GPS (Global Positioning System) tarvitsee myös tehokkaan "Backup-järjestelmän", jotta jos sen satelliitteihin kohdennetaan jonkinlainen isku, niin navigoinnin tarkkuus ei kuitenkaan laske.

GPS-satelliitti 

Kyberturvallisuus voi palauttaa vanhanaikaisen LORAN-laitteen takaisin arvoon arvaamattomaan. LORAN on siis vanhanaikainen merillä käytettävä kolmiomittaukseen perustuva navigaatio-laite, joka perustuu siihen, että laivassa oleva suuntomoradio ottaa suuntiman kahteen tai kolmeen maalla olevaan kiinteään radioasemaan, ja sitten noiden suuntimalaitteen antamien kulmien avulla laiva tai lentokone paikantaa itsensä valtamerillä, missä ei ole käytettävissä maamerkkejä.

Nykyisin LORAN-laite on korvattu lähes kokonaan satelliittien kautta toimivilla GPS (Global Positioning System)-laitteilla, mutta noiden laitteiden ongelma on siinä, että GPS-satelliitit voidaan hakkeroida, ja jos tuo hakkerointi tapahtuu oikealla hetkellä, niin esimerkiksi sukellusveneen tai sota-aluksen kyky paikantaa itsensä vaarantuu. Jos tuo hetki on se, kun alus laukaisee ohjuksensa, niin silloin tuo ase voi lentää jopa kilometrien verran sivuun kohteestaan. Kuitenkin LORAN-aseman heikkous on siinä, että sen paikka on helppo suuntia, ja sitä vastaan voidaan hyökätä tutkaan tai muuhun radioaaltoja säteilevään kohteeseen kuten WLAN-sekä GSM-tukiasemiin hakeutuvilla ohjuksilla, jotka tuhoavat sen antennit hyvin tehokkaasti.

Toisaalta noihin GPS-järjestelmän satelliitteihin voidaan kohdentaa ASAT-aseita, jotka hakeutuvat kohteeseen tuon satelliitin lähettämän radiosäteilyn avulla. Eli tuolloin kyseessä on siilosta tai mobiiliasemasta laukaistava suurikokoinen radiomaaleja kohti hakeutuva ohjus, joka voi olla kohtalokas myös LACROSSE:n kaltaiselle tutkasatelliitille. GPS- ja tutkasatelliitteja vastaan suunnattu  ASAT-ase olisi ikään kuin jättimäinen HARM (High Speed Anti Radiation Missile)- ohjus, ja se sitten voisi olla Pegasus-raketin muunnos, joka voidaan laukaista esimerkiksi TU-26 “Backfire” tai B-52 pommittajan siiven alta. Tuon takia on ajateltu, että perinteisen LORAN-laitteen modernisoitu versio voisi toimia GPS:n rinnalla ikään kuin varmistusjärjestelmänä, jossa lentokone tai laiva kykenee paikantamaan itsensä lähettämättä itse elektronista ääntä.

Tuo kyky on hyvin tärkeä, jos esimerkiksi kyseessä on STEALTH-operaatiosta, niin silloin pienikin elektroninen signaali voi paljastaa STEALTH-pommikoneen sijainnin, ja sen takia koneen kyky käyttää maastokuvion vertailuun perustuvaa navigointia iskun aikana voi olla kohtalokasta. Tuo maastovertailuun perustuva navigointijärjestelmä on nimeltään DSMAC (Digital Scene-Matching Area Correlation), ja se toimii samalla tavoin kuin risteilyohjuksissa käytetty tämän navigointilaitteen versio, eli ensin maapallon kiertoradalla oleva satelliitti ottaa tuon lentokoneen aiotusta reitistä tutka- sekä muita valokuvia, jotka sitten siirretään STEALTH-pommikoneen tietokoneen muistiin.

Sitten lentokoneen autopilotin kontrolli-tietokone vertaa muistissaan olevia kuvia niihin kuviin, mitä sen tutkat sekä kamerat syöttävät koneen tietojärjestelmälle. Tutkan käyttö noiden “genimap”-kuvien luomiseen on sikäli kannattavaa, että silloin voidaan eliminoida sään vaikutus navigointilaitteisiin, ja tuolloin lentokoneen pohjassa oleva altimetritutka kuvaa samalla koneen alla olevaa maata, jotta lentokone pysyisi oikealla reitillä.

