Rikokseen yllyttämisestä sekä siitä, miten vallan käyttäjiin pitäisi suhtautua, ettei henkilö itse joudu vaikeuksiin

Yksilön suhde valtaan on hyvin erikoinen juttu, ja yleensä siitä näkyy sellaisia asioita, kuin miten ihminen on kasvatettu. Jos henkilö suhtautuu valtaan jotenkin niin, että hänen ei tarvitse mitenkään kritisoida simiehen määräyksiä, niin silloin tuo henkilö on jotenkin väärin kasvatettu. Toki tuo kritiikin käyttö esimiestä kohtaan on varmasti sallittua ainakin normaaleissa töissä, tai niin ainakin itse olen asian ymmärtänyt.

Kun puhutaan esimerkiksi Nürnbergissä annetuista tuomioista, niin silloin perusteena tuomion antamiselle oli se, että vaikka esimies oli käskenyt tehdä asioita, jotka olivat tuomittavia, niin kuitenkaan hänelle ei kaikkea olisi tarvinnut kertoa. Tuossa oikeudenkäynnissä tuomittiin henkilöitä, jotka olivat suoranaisesti komentaneet alaisiaan tekemään rikoksia, sekä niitä jotka olisivat voineet estää rikoksen tai esimerkiksi ilmi-antamalla vainottuja edesauttoivat oman henkilökohtaisen- tai oman itsensä edustaman ryhmän aseman kohottamiseen esimerkiksi suurempien ruoka-annosten tai pidättämättä jättämisen muodossa.

Kun keskustellaan kriittisestä suhtautumisesta valtaan, niin ensin pitää tehdä selväksi se, että edustaako tuo esimies valtiota vai yksityistä toimijaa, koska jos työpaikalla tapahtuu jokin onnettomuus tai vastaava asia, niin silloin tietenkin se mitä laki määrää tutkimuksesta sekä yhteistyöstä viranomaisten kanssa on ainoa oikea tapa toimia, ja jokainen joka haittaa tutkimuksia varmasti saa siitä rangaistuksen. Laki on nimittäin tehty puolustamaan heikommassa asemassa olevia henkilöitä.

Kritiikin käyttö esimiesasemassa olevaa henkilöä ja hänen antamiaan käskyjä kohtaan on tietenkin sellainen asia, joka aina välillä tulee esiin myös eräiden ihmisten kirjoittamissa kirjoituksissa. Nimittäin jos armeijan esimies komentaa alaistaan ampumaan esimerkiksi siviiliä, niin aina välillä tulee eteen sellainen asia, että tuo käsky opetetaan ikään kuin hiukan väärin. Kun puhutaan siitä, mitä tarkoittaa laiton käsky sekä sen totteleminen, niin tuossa asiassa voidaan viitata Nürnbergin sotarikoksia koskevaan käytäntöön, mikä perustuu taas kaikissa länsimaissa vallalla olevaan käsitykseen siitä, että yllytys rikokseen on myös rikollista, ja siitä tuomitaan yllyttäjät vähintään samoihin rangaistuksiin kuin mitä itse tekijäkin saa.

Tuon termin “Rikokseen yllyttäminen” on määritellyt rikolliseksi maamme rikoslaissa Keisari sekä Suomen Suuriruhtinas Aleksanteri III, joka sääti tuon lain kansalaisten turvaksi. Tuota lain säätämistä tuo keisari ei tehnyt kuitenkaan minkään torpparin turvaksi, vaan siksi että hän itse olisi paremmassa turvassa. Kun sekä rikokseen suoranaisesti syyllinen henkilö tuomittiin, niin silloin tietenkin kaikki oli kohdallaan, mutta miksi myös yllytys eli välillinen syyllisyys tuomittiin samalla tavoin kuin se, mitä itse rikoksen tekijäkin sai johtui siitä, että esimerkiksi joku korkea aatelismies olisi saattanut maksaa palkkamurhaajalle keisarin tappamisesta, ja sitten itse selvitä tuosta “välimiehen” palkkaamisesta ilman rangaistusta.

