Heinkel "Lerche"-niminen piirustusten tasolle jäänyt lentokone voi toimia tulevaisuuden avaruusaluksen mallina.

Taiteilijan näkemys Henkel "Lerchestä", ja joidenkin
tutkijoiden mielestä tällaiseen konseptiin voitaisiin
liittää WARP-moottorin kiihdytin sen keskellä
olevaan renkaaseen. Mutta tietenkin voimanlaite
on tällöin ongelmana

Heinkel Lerche eli ”Kiuru” oli toisen maailmansodan aikainen Saksan lentokonetehtaan yritys rakentaa VTOL-hävittäjä.Vaikka kone ei koskaan lentänyt tai yhtään kappaletta tuota välinettä ei valmistettu, niin se oli aikoinaan yksi nerokkaimmista laitteista, mitä ilmailu oli koskaan nähnyt, ja joissakin piireissä on keskusteltu siitä, että oliko Lerche aikoinaan ajateltu itseasiassa liitopommiksi, jossa lentokoneen ajoviima pyörittää generaattoria, ja kun induktiomoottorin ominaisuuksiin kuuluu se, että samaa välinettä voidaan käyttää sekä generaattorina että moottorina, niin siihen perustuen on spekuloitu sillä, että onko tuo väline tehty sillä tavoin käytettäväksi, että ensin esimerkiksi Heinkel-III veisi sen kohteen lähelle, ja sitten tuo ohjus laukaistaan kohteeseen. Eli ensin ajoviima lataisi tuon ohjuksen tai liitopommin akun, ja sitten se pudotetaan koneesta. Joidenkin tiedemiesten mielestä "Lercheen" voisi asentaa WARP-moottorin, joten sillä voitaisiin lentää ehkä toisille planeetoille, mutta toimiakseen se tarvitsisi sitten pienikokoisen einsteiniumia käyttävän reaktorin, jolla kiihdyttimeen tuotetaan tarpeeksi voimakasta sähkövirtaa. WARP avaisi sitten tien koko aurinkokuntaamme, mutta se voidaanko tuon laitteen avulla lentää toisiin tähtiin valoa nopeammin paljastuu vasta kun rakennamme ensimmäisen WARP-aluksen.

XFY-1 "Pogo"

 Tuon koneen ideana oli se, että koneen keskelle asennettiin kaksi vastakkaisiin suuntiin pyörivää potkuria, joiden avulla tuo kone olisi ehkä sitten nostettu ilmaan, mutta kuitenkin koneen valmistaminen ei sitten onnistunut, koska tuolloin oli edessä tuotannolisia ongelmia, koska sen tuotannon valvominen sekä  järjestäminen ei ollut tuolloin edes mahdollista, mikä ehkä pelasti jonkun liittoutuneiden lentäjän hengen. Kuitenkin tuosta koneesta oli kehitteillä myös mutkikkaampi lentokone, jossa potkurin lapojen päihin olisi asennettu suihkumoottorit, mutta tietenkään tuota välinettä ei kukaan edes vakavissaan aikonut valmistaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinkel_Lerche

Vaikka ”Lerche” olisi ollut  melkolailla käänteentekevä laite, niin se ei koskaan edes ollut kuin kasa paperia, vaikka sen pohjalta työstettiin pystysuoraan nousevia ja laskeutuvia lentokoneita kuten XFY-1 "Pogo"  ja  myöhemmin Ryan aircraft inc:n toimesta Kaliforniassa rakennettiin vähemmän tunnettu X-13 "Vertijet". Kuitenkin tuon turbiinin avulla toimivan roottorin idea jäi myöhemmin elämään, ja tuon saksalaisen konseptin pohjalta ollaan kehitetty sellaisia modifikaatioita, joissa helikopterien pakokaasua johdetaan helikopterien lapohin asennetun putkien läpi, ja tuolla tavoin saadaan aikaan tettyjä kevennyksiä sekä yksinkertaistuksia helikopterien rakenteeseen.

