Voiko biohakkerointi tai GPS-paikannin vaarantaa ihmisen turvallisuuden? Eli kaikki maailman välineet ovat portti hyvään sekä pahaan.

Nykyään GSM-puhelimiin saa vaikka mitä lisävarusteita, joista yksi tietenkin on sykemittari, joka varmasti on erittäin mukava väline, mutta voiko tuollainen väline aiheuttaa ihmiselle oikeasti myös vaaratilanteita? Tuollainen ranteeseen kiinnitettävä sykemittari on kiinni puhelimessa langattoman yhteyden välityksellä, joten sen välittämä signaali voidaan tietenkin siepata, ja sitä kautta päästä käsiksi henkilön sydänkäyrään, joten tuolla tavoin sitten tietenkin esimerkiksi ihmisen yksityisyys voi vaarantua.

Kun puhutaan siitä, että normaalin ihmisen sydänkäyrään pääsee joku käsiksi, niin se ei varmaan mitään kovin vaarallista ole, mutta tuollaisia terveystietoja voidaan käyttää väärin, eli jos noista käyristä paljastuu sydänvika, niin silloin voi joku hyvin ovela rikollinen käyttää tuollaista tietoa hyväkseen, ja sitä kautta esimerkiksi antaa henkilölle sellaisia kemikaaleja, joilla sitten saadaan aiheutettua sydänkohtaus. Tuon kohtauksen aikaansaamiseen riittää se, että rintaan johdetaan voimakasta tasavirtaa, mikä sitten aiheuttaa sydämen pysähtymisen. Mutta tietenkin patologi yrittää selvittää sen, miksi henkilön sydän pysähtyy, ja silloin jos ei ole merkintää sydänviasta, on syytä epäillä henkirikosta. Samoin jos henkilön kalium- sekä klooripitoisuudet ovat epätavallisen korkeat on syytä epäillä kaliumkloraatti-pistosta, jolla on yritetty lavastaa sydänkohtausta.

Tuollaisten sykemittarien avulla voidaan ihmistä tarkkailla erittäin tarkasti, ja esimerkiksi hänen stressiään voidaan seurata sydämen sykkeen kautta. Eli kun ihminen stressaantuu, niin silloin syke tihenee, ja tuollaista laitetta voidaan käyttää vaikkapa silloin kun kartoitetaan ihmisen kykyä ajaa autolla. Kun koehenkilö istuu ratin taakse, niin tuollainen sykemittari voidaan asettaa hänen ranteeseensa, jolloin laitteisto voi havainnoida hänen kykyään toimia liikenteessä sekä samalla myös sitä, kuinka hän kiihtyy liikenteessä. Toki tuollaista biometristä tietoa keräävä laite voi olla käyttökelpoinen myös silloin, jos henkilön sopivuutta esimerkiksi lastenhoitajaksi arvioidaan.


Tuollainen väline havainnoi hyvin tehokkaasti ihmisen sykettä sekä verenpainetta, joka sitten tietenkin paljastaa sen, että kiihtyykö ihminen kovin helposti sellaisessa tilanteessa, missä hänen pitää olla rauhallinen. Biometristen tietojen avulla voidaan esimerkiksi urheilijan harjoitusohjelmaa muokata, niin että kunto-huippu saavutetaan nimenomaan kilpailuissa, mutta noiden välineiden avulla voidaan samalla myös etsiä ihmisiä, joilla on sellainen sydänvika, että heillä saattaa sydäninfarkti tulla voimakkaan rasituksen yhteydessä. Tällainen tietenkin kuulostaa loistavalta asialta, mutta kuitenkin on olemassa pelko siitä, että tuo tieto sitten päätyy jonkun asiattoman tahon käsiin ennen kuin tuolle kohde-henkilölle itselleen on kerrottu mitään.


Sitten edessä saattaa olla sellainen tilanne, missä joku saa päähänsä ryhtyä lavastamaan sydänkohtausta, koska tilaisuus tekee varkaan.Kuitenkin tällainen tieto voi pelastaa ihmisen hengen, jos hänet saadaan hoidon piiriin. Ja tietenkin häntä voidaan kehottaa välttämään esimerkiksi ultraurheilua kuten triathlonia. Eli nämä tunnistimet ovat kaksipiippuinen asia, josta kannattaa keskustella vähän tarkemmin.

Biometrisiä tunnistimia on nykyään lähes kaikkialla, ja yksi kaikkein eniten käytetyistä on puhelinten sormenjälkitunnistin. GSM-puhelin voidaan paikallistaa monella tavalla, joista yksi on tietenkin GPS, mutta myös verkon omaa kykyä ottaa ristisuuntima tuosta paikasta voidaan samalla tavoin hyödyntää. Tuo jälkimmäinen tapa paikantaa GSM-puhelin on oikeastaan vain merenkulussa käytettävän LORAN-paikannuksen muunnelma, ja toki myös LORAN-paikannuslaite voidaan koodata niin, että se lähettää samalla esimerkiksi laivan rekisteritietoja, jolloin maa-asema näkee aluksen tiedot.


