Ihmisten yhteiskunnallisen kannan yksipuolistuminen johtuvat siitä, että puolueessa kaikki asiat nähdään hiukan sen kautta, mitä mieltä kannattajat ovat mistäkin asiasta

Poliitikko eli tässä tapauksessa Lenin pitää puhetta
kannattajilleen, jotka tietenkin yllyttävät häntä
esittämään mielipiteitään melko kärkevästi

Esimerkki  sosiaalisesta polarisaatiosta eli sosiaalisen näkemyksen yksipuolistumisesta ovat erilaisten entisten narkomaanien sekä jengien jäsenten kertomukset, joiden mukaan lähiöissä vallitsevat aivan toiset lait kuin muualla yhteiskunnassa. Se että henkilö liikkuu paljon erilaisten kovisten matkassa saattaa antaa hänelle sellaisen kuvan maailmasta, että lähiöt ovat kuin joku villi länsi, missä väkivalta rehottaa ja luodit vinkuvat, samalla kun joku narkomaani sitten ulvoo puiston penkillä. Se miten ihmisen kuva lähiöistä muodostuu sellaiseksi, että siellä vallitsevat  viidakon lait, johtuu siitä, että hän on jatkuvasti tekemisissä väkivaltaisten ihmisten kanssa, joiden ajatusmaailma on sellainen, missä kaikki asioita ratkotaan pesäpallomailoilla sekä muilla välineillä.

Kuitenkin se miten me ihmiset asioita näemme riippuu myös asemastamme ryhmämme sisäisessä hierarkiassa. Myös puolueet polarisoivat ihmisen näkemystä yhteiskunnasta, ja tietenkin se että puolueeseen etsiytyy ihmisiä, joilla on samanlaisia käsityksiä yhteiskunnallisista kysymyksistä lisää tuota suodatusta. Tämä on se syy miksi joku poliitikko sitten jää aina välillä ilman ääniä. Hän saattaa tavata vain henkilöitä, jotka ajattelevat samalla tavoin kuin hän itse, ja se sitten saattaa saada aikaan sen, että tuo poliitikko kuulee vain sitä, mikä tukee hänen omia näkemyksiään asioista. Yllä olevassa kuvassa on tilanne, missä Lenin eli poliitikko on kannattajiensa ympäröimänä pitämässä puhetta, ja tuo tilanne sitten yllyttää häntä yhä radikaalimpiin kannanottoihin, kuten esimerkiksi rock-tähdille käy joissain tilanteissa.

Tuo tilanne saattaa tulla eteen silloin, kun hän saapuu johonkin kunnantalolle tai paikalliseen yhdistykseen hakemaan kannatusta. Tuolloin saattaa käydä niin, että hän unohtaa sen, että nuo muut paikalla olevat ihmiset voivat olla hänen kanssaan samaa mieltä kaikesta, mutta heidän pitää asua siinä vaalipiirissä, missä poliitikko on ehdolla. Tai toinen yhtä vaarallinen tilanne syntyy silloin, kun poliitikko on kyllä kohdannut paljon ihmisiä, mutta unohtanut sellaisen asian, että nimenomaan ääripäiden edustajat ovat niitä kaikkein äänekkäimpiä henkilöitä. Tällä tarkoitan sitä, että nimenomaan nuo pienet vähemmistöt ovat erittäin näkyvä osa yhteiskuntaa, ja niiden toiminta perustuu siihen, että niiden jäsenet eivät koskaan lähde käyttämään virallista valtaa.

Mutta kuitenkin noiden melko näkyvien ääriryhmien mieliksi on hyvin helppoa olla, ja tietenkin kyseessä voi olla esimerkiksi jonkun puolueen sisällä oleva vähemmistö, joka kuitenkin mielellään kahvittaa nuo poliitikot. Kun keskustellaan tuosta sosiaalisesta polarisaatiosta, niin tietenkin jokainen poliitikko on omien kannattajiensa ympäröimänä seisomassa asiansa kanssa, ja silloin hän saattaa joutua tilanteeseen, missä hän on ikään kuin pienen joukon äänitorvena.

