Matka Proxima Centaurin oletetulle planeetalle kestäisi todella kauan

Laser-aluksen vaatiman laserin teho olisi valtava
ja tässä taitelijan näkemys tästä laserista.
Kuva I

Stephen Hawking sekä eräs miljonääri ovat kiinnostuneita matkasta tuolle paljon puhutulle Proxima Centaurin planeetalle, ja varmaan koko maailman tiedeyhteisö on aivan innoissaan tuon elämälle otollisen planeetan löytymisestä suhteellisen läheltä Aurinkoa. Ja se tietenkin tekee ajatuksen luotaimen lähettämisestä tuolle planeetalle melko houkuttelevan, vaikka matka sinne on vielä melko pitkä eli noin neljä valovuotta. Jos avaruusalus voisi saavuttaa 50% valon nopeudesta, niin silloin matka tuolle planeetalle kestäisi kahdeksan vuotta, mutta se vaatisi tietenkin sellaista kiihdytystä, mikä olisi kuitenkin mahdollista vain elokuvissa. Todellisessa elämässä aluksen sisäosat prässäytyisivät pannukakuksi. NASA sekä ESA tutkivat mahdollisuutta lähettää matkaan alus, joka saa työntövoimansa erittäin tehokkaasta laserista, joka olisi sijoitettu aurinkoa kiertävälle radalle, a tästä aluksesta käytetään nimeä PROJECT ICARUS, ja se perustuu ajatukseen siitä, että jos Maapallon kiertoradalle voidaan lentää laserin avulla, niin sillä voidaan lentää myös pidemmälle eli toisille planeetoille tai toiseen aurinkokuntaan, jos laserissa vain on tarpeeksi tehoa.


Ongelma tähtien välisessä matkassa on oikeastaan se, että alus pitää saada pysähtymään, kun se saapuu tuon tähden ympäristöön, ja siksi sen ei olisi hyvä käyttää ajoainetta ollenkaan, kun se poistuu aurinkokunnasta. Ongelma on myös siinä, että kosminen nopeusrajoitus on valon nopeus, ja siksi tuon aluksen työntövälineeksi voidaan valita laser, joka työntää sitä kohti tähtien välistä matkaa. Tuo laser olisi jotain, mitä ei milloinkaan olisi ennen rakennettu. Kyseessä olisi jopa satojen kilometrien mittainen vapaaelektronilaser, joka kootaan avaruudessa moduuleista, ja voimansa tuo laite saisi ydinreaktoreista sekä kondensaattoreista, jotka sitten varaavat tuon reaktorin antaman tehon, jotta laser voisi muodostaa valtavan voimakkaan säteen. Tuo alus voisi aluksi kiihdyttää tavallisen aurinkopurjeen avulla aurinkotuulen hiukkasten saattamana kohti auronkokunnan äärirajoja, ja sitten tuo laser käynnistetään. Kyseisen laserin tarkoitus on antaa tuolle alukselle vauhtia sen lähtiessä kohti matkaa kohti Proxima Centauria.

Mikäli tuo luotain pääsisi Proxima Centaurin oletettuun planeettajärjestelmään, niin se voisi sitten sieltä lähettää tietoja tänne meidän aurinkokuntaamme tuon tähden oletetusta planeettajärjestelmästä, tai jopa tuoda näytteitä Maahan, mutta tuo jälkimmäinen toimenpide tietenkin vaatii sellaista tekniikkaa, että sitä on vaikea edes kuvitella. Eli tehokkaalla tekoälyllä varustetut robotit kasaisivat tuolla kaukana uuden laserin, jolla alus sitten vauhditetaan matkalle Maahan, mutta tietenkin esimerkiksi näytteiden analysointi pitää tapahtua tuolloin jossain avaruusasemalla etäohjattujen robottien avulla, jotta Maapallo ei saastuisi tuosta oeltetusta mikro-organismista. Mutta tietenkin edellytys tuolle matkalle olisi se, että kyseinen planeettajärjestelmä olisi olemassa. Ja ainoastaan elämälle suotuisa planeetta voisi aiheuttaa sen, että me ryhdymme tuon matkan vaatimiin investointeihin.

Taitelijan näkemys Icarus-aluksesta
Kuva II

Tämän aluksen yhdistäminen aurinkopurjeeseen on sikäli järkevää, että laser antaa sille valtavan lämpöenergian, joka pitää sitten säteillä pois, ja jos tuo aluksen perässä oleva peili on valtavan suuri, niin silloin se kestää paremmin lämpöiskuja, joita tuo äärimmäinen laser sille antaa. Ja tietenkin lähtö olisi sellainen, että laserin antamat sykäykset olisivat aluksi inhimillisiä, mutta etäisyyden kasvaessa sen tehoa nostettaisiin, jotta alus saisi tarpeeksi työntövoimaa myös lentäessään aurinkokunnan ulkopuolella kohti Proxima Centauria. Jos laser kohdentaa alukseen koko 500 terawatin tehonsa, niin räjäyttäisi tuon luotaimen välittömästi, joten tehon noston pitää tapahtua hellävaraisesti. Tässä mainitsemani 500 terawattia johtuu siitä, että maapallolla on tuollainen laserlaitteisto olemassa, joten siihen riittää kyllä tekniikka. Kyseisen laserin ongelma on sitten se, että tällainen väline mielletään sotilasaseeksi, jolla voidaan aiheuttaa valtavia tuhoja maan pinnalla, joten sen valmistaminen sekä sijoittaminen on tehtävä tarkoin harkiten.

