Pohjois-Korean ydinaseen aiheuttama uhka voi kohta yltää myös Suomeen asti.

Yonbuyon ydintutkimuskeskus
Pohjois-Koreassa

Pohjois-Korean ohjuskoe sekä ydinohjelma ovat varmasti aiheuttaneet keskusteluja maailmalla, koska nyt eräällä maailman suljetuimmista maista on käytössään ydinase, jolla se kykenee uhkaamaan jopa Suomea. Kyseinen uhka on todellinen mikäli tuosta aseesta saadaan sen verran pitkälle kantava, että sen toimintasäde yltää maahamme, tai ehkä Kim Jong-Un aikoo sitten saada ohjuksensa peiton yltämään Pietariin asti. Pohjois-Korean Taepodong-II ohjus ei ole mitenkään helposti torjuttavissa kineettisen energian THAAD-ohjuksella, vaan tuo ase on hyvin pitkä sekä hoikka, eli siinä saatetaan käyttää tuota paljon puhuttua “tykkilaitetta” (“cannon device”), jossa kaksi tai useampia plutoniumin kappaleita painetaan toisiaan vasten hyvin ohuessa putkessa, ja ehkä niitä pidetään erossa toisistaan nailon tulpilla. Ja jos tuo ase sitten sälytetään vaakatasossa ja nuo nailon-kappaleet ovat tyhjiössä, niin silloin ei ennenaikaisesta tai spontaanista räjähdyksestä ole pelkoa.

Tuon aseen toiminta on sellaista, että RDX-räjähde työntää nuo plutoniumin palaset toisiaan vasten nailonin läpi. Ja tietenkin tuon tykkilaitteen ympärillä voisi olla litiumia, joka sitten saa aikaan tehonlisäyksen, eli muuttaa tuon aseen vetypommiksi. Vaikka “tykkilaitetta” pidetään ehkä paljon vaarallisempana käyttäjilleen kuin imploosio- eli sortumis-menetelmään perustuvaa ydinasetta, jossa räjähdesegmentit painavat plutoniumista tehtyä onttoa palloa kasaan sen keskustassa olevaa plutoniumin kappaletta vasten, niin kuitenkin “tykkilaite” eli “Hiroshiman pommin” kopio kuitenkin on riittävä varuste, jotta Pohjois-Korean johto saa siitä haluamansa pelotteen, minkä turvin se voi jatkaa omaa massatuhoase-ohjelmaansa sekä pitää valtaa hallussaan seuraavat sata vuotta.

Kun tuota Pohjois-Korean ydinase-ohjelmaa sekä erityisesti sen ydinpommeja sekä ohjuksia tarkastellaan lähemmin, niin niistä voidaan sanoa aivan hyvin, että nämä välineet vaikuttavat hiukan alkeellisilta, mutta ne kuitenkin toimivat, mikä riittää Kim Jong-Unille. Ja tuon aseen kohdalla voidaan sanoa, että se on samalla tarkoitettu hänen omaksi turvakseen. Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin alla on ilmeisesti ydinmiina, jolla sitten tuon valtion johto voi räjäyttää itsensä sekä muut kaupungissa olevat ihmiset, jos siellä sattuu joku mellakka, mitä tuon maan armeija ei kykene tukahduttamaan.

Tuolloin voi valtionjohto turvautua äärimmäisiin menetelmiin, jotta sen ei tarvitse vastata yhtään mistään teoistaan. Tai sitten nuo valtion johtajat marssivat johonkin lentokoneeseen, ja sitten kun he lennähtävät pois Pjongjangin ilmatilasta, niin he voivat räjäyttää kyseisen aseen, jonka tuhovoima voi olla vaikka kuinka suuri.  Kun tuon valtion ydinohjelmaa ajatellaan, niin siihen liittyy hyvin paljon sellaisia asioita, mistä voidaan hiukan keskustella. Esimerkiksi mistä Kim Il-Jong sai sai aikoinaan tuohon aseeseen tarvittavan uraanin, jolla hän valmisti tarpeeksi plutoniumia tuohon pommiin, mistä on tullut koko Aasian suurin päänsärky.