Ja nykyään tuo laitteisto voidaan toteuttaa kaksisuuntaisesti, eli aluksen transponderi voidaan paikantaa LORAN-asemalta, samalla kuin aluksen radiosuuntimalaite ottaa suuntiman niin monesta asemasta, kuin silloin katsotaan tarpeelliseksi.  GPS paikannus perustuu siihen, että kun tuollainen laite pyytää paikannusta, niin silloin se lähettää palvelupyynnön satelliittien ryhmälle, joka ensin kohdentaa omat antenninsa tuohon laitteeseen, ja sitten ne lähettävät ikään kuin tekstiviestin tuolle laitteelle. Ja miten sitten liikkuvan laitteen paikallistaminen tapahtuu? Tuolloin GPS-satelliitti yksinkertaisesti paikantaa kohdettaan hyvin monta kertaa peräkkäin, jolloin se voi seurata kohdettaan reaaliajassa.


Tuollainen paikannin sitten varmaan lähettää hyvin mielenkiintoista dataa, varsinkin jos sen avulla paikannetaan esimerkiksi insinööriajoa suorittavaa henkilöä, eli tuossa tapauksessa poliisi sitten katsoo, keitä tuossa autossa istuu, ja missä päin he sitten käyvät ajamassa. Tällainen tilanne voisi olla tarpeen silloin, kun etsitään sellaisia tapauksia, missä henkilön epäillään ostaneen tuon ajosuoritteen. Samoin voidaan kysyä sitä, että missä päin tuo auto on ajellut, ja jos noissa tiedoissa on sitten eroja GPS-tietojen kanssa, niin silloin voidaan kyllä miettiä sitä, että miksi joku olisi noita tietoja vääristellyt.


Mutta noiden samojen paikannustietojen avulla voidaan myös esimerkiksi täsmäpommi kohdistaa maaliinsa. Eli tuollainen laite voi tietenkin auttaa esimerkiksi ISIS-taistelijoiden löytämisessä, mutta sillä voi olla myös kauhistuttavia sivuvaikutuksia. Tällaista välinettä voidaan hyödyntää esimerkiksi salamurha-operaatioissa, missä lentokoneesta pudotetaan paperista tehty täsmäpommi, joka voi sitten kadota räjähdyksessä "kuin tuhka tuuleen".


Tuollaisten STEALTH-pommien rakenne on oikeastaan sellainen, että pahviputkeen on suljettu voimakasta räjähdettä kuten RDX:ää, ja noiden aseiden vaikutus perustuu lähinnä paineeseen. Tuolla tavoin saadaan aikaan hyvin tarkasti rajattu tuhoalue, mutta sivuvaikutuksena on se, että tällainen ase tuhoutuu täysin. Nämä pommit kehitettiin aikoinaan F-117 "Nighthawk"-konetta varten, jotta kone olisi vaikeammin havaittavissa pommilastista tulevan tutkakaiun kautta, mutta myöhemmin niitä on alettu hyödyntää myös normaaleissa tarkkuuspommituksissa, ja esimerkiksi Clancyn kirjassa "Isku Kolumbiaan" tuollaisen aseen avulla eliminoidaan joukko huumekauppiaita.


Eli tuo pommi suunnataan siinä siten, että nuo ilmaiskut sitten saadaan naamioitua autopommi-iskuiksi, jolloin STEALTH- pommin selluloosasta tehty kuori häviäisi oikeassakin tilanteessa tuollaisen voimakkaan RDX-panoksen räjähdyksessä lähes täysin. Sellaisen räjähdyksessä katoavan pommin avulla voidaan saada todella ikävää jälkeä aikaan, jos joku haluaa ryhtyä ilkeäksi. Ja muistakaa että lentäjille ei tuolloin tarvitse kertoa sitä, että he suorittavat tuollaista operaatiota. Heille voidaan vaikka sanoa kyseessä olevan harjoitus, jossa testataan laser-tai GPS-hakeutuvien pommien toimintaa, ja jos käytetään ensin mainittua, niin silloin tietenkin vain maassa olevien ohjaajien pitää tietää tuo kohde, ja lentokoneen navigointilaitteessa  voi olla sellainen ruutu, missä ei näy karttoja ollenkaan, vaan pelkkä viiva, jota lentäjän pitää seurata. Tuolloin hän ei ehkä edes tiedä, mihin oikeasti tuollaisen pommin käy pudottamassa.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Isaac Asimovin "Alaston Aurinko" on kirja, joka herättää varmasti ajatuksia siitä, mitä robotiikka voi pahimmillaan olla

Isaac Asimovin kirja "Alaston Aurinko" on toisenlainen kuvaelma roboteista, kuin mitä hänen muut robottikuvauksensa, joissa koneilla on tarkat säännöt siitä, miten niiden pitää toimia. Eli ne eivät saa vahingoittaa ihmisiä, ja muutenkin ne ovat erittäin tarkasti kontrolloituja. Kuitenkin tuossa kirjassa "Alaston Aurinko" esitellään planeetta nimeltään "Solaria", joka on kehittänyt käyttöönsä linnunradan tehokkaimman aseen, eli robottien massa-armeijan. En juurikaan muista kirjan juonta ollenkaan, mutta tämän päivän asevoimien toiminta muistuttaa erittäin paljon juuri tuon kuvitteellisen "Solaria"-planeetan toimintaa.

