Mikäli joku maa on rakentanut ydinaseisiin tarvittavan tekniikan valmiiksi, niin se kykenee ottamaan nämä välineet uudelleen käyttöön hyvin nopeasti

Iran on uhannut, että se irtisanoo sopimuksen, mikä koskee ydinaseen kehitystä sekä maan siirtymistä ydinaseita omistavien valtioiden yhä kasvavaan joukkoon. Ja tässä sitten voidaan suoraan sanoa, että jos joku valtio on kerran rakentanut tuon aseen tuotantoa varten infrastruktuurin, niin silloin se voi melkein välittömästi valmistaa kaikki nämä laitokset uudelleen, vaikka se kerran olisi nämä installaatiot purkanut. Kun keskustellaan siitä, millainen tuon valtion asema olisi ensimmäisen ydinkokeen jälkeen, niin tietenkin se on voinut toimia niin, että tuolla valtiolla olisi useita tuon testi-yksikön kaltaisia räjähteitä hallussaan, ja tuolloin jos ydinpommi räjähtää, niin noita aseita olisi valmiina välittömästi tehtävää iskua varten.


Mikäli pommi olisi "fiisu", niin silloin tietenkään ei vahinkoa tulisi, koska tuolloin aseen räjäyttäminen ei näkyisi sitten erilaisissa sensoreissa. Mutta kun ensimmäinen koeräjäytys on tehty, niin silloin seuraa se, että kyseinen valtio saattaa kohdata pakotteita tai sen laboratorioihin saatetaan iskeä, joten tuon ensimmäisen ydinkokeen jälkeen pitää tuota iskuvoimaa olla käytettävissä mahdollisen ennaltaehkäisevän iskun varalta.


Kuitenkin ydinaseen leviäminen myös maihin, jotka suhtautuvat länsimaihin vihamielisesti on osa tämän päivän politiikkaa, ja uskoisin että Iran sitten saa ehkä apua ydinaseen kehittämiseksi Pakistanista, joka myös on islamilainen valtio. Eli varmaan myös Pakistanista löytyy ihmisiä, joiden mielestä "uskonveljiä" täytyy auttaa tämän aseen kehittämisessä. Mutta tietenkin aina voidaan sanoa se ikuinen hokema, jonka mukaan "jokaisella valtiolla on oikeus puolustaa itseään" ja hankkia tätä tehtävää varten ydinaseita, jos ne katsovat niitä tarvitsevansa.


Tällöin kuitenkin täytyy todeta se, että jotkut valtiot ovat ottaneet oikein asiakseen rikkoa ihmisoikeuksia ydinaseiden suojissa piileskelen. Ja se sitten varmasti aiheuttaa epävakautta kansainvälisessä politiikassa. Nimittäin jos ydinaseiden käyttöä sekä kehitystä ajatellaan massatuhon näkökulmasta, niin tietenkin pieni armeija hyötyy niistä paljon enemmän kuin iso armeija hyötyy. Ja tietenkin ydinase näyttää paremmalta televisiossa kuin kemiallinen ase, koska ensin mainitun kohdalla sen kehittämistä voidaan perustella esimerkiksi tarpeella tuhota vihollisen varikoita tai sen komentobunkkereita, joita varten on kehitetty maan sisään tunkeutuvia ydinkärkiä. Neutronipommia eli ERW-asetta (Enhanced Radiation Weapon)  on vastustettu sen vuoksi, että se jättää rakennukset pystyyn sekä taistelussa tarvittavan materiaalin vahingoittumattomaksi mutta surmaa ihmiset.


Tuon aseen kehittämistä perusteltiin kuitenkin ihmisille sillä, että se toimisi muiden ydinaseiden nallina, joka siten räjäyttää suurempia vetypommeja. ERW-ase on tietenkin hyvin pienikokoinen, ja sitä on markkinoitu myös erikoisjoukkojen käyttöön tarkoitettuna välineenä, jonka nämä sotilaat sitten voivat soluttaa vihollisen esikuntaan ja räjäyttää sen siellä. On myös kehitteillä niin sanottu "fiisupommi" tai "kynttiläpommi", jossa ydinfissio kestää useita tunteja, ja jonka teho perustuu uhtaaseen sätelyyn. Eli kun tämä ydinase laukeaa, niin se luo jollekin alueelle pitkä-aikaisen mutta hyvin tarkasti määritetyn säteilyvyöhykkeen, jonka läpi ei sitten millään tankilla ajeta.


