Mitä käytös ihmisestä kertoo? Se kertoo hänestä ja hänen kotioloistaan kaiken

Käyttäytyminen on siitä mielenkiintoinen asia, että se viestii paljon sellaista, mitä ehkä haluaisimme salata. Tietty puhetyyli kertoo siitä, jos ihminen liikkuu jengeissä. Mutta samoin se paljastaa paljon siitä, millaista kieltä henkilön kotona käytetään. Tietty ristiriita ihmisen olemuksessa sekä puhetavassa saattaa aiheuttaa sen, että toinen muuttuu epäilyttäväksi muiden silmissä, ja esimerkiksi se että henkilö käyttää puku päällä jotain alatyylin ilmaisuja kertoo hänestä jotain sellaista, mitä hän ei varmaan halua muille paljastaa. Tuo asia on nimittäin jengissä vietetty menneisyys sekä se, että tuo henkilö on työssä, missä käytetään pukua. Ja tuollainen työ on usein esimerkiksi myyntimiehenä toimiminen.

Mutta jos henkilö on esimerkiksi kiusannut muita edellisessä oppilaitoksessaan, niin silloin tietenkin hän varmasti haluaa salata nimensä, kun tuollainen henkilö lähtee opiskelemaan esimerkiksi ammattikouluun. Eli hän varmasti silloin kieltää nimensä julkaisemisen hyväksyttyjen listoilla, koska tuollainen henkilö ei varmasti halua, että hänestä puhutaan takanapäin. Kun taas ajatellaan esimerkiksi diktatuurivaltioita, niin tietenkin niiden koko valtiokoneisto on korruptoitunutta, mutta miksi sen johtajat ottavat lahjuksia? Se on sitten sellainen kysymys, mihin olisi mukava löytää vastaus. Diktaattorin ei lahjuksia tarvitse ottaa, koska kaikki tuossa valtiossa on kuitenkin hänen, joten jos hän jotain tippejä omalle pankkitililleen pyytelee, niin silloin kyllä voidaan kysyä, että miksi hän niin tekee?

Eli miksi hän haluaa ohittaa oman valtionsa valvonnan, ja käyttää liiketoimissaan esimerkiksi Sveitsissä olevaan pankkitiliä, kun hän voisi käyttää hyväksi omaa pankkiaan täysin surutta. Kun ihminen tekee tuollaisia asioita, niin hän muuttuu epäilyttäväksi toimijaksi, ja jos vaikka ajatellaan Saddam Husseinia eli Irakin edesmennyttä diktaattoria, niin hänen kohdallaan esimerkiksi sata tai 200 miljoonaa dollaria ovat pieniä summia, jotka hän voisi ottaa omasta valtionpankistaan, milloin häntä huvittaa niitä käyttää. Noiden Saddamien tulotaso on yhtä suuri, kuin hänen valtionsa BKT, eli pikkurahasta ei hänellä ole puutetta. Joten tarvitseeko hän noita henkilökohtaisia varojaan mahdollisesti palkkamurhaajien palkkaamiseen, vai onko tuolloin kysymys siitä, että kyseinen henkilö sitten käy jossain yksityislääkärissä Euroopassa.

Näet diktaattorien ongelmana on kautta koko maailman ollut se, että he pelkäävät lääkäreiden jakavan heille kuoleman pistoksia. Kuitenkin kun puhutaan siitä, mitä käyttäytyminen sekä tavat merkitsevät ihmisille, niin sellaista asiaa ei juurikaan olla koskaan käyty läpi, että mitähän ihmiset ajattelevat sellaisista tapauksista, missä joku esimerkiksi jättää ammattikoulun kesken? Se tietenkin on jokaisen aivan oma asia, mikä joissakin tapauksissa on kuitenkin ollut sellaista, että toisia on painostettu myös tekemään tuollainen eropäätös. Se on varmasti sellainen asia, mistä kyllä pitäisi ihmisten kotona hiukan keskustella. Jos ihminen on niin varma omasta asemastaan, että hän uskaltaa ryhtyä toisia pakottamaan eroon koulusta, niin silloin kyllä on joku häntä tuollaiseen toimintaan kannustanut.

Tuollaisissa tapauksissa hänelle on koko elämän ajan ilmeisesti kerrottu, että hän on joku joukon pomo, jota ei missään nimessä saa sitten ryhtyä vastustamaan. Tällaisissa tapauksissa on sitten kyllä joskus ihmetelty suureen ääneen sitä, miksi opettajat eivät tuollaiseen uhoamiseen ja painostamiseen puutu, ja kutsu esimerkiksi virkavaltaa paikalle, koska laiton uhkaus on rikos. Ja jos tuohon pakottamiseen liittyy esimerkiksi väkivallalla uhkaamista, niin silloin kyllä pitää tapaus saattaa poliisien tietoon. Nimittäin omasta mielestäni on todella noloa ryhtyä vaatimaan kaikkia muitakin pilaamaan mahdollisuutensa, jos itse sen haluaa tehdä. Joidenkin ihmisten mielestä vaitiolovelvollisuudella voidaan tuolloin sulkea todistajien suu.

Mutta itse kyllä huomautan puolustukseksi sellaisen asian, että nuo jengin pomoiksi itsensä nimenneet ihmiset eivät koskaan itse tuosta vaitiolovelvollisuudesta paljoa välittäneet, niin tuosta asiasta voidaan sillä verukkeella kirjoittaa vaikka kuinka paljon, eli tuo velvollisuus on tietenkin voimassa vain silloin, kuin toinen sen haluaa pitää. Koulukiusaaminen on erittäin ikävä asia, kuten aina ennenkin olen kirjoittanut, mutta kuitenkin voisin sanoa sellaisen asian, että koulukiusaaminen ei kyllä ole kovin aikuista toimintaa. Ja jos jossain ammattikoulussa aletaan henkilöä kiusata, tai hänen käytöksensä on jotenkin muuten lapsellista, niin silloin kyllä pitää ryhtyä tutkimaan sitä, että onko sama henkilö oikeastaan tehnyt ne kypsyyskokeet, joita ammattikouluun pääsy edellyttää, kuin se joka ilmestyy tuonne luokkaan.

Toisen ihmisen kiusaaminen osoittaa todellista kypsymättömyyttä sekä kyvyttömyyttä arvioida omaa käytöstä. Se taas sitten kielii siitä, että kotona ei välttämättä olla kasvatettu omaa lasta niin, että hän noudattaa lakia tai edes käsittäisi, milloin hän tekee rikoksen. Tällä viittaan muutamiin tapauksiin, missä syytetyn paikalla ollut  henkilö on väittänyt suoraan, että pahoinpitelyn uhri on ikään kuin pyytänyt saada tulla hakatuksi tai muuten törkeästi kohdelluksi.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Miksi jotkut ihmiset käyttäytyvät niin kamalan huonosti?

Miksi jotkut ihmiset viihtyvät yksin? Tai miksi jotkut ihmiset käyttäytyvät todella huonosti, ja kun he ovat sitten jossain paikassa, niin tuollaiset ihmiset sitten varmasti huomataan. Se on kysymys, mihin välillä törmään sekä julkisuudessa että omassa elämässäni. Syy tähän voi olla siinä, että henkilö ei koskaan löydä ketään, jolle hän haluaa avautua. Tai sitten kyse on siitä, että henkilö ei halua keskustella jostain asiasta muiden kanssa. Jos toista ihmistä jatkuvasti vähätellään, niin silloin varmasti tulee eteen tilanne, missä sitten häntä ei edes huvita puhua muille mitään. Eikä silloin auta se, että henkilölle hoetaan sitä kysymystä että, miten hänellä menee.

Tällainen tekniikka ei varmasti edistä mitään asiaa ollenkaan, eikä sitten sekään auta toista avautumaan asioista, että paikalle haetaan ikään kuin auktoriteetteja, tai sitten soitellaan hänen työnjohtajilleen, että toinen tarvitsee muka jotain apua. Tuollainen käytös sekä toiminta vain nolaa kyseistä henkilöä, eikä missään nimessä ole asiallista lähteä häntä edelleen eristämään muusta yhteiskunnasta.  On tilanteita, missä auktoriteettien käyttö on sallittua sekä niistä on hyötyä, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että missään normaalissa sosiaalisessa kanssakäymisessä ei ole ainakaan mukavaa, jos muista ihmisistä tehdään auktoriteetteja yhdelle perheenjäsenistä.

Kun puhutaan esimerkiksi sosiaalisista taidoista, niin silloin tietenkin niitäkin pitää harjoitella. Eikä sopiva harjoitusympäristö varmaan ole jossain häissä nurkassa istumassa, vaan oikeasti sosiaalisten taitojen harjoittelu vaatii aitoa vuorovaikutusta.Samoin se vaatii tahtoa mennä toisten luokse. Sosiaalisten taitojen oppiminen on samanlaista kuin kaikki muukin oppiminen, eli siihen pitää kannustaa antamalla positiivista palautetta. Näiden taitojen oppiminen on kokonaisvaltaista toimintaa, johon kuuluu muukin kuin vain joku huone, missä istutaan piirissä ja heitellään palloa toinen toiselle. Terveiden sekä tasapainoisten ihmissuhteiden luomiseen kyllä kuuluu myös ravintoloissa sekä konserteissa käyminen sekä se muukin sosiaalinen kanssakäyminen kuin vain “vanhempien ihmisten kunnioittaminen”, mikä kuitenkin on hyvin tärkeää.