X-13 "Vertijet"

Tuolloin ei tarvita mutkikasta vaihdelaatikkoa, jolla helikopterin turbiinin kierrosluku saadaan laskettua niin, että tuo helikopterin pääroottori ei hajoa keskipakoisvoiman vaikutuksesta. Tuo nopeuden säätäminen tapahtuu siten, että roottorin putkien läpi kulkevan pakokaasun määrää säädellään. Kuitenkin turbiinin pakokaasujen käyttäminen helikopterin lapojen pyörittämiseen asettaa uusia vaatimuksia materiaalien suhteen, koska niiden lämpötila on todella korkea. Ja tuolloin saattaisi aiheutua materiaalin hajoamista, jolloin lentolaite ei olisi enää turvallinen.

Kun keskustellaan uuden sukupolven helikoptereista, niin niissä voisi olla pyörivä yläsiipi, joka sitten vaakalennossa lukitaan tavallisiksi lentokoneen siiviksi, ja tuollainen laite oli mm. eräässä Schwarzenneggerin elokuvassa. Kuitenkin noiden uuden sukupolven helikopterien rakenne perustuu ehkä kuitenkin enemmän ”tilt rotor” teknologiaan, jossa saattaa olla kuitenkin hiukan erilainen rakenne, kuin perinteisissä helikoptereissa tai ”tilt rotor”-lentokoneissa kuten V-22 ”Osprayssa”. Noiden uuden sukupolven helikopterien tai VTOL-koneiden malli voisi olla eräänlainen hybridi versio perinteisestä lentokoneesta sekä puhaltimilla varustetuista helikoptereista. Tuo lentolaite voisi nousta ilmaan ja pysyä siellä puhaltimien varassa, ja liikehtiä eteenpäin turbiinien avulla. Toisin sanoen ne olisivat erittäin kapeita verrattuna nykyaikaiseen lentokoneeseen, ja niissä olisi siipien paikalla auton renkaita muistuttavat paikat, joiden keskellä on sähkömoottori, mikä pyörittää niiden ympärillä olevaa potkuria.

V-22 "Ospray"

Toki nuo puhaltimet voidaan upottaa koneen runkoon asennettuihin putkiin, jolloin tuloksena on lentolaite, joka muistuttaa roottoritonta helikopteria.  Ja sitten eteenpäin tuota laitetta veisi normaali turbiini, joka vauhdittaa konetta eteenpäin, mutta yleensä tällaisia innovaatioita ei juurikaan esitellä.  Kuitenkin on monia muita mahdollisuuksia tehdä VTOL-koneita, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilaallisiin tehtäviin, ja joiden toimintatapa voi olla hyvinkin poikkeava siitä, mitä on totuttu näkemään. Jos lentokoneen siiven ohi saadaan virtaamaan kaasua nopeammin muilla keinoilla kuin kiihdyttämällä runkoa, niin silloin kone tietenkin nousee ilmaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_X-planes


Yksi tapa lyhentää koneen kiitorataa on painaa ilmaa sen nokkaan asennetuilla turbiineilla ilmaa koneen siiven ohitse, jolloin saadaan aikaan nostovoiman lisäys, jolloin lentokoneen vaatima kiitorata lyhenee erittäin paljon.Tai sitten kiitoratojen pintaan asennetaan paineilmaputket, joilla ilmaa puhalletaan siipien alle. On myös uusia tapoja tehdä lentokoneisiin nostetta, ja yksi niistä on sähkömagneettisten ajojärjestelmien käyttö.

Niissä koneiden siipiin on asennettu laitteisto, jonka ionisoi ilman, ja tuo ilma sitten johdetaan sen siipien yli, jolloin saadaan aikaan äänetön sekä tehokas tapa nostaa lentokone ilmaan. Kuitenkin noiden sähködynaamisten laitteiden kehittäminen on vielä alkutekijöissään, ja tietenkin on olemassa ajatuksia siitä, että esimerkiksi ultravoimakkaan ääniaallon avulla voidaan lentokone nostaa ilmaan. Tuolloin koneen pohjassa olisi erittäin voimakasta ääntä kehittävät kaiuttimet, jotka toimisivat samalla tavoin kuin fotoni- tai radioaaltoihin perustuvat raketit, mutta noiden välineiden kehittäminen on hiukan katveessa, koska nuo ultravoimakkaat radioaallot voivat hajottaa paikkoja.