Kuitenkin noissa tapauksissa, missä palkkamurhaajaa on käytetty iskun tekemiseen sisältyy asiaan pelko siitä, että joku aikoo sitten uusia tuon iskun, joten siksi tuollainen “välimiehen” palkkaaminen on rikollista. Yleensä noissa tapauksissa itse rikoksen tekijä sai tuomion murhasta, mikä merkitsi sitten varoittavaa esimerkkiä kaikelle kansalle, mutta rikokseen yllyttäjä sai sitten kovennetun tuomion. Kaikkein kielteisimmin suhtauduttiin tietenkin henkilöihin, jotka tekivät ymmärtämättömistä rikollisia. He saattoivat esiintyä esimerkiksi tuomareina, ja pyytää jotain lukutaidotonta henkilöä tekemään rikoksia puolestaan.

Tuolloin tietenkin tuloksena oli äärimmäisen kova rikos, mikä sitten sai varmasti monen hallitsijan niskakarvat nousemaan pystyyn. Vaikka lukutaidoton ehkä voisi vaikuttaa monen ihmisen mielestä jopa ymmärtömättömyytensä takia syyttömältä, niin kuitenkin hänet piti tutkia siksi, että saatiin tietää, kuka sellaisen ihmisen oli kasvattanut, joka ei tiennyt murhan olevan rikos? Jos ihminen ei tiedä, että toisen hengen riistäminen sekä kaikkinainen väkivalta, mitä toiseen ihmiseen kohdistetaan on rikollista, niin miten hän voi ylipäätään missään sitten elää? Tuollaisen asian ymmärtäminen on tietenkin kaikkien yhteiskunnallisten toimintojen edellytys. Eli jos ihminen ei yksinkertaisesti käsitä, milloin hän tekee rikoksen, niin silloin varmasti olisi hyvä laittaa tällainen henkilö esimerkiksi Niuvanniemen sairaalan, jossa hänelle tämä asia sitten kerrotaan.

Kuitenkin on ihmisiä joiden on vaikea käsittää sitä, mitä ylipäätään sana “pahoinpitely” tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että toiselle tehdään fyysisiä vammoja, ja se sitten tietenkin pitää sisällään esimerkiksi glykolin juottamisen kavereille ja muun työpaikalla tapahtuneen kiusaamisen, kuten ovien sulkemisen käsille. Ja sitten tietenkin jos puhutaan henkisestä kiusaamisesta, niin aina välillä eteen tulee tapauksia, missä henkilöä on alennettu sekä häntä on kiusattu niin, että lopulta on tullut aika hakea kättä pidempää. Toki tuo henkilö, joka väkivaltaan turvautuu tuomitaan murhasta, mutta se mitä nuo kiusaajat saavat on sitten aivan yhtä kova tuomio, kuin mitä varsinainen murhaajakin saa. Kiusaaminen saa tuolloin sellaisen termin, kuin “yllytys rikokseen”, mikä sitten tuo näille henkilöille eteen rikoslakiin perustuvan syytteen “yllyttämisestä rikokseen”.

En muuten muista sitä, että onko maassamme rikoslakiin kirjattu termiä “pakottaminen rikokseen”, mutta kuitenkin noissa tapauksissa sitten on myös tekijä tuomittu, vaikka pakotus onkin osittain osoitettu todeksi. Tuolloin on vedottu siihen, että vaikka esimerkiksi pahoinpitely on tapahtunut aseen edessä, niin kuitenkin tuolloin tekijä olisi voinut jotenkin kieltäytyä täyttämästä tuota käskyä. Rikoslakiin on muuten merkitty tuossa tapauksessa sellainen asia, että esimerkiksi potkut töistä tai niillä uhkaaminen ei ole mikään syy ryhtyä pahoinpitelemään toisia ihmisiä.

Tuolloin muutenkin olisi syytä tuollaisesta esimiehestä tehdä kantelu, koska kyseinen henkilö saadaan silloin varmasti aisoihin. Rikoksen salaaminen muuten on rikollista, ja jos jonkun yhtiön pomo on vaatinut alaisiaan tekemään rikoksia yhtiön palveluksessa. Vaikka joku asia olisi “vain” onnettomuus, niin kuitenkin se voidaan milloin vain avata uudestaan. Ja jos henkilövahinkoja on sitten tullut, niin seurauksena on sitten ikuinen merkintä henkilöiden työturvallisuutta koskeviin tilastoihin. Tuolloin varmasti kannattaa alaa vaihtaa, koska jos sitten sattuu samanlainen vahinko uudelleen, niin seuraukset voivat olla ennalta arvaamattomia. Eikä ainakaan tuollaisella teolla tai tapauksella kannata lähteä missään leveilemään, koska seinillä korvat on.