Mutta jos kaikki kanssakäyminen muiden kanssa päättyy katastrofiin eli huutamiseen, niin silloin ei varmasti ole tuollainen visiitti esimerkiksi isovanhempien luokse ole miellyttävä kokemus. Ja tuolloin tulee sitten tuolle huutamisen kohteelle sellainen asenne, että “miksi hän edes yrittää käyttäytyä, kun siitä sitten huutamista seuraa joka tapauksessa?”. Jos ihmiselle ei koskaan puhuta mitään tai hänen mielipiteensä ei muita kiinnosta, niin ei häntä sitten varmaan myöskään ei kiinnosta muiden kanssa keskusteleminen. Aito keskusteleminen tarkoittaa myös sitä, että henkilön vastauksia kuunnellaan, sekä niihin annetaan positiivista palautetta. Jos kaikki keskustelut, mitä toisen kanssa käydään ovat luonteeltaan vähätteleviä sekä sellaisia, että toinen on jotenkin alempiarvoinen kuin toinen, niin silloin eivät sosiaaliset taidot pääse kyllä kehittymään.

Miksi toinen aloittaisi mitään keskusteluja, jos häntä sitten vain vähätellään? Ihmisen mieli on kuin lukko, jota ei koskaan saisi pakottaa sellaiseen tilaan, että toista pakolla yritetään muuttaa muiden mieleiseksi. Jos ihmistä aletaan pakottaa johonkin muottiin, alkaa hän sitten etääntyä muista. Tuolloin voidaan kysyä, että miksi ihminen käyttäytyy huonosti? Jos ainoa asia, minkä kautta ihmistä huomioidaan on rankaiseminen, niin silloin tulee eteen tilanne, että ihminen saattaa oikeasti pitää tuollaista kokemusta positiivisena. Ja kaikkein maukkaimpia tilanteita tulee sitten eteen silloin, jos henkilön kysymyksiin ei reagoida koskaan, jolloin hän saattaa joutua herättämään huomiota esimerkiksi silloin, kun tuo henkilö haluaa vessaan.

Jos hän sitten esimerkiksi röyhtäisee pöydässä tai muuten herättää kiusallista huomiota, niin ainakin silloin keskustelu katkeaa. tällä tavoin hän saa sitten jonkun kertomaan, missä vessa sitten on. Tämä nyt ei kuitenkaan varmaan ole mitenkään erityisen mukava tapa tutustua muihin ihmisiin, ja saattaa olla hiukan kiusallista, jos toinen kiroilee tai juo olutta omasta pullosta esimerkiksi lasten kastetilaisuudessa, mutta se saattaa olla ainoastaan yritys saada muut huomioimaan tuon henkilön  itsensä tarpeita. On kuitenkin ihmisiä, joiden tuntomerkkeinä on huono käytös, ja yksi näistä ovat erilaiset luovan työn tekijät. He ovat usein jotenkin huomiota herättäviä ja sama koskee myös esimerkiksi filosofeja, joista monet ovat kuuluisia “pienistä omituisista tavoistaan”, ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä, miten näin pääsi tapahtumaan. Filosofiksi ei tulla muutamassa minuutissa, vaan se vaatii hieman panostusta erilaisiin opintoihin. Toisin sanoen se, että henkilö osaa kopioida jonkun Aristoteleen  Nassim Nicholas Talebin tekstejä ei tee hänestä mitään Platonia.

Sen pystyy jokainen meistä tekemään. Filosofian harjoittajan tehtävänä on pohtia sitä, mikä on totuus jostain asiasta arvioiden sitä jokaiselta mahdolliselta puolelta. Tuolloin hän ei pyri tekemään mitään tieteellistä todistusta tai empiiristä tutkimusta jostain asiasta, vaan pyrkii retorisesti esittämään asian niin, että siitä ei löydy virheitä. tällöin tullaan filosofian klassiseen tehtävään, missä pyydetään pohtimaan sitä, miksi jollain professorilla on pöydällään lasillinen vettä?

Arkiajattelussa voimme vain todeta, että pöydällä on lasi vettä, ja mitä se meille kuuluu, mitä professori pöydällään pitää. Mutta kun vastataan filosofian tehtävään, niin silloin siihen pitää vähän enemmän tekstiä saada. Joten voimme lähestyä tätä kysymystä siten, että ehkä professori näyttää tuolla vesilasilla jotain merkkejä opiskelijoille siitä, että edessä on vaikea tentti. Tai sitten hän aikoo puhua paljon, jolloin hänen pitää sitten välillä kostuttaa suutaan. Tai ehkä tuo merkki on se, mikä kertoo muille, että jollain henkilöllä on koevastaukset, ja ne voidaan sitten ostaa. Kyseinen merkki voisi sitten olla myös sovittu merkki siitä, että professoria on uhattu, ja siksi hän on joutunut nuo vastaukset antamaan. Tai ehkä se sitten on vain pöydälle unohtunut lasi, jolla ei muuta merkitystä ole, kuin että siivooja ei ehkä ole tuossa huoneessa sitten käynyt.

Tai ehkä siivoojan tehtäviin ei kuulu pöytien siivoaminen. Toisaalta hän saattaa olla jotenkin rasistinen, jos professori on kotoisin vaikka arabiasta tai sitten syy tähän laiminlyönti voi olla puhtaasti poliittinen. Eli siivooja jättää ikään kuin mielenosoituksellisesti professorin pöydän pyyhkimättä siksi, että hänen pitämänsä taloustiedon tai taloustieteen luento ei ole häntä miellyttänyt. Tai ehkä professorin kehittämä robotti on vienyt puolet tuon alan työpaikoista. Kyseistä pohdintaa voidaan jatkaa loputtomiin, mutta tämä nyt vain on esimerkki siitä, miten filosofinen ajattelu eroaa arkiajattelusta. Samoin voimme vain sanoa, että joidenkin filosofien ajatukset eivät ole mitenkään miellyttäviä.

Yksi niistä suurista ajattelijoista, joiden mielestä väkivaltaa ei saanut käyttää kasvatuksessa on Jean-Jacques  Rousseau (1712-1778), jonka näkemys rankaisusta on hiukan erikoinen. Jos lapsi rikkoi huoneensa ikkunan, niin silloin häntä ei saisi koskaan lyödä, vaan ikkuna jätetään vaikka kuukaudeksi korjaamatta, jolloin lapsi varmaan oppi sen, että koskaan ei saa ikkunoita rikkoa. Toki jos tuo tapahtui monilapsisissa perheissä kuten lastenkodeissa, niin silloin kyseinen lapsi saattoi saada nenilleen siksi, että lunta satoi taloon sisään. Kuitenkin Rousseaun oppi rankaisemisesta oli sikäli perusteltu, että näin ei kukaan voinut ryhtyä sankariksi tämän asian kautta. Ikkunan rikkomisesta seurannutta rangaistusta ei voinut kukaan koskaan silloin väittää Rousseaun taholta tulleeksi yliampuvasti toteutetuksi reaktioksi, eli aiheettomaksi pahoinpitelyksi joka seurasi puhtaasta vahingosta.

Toki joku olisi voinut kysyä niiltä lapsilta, että olisiko mahdollisesti käynyt niin, että lapset heittivät palloa huoneessaan, ja toki jos kaikki lapset olivat sisällä, ja ikkuna rikkoutui niin, että lasinsirut löytyivät huoneesta, niin silloin joku olisi heittänyt pallon ulkoa. Tuolloin saattoi olla kyseessä yritys lavastaa joku noista lapsista syylliseksi tekoon, josta periaatteessa seurasi korvausvaatimus. Rousseaun kasvatusmalli on asia, mitä pidetään modernin kasvatuspsykologian esiasteena, ja sitä kautta on kehittynyt mallioppimisen malli, joka perustelee väkivallattoman kasvatuksen sillä, että lapsi tottuu väkivaltaan, ja vaikka hän ensimmäistä selkäsaunaa pelkää, niin silti tuo lapsi sitten alkaa tottua siihen, että häntä lyödään.

Kyseisestä tavasta sitten seuraa tilanne, missä hän oppii sen, että heikompaa saa alistaa sekä hakata. Tuloksena on sitten jotain aivan sanoinkuvaamattoman kammottavaa, jos tuollainen ihminen sitten tulee töihin vanhainkotiin tai vastaavaan paikkaan, jolloin hän siirtää oppimansa käytösmallin noihin avuttomiin ihmisiin. Syy miksi ruumiillinen kuritus on kiellettyä johtuu siitä, että me kaikki menemme sitten myöhemmin vanhainkotiin, ja siellä ei varmaan ole mitenkään mukavaa olla, jos hoitaja on sitten kokenut toistuvaa fyysistä pahoinpitelyä, minkä kautta hän on oppinut, että avuttomia ihmisiä saa hakata. Ja tämä muuten tarkoittaa sitä, että tuollainen ihminen, joka on kokenut väkivaltaa kotonaan käyttää sitä usein omaa perhettään kohtaan.

Tuon asian takia pitää perheväkivaltaan suhtautua todella vakavasti. Näet jos ihminen pahoinpitelee lapsiaan tai vaimoaan, niin hän siirtää tuon käytösmallin eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Kuten eräs Neuvostoliiton tiedeakatemian työntekijä asian ilmaisi, niin tuollainen sosiopaattinen käytös periytyy. Tässä tapauksessa kansanomainen ilmaisu kuuluu “kusipäiden lapsista tulee kusipäitä”. Se tarkoittaa sitä, että periytyminen ei ole näissä tapauksissa geneettistä, vaan se tapahtuu mallioppimisen kautta, ja siksi perheväkivalta pitää saada loppumaan.

http://huonostikayttaytyvamies.webnode.fi

Miksi ihmistä ei saa jättää yhteisön ulkopuolelle?

