Perussuomalainen puolue sai sitten uuden puheenjohtajan

Jussi Halla-Aho valittiin odotetusti Perussuomalaisten puheenjohtajaksi, ja hänellä on edessään melkoinen työ tämän puolueen kanssa. Eikä tilanne ole muutenkaan helppo, koska vaikka tuo puolue sitten lähtisi hallituksesta, niin silti sen kannatus ei ehkä tästä nouse. Syy miksi Halla-Aho valittiin tuohon tehtävään johtuu siitä, että hän oli ehdokkaista tunnetumpi sekä osasi puhua asioista niin, että ihmiset ymmärsivät hänen sanomansa, mutta kuitenkaan tämä tehtävä puolueen luotsauksessa uuteen nousuun  ei ole missään nimessä kovin helppoa, ja tässä tehtävässä tuo uusi puolueen johto tulee kohtaamaan sen, mikä on karua todellisuutta monissa muissakin poliittisissa liikkeissä.

Vaikka puolueen johto olisi kuinka olisi takanaan puolueen jäsenistön vankkumaton sekä yhtenäinen kannatus, kun se tekee päätöksiä, niin tämä ei aivan vielä riitä siihen, että puolueesta tulisi johtava poliittinen mahtitekijä. Puolueeseen kuuluvia on melko vähän verrattuna kaikkien äänioikeutettujen määrään, ja siksi sen pitää saada taakseen myös niitä, jotka eivät kuulu puolueisiin saadakseen ääniä julkisissa vaaleissa. Poliittisilla liikkeillä on sellainen ongelma, että varsinkin jos ne noudattavat kovin radikaalia linjaa politiikassaan, niin silloin tietenkin niiden jäsenistö on hyvin mukana toiminnassa. Kuitenkin tuo sama asia mikä tiivistää puolueen “me” henkeä saattaa aiheuttaa sen, että puolueen ulkopuolella olevat ihmiset alkavat pelätä sitä.

He valitsevat toisen puolueen jäseniä, jos joku poliittinen liike ei sitten aja heidän asiaansa. Ja tässä sitten on poliittisten liikkeiden ongelma kautta koko maailman, eli vain uurnalla annetut äänet ratkaisevat sen, kuka pääsee parlamenttiin tai kaupunginvaltuustoon. Tuon takia jokaisen puolueen pitää sitten jotenkin tasapainotella lausunnoissaan, jotta sen ehdokkaat saavat taakseen suurimman mahdollisen kannattajajoukon. Kyseistä tasapainottelua kutsutaan nimellä “vaalimatematiikka”, ja se tekee poliittisesta työskentelystä niin kamalan vaikeaa. Vaikka puolue olisi kuinka oikeistolainen hyvänsä, niin kuitenkin sen johdon pitää ottaa huomioon se, että vain luonnolliset henkilöt saavat länsimaissa äänestää.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka puolueen johto kuinka haluaisi miellyttää jotain superrikkaita toimitusjohtajia, niin kuitenkin siivoojia on paljon enemmän kuin noita miljonäärejä. Ja siksi noiden puolueen strategien pitää sitten luvata jotain myös ihmisille, jotka eivät niin kamalan hyvin tule toimeen. Tässä tietenkin pitää myös osata tasapainotella monen muun asian kanssa, koska puolueen pitää hankkia rahoitusta toiminnalleen, ja erityisen tärkeää on se, että sen vaalikampanjoissa esiin tuomat asiat päätyvät suuren yleisön tietoon. Tuon takia tarvitaan media-kampanjoita sekä mainostoimistoja, joiden tehtävänä on tehdä sellaisia mainoksia, että ne uppoavat nimen omaan suureen yleisöön. Ja sitten tietenkin puolueen pitää valita kohderyhmä, jolle se kohdistaa tuon vaalimainonnan. Puoluetta voidaan ajatella tuotteena, jota markkinoidaan ihmisille kokonaisuutena.

Kun  median kautta tapahtuvaa markkinointia koskeva suunnitelma tehdään, niin silloin tietenkin puolueen johtajien pitää muistaa se, että kaikkia ihmisiä ei koskaan voida miellyttää niin paljon, että he sitten merkitsevät juuri heidän listallaan olevan ehdokkaan numeron äänestyslippuun. Varsinkin Suomen kaltaisessa rauhallisessa maassa on sellainen ongelma, että poliittisten puolueiden sekä yksittäisten ehdokkaiden välillä on erittäin pieni, joten tällöin pitää ehdokkaiden miettiä hyvin tarkasti sitä, mitä he sitten lupaavat äänestäjille, koska joku pieni asia saattaa sitten saada aikaan sen, että jonkun toisen ehdokkaan numero sitten piirretään tuohon äänestyslippuun.  

Ihmisillä on erilaisia ajatuksia monista asioista kuten ääriliikkeistä, ja miten niihin pitää suhtautua, ja sama sitten koskee myös Kioton ilmastosopimusta, maan puolustusta, postipalveluita sekä vaikkapa liikennettä, eli joidenkin syrjäkylien asukkaiden on vain pakko omistaa auto, jotta he voivat hoitaa asioitaan. Ja koskaan ei varmaan kenestäkään ole mukavaa jäädä työttömiksi, koska tehdas ei kannata. Toisaalta taas tuosta “vihreästä energiasta”, mikä tarkoittaa huippuluokan hyötysuhteella varustettuja kattiloita sekä puhdistuslaitteita ja myös esimerkiksi maalämpöä ja ajoneuvojen hybriditeknologiaa voisi tulla maamme seuraava vientivaltti.