Se tarkoittaa sitä, että ravintolat ovat täynnä ihmisiä, jotka haluavat uusia työpaikkoja, ja silloin on edessä varmasti uusi tutkinta jos tapauksesta aletaan kertoa sellaiseen sävyyn, että siinä meni sitten ikävä henkilö manan majoille. Tuollainen repliikki päätyy hyvin äkkiä poliisitutkintaan, ja jos työpaikka sitten osoittaa sellaisia asioita, että esimerkiksi tulokkailla on taipumus saada palovammoja tai sitten putoilla katoilta, niin seurauksena voi olla se, että työt sitten loppuvat kyseiseltä yhtiöltä, koska se katsotaan turvattomaksi työpaikaksi. Tai pahimmillaan ei tuollaisten “vitsiniekkojen” tarvitse enää mitään muutakaan työtä tehdä, kun heiltä viedään tulityö- sekä työturvallisuuskortit mahdollisesti törkeän huolimattomuuden takia, ja tuohon muuten riittää se, että esimerkiksi turvapuhelimet on jätetty lataamatta. Tuon asian varmistaminen on työnjohdon vastuulla. Ja samalla tietenkin jokainen työväkeen kuuluva on velvollinen katsomaan laitteen toimivuuden.

https://sites.google.com/view/oikeudenkaytto/etusivu

Miksi joku väärentää esimerkiksi lääkärin paperit tai varastaa toisen asunnosta, vaikka voisi tehdä rikoksia paljon vähemmällä riskillä?

Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten epähumaani ihminen voi toistaan kohtaan olla, niin silloin mieleeni tulee heti sellainen elokuva kuin ”Kooma”, missä sairaalan työntekijä muuttaa potilaitaan ”vihanneksiksi” leikkauspöydällään. Tuo elokuva löytyy YouTubesta, ja mielestäni se on erittäin ajankohtainen siksi, että tässä nyt on vasta vähän aikaa sitten tavattu pari valelääkäriä, jotka ovat tehneet työtään ilman asianmukaisia asiakirjoja. Tuolloin tuli mieleeni sellainen asia, että kuinka helposti lääkäri oikeastaan voisi peitellä tekojaan, jotka voivat olla erittäin moraalittomia. Lääkäri on vastuunalaisessa tehtävässään toimiessaan todella suurta kunnioitusta nauttiva henkilö, jonka moraalia ei useinkaan osata epäillä. Ja kun puhutaan esimerkiksi kirurgeista, niin heidän toimintaansa ihaillaan todella paljon.

Tuo työ on jotain upeaa sekä vastuunalaista, ja siitä voi olla ylpeä. Mutta jos kirurgi ryhtyy tekemään rikoksia, niin silloin saattaa käydä niin, että hän saattaa pystyä peittämään tekojaan todella pitkään. Lääkäreitä ei useinkaan mielletä mitenkään erityisen rikollisiksi ihmisiksi, ja siitä pitää tietenkin huolen heidän pitkä sekä melko vaikea koulutuksensa, joka tähtää siihen, että tuota ammattia harjoittaa vain henkilö, joka täyttää tuon ammatin asettamat vaatimukset sekä lääkärin osaamisen, moraalin että hänen luinteensa sopivat tuohon maailman ihalluimpaan ammattiin. Moni ihminen haluaa elämässään lääkärin ammattia harjoittaa, mutta vain harva pääsee tuohon työhön, missä tuollaisen henkilön vastuulla on toisen ihmisen elämä.