Ihmisten kiusaaminen sekä eristäminen yhteisöstä on erittäin ikävää, koska tuolloin he siirtävät saamansa käytösmallin suoraan työelämään sekä omiin lapsiinsa, joiden toiminta sitten muuttuu vähintään yhtä miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi kuin hänen vanhempiensa käytös, ja siitä sitten seuraa hyvin vakavia ristiriitoja ihmisten välillä. Kun puhutaan siitä, kuinka laitostunut ihminen ikään kuin kovettuu, ja hänen toimintamallinsa muuttuu jotenkin raaemmaksi jokaisen vankilassa käyntikerran jälkeen, niin silloin kyseessä on henkilö, joka on saanut vankilasta jotain mielestään upeaa.

Ehkä häntä on siellä sitten kuunneltu tai hänellä on kavereita, kun tuo henkilö sitten kerran toisensa jälkeen palaa tuonne laitokseen, ja on siellä sitten aina vain raaemmista rikoksista istumassa. Kun puhutaan siitä, millainen kuva henkilöllä on silloin yhteiskunnasta, niin silloin kyllä pitää hiukan miettiä, miksi joku henkilö haluaa istua suuren osan elämästään jossain laitoksessa, joka ei kuitenkaan ole kenenkään muun mielestä sellainen, missä kukaan tavallinen ihminen haluaa olla.

Kuitenkin ainakin itse olen sitä mieltä, että tuollaisessa tapauksessa on yhteiskunta onnistunut luomaan henkilön, joka tuntee ikään kuin mielihyvää päästessään lehtien kansiin jotenkin vaarallisena ihmisenä. Aina välillä lehdissä näkee ihmisiä, joilla ei ole mitään omaatuntoa tekojensa takia, ja sen vuoksi monet varmaan ihmettelevät sitä, miksi tuollainen henkilö pääsee kerran toisensa jälkeen pois laitoksesta tekemään lisää rikoksia? Vankilat ovat rikoksen korkeakoulu sanotaan monissa poliisien haastatteluissa, eli joskus kun henkilö on joutunut vankilaan, niin hänen tekonsa ovat muuttuneet raaemmiksi sekä suunnitelmallisemmiksi, ja siksi tuosta asiasta keskustellaan välillä hyvin vakavasti.

Miten sellainen ihminen kuin Veikko "Jammu" Siltavuori tai joku muu vastaava ihminen voi päästä pois vankilasta, vaikka hän on tehnyt useita väkivaltarikoksia, ja sitten kun tuo mies palaa siviiliin, niin silloin hän sitten päättää tehdä kaksi hyvin järkyttävää rikosta, minkä takia hän joutui sitten Niuanniemen sairaalaan. Miten kerta toisensa jälkeen täysin paatunut psykopaatti kykenee sitten vakuuttamaan ehdonalaisesta päättävät henkilöt siitä, että hän on muuttunut vankilassa?

Syy tähän on se, että tuollainen ihminen on laitoksissa oppinut mielistelemään arvioijia todella hyvin. Kun vankilan työntekijät arvioivat henkilön valmiuksia yhteiskunnalliseen elämään, niin he merkitsevät muistiin esimerkiksi sen, mitä arvioitava vastaa, kun hänelle kerrotaan tiettyjä hiukan noloja asioita tuon henkilön persoonasta. Silloin vankilan työntekijä arvioi kohteensa reaktioita, eli arvioitavan pitää kyetä hillitsemään itseään noissa keskusteluissa. Myös mustetahratestejä tehdän vankien mielenlaadun arvioimiseksi.

Tuossa legendaarisessa testissä testataan henkilön asenteita sekä mielikuvitusta ja samalla myös realiteetin tajua, eli käsittääkö henkilö oman rikoksensa vakavuuden ja sen mitä se merkitsee hänen tulevalle elämälleen. Monet ihmiset luulevat, että noissa testeissä huijaaminen on kovin helppoa, mutta voin vakuuttaa, että se ei ole totta. Esimerkiksi narsisti kärähtää tuollaisessa kokeessa hyvin nopeasti siinä, että hän ei käsitä oman tekonsa vaikuttavan omaan elämäänsä. Narsisti saattaa kuvitella oikeasti, että joku rautatieaseman jengi sitten hallitsee valtiota, ja samoin hänen tavoitteensa tulevaa elämää kohtaan ovat täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, mitä hän on tehnyt. Esimerkiksi henkilö joka on jengissä tehnyt jopa satoja ryöstöjä saattaa kuvitella, että hänestä voidaan tehdä vankilan johtaja tai jonkun kaupungin nuorisotyön johtaja.

Tai sitten tuollainen henkilö kertoo avoimesti olevansa kostonhimoinen, mistä seuraa sitten tuntikausien monologeja siitä, mitä hän tulisi oman juttunsa todistajille tekemään. Kuitenkin joskus ihminen onnistuu harhauttamaan psykiatreja, jotka sitten kirjoittaa tuollaiselle hyvinkin vaaralliselle henkilölle "terveen paperit", ja siitä sitten saattaa seurata asioita, jotka ovat varsin kamalaa luettavaa, ja siksi psykiatrin pitää olla hyvin tarkka siitä, kenelle hän sitten antaa tällaisia asiakirjoja käteen, koska hän voi olla hyvin vaarallinen ympäristölleen. Kun puhutaan siitä, että joku psykopaatti saattaisi päästä ulos vankilasta esittämällä tervettä on kauhistuttava ajatus. Psyko- tai sosiopaatin ongelmana on se, että hän ei koe mitään tunnereaktiota esimerkiksi surmatessaan jonkun ihmisen.

Psykopaatti ei kuitenkaan myöskään saa nautintoa tehdessään veritöitä, ja siksi hän on loistava valinta esimerkiksi tarkka-ampujaksi. Sotilasasinatuntijat ovat kautta aikojen halunneet värvätä erikoisjoukkoihin henkilöitä, jotka eivät tee mitään muuta kuin sen, mitä on käsketty. Tuon takia esimerkiksi USA:n hallituksella on ollut PROJECT ARTICHOKE:n kaltaisia ohjelmia. Syy siihen, miksi tästä asiasta kirjoitan nimen omaan USA:n hallituksen kannalta on se, että osaa paremmin englantia kuin venäjää, ja uskon että myös venäjällä tai neuvostoliitossa on ollut vastaavia ohjelmia, missä psykopaatteja koulutetaan esimerkiksi kommandomiehiksi tai salaisiksi agenteiksi. Tuolloin puhutaan hallitusta psykopatiasta, missä henkilö tottelee esimiehensä käskyjä eikä kylvä väkivaltaa ja kuolemaa ympäriinsä

Tuollainen henkilö olisi loistava työntekijä esimerkiksi juuri SEAT-team 6:een tai Osasto "V":hen, koska hän tekisi tehtävänsä kylmästi sekä "ammattitaidolla". Puhutaan että noissa koulutusohjelmissa henkilöä opetetaan mielistelemään esimerkiksi psykiatreja, jotta nämä eivät huomaa, että kyseessä on "operaattori". Tuollainen henkilö voidaan ikään kuin soluttaa juuri SEAL team 6:en kaltaiseen eliittiosastoon, ja siitä sitten voi seurata ikävyyksiä, jos joku esittää hänelle olevansa vaikkapa se taho, joka saa oikeuden antaa teloituskäskyjä. Tuolloin voi joku tavallinen rikollinen saada käteensä esimerkiksi kommandon, joka on koulutettu "pimeisiin" erikoistehtäviin. Ja ajatelkaa, mitä esimerkiksi Mafia voisi tehdä tuollaisella ARTICHOKE tai PHOENIX-ohjelman kouluttamalla asiantuntijalla. Eli tuolloin kyseessä olisi joku todellisen elämän "tyttö nimeltä Nikita", joka ohjelmoidaan palvelemaan jonkun järjestön tarkoituksia viimeiseen asti.

http://sosiopatiajayhteiskunta.webnode.fi/

Darwinin evoluutiomalli sekä pohdintaa siitä, miksi me ihmiset olemme toisia lajeja ylevämpiä ainakin omasta mielestämme.

Charles Darwin
(1809-1882)

Darwin sekä evoluutio ovat kaikille ihmisille tuttuja asioita. Evoluutioteoria joka on nykyaikaisen teiteenharjoittamisen kulmakiviä on myös äärimmäisen julma näkemys luonnosta sekä siitä, mitä varten esimerkiksi lajit ovat olemassa. Lajien synty liittyy kykyyn mukautua luonnon sekä muun ympäristön asettamiin vaatimuksiin, ja kuitenkin lajien elämä riippuu siitä, että onko niillä tarpeeksi ravintoa vai ei. Jos laji on liian ylivoimainen muihin nähden, niin se metsästää lopulta oman ruokansa loppuun, joten myös tällainen tapaus voi olla yksi niistä paljon puhutuista ekologisista lokeroista, mitkä sitten myöhemmin johtavat laiin tuhoon. Jos joku laji on metsästäessään niin ylivoimainen, että sille ei löydy mistään haastajaa, niin kuitenkin se voi olla vaarassa kadota sukupuuttoon.

Näet kyseessä on usein suurikokoinen laji, jonka kasvu täyteen mittaansa on todella aikaa vievä prosessi. Tuollainen laji on Anaconda. Kyseinen jättimäinen kuristajakäärme voi kasvaa 15 metrin pituiseksi, mutta kuitenkin sillä on melko paljon vihollisia. Syntyessään anacondan poikanen on vajaa 15 senttimetrin pituinen, ja siksi erittäin houkutteleva välipala linnuille, joista osasta tulee myöhemmin sen ruokaa. Eli tässä tapauksessa lajin uhkana ovat sen omat saaliseläimet, joita se sitten aikuisena käyttää ravinnokseen. Toinen tapaus tästä on Tyrannosaurus Rex. Jurakauden mahtipontinen petoeläin, jonka puruvoima oli noin 5 000 kiloa neliösenttimetriä kohti. Kuitenkin tuo lisko oli varsin haavoittuvainen, koska sen munia rosvottiin melko tehokkaasti.