Mutta palataan taas siihen, mitä kompromisseja puolueen johdon pitää tehdä saadakseen ihmisten enemmistön tuen taakseen, niin heidän pitää aina muistaa se, että missään tapauksessa ei sellaista lupausta saa antaa, missä joku ammattiryhmä ikään kuin sivuutetaan täysin. Kun puolue on hallituksessa, niin sen tekemät päätökset koskevat koko kansaa. Ja tietenkään kaikkien eturyhmien kanta asioihin ei voi olla aivan sama.

Maamme rahavarannot ovat rajalliset, joten sen takia poliittinen johto ei voi aivan jokaiseen kylään ryhtyä rakentamaan moottoritietä tai juna ei voi pysähtyä jokaisen maitolaiturin kohdalla eikä myöskään jokaiseen muuhunkaan toiveeseen voida aina vastata “kyllä”. Mutta kuitenkin kun puolue lähtee vaaleihin, niin sen johdon pitää myös miettiä, että haluaako se tukea jotain pesäpallomailojen heiluttajia, olivat nämä joko anarkisteja tai oikeiston kannattajia. Ja tietenkin sen pitää saada listoilleen ehdokkaita, jotka ovat valmiit lähtemään taisteluun. Tuolloin tietenkin käy niin, että jos jostain vaalipiiristä ei saada listoille ehdokkaita, niin silloin tietenkin tuon vaalipiirin asioita käsitellään paljon vähemmän.

http://puolueenstrategia.webnode.fi

Timo Soinin pitkä pesti puolueensa puheenjohtajana on tuonut lisää väriä politiikkaan, mutta puolueen on kuitenkin aina välillä uudistuttava.

Poliittinen nuorisojärjestö 1950-luvulla

Timo Soinin aika Perussuomalaisten puheenjohtajana on lopussa. 20 vuotta Perussuomalainen puolue on ollut yhtä kuin Timo Soini, joka on ollut puolueen politiikan ehdoton äänitorvi, joka on persoonallisella tavallaan johtanut tuon pienen puolueen maamme politiikan ytimeen. Yhtenä syynä tuon puolueen “jytkyyn” eli sen pääsyyn hallitukseen sekä nousemisen politiikan kärkikaartiin voidaan pitää nimenomaan Timo Soinin tapaa keskustella sekä jaella sellaisia kommentteja, jotka vetoavat nimenomaan perus-suomalaisina itseään pitäviin henkilöihin. Ja se nosti sitten puolueen yhden asian liikkeestä politiikan ytimeen. Mutta vaikka Soini on tehnyt hyvää työtä, niin kuitenkin tuon puolueen pitää uudistua.

Tuon puolueen kannatus on levännyt sitten niin sanottujen “kansan syvien rivien varassa”, jotka haluavat kuulla suoraan sen, mitä mieltä poliitikot ovat joistain asioista. Ja noihin ihmisiin on tietenkin vedonnut se, että tuon puolueen selvä tavoite on ollut saada Suomi irti EU:sta, jotta meidän ei tarvitse maksaa jäsenmaksuja.

Kuitenkin tuosta suorasta ja äänestäjiin vetoavasta puheesta voidaan vetää sellainen johtopäätös, että puolueen johto olisi ollut päättäväisesti ajamassa näitä asioita myös hallituksessa. Kuitenkaan tässä Sipilän hallituksessa eivät Timo Soini tai muutkaan perussuomalaiset ministerit ole mitenkään aktiivisesti edistäneet eroa eurosta tai EU:sta, vaikka tuota päätöstä on todella voimakkaasti lobattu tai tuettu media-väen toimesta. Kuitenkaan maamme johto ei ole esittänyt mitään päivämääriä tai konkreettisia suunnitelmia tuon paljon puhutun “Fixitin” eli maamme eroamisen EU:sta suhteen.

Tai ainakaan mitään kansanäänestystä ei tuosta asiasta olla järjestämässä näillä näkymin, joten jotkut saattavat pitää sellaista merkkinä siitä, että puolueen johto ei halua tai uskalla lähteä tekemään tuosta asiasta päivän politiikkaa. Ja tämä asia sitten on vienyt tuon puolueen kannatuksen. Syy tähän on se, että Soini sai sitten niin nopeasti niin paljon ääniä puolueensa taakse, että tuo tilanne ikään kuin lähti käsistä, kun tuo puolue haki tien mitä värikkäitä persoonia ehdokas-listoilleen. Ja tuollaisen erittäin kirjavan joukon saaminen puhaltamaan samaan hiileen on erittäin vaikeaa. Kun tämä puolue sitten lähti hallitukseen, niin silloin sen eripura sekä jäsenten kokemattomuus päivän politiikan teosta kostautuivat tavalla, jota voidaan pitää katastrofina.