Siinä tuon pommin radioaktiivinen materiaali fissioituu melko hitaasti, jolloin se kehittää sätelyä pidempään kuin normaali ydinase, ja tuo ase voidaan pudottaa vaikka vihollisen komentokeskuksen katolle, jonka jälkeen se laukeaa. Sitten radioaktiiviinen materiaali muuttuu nesteeksi, ja tuo massa alkaa vajota maan sisään, jolloin nestemäisessä tilassa oleva ydinmateriaali polttaa tiensä auki mihin tahansa bunkkeriin. Tai tuollaiset alle kilotonnin tehoiset taistelukärjet mahdollistavat kirurgiset iskut vihollisen asemiin. Kun ydinaseita sitten on päätynyt myös muiden kuin länsimaisten toimijoiden käsiin, niin silloin kynnys niiden käyttöön on laskenut.


Samoin ydinaseen sekä konventionaalisen aseen välinen ero on hämärtynyt, kun nykyään puhutaan myös niin sanotusta "alikriittisestä kärjestä", missä ydinfissio saadaan aikaan puristamalla radioaktiivista kappaletta räjähteellä.Tuollaisten ydinaseiden kehittäminen tietenkin saa aikaan sen, että konventionaalisen ja ydinaseen ero hämärtyy, ja myös riski noiden aseiden käytöstä esimerkiksi terroristien koulutuskeskuksia tai niiksi väitettyjä installaatioita vastaan kasvaa.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Miksi Venäjä uhkaa Suomea? Ja millä tavoin voidaan moderni hyökkäyssota sitten perustella, ja millaisia ydinaseita siinä ehkä käytetään?

Neutronipommikoe Nevadan autiomaassa

Venäjän mediassa kerrotaan Suomen valmistautuvan sotaan Venäjää vastaan, ja todisteeksi esitetään kuvia Helsingin tunneleista. Kun puhutaan sotaan valmistautumisesta, niin silloin tietenkään ei koskaan mainita sitä, että tarkoittaako “sota” nyt sitten puolustus- vai hyökkäyssotaa? Mikään valtio maailmassa ei nimittäin valmistaudu aivan avoimesti hyökkäyssotaan, tai oikeastaan USA kutsuu hyökkäystä toiseen maahan tietenkin nimellä “globaali operaatio”. Hyvin muodikas tapa keskustella hyökkäyksellisestä sodasta on kutsua sitä "terrorismin vastaiseksi sodaksi", mikä auttaa tietenkin perustelemaan kaiken maailman pommitukset sekä panssarivaunut.

Mutta toisaalta taas tällä hyökkäyssodalla on monia muitakin nimiä, joista yksi on “fait accompli”, mikä tarkoittaa Suomeksi hyökkäystä toisen maan kautta kolmanteen maahan, ja juuri tämän kaltainen operaatio on se, mikä uhkaa Suomea ja sen alueellista koskemattomuutta. Samoin Venäjän uhkaa on käytetty avoimesti siihen, että sillä on ikään kuin vaiennettu maassamme olevia ikäviä tahoja, jotka on saatu hiljennettyä uhkaamalla heitä "Venäjän operaatiolla"

Jos Venäjä sekä NATO ajautuvat sitten avoimeen sotaan keskenään, niin silloin toinen osapuoli saattaa lähteä levittämään rintamaa Skandinaviassa saadakseen suuremman kosketuspinnan näille joukoille. Toki tämä malli vaatii sen, että NATO ja Venäjä ovat jo valmiiksi sodassa keskenään. Tuolloin Venäjä voisi lähettää panssarinsa tuhoamaan Pohjois-Norjassa olevia NATO:n lentotukikohtia Suomen Lapin kautta.