 Eli jos hän jatkuvasti on joidenkin puolueen aktiivien ympäröimänä, niin silloin hän kuulee vain sen, mitä hän haluaa kuulla. Tai sitten hän kuulee vain sitä, mitä hänen ymppärillään seisovat ihmiset haluavat hänen kuulevan. Tuolloin saattaa edessä olla tilanne, missä kyseinen poliitikko menee antamaan ikään kuin väärän lausunnon. Eli hän saattaa unohtaa työpaikkansa olevan kiinni siitä montako ihmistä häntä haluaa äänestää, ja silloin saattaa tulla eteen virhearvio siitä, miten suuri hänen kannattajakuntansa oikeasti on. Tai sitten hän saattaa olla hyvin suosittu, mutta juuri oman alueen äänestäjät eivät hänestä ehkä erityisemmin pidä.

Kun ihmisen näkökulma asioihin muuttuu yksipuoliseksi, niin silloin tietenkin hän alkaa muuttua pelkästään omaa etuaan ja eturyhmänsä asioita ajavaksi poliitikoksi. Kaikki me ihmiset lähdemme tai lähtisimme varmaan ajamaan aidosti koko kansan asioita, mutta välillä sitten tuo kanta muuttuu aivan toiseksi, kun vuodet alkavat vieriä tuolla valtion tai kunnan ylintä valtaa käyttävissä elimissä eli eduskunnassa sekä kunnanvaltuustossa. Se että ihminen ympäröi itsensä kaltaisillaan henkilöillä on tietenkin asia, mitä emme voi välttää. Mutta tuo jatkuva ryhmän keskushenkilön kannan myötäileminen muuttaa ehkä joskus tuon poliitikon käsitykset asioista sellaisiksi, että niillä on tuossa valtiossa vain vähän todellisia kannattajia.

Ja tämä juuri on politiikan teon ongelma. Kun valtaa lähdetään käyttämään, niin tietenkin tuolloin vastaan tulee sellainen tilanne, että esimerkiksi hallituksessa on ainakin yksi vastaehdotus tuolle esittäjän ehdotukselle. Eikä valtiollakaan loputtomasti rahaa ole, joten joskus pitää aina tehdä kompromisseja päätösten edistämiseksi. Kuitenkin se että henkilöä jatkuvasti ikään kuin aletaan yllyttää sanomaan jostain asiasta vain sitä, mitä hänen lähipiirinsä haluaa kuulla, niin seurauksena voi olla tilanne, missä hän unohtaa sen, että kukaan muu kuin hänen oma lähipiirinsä ei tuota mieltä asioista ole, jolloin äänten lähteminen puolueelta on tuolloin todellisuutta.

Mutta hänelle voidaan uskotella, että ”kansan syvät rivit” ovat  tuon poliitikon takana. Tuolloin saattaa seurauksena olla se, että tuo poliitikko vetää silloin myös oman puolueensa lokaan, mikä saa joskus aikaan sellaisia ajatuksia, että onkohan tuollainen aivan omiaan puhuva poliitikko nyt sitten ehkä jonkun muun puolueen ”agentti”, jonka tehtävänä on viedä kyseiseltä poliittiselta liikkeeltä uskottavuus. Eli leikilläni olen joskus ajatellut, että joku puolue voisi soluttaa johonkin kilpailevaan liikkeeseen tuollaisen pellen, joka sitten saa ihmiset karkaamaan sen riveistä. Mutta tämä nyt vain on sellaista spekulointia.

marxjatalous.blogspot.fi

Pienen kaupungin ei ole aina hyvä olla ison kaupungin vieressä, koska se lopulta imee kaikki ihmiset sekä palvelut sen alueelta

Jorvaksen rautieasema Kirkkonummella

Pienten kaupunkien kehityksestä voidaan ottaa esimerkiksi pääkaupunkiseudun ympäryskuntien ongelmat, missä korostuu sellainen käsite kuin "sosiaalinen vetovoima", mikä tarkoittaa sitä, että pääkaupunkiseutu on ikään kuin imuroinut niistä ihmisiä itselleen. Tällainen kaupunkien kasvaminen ei voi tietenkään jatkua loputtomiin, koska täältä loppuu tila, tai sitten pitää ruveta rakentamaan korkeampia taloja, sekä ryhtyä käyttämään tilaa muutenkin hyödyksi. Eli miksi talojen katoilla ei saa kasvattaa kasveja tai niissä ole esimerkiksi aurinkopaneeleita, on ikuisuuskysymys johon kenelläkään ei varmaan ole oikein hyvää vastausta olemassa.