Ensin eräs puolueen johtajista jäi kiinni vihakirjoittelusta tai rasististen viestien lähettämisestä, ja tässä tapauksessa tuo henkilö ei osannut sanoa olleensa humalassa, mikä sitten tietenkin sai aikaan media-reaktioita, jotka eivät varmaan sitten olleet kenenkään kannalta toivottavia, ja sitten tietenkin tuota tilannetta hämmensi sellainen asia, että joidenkin toimittajien mielestä maamme poliisin keinot eivät riitä yleisen järjestyksen turvaamiseen, vaan jostain syystä siinä tarvitaan jotain “skinheadien partioita”. Myös se sitten hämmensi tilannetta, että maamme lehdistö esitti komeita uutisia ulkomaalaisten tekemistä joukkoraiskauksista, mutta kun yhdessä tapauksessa uhri paljastui ulkomaalaiseksi, niin lehdistön kiinnostus tapausta kohtaan alkoi hiipua.

Mutta kuitenkin perussuomalaisen liikkeen ongelmaksi nousi se, että puolue joutui niin nopeasti hallitukseen. Tässä tapauksessa se ei ehtinyt ollenkaan hioa politiikkaansa, ja sitten tuo asia kostautui hallituksessa. Syy miksi perussuomalainen liike sai sitten niin paljon ääniä, oli se että kyseessä oli raikas uusi aate, jonka edustajat eivät olleet mitenkään ehtineet ryvettyä päivän politiikassa. Nykyään monet politiikan asiantuntijat sanovat, että Soinin ei olisi pitänyt mennä Sipilän hallitukseen. Mutta itse olen sitä mieltä, että puolueen puheenjohtajalla Timo Soinilla ei ollut tuossa tilanteessa muuta mahdollisuutta, kuin lähteä hallitukseen erittäin vaikealle hallituskaudelle, ja tietenkään tuollainen tilanne ei ollut mitenkään mairitteleva, koska kellään puolueen jäsenistä ei ollut mitään kokemusta siitä, miten hallituksessa pitää toimia.

Eli oppositiopolitiikkaa ei suoraan voida siirtää hallitukseen, koska siellä sitten joudutaan tekemään budjetteja sekä myös neuvottelemaan muiden puolueiden kanssa siitä, mitä minkäkin asian kanssa tullaan tekemään. Syy siihen että Soini joutui tekemään tuon päätöksen johtui puolueen saamasta valtavan suuresta ääni-saaliista, jonka takia sille tarjottiin paikkaa auringossa, ja tuolloin pitää muistaa se, että mikäli Soini olisi sanonut että “ei”, niin se olisi kyllä saanut äänestäjät miettimään sitä, keitä he sitten äänestävät, jos hallituspaikka ei kelpaakaan.

Poliittinen liike on sitä varten, että se ajaa kannattajiensa asiaa, ja todelliset päätökset maassamme tehdään hallituksessa. Jos tuollaisen valtavan äänisaaliin saanut puoluejohtaja olisi sitten sanonut että hän ei hallituspaikkaa halua, niin se olisi voinut olla vielä pahempi tilanne, kuin se mitä oli edessä Sipilän hallituksessa. Kansa antoi äänensä, ja se vaati tekoja vastineeksi. Ja media ei muuten kohdellut Sipilän hallitusta reilusti, kun sen edustaja vaati sitten melkein heti uusia vaaleja, jotta sen suosikki Perussuomalaiset pääsevät pääministeriksi. Samoin media suorastaan syyti tukea Soinille ja hänen johtamalleen puolueelle.

Ja tietenkään mikään puolue ei voi käytännössä saada demokraattisessa maassa yksin sellaista enemmistöä, että se voisi yksin runnoa päätöstä läpi. Kaikki poliittinen toiminta on puhtaasti kaupankäyntiä, ja tietenkin maamme hallituksen tulee olla sellainen, että se voi erota, jos joku ministeri sitten soittaa “ihailijasoiton” Venäjän  presidentille kesken vapun vieton. Tuo asia sitten tietenkin merkitsisi sitä, että kyseinen henkilö on ylittänyt toimivaltuutensa, ja hänen pitää erota.

Mutta kun puhutaan perussuomalaisten jatkoista, niin tietenkin se mitä äänestäjät tällä hetkellä haluavat on varmasti se, että puolue ryhtyy laittamaan noita periaatepäätöksiä toimeen, jotta sen uskottavuus säilyisi. Eli se mikä puolueen johdon olisi nyt tehtävä, olisi sitten ryhdyttävä sanoista tekoihin, ja kun uusi puheenjohtaja astuu kehään, niin häneltä odotetaan tekoja puheiden lisäksi. Jos noita käytännön toimia ei tapahdu, niin silloin tietenkin ihmiset ryhtyvät miettimään puolueen vaihtoa.

Se sitten tietenkin suorassa puheessa onkin ongelma. Jos poliitikko antaa kovin yksiselitteisen vastauksen johonkin asiaan, niin hän ei sitä kykene perumaan puheitaan tyylikkäästi, vaan se vaatii selittämistä, jos asia olisi annettu äänestäjien tietoon tietyllä tavoin epätarkasti, niin silloin poliitikko voi vedota väärinkäsitykseen. Ja jos tuo “takin kääntämiseksi” kutsuttu asia tehdään kovin avoimesti, niin se saattaa horjuttaa poliitikon uskottavuutta, koska jo valmiiksi puhutun päätöksen pyörtäminen saattaa viedä häneltä myös loput äänet, koska se sitten osoittaa ihmisten silmissä päättämättömyyttä, kuten myös se, että tuota kansanäänestystä ei sitten olla järjestetty.