Kuitenkin Venäjällä on halua osoittaa maailmalle olevansa supervalta, ja sillä on myös halua valvoa omaa etuaan sekä Lähi-Idässä että muualla, ja tietenkin Venäläinen media on hiukan “machompi” kuin länsimainen vastineensa. Mutta kun puhutaan siitä, miten paljon puolustus- ja hyökkäyssota oikeastaan eroaa toisistaan, niin tietenkin hyökkäyksellisen kaluston hankkiminen pyritään välillä perustelemaan sillä, että tätä kalustoa voidaan käyttää esimerkiksi valtiota toisen valtion alueelta uhkaavien “ei valtiollisten vaarojen” kuten sissijärjestöjen eliminoimiseen. Kuten tiedämme niin tietenkin puolustuksellisista aseista puhuminen on paljon korrektimpaa, kuin siitä että valmistaudutaan avoimesti hyökkäämään toisen maan alueelle.

Tuon takia esimerkiksi NATO:ssa puhutaan sellaisista asioista kuin “torjuntaohjus”, vaikka esimerkiksi ydinkärjillä varustetut ABM (Anti Ballistic Missile) eli ohjusten torjuntaan tarkoitetut ohjukset ovat todellisuudessa kaksikäyttötuotteita, joita voidaan käyttää samaan tarkoitukseen kuin muitakin ydinohjuksia. Kun puhutaan esimerkiksi 0,5- 1,2 kilotonnin taistelukärjellä varustetusta IT-ohjuksesta, niin se kuulostaa paljon paremmalta, kuin puhe 0,5-1,2 kilotonnin taistelukärjellä varustetusta taktisesta ydinaseesta.

Tuollainen pieni vetypommiin perustuva taistelukärki kyllä sitten varmasti samaistetaan ERW:iin (Enhanced Radiation Weapon) joka tunnetaan nimellä “Neutronipommi”, ellei sen kuljetuslaitetta oltaisi nimitetty korrektisti “ilmatorjuntaohjukseksi”, ja tuolloin tietenkin unohdetaan mainita sellainen asia, että tämä ohjus muuttuu napin painalluksella tavalliseksi taktiseksi taistelukentällä käytettäväksi aseeksi. Neutronipommin vastustaminen johtuu siitä, että nämä aseet surmaavat vain ihmisiä, ja jättävät materiaalin ehjäksi.

Eli niiden teho perustuu lähinnä voimakkaaseen neutronipurkaukseen, joka on todellisuudessa paljon murhaavampi kuin mikään kemiallinen ase. Neutronipommia kehitettiin aikoinaan juuri korvaamaan VX-hermokaasun kaltaiset massatuhoaseet, koska sen tuhoalue sekä vaikutusaika on erittäin tarkasti määritettävissä. Ja sotilaat haluavat tietenkin levittää tarkasti määrättyä täsmällistä tuhoa vihollisen keskuteen.

Kun neutronipommia kehitettiin, niin sen kehittäminen pyrittiin perustelemaan sillä, että tuo ase olisi omiaan nimenomaan ABM-ohjuksissa käytettäväksi, jolloin tuo “ERW” laukaistaan ohjusten parven keskellä, ja sitten sen lähettämä säteily tuhoaisi noiden taistelukärkien elektroniikan tai räjäyttäisi ne ennen aikojaan. Samoin sitä voidaan käyttää myös tehokkaampien ydinaseiden “nallina”.  Uuden sukupolven laserilla laukaistavien tai “avutettuun fissioon” perustuvien “alikriittisten” ydinaseiden kehittämistä vastustetaan siksi, että niitä pidetään oikeastaan vain uusina “neutronipommeina”. Termi “avustettu fissio” tarkoittaa sitä, että rakennetaan “alikriittinen” fissiopommi, joka olisi oikeastaan vain räjähteiden keskellä oleva plutoniumsta tehty pallo, jonka ympärillä räjäytettävät räjähdesegmentit antavat sille tarvittavan lisäenergian, jotta se voisi sitten sylkeä neutroneja ympäriinsä, eli tämä ase on oikeastaan vain “fiisupommi” (fizzle bomb) , jossa ei tapahdu varsinaista ydinräjähdystä, vaan sen teho perustuu puhtaasti säteilyyn. Laserilla laukaistava ase taas on oikeastaan pelkkä litiumin kappale, johon suunnataan voimakas lasersäde, ja yksi tapa toteuttaa tuo ase on yksinkertaisesti pudottaa litiumilla täytetty pommi kohteen päälle, ja tuossa pommissa voisi sitten olla transponderi, joka auttaa laseraseella varustettua lentokonetta suuntaamaan lasersäteen siihen. Eli tuollaiseen toimintaan voitaisiin käyttää samoja lasereita, mitä on asennettu esimerkiksi lentokoneisiin sijoitettuihin ABM tai ASAT-järjestelmiin.