Tuohon Pohjois-Korean ydinohjelmaan liittyy sellainen teoria, että jotkut länsimaat ovat sille antaneet tälle maalle tietoja siitä, miten tuo ydinase oikeastaan tehdään toimivaksi. Tällä tavoin voisi sitten joku yrittää peitellä omia aseohjelmiaan, kun Pohjois-Korean tekemät ydinkokeet peittävä tällaisen toiminnan mediassa. Itse en tätä kyllä aivan varmasti usko, mutta kuitenkin tuon valtion valmistamien ydinpommien ikään kuin yllätyksellinen tulo maailmanpolitiikkaan varmasti on hyvin kiinnostavaa toimintaa.

Se miten tuo valtio onnistui salaamaan kyseisen ohjelman, vaikka ydinaseen valmistaminen vaatii valtavan teollisuuslaitosten ryppään, niin silti tuo koe tehtiin vähän yllättäen, Eli miten tuo maa voi salata esimerkiksi rikastuslaitosten olemassaolon, jotta se sitten saisi aikaan sellaista 12-prosenttista HEU:ta (High Enriched Uranium), mikä tarkoittaa sitä Uraani-235- pitoisuutta, mistä voidaan tai mistä kannattaa  sitten lähteä jalostamaan reaktorin kautta sellaista Plutoniumia, mitä voidaan käyttää ydinaseiden valmistamisessa.

Tuollainen rikastusyksikkö on kilometrien mittainen, ja siinä käytetään valtavia sentrifugeja sekä myös kemiallista erotusta, missä uraania sidotaan fluoriin, joka muodostaa uraaniheksafluoridia, jolla tuota erittäin syvällä olevaa maailmankaikkeuden raskainta luonnollista alkuainetta erotetaan muusta malmista. Samoin uraania on maaperässä todella vähän, ja sen kaivaminen vaatii kilometrien syvyisiä kaivoksia, joten miksi tuota kaivosta sekä rikastuslaitosta ei oltu nähty mistään satelliitista? Vaikka tuon valtion ydinreaktori tai tarkemmin sanoen sen koereaktorin sisään jätetty polttoaine sitten olisi jäänyt muuten huomaamatta, niin tuon aseohjelman tukijärjestelmät sitten varmasti olisivat herättäneet huomiota. Tuota reaktorin korkeasti radioaktiivista polttoainetta ei varmaan aivan huomaamatta siirrellä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Yongbyon_Nuclear_Scientific_Research_Center

Tietenkin USA:aa syytetään aina siitä, että sen tapa toimia muiden maiden ydinaseita vastaan on vähän liian suoraviivainen, eli kaikki tuon maan kilpailijat saavat vastaansa pakotteita, niin kuitenkin on hyvin erikoista, että tuo Pohjois-Korean Yongbuyn reaktori sitten kuitenkin jätettiin aikoinaan ydinaseneuvottelujen jälkeen panostettuun tilaan, missä se oli helppo ottaa käyttöön uudelleen. Kun satelliitti sitten vuonna 2013 havaitsi voimalassa eli sen jäähdytys sekä turbiini-yksiköissä päästöjä oli liian myöhäistä. Reaktori tuotti jo täydellä teholla plutoniumia, jota Pohjois-Korea käytti ensimmäisten ydinpommiensa valmistamiseen, mutta se varmasti halusi laajentaa plutoniumin valmistamiseen käytettävää kapasiteettia, kun tuon koereaktorin tuotantomäärät olivat ehkä varsin pienet.