Ongelma on siinä, että sitä pidetään yhtenä puolueen päätavoitteena, mikäli noiden Perussuomalaisten johdon puheita ollaan oikein tulkittu. Mutta kuitenkaan tuo puolue ei ole esittänyt mitään vaatimuksia tuon kansanäänestyksen päivämäärän suhteen. Ja sitten tietenkin pitää tuolle EU:n jäsenyydelle löytää realistinen vaihtoehto. Näet jos me eroamme Schengenistä, niin silloin maamme joutuu itse järjestämään oman rajavartiointinsa  sekä muut asiat, mikä sitten aiheuttaa kustannuksia. Mutta toisaalta silloin saamme sitten itse tehdä talouttamme koskevia päätöksiä, ja noiden asioiden kanssa sitten joutuu tuleva puolueen puheenjohtaja tekemään töitä, kun hän luotsaa puoluettaan politiikan karikoissa.

http://timosoininura.webnode.fi

Soutaminen ja huopaaminen vievät ehkä Perussuomalaiset ojasta allikkoon

Jussi Halla-Aho ei kannata EU-kansanäänestystä tällä hetkellä, koska "kyllä"-äänet voittaisivat hänen mielestään. Tuo mies kuitenkin sanoi, että ero EU:sta olisi sitten ensi vaalikauden teemana. Kuitenkin tuollainen toiminta voi osoittautua kyseisen puolueen kannalta kohtalokkaaksi virheeksi, koska jos äänestäjille ei uskalleta mitään luvata, niin silloin puolue jää ilman ääniä.

Se mikä on Perussuomalaiset nostanut politiikan kärkeen on juuri kansantajuinen sekä helposti käsiteltävä ja kansanomainen  politiikka. Samoin puolueella on ollut rohkeutta olla erilainen poliittinen liike, mutta nyt se sitten on muuttunut sellaiseksi, että sen johto ikään kuin juoksee oman häntänsä perässä, koska sen politiikka ei olekaan jostain syystä toiminut, kuten se on luvannut. Eli se että tuo puolue on hallituksessa ollut mukana tekemässä sellaisia päätöksiä, mitä se on vastustanut, kuten se kuuluisa “veroparatiisilaki”, niin silloin se on tehnyt asioita, joista sen äänestäjät eivät ehkä sitten tule pitämään.

Samoin puolue on ollut tätä ennen aivan muuta kuin se "perinteinen" puolue, vaan esittänyt rävähtäviä kannanottoja. Ja siksi se on saanut paljon ääniä. Kuitenkin tuon puolueen ongelmaksi on noussut se, että sen johtajat eivät ole sitten vaatineet niitä asioita, joita ovat puheissa vaatineet. Sitä voidaan pitää rohkeuden puutteena, mikä ei varmasti sitten ole sitä, mitä äänestäjät ovat tuolta liikkeeltä odottaneet.

Se sitten varmasti on ajanut puolueen johtoa ikään kuin seinää vasten, koska jos ei sitten niitä asioita lähdetä ajamaan, mistä ollaan keskusteltu, niin tuloksena on se, että tuollainen raikas uusi puolue sitten muuttuu sellaiseksi harmaaksi liikkeeksi, mitä on tapahtunut myös kaikille muille puolueille, mitä maassamme on ollut. Tuolla tarkoitan sitä, että se että puolueen uusi johto sitten aloittaa sen minkä Veikko Vennamo aikoinaan teki, eli he puhuvat paljon ja sanovat vähän ei varmaan sitten kovin vakuuttavaa ole. Ja tällainen soutaminen sekä huopaaminen sitten varmasti saattavat viedä puolueelta vielä enemmän ääniä, kuin mitä edes on osattu odottaa.

http://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Kulttuurivaikuttaja Jörn Donnerin tyly arvio politiikan kärkikaartista on varmaan ihan oikea.

Jörn Donner on maamme kirjailijoiden
kärkinimiä.

Jörn Donner arvostelee Timo Soinia sekä politiikan kärkikolmikkoa kovin sanoin, tai aiankin niin mediassa lukee. Itse kyllä pidän tuota arvostelua melko kiihkottomana, ja aika tavalla pehmeitä ilmaisuja Donner kyllä noista ihmisistä käyttää. Toki tuo viittaus esimerkiksi tabletteihin voi olla kyllä ihan hyvä huomio, koska me kaikki varmaan odotamme ulkoministerin olevan kiinnostunut maailman asioista muutenkin kuin vain omien alaistensa kirjoittamien raporttien muodossa. Itse olen sitä mieltä, että Donner varmasti on loistava ajattelija sekä se, että hän on ruotsinkielinen saattaa näkyä tuossa hallitukseen sekä varsinkin perussuomalaisiin kohdistuvassa kritiikissä.

Mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että melko laimeaa tuo kritiikki kuitenkin on siihen nähden, mitä se olisi voinut olla, ja toki tämä nykyinen poliitikkojen kärkikaarti on todella harmaata massaa, mistä sitten tietenkin kielii esimerkiksi se, että maassamme väännetään kättä jostain sellaisesta kuin sukupuolineutraali avioliitto, mitä ei toki muutamia vuosia sitten olisi edes voitu kuvitella. Mutta muuten nuo tämän ja edellisen hallituksen repäisyt ovat varmasti aiheuttaneet enemmän haittaa kuin hyötyä poliitikoille, jotka kamppailevat siitä, kuka pääsee eniten televisioon kertomaan kantaansa meille kuolevaisille ihmisille. Ja tuossa sitten on helppo tehdä virheitä, jotka kostautuvat myöhemmin ikävänä julkisuutena. 