Eli mihinkään Maata kiertävälle radalle kyseistä välinettä ei varmasti laiteta, vaan se sijoitetaan joko Marsin radan ulkopuolelle tai melko lähelle Aurinkoa, koska jälkimmäinen vaihtoehto tekee aurinkopaneelien käytön apuvoimanlaitteena mahdollisen sekä myös mahdollistaa sen, että tuota alusta voidaan vauhdittaa samalla myös Auringon hiukkassätelyllä. Tai sitten laser sijoitetaan Marsin kiertoradan taakse, ja alus lähtee etenemään aurinkopurjeen voimin, ja kun etäisyyttä tulee liikaa, jotta aurinkopurje menettää tehonsa, niin silloin siihen aletaan pumpata tehoa laserilla.  Kun tuo luotain sitten lähestyy Proxima Centauria, käynnistää se ydinmoottorinsa, ja aloittaa jarrutuksen, mikä siirtää sen Proxima- tai Alfa Centauria kiertävälle radalle.  Tuossa luotaimessa olisi varmasti monia erilaisia voimanlaitteita, eli ydinreaktorin lisäksi se olisi ehkä varustettu myös aurinkopaneeleilla, joiden tehtävänä on antaa apuvoimaa, sekä vähentää aluksen fissiomateriaalin käyttötarvetta, jotta sen operointiaika tuolla vieraassa aurinkokunnassa olisi mahdollisimman pitkä, eli ollessaan lähellä tähteä, se käyttäisi aurinkopaneeleja, ja ottaessaan etäisyyttä tuosta tähdestä, niin silloin käyttöön otettaisiin ydinvoima.

Lentoradan muutoksiin käytettävänä moottorina voisi toimia ionimoottori, johon saataisiin ajoainetta rautapitoisia asteroideja murskaamalla, ja sitten tuo metallimurska kuumennetaan niin, että se voidaan johtaa aluksen taakse hiukkaskiihdytintä käyttäen, jotta se sitten antaisi sille työntövoimaa. Kun puhutaan paluumatkasta, niin silloin tuo alus voisi käyttää joko ionimoottoria, jolloin matka maahan kestäisi vähintään satoja vuosia, tai sitten tuolla luotaimella voisi olla käytössään rakennusrobotteja, jotka kehittyneen tekoälyn avulla rakentaisivat uuden laserin tuonne Alfa Centaurin lähelle, ja sitten luotain lentäisi takaisin Maahan samalla tavoin, kuin se lensi Proxima tai Alfa Centauriin. Mutta lentoaika tulisi olemaan joka tapauksessa hyvin pitkä, ja vaikka alus saavuttaisi 50% valon nopeudesta, niin se kiihtyisi niin hitaasti, että todellinen matka-aika olisi huomattavasti pidempi kuin tuo alussa mainittu 8 vuotta suuntaansa.

ilmailukokeiluja.blogspot.fi

elainasiaa.blogspot.fi

Piilevät sekä elämä universumissa

1. Millainen alien voisi olla?

tässä sitten mietin, että millainen vieraalla planeetalla asuva alien voisi oikeastaan olla? Eli olsiko se ehkä kollektiivinen, piilevien kaltainen äly, joka muodostaa  ikään kuin sienirihmoja planeetan pinnalle. Kun ajatellaan matkaa tähtiin, niin ihmisille tulee heti mieleen joku "Star Trek":in kaltainen tilanne, missä meidän lähettämämme aluksen miehistö vain laskeutuisi jollekin planeetalle. Tämä ei ehkä koskaan tule olemaan se malli, millä oikeasti tutkitaan vieraita planeettoja, koska avaruusaluksen miehistön laskeutuessa johonkin vieraaseen maailmaan se joutuu välittömästi kosketukseen planeetan eliöstön kanssa, ja nämä voivat sitten infektoida koko aluksen. Eli mitä enemmän planeetta muistuttaa Maapalloa, niin sitä vaarallisempia sen eliöt ovat, koska silloin tuon planeetan endeemisen eliöstön aminohapot muistuttavat meidän Maan asukkaiden aminohappoja, ja ne voivat oikeasti käyttää silloin ihmisiä ravintonaan.