Kyseisen lajin kohtaloksi koitui sitten lopulta Jukatanin kohtaan pudonnut valtava meteoriitti, joka synnytti Meksikonlahden, ja tuossa törmäyksessä maahan aukeni valtava tulivuoren kraateri, josta sitten pääs ilmakehään valtavasti vesihöyryä sekä vulkaanista tuhkaa mitkä aiheuttivat sitten ydintalven, joka surmasi 90 prosenttia maan kaikista eläimistä. Kun puhutaan Tyrannosaurus Rex:istä, niin tuo meteoriitti oli kuitenkin vain viimeinen niitti tuolle eläimelle, joka aikoinaan hallitsi maailmaa.

Hirmuliskojen määrä oli näet vähentynyt jo aikaisemmin. Tyrannosaurusten kuten myös joidenkin muiden hirmuliskojen kohtalona olivat noin 15 senttimetrin mittaiset alkunisäkkäät, jotka vaanivat niiden poikasia ja ryöstivät munia, ja tuo munarosvojen tekniikka oli hyvin tehokasta. Ne varoivat rikkomasta munien kuorta, vaan hiipivät noiden liskojen pesiin, ja tekivät pieniä reikiä niiden minien kuoriin, mistä ne sitten imivät munan sisällön vatsaansa.

Tuolloin liskot eivät havainneet yöllistä vierailua, ja samoin kun hirmuliskot kuoriutuivat olivat ne loistavaa riistaa alkukissoille sekä linnuille, joita oli alkanut kehittyä Jurakauden puolivälissä. Mutta teitenkin myös tyranniliskojen raivokas saalistus verotti muuta liskokantaa, ja tuolloin ne itse alkoivat kärsiä ravinnon puutteesta. Mutta kuten tiedämme, niin hirmuliskojen sukupuutto on monen tekijän summa. Kun puhutaan sopeutumisesta ympäristöön, niin tuo ydintalvi oli sitten esimerkki asiasta, jota ei ratkaista puremalla. Sää sekä ravinto ovat asioita, jotka ratkaisevat eloonjäämisen luonnon julmassa pelissä, joka samalla loihtii esiin kaikkein hienoimpia taideteoksia, mitä ihminen voi koskaan kuvitella.

Evoluutio on asia, joka on luonut eteemme sellaisen tilanteen, missä vain geneettisesti parhaat yksilöt saavat elää. Kun puhutaan darwinismista, niin se on luonut eteemme myös kammottavia asioita, eli ajatuksen siitä että joku ihminen olisi toista parempi. Tämän ajatuksen eräs filosofi nimeltään Friedrich Wilhelm Nietzsche jalosti opiksi, jota kutsutaan nimellä ”yli-ihmisoppi”. Tuon opin mukaan ihmisten johtajiksi nousevat henkilöt, jotka ovat muita ylevämpiä moraalisesti sekä muiden avujensa ansiosta. Kyseinen teoria on eräs stoalaisen filosofian suuntauksen radikaaleimmista esimerkeistä. Tuo oppi kuitenkin ajoi natseja murhaamaan säälittä miljoonia ihmisiä, koska he olettivat olevansa noita yli-ihmisiä.

Tämä kammottava massamurhaaminen oli osa eugeniikkaa, natsien rodunjalostusohjelmaa, mistä käytetään nimitystä ”kiihdytetty evoluutio”. Tämä termi tarkoittaa sitä, että ihmisiä pidetään äärimmäisen huonoissa oloissa, ja sitten luonnonvalinta suosisi perimältään kaikkein vahvimpia ykslöitä. Kyseinen toiminta on tuomittu kaikissa muodoissaan äärimmäisen brutaalina sekä julmana metodina epäinhimilliseksi sekä rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Kun me ihmiset katsomme itseämme taaksepäin, niin luolamiehet eivät jättäneet omiaan heitteille vaan hoitivat myös vammaisia ryhmän jäseniä.

Vaikka toki Neandertalin ihmiset söivät nuo heimonsa jäsenet heidän kuoltuaan, niin kuitenkin he kuolivat luonnollisen kuoleman. Kehittyneempi nykyihminen tai Cro-Magnon-ihminen eivät omiaan syöneet, ja epäilen että kannibalismi koitui osittain Neandertalin ihmisen kohtaloksi. Kun puhutaan siitä, mitä esimerkiksi meidän eettinen säänöstömme sanoo tuskan tuottamisesta eläimelle tai ihmiselle, niin missään nimessä ei koskaan saa tuottaa tarpeetonta tuskaa tai surmata yhtään luontokappaletta ilman pätevää syytä. Kun puhutaan esimerkiksi ihmisen toiminnasta muita lajeja kohtaan, niin voidaan sanoa, että emme ole niitä kaikkein anteeksiantavimpia olentoja maailmassa. Luonnonvalinta on tehnyt meille ajatusmallin, mitä kutsutaan sosiaaliseksi vastuunkantamiseksii.

Ja jos yhtä ihmistä vastaan hyökkää eläin, niin toki silloin lähdemme tuota eläintä jäljittämään sekä pyrimme sen surmaamaan. Se on aivan itsestään selvä jokaiselle ihmiselle. Mutta kuitenkin pitää saada kiinni nimenomaan se karhu tai susi, joka on ihmisten päälle käynyt. Ei ole mitään järkeä siinä, että parikymmentä karhua tai sutta ammutaan, jos tuota ihmistä vahingoittanutta eläintä ei saada kiinni. Vain tuo yksi yksilö on päässyt ihmislihan makuun, ja jos sitä ei metsästä löydetä, niin se jatkaa hyökkäyksiään.

Evoluutio on erittäin mielenkiintoinen asia, ja sitä voidaan tarkastella monella tavalla. Yksi evoluution muodoista on perimätietoon perustuva käytöstapa, joka on kehittynyt lajillemme, jotta pällemme ei hyökättäisi. Samoin koiraeläinten tapa repiä saaliita elävältä johtuu siitä, että tuo brutaali saalistuksessaan käyttämä tekniikka toimii samalla varoituksena muille lajeille siitä, mikä niitä odottaa, jos ne hyökkäävät hyeenakoirien päälle.

Yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista, mitä evoluutiosta on koskaan esitetty on se, että jollain planeetalla olisi tapahtunut se, että robotit olisivat alkaneet kehittyä spontaanisti. Tuon mallin esitti aikoinaan Puolalainen tieteiskirjailija Stanislaw Lem kirjassaan ”Voittamaton”. Siinä avaruusaluksen automaatit olisivat kehittäneet itseään spontaanisti niiden tietokoneisiin ohjelmoitujen evoluutiomallien avulla. Tuloksena on metallinen hyönteisparvi, jonka kanssa sitten aluksen miehistö joutuu tekemisiin. Nuo robottihyönteiset sitten kohtaavat ydinkäyttöisen androidin, joka saa sitten ne lopettamaan toimintansa aluksen miehistöä vastaan.  

kirjabloggaus.blogspot.fi

Mietteitä siitä kannattaako meidän muokata perimäämme vai ei, ja vaikka vastaamme mitä hyvänsä tähän kysymykseen, niin tuloksena on ongelmia

Elokuva ”Species” tai ”Peto” on oikeastaan hyvin paljon samanlainen tieteistarina, kuin mitä esimerkiksi Carl Saganin teoksen pohjalta tehty ”Ensimmäinen yhteys” on. Mutta toisin kuin ”Ensimmäisessä yhteydessä” niin ”Pedossa” tietenkin on synkkä pohjaväre. Siinä ihmiskunta on saanut yhteyden toiseen sivilisaatioon, joka lähettää sitten meille tiedon siitä, kuinka valmistetaan keinotekoinen DNA-pätkä, mikä liitetään viruksen avulla meidän ihmisten perimään. Tuo liittäminen tapahtuisi sikiön ollessa blastulavaiheessa, jolloin virus liittyy kaikkiiin soluryhmiin, mitä ihmisen kehossa on.

Kyseisessä elokuvassa tietenkin tuo DNA-pätkä liitetään ihmiseen, ja silloin alkaa tapahtumaketju, mikä johtaa useiden ihmisten kuolemaan. Tässä vaiheessa voidaan huomauttaa, että SETI-ohjelman tutkijoilla pitäisi olla erittäin hyvät paperit, ja ei kovin lahjakas ihminen tarvitse olla kyseessä, kun hän tajuaisi, että esimerkiksi oman perimämme muuttelu sitten saa aikaan sen, että tutkijaryhmä kerjää oikeasti ongelmia. Mutta onneksi tämä "Species"-elokuva on vain mielikuvituksen tuotetta, eikä sillä toivon mukaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Eli tämä kirjoitelma on vain pohdintaa siitä, mitä vastuuton geeneillä leikkiminen voisi saada aikaan.

Kun mietitään tuon kokeen realistisuutta, niin silloin kyllä itselleni tulee mieleen sellainen kysymys, että kuka tiedemies oikeasti ryhtyisi tutkimaan jonkun DNA-pätkän toimintaa liittämällä se planeettamme vaarallisimpaan sekä älykkäimpään lajiin. Varsinkaan kun tuo humanoidi ei hänelle varmaan ole kuitenkaan kertonut täsmällisesti sitä, mitä tuo DNA-pätkä sitten tekee oliossa, mihin se on siirretty. Tuossa elokuvassa tietenkin vilisee hallituksen agentteja sekä muita vastaavia henkilöitä, ja sitten eräänä päivänä koe päätetään lopettaa.

