Pykriitti sekä teräsjää mahdollistavat uuden sukupolven itsestään häviävien rakenteiden valmistuksen

Juuan Nunnanlahdessa on työn
alla maailman korkein jääkatedraali.
(Lähde: Stora Enso)

Pykriitti on yksi maailman halvimmista komposiittimateriaaleista, ja sen koostumus on sahanpurua sekä jäätä. Aineen tarkka koostumus on 14% sahanpuruja sekä 86% vesijäätä, mutta tuo koostumus ei ole kovin tarkkaa. Tuo aine on kuuluisa siitä, että Toisen Maailmansodan aikaan Britannian hallitus sekä merivoimat ajattelivat rakentaa pykriitista lentotukialuksia, jotka olisivat erittäin huokeita ja helppoja sekä nopeita tehdä. Kuitenkin tuo suunnitelma jäi jostain syystä toteuttamatta, kun Britannian hallitus sai sitten apua USA:lta sen liityttyä Toiseen Maailmansotaan. Kuitenkin tuollainen pykriitista tehty lentotukialus voisi olla aivan hyvin toimiva ratkaisu, jos sitä hiukan modifioidaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pykriitti

Eli tuolloin normaalit laivat muodostaisivat veteen jäälauttoja, joita voidaan käyttää meren pinnalla uivina lentokenttinä, ja tuo tarvittava kylmyys saataisiin aikaan sillä, että ilmaa johdetaan kylmäkoneen läpi, ja jäähdytetään erittäin kylmäksi, jolloin sen avulla voidaan luoda lentokenttä ikään kuin tyhjästä. Tuo jäähdytyslaitteisto voidaan asentaa vaikka sukellusveneeseen, jolloin esimerkiksi arktiselle alueelle kyetään valmistamaan kelluva tukikohta ikään kuin tyhjästä. Ja jos tuon tukikohdan valmistamiseen käytetään nestemäistä typpeä, niin silloin tietenkin tuloksena on teräsjää, joka kestää taistelukoneiden painon. Mutta tietenkin jäästä tehdyt lentotukialukset tai laivat voivat olla erittäin käyttökelpoisia, kun lentokoneille tehdään valemaaleja merelle, mutta tietenkin tuota veden kiinteää olomuotoa voidaan hyödyntää esimerkiksi salaisia laitteita esittävien pienoismallien rakentamisessa, eli jos joku sitten yrittää varastaa tuota pienoismallia, niin silloin se vain sulaa käsiin, jolloin siitä ei sitten enää kukaan saa mitään mittoja otettua.

Jäästä tehdään pienoismalleja tai muita esineitä samalla tavoin kuin muistakin aineista, eli tuohon prosessiin voidaan käyttää 3D-printtereitä, ja tuolloin jään avulla voidaan sitten laitteita kalibroida. Eli kun noilla printtereillä aletaan tuottaa koneen osia, niin silloin jäätä voidaan käyttää mallikappaleiden luomiseen, niin jokaista koekappaletta ei tuolloin tarvitse tehdä metallista, vaan jäästä tehtyjen kappaleiden avulla voidaan tuota konetta säätää, niin että vasta lopullinen kappale tehdään metallista.

Tuo säästää rahaa sekä raaka-aineita, mutta jäästä tehdyn mallin valmistaminen vaatii tietysti kylmätilat, jotta se saadaan pysymään kasassa. Kun pykriitista tehtyjä malleja ajatellaan, niin tuon aineen avulla voitaisiin luoda valtavan suuria diodraamoja, johonkin tilaan, ja kun näyttely on ohi, niin silloin tuo diodraama tai lavaste voidaan sulattaa pois ilman sen suurempia kustannuksia. Tuolla tavoin voidaan esimerkiksi lavasteiden kustannuksia pienentää todella paljon. Tarvitaan vain muotti, johon kaadetaan vettä ja sahanpuruja, ja sitten tuo seos jäädytetään levyksi, jonka jälkeen se voidaan sitten työntää johonkin tilaan. Tuota lavastetta voidaan sitten viilentää kylmällä ilmalla, ja kun sitä ei enää tarvita, niin riittää että kylmälaitteista katkaistaan virta, jolloin tuo elementti sitten sulaa pois, kun sitä ei enää tarvita.