Toki tuolloin voidaan rakentaa hybridilentokone, jossa ei ole minkään näköistä roottoria. Sen runko voisi olla saman näköinen kuin esimerkiksi RAH-64 ”Comachessa” , mutta tuossa välineessä ei olisi roottoria tai sivupotkuria ollenkaan. Sitä voitaisiin ohjata sivulle suunatuilla venttiileillä, jollaisia käytetään myös normaaleissa pyrstöroottorittomissa lentokoneissa, mutta ilmassa tuota konetta kannattelisi voimakas ääni, jolloin noiden helikopterien tai miksi näitä nyt taas kutsutaan ongelma olisi se, että niiden avulla ei voitaisi lentää kovin matalalla. ”Lercheen” liittyy muuten sellainen erittäin huono vitsi, että sen ympärillä olevaan putkeen voidaan asentaa WARP-moottori, jolloin tuota konetta voitaisiin teoriassa käyttää vaikka planeettojen väliseen lentoon.

Bell X-22

Tuo huono vitsi on se, että Dr. Dipl. Ing. Hans Kammler olisi paennut tuollaisella koneella toiselle planeetalle, ja perustanut sinne natsisiirtokunnan. Tuo hyvällä teekkarihuumorilla tehty teoria perustuu siihen, että tuollainen ”Lerche” olisi sitten tehty salaa jossain tuotantolaitoksessa, ja sitten laukaistu avaruuteen V-2 raketin nokassa, ja sitten tuo alus olisi vain lentänyt kohti toista planeettaaa kuten Titania tai vastaavaa. Eli siinä olisi sitten ollut pienikokoinen ehkä einsteiniumia polttoaineenaan käyttävä ydinreaktori ja tuosta sitten varmaan joskus tulevaisuudessa tehdään loistavia elokuvia. Tuollaisen potkurikäyttöisen aluksen käyttäminen toisen planeetan kaasukehässä on houkuttelevaa, koska se ei vaadi erillistä ajoainetta, ja ehkä joskus tuollainen sähkökäyttöinen lentolaite sitten lähetetään kohti jotain toista taivaankappaletta.

Tuon aluksen keskellä olevan renkaan sisään asennetun potkurin etuna on se, että tuo kappale ei sitten heilu niin pahasti raketin sisällä, kuin muun muotoiset alukset, eli se voidaan asentaa raketin sisään tukevammin, ja siinä ei olisi tarvetta avata roottoria, jolloin rakenteesta tulee yksikertaisempi. Näet vaikka maassa voidaan tuollainen avautuva roottori vetäistä auki, jos se jää jumiin, mutta jos tämä tapahtuu jossain Venuksen kaasukehässä, niin silloin mekaanikkoa ei varmaan aivan heti saada avuksi. Joten ehkä tuo kone, joka ei koskaan itse lentänyt innoittaa tulevasuudessa avaruusluotainten suunnittelijoita, kun lähetetään koneita tutkimaan esimerkiksi kaasuplaneettojen kaasukehiä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinkel_Lerche

marxjatalous.blogspot.fi

Kiertoradalle sijoitettujen avaruusasemien muodostama sotilaallinen uhka voi olla todellinen jo lähivuosina

Taitelijan näkemys aikoinaan
Neuvostoliiton suunnittelemasta
avaruusasemasta, jossa
voisi olla tykki

On olemassa ammattikunta, jonka etua ei palvele absoluuttinen valtion valta-asema tai rauhantila, koska rauha vie heiltä työpaikan. Tuo ammattikunta on kyseisen valtion kenraalikunta, jonka olemassaolon perustana on se, että heidän korkeaa sotatieteellistä koulutustaan tarvitaan valtion suojelemiseksi. Jos kehitetään esimerkiksi joku kuolemantähden kaltainen väline, jolla planeettaa tai valtiota voidaan uhata, niin silloin kenraalikunta menettää merkityksensä, koska tuolloin ei tarvita mitään kovin suurta taktista osaamista, jotta tuo kuviteltu taistelu- tai pikemminkin massatuhoväline sitten voisi iskeä kohteeseensa.