Tuolloin hallituksen agentit määräävät koekaniinina käytetyn olion tuhottavaksi, jonka jälkeen elokuva muuttuu varsin mielenkiintoiseksi, koska nuo agentit tietenkin käyttävät olion tuhoamiseen kaasua. Kun mietitään tuota tappovälinettä, niin silloin kyllä varmasti alkaa jokainen ihminen hiukan hymyillä, koska tuo määräyksen antaja ei varmasti ole koskaan ajatellut, että tuo olio voisi olla immuuni esimerkiksi hermokaasuille tai syanidille.

Monet ihmiset eivät varmaan ole koskaan miettineet sitä, että esimerkiksi Kobrat sekä merikäärmeet kehittävät oikeastaan samaa myrkkyä, mikä on hermokaasun vaikuttava ainesosa. Sen takia on eläimiä, joihin ei tuo botoksiini-niminen hermomyrkky vaikuta ollenkaan. Ja silloin ei tietenkään myöskään esimerkiksi VX- tapa noita olioita. Kun taas puhutaan syanobakteereista, niin niiden tiedetään olevan immuuneja esimerkiksi syanidille. Syanidi vaikuttaa ihmiseen siten, että se estää solujen hapen saannin, jolloin uhri kuolee erittäin nopeasti. Kuitenkin jos puhutaan siitä, että joku oikeasti tekisi tällaisia kokeita, missä ihmisalkioon siirretään täysin outoja DNA-paloja, niin uskoisin, että he eivät tätä koetta mitekään erityisen kevyin mielin tekisivät.

En usko että tuota DNA-pätkää muutenkaan lähdettäisiin tuottamaan missään laboratoriossa, koska itseasiassa kaikki maailman DNA-pätkät ovat viruksia. Jos ihmisen tai minkään muun eliön perimää lähdetään muuttelemaan tieteen nimissä, niin tuloksena voi olla olento, joka käyttäytyy hieman eri tavalla, kuin mitä on totuttu näkemään, ja vaikka tuossa elokuvassa tietenkin kyse on kauhuolennosta, niin kuitenkin voidaan sanoa niin, että ihmisen toiminta varmaan edesauttaisi tällaisen hyvin ikävän tilanteen syntymistä. Näet uskoisin itse että jokaisella lajilla on tietenkin myös jonkinlainen itsesuojeluvaisto, mikä sitten varmasti ilmenee vihan tunteena noita ihmisiä kohtaan, jotka ovat sitä halunneet vahingoittaa. Tällä tarkoitan sitä, että tuo ihmisen luoma olio varmasti käyttäytyy sen jälkeen vihamielisesti meitä kohtaan, ja tietenkin pelko ilmenee myös luonnossa aggressiona.

Esimerkiksi käärme voi iskeä isompaa eläintä peloissaan, vaikka se ei tätä muuten söisikään, ja se johtuu siitä, että tuo eläin pelkää toisen vahingoittavan sitä. Vaikka miten haluaisimme olla luomakunnan herroja, niin silloin tietenkin pitää silti muistaa sellainen asia, että mikään eläin ei tuolla luonnossa ole sitä varten, että muut söisivät sen. Toki joillakin eläimillä on sellainen tapa, että niiden toukat voivat käyttää niiden ruumista ravintonaan tai koiras syödään perittelun päätteeksi, jotta rukoilijasirkkanaaras saa tarvitsemaansa proteiinia munintaa varten. Tai jotkut etanat sitten antavat jonkun lokin syödä itsensä, ja niitä ympäröivä limakerros sitten suojaa tuota pientä eläintä lokin vatsahapoilta.

Ja sitten tuo etana matkustaa ikään kuin vapaamatkustajana tuon lokin sisällä, ja jos se sitten haluaa pois, niin tietenkin botoksiini tai joku maksamyrkky varmasti saavat tuon lokin laskeutumaan Mutta varsinaisesti mikään eläin ei tarjoile itseään puhtaasti ravinnoksi toisille eläimille. Kun puhutaan tuon elokuvan juonesta, niin tietenkin tuo olio tappaa ihmisiä, mutta toki tuossa toiminnassa on paljon itse aiheutettua väkivaltaa. Jos taas tuollaista elokuvaa ajatellaan puhtaasti tieteelliseltä kannalta, niin niiden esittelemä tiedemiestyyppi on erittäin lapsellinen tai huonosti koulutettu, koska mitään perimän muuttamisia ei pidä lähteä tekemään, jos ei olla varmoja siitä, mitä tuollainen DNA-pätkä sitten tekee ihmisen tai jonkun muun lajin käytökselle.

On olemassa esimerkiksi kasvissyöjiä, jokta purevat suuttuessaan, vaikka eivät pureman kohdetta muuten söisikään. Yksi näistä on rotta, joka nurkkaan ahdettuna hyökkää vaikka karhun päälle, vaikka ei tätä muuten ravinnokseen käytä. Mutta kuonon päähän tuleva purema ei varmaan kontiosta mukavalta tunnu. Kuitenkin voidaan tehdä kauhuelokuva sellaisesta tilanteesta, missä joku tiedemies jalostaa geeniterapian avulla lihaa syövän rotan.

Eli hän liittää näädän hampaiden sekä käytöksen määräävän geenin rottiin, ja käy niiden avulla rottasotaan. Siinä voi sitten jollekin tulla itku, kun tuollainen supersosiaalinen näätälauma lähtee liikkeelle. Tällainen käsikirjoitus voidaan tietenkin julkaista myös esimerkiksi ”Like”-kustantamon toimesta. Siinä sitten nälkäinen rottalauma muuttaisi kaupungin maanpäälliseksi helvetiksi, jossa olo on kuin teurastamolla. Tuossa elokuvassa esitellään muuten geenimanipulaation avulla luotu superhiiva, joka syö pari tutkijaa laboratoriossa.

Muuntolajisten eliöiden luominen on vaarallista, koska niitä usein hyljeksitään luonnossa. Se tietenkin vahvistaa epäsosiaalista käytöstä, ja kun puhutaan tilanteesta, missä joku geeni saa aikaan sen, että esimerkiksi kasvissyöjä hyökkää jonkun muun eläimen kimppuun, niin silloin tietenkin unohdetaan se, mitä tuo sama geeni tekee esimerkiksi ihmisen kaltaisessa lihansyöjässä. Kasvissyöjä ei käytä puremaansa muuta kuin itsepuolustustilanteessa, mutta lihansyöjä metsästää hampaillaan, joten tuollainen geeni voi saada aikaan sellaisen asian, että lihansyöjästä tulee väkivaltaisempi.

Kuitenkin ihminen on planeettamme kehittynein sekä väkivaltaisin laji, joka sitten varmasti osaa itseään puolustaa. Vaikka tällainen ihmisen perimän muuttaminen on tietenkin moraalisesti väärin, niin tietenkin esimerkiksi Pentagon varmasti on kiinnostunut sotilaasta, joka on immuuni hermokaasuja vastaan sekä vahvempi ja nopeampi sekä älykkäämpi ja ryhmätyökykyisempi kuin muut maailman sotilaat ovat.

Sen takia puhutaan siitä, että USA:n ja venäjän asevoimilla on laajoja geneettistä perimää koskevia tutkimuksia, joiden avulla pyritään luomaan täydellisiä sotilaita, joiden avulla nuo laitokset sitten pyrkivät luomaan ideaalisia sotilaita, joilla ei olisi vaikeuksia totella saamiaan käskyjä. Esimerkiksi MONTAUK-ohjelmassa epäillään testatun ihmisen geneettisen perimän muuttelua, niin että saadaan aikaan tehokkaaseen sekä kurinalaiseen ryhmätoimintaan kykenevä olento, joka pystyy sitten myös itsenäisesti hoitamaan saamansa tehtävät kuten ne halutaan hoidettavan.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Henkilön käyttäytyminen kuvastaa sitä ympäristöä, missä hän on kasvanut

Jos ihmisen saama tieto jostain yhteiskunnallisesta ilmiöstä perustuu pelkkään median välityksellä saatuun tietoon, niin hänen käsityksensä ihmisistä on karikatyyri, ja kai esimerkiksi myös islamismia voidaan sanoa yhteiskunnalliseksi ilmiöksi. Muutenkin käsityksemme tuosta uskonnosta on melko rajoittunutta, eli uskomme että muslimi ei muuta tee kuin rukoile, tai heiluttele kadulla AK-47:ää ja polta USA:n presidenttiä esittäviä nukkeja, ja juoksentele länsimaiden lippujen yli. Samoin käsityksemme amerikkalaisesta kulttuurista on vähän samanlainen median vääristämä, missä poliisi juoksee ympäriinsä siviilipuvussa kravatti kaulassa, ja jokainen amerikkalainen omistaa tietenkin aseen, ja haluaa pommittaa arabeja.

Puvun käyttö on tietenkin sellainen asia, mitä kauheasti elokuvissa näytetään. syy tähän on se, että näyttelijä voi tuolloin vaihtaa vaatteita huomaamattomasti. Mutta jotkut myyntimiehet käyttävät jatkuvasti pukua, koska se ikään kuin antaa kaikupohjaa heille. Puvulla luodaan kuva osaavasta ihmisestä, joka tietenkin on koulutukseltaan vähintään juristi. Ja tuolloin pukua käytetään ihmisten jyräämiseen.

Ihmismieli on yllättävän ennustettavissa oleva paikka, jossa olevat käytös- ja tapa mallit periytyvät isältä pojalle. Kaikissa yhteiskuntaluokissa on tehtäviä, joita pidetään ikään kuin vähä-arvoisina. Esimerkiksi tietyissä laitoksissa WC-tilojen siivous teetetään kaikkein alimmilla yhteisön jäsenillä, eli mitään kovin tyylikkäitä nämä tiettyjen henkilöiden yritykset peitellä taustojaan esimerkiksi puolustusvoimissa tai rautatieasemilla eivät kyllä ole.