Yongbyun laitoksen 5 MW reaktorin valmistaminen aloitettiin jo vuonna 1986 ja kriittiseksi se saatiin vuonna 1986, jolloin sitten myös reaktorin sydämen radioaktiivisuus kohosi valtavan korkeaksi. Reaktorin toiminta keskeytettiin välillä vuonna 1994, mutta reaktori sitten avattiin uudelleen vuonna 2009. Yongbyon alueella on myös 1963 toimintansa aloittanut Neuvostoliitosta hankittu IRT-2000 reaktori, joka tuottaa sädehoitoon vaadittavia isotooppeja, ja ehkä osa ydinaseen valmistamiseen vaadittavasta plutoniumista on ehkä peräisin tuosta laitoksesta.  Kun Pohjois-Korea sai valmistettua kevytvesireaktorin, niin sitten tietenkin tätä asiaa perustellaan rauhanomaisella sähköntuotannolla. Kun sanotaan että kevytvesireaktori ei kykene tuottamaan ydinaseplutoniumia, niin silloin puhutaan normaalista aseohjelmasta, mutta jos valtion on pakko tuota korkeasti rikastettua plutoniumia tuottaa, niin silloin se kyllä tähän kykenee, vaikka prosessi on silloin erittäin kallis sekä tuon materiaalin tuottaminen vaatii pitkiä sentrifugi-prosesseja, niin tuollainen seinää vasten oleva organisaatio kyllä siihen pystyy.

http://www.nti.org/learn/countries/north-korea/

Kun tuo valtio sitten sai tämän reaktorin tuottamaan Plutoniumia, niin se sitten laajensi ilmeisti tuota massatuhoase-ohjelmaansa niin, että sillä on valmisteilla tai toiminnassa useampia maanalaisia ydinlaitoksia, joiden statuksesta ei ole tietoa, eli ne eivät ehkä ole toiminnassa. Vaikka Pohjois-Korean hallitus käytti ensimmäisen pommin valmistamiseen Younbyon laitoksen tuottamaa plutoniumia, mutta ja ensin mainittu kevytvesireaktori on sellainen, että se voi toimia myös alhaisen rikastusasteen ydinpolttoaineella. Kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että ydinaseissa käytettävän plutoniumin rikastaminen onnistuu myös LEP:stä (Low Enriched Plutonium) sentrifugien eli keskipakolinkojen  avulla. Tuolloin tarvitaan tietenkin enemmän aikaa sekä vaivaa, mutta jos ydinaseprojektin takana on niin sanottu äärimmäinen pakko valmistaa tuo ase, niin tuollainen prosessi tietenkin onnistuu.

Kun tuota projektia mietitään tarkoin, niin siinä on saatettu toimia siten, että ensin Yongbyon laitoksen sisään jäänyttä polttoainetta käytettiin nopeasti ehkä kahden tai kolmen ydinpommin valmistamiseen, minkä jälkeen tuo maa on sitten laajentanut tämän massatuhoaseen valmistamista. Ja samoin sen taidot tehdä noita aseita ovat parantuneet, eli vaikka ensimmäiset pommit olivat vajaa kilotonnin luokkaa olevia välineitä, niin niiden teho on kasvanut jo 30-kilotonnin suuruiseksi. Eli tuotekehitystä tapahtuu myös noissa maissa, minkä käsiin ei kukaan halua ydinaseita antaa.

https://en.wikipedia.org/wiki/North_Korea_and_weapons_of_mass_destruction

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Pikkuprinssin aamunkoitto

Talismaani on esine, mikä tuo onnea. Se on siis oikeastaan ehkä osoitus siitä, että henkilöä suojelee jokin taho, joka ei kuitenkaan halua asiasta mainita kenellekään.  Ja kun puhutaan tuollaisesta suojelusta, niin silloin tietenkin pitää henkilöllä olla hallussaan esine kuten kaulakoru, mikä osoittaa sen, että hän kuuluu “kerhoon”.