Ja kun puhutaan siitä, mitä tapahtuu, jos lääkäri toimii väärin, niin silloin tietenkin voidaan mainita sellainen asia, että joku ihminen saattaa saada esimerkiksi neliraajahalvauksen tai kuolla, jos lääkärin toiminta on epäasiallista. Tuollaisen asian kanssa ei kovin moni ihminen pystyisi elämään, mutta kuitenkin aina välillä vastaan tulee ihminen, jolla ei ole mitään sosiaalista omaatuntoa tekemiään vääryyksiä kohtaan. Se että väärän tyyppinen ihminen pääsee lääkäriksi ei ole mikään helppo tehtävä. Hänen mielestään jokainen asia, minkä hän tekee on jotenkin oikein, ja mikäli kukaan ei noita tekoja näe, niin silloin niitä ei ole koskaan tapahtunutkaan.

Tuollainen moraalinen näkemys varmasti on monella ihmisellä, jotka ryhtyvät rikollisen vaativaan ammattiin, mutta uskoisin niin, että heidän järkensä toimisi kuitenkin niin, että he eivät kuitenkaan ala pitää toimintaansa sellaisena, että sitä voisi mitenkään muille esitellä. Kuitenkin aina välillä löytyy rikollinen, joka ei koskaan ole tehnyt mitään loogisesti järkevää. Eli kuten varmaan tiedätte, niin silloin tällöin joku ihminen varastaa esimerkiksi toisen kotoa, mitä en koskaan ole oikeastaan käsittänyt. Eli mihin hän toisen vaatteita tai koruja muka sitten tarjoaa?

En itse kyllä usko että, tuollainen kotoa varastaminen on kovin järkevää, koska joku voi sitten huomata, että hänen amerikasta tuotu pesäpallotakkinsa kävelee häntä vastaan kadulla. Joten onko tuollaisen varastelun tarkoitus vain oikeastaan se, että joku hankkii sillä itselleen potkuja työpaikalta? Yleensä ihmiset jotka varastelevat omaisuutta myyntiä varten käyvät hankkimassa tuotteitaan paikasta, jossa niitä on vähän enemmän ja oletettavaa olisi silloin, että kyseessä ei olisi mikään uniikkikappale, joka olisi helppo tunnistaa kadulta. Ja tuolloin varkauden olettaisi sitten tietenkin kohdistuvan esimerkiksi supermarketin tuotteisiin, joissa ei ole mitään henkilökohtaista, kun mietitään niiden muitettavuutta sekä yhdistettävyyttä varkauksiin.

Eli onhan muillakin ihmisillä tuollaisia tavaroita kuin supermarketeissa on hyllyssä esillä. Joten jos henkilöllä on toisen takki päällään, niin kyllä se sitten herättää varmasti huomiota, koska ihmisellä on henkilökohtainen suhde vaatteisiin, joita hän on pitänyt päällään. Joten silloin kyllä kysymys kuuluu, että mitä tuolla takilla sitten aiotaan tehdä, kun se on pitänyt varastaa jostain narulta? Onko tuo vaate ollut ehkä tarkoitus jättää johonkin rikospaikalle todisteeksi jotain ihmistä vastaan? Ja miten tuo lavastaminen on muka sitten tullut kyseisen varkaan mieleen?

Jos ihmisen autoa vahingoitetaan, niin saattaa olla niin, että kyseinen henkilö haluaa päästä auton moottoriin käsiksi, jotta voisi asentaa tuohon ajoneuvoon tai sen sytytysjärjestelmään pommin. Kyseinen asia ei ehkä tavallista normaalien ihmisten keskuudessa, mutta joku mafia-aiheisia juttuja kirjoittava toimittaja saattaa kohdata sellaisen tilanteen, missä hänen autoonsa yritetään laittaa GPS-paikanninta tai pommia, joka ehkä räjäytetään sitten, kun auto on tietyssä paikassa, tai kulkee tietyllä nopeudella, jolloin voidaan varmistua siitä, että tuo toimittaja ei pääse pakoon

Tai onko hänen tarkoituksensa että toinen ihminen lavastetaan syylliseksi, jotta saisi sitten oman kaverinsa tämän tilalle? Vai onko tarkoitus lopettaa työt, koska hän ei enää kestä asiakkaiden antamaa huonoa palautetta? Tuolloin voi olla kyseessä sellainen tilanne, että jotain hoivakoteja siivoamaan halutaan esimerkiksi huumejengin jäsen, joka sitten hankkii noita pillereitä kavereilleen potilaiden kotoa.