Kun katsotaan esimerkiksi henkilön ulkonäköä sekä esiintymistä, niin tietenkin on olemassa ihmisiä, joille sanotaan vähemmän kuin toisille, ja jos ihmiselle ei mitään koskaan sanota, niin silloin tietenkin käy joskus niin, että henkilö ikään kúin ampuu roolinsa yli, jolloin hänestä tulee karikatyyri, joka saattaa herättää hieman hilpeyttä kadulla. Se että ihmisellä ei ole mitään yhtymäkohtaa normaaliin elämään saa hänet joskus käyttäytymään todella omituisesti. Tässä tekstissä sanoilla “normaali elämä” tarkoitetaan esimerkiksi tuon henkilön ystävien sekä muiden hänen seurassaan olevien henkilöiden tulo- sekä muita taustoja.

Jos normaalissa yhteiskunnassa asuva ihminen esimerkiksi muuttaa asumaan  amish-yhteisöön, niin hän on tietenkin näistä ihmisistä aivan kuin joku “UFO”, kuten joissain piireissä on tapana sanoa. “Normaali yhteiskunta” tarkoittaa siis sitä ympäristöä, missä enemmistö valtion alueella asuvista ihmisistä elää. Vaikka joku “hiphop”-nuori saattaa olla omissa piireissään liikkuessaan melko huomaamaton, ja sulautua hyvin ympäristöön, niin tuossa “amish-yhteisössä” hän varmasti pistää silmään.

Sama koskee eurooppalaisia, jotka matkustavat esimerkiksi arabiaan. On paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat, että eurooppalainen “agentti” voisi kävellä siellä ympäriinsä burkhaan pukeutuneena, ja kukaan ei häntä huomaisi. “Agentti” voi tarkoittaa esimerkiksi huomaamattomasti toimivaa yliopiston opiskelijaa, joka haluaa tutkia islamilaista elämäntapaa, niin että häntä ei itseään havaittaisi, ja ihmiset toimisivat normaalisti hänen lähellään.

Parhaat versiot tästä ideasta ovat sellaisia, että esimerkiksi DELTA-FORCE soluttautuisi tuohon klassiseen arabinaisen asuun pukeutuneena johonkin kaupunkiin. Voin sanoa että se ei välttämättä ole kovin hyvä ajatus, koska saattaa olla, että he eivät välttämättä tiedä, että mistä arabimies sitten erottaa, että onko kyseessä nainen vai naiseksi pukeutunut mies? Mutta jos ajatellaan kuvitteellista tilannetta, että joku ihminen olisi syntynyt jossain toisella planeetalla tai avaruusasemalla, ja sitten hänet tuodaan Maan pinnalle, ja tehtäväksi annettaisiin selvittää se, miten ihmiset oikeasti eläisivät. Se miten hän tuolle asemalle on joutunut tai miten tuo hypoteettinen asema on tuonne avaruuteen tässä käyttäytymistieteellisessä  tehtävässä on sivuseikka.

Siellä olevat ihmiset tai olennot eivät ole koskaan käyneet Maassa, vaan heidän ainoa tietolähteensä planeetastamme on tiedutelutieto, mitä he ovat keränneet mediasta, sekä muilla tiedusteluvälineillä. Miltä tuollaisen olion mielestä me mahdamme näyttää? Olisi varmasti hupaisaa, jos hän valitsisi asunsa esimerkiksi MTV:n musiikkivideoiden mukaan, ja tietenkin hänellä olisi varmaan muitakin stereotypioita päänsä sisällä, jos hänen kaikki tietonsa meidän yhteiskunnastamme rajoittuisi siihen, mitä hän median avulla on saanut hankittua. Media antaa yhteiskunnastamme hiukan rajoitetun kuvan, missä esimerkiksi kadut kuvataan todella vaarallisena ympäristönä, ja kuten varmaan tiedämme, niin elokuvissa esitellyt tuotteet ovat oikeasti hyvin paljon erilaisia, kuin mitä ne oikeassa elämässä ovat, eli ihmiset käyttävät niissä pukuja, ja muutenkin toiminta on sellaista, että sitä ei oikeassa elämässä näe.

Kun puhutaan esimerkiksi normaalista yhteiskunnasta, niin tietenkin media varmasti antaa siitä aina hiukan vääristyneen kuvan, koska kukaan tuskin tulee koskaan tekemään kahden tunnin dokumenttia tavallisesta päivästä Helsinkiläisellä kadulla, missä ihmiset toimivat ilman, että he näkevät kameroita tai kukaan ei heidän normaalia kaupassa kassalla tapahtuvaa asiointiaan äänittäisi salaa, jolloin kyseessä olisi oikea asiakaspalvelutilanne, jossa henkilö kohtaa oikean asiakaspalveluvirkailijan, ja tietenkin asiakaspalvelua antava henkilö kohtaisi oikean asiakkaan, joka toimisi täysi aidossa tilanteessa, mitä ei olla koskaan varmaan esitetty siloittelematta.

Ja tuo tilanne varmasti poikkeaa paljon siitä, mitä noiden yhtiöiden tekemissä esittelyvideoissa on näytetty. Videoilla kukaan ei koskaan ole väsynyt, ja hänellä on aina täysin sopivat vaatteet. Samoin jokainen palvelutilanne päättyy aina siten, kuin asiakas olisi oikeassa. Kaikki asiakkaat eivät ole oikeassa, vaikka yhtiön johto niin sanoisi. Ja varsinkin ovelta-ovelle kauppiaille tehdään joskus sellaista, että heillä siivoutetaan asuntoja, tai vaaditaan seksipalveluita, jotta asiakkuuskandidaatti eli “liidi”sitten laittaisi nimensä korttiin, jota vastaan tuo yhtiö antaa hänelle kilometrikorvauksen.

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Asenteiden muutoksen sekä yhteiskunnan kehityksen seurauksena voimme nähdä paremmin myös omat virheemme.

Puhuttaessa yhteiskunnasta sekä erityisesti sen yhdestä toimijasta eli lapsista, niin olemme todella kasvaneet kansakuntana huomioimaan sitä, että päätöksiä tekevät viisaat ihmiset saattavat olla myös erehtyväisiä, mikä tietenkin on saanut aikaan paljon hyvää. Kun ennen päätöksiä tehtiin, niin kaikki asiat toteutettiin siten, että vain aikuisia tai äänestysikäisiä sekä vaalikelpoisia henkilöitä piti kuunnella, mutta nyt tilanne on ilmeisesti alkanut muuttua. Eli myös sellaisia tahoja on alettu kuunnella päätöksiä tehtäessä, jotka eivät seuraavissa vaaleissa saa äänestää tai asettua ehdolle.

Ennen oli tapana, että kun esimerkiksi lasta tai nuorta koskevia päätöksiä tehtiin, niin hänen ei ollut silloin sopivaa olla paikalla. Samoin vankiloiden tarkoitus oli ikään kuin "kasvattaa" ihmisistä sellaisia, että nämä pelkäävät sekä kunnioittavat esivaltaa, eikä vankeja ollut missään tapana edes kuunnella. He olivat rikollisia, joihin piti soveltaa kovia sekä korrekteja sääntöjä, niin että jokainen muisti sitten myös pelätä poliisia sekä kaikkia muita valtion virkamiehiä. Jos ihminen oli koulukodissa, niin hänestä tuli automaattisesti myös vanki, oli yhteiskunnallisten päättäjien tai siinä asemassa esiintyvien henkilöiden  näkemys asioista. Ja kun ihminen on vanki, niin silloin hän ei enää mihinkään kelpaa, eikä tietenkään kukaan sellaista henkilöä töihin ottanut. Tuolloin "vanhaan hyvään aikaan" oli tapana kertoa työnantajille, jos hänen palkkaamansa henkilö oli jossain laitoksessa ollut.

"Oli vain pakko käydä mestarille sanomassa", oli tarina, mikä kerrottiin lähes jokaisessa koulussa, jotta lapset jo nuorina muistivat pelätä sekä kunnioittaa esivaltaa, eivätkä koskaan kyseenalaistaisi yhtään mitään, mitä televisiosta sattui tulemaan. Silloin kauan sitten oli ihmisille luotu käsitys siitä, että esimerkiksi olutpullon varastaneen teinipojan tie oli sellainen kuin "Kerava, Pelso, Sukeva ja Kakola", eli hän ikään kuin lähtisi vapaaehtoisesti yhteiskunnasta pois, ja ryhtyisi tekemään kovan luokan väkivaltarikoksia ikään kuin toisten mieliksi, ja tietenkin median lempilapsi oli sellainen henkilö, joka oli jo nuorena lähtenyt rikoksen poluille, ja tuolla matkalla hän sitten teki vain koko ajan kovempia rikoksia. Se oli ohjelman täyttymys, kun tuollainen henkilö sitten siirrettiin Niuanniemen sairaalasta krematorioon saattajina vain pastori ja pari vanginvartijaa.

Siinä sitten jokainen tunsi olleensa oikealla asialla, kun tuollainen "lättähattu" tai pulipää siirrettiin viimeiselle matkalle, ja noiden ohjelmien tarkoitus oli ilmeisesti näyttää, että kukaan ei ole enää vaarassa. Vaikka rikos on kova, niin voidaan kysyä, että miten tällaista pääsi tapahtumaan? Eli miten aivan tavallinen ihminen ikään kuin kasvoi sellaiseksi, että hän alkoi ihannoida rikollisia? Kuinka ihminen joka tekee toistuvasti kovia väkivaltarikoksia ylipäätään päästetään pois laitoksista? Itselleni on mieleen tullut sellainen kysymys, että onko kaiken takana ollut se, että noille ehkä useita henkirikoksia tehneille paatuneille ammattirikollisen uran valinneille henkilöille anottiin armahdusta siksi, että he tekisivät uusia väkivaltarikoksia, kuten esimerkiksi maamme kuuluisin pedofiili Veikko "Jammu" Siltavuori teki?