Tutkaan perustuva korkeusmittari auttaa koneen autopilottia pitämään se absoluuttisella korkeudella maan pinnasta. Tuo aktiivinen lentokorkeuden mittaaminen antaa lentokoneelle mahdollisuuden lentää jatkuvasti esimerkiksi 200 metrin päässä maan pinnasta vaikka kone lentäisi mäkisellä tai vuoristoisella alueella. Ja jos autopilotti on varustettu tekoälyllä, niin lentokone sitten kykenee välttämään törmäyksen maahan myös silloin kun lentäjä on kytkenyt automaattiohjauksen päälle, ehkä siksi että hän haluaa tehdä vielä jotain varmistuksia ennen pommien tai ohjusten laukaisua.

Tuollainen kone kuitenkin on helppo havaita radiosuuntauslaitteella, ja siihen voidaan kohdentaa IT-tykkien tulitusta. Nykyaikaiset nopeat IT-tykit voidaan varustaa lämpökameroilla, joiden avulla jopa STEALTH-koneiden pakokaasut saadaan näkyviksi, ja tietenkin tuollaisella tykillä voidaan ampua varsinkin keskikorkeudella lentäviä STEALTH-koneita alas. Samoin esimerkiksi mikroaalto- sekä laseraseet voivat tuhota noita koneita hyvin tehokkaasti, jos ne vain ensin havaitsevat nuo tutkassa näkymättömät koneet. Ja nykyään myös esimerkiksi SU-27 hävittäjissä on FLIR (Forward Looking Infra Red) eli eteenpäin katsova infrapunakamera, jolla se löytää hyvin helposti maan lähellä lentävät STEALTH-koneet. Tiedetään että Venäjällä on käytössään pitkälle kehitettyjä Laseriin ja muihin sähkömagneettisiin sätelyn lajeihin perustuvia aseita, joiden avulla se kykenee tuhoamaan havaitsemansa STEALTH-koneen.

Kuitenkin tuollainen tilanne, missä kohteena ovat terroristit, on mahdollista käyttää jopa robottilentokoneita, jotka voivat iskeä autonomisesti kohteeseen. ja juuri näitä autonomisia robotteja pidetään erittäin suurena uhkana maailmanrauhalle. Kyseessä on siis esimerkiksi SU-27 tai F-15 hävittäjäpommittajan robottiversio, ja kehittyneen tekoälyn avulla nuo lentokoneet kykenevät väistämään myös niitä vastaan ammuttuja ohjuksia, ja vaikka kone menetettäisiin tuollaisessa operaatiossa, niin silloin ei kuitenkaan lentäjä vahingoitu tai vaarannu. Jos käytössä on selektiivinen laitteisto, niin silloin voidaan kohteet määrittää siten, että tiettyjä kohteita kuten suuria sota-aluksia sekä ballistisia ohjuksia kuljettavia yksiköitä vastaan voi tuo hävittäjä sitten tehdä myös “kamikaze”-hyökkäyksiä.

Eli tiettyjen kohteiden arvo viholliselle on niin suuri, että tuollainen robottikone voidaan myös ohjata kohdetta päin tällaisessa iskussa, ja vaara on siinä että esimerkiksi jonkun matkustaja- tai kuljetuskoneen autopilotin ohjelmisto korvataan tällaisella ohjuksissa sekä rynnäkköroboteissa käytettävällä ohjelmistolla.Tuolloin voi käydä niin, että tuo matkustaja- tai kuljetuskone voi lentää jotain taloa päin, jos lentäjät eivät saa autopilottia kytkettyä pois päältä. Robottien avulla ilman miehistöä lentävät pommikoneet eivät ole mitään sen ihmeellisempiä laitteita kuin mitä risteilyohjukset ovat.