Kuitenkin lääkärinä esiintyminen on hiukan toinen asia, kuin jos ihminen sitten vaikka alkaa harjoittaa siivoojan tointa, jotta voisi varastaa toisten kotoa lääkkeitä. Kun ihminen esiintyy lääkärinä, niin silloin hän ottaa todella kovan riskin, näet jos hän sitten tekee hoitovirheitä, niin silloin syyte puoskaroinnista on automaattisesti edessä. Kukaan meistä tavallisista ihmisistä ei tiedä, mitä lääkärin pitäisi milloinkin tehdä, joten tuolla tavoin hän sitten voi peitellä omaa osaamattomuuttaan.

espoonmetsa.blogspot.fi

Median suhde politiikkaan sekä liike-elämään saattaa olla hyvin mutkikas

"Kuka valvoo valvojia,on valvonnan ongelma"

Toimittajien työn sensurointi sekä uhkaaminen ovat hyvin houkutteleva vaihtoehto silloin kun hänen esimiehensä joutuu jotenkin ikävään valoon, ja silloin tietenkin saattaa eteen tulla tilanne, jossa häntä vastaan hyökätään pelottelemalla esimerkiksi potkuilla. On tietenkin tärkeää että toimittajien toimintaa valvotaan, jotta he eivät esimerkiksi uhkaile muita ihmisiä, tai muuten yllytä väkivaltaan, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että esimerkiksi äärioikeiston profiilin jatkuva kohottaminen sekä heidän keskusteluryhmiensä mainostaminen esimerkiksi lehdistön toimesta on jotenkin ikävää, vaikka toki heilläkin on oikeus puhua sekä sanoa mielipiteensä asioista.

Mutta kun puhutaan siitä, että keskustelutyyli saattaa olla sellaista, että yksittäisiä henkilöitä uhkaillaan väkivallalla, niin silloin ei kyllä asiaa voida käsitellä sillä tavoin, että kyseessä olisi mikään muu kuin yritys kaventaa sananvapautta. Mutta kuka sitten valvo esimerkiksi YLE:ä, on kysymys johon ehkä pitää löytää uuden tyyppinen ratkaisu, koska poliittinen valvonta ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto tähän asiaan. Eli tuo kansanedustajien toimesta tapahtuva median kontrollointi on tietenkin erittäin hyvä tapa hoitaa tuollaisen laitoksen valvontaa, sekä huolehtia sen tasapuolisuudesta, eli siitä että uutisissa kuunnellaan kaikkia osapuolia. Mutta tuossa asemassa saattaa joskus henkilöille tulla mieleen se, että he eivät ehkä halua kaikkea kertoa julkisuudessa.

Toki on hyvä asia, että tavallinen kansa pääsee valvomaan YLE:ä, mutta kuitenkin voidaan kysyä sitä, että onko esimerkiksi poliittisen puolueen jäsenyys vaikuttanut siihen, missä sävyssä esimerkiksi vaaleja ennen esitettäviä ohjelmia valitaan? Kukaan meistä ihmisistä ei ole täysin objektiivinen ainakaan itseämme kohtaan, ja vaikka ihminen oikeasti toivoisi olevansa suuri ja jyrkkä itsensä tuomitsija, niin valitettavasti kukaan meistä ei tähän pysty täysin. Jos pystyisimme arvioimaan omaa työtämme täysin ulkopuolisen silmin, niin silloin meillä ei olisi esimerkiksi opettajia, vaan kaikki ihmiset arvioisivat oman työnsä itsenäisesti. Ja joskus on ilmeisesti tullut mieleen sellainen asia, että joku henkilö toimituksessa ikään kuin alkaa parannella omaa asemaansa, ja koska mediatalo on oikeasti melko tavallinen työpaikka, niin silloin tällöin käy niin, että toimittajan työ ei kaikkia miellytä.