Tuolloin voisi syntyä dystopiaelokuvista tuttu kauhukuva, jossa planeettaa hallitaan kiertoradalla olevien avaruusasemien avulla. Kyseisessä mallissa maapallon kiertoradalle on lähetetty avaruusasemia, joiden avulla sitten maassa olevia hallituksia sitten uhataan esimerkiksi magneettisten ratatykkien avulla, joilla sitten voidaan tuhota esimerkiksi yksittäisiä taloja erittäin täsmällisesti niihin ammutuilla kineettisen energian projektiileilla.

Kun me ensin rakennamme valtavia avaruusasemia, ja sitten avaamme myös avaruutta vapaalle kilpailulle, niin silloin meidän pitäisi miettiä myös tällaista vaihtoehtoa, missä joku yhtiö sitten päättää ryhtyä maailman hallitsijaksi. Se miten tuo maailman haltuunotto voisi kauhuelokuvissa tapahtua, on sellainen malli, että tuo yhtiö sitten rakentaa nimellisesti vaikka avaruushotellin, johon se kiinnittää huomaamattomasti magneettiradan, eli kuten me tiedämme, niin tuollainen avaruuteen sijoitettu ratatykki ei tarvitse mitään fyysistä putkea, vaan pelkkä sarjaan liitettyjen magneettien jono riittää siihen, että voidaan kehittää toimiva ratatykki. Tuon tykin läpi ammutaan esimerkiksi rautanaulojen muotoisia flechette-ammuksia, joiden nopeus on ehkä noin 20 000 km/h luokkaa, ja osuessaan esimerkiksi taloon, niin niiden kineettinen energia räjäyttää sen kappaleiksi. Avaruudessa ei näet ole tulta, joka saisi ammuksen poikkeamaan radaltaan.

Tuon takia yksityisten yhtiöiden harjoittama avaruuteen suuntautuva rakennusprojekti voi olla hyvin vaarallinen. Eli kuten varmaan tiedämme, niin nuo magneettiradat voivat saada energiansa myös aurinkokennoista. Mutta avaruuteen sijoitetut konventionaalisetkin tykit voivat olla äärimmäisen vaarallisia. Kuten Neuvostoliiton ALMAZ-ohjelmassa osoitettiin, niin avaruuteen sijoitettu normaalikin tykki voi vaarantaa ihmisiä myös maan pinnalla. Jos avaruusasemaan sijoitetaan vaikkapa 20 mm konetykki, niin silloin sen avulla voidaan aiheuttaa suurta sekä täsmällistä tuhoa myös maan pinnalla oleviin kohteisiin, koska tuolla maata kiertävällä radalla on lähtöpanoksen aiheuttama paine-ero valtava. Vaikka monet sanovat, että esimerkiksi tykin ammukset tulevat palamaan ilmakehässä, niin siitä ei varsinaisesti ole mitään haittaa, koska jos halutaan rakentaa kineettisen energian penetraattoriammus, niin silloin riittää se että tavallinen tykin ammus täytetään sementillä.

Se mikä hajottaa ammuksen ilmassa on nimenomaan räjähde, ja jos sitä ei ole, niin se sulaa eräänlaiseksi metalliseksi pisaraksi, joka osuessaan kohteeseen siirtää siihen valtavan määrän kineettistä energiaa. Kuten varmasti tiedämme, niin noiden kiertoradalle sijoitettujen tykkien ongelma on niiden putkesta lähtevä kaasupurkaus, joka toimii kuten rakettimoottori, ja heiluttaa tuota satelliittia. Kuitenkin tällaiset sähkömagneettisiin ratoihin, ja avaruuteen sijoitettuihin tykkeihin sekä kineettiseen energiaan perustuvat täsmällistä tuhoa aiheuttavat FOBS-aseet varmasti kiinnostavat nykyaikaista kenraalikuntaa sikäli, että niillä voidaan tehokkaasti tukea myös taistelukentillä olevia joukkoja, sekä tuhota laivoja ilman, että paikalle leviää radioaktiivista saastetta.