Noissa operaatioissa käytettävät järjestelmät ovat oikeastaan aivan samoja, kuin mitä käytettiin Toisessa Maailmansodassa eli tuolloin voidaan käyttää LORAN-järjestelmää missä kohteen päälle on suunnattu ristikkäin kaksi radiosädettä, ja robottikone lentää toista sädettä pitkin, ja kun toinen säde on kohdistettu, niin että se leikkaa tämän “johtosäteen”, niin siinä kohtaan voi hävittäjä sitten pudottaa pomminsa tai kytkeä kohteentunnistimensa päälle. Roboteissa tuo tunnistin toimii siten, että sen tietokoneen muistiin on syötetty kuva kohteista, mitä halutaan tuhota, ja sitten kun kohde näkyy, niin robotti tulittaa sitä esimerkiksi laser-ohjattavalla pommilla tai ohjuksella.

Tietenkin tuollaista LORAN-laitetta voidaan muuttaa niin, että se on myös tietoturvan kannalta järkevä käyttää, eli se voidaan koodata niin, että vain omat lentokoneet kykenevät hyödyntämään tätä järjestelmää. Nimittäin GPS-järjestelmän häirintä on yhtä helppoa kuin muidenkin digitaalisten tietojärjestelmien toiminnan estäminen. Esimerkiksi WLAN-verkkoja tai GPS-järjestelmää voidaan häiritä samoilla välineillä, millä häiritään normaaleja tutkia, ja sen takia juuri raskaat häirintäkoneet ovat suoranainen uhka mille tahansa GPS-laitteita tai WLAN-verkkoa hyödyntäville joukoille. Ja sen takia pitää myös GPS:lle kehittää joku korvaava järjestelmä, jos sen satelliitit joutuvat jostain syystä pois toiminnasta.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Heinkel "Lerche"-niminen piirustusten tasolle jäänyt lentokone voi toimia tulevaisuuden avaruusaluksen mallina.

Taiteilijan näkemys Henkel "Lerchestä", ja joidenkin
tutkijoiden mielestä tällaiseen konseptiin voitaisiin
liittää WARP-moottorin kiihdytin sen keskellä
olevaan renkaaseen. Mutta tietenkin voimanlaite
on tällöin ongelmana

Heinkel Lerche eli ”Kiuru” oli toisen maailmansodan aikainen Saksan lentokonetehtaan yritys rakentaa VTOL-hävittäjä.Vaikka kone ei koskaan lentänyt tai yhtään kappaletta tuota välinettä ei valmistettu, niin se oli aikoinaan yksi nerokkaimmista laitteista, mitä ilmailu oli koskaan nähnyt, ja joissakin piireissä on keskusteltu siitä, että oliko Lerche aikoinaan ajateltu itseasiassa liitopommiksi, jossa lentokoneen ajoviima pyörittää generaattoria, ja kun induktiomoottorin ominaisuuksiin kuuluu se, että samaa välinettä voidaan käyttää sekä generaattorina että moottorina, niin siihen perustuen on spekuloitu sillä, että onko tuo väline tehty sillä tavoin käytettäväksi, että ensin esimerkiksi Heinkel-III veisi sen kohteen lähelle, ja sitten tuo ohjus laukaistaan kohteeseen. Eli ensin ajoviima lataisi tuon ohjuksen tai liitopommin akun, ja sitten se pudotetaan koneesta. Joidenkin tiedemiesten mielestä "Lercheen" voisi asentaa WARP-moottorin, joten sillä voitaisiin lentää ehkä toisille planeetoille, mutta toimiakseen se tarvitsisi sitten pienikokoisen einsteiniumia käyttävän reaktorin, jolla kiihdyttimeen tuotetaan tarpeeksi voimakasta sähkövirtaa. WARP avaisi sitten tien koko aurinkokuntaamme, mutta se voidaanko tuon laitteen avulla lentää toisiin tähtiin valoa nopeammin paljastuu vasta kun rakennamme ensimmäisen WARP-aluksen.

XFY-1 "Pogo"

 Tuon koneen ideana oli se, että koneen keskelle asennettiin kaksi vastakkaisiin suuntiin pyörivää potkuria, joiden avulla tuo kone olisi ehkä sitten nostettu ilmaan, mutta kuitenkin koneen valmistaminen ei sitten onnistunut, koska tuolloin oli edessä tuotannolisia ongelmia, koska sen tuotannon valvominen sekä  järjestäminen ei ollut tuolloin edes mahdollista, mikä ehkä pelasti jonkun liittoutuneiden lentäjän hengen. Kuitenkin tuosta koneesta oli kehitteillä myös mutkikkaampi lentokone, jossa potkurin lapojen päihin olisi asennettu suihkumoottorit, mutta tietenkään tuota välinettä ei kukaan edes vakavissaan aikonut valmistaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinkel_Lerche

