Mietteitä talousrikollisuudesta sekä "hyvä veli" seurapiireistä

Avoimuus yhteiskunnassa on tärkeää, kun viranomaiset odottavat ihmisiltä apua esimerkiksi harmaan talouden kitkemiseksi. Harmaan talouden ylin ongelma on siinä, että sitä ei ehkä pidetä oikein rikoksena, vaikka kyseessä on todellisuudessa teko, joka vie valtion kassasta rahoja, jotka olisi voitu käyttää muuhunkin. Se ei ole vain esimerkiksi rakennusurakoita, joista ei makseta veroja, vaan myös johtavien virkamiesten harjoittamaa kähmintää, mikä sitten välillä on ollut suurelta yleisöltä piilossa. Toki on tapauksia, missä esimerkiksi ”Noppajutun” kaltaisissa tapauksissa on asioita käsitelty julkisesti. Vaikka tässä kirjoituksessa käsitellään julkisen sektorin kähmintää, niin varmasti myös yksityiset toimijat ovat tätä harrastaneet keskinäisissä kaupoissaan, eli yhtiöiden alihankintatöitä on ”vuodatettu” jollekin ”kaljakaverille”.

Näin on sitten tehty omalle työnantajalle rahallista tappiota, ja samalla on unohdettu, että lahjominen on myös yksityisessä liiketoiminnassa kiellettyä. Ja tietenkin jokainen ihminen on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa tappiot työnantajalleen, oli tämä julkinen sektori tai yksityinen yritys. Näet yrityksen rahat eivät ole työnjohtajan vaan yhtiön omistajien rahaa, ja jokainen yritys on velvollinen esittämään kirjanpitonsa verottajalle, joten tämä näkyy sitten verottajalle. Ja kartellilainsäädäntö on sellainen, että jos yhtiöiden välisiä hintoja koskevia sopimuksia löytyy, niin se joka kartellista ensin ilmoittaa jää ilman syytettä. Tämä pätee myös kartellissa mukana oleviin yrityksiin, ja tällä hieman erikoisella lainlukemistavalla taataan se, että lakimiehet eivät näitä hintasopimuksia kovin helposti yhtiöiden välisissä neuvotteluissa tai yksityisissä tapaamisissa ehdottele.

 Maassamme ei olla oikein käsitetty, että esimerkiksi ”hyvä veli” kaupoilla voidaan tuotteesta joutua maksamaan jopa moninkertaisia maksuja verrattuna siihen, mitä ne maksaisivat oikein kilpailutettuina. Kun keskustellaan korruptiosta, niin silloin kyse ei useinkaan ole mistään pimeästä urakoinnista, vaan rikoksesta jossa käytetään omaa asemaa törkeästi hyväksi. Eli tuollaisessa rikoksen lajissa on kyse siitä, että yleensä johtavassa asemassa oleva virkamies tai virkailija sitten ostaa esimerkiksi hyvältä kaveriltaan tai sukulaisiltaan kaupungille tai valtiolle palveluita, joista sitten on maksettu ylihintaa. Tai sitten hän on ”vuotanut” ”serkulleen” tietoja tulevista urakoista sekä niistä tehdyistä tarjouksista. Toinen vaihtoehto tuossa kähminnän sekä saunaseurapiirien luvatussa toiminnassa on se, että joku yhtiö tai sen edustaja antaa virkamiehelle tarjouksen työstä, josta on tehty tarjouskilpailu siinä muodossa, että se ei täytä kilpailutuksen vaatimuksia.

Tuolla tarkoitan esimerkiksi sellaista tarjousta, jossa osa summasta on jätetty merkitsemättä, ja sitten on virkamiestä pyydetty merkitsemään siihen summa, joka on alin tarjouskilpailussa. Eli tällöin kyse on yleensä muutamista euroista, ja jos tuollainen ehkä pari euroa alempi tarjous tulee kaupungin kansliaan vain minuutteja ennen kuin tarjouskilpailu suljetaan, niin silloin kyllä herää epäilys siitä, että onko joku kaupungin työntekijä antanut katsoa noita tarjouksia etukäteen, ja tuolloin tietenkin pitää muistaa, että myös kaupunginjohtaja on työläinen. Mutta kun puhutaan ”hyvä veli”-kaupoista, niin silloin eteen tulee sellainen asia, että kaikki maailman rikolliset eivät edes omaa sellaisia suhteita, että he voisivat sitten tuollaista tehdä. ”Hyvä veli”-kaupat sekä kähmintä ovat asioita, joista aina silloin tällöin nousee kovia keskusteluja, koska tuo rikollisuuden laji, missä esimerkiksi julkisista varoista maksettavia urakoita annetaan jollekin "toverille" on oikeasti pelkkää aseman väärinkäyttöä.

