistumaan, niin hänen pitää sieltä mailta poistua, vaikka maa-alueen omistajan kehotus ei muuten tunkeutujaa miellyttäisi.

Vaikka toinen olisi kuinka epäilyttävä henkilö tahansa, niin kuitenkin alueelta kannattaa oman edun takia lähteä pois, ja jos on aihetta epäillä rikosta, niin silloin tietenkin viranomaiset voivat hakea etsintälupaa alueelle. Samoin on tilanteita, joissa viranomainen voi hakea kaivauslupaa maa-alueelle suoraan maanomistajalta, on epäilys siitä, että sinne on haudattu esimerkiksi huumeita tai luurankoja tai aseita. Tuolloin poliisi voi ilmoittaa maanomistajalle, että se epäilee tällaista asiaa, ja kysäistä häneltä, että käykö kaivaus?

Jos kaivaus ei käy, niin tämä kielto voidaan liittää tuomarille esitettävään hakemukseen, koska on varsin outoa, jos henkilö pitää jotain joutomaata ihmishenkeä tärkeämpänä. Tällöin tietenkin hän herättää epäilyksiä viranomaisissa, ja tuollainen tieto saattaa sitten aiheuttaa syvällisen tarkastustarpeen tuon luvan kieltäjän henkilöhistoriassa, vaikka toki hänellä on tuohon tekoon lain mukainen oikeus. Siinä kyllä poliisi vähän saattaa kuitenkin ihmetellä, jos henkilö ei tällaisissa tapauksissa suostu yhteistyöhön valtiovallan kanssa.

Se mikä kuitenkin liittyy erityisen hyvin katoamistapauksiin yleensä, on se, että osassa niistä julkisuus on ollut erittäin suurta, kun taas osasta ei edes omalle koululle tai työpaikalle  olla ilmeisesti kerrottu mitään, ja juuri nuoren ystäväpiiriltä voi saada tietoja, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä tapauksen selvittämisessä. Eli on asioita, joita nuori ei vanhemmilleen kerro, ja yksi niistä on salainen kaveripiiri, joka saattaa koostua sellaisista henkilöistä, joita kukaan ei kotonaan varmasti esittele ainakaan mielellään. Tällä  tarkoitan sitä, että jollain nuorella saattaa olla kaksi kaveripiiriä, joista toinen on kunnon nuorista koostuva "edustava kaveripiiri", ja toinen on joku "kovien jätkien kerho", jossa sitten tietenkin meno on kovaa ja korrektia. Joten tällaisia asioita  käydään poliisien taholta läpi, ku joku katoaa päältä maan.

https://youtu.be/mQHRznUw-hc

charelesfort.blogspot.fi

Miten mielipiteemme taiteesta syntyy?

Kaikki me olemme joskus elämämme aikana kohdanneet musiikkikappaleen tai elokuvan, josta emme pääse ikään kuin yli.Tuo johtuu siitä, että tähän kappaleeseen tai elokuvaan liittyy jotenkin voimakas tunnelataus, jonka takia haluamme kuunnella tai katsella sen kerran toisensa jälkeen uudestaan. Eli kuuntelemme tuon musiikkiesityksen kerran toisensa jälkeen, tai katsomme jotain elokuvaa aina uudestaan ja uudestaan. Samoin kun katsomme jotain elokuvaa esimerkiksi jonkun tuttavan kanssa, niin he saattavat kelata jotain paikkaa uudestaan ja uudestaan, mikä tarkoittaa sitä, että tuossa kohtauksessa esitetty dialogi merkitsee jotain erityistä hänen elämäänsä liittyvissä asioissa, ja erityisen hyvin tämä näkyy erityisen hyvin siinä, kun joku sotaveteraani katsoo vaikkapa "Tuntematonta sotilasta", eli hän kokee elokuvan aikana ne samat tunteet, mitä hän koki seisoessaan rintamalla ja katsoessaan kuolemaa silmiin.