Aivan pienille lapsille ei kuitenkaan varmasti kerrottu koskaan sitä, että heidän isänsä tai äitinsä oli esimerkiksi kuninkaan hovin työntekijä, joten sen takia heille annettiin esineitä kuten amuletti, josta sitten nuo kuninkaan miehet näkivät, että tuon henkilön isä oli esimerkiksi hovimarsalkka. Kuitenkin jos tuon kaulakorun tai sormuksen merkityksen sai joku asiaton tietoonsa, niin hän saattoi silloin muuttua hyvin vaaralliseksi.  Näet tietenkin kuningas sekä hänen “kenttä-herransa” (field lords) olivat joskus tehneet asioita, joita jotkut halusivat heille kostaa. Ja jos tuollaisia asioita eli noiden miesten henkilöllisyyksiä  sitten muutenkin leviteltiin,  niin jollain henkilöllä ehkä saattoi sitten nousta houkutus liian suureksi, jotta hän saattoi esimerkiksi ryhtyä suunnittelemaan tuon hovimarsalkan murhaa.

Yksinkertaisesti kaikkein pelottavin vaihtoehto olisi ollut sellainen asia, että tuo hovimarsalkka majoitetaan asuntoon, minkä alle oli laitettu ruutitynnyri, jolloin hänestä ei sitten mitään erityistä jäisi jäljelle. Tai sitten hänet voitiin myös majoittaa tervattuun taloon, minkä nurkan alla käytettiin soihtua. Mutta tietenkin on asioita, jotka tuollaisille hovimarsalkoille opetettiin jo hyvin nuorina. Yksi niistä oli se, että koskaan ei tuossa maailmassa voinut kukaan luottaa yhtään kehenkään.

Taiteilija Hardyn näkemys asteroidiasemasta

Tietenkin tällaiset Stephen Kingin romaaneista tunnetut “Randall Flaggin” kaltaiset miehet hoitivat kuninkaitakin pois päivältä esimerkiksi laittamalla alumiinia tai magnesiumia heidän taloihinsa sekä linnoihin, jolloin nuo linnat paloivat lasiksi, ja kaikki niiden sisällä olleet ihmiset kuolivat. Ritarilinnat tehtiin kivestä, jotta niitä ei voisi polttaa, mutta jos joku sitten sai ujutettua ruutia niiden kellareihin, niin silloin tietenkin saatettiin myös ritareista päästä eroon.  Ja vaikka tuollaiset ritarilinnat olivat kiveä, niin niiden lattiat oli tehty puusta, joten linnojen kellareihin oli usein varastoitu ruutia, joka räjähtäessään sitten paiskasi nuo välitasot ylöspäin, ja linnan seinät tietenkin jäivät pystyyn, jotta rakennuskustannukset eivät niin kovin suuriksi kohoaisi, kun tuota rakennusta lähdettiin korjaamaan räjäytyksen jälkeen.

Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin linna oli tuolloin tärkeämpi kuin siinä asuvat ihmiset, ja koska Draculan tiedetään kutsuneen kerjäläisiä linnaansa ja polttaneen heidät sitten, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että tuossa tarinassa enemmän surraan tuota linnaa kuin noita ihmisiä. Kuitenkin talismaaneihin eli onnenkoruihin liittyy edelleen paljon mystiikkaa, josta sitten erilaiset kirjailijat ja muut vastaavat taiteilijat ammentavat kirjoihinsa juonia sekä muita aiheita.

Kuitenkin esimerkiksi Stephen Kingin sekä Peter Straubin  kirja “Talismaani” antaa minulle sellaisia ajatuksia, että olisiko niin, että esimerkiksi erikoisjoukkojen käytössä olisi laitteita, joiden avulla ne paikallistaisivat tuollaisen onnenkorun. Tuollainen koru voisi aivan hyvin olla sellainen, että sen sisään olisi upotettu  mikropiiri, jonka avulla nuo miehet sitten paikantavat kohteensa, ja ehkä tuossa koruissa olisi sellainen laite, että se mittaa henkilön biometristä toimintaa, ja sen ansiosta nuo miehet sitten löytävät hänet. Kun mietitään oikein hurjia asioita, jotka liittyvät juuri mustiin aukkoihin sekä singulariteettiin eli sähkömagneettisiin mustiin aukkoihin, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että tuo koru olisi ehkä sellainen laite, mikä olisi BlueTooth-implantin avulla yhteydessä henkilön aivoihin. Ja sitten kun hän ikään kuin rukoilee, niin silloin tietenkin hän voisi samalla käyttää äänen taajuuteen reagoivaa elektronista lukkoa.