Kaikilla ihmisillä ei ole edes käsitystä siitä, miten paljon tuollainen toiminta voisi maksaa yhteiskunnalle. Kyse ei ole vain yhdestä urakasta, vaan siitä että tällaisella toiminnalla voisi joku rakennus- yms. alan yhtiö ikään kuin häätää kilpailijoita pois markkinoilta, ja sitä kautta hankkia monopolin vaikkapa juuri rakennusalaan. Se voisi tapahtua siten, että ensin tehdään julkisiin kohteisiin sellaisia tarjouksia, että toiset eivät niihin pystyisi tekemään, ja sitä kautta hankitaan yksinoikeus kaupunginosien rakentamiseen. Ja kun muita yhtiöitä ei markkinoilla olisi, niin silloin tietenkin työn hinta määräytyisi sen ainoan toimijan mukaan, mikä olisi jäänyt suurkohteiden markkinoille. Jos alalla on vain yksi tarjoaja, niin silloin kyseessä on monopoliasemaa käyttävä yhtiö, ja markkinoilla on silloin urakoiden myyjän markkinat, jossa monopoliyhtiö määrää hinnat yksin.

Ja tuo markkinoiden kaappaaminen vaatii vain sen, että joku iso toimija voisi sitten painaa hinnat niin alas, että toiset yhtiöt alkavat tehdä tappioita, ja mikään yhtiö ei sitten loputtomiin voi tehdä miinusmerkkistä tulosta, koska silloin siltä loppuu raha. Suurella yhtiöllä on kuitenkin mahdollisuus tehdä tappioita pidempään kuin pienillä toimijoilla. Ja jos yhtiö sitten on kansainvälinen toimija, niin se voi silloin kanavoida muista maista saamiaan voittoja näihin tässä maassa tapahtuviin toimintoihin. Kähmintä varmasti ei ole mitenkään hauskaa niistä, jotka sitten joutuvat laskuja maksamaan. Ja vaikka raha lähtee valtion pussista, niin sitä ei maassamme ole käytössä loputtomasti. Mikäli urakoista maksetaan ylihintaa, niin silloin lasku lankeaa meille tavallisille veronmaksajille korotettujen verojen muodossa.

Ja kähmintä on se harmaan talouden muoto, mitä ei koskaan olla mainittu missään julkisissa keskusteluissa. Tuolloin ei puhuta mistään remontista, mistä on jäänyt verot maksamatta, vaan rikollisuudesta mitä tehdään puvut päällä kaupunkien sekä valtion virastoissa, ja missä pyörii paljon suuremmat rahat kuin jossain maalausurakassa, mikä maksetaan tekijälle käteisenä. Tuollainen toimistotalo on todella iso urakka, ja sen saaminen voisi olla jollekin keskisuurelle liikkeelle todellinen onnenpotku, missä se voisi näyttää osaamistaan. Mutta jos tuo urakka menee sitten joillekin kunnanjohtajan tai valtuuston puheenjohtajan tuttaville, niin silloin saattaa tuollaisella yhtiöllä olla edessä hakeutuminen konkurssimenettelyyn.

Maamme maine maailmalla on hyvin tärkeä, jos haluamme houkutella tänne ulkomaista pääomaa, ja siksi on tärkeää että olemme aidosti korruptiota vastaan, ja toimimme niin, että voimme näyttää maailmalle esimerkkiä siitä, että voimme avoimesti keskustella siitä, että myös johtavia virkamiehiä saattaa vaivata ahneus. Ja yhteiskuntamme avoimuus tällaisissa asioissa varmasti herättää myös luottamusta ulkomaisissa sijoittajissa, jotka varmasti eivät halua kohdata mitään mielivaltaa. Ja oli tulos mikä hyvänsä, niin uskon että tällaiset lehtijutut kannustavat ihmisiä kertomaan viranomaisille, jos he havaitsevat esimerkiksi tuollaisia tapauksia, missä saunassa on sovittu ennalta jotain suuntaviivoja, jotka koskevat vaikkapa tietojärjestelmien tai muiden palveluiden toimittamisia kaupungeille. Näet kyseessä on asia, joka saattaa tulla veronmaksajille hyvin kalliiksi, ja saada aikaan sen, että joku yhtiö tai sen johto saa ansaitsematonta tuloa tällaisista kaupoista.