Tämä nyt oli sitä mustaa huumoria, mutta esimerkiksi "Jammun" tapauksessa voidaan kyllä kysyä aiheesta, että miten tuo mies osoitti yhteiskuntakelpoisuuttaan, kun hänet viimeisen kerran päästettiin Kakolasta kotiin? Ja sitten yhtenä kauniina päivänä Veikko sitten sai ihmisten mielestä kärsiä tarpeeksi, ja häntä oltiin taas päästämässä pois vankimielisairaalasta, koska hän oli niin mukava setä, että surmasi kaksi koulutyttöä Myllypurossa, joten jonkun mielestä hänet sitten piti "humanitäärisistä syistä" vapauttaa.

 Mutta kuten voimme monesti todeta, niin me ihmiset pelkäämme lapsia aivan aiheesta. Lapset tulevat aikuisena käyttäytymään muita ihmisiä kohtaan samalla tavoin, kuin me olemme heitä kohtaan käyttäytyneet. Ihmisen oppiminen on kognitiivista, eli me opimme käyttäytymisen saamiemme mallien mukaan, ja tärkein saamamme malli on se käytösmalli, minkä vanhemmat meille ovat antaneet. Ja kuten hiukan tästä "Jammun" tapauksesta vielä voisin sanoa, niin hän ei kyllä takuulla enää itsekään tajunnut mitä teki. Ei kukaan normaali ihminen voi pitää sellaista tekoa, mitä hän tuolloin Myllypurossa teki oikeutettuna tai miehekkäänä. Se mikä itseäni tuossa tapauksessa mietityttää on se, että mistä kyseinen "Jammu" sitten oppi, että tuollainen pikkulasten murhaaminen on jotenkin luvallista tai hyväksyttävää? Edes paatuneet ammattirikolliset eivät tuollaisia tekoja kovin helposti tee.

Mutta kun puhutaan siitä, miten vankeinhoito sitten alkoi muuttua, niin mieleeni tulee maamme pankkikriisi, jossa pankin johtajat eli muutamat yhteiskunnan tukipilarit olivat sitten antaneet luottoja ympäriinsä ilman vakuuksia. Tuolloin heitä tietenkin ensin ymmärrettiin, mutta kun tuosta luototuksesta alkoi ilmetä, että kyseisiä rahoja oli annettu myös kyseisille johtajille, ja teko oli ollut toistuva, niin silloin tietenkin oli luvassa petossyyte, Ja tuolloin alettiin sitten kiinnittää huomiota vankeinhoidon tilaan, koska sitä ennen vankilat olivat olleet pelkästään nilkasta kaulaan tatuoitujen kovisten oleskelupaikkoja, ja nyt sinne oli menossa pukumiehiä, jotka olivat komeilleet erilaisten aikakauslehtien kansissa. Sitä ennen rikollinen oli ollut poikkeuksetta joku "Jammu", joka oli istunut aivan tolkuttomista rikossarjoista, ja tehnyt rikoksia jo pienestä pitäen.

Nyt oli seuraavaksi matka kohti Sörnäisten vankilaa alkanut, ja tietenkin alettiin pelätä sitä, että mitä nuo miehet voisivat kertoa muista johtajista. Vankeinhoitolaitoksen tehtävä oli tuolloin vain rangaista sekä ojentaa ihmistä, joka oli tehnyt rikoksia, mutta nyt sitten edessä oli sellainen ihminen, jota ei koskaan sinne olisi uskottu otettavan. Hän oli lukenut, sivistynyt sekä erittäin tunnettu ja lahjakas liikemies, joka oli hoitanut kertaushajoituksetkin asiallisesti. Tuolloin sanaa "liikemies" käytettiin lehdistössä usein vihjailevasti, ja monien johtajien kohdalla muistettiin mainita myös heidän sotilasarvonsa. Tuolloin oli kansallisen tavan vastaista, jos henkilö oli liike-elämässä ilman sotilasarvoa, ja suurimpien yhtiöiden johtajilta vaadittiin tietenkin reservin upseerin arvoa, joka oli osoitus siitä, että heihin voitiin luottaa. Mutta nyt sitten tuollainen ihminen oli menossa kohti vankilaa, ja siitä sitten seurasi kamala asia. Silloin kansan reaktio oli sellainen, että "tuollaista ei voi tapahtua" . Syytetty oli pukeutunut pukuun istuessaan oikeussalissa. Hän oli kuin tavallinen ihminen, joka oli tehnyt rikoksen, vaikka hän seisoi monen seurapiiripalstan kansikuvissa.

Tuolloin tietenkin alettiin puhuta siitä, että yhteiskunta on liian kova, ja siinä sitten alettiin käsiä väännellä, kun noiden ihmisten tulevaisuudesta keskusteltiin. Keskustelu huipentui siihen, kun eräälle massamurhaajalle alettiin julkisesti esittää vapautusta, kun poliisi oli muka ollut häntä kohtaan liian kova. Eli tuossa tapauksessa ikään kuin kirjoittajan asenne oli kääntynyt päälaelleen, ja hän ihannoi rikollista. Mutta tuota voidaan pitää ikään kuin vastavetona 1980-luvun äärimmäisen tuomitsevaan ilmapiiriin, jossa rikollisten paikka oli vankilassa, poissa ihmisten silmistä, ja puhuttiin jopa siitä, että kolme varkautta tekisi ihmisestä yhteiskunnallisesti kelvottoman henkilön, joka ei mihinkään töihin edes kelpaisi. Ja tuolloin pankkikriisin aikaan sitten nuo tuomitsijat joutuivat itse sitten vankilaan, ja siinä varmasti hymyilytti monia ihmisiä.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Mallioppiminen sekä ammateissa toimiminen ja psykiatrisiin potilaisiin kohdistuvien stereotypioiden ongelmat hoidon kannalta

Anthony Hopkins fiktiivisen sarjamurhaajan
Hannibal Lecterin roolissa elokuvassa
"Uhrilampaat" (The silence of the lambs)
1991

Mallioppiminen on ihmisen aivotoimintaan liittyvä prosessi, jossa hän jäljittelemällä oppii muilta ihmisiltä käytös- sekä tapamalleja. Kun puhutaan siitä, että sairaanhoitaja tai poliisi käyttäytyy ammatilleen sopimattomasti, eli pahoinpitelee perhettään tai potilaitaan, niin silloin pitää pysähtyä miettimään sellaista asiaa, että kuka sanoi hänelle, että noin saa tehdä? Kun puhutaan tässä sosiaalisessa mediassa levinneistä kuvista, missä sairaanhoitaja pahoinpitelee dementiaa sairastavaa henkilöä, ja samoin mediassa ollutta kirjoittelua siitä, että esimerkiksi poliiseja on erotettu perheväkivallan tai juopumuksen takia, niin silloin kyllä voidaan sanoa niin, että joku on näitä henkilöitä kasvattanut siihen, että heikompaa ihmistä saa lyödä kuin vierasta sikaa.

Normaalissa tilanteessa ihminen hiukan ajattelee, että häntä kyllä tullaan epäilemään, jos esimerkiksi jossain potilaassa on jatkuvasti mustelmia tai sitten hänen vaimonsa on jatkuvasti pelokas, ja ikään kuin pelkää muita ihmisiä. Virkamiehen harjoittama kotiväkivalta tulee yleensä ilmi juuri siitä, että joku lapsi pelkää poliisia tai sairaanhoitajaa. Silloin pitää ryhtyä miettimään sitä, että onko jossain tehty virheitä, eli onko jokin asia tuon henkilön lähipiirissä sellainen, mikä saa hänet pelkäämään poliiseja tai sairaanhoitajia. Kun ihminen pienenä opetetaan pelkäämään jotain asiaa, niin vanhemmiten hän sitten muuttaa pelon vihaksi.

Jos ihmistä on uhattu esimerkiksi sairaanhoitajien tai poliisien taholta, niin silloin hänen elimistönsä ikään kuin alkaa pitää noita virkapukuja vihollisena, jolloin erittyy adrenaliinia sekä syntyy vihatiloja, joissa henkilö kohdentaa vihaansa noihin ahdistavaksi kokemiinsa henkilöihin. Jos henkilö kokee esimerkiksi poliisin jotenkin vaaralliseksi, niin silloin tuollainen poliisin pahoinpitelemä henkilö on vaarassa käyttää esimerkiksi ampuma-asetta heihin, kun nämä henkilöt tulevat pidättämään häntä. Silloin tulee otsikoita lehtiin, ja ikäviä oikeudenkäyntejä joissa puidaan syytä poliisin ampumiseen. Ja aina kun henkilö ampuu poliisia, niin silloin tietenkin voidaan kysyä ihan oikeasti, että mitä hän oikeastaan sitten kuvitteli tekevänsä, ja miten hän kyseisestä rikoksesta kuvitteli pääsevänsä vapaaksi. Puhuttaessa sosiopaattisen persoonallisuuden kehittymisestä jo alle kouluikäisenä, niin se ei varmasti mitenkään liity siihen, että henkilö on kotonaan ikään kuin eristetty muista ihmisistä. Ja se että esimerkiksi elokuvissa "Uhrilampaat"ja "Isäpuoli" psykiatriset potilaat kuvataan jotenkin kammoottavampina, kuin mitä he oikeastaan ovatkaan.