Sen jälkeen nuo “rukouksen” vastaanottajat vain luovat hänen eteensä singulaarin, jota kautta tuo henkilö sitten pääsee loikkaamaan toiselle planeetalle. Tässä vaiheessa sitten voidaan sanoa, että etäisyydet tuollaisella planeetalla voisivat olla aivan toiset, jos kyseessä olisi jokin Maata pienempi taivaankappale, joka ehkä kuitenkin voisi olla aivan asumiskelpoinen. Ja kun mietitään sitä, millainen tuollaisen kääpiöplaneetan painovoiman pitäisi olla, jos sen päällä halutaan kävellä ilman paine- tai avaruuspukuja. Tuollaisen kappaleen painovoimaa voidaan tietenkin kasvattaa samalla tavoin, kuin esimerkiksi singulariteetti muodostetaan, eli kappaleeseen vain pumpataan energiaa, jolloin sen painovoima kasvaa. Ja silloin voidaan periaatteessa tehdä sellainen asteroidi, jonka päällä “Pikku Prinssi” voisi kävellä ilman avaruuspukua.

Eli tuossa kuvitteellisessa skenaariossa samaa tekniikkaa, kuin millä luodaan musta aukko käytetään myös  tavallisen asteroidin painovoiman lisäämiseen, jolloin Pikku Prinssin maailma muuttuisi todeksi. Kyseinen operaatio voidaan tietenkin toteuttaa siten, että jollekin kääpiöplaneetalle tai asteroidille lähetetään yksinkertaisesti ydinreaktori, jolla sitten siihen pumpataan sähkövirtaa, jolloin asteroidin paino sitten saadaan kasvamaan, mutta kukaan ei sitten tiedä oikeasti, että kauanko tuota voimalaa pitää käyttää, jos asteroidin painovoimakenttää halutaan kasvattaa niin voimakkaaksi, että sille voidaan luoda samanlainen kaasukehä kuin mitä planeetta Maalla on.

http://pikkuprinssi.webnode.fi

Venäjä aikoo lähettää valtavan ydinsukellusveneen Itämerelle

"Oscar-II-luokan sukellusvene

Ydinsukellusveneen sijoittaminen Itämerelle on erittäin ikävää, koska varsinkin iäkkäiden veneiden tekniikka saattaa pettää, eikä niillä ole tällä sellaista strategista merkitystä kuin Atlantilla, jossa niillä on tilaa liikkua. Täällä Itämerellä on sen verran matalat vedet ja sokkeloinen saaristo, että noilla yli 200 metriä pitkillä “Typhoon” ja “Oscar”-luokan sukellusveneiden ongelma on se, että ne eivät pääse tarpeeksi syvälle pakoon sukellusveneentorjunta- eli ASW-partioita.

Tuon takia näistä suurikokoisista veneistä ei ole Itämerellä sellaista operatiivista hyötyä pienemmistä sekä ketteristä diesel-sähköisiä ajojärjestelmiä käyttävistä “Kilo” sekä “Lada”-luokan veneistä on, ja nämä veneet kykenevät myös käyttämään uusia risteilyohjuksia, joista osa on strategisia SS-N-21-tyyppisiä, torpedoputken kautta laukaistavia aseita, jotka alunperin on tarkoitettu ydinkäyttöisiin “Sierra”- tai “Viktor”-luokan veneisiin. Mutta kun tätä Itämeren tilannetta ajatellaan tarkemmin, niin toki tämä matala vesi tekee kouluttamisen helpommaksi, koska tuolloin ei vene mene niin helposti liian syvälle, jotta sen painerunko murtuisi.