Maamme eduskunta on menettänyt täysin arvovaltansa, koska sen asenne esimerkiksi Moskovaa sekä Brysseliä kohtaan on ollut liian alistuva, eikä maassamme vallalla oleva poliittinen melankolia ole edes alkanut kadota. Kun ajatellaan esimerkiksi pakkoruotsina tunnettua asiaa, niin maassamme tietenkin voidaan aina keskustella tuostakin asiasta ilman, että kenenkään tarvitsee sen takia ajaa hiuksiaan pois. Ja kun vaikka kuinka haluaisimme vaikuttaa johonkin asiaan, niin me suomalaiset olemme kuitenkin melko pidättyvää kansaa, mikä sitten näkyy siinä, että meillä ei ole mitään sellaista mellakointi perinnettä, kuin mitä on esimerkiksi monissa keski- tai eteläisen euroopan valtioissa.

Me vanhempi väki olemme tietenkin joutuneet lukemaan pakkoruotsia, mikä ei silloin tuntunut mukavalta, mutta kuitenkin sen kirjoitin aikoinaan YO-kokeessa. Se näet oli silloin yksi pakollisista aineista, ja sanotaan että jos ihminen osaa hyvin ruotsia tai hänellä olisi siihen hyvät mahdollisuudet perehtyä esimerkiksi ruotsinkielisellä paikkakunnalla olevan mökkiympäristön kautta, niin silloin hänellä olisi siinä sitten oikeasti kiitettävän sauma, ja ainahan kielitaitoa kysytään. Mutta pakollisuus tekee tuosta ”toisesta kotimaisesta” joillekin ihmisille pakkopullaa, jota on pakko sitten sietää. Itse oli peruskoulussa ihminen, joka ei pitänyt tuosta aineesta, mutta muuten minulla ei mitään ruotsalaisia tai ruotsia puhuvia ihmisiä vastaan ole, ja he eivät ole äidinkieltään valinneet.

Maassamme nämä koulupiirit sekä kotikielen valitsevat tuon lapsen vanhemmat, ja hänen pitää se sitten vain niellä. Kun ajatellaan tuota ruotsin valitsemista äidinkieleksi, niin voin sanoa että heillä sen helpompaa ole saada opiskelupaikkoja kuin suomea äidinkielenään puhuvilla, koska tuo ruotsinkielisen peruskoulun käyminen antaa opinto-oikeuden vain ruotsinkieliseen oppilaitokseen. Ja mitä sitten esimerkiksi jatko-opinnoilla tarkoitetaan, niin se ymmärretään normaalina ammattikouluna tai lukiona, jos tarkoitetaan peruskoulun jälkeen tulevaa haku mahdollisuutta.

Kun puhutaan Jörn Donnerista ihmisenä, niin hän on todella pitkän poliittisen uran tehnyt ihminen, ja hänellä on varmaan todella paljon sanottavaa sekä suomen- että ruotsinkielisille. Ja omasta mielestäni esimerkiksi maamme lehdistön ikään kuin yllyttävä asenne tiettyihin ääriryhmiin on todella ikävää luettavaa. Eli kun keskustellaan poliittisten päättäjien puheista, niin tietenkin heillä on oikeus sanoa sanottavansa, mutta tietenkin on olemassa sellainen raja, missä puhutaan esimerkiksi väkivaltaan yllyttämisestä. Kun puhutaan esimerkiksi maamme idänsuhteista, niin tietenkin olisi mukavaa saada Karjala takaisin, mutta sitä pitää pyytää silloin kun Venäjällä on halua siitä keskustella.

Samoin se että Vladimir Putin esimerkiksi uhkaa Ukrainaa, ei saa muuttua sellaiseksi tilanteeksi, missä suomalaiset sitten alkavat hyökkäillä tavallisia venäläisiä vastaan, koska silloin se antaa Kremlille syyn lähteä puolustamaan kansalaisiaan. Kuitenkaan emme saa alistua tuollaisessa tilanteessa, koska se sitten taas ikään kuin rohkaisee Kremliä aloittamaan samanlaiset toimet Suomea vastaan. Ja kun puhutaan solidaarisuudesta sekä avun antamisesta toiselle, niin voidaan sanoa että jos emme sitä itse anna, niin silloin jos me itse olemme vaikeuksissa niin apua on turha odottaa. Tuon takia meidän pitää joskus tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät ole miellyttäviä. Eli aina on olemassa sellainen vaihtoehto, että maamme uhraisi joitakin kansalaisiaan miellyttääkseen Putinia, mutta voidaan kyllä vähän epäillä sitä, että hyväksyykö Putin tuollaista uhria?

Miksi hän lähtisi sitten palvelemaan maamme poliittisen johdon tarkoituksia, jos he jotain uhreja sitten sinne Venäjälle tarjoilevat? Tietenkin esimerkiksi sisäministeri Yrjö Leino aikoinaan pidätti joukon suomalaisia, ja tarjosi heitä Stalinille, mutta hän kieltäytyi kunniasta saada teloittaa nämä ”Leinon vankeina” tunnetut henkilöt. Tuo tapa että vastustajalle ei tehty palveluksia on peräisin turkin sulttaanilta, joka otti omaan henkikaartin lapsia, joita kristityt olivat hänelle tarjonneet ikään kuin lunnaiksi.