Ja sitten täytyy vain sahanpurut lakaista pois, eikä tällöin synny mitään erityistä jätettä, vaan kaikki voidaan laittaa normaaliin muovikassiin, ja käyttää vaikkapa uusien jäästä tehtyjen elementtien valmistukseen. Kun puhutaan pykriitin kaltaisista materiaaleista, niin ehkä siitä tehtyjä esineitä ei voitaisi käyttää muuten kuin esimerkiksi valemaalien valmistuksessa tai viihdekäytössä, mutta tuolla aineella voisi olla erittäin suuri käyttökelpoisuus silloin, kun tehdään esimerkiksi avaruustutkimusta. Tuollainen jäästä tehty levy voidaan asentaa esimerkiksi avaruusaluksen pinnan suojaksi, jolloin se tarjoaa lisäsuojan, kun alus palaa ilmakehään.

Tuolloin pykriittiä voidaan ruiskuttaa esimerkiksi Sojuz-kapselin ulkopinnalle, jolloin se antaa lisäsuojaa aluksen kuumentuessa, ja ehkä muutaman sekunnin lisäsuoja sitten voisi keventää tuon kapselin lämpökilven kuormitusta niin, että alus voidaan käyttää uudelleen. Eli monta kertaa käytettävä avaruusalus ei välttämättä muistuta mitään lentokonetta, vaan se voi olla aivan perinteinen alus, jonka osat palautetaan maahan perinteisesti laskuvarjolla, ja sitten se laitetaan takaisin yhteen. Kun ajatellaan pykriittiä nopeasti muotoiltavana sekä halpana aineena, niin sitä voitaisiin sitten hyödyntää myös esimerkiksi ohjusten tai kertakäyttöisiksi tarkoitettujen RPV-lennokkien valmistamisessa.

Tuolloin valmistetaan lennokki tai ohjus tuollaisesta itsestään häviävästä materiaalista, ja sitten tuo laite lähetetään esimerkiksi jonkun kuljetuskoneen jäähdytyslaitteilla varustetusta rahtitilasta. Tuollainen RPV tietenkin sulaa hyvin nopeasti, joten siksi siitä ei jäisi mitään jälkiä, ja tietenkin sen mikropiirit voidaan valmistaa siten, että nekin hajoavat hyvin helposti. Ja tietenkin tuollainen RPV voisi käyttää vetyramjetia lentämiseen, eli kuten kaikki tietävät, niin nestemäinen vety on hyvin kylmää, joten sen avulla tuollainen jäästä tehty lennokki voisi kestää vähän pidemmän aikaa, ja kun tuo laite on tehnyt tehtävänsä, niin sitä ei enää olisi, jolloin todisteet sulavat kirjaimellisesti käsiin.

Jos ajatellaan esimerkiksi jäästä tehtyä RPV:tä, niin tietenkään sitä ei voida tehdä monta kertaa käytettäväksi. Kuitenkin tuollainen esimerkiksi “Firebeeta” muistuttava jäästä tehty lennokki voidaan valmistaa huomaamattomasti esimerkiksi lentävän C-130 “Hercules” kuljetuskoneen takaosassa valamalla tuota pykriittiä elektronisten komponenttien sekä moottorin ympärille, ja sitten sen polttoainesäliöt täytetään nestemäisellä vedyllä, ja tuollainen kone sitten on erittäin helppo hävittää tehtävän jälkeen. Ja jos koneen piirilevyt korvataan äärimmäisen ohuella metallilankaverkolla, niin silloin siinä tarvittavat elektroniset komponentit tuhoutuvat myös RPV:n  hajotessa joko kitkan tai maahenkilöstön rungon sulatukseen käyttämien soihtujen toimesta.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Andromeda iskee eli miksi ei komeetoista peräisin olevaa jäätä kannata laittaa virvoitusjuomiin?

Komeettojen väitettiin ennen aiheuttavan katastrofeja sekä vitsauksia, kun ne näyttäytyvät taivaalla. Vaikka monet tähtitieteilijät ovat olleet sitä mieltä, että nuo asiat ovat olleet vain uskomuksia, niin kuitenkin saattaa olla niin, että niistä Maan läheltä kulkevista komeetoista voisi vapautua Maan ilmakehään kappaleita, joista vapautuu joko mikrobeja tai jotain kemiallisia aineita, jotka voivat vaarantaa elämän meidän planeetallamme. Kun puhutaan ylipäätään noista komeetoista vapautuvista jään ja kiven kappaleista, niin olipa niissä eläviä soluja sekä viruksia tai ei, niin missään nimessä noita kappaleita ei saisi koskettaa.