Kun puhutaan puolustuksesta, niin tietenkin se, että puolustuksellisten järjestelmien takana voidaan toteuttaa hyökkäyksen valmisteluja tietenkin pitää aina myöntää, ja esimerkiksi Israel perustelee voimakkaan hyökkäyksellisen aseistuksen hankkimista sillä, että esimerkiksi panssareilla ja taisteluhelikoptereilla se kykenee hyökkäämään sitä uhkaavien terroristien asemia vastaan. Mutta kun puhutaan siitä, miksi joku valtio hyökkää toiseen maahan, niin tällainen “Fait accompli”-hyökkäys tulee kysymykseen silloin, jos esimerkiksi Venäjä sekä NATO ovat jo sodassa keskenään, mutta ennen kuin toinen valtio hyökkää toisen valtion kimppuun, niin sen pitää kyetä perustelemaan tekonsa. Ja tuolloin voisi eteen tulla sellainen “mainilan laukausten” kaltainen tilanne, missä esimerkiksi Venäjä perustelee toimintaansa oman maan kansalaisten suojaamisella väkivallalta.

Tuolloin suoraa sotilaallista toimintaa edeltää usein “covert action”-niminen toiminta, missä provosoidaan Venäjän vastaisia mielenosoituksia sekä kannustetaan ihmisiä hyökkäilemään venäläisen vähemmistön kimppuun, mikä johtaa sitten siihen, että Kreml saa syyn lähteä suojelemaan kansalaisiaan, kuten sen virallinen kanta kuuluu. Tuolloin “maskirovka” eli hyökkäyksen syyksi esitetty toiminta voisi olla se, että Venäjän johto uskoo maansa kansalaisten olevan vaarassa. Kun puhutaan siitä, mitä nykyaikainen asevoimien käyttö on verrattuna Stalinin malliin, niin se toimii oikeastaan samalla tavoin, kuin vanhan ajan kolonialismi. Tuolloin valtion johto ympäröidään omilla miehillä, eli heidät pannaan tekemään päätöksiä esimerkiksi pistooli ohimolla, tai istumaan parlamenttitalossa, jonka perustuksiin on kätketty ydinpommi.

Ja tietenkin tuo tapa hallita vierasta valtiota on sikäli hyvin houkutteleva, koska näin saadaan säästettyä omien sotilaiden henkiä, koska heidän ei tarvitse käydä sitten sotaa mitään sissiliikkeitä vastaan, sekä samalla tuo miehitetty valtio voi käyttää omaa ääntään esimerkiksi YK:ssa. Kun puhutaan sissiliikkeistä, niin toki niitä voidaan käyttää keppihevosina silloin, kun halutaan rajoittaa oman maan kansalaisten vapauksia, mutta tietenkin noiden sissien syyksi voidaan laittaa omien poliittisten vastustajien eliminointi. Eli kuka vain osaa huutaa “allahu akbar” kun hän heittää pommeilla jotain poliitikkoa. Ja se kuka sitten tuollaisen iskun määrää varmasti jää monissa tapauksissa pimentoon, eikä kukaan voi selvittää kuka sitten lopulta on minkäkin iskun takana.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Miksi kemiallinen ase on kielletty? Toisin sanoen sota ei ole humaania toimintaa eikä mikään valtio tingi iskukyvystään.

MGM-52 LANCE

Kemiallisen aseen kieltäminen ei johdu siitä, että vihollisia ei haluta tappaa tehokkaasti ja valikoimatta uhrejaan arvomerkkien perusteella, tai että sotilasjohtajat haluaisivat flirttailla ihmisten kanssa, vaan siitä että kemikaalit ovat oikeastaan tehottomia rintamasotilaita vastaan. Heillä on yleensä kaasunaamarit sekä suojavarustus joka suojaa heitä kemiallisen aseen vaikutukselta, sekä atropiinipiikkejä joilla vihollisen hermokaasusta voidaan tehdä vaaratonta, jolloin noiden aseiden käyttö on tehokasta ainoastaan siviilejä vastaan suunnatussa terrorissa.