Itseäni alkoi jossain vaiheessa mietityttämään sellainen asia, että miksi potilasjärjestöt eivät puuttuneet noihin elokuviin, vaikka niissä mustamaalataan psykiatrisia potilaita melko raa-alla tavalla. Ja ainahan joku voi laittaa jonkin noista filmeistä pyörimään, ja todeta jälkeen päin, että "tuollaisia nuo hullut ovat", ja ikäänkuin sitten pitää noiden elokuvien luomaa streotyyppistä hullua jotenkin todenmukaisena hahmona. Se että potilasjärjestöt eivät noista elokuvista nostaneet mitään haloota kuitenkin on mielestäni tragikoomista, kun esimerkiksi parkinson- sekä epilepsialiitot nostavat haloota jokaisesta rappikappaleesta.

Jos ihminen ei saa positiivista vastiketta tunteilleen, niin hän ei niitä edes osaa enää näyttää muille. Vankimielisairaalan ylilääkäri sanoo, että noille lapsille voidaan antaa apua, jos siinä ollaan sitkeitä, mutta kuten monesti muutenkin voisin sanoa, että monissa tapauksissa tuo "me haluamme auttaa noita nuoria" on jäänyt ikävä kyllä aivan pelkäksi sanaksi. Yleensä psykiatristen potilaiden omaisia halutaan kauheasti auttaa sekä tukea, mutta jostain syystä potilaat itse jäävät vaille tukea. Jos puhutaan siitä, että moni vanki on psykoosissa, niin sitä en kyllä yhtään ihmettele, koska vankila on pelottava paikka, ja varsinkin jengeihin kuuluneet rikolliset ovat kokeneet valtavan voimakkaan hermopaineen, mutta kun puhutaan psykootikon kohtelusta, niin itse kyllä hiukan sitä ihmettelen. Eli psykoottiselle ihmiselle sanotaan usein vain se, että hän on psykiatrisessa  sairaalassa, ja mitään muuta ei hänelle sitten enää kerrota.

Mutta lepositeisiin kuitenkin laitetaan, ja piikkiä isketään takapuoleen. Kun puhutaan siitä kohtalosta, minkä moni psykiatrisen sairaalan potilas sitten kokee, niin voin sanoa että moni heistä sitten jää täysin yksin asumaan, koska lähipiiriä pelotellaan heidän käytöksestään. Kun puhutaan psykiatrisesta sairaudesta, niin silloin käy niin, että potilasta itseään ei tukitoimissa oteta mitenkään huomioon, ja totuuden nimessä voidaan hyvin kysyä, että kuvitteleeko kukaan, että esimerkiksi oman lapsensa surmaan syyllistyneen henkilön onnistuu koskaan palata täysin yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi muiden silmissä? Eli kuten olen äsken kirjoittanut, niin todellisuudella sekä teorialla on paljon eroa myös psykiatrian kivisellä saralla. Psykiatristen potilaiden kohdalla käy usein niin, että he tuntevat itse, että heitä ei kotona enää kaivata, enkä itse usko että heidän onnistuu entisten ystäviensä luokse koskaan enää palata. Vammaisten ja syöpäpotilaiden kanssa kyllä varmasti ollaan, koska he ovat jotenkin "edustavampia" kuin vankimielisairaalaan suljetut henkilöt, joita moni pitää rikollisina, ja he varmasti ovat tehneet kammottavia asioita.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Miten katoamisia tutkitaan silloin kun satelliitit sekä muut tekniset välineet eivät anna vastausta siihen, mitä on tapahtunut?

Kuvituskuvaa
Kuva I

Kun puhutaan siitä, miten joku tapaus pääsee tähän paljon puhuttuun katoamisten "Top 5.een", niin silloin tietenkin kriteereinä ovat esimerkiksi se, että miten 12-vuotias on saanut oman lehdenjakopiirin, tai miten joku todistaja on nähnyt esimerkiksi kadonneen henkilön kävelevän ilmeisesti tyhjällä maantiellä 8 Km päässä onnettomuusautosta keskellä lumisadetta, mutta ei ole mitenkään tälle tarjonnut apuaan? Kuitenkin hän kertoo poliisille tästä asiasta aivan normaalin kaavan mukaan, mutta unohtaa sitten kuitenkin sen, että jos henkilö kävelee keskellä lumihankea auraamattomalla maantiellä, niin jotain varmasti on pielessä.

Tai ainakaan mikään normaali tapaus tämä ei varmasti kuitenkaan ole, koska todistaja kertoo tällaisen tapauksen sattuneen omalle kohdalleen. Eli kuvitteleeko hän kenties, että poliisi ei kysy sitä, mikä tuossa henkilössä tai autossa oli niin omituista, että se sai tuon tietolähteen painamaan kyseisen ihmisen tai esineen mieleensä? Eli yrittääkö todistaja tällöin ehkä "runoilla" vaikeuksia jollekin tuttavalleen, kun hän tuota autoa tai henkilö ryhtyy kuvaamaan? Tai sitten jos hän on jotenkin painanut tuon henkilön mieleensä, niin tässä sitten on jotain hyvin erikoista, koska kukaan normaali ihminen ei voi muistaa sitä, onko joku "TV:stä tuttu" henkilö käynyt esimerkiksi hänen kassapisteessään. Joten miten joku kadonnut jää ihmiselle mieleen, on kysymys mihin pitää kyllä löytää vastaus?

Kun normaali ihminen näkee esimerkiksi auton, niin se tuskin mitenkään painuu hänen mieleensä, eikä normaalia elämää elävä ihminen kerää suinkaan ajoneuvojen rekisteritunnuksia, koska noiden asioiden kanssa voi joutua vaikeuksiin. Vai oletteko koskaan ajatelleet esimerkiksi tilannetta, että olette poliisiaseman ulkopuolella merkitsemässä muistiin ajoneuvojen rekisteritunnuksia, ja paikalle tulee poliisisetä kysymään syytä siihen, miksi auton rekisteritunnuksia merkitään muistiin? Ja jos kadonnut henkilö on hävinnyt samalla autonsa kanssa, niin silloin tietenkin pitää tarkistaa, että onko tuo auto ilmoitettu myös kadonneeksi, jolloin voidaan joskus olettaa, että henkilö on saattanut pudota vaikka järveen autonsa kanssa. Eli tuo joskus tapahtuu silloin, jos kyseessä on esimerkiksi urheiluauto, jota on lähdetty  kokeilemaan kadulla.

Alueen haltijalla on oikeus poistaa paikalta henkilöitä, joita hän ei halua siellä olevan, vaikka tietenkin jokamiehen oikeudet takaavat tietyn kulkuoikeuden yksityisillä mailla, mutta kuitenkaa pihapiiriin ei saa mennä, eikä myöskään kieltomerkein rajatulle alueelle saa mennä kysymättä lupaa. Myös metsästys vaatii tietenkin lupaa, eli mitään eläintä ei saa kaataa toisen mailla luvatta, tai tulee syyte salametsästyksestä. Jos puhutaan tilanteesta, että henkilö on tunkeutunut toisen maille luvatta, ja häntä pyydetään poistumaan, niin hänen pitää sieltä mailta poistua, vaikka maa-alueen omistajan kehotus ei muuten tunkeutujaa miellyttäisi.

Vaikka toinen olisi kuinka epäilyttävä henkilö tahansa, niin kuitenkin alueelta kannattaa oman edun takia lähteä pois, ja jos on aihetta epäillä rikosta, niin silloin tietenkin viranomaiset voivat hakea etsintälupaa alueelle. Samoin on tilanteita, joissa viranomainen voi hakea kaivauslupaa maa-alueelle suoraan maanomistajalta, on epäilys siitä, että sinne on haudattu esimerkiksi huumeita tai luurankoja tai aseita. Tuolloin poliisi voi ilmoittaa maanomistajalle, että se epäilee tällaista asiaa, ja kysäistä häneltä, että käykö kaivaus?

Jos kaivaus ei käy, niin tämä kielto voidaan liittää tuomarille esitettävään hakemukseen, koska on varsin outoa, jos henkilö pitää jotain joutomaata ihmishenkeä tärkeämpänä. Tällöin tietenkin hän herättää epäilyksiä viranomaisissa, ja tuollainen tieto saattaa sitten aiheuttaa syvällisen tarkastustarpeen tuon luvan kieltäjän henkilöhistoriassa, vaikka toki hänellä on tuohon tekoon lain mukainen oikeus. Siinä kyllä poliisi vähän saattaa kuitenkin ihmetellä, jos henkilö ei tällaisissa tapauksissa suostu yhteistyöhön valtiovallan kanssa.

Se mikä kuitenkin liittyy erityisen hyvin katoamistapauksiin yleensä, on se, että osassa niistä julkisuus on ollut erittäin suurta, kun taas osasta ei edes omalle koululle tai työpaikalle  olla ilmeisesti kerrottu mitään, ja juuri nuoren ystäväpiiriltä voi saada tietoja, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä tapauksen selvittämisessä. Eli on asioita, joita nuori ei vanhemmilleen kerro, ja yksi niistä on salainen kaveripiiri, joka saattaa koostua sellaisista henkilöistä, joita kukaan ei kotonaan varmasti esittele ainakaan mielellään. Tällä  tarkoitan sitä, että jollain nuorella saattaa olla kaksi kaveripiiriä, joista toinen on kunnon nuorista koostuva "edustava kaveripiiri", ja toinen on joku "kovien jätkien kerho", jossa sitten tietenkin meno on kovaa ja korrektia. Joten tällaisia asioita  käydään poliisien taholta läpi, ku joku katoaa päältä maan.

https://youtu.be/mQHRznUw-hc

charelesfort.blogspot.fi