Noiden kappaleiden ongelmana on se, että ne eivät ole koskaan olleet ehkä kosketuksessa minkään elävän olennon kanssa, ja se saattaa aiheuttaa esimerkiksi ihmisen immuunijärjestelmän sekoamisen. Näet tuolloin puhutaan täysin kuolleesta kappaleesta, joka ei ole koskaan edes ollut ehkä hapen tai edes hiilidioksidin  kanssa tekemisissä. Ja se sitten saattaa aiheuttaa odottamattomia reaktioita ihmiskehossa. Vaikka tuollaisia ehkä vesijäästä koostuneita kappaleita olisi muodostunut silloin, kun joku asteroidi olisi pirstonut jonkun  vesikerroksen peittämän planeetan kappaleiksi, niin tuosta törmäyksestä saattaa olla miljoonia vuosia, ja ehkä tuolla planeetalla ei olisi ollenkaan biomassaa.

Tuollaisia valtavia jäänpaloja on esimerkiksi Kuiperin kehällä todella paljon, ja osa niistä on todennäköisesti vesijäätä, joka on syntynyt silloin, kun joku veden peittämä planeetta on kohdannut valtavan asteroidin, ja murskaantunut kappaleiksi. Parhaassa tapauksessa sillä ei olisi ollenkaan elämää, jolloin maahan ehkä sataisi vain absoluuttisen puhtaita jääpaloja, jos  tuosta jäästä muodostunut komeetta sitten päättäisi ryhtyä hajoamaan Maan läheisyydessä.

Toisaalta tuollaisesta planeetasta voisi kulkeutua Maahan esimerkiksi piistä koostuvalla kuorella varustettuja  elämänmuotoja, jotka olisivat ehkä säilyneet hengissä avaruuden kylmyydessä, ja koska niiden aineenvaihdunta on tuolla absoluuttisen nollapisteen tilassa pysähtynyt, ja molekyylien värähtely on päättynyt, niin nuo piilevät olisivat käytännössä ikuisia. Tai sitten pitää hiukan tarkentaa, nimittäin noiden olioiden ulkomuoto voisi muistuttaa piilevää, mutta ne voivat olla todellisuudessa aivan muuta. Ja noiden pii-pohjaisten elämänmuotojen ongelma on siinä, että ne voivat olla sellaisia, että mikään vasta-aine ei niihin tehoa.

Kuten tiedämme, niin teoriassa yksittäinen rataseläin voisi surmata ihmisen, jos sellainen joutuu hänen sisäänsä. Rataseläin on pieni petoeläin, jonka ulkomuoto muistuttaa ratasta tai roottoria. Sen saalistustapa on siitä erikoinen, että tuo eläin antaa uhrin syödä itsensä. Kun tuo eliö päätyy esimerkiksi kalan sisään, niin se alkaa pyöriä vinhasti, jolloin tuon olion toiminta uhrin sisällä muistuttaa pientä kaivinkonetta, kun se kieppuu läpi uhrin verenkierron, ja leikkaa samalla solukkoa omaksi ravinnokseen. Suurin osa noista tuota pientä petoa saalistavista eliöistä on ameeboja, jotka sitten joutuvat saaliinsa tuhoamaksi, kun tuo vinhasti pyörivä roottori sitten tekee niiden sisälmyksille saman, mitä tehosekoitin tekee ruualle.

Koska tuo meritähden etäinen sukulainen on oikeastaan vastustuskykyinen lähes kaikille niille vasta-aineille, joita muut solut kehittävät, niin se toimisi ihmisenkin elimistössä kuin pieni kone, joka muuttaa elimistö nesteeksi.  Teoriassa yksi ainoa rataseläin voi surmata ihmisen, koska tuo kovalla kuorella varustettu olio sitten toimii kuin kone sen syöneen olion sisällä. Kun pohditaan sitä, että jos tuollainen jääpala putoaa Etelämantereelle, niin se voi siellä pysyä muuttumattomana vaikka tuhansia vuosia, ja sitten joku tutkija voi sen sitten vahingossa laittaa vaikka keittimeen, missä hän sulattaa lunta juomavedeksi.

Tai oikeastaan voi tuollainen kappale voi tietenkin pudota myös Himalajalle tai jonnekin muualle maapallolle, missä on ikuista lunta. Ja silloin ihminen voi periaatteessa saada sisäänsä eliöitä, joita tiede ei vielä ole tuntenut. Vaikka tällainen uhka ei ole useinkaan käynyt ihmisten mielissä, niin se kuitenkin on todellinen. Toki Auringon lähettämä säteily varmasti steriloi suurimman osan maailmankaikkeudesta saapuvista kappaleista, niin kuitenkin aina on olemassa mahdollisuus siihen, että jotain sellaista, mitä emme halua kohdata tunkeutuu maahan. Ja jos olosuhteet ovat tuohon olioon nähden oikeat, niin se saattaa kyetä elämään maan pinnalla.