Kun ihmisiä alkaa kerääntyä samalle alueelle, niin silloin tietenkin pitää jokaiselle löytyä tilaa tai sitten pitää tuota muuttoa ryhtyä karsimaan. Ja tietenkin ilmansaasteet ovat suurin syy siihen, että ihmiset ovat kaupungistumista vastaan, vaikka kaupungit ovat energiataloudellisempia sekä kuluttavat vähemmän luonnonvaroja kuin maaseutu, jos kulutusta mitataan esimerkiksi energian käytöllä asukasta kohti, mikä johtuu siitä, että isojen talojen lämmittäminen on henkilöä kohti ympäristöystävällisempää kuin esimerkiksi omakotitalojen olisi.

Yksi osa saastutusta ovat autot, joiden käyttö lisää ilmansaasteita, ja kaupungeissa käytetään muutenkin pienempiä ajoneuvoja sekä joukkoliikennettä enemmän kuin maaseudulla, joten siksi meidän pitäisi muuttaa kaupunkimme tiiviimmiksi sekä rakentaa suurempia taloja, jotta saisimme energiankulutuksemme pienenemään. Kaupunkeihin voidaan rakentaa tiiviimmin esimerkiksi sähköautojen latauspistokkeita, jolloin dieselöljyn tai bensiinin käyttö saadaan sitten vähenemään, ja sitä kautta esimerkiksi ilman hiukkasten määrä laskee.

Ihmiset eivät voi loputtomasti keskittyä muutamien kuntien alueelle, vaikka tietenkin on mukavaa, kun henkilöllä on käytössään hyvät joukkoliikenne sekä palvelumahdollisuudet. Vaikka tämä kuulostaa sydämettömästi  sekä valitettavan itsekkäästi valituilta sanoilta, niin me ihmiset emme voi kaikki asua samassa kunnassa, vai olisiko sittenkin järkeä siinä, että rakennetaan valtavan tiiviitä asutuskeskuksia, ja toisaalta taas jätetään valtavasti harvaan asuttua erämaata noiden asutuskeskusten välille, jolloin nuo asutuskeskukset eli tulevaisuuden megapolikset sitten olisivat ikään kuin keinotekoinen todellisuus ja toimisivat saarina asutuskeskusten väliin jäävässä erämaassa.

Kun ajatellaan nykyään vallalla olevaa kunnallista hallinta ja kehitys arkkitehtuuria, niin silloin tulee mieleen sellainen ajatus, että pienemmän kaupungin vieressä oleva isompi keskus toimii kuten suuri galaksi, joka imee sen lähellä olevista pienemmistä galakseista ainetta itseensä, jolloin niissä ei pääse syntymään uusia tähtiä eikä planeettajärjestelmiä. Kun puhutaan yhteiskunnasta, niin sama ilmiö koskee myös suurten asutuskeskusten lähellä olevia pienempiä keskuksia, joista iso kasvukeskus sitten imee ihmisiä pois, jolloin pienet kunnat sitten alkavat riutua.

Pahimmassa tilanteessa ovat tietenkin suurella pinta-alalla varustetut kunnat, joiden väkiluku on suhteellisen pieni pinta-alaa kohtaan. Noissa paikoissa sitten esimerkiksi vähittäistavarakaupan ongelmat ovat siinä, että tavaroiden kuljettaminen noihin liikkeisiin on niin kallista, ja henkilökunnan työmatka niin pitkä, että siellä pitää voida luvata parempaa palkkaa kuin kaupungin keskustoissa olevien liikkeiden täytyy työläiselle maksaa.

Tuon takia kaupungin keskustassa oleva liike pystyy pitämään matalampaa hintatasoa kuin pienet maaseutuliikkeet pitävät, jotta ne olisivat kannattavia. Ja tuolloin tietenkin tulee ilmi sellainen asia, että nuo ihmiset käyvät kaupassa kaupunkien keskustassa tai moottoritien varressa olevissa marketeissa, koska niissä sitten on halvemmat hinnat. Kyseinen kehitys aiheuttaa sen, että vähittäistavarakauppojen investoinnit noihin kuntiin alkavat hiipua, ja sitten eteen tulee se, että kunnassa olevien palveluiden taso alkaa laskea, koska vähittäistavarakauppoja kuten elintarvikeliikkeitä ei enää ole tarpeeksi, jotta kuntalaisten olisi helppoa käydä niissä. Tästä seuraa sitten poismuutto, joka saa aikaan sen, että kunnan asukasluku laskee.