Vaikka ”Lerche” olisi ollut  melkolailla käänteentekevä laite, niin se ei koskaan edes ollut kuin kasa paperia, vaikka sen pohjalta työstettiin pystysuoraan nousevia ja laskeutuvia lentokoneita kuten XFY-1 "Pogo"  ja  myöhemmin Ryan aircraft inc:n toimesta Kaliforniassa rakennettiin vähemmän tunnettu X-13 "Vertijet". Kuitenkin tuon turbiinin avulla toimivan roottorin idea jäi myöhemmin elämään, ja tuon saksalaisen konseptin pohjalta ollaan kehitetty sellaisia modifikaatioita, joissa helikopterien pakokaasua johdetaan helikopterien lapohin asennetun putkien läpi, ja tuolla tavoin saadaan aikaan tettyjä kevennyksiä sekä yksinkertaistuksia helikopterien rakenteeseen.

X-13 "Vertijet"

Tuolloin ei tarvita mutkikasta vaihdelaatikkoa, jolla helikopterin turbiinin kierrosluku saadaan laskettua niin, että tuo helikopterin pääroottori ei hajoa keskipakoisvoiman vaikutuksesta. Tuo nopeuden säätäminen tapahtuu siten, että roottorin putkien läpi kulkevan pakokaasun määrää säädellään. Kuitenkin turbiinin pakokaasujen käyttäminen helikopterin lapojen pyörittämiseen asettaa uusia vaatimuksia materiaalien suhteen, koska niiden lämpötila on todella korkea. Ja tuolloin saattaisi aiheutua materiaalin hajoamista, jolloin lentolaite ei olisi enää turvallinen.

Kun keskustellaan uuden sukupolven helikoptereista, niin niissä voisi olla pyörivä yläsiipi, joka sitten vaakalennossa lukitaan tavallisiksi lentokoneen siiviksi, ja tuollainen laite oli mm. eräässä Schwarzenneggerin elokuvassa. Kuitenkin noiden uuden sukupolven helikopterien rakenne perustuu ehkä kuitenkin enemmän ”tilt rotor” teknologiaan, jossa saattaa olla kuitenkin hiukan erilainen rakenne, kuin perinteisissä helikoptereissa tai ”tilt rotor”-lentokoneissa kuten V-22 ”Osprayssa”. Noiden uuden sukupolven helikopterien tai VTOL-koneiden malli voisi olla eräänlainen hybridi versio perinteisestä lentokoneesta sekä puhaltimilla varustetuista helikoptereista. Tuo lentolaite voisi nousta ilmaan ja pysyä siellä puhaltimien varassa, ja liikehtiä eteenpäin turbiinien avulla. Toisin sanoen ne olisivat erittäin kapeita verrattuna nykyaikaiseen lentokoneeseen, ja niissä olisi siipien paikalla auton renkaita muistuttavat paikat, joiden keskellä on sähkömoottori, mikä pyörittää niiden ympärillä olevaa potkuria.

V-22 "Ospray"

Toki nuo puhaltimet voidaan upottaa koneen runkoon asennettuihin putkiin, jolloin tuloksena on lentolaite, joka muistuttaa roottoritonta helikopteria.  Ja sitten eteenpäin tuota laitetta veisi normaali turbiini, joka vauhdittaa konetta eteenpäin, mutta yleensä tällaisia innovaatioita ei juurikaan esitellä.  Kuitenkin on monia muita mahdollisuuksia tehdä VTOL-koneita, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilaallisiin tehtäviin, ja joiden toimintatapa voi olla hyvinkin poikkeava siitä, mitä on totuttu näkemään. Jos lentokoneen siiven ohi saadaan virtaamaan kaasua nopeammin muilla keinoilla kuin kiihdyttämällä runkoa, niin silloin kone tietenkin nousee ilmaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_X-planes


Yksi tapa lyhentää koneen kiitorataa on painaa ilmaa sen nokkaan asennetuilla turbiineilla ilmaa koneen siiven ohitse, jolloin saadaan aikaan nostovoiman lisäys, jolloin lentokoneen vaatima kiitorata lyhenee erittäin paljon.Tai sitten kiitoratojen pintaan asennetaan paineilmaputket, joilla ilmaa puhalletaan siipien alle. On myös uusia tapoja tehdä lentokoneisiin nostetta, ja yksi niistä on sähkömagneettisten ajojärjestelmien käyttö.