Sitten tuo olio voisi olla sellainen, että se kykenee vaihtamaan geenejä paikallisten bakteerien kanssa, jolloin se ehkä sitten kykenee levittäytymään pitkin maapalloa. Yksi ehkä kaikkein ikävimmistä vaihtoehdoista olisi sitten sellainen, missä tuo bakteeria muistuttava olio voisi vaihtaa oman perimänsä jonkun maapallon bakteerin perimän tilalle, jolloin tuo bakteeri voisi muuttua sellaiseksi, että se on resistentti antibiooteille sekä sytostaateille. Ehkä se sitten voisi myös kasvattaa oikean “alienin” uhrinsa sisässä, kuten joissain elokuvissa tapahtuu.

Tuollainen alien voisi siirtyä isäntäeliöön esimerkiksi hyönteisen piston avulla, ja sitten se voisi alkaa kasvaa tuon isäntäeliön sisällä, jolloin se muistuttaa tieteissarja “Salaisten kansioiden” humanoideja. Ja vaikka “Salaiset kansiot” ovat pelkkää mielikuvitusta, niin ehkä jossain päin universumia on tuollaisia olioita, jotka lähtevät kasvamaan isäntäeliön sisällä kuin syöpä, minkä jälkeen ne kuoriutuvat uhrinsa sisältä. Mutta tämä nyt on vain sellaista kuvittelua päivän ratoksi. Ja koska puhumme kosmologiasta sekä kosmobiologiasta, niin tietenkään me emme voi tietää, millaisia olioita tuolta universumista sitten oikeastaan löytyykään, joten sen takia kaikki avaruudesta pudonneet kappaleet kannattaa jättää rauhaan.

Näet me emme koskaan ole nähneet mitään varmuudella avaruudesta tulleita eläviä eliöitä, mutta myös maan pinnalta löytyy sellaisia alieneja, joita tarkastellessa alkavat myös kauhuelokuvat tuntua leppoisalta koko perheen satutunnilta, ja tietenkin esimerkiksi loispistiäinen on melko kammottava olio. Mutta voidaan ajatella niin, että jossakin sademetsissä sattuisi asumaan sellaisia hyönteisiä, jotka munivat ihmisen verenkiertoon, ja syövät ihmisen sitten elävältä. Tässä pitää muuten muistuttaa, että eräs myös Suomesta tavattava hyönteinen nimeltään Kiiliäinen munii karjan nahkaan, ja tietenkin myös trikiini sekä bilharzia-mato voivat syödä ihmisen sisältä päin kuoliaaksi.

http://andromedastrain.webnode.fi

CAMP CENTURY sekä muut jäähän sijoitetut tukikohdat

Camp Century 1968
Kuva I

Jäähän sijoitetut huippusalaiset tukikohdat

Kaikki ovat varmasti kuulleet tarinoita maan tai jään sisään hautautuneista lentokoneista sekä tukikohdista, jotka on sijoitettu maan alle. Eräs legenda kertoo siitä, että esimerkiksi USA:n sekä Neuvostoliiton ilmavoimat olivat aikoinaan kokeilleet sellaista tekniikkaa, että esimerkiksi strategisia pommittajia tai muita varusteita olisi haudattu ikijäähän Grönlantiin tai johonkin muuhun paikkaan, missä on tarpeeksi paksua sekä kestävää jäätä. Noin olisi voitu pimittää osa tuosta kalustosta vastustajan tiedustelukoneilta. Jää on siitä loistava suojamateriaali, että sen työstäminen on helppoa, ja hyvinkin pitkän käytävän tekeminen käy hyvin ilman erityisiä välineitä, eli tarvitaan vain magnesiumsoihtuja tai asetyleenipillejä, joilla tuo käytävä voidaan kovertaa hyvinkin kovaan jäähän, ja siksi tuota materiaa on kautta aikojen ajateltu hyödyntää sotilaallisesti

Ensimmäinen alan pioneereista oli eräs Alfred Wegener-niminen mies (1880-1930) (Kuva II) joka esitti asian Saksan esikunnalle jo 1910-luvulla, ja hänen mallinsa oli se, että Grönlannin jäähän tehtäisiin kaivamalla käytäviä, joilla sitten varustetaan tuohon jäiseen maailmaan solutetut alppijääkärit, joiden piti avata rintama Halifaxiin, ja Wegener kuoli sitten viimeisellä retkellään Grönlannissa 1930. Myöhemmin 1939 Saksan asevoimat suunnitteli huippusalaisen sukellusveneiden huoltosataman perustamista Etelämantereelle, ja samoin SS:n johto ajatteli tehdä huippusalaista genomi- että myös bioaseen sekä rakettitekniikan tutkimusta tuolla kaukana ihmisten silmistä. Tuosta ohjelmasta käytettiin nimeä ohjelma 211, joka tähtäsi natsitukikohdan perustamiseen Etelämantereelle, se olisi ilmeisesti käsittänyt genomitutkimusaseman sekä raketti ja U-venetukikohdan. (Kuva II).