Kyseisten aseiden kehittäminen on houkuttelevaa sikäli, että niiden toteuttamiseen ei tarvita minkäänlaisia ydinohjelmia eikä eikä mitään uraanin- tai plutoniumin tuotantolaitoksia, vaan kyky ampua satelliitteja radalle riittää. Aseen kohdennus voi tapahtua esimerkiksi kaukoputken avulla, eli tuo väline varustetaan ikään kuin kiikaritähtäimen kautta.  Ja noiden ehkä pari senttiä paksujen flechette-ammusten torjuminen on todella vaikeaa. Toki jos tuollainen asema paikallistetaan kiertoradalta, niin sitä vastaan voidaan hyökätä esimerkiksi MASER- tai Laseraseilla, sekä ASAT-aseilla, jotka ovat oikeastaan tavallisia ballistisia ohjuksia, joiden kärkien paikalla on esimerkiksi laakerinkuulia.

Nuo kuulat laukaistaan tuolloin aseman kiertorataa vastaan, jolloin se sitten kohtaa myös nuo kineettisen energian välineet. Jos nuo ”tappolaitteet” ovat pelkkiä pieniä metallinkappaleita, niin niiden torjunta olisi varmasti melko vaikeaa, eli tuolloin tietenkin se voidaan hoitaa elektromagneettisella suojakilvellä, eli tuolloin käytetään mikroaaltoihin perustuvaa kenttää, jolloin kaksi sisäkkäistä, vastakkaisiin suuntiin pyörivää mikroaaltokupua ikään kuin lyö nuo kappaleet palasiksi, ja nuo kuvut voidaan luoda pyörivillä magnetroneilla. Sähkömagneettisten kenttien ongelma on se, että vaikka ne ovat teoriassa ihmiselle vaarattomia, niin ne voivat aiheuttaa sellaisen ilmiön, että esimerkiksi ihmisen päälleen pukemat metallikorut alkavat kuumeta punahehkuiseksi. Tuolloin voi uhri saada hyvin vakavia palovammoja, jos hän ei pysty noita esineitä irrottamaan päältään. Toisaalta elektromagnetismi aiheuttaa esimerkiksi taistelukentällä sellaisia ongelmia, että aseet, patruunat ja muut metalliesineet alkavat sitten kuumeta, jolloin seurauksena voi olla erittäin vakavia vaurioita.

Mikroaaltojen ongelma asetekniikassa on se, että ne saavat ihmisen sisällä olevat nesteen kiehumaan, jolloin sitten saattaa käydä, kuten jossain huonossa ”splatterpunk”-elokuvassa. Eli kohteena oleva henkilö räjähtää kappaleiksi. Tuon takia magnetronit eli mikroaaltotykit ovat erittäin vaarallisia, jos niitä kohdistetaan ihmisiin. Toinen hyvin vaarallinen tilanne syntyy, jos kaksi erimerkkistä eli vastakkaisilla sähkövarauksilla varustettua radioaaltoa osuu samaan aikaan johonkin kohtaan ilmassa, niin silloin syntyy hyvin voimakas valokaari, joka voi polttaa jopa reikiä metalliseinään.

Tuon takia arvellaan, että esimerkiksi ihmisen itsesytyntä voi johtua siitä, että johonkin henkilöön suunnataan joko tahallaan tai vahingossa erittäin voimakkaita sekä hyvin suunnattuja radioaaltoja, jotka saavat aikaan sen, että hänen sisäänsä syttyy valokaari, ja radiomaserien eli radioaaltoja lähettävien suuritehoisten DEW (Direct Energy Weapon) eli suoran energian aseiden teho perustuu siihen, että nuo radioaallot läpäisevät tehokkaasti erilaisia rakenteita, ja niiden avulla voidaan esimerkiksi ihminen tai joku tietokone eliminoida jostain huoneesta, tai tuo sähkömagneettinen ase voidaan kohdentaa vaikka mikropiirivarastoon, jonka sisältämä elektroniikka voidaan tuhota tehokkaasti, jolloin esimerkiksi lentokoneiden tai panssarien mikropiirejä ei voida vaihtaa.