Tällöin voi jostain henkilöistä tuntua turvalliselta lähteä painostamaan toimituksen esimiehiä sillä, että ”jos ei uutisten linja muutu, niin sitten saavat päätoimittajat lähteä etsimään uutta työpaikkaa”, ja se ei sitten varmasti mukavalta tunnu. Maamme perustuslakiin on kirjattu sensuurin kieltävä pykälä, koska sen tarkoitus on estää valtion työntekijöitä peittelemästä omia rikoksiaan. Tietenkin maassamme on julkaisukielto, mikä koskee valtiomme virastojen salaiseksi leimaamia papereita, mutta tietenkin jos tuosta samasta asiasta on olemassa esimerkiksi lehtiartikkeleja tai YouTube-videoita niin silloin tietenkin noita videoita saa kommentoida tai niiden pohjalta tehdä kirjoitelmia, jotka eivät hyödynnä valtion salaisia asiapapereita,

Jos materiaali on vieraskielistä, niin silloin tietenkin tuo materiaalin valmistaja sekä julkaisija vastaavat siitä, että se ei sisällä heidän maassaan salaiseksi merkittyä materiaalia. Mutta muuten julkaisemisessa on maassamme erittäin suuri vapaus, ja ainoastaan oikeastaan kansanryhmää sekä yksityishenkilöitä vastaan tapahtuva yllyttäminen on rikos. Samoin esimerkiksi puoluekantaa koskevia tietoja ei saa kerätä, mutta kuitenkin esimerkiksi puolueen jäsenyys saattaa olla asia, joka vaikuttaa toimittajan ja hänen esimiehensä näkemyksiin erilaisista asioista.

Se että maamme kansalaiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta johtuu siitä, että mamme poliitikot ovat ilmeisesti melko korkealla moraalilla varustettuja ihmisiä. Ja siksi sellainen asia, että pääministeri on vaimentanut tai yrittänyt vaientaa mediaa on erittäin ikävä asia. Sen takia meidän pitää sitten kyllä ryhtyä miettimään sitä, että onko oikein, että poliitikko tai virkamies valvoo järjestelmää, joka on muodostettu paljastamaan epäkohtia yhteiskunnassa? Kuitenkin on olemassa sellainen asia, mitä kutsutaan laiksi sekä hyvien tapojen mukaan toimimiseksi, ja sen takia pitää kuitenkin medialla olla valvojansa. 

Ja kuten yleinen  kysymys kuuluu, niin "kuka valvoo valvojia" Mitä tehdään jos mediaa valvomaan perustettu viranomainen alkaa sitten sensuroida kirjoituksia esimerkiksi hallituksen määräyksestä vedoten esimerkiksi jatkuvaan uhkailuun?  Eli mitään yllyttämistä sekä toisen uhkailua ei saisi kuitenkaan hyväksyä, ja olisi hyvä jos toimittajat sekä heidän esimiehensä joutuisivat kertomaan puoluekantansa, koska varsinkin vaaleja ennen saattaa tulla mieleen sellainen asia, että mediatalo saattaa olla puolueellinen valitessaan esimerkiksi ehdokkaita, joita haastatellaan televisiossa. Tai sitten esimerkiksi haastattelun sävy voi olla hyvin ikävä, jos esimerkiksi kilpaileva ehdokas haastattelee toista ehdokasta. Ja tuolloin olisi erittäin hyvä, mikäli syy tuohon kylmäkiskoisuuteen tulisi ilmi.

Toki se että puoluekantaa tai muuta vastaavaa tietoa ei kuitenkaan ole mielestäni mitenkään hyvä kerätä, ja muutenkin henkilörekisterilaki kieltää aiheettomien nimilistojen keräämisen. Eli noiden tietojen kerääminen on itseasiassa kiellettyä. Kuitenkin juuri julkinen sana on se paikka, missä olisi ainakin jossain määrin hyvä, jos toimittajien puoluekanta tulee ilmi, ja jos puhutaan vaikka seksuaalisesta suuntautumisesta, niin silloin tietenkin nuo asiat tulevat jossain määrin ilmi, jos esimerkiksi tiettyjen ravintoloiden tai järjestöjen jäsenlistaa aletaan levitellä julkisuudessa. Mutta toki on olemassa sellainen asia, että nimiä voidaan kyseisille listoille lisätä kiusantekomielessä, ja tämä tietenkin taas saa aikaan sellaisia asioita, mistä voi jollekin koitua todellista haittaa, kuten että häntä aletaan kiusata työpaikallaan.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi