Lentävä siipi Ho-229 sekä sen vaikutus myöhempään ilmailuun

GO-229 1950-luvulla USA:ssa

Horten HO IX tai Horten HO-229 joka tunnetaan myös nimellä Gotha GO-229 oli aikanaan edelläkävijä, ja kone mitä pidetään ehkä yhtenä maailman ensimmäisistä STEALTH-lentokoneista, joita aikoinaan pidettiin maailman suurimpana sotasalaisuutena. Nuo koneet on muotoiltu siten, että niiden pinnasta heijastuva tutkasätely hajoaa ilmassa, mikä estää tutkaa saamasta kaikua tuosta koneesta. Kuten varmaan arvaatte, niin tämä projekti toteutettiin aikoinaan vasta toisen maailmansodan lopulla. GO-229:n suunnittelivat Hortenin veljekset Walter ja Reimar, joista jälkimmäinen on koneen pääasiallinen ideoija.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Horten_Ho_229

Vasta vuonna 1944 tuon koneen ainoa prototyyppi sai sitten ensilentonsa, ja sodan jälkeen tuo kone siirrettiin USA:an, missä sitä käytettiin hyödyksi YB-49:n suunnittelussa. Kuitenkin nuo lentävän siiven ratkaisuun perustuvat lentokoneet eivät koskaan ole jostain syystä yleistyneet, vaikka niiden suhteellinen kuorma on paljon suurempi kuin perinteisesti muotoiltujen lentokoneiden lastin kantokyky on. Tämä johtuu siitä, että lentävä siipi omaa paljon suuremman kantopinnan kuin muut lentokoneet, ja sen lentoaika on paljon pidempi kuin vastaavan kokoisten perinteisesti muotoiltujen lentokoneiden on.

Sen vuoksi tällaisen koneen kyky kuljettaa lasteja on paljon suurempi kuin normaalien lentokoneiden. Kun puhutaan tuon koneen STEALTH-ominaisuuksista, niin niiden muotoilu ei aivan täytä nykyaikaisen STEALTH-koneen mitoitusta. Koneen nokka sekä turbiinien ilmanottoaukot on muotoiltu siten, että tutka saa kaiun sekä koneen nokasta että turbiinin kompressorin siivekkeistä, joten suoraan noita GO-229 koneita ei voida enää pitää STEALTH-hävittäjänä, vaikka toki sen havaitseminen on vaikeampaa kuin perinteisen lentokoneen.

Puu on periaatteessa aivan hyvä materiaali STEALTH-koneita ajatellen, koska radioaallot menevät suoraan sen läpi, jolloin siitä ei välity kaikuja tutka-antenniin. Mutta toisaalta tuo kaiku tulee puisessa koneessa lähinnä polttoainetankin antavat pääasiallisen kaiun, joten niiden muuttaminen muovisiksi varmasti vaikeuttaa koneen havaitsemista, koska radioaalto teoriassa kulkee tuon muovin lävitse, mutta tietenkään ongelma ei ole aivan niin yksinkertainen, koska radioaallot itseasiassa varaavat kohteen sähköllä, ja tuolloin vasta syntyy paljon puhuttu kaiku.

Mutta kun tuo HO-229 aikoinaan valmistettiin, niin sen ajateltiin ehkä silloin kääntävän ilmasodan kulun, mitä tuo kone ei koskaan kuitenkaan tehnyt. Syynä saattoi olla koneen alhainen valmistusmäärä, eli yksi lentävä prototyyppi ei sodan kulkua voisi kääntää, jos se on varustettu perinteisillä aseilla, mutta saattoi olla niin, että Hortenit eivät edes suunnitelleet lentokonetta vaan ohjusta, jolla olisi voitu toimittaa ydinpommi tai kemiallinen ase New Yorkiin tai Washingtoniin. Kun tässä käytän numeroa yksi, puhuttaessa valmistusmääristä, niin en tiedä, että olisiko mahdollista, että kaksi tai yksi noista koneista koottiin amerikassa.

Eli kun puhutaan tuosta “Amerika bomber” suunnitelmasta, missä HO-229-koneesta kehitetty neljällä suihkumoottorilla varustettu lentävä siipi olisi lähetetty kohti USA:n Atlantin puoleiselle rannikolle ydinpommi mukanaan, niin toki tuo pommi olisi voitu asentaa tavallisella tavalla toimivaan pommikoneeseen. Tuolloin kyseinen kone olisi pudottanut pommin kuten normaali lentokone, tai sitten se olisi voitu asentaa ohjukseen, joka olisi sitten lentänyt kohteeseen ja räjähtänyt siellä. Kyseessä olisi ollut oikeastaan vain tavallisuudesta poikkeavalla tavalla muotoiltu V-1-pommi, joka olisi voinut aiheuttaa pahaa tuhoa USA:n itärannikon kaupungeissa.

HO-229 pommiversio olisi sitten varustettu samanlaisilla moottoreilla kuin V-1-pommit, ja niiden avulla olisi voitu iskeä myös Skotlannin kaupunkeihin. Kyseinen “Horten-pommi” olisi ollut sellainen, että siinä olisi ollut yhdestä neljään läppämoottoria, ja ne olisi voitu ampua kohteeseen esimerkiksi Pohjanmerellä olevista laivoista tai sitten hinata ilmaan Heinkel- tai muulla pommikoneella, jonka jälkeen ne sitten olisi ohjattu kohteisiinsa.

YB-49

Jos oikein paljon mielikuvitusta olisi käytetty, niin noissa koneissa olisi voinut olla TV-kamera nokassa, ja sitten maassa olevan miehistön tehtävä olisi ohjata tuo kone kohteeseen tuon TV-kuvan perusteella. Kun puhutaan nykyaikaisesta STEALTH-koneesta, niin voidaan sanoa, että tietenkin ne ovat huomattavasti kehittyneet tuon puukoneen päivistä. Tietenkin on tullut joskus mieleen, että tuota ratkaisua saatettaisiin käyttää myös esimerkiksi rakettilentokoneessa, missä olisi tietenkin käytettävä lämpökilpeä sekä rakettimoottoreita. Tuossa mallissa koneen siipitankkeihin lastataan hapetin sekä polttoaine, jolloin voidaan toteuttaa kompakti avaruuslentokone, mikä laukaistaan avaruteen esimerkiksi Atlas-raketin nokassa.

Mutta kun mietitään sitä, mihin tuota GO-229:stä peräisin olevaa ratkaisua voidaan hyödyntää, niin yllättäen voidaan ajatella, että ehkä tulevaisuudessa tällaiseen koneeseen asennetaan ydinreaktori, ja suihkumoottorien paikalle magneettiset hiukkaskihdytintekniikkaan perustuvat WARP-moottorit, joiden avulla sitten rakennetaan todellisen elämän “Millenium Falcon”. Näet joidenkin UFO-uskovien mielestä tuo idea tähän koneeseen on peräisin jostain pudonneesta UFO:sta, joka sitten oli päätynyt saksalaisten tai amerikkalaisten käsiin. Eli ehkä tuo kone ei oikeasti ollut saksalaisten ideoima, vaan piirustukset olivat tulleet amerikkalaisilta, jotka halusivat, että Hitler ei surmaisi noita insinöörejä, joita haluttiin kuulustella siitä, kuka oli välittänyt amerikkalaista ilmailu tai aseteknologiaa saksaan.

Kun puhutaan esimerkiksi eräissä laitoksissa kuten AREA-51:ssä testattavasta käänteentekevästä ilmailu tai sotilastekniikasta, niin tarinan mukaan noita laitteita suunnittelevista henkilöistä käytetään peitenimeä “believers”, joka olisi loistava peitenimi mille hyvänsä tekniselle ryhmälle. Tietenkin STEALTH saa aikaan sellaisia ajatuksia, että kyseessä olisi ehkä jotenkin salainen tekniikka, mutta kuitenkin voidaan sanoa tuon tekniikan olevan melko hyvin tunnettua, ja yksi mielenkiintoisimmista ratkaisuista olisi rakentaa normaalin hävittäjän kaltainen kone.

Tuon koneen peitetään esimerkiksi keramiikalla, mitä radioaallot läpäisevät hyvin, ja tuon radioaaltoja läpäisevän kerroksen alla on pienillä pyramideilla päällystetty runko, jotka saavat nuo radioaallot kimpoilemaan välissään, jolloin ne heikentyvät, jolloin koneen havaintoetäisyys tutkasta laskee. Eli STEALTH ei tarkoita sitä, että kone olisi näkymätön tutkalle, vaan että sen havaintoetäisyys sekä sitä kautta vihollisen varoitusaika saadaan pienemmäksi, jolloin sen kyky reagoida uhkaan laskee. Mutta nykyään STEALTH-koneiden taktinen iskukyky on kasvanut, ja niitä ollaan varustettu esimerkiksi ELF-taajuudella toimivilla erittäin tarkasti suunnatuilla tutkilla, joilla ne sitten kykenevät etsimään esimerkiksi maan alla olevia komentobunkkereita sekä hyökkäämään niitä vastaan erittäin tehokkaasti, ja samaa tekniikkaa voidaan käyttää myös sukellusveneiden etsintään sekä tuhoamiseen, mikä laajentaa STEALTH-koneiden käyttöaluetta.

Alla on 45 minuuttia kestävä filmi tuosta koneesta.

https://www.youtube.com/watch?v=MqgfjXaJxV8

kirjabloggaus.blogspot.fi

Heinkel "Lerche"-niminen piirustusten tasolle jäänyt lentokone voi toimia tulevaisuuden avaruusaluksen mallina.

Taiteilijan näkemys Henkel "Lerchestä", ja joidenkin
tutkijoiden mielestä tällaiseen konseptiin voitaisiin
liittää WARP-moottorin kiihdytin sen keskellä
olevaan renkaaseen. Mutta tietenkin voimanlaite
on tällöin ongelmana

Heinkel Lerche eli ”Kiuru” oli toisen maailmansodan aikainen Saksan lentokonetehtaan yritys rakentaa VTOL-hävittäjä.Vaikka kone ei koskaan lentänyt tai yhtään kappaletta tuota välinettä ei valmistettu, niin se oli aikoinaan yksi nerokkaimmista laitteista, mitä ilmailu oli koskaan nähnyt, ja joissakin piireissä on keskusteltu siitä, että oliko Lerche aikoinaan ajateltu itseasiassa liitopommiksi, jossa lentokoneen ajoviima pyörittää generaattoria, ja kun induktiomoottorin ominaisuuksiin kuuluu se, että samaa välinettä voidaan käyttää sekä generaattorina että moottorina, niin siihen perustuen on spekuloitu sillä, että onko tuo väline tehty sillä tavoin käytettäväksi, että ensin esimerkiksi Heinkel-III veisi sen kohteen lähelle, ja sitten tuo ohjus laukaistaan kohteeseen. Eli ensin ajoviima lataisi tuon ohjuksen tai liitopommin akun, ja sitten se pudotetaan koneesta. Joidenkin tiedemiesten mielestä "Lercheen" voisi asentaa WARP-moottorin, joten sillä voitaisiin lentää ehkä toisille planeetoille, mutta toimiakseen se tarvitsisi sitten pienikokoisen einsteiniumia käyttävän reaktorin, jolla kiihdyttimeen tuotetaan tarpeeksi voimakasta sähkövirtaa. WARP avaisi sitten tien koko aurinkokuntaamme, mutta se voidaanko tuon laitteen avulla lentää toisiin tähtiin valoa nopeammin paljastuu vasta kun rakennamme ensimmäisen WARP-aluksen.

XFY-1 "Pogo"

 Tuon koneen ideana oli se, että koneen keskelle asennettiin kaksi vastakkaisiin suuntiin pyörivää potkuria, joiden avulla tuo kone olisi ehkä sitten nostettu ilmaan, mutta kuitenkin koneen valmistaminen ei sitten onnistunut, koska tuolloin oli edessä tuotannolisia ongelmia, koska sen tuotannon valvominen sekä  järjestäminen ei ollut tuolloin edes mahdollista, mikä ehkä pelasti jonkun liittoutuneiden lentäjän hengen. Kuitenkin tuosta koneesta oli kehitteillä myös mutkikkaampi lentokone, jossa potkurin lapojen päihin olisi asennettu suihkumoottorit, mutta tietenkään tuota välinettä ei kukaan edes vakavissaan aikonut valmistaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinkel_Lerche