Alfred Wegener
1880-1930
Kuva II

U-venetukikohta antarktikselle

Mutta tuo projekti josta käytettiin puhekielessä  nimeä Uusi Schwabenland kuitenkin hylättiin.  Mutta kuten kaikki tietävät, niin jäähän kaivetuista tukikohdista voidaan operoida melko turvallisesti, koska jää estää noiden miesten havaitsemisen,ja SOE-suunnitteli 1940-luvulla vastaavan tukikohdan perustamista Alppien ikijäähän, ja tuon kaivamisen piti tapahtua nimenomaan noilla sukeltajansoihduilla, ja koska oikeassa ilmastossa jää ei sula koskaan, niin esimerkiksi noiden varastotunnelien peittäminen olisi helppoa, ja eräiden salaliittoteorioiden mukaan todellinen Nazi-antarctica-asema sijaitsisi joko Alppien tai Kaukasuksen jäätiköiden sisällä. Kuvassa kolme (Kuva III) on taitelijan näkemys tuosta tukikohdasta, jonka toteutus jäi sodan sytyttyä kuitenkin tekemättä, ja tietenkin jotkut ovat ajatelleet VRIL-yhteisön pitäneen tuota tukikohtaa hallussaan, ja ehkä tuonne jään sisään oli kätketty noita V-aseiden piirustuksia tai vastaavia. Kuvassa oleva UFO on varhaisessa enemmänkin teoreettisessa suunnitteluvaiheessa ollut Hönebru V-5, jonka avulla natsit toivoivat voivansa kääntää sodan kulun.

Tai ehkä sukellusveneet matkasivatkin Grönlantiin. Tuota arktista vyöhykettä on varmasti ajateltu hyödyntää muutenkin kuin vain natsien pahamaineisten tutkijoiden toimesta. Koska arktiset alueet käsittävät valtavan maa-alan, missä ei juuri kukaan käy kävelemässä, niin esimerkiksi Neuvostoliitto sijoitti suurimmat vankileirinsä tuonne hyytävään pohjolaan, jotta karanneen vangin takaa-ajo infrapunakameroiden sekä helikopterien avulla olisi helpompaa, ja siksi Arkkipalagon sekä Vorkutan työleirit sijaitsivat tuolla kaukana keskellä ei-mitään. Ja koska tuonne pohjoiseen on vaikeaa päästä, niin puhutaan että jossain kaukana pohjoisessa tai etelässä sijaitsee toinen AREA-51. toisten ihmisten mielestä koko Nazi-antarktica-ohjelma on oikeastaan Pentagonin kehittämä peitetarina, jolla se peittelee omia salaisia koelentohankkeitaan sekä ehkä myös salaisia vakoilukonetukikohtiaan, joita se ehkä ei kaikille ole muistanut kertoa.

Kuva III

Tuosta ehkä jossain Alaskan tai Grönlannin pohjoisosassa sijaitsevasta tukikohdasta voisivat nuo huippusalaiset avaruussukkulat sekä lentokoneet operoida ilman pelkoa siitä, että kukaan näkee mitään. Jakun puhutaan genomikokeista, niin esimerkiksi kaukaiselle Karhusaarelle tai eteläisille Orkneysaarille voidaaan rakentaa tuollainen koeasema, ilman pelkoa siitä, että kukaan näkee mitään. Joten tuo  arktinen alue kiehtoo ihmisiä sekä erilaisia teoreetikkoja,jotka puhuvat esimerkiksi salaisista vakoilukonetukikohdista, jäähän haudatuista pommittajista sekä huippusalaisista koeasemista. Jos tuollainen tukikohta olisi olemassa, niin sijoittamalla se kauaksi muiden katseilta ehkä johonkin Grönlannin edustalla olevalle saarelle, voidaan vahingon sattuessa tuo tukikohta pyyhkäistä pois kartalta ydinpommien avulla ilman että kukaan saa tietää yhtään mitään.