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/poliisi-kaikkien-aikojen-suurin-korruptiotutkinta-helsingin-opetusviraston-turvallisuuspaallikko-vangittu/6268730

Noppa juttu Wikipediassa https://fi.wikipedia.org/wiki/Noppa-juttu


marxjatalous.blogspot.fi

Jörn Donnerilla on taas paljon sanottavaa tästä maasta ja sen kehityksestä

Jörn Donnerin mukaan unelma avoimesta suomesta on romahtanut poliittisen johdon takia, ja samoin hallitusvastuu saattaa vesittää koko perussuomalaisen liikkeen. Maamme poliittiseen tilanteeseen liittyvä ongelma on siinä, että maamme johto on etääntynyt tavallisista ihmisistä todella paljon, ja kuten olemme huomanneet, niin yhden asian politiikka ei maassamme ole oikein koskaan vetänyt ihmisiä ainakaan kaduille. Kun puhutaan siitä, minkä takia hallitusvastuu saattaa vaikeuttaa perussuomalaisten työtä ei johdu siitä, että he ovat jotenkin muita huonompi puolue, vaan siitä että he ratsastavat vain yhdellä asialla.

Ministerinä ihminen joutuu tekemään päätöksiä myös silloin, kun hän ei niitä halua tehdä. Eikä ministeri voi aina työskennellä oman alansa parissa vaan hän joutuu ottamaan kantaa jokaiseen hallituksessa käsiteltävänä olevaan asiaan. Ja kuten tiedämme niin hallitustyötä koskevat päätökset tehdään yhteisesti  hallituksen ministereiden neuvoteltua niistä sekä toistensa että edustamiensa puolueiden eduskuntaryhmien kanssa, ja jokainen ministeri sanoo niistä oman mielipiteensä. Sen tähden jotkut ihmiset ikään kuin tekevät päätöksiä, jotka sotivat heidän kampanjoissa esittämiään kannanottoja vastaan.

Eli tietenkin maahanmuutto on kysymys, johon pitää löytää vastaus, mutta missään nimessä oikea ratkaisu ei ole mikään muurien rakentaminen EU:n tai Suomen ympärille, ja kovan luokan poliittisen poliisin perustaminen. Kun puhutaan perussuomalaisten nuorten pakkoruotsia kohtaan osoittamaan kritiikkiin, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että meidän maassamme ei jostain syystä ole oltu kiinnostuttu herättämään aitoa kiinnostusta tuota kieltä kohtaan, vaan meillä on ikään kuin väkipakolla haluttu tehdä maastamme kaksikielinen. Kun ajatellaan tuota pakkoruotsia, niin se kyllä tietenkin monien mielestä suosii ruotsinkielisiä, mutta toisaalta he voivat hakea omilla todistuksillaan vain niihin kouluihin, jotka ovat ruotsinkielistä opetussuunnitelmaa toteuttavia. 

Ja koska meidän maassamme olevaa kahta suurinta kieliryhmää ei olla haluttu kannustaa olemaan keskenään sillä, että ruotsinkieliset ja suomenkieliset nuoret on järkevästi eristetty toisistaan, niin ainakaan suomenkieliset nuoret eivät koe mitenkään tärkeäksi opetella ruotsia. Nykyään muuten myös saame on maassamme virallinen kieli, ja sen takia nykyään voidaan puhua myös kolmesta suuresta endeemisestä eli kotoperäisestä kieliryhmästä, mutta tietenkin ongelmia tulee myös sellaisten asioiden kuin arabian sekä venäjän kanssa, koska jos toinen ihminen ei ymmärrä mitä hänelle sanotaan, niin silloin pitää hänelle puhua sellaista kieltä, että hän ymmärtää sen, mitä hänelle puhutaan. Kielten opiskelu on hiukan hankalaa, koska se perustuu ihmisen henkilökohtaiseen  osaamiseen, eikä kukaan muu voi sitten opiskella kieliä toisen ihmisen puolesta. Eli jos henkilö ei itse osaa kieliä, niin siitä ei muita ihmisiä voi syyttää. 