Eli tuo elektroniikka tai mikropiirit formatoituvat tuolloin, jolloin niistä tulee hyödyttömiä, eikä niistä ole tuolloin hyötyä varaosina. Tuolloin kohteeseen suunnataan ”X” -radiosignaali, joka muodostaa tuohon kohtaan valokaaren, ja näin voidaan esimerkiksi tiettyjä välineitä tuhota hyvin täsmällisesti myös talojen sisältä. Noiden aseiden käyttö olisi tehokasta myös esimerkiksi nanokoneita vastaan, koska ne saavat noiden molekyylin kokoisten välineiden atomisidokset aukeamaan, eli se tekee noista supermolekyyleistä tehottomia. Samoin nanohelikopterien toimintaa voidaan estää sekä vaikeuttaa EMP-pulsseilla, joiden avulla niiden elektroniikka tuhotaan sekä keskinäinen kommunikaatio voidaan estää.  

Almaz-ohjelman wikipediasivu https://en.wikipedia.org/wiki/Almaz


pimeakronikka.blogspot.fi

Arthur C. Clarken "Maan valo" (Earthlight, 1955). on kirjailijan nautittavimpia SciFi-romaaneja

Arthur C. Clarken kirjat ovat todella nautittavia SciFi-romaaneja, ja tässä sitten esittelen teille kirjan nimeltään, ”Maan valo”, joka on yllättävän helppolukuinen sekä kepeä, vaikka se käsittelee tilannetta, missä Maa joutuu sotaan omia siirtokuntiaan vastaan. Toisin kuin Tähtien Sota (Star Wars) ja monet muut avaruussotaromaanit niin Maan valo sijoittuu paljon suppeampaan toimintaympäristöön kuin nämä sitä paljon tunnetummat romaanit.

Koko romaani perustuu ajatukseen siitä, että ihminen on valloittanut aurinkokunnan, mutta ei vielä ole lentänyt tähtiin, ja tuossa romaanissa sitten on ideana se, että noissa avaruussiirtokunnissa on kirjan tapahtumahetkellä syntynyt ensimmäinen sukupolvi ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet maassa, ja siten he ajattelevat tempaista nuo siirtokunnat irti maan komennosta. Ja koska kyseessä on avaruussotaromaani, niin tietenkin tuo repäisy tapahtuu taistelun avulla.

Eli tuo romaani on tietenkin täynnä teknisiä vempaimia, joista tyylikkäin on tietenkin kuun pinnalle rakennettu rautatie, jota pitkin päähenkilö sitten matkustaa tuonne Kuun kaupunkiin. Kyseinen juna voisi hallinta sekä moottoritekniikkansa puolesta muistuttaa melko paljon nykyään käytössä olevia TGV tai ICE-junia, joihin on vain lisätty ilmalukko sekä meteorisuojus. Tuo juna sitten lukisi kuun pinnalla sähkömoottorien avulla, ja kun se tulee asemalle, niin ulos työntyvä ilmalukko kiinnitetään tuohon rakennukseen, jotta tuo kiskoilla liikkuva avaruusalus sitten voi purkaa lastinsa tuohon kuussa olevaan tukikohtaan. Eli tuon ilmalukon kautta sitten voivat matkustajat vaivattomasti siirtyä kuun kaupunkiin.

Mutta tuo romaani pitää sisällään myös muita teknisiä saavutuksia, joista ehkä joskus tulee oikeassa elämässä totta. Esimerkiksi siinä esitellään tykki, joka ampuu sulatettua kuupölyä magneettitykeillä vastapuolen aluksia kohti, jotka saattavat vaikuttaa todella futuristisilta, mutta todellisuudessa ne ovat ehkä Arthur C. Clarken ajatuksissa olleet vain magneettikentän ympäröimiä aluksia, joissa käytetään NERVA-moottoreita. Noihin moottoreihin voitaisiin saada vetyä esimerkiksi hajottamalla elektrolyyttisesti Jupiterin Europa-kuusta saatua vettä hapeksi ja vedyksi, joita voidaan käyttää esimerkiksi rakettien polttoaineena, tai sitten tuolla hapella voidaan korvata siirtokunnista karannutta happea.