Niissä koneiden siipiin on asennettu laitteisto, jonka ionisoi ilman, ja tuo ilma sitten johdetaan sen siipien yli, jolloin saadaan aikaan äänetön sekä tehokas tapa nostaa lentokone ilmaan. Kuitenkin noiden sähködynaamisten laitteiden kehittäminen on vielä alkutekijöissään, ja tietenkin on olemassa ajatuksia siitä, että esimerkiksi ultravoimakkaan ääniaallon avulla voidaan lentokone nostaa ilmaan. Tuolloin koneen pohjassa olisi erittäin voimakasta ääntä kehittävät kaiuttimet, jotka toimisivat samalla tavoin kuin fotoni- tai radioaaltoihin perustuvat raketit, mutta noiden välineiden kehittäminen on hiukan katveessa, koska nuo ultravoimakkaat radioaallot voivat hajottaa paikkoja.

Toki tuolloin voidaan rakentaa hybridilentokone, jossa ei ole minkään näköistä roottoria. Sen runko voisi olla saman näköinen kuin esimerkiksi RAH-64 ”Comachessa” , mutta tuossa välineessä ei olisi roottoria tai sivupotkuria ollenkaan. Sitä voitaisiin ohjata sivulle suunatuilla venttiileillä, jollaisia käytetään myös normaaleissa pyrstöroottorittomissa lentokoneissa, mutta ilmassa tuota konetta kannattelisi voimakas ääni, jolloin noiden helikopterien tai miksi näitä nyt taas kutsutaan ongelma olisi se, että niiden avulla ei voitaisi lentää kovin matalalla. ”Lercheen” liittyy muuten sellainen erittäin huono vitsi, että sen ympärillä olevaan putkeen voidaan asentaa WARP-moottori, jolloin tuota konetta voitaisiin teoriassa käyttää vaikka planeettojen väliseen lentoon.

Bell X-22

Tuo huono vitsi on se, että Dr. Dipl. Ing. Hans Kammler olisi paennut tuollaisella koneella toiselle planeetalle, ja perustanut sinne natsisiirtokunnan. Tuo hyvällä teekkarihuumorilla tehty teoria perustuu siihen, että tuollainen ”Lerche” olisi sitten tehty salaa jossain tuotantolaitoksessa, ja sitten laukaistu avaruuteen V-2 raketin nokassa, ja sitten tuo alus olisi vain lentänyt kohti toista planeettaaa kuten Titania tai vastaavaa. Eli siinä olisi sitten ollut pienikokoinen ehkä einsteiniumia polttoaineenaan käyttävä ydinreaktori ja tuosta sitten varmaan joskus tulevaisuudessa tehdään loistavia elokuvia. Tuollaisen potkurikäyttöisen aluksen käyttäminen toisen planeetan kaasukehässä on houkuttelevaa, koska se ei vaadi erillistä ajoainetta, ja ehkä joskus tuollainen sähkökäyttöinen lentolaite sitten lähetetään kohti jotain toista taivaankappaletta.

Tuon aluksen keskellä olevan renkaan sisään asennetun potkurin etuna on se, että tuo kappale ei sitten heilu niin pahasti raketin sisällä, kuin muun muotoiset alukset, eli se voidaan asentaa raketin sisään tukevammin, ja siinä ei olisi tarvetta avata roottoria, jolloin rakenteesta tulee yksikertaisempi. Näet vaikka maassa voidaan tuollainen avautuva roottori vetäistä auki, jos se jää jumiin, mutta jos tämä tapahtuu jossain Venuksen kaasukehässä, niin silloin mekaanikkoa ei varmaan aivan heti saada avuksi. Joten ehkä tuo kone, joka ei koskaan itse lentänyt innoittaa tulevasuudessa avaruusluotainten suunnittelijoita, kun lähetetään koneita tutkimaan esimerkiksi kaasuplaneettojen kaasukehiä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinkel_Lerche

marxjatalous.blogspot.fi