Noista lapsista koulutettiin kammottuja janitsaareja, jotka kuitenkin vuosiatojen kuluessa veltostuivat. Mutta Konstantinopolin valtauksen yhteydessä he vielä olivat voimissaan. Myöhemmin nämä sotilaat värväsivät alaisia, ja sitten heille alkoi kaljamaha kasvaa, kun nämä entiset valiosotilaat muuttuivat käskijöiksi. Mutta tämä kirjoitus on taas hiukan rönsyilyt, ja tietenkin Donnerin ajatukset ovat todella hienoa luettavaa, ja piristävät tätä tämän hetken melankoliaa todella paljon.

Tämä poliittinen melankolia ilmenee siinä, että juuri mitään ei poliittisella kentällä ole tapahtunut, lukuun ottamatta eräiden kansanedustajien ravintolailtojen päätöksiä, mutta ne tapahtuivat viime vaalikaudella, joten nyt sitten seuraa varmaan tapahtumaköyhä poliittinen kausi, jossa tilanne USA:n ja Venäjän välillä joko kiristyy tai noiden maiden välit lämpenevät, ja tuo sitten riippuu siitä, kuinka paljon Trump ja Putin toisistaan pitävät. Ja viimeistään kahdeksan vuoden päästä presidentti vaihtuu USA:ssa, ja sitten taas seuraa noiden maiden välien uudelleen arviointivaihe, kuten aina presidenttien vaihtuessa seuraa, koska heillä kaikilla on ollut vähän oma linja ulkopolitiikassa.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jorn-donner-suomii-kovin-sanoin-karkipoliitikkoja-kun-naen-nama-kolme-miesta-minua-oksettaa/6252344

pimeakronikka.blogspot.fi

Tuulivoimasta ja sen terveyshaitoista sekä vihreästä energiasta ylipäätään, eli onko noiden tuulivoimaloiden sijoituspaikoilla tehty tarvittavia tuulimittauksia ollenkaan?

Perussuomalaisten kenttäväki uskoo, että tuulivoimalat aiheuttavat terveyshaittoja, ja kun tuota rakennelmaa ajatellaan hiukan tarkemmin, niin toki pyörivästä tuulimyllystä tai tuulivoimalasta lähtevä ääni voi joillekin aiheuttaa unettomuutta. Tuo tietenkin vaatii sitä, että tuuligeneraattorin turbiiniosa eli sen potkuri sattuisi pyörimään. Itse olen hiukan ihmetellyt sitä, että kun maahamme yhteen aikaan alettiin rakentaa noita tuulivoimaloita, niin eikö niissä paikoissa sitten tehty noita tuulimittauksia, kun kyseisten tuulivoimaloiden siivet niin harvoin pyörivät? Paras tapa sabotoida koneita on tehdä niistä toimimattomia, ja tuulivoiman kohdalla tietenkin voimalan rakentaminen väärään paikkaan on oikea tapa saada ne epäonnistumaan.

 Jos ajatellaan sitä, että tuulivoimalat eivät ehkä ole menestyneet niin kauhean hyvin, kuin niiden olisi pitänyt menestyä, niin silloin kyllä meidän pitää miettiä, että millaiseen paikkaan noita välineitä sitten oikeastaan on rakennettu? Tietenkin pystyäkseen tuottamaan energiaa pitää tuulivoimalan sijaita paikassa, missä tuulee tarpeeksi, jotta sen lavat kohtaavat tarpeeksi voimakkaan ilmavirtauksen, että ne lähtevät pyörimään. Jos halutaan puhua epäonnistuneesta politiikasta vihreän energian suhteen, niin tietenkin suomalaisten intoilu tuulivoimaan on hyvä esimerkki siitä.

Kun tuulivoimaloiden sijaintia mietitään, niin silloin tietenkin pitää alueella suorittaa mittauksia, joilla varmistetaan se, että alueella on tarpeeksi tuulisia päiviä, jotta tuosta tuulivoimalasta saadaan sitten sitä energiaa. Itse olen joskus miettinyt mielessäni sitä, että onko maassamme ollut tarkoitus ryhtyä sabotoimaan tarkoituksellisesti "vihreän energian ratkaisuja" valmistamalla sellaisia välineitä, jotka eivät maassamme koskaan edes voisi toimia. Se että jossain Norjan rannikolla toimii tuulivoimala, ei tarkoita sitä että tuo väline toimisi samalla tavoin jossain Suomessa.

Kuitenkin termi "vihreä energia" tarkoittaa muutakin kuin tuulivoimaa, eli kyseessä on itseasiassa ryhmä energiantuotantotapoja, joista ei tule saasteita, eli mukana tässä kategoriassa ovat maalämpö, aurinkovoima sekä tuuli- ja vesivoima. Maalämpö on erittäin hyvä energiantuottotapa, koska vulkaaninen lämpö on hyvin stabiilia, ja tuossa sähkövoimalassa syvässä reiässä kiehutettu vesi johdetaan vain turbiinin siipien läpi. Eli siinä ei käytetä paineenalennusta, jolloin paine järjestelmässä nousee hyvin suureksi. Ja nykyään voidaan laserporien avulla tehdä erittäin syviä porauksia erittäin halvalla.