1.2 Voisiko vieras laji yhteyttää kehossaan olevan lehtivihreän avulla?

Tuon takia vieraiden planeettojen tutkiminen sekä hyödyntäminen tulee ehkä tapahtumaan lähes pelkästään kauko-ohjattujen kojeiden avulla, ja ennen kuin kauko-ohjatut laitteet sitten ovat tutkineet planeetan perinpohjaisesti eivät ihmiset tule edes Marsissa kävelemään. Eli pelkona on se, että Mars-aluksen mukana tulee Maahan uinuvia bakteereita, jotka voivat aiheuttaa pandemian. Mutta kun puhutaan esimerkiksi elämästä ylipäätään, niin toki myös muilla kuin meidän oman ilmakehämme kopiolla varustetuilla planeetoilla voi olla oikeasti hyvinkin korkealla älykkyysosamäärällä varustettuja lajeja, joiden aineenvaihdunta voi perustua muuhun kuin puhtaana hengitettyyn happeen, eli tuo kuvitteellinen olio voi esimerkiksi syntetisoida happea rikin yhdisteistä tai sitten sen iho voi olla varustettu klorofyllihiukkasilla, eli se voi oikeasti silloin yhteyttää, ja olla eräänlainen hybridi eli kasvin sekä eläimen välimuoto.

1.3 Vieraan lajin ei tarvitse muistuttaa mitään Maassa eläviä lajeja.

Eli jos ihmisellä olisi klorofylliä omassa kehossaan, niin varmasti pystyisimme silloin parempiin suorituksiin kuin mitä nyt pystymme. Eli oikeastaan ihminenkin yhteyttää, koska tarvitsemme auringonvaloa omaan D-vitamiini synteesimme, ja joillakin vihreillä liskoilla on klorofylliä omassa ihossaan, joten ne voivat tuon ominaisuuden avulla valmistaa osan sokereista itse, Klorofylli eli lehtivihreä on näet luonnon ainoa vihreä aine. Mutta kun puhutaan esimerkiksi piilevistä, niin silloin tarkoitetaan panssarileviksi kutsuttuja olioita, joiden kuori koostuu piistä.

Ja itse ajattelisin että tuollaiset panssarilevät voivat ehkä elää myös planeetoilla, millä on erittäin ohut kaasukehä, tai niillä ei ole kaasukehää ollenkaan, ja panssarilevät ovat Maapallon yleisimpiä eliöitä. Nuo alienit elävät omalla planeetallaan, ja niiden elämä, elimistö tai ravinto eivät ehkä muistuta meidän oman planeettamme lajien versioita ollenkaan. Joten nuo alienit voivat esimerkiksi yhteyttää tai sitten ne voivat olla tieteistarinoiden selenoidien kaltaisia, eli vain osa noista olioista olisi älyllisiä, ja osa taas ikään kuin palvelijoita. Ja mikäli alien saapuisi Maahan, niin pitäisikö se sitten esimerkiksi orankia paljonkin ihmisen kaltaisena. Eli ehkä se ajattelisi ihmisistä, että me olisimme oikeastaan yksi apinoista vain. Ja se ei ehkä sen syvällisemmin viitsisi asiaa pohtia.

2.. Voisiko vieraalla planeetalla olla esimerkiksi älykkäitä piileviä?

Niitä on noin 20 000- 100 000 eri lajia, ja nuo eliöt olivat oikeastaan ensimmäisiä olioita, mitä ilmestyi Maan pinnalle. Jos ajatellaan että esimerkiksi tuollainen piilevä voi olla oikeastaan osa suurempaa gaia-kokonaisuutta, niin mikään ei estä sitä olemasta eräällä tavalla jopa älykäs. Itse ajattelisin tuollaista älyllistä piilevää sellaisena, että hyvinä aikoina nuo piilevät sulattaisivat kuorensa pois, ja muodostaisivat eräänlaisen sienirihman, joka voisi esimerkiksi oikeasti innovoida tai jopa kehittää teknologiaa, jos se kaappaisi jonkin muun lajin ruumiin itselleen. Mutta sitten kun tulee tiukat ajat, niin nuo oliot sitten taas erkanisivat toisistaan,ja muodostaisivat taas kidemäisiä muodostumia aavikolle. Toki nuo yksin hyvin alkeelliset oliot voisivat muodostaa planeetan pinnalle erittäin suuren hermoverkoston ja käyttää siimoja keskinäiseen kommunikaatioon.

 Paikka missä tuollainen elämänmuoto voisi elää olisi ehkä planeetta, joka kiertää hyvin pitkulaisella radalla keskustähteensä nähden. Eli talvella sen pinnalla voi olla hyytävän kylmä, ja kesällä taas polttavan kuuma. Tällöin pitää tietenkin eläinlajin osata hakeutua turvaan, kun planeetan pinta muuttuu polttavan kuumaksi, tai sen kaasukehä jäätyy samalla, kun planeetan pinta muuttuu kylmemmäksi kuin Pluton pinta. Tuollainen piilevä voisi ehkä elää myös Kuussa, jossa se sitten eläisi koteloituneena läpi elämänsä, ja ehkä sen parittelu sekä lisääntyminen olisivat hyvin työläitä tapahtumia. Tuollainen piikuorinen elämänmuoto voisi sitten joutuessaan ilmakehään muuttua ameebamaiseksi olioksi, joka saattasi esimerkiksi kaapata ihmisen tai jonkun eläimen hallintaansa, jotta se voisi käyttää tämän kehoa kuin robottia.