Tuossa tilanteessa koetut asiat jäävät ihmisen mieleen alitajuntaan, ja  kun he katsovat tuota elokuvaa, niin nuo torjutut sekä kipeät muistot tulevat ylös heidän tajuntaansa. Se mitä veteraani koki rintamalla tietenkin oli kamalaa, mutta sama asia tulee eteen myös silloin, jos ihminen on joutunut onnettomuuteen kuten tulipaloon tai kolariin. Katastrofielokuvat vaikuttavat heihin samalla tavoin, kuin henkilöön, joka on ollut rintamalla. Molemmissa tilanteissa ihminen joutuu voimakkaan stressin kohteeksi,ja todellisuudessa rintamalla oleva sotilas on hiukan paremmassa asemassa tässä tilanteessa, kuin henkilö joka joutuu auton ruhjomaksi kotikadulla. Näet rintamalla oleva sotilas on psyykkisesti varautunut siihen, että hän kohtaa väkivaltaa, kun taas kotikadulla törmäävä auto tulee "kuin salama kirkkaalta taivaalta".

Ja myöhemmin esimerkiksi kotona ollessaan tuollainen henkilö kokee voimakkaita tunnelatauksia tuota tilannetta ajatellessaan. Eli jos hän on kuunnellut jotain kappaletta kännykästä juuri auton osuessa, niin tuo kappale aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion, eli henkilö hikoilee sekä värisee, ja juuri tunnereaktio paljastaa sen, että näytteleekö onnettomuuden tai pahoinpitelyn uhri vai onko hän oikeasti kokenut väkivaltaa.Eli väkivalta voi olla tahallista tai tahatonta, ja kun henkilö kohtaa pahoinpitelijänsä tai tämä puhuu hänelle, niin jos hän on puhunut pahoinpitelyn yhteydessä uhrilleen, niin hänen äänensä sitten jää muistiin pyörimään, ja uhri tunnistaa sen aivan varmasti, ja kokee samalla voimakkaan tunnereaktion eli säpsähtää.

Kuitenkin voidaan sanoa, että sotilaselämässä tietenkin on myös sodan aikaan niitä  hyviä hetkiä, eli kotilomilla olleet tanssiaiset sekä muut huvit, joiden merkitys noiden miesten elämässä korostui paljon enemmän kuin  jollain nykynuorella, jolle festivaalit ovat vain ikään kuin tapa viettää lomaa, Sodan aikana kotiloma saattoi merkitä sitä, että henkilö selvisi hengissä,ja siksi kotiloma oli "elämän passi" noille miehille, Tämän takia veteraaneilla tietenkin on oma suhteensa aikakautensa musiikkiin, ja vanhemmilla veteraaneilla tietenkin on Suomessa korsuorkesterinsa sekä sen aikakauden tanssimusiikki, ja näillä Afganistanin miehillä on oma versionsa noista korsusävelmistä. Eli tässä en sitten tarkoita vain suomalaisia veteraaneja, Saksalaisilla ja Venäläisillä on tietenkin oma kulttuurinsa, ja heidän veteraaninsa tietenkin kuuntelivat omia kappaleitaan, kuten Florian Geyerliedia tai Horst Wesseliä tai neuvostosotilaan tapauksessa ainakin Neuvostoliiton kansallishymni varmasti oli tuttu, ja nämä kappaleet soivat heidän kotonaan vielä sodan jälkeen, vaikka jälkimmäinen taisi sekä DDR:ssä sekä Saksan liittotasavallassa kielletty kappale.

 Mutta kun puhutaan siitä, että käsityksemme lempimusiikista alkaa muotoutua jo heti syntymämme jälkeen, ja sillä mitä radiosta tulee synnytysosastolla tai lapsen ensikodissa on tietenkin suuri merkitys, kun myöhemmin hän valitsee oman lempikappaleensa. Ja kuten varmasti kaikki tietävät, niin jos lapsi kuulee paljon jotain tietyn tyyppistä musiikkia lapsena, niin hän todennäköisesti kuuntelee sitä myös aikuisena. Eli se paljon puhuttu "korvamato", mistä emme pääse irti muodostuu lapsena. Samoin jos johonkin tiettyyn musiikkiin liittyy pelkotiloja, eli esimerkiksi tiettyjen kappaleiden soidessa lapsen vanhempia pahoinpidellään, ja hän näkee sen, niin silloin tuo ihminen tulee koko elämänsä kokemaan erilaisia fobioita tuohon musiikkiin liittyen.

pseudotiedetta.blogspot.fi