Myös vedyn käyttö polttoaineena on osittain vihreää energiaa, mutta se miten vedyn tuotantoon tarvittavan elektrolyysilaitteiston vaatimaa sähkövirta tuotetaan ratkaisee kyseisen energianmuodon "vihreyden", eli jos vety tuotetaan esimerkiksi aurinkovoimalan avulla, niin silloin kyseessä on erittäin hyvä ja saasteeton energiantuotantomuoto, jota voidaan hyödyntää jo olemassa olevissa voimalaitoksissa. Mutta toimiakseen tuon aurinkovoimalan pitää sijaita sellaisella alueella, missä on mahdollisimman paljon auringonvaloa.

Joten esimerkiksi korkealla Kanariansaarten kaltaisissa paikoissa tai muualla meren lähellä olevissa vuoristossa pilvien yläpuolella sijaitsevista aurinkovoimaloista saatavalla sähkövirralla voidaan esimerkiksi merivettä hajottaa vedyksi ja hapeksi elektrolyysillä, ja tuota vetyä johtaa sitten kaasuputkea pitkin voimaloihin. Mutta kuten tiedämme, niin tuolloin tämä aurinkovoimala vaatii erittäin paljon aurinkoisia päiviä, joten se kannattaa sijoittaa pilvien yläpuolelle sellaiselle alueelle, missä aurinko paistaa läpi vuoden. Kun puhutaan energian tuotannosta niin silloin sen pitää olla stabiilia voidakseen toimia.

Ja ajateltaessa sitä, millaisia voimaloita voidaan rakentaa, niin yksi vaihtoehto ovat tietenkin valtamereen upotetut kapillaarivoimalaitokset, joista olen paljon kirjoittanut. Niiden toiminta perustuu siihen, että valtamereen laitetaan poiju, jossa on syvyyksiin upotettu putki, jonka läpi päästetään vesi kohoamaan ylös meren pinnalla olevaan turbiiniin. Kapillariputken hyödyntäminen energiantuotannossa ei muuten ole oma ideani, vaan idean tuollaisesta pelkkään putkeen perustuvasta energiantuotannosta esitti aikoinaan Nikola Tesla, joka ehdotti aikoinaan sellaista voimalaitosmallia, missä turbiini sijoitetaan ikään kuin savupiippua muistuttavaan rakennelmaan. Tuossa rakennelmassa kapillaariputken läpi kohoava ilmavirta pyörittää turbiinia, josta saadaan sähköä. Nämä rakennelmat eivät vaatisi mitään polttoainetta, mutta esimerkiksi niiden vaikutuksia valtamerten kerrosten sekoittumiseen ja sitä kautta esimerkiksi ilmastoon ei olla tutkittu ehkä tarpeeksi.

pimeakronikka.blogspot.fi

Jörn Donnerilla on taas paljon sanottavaa tästä maasta ja sen kehityksestä

Jörn Donnerin mukaan unelma avoimesta suomesta on romahtanut poliittisen johdon takia, ja samoin hallitusvastuu saattaa vesittää koko perussuomalaisen liikkeen. Maamme poliittiseen tilanteeseen liittyvä ongelma on siinä, että maamme johto on etääntynyt tavallisista ihmisistä todella paljon, ja kuten olemme huomanneet, niin yhden asian politiikka ei maassamme ole oikein koskaan vetänyt ihmisiä ainakaan kaduille. Kun puhutaan siitä, minkä takia hallitusvastuu saattaa vaikeuttaa perussuomalaisten työtä ei johdu siitä, että he ovat jotenkin muita huonompi puolue, vaan siitä että he ratsastavat vain yhdellä asialla.

Ministerinä ihminen joutuu tekemään päätöksiä myös silloin, kun hän ei niitä halua tehdä. Eikä ministeri voi aina työskennellä oman alansa parissa vaan hän joutuu ottamaan kantaa jokaiseen hallituksessa käsiteltävänä olevaan asiaan. Ja kuten tiedämme niin hallitustyötä koskevat päätökset tehdään yhteisesti  hallituksen ministereiden neuvoteltua niistä sekä toistensa että edustamiensa puolueiden eduskuntaryhmien kanssa, ja jokainen ministeri sanoo niistä oman mielipiteensä. Sen tähden jotkut ihmiset ikään kuin tekevät päätöksiä, jotka sotivat heidän kampanjoissa esittämiään kannanottoja vastaan.

Eli tietenkin maahanmuutto on kysymys, johon pitää löytää vastaus, mutta missään nimessä oikea ratkaisu ei ole mikään muurien rakentaminen EU:n tai Suomen ympärille, ja kovan luokan poliittisen poliisin perustaminen. Kun puhutaan perussuomalaisten nuorten pakkoruotsia kohtaan osoittamaan kritiikkiin, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että meidän maassamme ei jostain syystä ole oltu kiinnostuttu herättämään aitoa kiinnostusta tuota kieltä kohtaan, vaan meillä on ikään kuin väkipakolla haluttu tehdä maastamme kaksikielinen. Kun ajatellaan tuota pakkoruotsia, niin se kyllä tietenkin monien mielestä suosii ruotsinkielisiä, mutta toisaalta he voivat hakea omilla todistuksillaan vain niihin kouluihin, jotka ovat ruotsinkielistä opetussuunnitelmaa toteuttavia. 