Vaikka ”Lerche” olisi ollut  melkolailla käänteentekevä laite, niin se ei koskaan edes ollut kuin kasa paperia, vaikka sen pohjalta työstettiin pystysuoraan nousevia ja laskeutuvia lentokoneita kuten XFY-1 "Pogo"  ja  myöhemmin Ryan aircraft inc:n toimesta Kaliforniassa rakennettiin vähemmän tunnettu X-13 "Vertijet". Kuitenkin tuon turbiinin avulla toimivan roottorin idea jäi myöhemmin elämään, ja tuon saksalaisen konseptin pohjalta ollaan kehitetty sellaisia modifikaatioita, joissa helikopterien pakokaasua johdetaan helikopterien lapohin asennetun putkien läpi, ja tuolla tavoin saadaan aikaan tettyjä kevennyksiä sekä yksinkertaistuksia helikopterien rakenteeseen.

X-13 "Vertijet"

Tuolloin ei tarvita mutkikasta vaihdelaatikkoa, jolla helikopterin turbiinin kierrosluku saadaan laskettua niin, että tuo helikopterin pääroottori ei hajoa keskipakoisvoiman vaikutuksesta. Tuo nopeuden säätäminen tapahtuu siten, että roottorin putkien läpi kulkevan pakokaasun määrää säädellään. Kuitenkin turbiinin pakokaasujen käyttäminen helikopterin lapojen pyörittämiseen asettaa uusia vaatimuksia materiaalien suhteen, koska niiden lämpötila on todella korkea. Ja tuolloin saattaisi aiheutua materiaalin hajoamista, jolloin lentolaite ei olisi enää turvallinen.

Kun keskustellaan uuden sukupolven helikoptereista, niin niissä voisi olla pyörivä yläsiipi, joka sitten vaakalennossa lukitaan tavallisiksi lentokoneen siiviksi, ja tuollainen laite oli mm. eräässä Schwarzenneggerin elokuvassa. Kuitenkin noiden uuden sukupolven helikopterien rakenne perustuu ehkä kuitenkin enemmän ”tilt rotor” teknologiaan, jossa saattaa olla kuitenkin hiukan erilainen rakenne, kuin perinteisissä helikoptereissa tai ”tilt rotor”-lentokoneissa kuten V-22 ”Osprayssa”. Noiden uuden sukupolven helikopterien tai VTOL-koneiden malli voisi olla eräänlainen hybridi versio perinteisestä lentokoneesta sekä puhaltimilla varustetuista helikoptereista. Tuo lentolaite voisi nousta ilmaan ja pysyä siellä puhaltimien varassa, ja liikehtiä eteenpäin turbiinien avulla. Toisin sanoen ne olisivat erittäin kapeita verrattuna nykyaikaiseen lentokoneeseen, ja niissä olisi siipien paikalla auton renkaita muistuttavat paikat, joiden keskellä on sähkömoottori, mikä pyörittää niiden ympärillä olevaa potkuria.

V-22 "Ospray"

Toki nuo puhaltimet voidaan upottaa koneen runkoon asennettuihin putkiin, jolloin tuloksena on lentolaite, joka muistuttaa roottoritonta helikopteria.  Ja sitten eteenpäin tuota laitetta veisi normaali turbiini, joka vauhdittaa konetta eteenpäin, mutta yleensä tällaisia innovaatioita ei juurikaan esitellä.  Kuitenkin on monia muita mahdollisuuksia tehdä VTOL-koneita, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilaallisiin tehtäviin, ja joiden toimintatapa voi olla hyvinkin poikkeava siitä, mitä on totuttu näkemään. Jos lentokoneen siiven ohi saadaan virtaamaan kaasua nopeammin muilla keinoilla kuin kiihdyttämällä runkoa, niin silloin kone tietenkin nousee ilmaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_X-planes


Yksi tapa lyhentää koneen kiitorataa on painaa ilmaa sen nokkaan asennetuilla turbiineilla ilmaa koneen siiven ohitse, jolloin saadaan aikaan nostovoiman lisäys, jolloin lentokoneen vaatima kiitorata lyhenee erittäin paljon.Tai sitten kiitoratojen pintaan asennetaan paineilmaputket, joilla ilmaa puhalletaan siipien alle. On myös uusia tapoja tehdä lentokoneisiin nostetta, ja yksi niistä on sähkömagneettisten ajojärjestelmien käyttö.