Kuitenkin ydinsukellusveneen tuhoaminen ei mikään miellyttävä tehtävä ole, koska jos reaktorin suojakuori tuhoutuu tai hätäpysäytys ei toimi, koska reaktori saattaa joutua makaavaan asentoon, niin silloin voi seurauksena olla kiina-ilmiö, jossa ydinreaktorin polttoaine muuttuu nestemäiseksi, ja polttaa itsensä veneen kyljen läpi. Ydinsukellusveneet eivät kuitenkaan Itämerellä ole mikään suuri uhka sen reunavaltioille, koska jos se on ballistisia ohjuksia käyttävää tyyppiä kuten "Typhoon", niin ohjusten pitää ensin lentää jonkin matkaa, jotta niiden ohjausjärjestelmä kykenee ohjaamaan paluu- eli taistelukärkeä tarkasti, eli MIRV-bussin pitää kyetä lentämään ensin ilmakehän ulkopuolelle, jotta se voi kohdentaa kärjet tarkasti kohteeseensa.

Jos kyseessä on pitkän matkan risteilyohjuksia käyttävä “Oscar”-luokan sukellusvene, jossa on 1000 kg konventionaaliset- tai ydinräjähteillä varustetut taistelukärjet, niin sen vaikutus on aivan sama, kuin maalta laukaistavien vastaavien aseiden, jos ajatellaan noiden veneiden vaikutusta Itämeren strategiseen tilanteeseen. Mutta kun tuon veneen asemaa pohditaan sitä vasten, että Venäjä ehkä haluaa hyödyntää Itämerta sukellusvenemiehistöjen kouluttamiseen, niin tämä vene voi tarjota siihen mahdollisuuden, mutta ongelma sitten on siinä, että kokemattomat miehet saattavat ajaa tuollaisen veneen karille tai törmätä muihin laivoihin. Jos kuitenkin tätä venettä ja sen sijoittamista ajatellaan Venäjän propagandan kannalta, niin tietenkin tällaisella välineellä on valtava media-arvo, ja se sitten varmasti vaikuttaa ihmisten silmissä voittamattomalta kolossilta.

Mutta kuitenkin sukellusvene on haavoittuvainen, jos se satutaan havaitsemaan, ja jo pienikin torpedo tai muu räjähde saa aikaan sen, että tuo vene ei kykene toimimaan. Eli jopa muutaman sentin kokoinen repeämä veneen kyljessä saa aikaan sen, että sen kyky sukeltaa on vaarantunut, ja vedenpaine nousee yhden kilon metriä kohden. Sen takia esimerkiksi 400 metrin syvyyteen sukeltavan veneen kyljestä syöksyy vesi sisään 400 ilmakehän paineella, jolloin vene täytyy melko nopeasti vedellä. Ja tämän takia jopa pienillä tykeillä voidaan tehdä isollekin sukellusveneelle erittäin pahoja vahinkoja.

Samoin konventionaaliset syvyyspommit voivat vaurioittaa isonkin sukellusveneen torpedo- tai ohjusluukkuja, niin että ne eivät sitten enää aukeakkaan, ja varsinkin sukellusvene, jonka ohjusluukut sijaitsevat sivussa on erittäin altis tämän kaltaiselle vauriolle. Samoin jos veneen keula sattuu osumaan meren pohjaan, niin silloin voi torpedoputki jumittua kiinni, ja silloin on tilanne sama kuin “Oscar-luokan” veneessä “Kurskissa”.

Eli johtuukohan sukellusvene Kurskin onnettomuus siitä, että vene oli osunut jossain harjoituksessa meren pohjaan, jolloin sen keulan torpedoputki tai putken luukku on vääntynyt, jolloin se ei ole auennut kuin sen verran, että luukun reunassa oleva sensori eli katkaisin on ilmoittanut luukun olevan auki, vaikka se olisi ollut vain osittain poissa putken edestä.  Tällöin veneen miehistö ei ole kyennyt avaamaan luukkua, kun torpedo on laukaistu. Siitä sitten on seurannut tilanne, missä veneen putkessa oleva torpedo on siellä räjähtänyt.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/svd-venaja-aikoo-lahettaa-valtavan-ydinsukellusveneen-itamerelle/6377428