Ja koska meidän maassamme olevaa kahta suurinta kieliryhmää ei olla haluttu kannustaa olemaan keskenään sillä, että ruotsinkieliset ja suomenkieliset nuoret on järkevästi eristetty toisistaan, niin ainakaan suomenkieliset nuoret eivät koe mitenkään tärkeäksi opetella ruotsia. Nykyään muuten myös saame on maassamme virallinen kieli, ja sen takia nykyään voidaan puhua myös kolmesta suuresta endeemisestä eli kotoperäisestä kieliryhmästä, mutta tietenkin ongelmia tulee myös sellaisten asioiden kuin arabian sekä venäjän kanssa, koska jos toinen ihminen ei ymmärrä mitä hänelle sanotaan, niin silloin pitää hänelle puhua sellaista kieltä, että hän ymmärtää sen, mitä hänelle puhutaan. Kielten opiskelu on hiukan hankalaa, koska se perustuu ihmisen henkilökohtaiseen  osaamiseen, eikä kukaan muu voi sitten opiskella kieliä toisen ihmisen puolesta. Eli jos henkilö ei itse osaa kieliä, niin siitä ei muita ihmisiä voi syyttää. 

Ja se tietenkin on edesauttanut sitä, että ruotsinkieliset ovat ikään kuin olleet hyvä trollauksen kohde sellaisille henkilöille, joille monikulttuurisuus on jotenkin vastenmielinen asia. Eli olen itse kuullut sellaisia asioita, että "joku saattaa loukkaantua, jos toinen puhuu ruotsia tai suomea kodissa, jossa puhutaan toista kieltä". Siinä voidaan sitten sanoa sellainen asia, että toki hyvä kielitaito on vain eduksi nykyaikaisessa maailmassa sekä työelämässä. Enkä itse kyllä näe tuollaista kommenttia muuna kuin pelkästään yrityksenä saada keskustelu käännettyä muihin aiheisiin, ja toki se että osaa viisi sanaa jotain kieltä, ja käyttää niitä viittä sanaa on huomattavasti parempi kuin kuin se, että henkilö osaa kymmenentuhatta sanaa jotain kieltä, mutta ei koskaan käytä niitä. Kielen opiskelu lähtee siitä, että siitä tehdään aidosti kiinnostava asia, jota voi henkilö perustella sekä itselleen että muille sillä, että hänelle on tuosta hyötyä. 

Salailu ei ole myöskään varmasti mikään tavallisten ihmisten toive, vaan sillä usein palvellaan esimerkiksi valtion johdon tekemien epäpätevien päätösten peittämistä, josta esimerkkinä on "sote-uudistuksen" ajaminen läpi verissä päin. Eli tuolloin on ikään kuin pidetty jonkin lain läpi menemistä "kunniakysymyksenä", vaikka se on tyrmätty monissa paikoissa. Kun puhutaan taas maamme pakolaispolitiikasta, niin kuka käski tuoda tänne noita nuoria miehiä, jotka aiheuttavat sitten ongelmia kaduilla. Mutta kute tiedämme, niin ihmiset saivat sitä, mitä he sitten haluavat saada. Eli maassamme on nyt yrittäjien sekä perussuomalaisten hallitus, joka on ilmoittanut tavoitteekseen saada maamme kilpailukyky nostetuksi, ja samoin esimerkiksi perinteiset arvot ovat nousemassa pintaan, mutta sitten tietenkin voidaan sanoa sellainen asia, että missään nimessä perinteiset arvot eivät varmasti tuo lisää sijoituksia maahamme, eikä poliisien palkkaamisessa ole mitään mieltä, jos heillä ei sitten ole tehtäviä. 

Poliisimiehestä on yhteiskunnallemme samalla tavoin pelkkiä kuluja kuin työttömästä, ellei sitten tapahdu jotain rikoksia tai ihmiset aja paljon ylinopeutta, jolloin voidaan määrätä rikesakkoja tai tutkia rikoksia. No kukaan ei varmasti kuitenkaan rikoksia halua tapahtuvan, koska niistä sitten seuraa paitsi tietenkin inhimillistä, niin myös rahallista menoa yhteiskunnalle, koska vaikka esimerkiksi ryöstäjä jäisi kiinni, niin silloin häntä tietenkin pitää vankilassa vartioida, ja samoin uhreille pitää järjestää kriisiapua mikä sitten maksaa paljon. Samoin esimerkiksi pankkiryöstöjen yhteydessä on rikosten uhreille koitunut psyykkisiä vammoja, jotka ovat aiheuttaneet sitten työkyvyttömyyttä. 

Murhan kohdalla tietenkin on rikoksen uhrin omaisille sekä ystäville pitänyt järjestää pitkällistä psykoterapiaa sekä tietenkin hänen panoksensa yhteiskunnalle on päättynyt ennenaikaisesti. Ja tässä sitten ei tietenkään puhuta mistään inhimillisestä kärsimyksestä vaan pelkästään rahallisesta menetyksestä. Kuitenkin rikokseen tähtäävä salaliitto ei ole maassamme kuulemma rikoslaissa. Tuo termi sitten tarkoittaa sitä, että rikosta suunnittelee kaksi tai useampi henkilö. Ja jos puhutaan siitä, että esimerkiksi ryöstöstä puhuvat henkilöt siihen vielä sitten aseita hankkivat, niin silloin kyllä voidaan puhua vakavasti otettavasta suunnitelmasta rikoksen toteuttamiseen.  

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jorn-donner-unelma-avoimesta-suomesta-romahtamassa-ongelmana-poliittinen-johto/6243404

pimeakronikka.blogspot.fi