Samoin esimerkiksi kylät autoituvat, ja asutus harvenee, ja tällöin juuri päivittäistavaroita myyvät liikkeet lopettavat, koska ne eivät pysty kilpailemaan hintatasossa esimerkiksi moottoriteiden varsilla olevien hypermarkettien kanssa, ja samalla myös esimerkiksi henkilökunnan rekrytointi vaikeutuu, koska bussit kulkevat harvoin, ja hankala työmatka sitten aiheuttaa sitä, että nimenomaan nuoret eivät enää halua tuollaiseen syrjäiseen kauppaan töihin. Sitten seuraa tilanne, missä voidaan esittää kysymys: "kuka haluaa sijoittaa kauppoja korpeen?". Jos kunnan väkiluku on laskussa, niin silloin sinne on vaikeaa saada vähittäistavarakauppoja, ja niiden palvelut ovat tärkeitä, jos kuntaan halutaan houkutella korkean teknologian yrityksiä. Vai luuletteko että akateemisesti koulutettu insinööripariskunta haluaa tarpoa viisi kilometriä umpihangessa postilaatikolleen?

Tai ehkä nuori äiti haluaa sitten seisoa pari tuntia bussipysäkillä odottamassa bussia, jotta saisi lapsensa terveyskeskukseen tai päiväkerhoon. Kun puhutaan kunnan väkiluvusta sekä korkean teknologian tuotteista tai korkeasti kolutettujen antamasta palvelusta, niin juuri korkean teknologian tuotteet ovat niitä, missä sitten liikkuu "se iso raha". Ja jos kuntaan halutaan korkean teknologian yrityksiä tai lakialan firmoja, joiden tuotto on erittäin suurta, ja joista saadaan sitten paljon verorahoja, niin silloin tietenkin olisi järkevää ajatella, että tuossa kunnassa sitten olisi myös palveluita, jotta nuo lakimiehet tai insinöörit sekä lääkärit muuttaisivat sinne pysyvästi. Näet jos kunnassa ei ole veronmaksajia, niin se jää sitten ilman verotuloja, joita tarvitaan infrastruktuurin kehittämiseen.

Jos kunnalla ei ole rahaa esimerkiksi kirjastoihin, niin ei sinne sitten kukaan halua jäädä, koska nimenomaan 15-17-vuotiaat ovat sikäli avainasemassa infrastruktuurin kehittämisessä, että he menevät tuolloin ensimmäistä kertaa opiskelemaan kodin ulkopuolelle, ja samalla muodostuu tietenkin kuva kunnasta, ja jos sitten tuolloin saadaan kunnasta kovin huono kuva, niin se varmaan vaikuttaa myös tämän henkilön tuleviin päätöksiin, jos hän joskus ekonomina tai lääkärinä sitten päättää valita asuinpaikkansa. Eli tuolloin mahdollisten korkeakouluopintojen jälkeen olisi hyvä perustaa perhe sekä löytää oma paikka yhteiskunnasta, ja arvatkaa lähteekö tuollainen vastavalmistunut huippuosaaja johonkin korpeen sitten asumaan, jos hänellä ei edes kesätyön kautta ole kokemusta kunnasta.

Jos yhtiöitä ajatellaan, niin varsinkin aluksi on yhtiön sijainnilla sellainen merkitys aloittelevalle yrittäjälle, että ennen kuin liiketoiminta alkaa kannattaa, niin esimerkiksi matkakulut ovat iso menoerä henkilölle, joka on juuri aloittanut liikkeen pitämisen. Yhtiölle on sama missä se sijaitsee, mutta jos se sijaitsee esimerkiksi Helsingissä, niin silloin tietenkin sen verotulot menevät Helsinkiin, mikä merkitsee sitä, että yhtiö ei muille kunnille maksa voitoistaan veroja.

marxjatalous.blogspot.fi