Ja se tietenkin on edesauttanut sitä, että ruotsinkieliset ovat ikään kuin olleet hyvä trollauksen kohde sellaisille henkilöille, joille monikulttuurisuus on jotenkin vastenmielinen asia. Eli olen itse kuullut sellaisia asioita, että "joku saattaa loukkaantua, jos toinen puhuu ruotsia tai suomea kodissa, jossa puhutaan toista kieltä". Siinä voidaan sitten sanoa sellainen asia, että toki hyvä kielitaito on vain eduksi nykyaikaisessa maailmassa sekä työelämässä. Enkä itse kyllä näe tuollaista kommenttia muuna kuin pelkästään yrityksenä saada keskustelu käännettyä muihin aiheisiin, ja toki se että osaa viisi sanaa jotain kieltä, ja käyttää niitä viittä sanaa on huomattavasti parempi kuin kuin se, että henkilö osaa kymmenentuhatta sanaa jotain kieltä, mutta ei koskaan käytä niitä. Kielen opiskelu lähtee siitä, että siitä tehdään aidosti kiinnostava asia, jota voi henkilö perustella sekä itselleen että muille sillä, että hänelle on tuosta hyötyä. 

Salailu ei ole myöskään varmasti mikään tavallisten ihmisten toive, vaan sillä usein palvellaan esimerkiksi valtion johdon tekemien epäpätevien päätösten peittämistä, josta esimerkkinä on "sote-uudistuksen" ajaminen läpi verissä päin. Eli tuolloin on ikään kuin pidetty jonkin lain läpi menemistä "kunniakysymyksenä", vaikka se on tyrmätty monissa paikoissa. Kun puhutaan taas maamme pakolaispolitiikasta, niin kuka käski tuoda tänne noita nuoria miehiä, jotka aiheuttavat sitten ongelmia kaduilla. Mutta kute tiedämme, niin ihmiset saivat sitä, mitä he sitten haluavat saada. Eli maassamme on nyt yrittäjien sekä perussuomalaisten hallitus, joka on ilmoittanut tavoitteekseen saada maamme kilpailukyky nostetuksi, ja samoin esimerkiksi perinteiset arvot ovat nousemassa pintaan, mutta sitten tietenkin voidaan sanoa sellainen asia, että missään nimessä perinteiset arvot eivät varmasti tuo lisää sijoituksia maahamme, eikä poliisien palkkaamisessa ole mitään mieltä, jos heillä ei sitten ole tehtäviä. 

Poliisimiehestä on yhteiskunnallemme samalla tavoin pelkkiä kuluja kuin työttömästä, ellei sitten tapahdu jotain rikoksia tai ihmiset aja paljon ylinopeutta, jolloin voidaan määrätä rikesakkoja tai tutkia rikoksia. No kukaan ei varmasti kuitenkaan rikoksia halua tapahtuvan, koska niistä sitten seuraa paitsi tietenkin inhimillistä, niin myös rahallista menoa yhteiskunnalle, koska vaikka esimerkiksi ryöstäjä jäisi kiinni, niin silloin häntä tietenkin pitää vankilassa vartioida, ja samoin uhreille pitää järjestää kriisiapua mikä sitten maksaa paljon. Samoin esimerkiksi pankkiryöstöjen yhteydessä on rikosten uhreille koitunut psyykkisiä vammoja, jotka ovat aiheuttaneet sitten työkyvyttömyyttä. 

Murhan kohdalla tietenkin on rikoksen uhrin omaisille sekä ystäville pitänyt järjestää pitkällistä psykoterapiaa sekä tietenkin hänen panoksensa yhteiskunnalle on päättynyt ennenaikaisesti. Ja tässä sitten ei tietenkään puhuta mistään inhimillisestä kärsimyksestä vaan pelkästään rahallisesta menetyksestä. Kuitenkin rikokseen tähtäävä salaliitto ei ole maassamme kuulemma rikoslaissa. Tuo termi sitten tarkoittaa sitä, että rikosta suunnittelee kaksi tai useampi henkilö. Ja jos puhutaan siitä, että esimerkiksi ryöstöstä puhuvat henkilöt siihen vielä sitten aseita hankkivat, niin silloin kyllä voidaan puhua vakavasti otettavasta suunnitelmasta rikoksen toteuttamiseen.  

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jorn-donner-unelma-avoimesta-suomesta-romahtamassa-ongelmana-poliittinen-johto/6243404

pimeakronikka.blogspot.fi