Noilla moottoreilla varustettuna ne sitten voidaan ohjata kohti Kuuta, ja sitten ikään kuin pysäyttää leijumaan sen tasankojen päälle. Tai sitten niissä käytetään plasmaionimoottoreita, joilla sitten voivat suorittaa tyylikkäitä lentonäytöksiä. Plasmaionimoottorit ovat sähköstaattisia työntöjärjestelmiä, joiden idea on sama kuin normaaleissa ionimooottoreissa, mutta moottorin läpi johdetaan vain paljon enemmän ainetta, jotta niiden työntövoima kasvaisi tarpeeksi suureksi. Ja tuo plasmaionimoottori sitten tietenkin voidaan varustaa kääntyvällä kiihdyttimellä, johon tuo kaasumaiseen tilaan kuumennettu ionisoitu ajoaine kuten elohopea johdetaan.

Tuollaisesta moottorista voidaan askarrella myös ionitykki, jonka lähettämä ionisuihku voidaan pitää kasassa ampumalla kohteeseen kaksi sisäkkäistä ionisuihkua, joissa käytetään vastakkaisilla varauksilla varustettuja ioneja. Tuolloin säde voidaan pitää kasassa, ja ionisuihkulla on vaikutusta myös pitkän matkan päästä. Mutta toki noiden säteiden ohjaaminen sivuun aluksen tai muun kohteen ympäriltä on melko helppoa, eli kohde pitää vain peittää sellaisella magneettikentällä, mikä hajottaa tuon ionisuihkun, ennen kuin se osuu kohteeseensa. Toki magneettikenttiä voidaan hyödyntää myös oikean elämän STEALTH-teknologiassa, eli esimerkiksi lentokone peitetään magneettikentällä, jolla tutkan lähettämät radioaallot ohjataan sivuun tuosta suojeltavasta kappaleesta.

Tuo magneettikenttä voi olla muodoltaan pitkulainen, jolloin se muodostaa ”virtuaalisen Stealth-pinnan”, joka käyttäytyy kuin STEALTH-lentokone, mutta on puhtaasti magneettikenttään perustuva malli. Kun puhutaan siitä, mitä kaikkea tuossa melko helposti luettavassa romaanissa tapahtuu, niin siinä sitten saattaa olla sellaisia asioita, kuin biomekaanisia eli latex-maalin kaltaisia avaruuspukuja, sekä melko erikoisia taktiikoita, joissa esimerkiksi kuun pintaa pommitetaan, jotta Maan taisteluasema joutuisi laavavirtaan. Tuo kuun kaupunki voisi olla ihan mukava asia, eli se tehdään siten että tavallinen kaupunki rakennetaan valtavan mylarkuvun sisälle, ja kun ajatellaan sitä miten kuuasemaa olisi käytännöllistä lähteä toteuttamaan, niin ensin kuuhun vietäisiin valtavia mylar-palloja, jotka sitten kaivetaan puolittain maan sisään, ja täytetään puoliksi kuubetonilla.

Tuota betonia voidaan muuten valmistaa sulattamalla kuun pölyä mikroaalloilla, jota sitten valetaan tuon lämpöeristellä vuoratun mylarpallon sisään. Sitten tuon pinnan päälle tehdään muut rakennukset, ilmalukko asennetaan paikolleen ja sitten tuo rakennelma täytetään kaasulla eli paineilmalla. Eli tällä tavoin ajatellen kuuasema voisi olla jo nyt mahdollinen, ja sitten tuo mylarpallo pitää peittää meteoriittisuojalla, joka parantaa turvallisuutta, ja sitten tietenkin noita palloja pitää olla useita sisäkkäin, jotta ne olisivat mahdollisimman turvallisia käyttäjiensä kannalta. Ja toki kuun heikko painovoima sitten auttaa noiden rakennelmien valmistamisessa.

kirjabloggaus.blogspot.fi