Ne ovat myös omille joukoille vaaraksi, koska jos tuulen suunta muuttuu äkisti, niin silloin voi kaasu lähteä tulemaan omiin asemiin, ja silloin saattaa myös omia miehiä kuolla. Toki fosgeenia tai muita kaasuja voidaan käyttää riittävän kaukana vihollisen asemista kaukana selustassa, jolloin kyseessä on puhdas terrorioperaatio, koska jos varuskuntia pommitetaan kaasupommeilla, niin silloin kyllä myös siviilejä kuolee suurissa määrin, ja varsinkin hermokaasun ollessa kyseessä ei kukaan normaali ihminen ehdi ottamaan atropiinipistosta, ennen kuin kouristukset alkavat.

Toki nykyään on kehitetty eräänlaisia insuliini annostelijoita, joita on liitetty esimerkiksi kaasuanalysaattoreihin, ja nämä laitteet antavat saman tien atropiinia vereen, jos hermkaasupitoisuus kasvaa riittävän suureksi. Nuo nykyaikaiset annostelijat perustuvat samaan tekniikkaan kuin diabeteksen hoidossa käytettävät annostelijat, ja ne säätelevät atropiinin määrää niin, että se pysyy vain lääkitsevällä tasolla. Tuo pidentää yhden atropiiniannoksen kestoa todella paljon, ja samalla tämä laite sallii myös taistelijan levätä. Kun puhutaan esimerkiksi fosgeenista, niin se tappaa vasta useita tunteja kaasuiskun jälkeen, jolloin vihollisen taisteluinto saattoi kasvaa, koska he halusivat sitten viedä mahdollisimman monta omaa sotilasta mukanaan.

Tämän takia voidaan sanoa, että nuo kemikaalit ovat täysin tehottomia, ja kaasuase on myös hyvin epähumaani siksi, että se säästää materiaalin mutta tappaa ihmisen, mikä on myös neutronipommin vastustajien argumentti, kun he sitten aikoinaan ryhtyivät protestoimaan noita 0,5-1,2 kilotonnin luokkaa olevien miniatyyristen vetypommien käyttöä sekä valmistamista vastaan. Neutronipommi tai sotilaskielellä pikemminkin ERW (Enhanced Radiation Weapon) on pienikokoinen lämpöydinase eli fuusiopommi, joka on aikoinaan kehitetty räjäyttämään kohti tulevat ICBM-ohjukset ennen aikojaan. Sen vaikutus perustuu siihen, että ydinräjähdyksessä syntyvät neutronit laukaisisivat noiden kohti tulevien ohjusten taistelukärjet ennen aikojaan, ja samaan tekniikkaan perustuu myös niiden äärimmäisen epähumaani käyttötarkoitus toimia kemiallisen aseen korvaajana taistelukentällä,

Aseen käytön suunnittelijoiden mielestä noiden aseiden synnyttävä läpitunkeva neutronisäteily voisi antaa taistelukentälle saman efektin kuin taistelukaasu antaisi, mutta ERW-aseessa on sellainen etu taistelukaasuun nähden, että nuo välineet tuhoavat joukkoja erittäin tarkoin määritetyillä alueilla toisin kuin esimerkiksi fosgeeni, joka saattaa lähteä ajelehtimaan omia joukkoja vastaan, jos tuuli sattuu kääntymään väärään suuntaan. Mutta ERW ei tapa kohdettaan välttämättä välittömästi, ja jos henkilö huomaa tulleensa tällaisen aseen maalialueelle, niin hän saattaa silloin ajatella vievänsä muutamia vihollisia mukanaan. Ja osittain siksi tuo asetyyppi on kielletty.

 Toki sen käyttö olisi paremmin perusteltavissa esimerkiksi "kirurgisella" ydiniskulla jotain tuotantolaitosta tai varikkoa vastaan kuin kemiallisin asein tehdyn iskun perustelu voitaisiin tehdä. Samoin sen tuhoalue olisi tarkemmin rajattavissa kuin kemiallisen aseen aiheuttama tappoalue. Tuo  ase oli aikoinaan asennettu joidenkin taktisten ohjusten sekä tykistön rakettien kärkiin, ja niillä piti pysäyttää varsovan liiton panssarit. Mutta kuitenkin ase todettiin epäinhimilliseksi, ja se poistettiin NATO:n arsenaalista aseistariisuntaneuvottelujen yhteydessä.

elainasiaa.blogspot.fi