Niissä koneiden siipiin on asennettu laitteisto, jonka ionisoi ilman, ja tuo ilma sitten johdetaan sen siipien yli, jolloin saadaan aikaan äänetön sekä tehokas tapa nostaa lentokone ilmaan. Kuitenkin noiden sähködynaamisten laitteiden kehittäminen on vielä alkutekijöissään, ja tietenkin on olemassa ajatuksia siitä, että esimerkiksi ultravoimakkaan ääniaallon avulla voidaan lentokone nostaa ilmaan. Tuolloin koneen pohjassa olisi erittäin voimakasta ääntä kehittävät kaiuttimet, jotka toimisivat samalla tavoin kuin fotoni- tai radioaaltoihin perustuvat raketit, mutta noiden välineiden kehittäminen on hiukan katveessa, koska nuo ultravoimakkaat radioaallot voivat hajottaa paikkoja.

Toki tuolloin voidaan rakentaa hybridilentokone, jossa ei ole minkään näköistä roottoria. Sen runko voisi olla saman näköinen kuin esimerkiksi RAH-64 ”Comachessa” , mutta tuossa välineessä ei olisi roottoria tai sivupotkuria ollenkaan. Sitä voitaisiin ohjata sivulle suunatuilla venttiileillä, jollaisia käytetään myös normaaleissa pyrstöroottorittomissa lentokoneissa, mutta ilmassa tuota konetta kannattelisi voimakas ääni, jolloin noiden helikopterien tai miksi näitä nyt taas kutsutaan ongelma olisi se, että niiden avulla ei voitaisi lentää kovin matalalla. ”Lercheen” liittyy muuten sellainen erittäin huono vitsi, että sen ympärillä olevaan putkeen voidaan asentaa WARP-moottori, jolloin tuota konetta voitaisiin teoriassa käyttää vaikka planeettojen väliseen lentoon.

Bell X-22

Tuo huono vitsi on se, että Dr. Dipl. Ing. Hans Kammler olisi paennut tuollaisella koneella toiselle planeetalle, ja perustanut sinne natsisiirtokunnan. Tuo hyvällä teekkarihuumorilla tehty teoria perustuu siihen, että tuollainen ”Lerche” olisi sitten tehty salaa jossain tuotantolaitoksessa, ja sitten laukaistu avaruuteen V-2 raketin nokassa, ja sitten tuo alus olisi vain lentänyt kohti toista planeettaaa kuten Titania tai vastaavaa. Eli siinä olisi sitten ollut pienikokoinen ehkä einsteiniumia polttoaineenaan käyttävä ydinreaktori ja tuosta sitten varmaan joskus tulevaisuudessa tehdään loistavia elokuvia. Tuollaisen potkurikäyttöisen aluksen käyttäminen toisen planeetan kaasukehässä on houkuttelevaa, koska se ei vaadi erillistä ajoainetta, ja ehkä joskus tuollainen sähkökäyttöinen lentolaite sitten lähetetään kohti jotain toista taivaankappaletta.

Tuon aluksen keskellä olevan renkaan sisään asennetun potkurin etuna on se, että tuo kappale ei sitten heilu niin pahasti raketin sisällä, kuin muun muotoiset alukset, eli se voidaan asentaa raketin sisään tukevammin, ja siinä ei olisi tarvetta avata roottoria, jolloin rakenteesta tulee yksikertaisempi. Näet vaikka maassa voidaan tuollainen avautuva roottori vetäistä auki, jos se jää jumiin, mutta jos tämä tapahtuu jossain Venuksen kaasukehässä, niin silloin mekaanikkoa ei varmaan aivan heti saada avuksi. Joten ehkä tuo kone, joka ei koskaan itse lentänyt innoittaa tulevasuudessa avaruusluotainten suunnittelijoita, kun lähetetään koneita tutkimaan esimerkiksi kaasuplaneettojen kaasukehiä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinkel_Lerche

marxjatalous.blogspot.fi