Nykyään kehitellään esimerkiksi ihmistä muistuttavia terminaattoreita, joista koostuva asevoima voi olla tappavampi ase, kuin mikään, mitä on koskaan ennen rakennettu, ja samoin monilla asevoimilla on nykyään käytössään robottihävittäjiä sekä automatisoituja rynnäkkökoneita, joista kuuluisa "Predator" tai X-47B ovat oikeastaan vain jäävuoren huippu. Eli myös Venäjällä on käytössään näitä taistelulennokkeja, joista osa on aivan varmasti tavallisia SU-27 hävittäjäpommittajia, joiden ohjaaja on korvattu tietokoneilla.

 Itse olen aivan varma siitä, että myös F/A-18 Hornetista sekä ainakin A-10 Thunderboltista on olemassa jo nyt täysin operationaalisen käyttöön soveltuvat robottiversiot, ja tämän takia tuo kauan sitten kirjoitettu romaani on erittäin ajankohtainen. DARPA on varmasti kiinnostunut muuttamaan maailman tehokkaimmat taistelukoneet roboteiksi, koska tuolloin ei tarvitse kehittää uusia aerodynaamisia ratkaisuja, vaan riittää että koneiden tietokoneet muutetaan tehtäviin sopiviksi. Ja oikeastaan vain Predatorin lennonhallintajärjestelmä pitää siirtää tuohon uuden sukupolven taistelukoneeseen, joka on takuulla kuolettavampi kuin miehitetty versionsa.

Tai oikeastaan molemmista robottilentokoneista on olemassa myös kuvia. On muistettava se, että kaikki asevoimat paljastavat varusteistaan vain sen, mikä näkyy päälle, eli se mitä ihmiset eivät näe on usein yhtä tärkeää. Tähän kokonaisuuteen tietenkin kuuluu myös suojatut datalinkit, sekä muut asiat, joita ei juurikaan paljasteta. Vaara on siinä, että joku kaappaa käyttöönsä tuollaisen robottihävittäjän, ja sitten esimerkiksi tulittaa sillä matkustajakoneita. Eli kuten huonoissa vitseissä kerrotaan, niin joku hakkeri saattaa kuvitella pääsevänsä pelaamaan jotain ilmasotapeliä, ja sitten hän ottaa tietämättään käyttöönsä jonkun robottihävittäjän, ja hyökkää sen avulla vaikka Valkoiseen taloon tai Kremliin.

QA-10 

Kun ajatellaan robottien massa-armeijan rakentamista, niin silloin edessä voi olla tilanne, jossa sotaan lähdetään hyvinkin helposti, koska omia ihmistappioita ei tällöin tule, ja nuo robotit voivat operoida keskeytyksettä eivätkä ne pelkää mitään tai ketään. Tämän takia esimerkiksi taktisen rynnäkkökoneen muuttaminen UCAV:iksi (Unmanned Combat Aerial Vehicle) on erittäin kannattavaa, koska tietokoneet eivät osaa epäonnistua, ja tuo lentokone suorittaa aina tehtävänsä loppuun, eikä se välitä jos siihen tulee osumia, ja tuo robottikone voi lentää vaikka laivoja päin, eikä sen lentäjä vahingoitu mitenkään. Toki tuo saattaa vaikuttaa raukkamaiselta, mutta sota on sellaista toimintaa, missä toimitaan siten, että omat tappiot minimoidaan ja vihollisen tappiot maksimoidaan. Eli oikeassa elämässä sota ei ole peliä, missä leveliä voidaan uusia, vaan jos luoti osuu, niin siitä ei sitten nousta ylös kuten tietokonepelissä tehdään.

Kuitenkin kun mietitään Asimovin kirjassa esiintyvää planeettaa, niin silloin mieleeni tulee eräässä kirjassa mainittu "Plan solaria", jota johdettiin Roscoe Hillerkoetterin toimesta, eli olisiko joku sitten kopioinut tuon Asimovin kirjan planeetan suoraan Pentagonin operaatioon, ja tarkoittiko tuo mahdollisesti sitä, että Pentagon oli kehittämässä uusia robottiaseita jo tuolloin 1950 ja -60-luvuilla, jolloin otettiin myös ensimmäiset robottivakoulukoneet käyttöön. Nykyaikaiset robotit eivät oikeastaan tarvitse kovin paljoa tietojenkäsittelykapasiteettia, ja niiden ohjelmointi perustuu eräänlaiseen kognitio-oppiin. Eli jos nykyaikainen tiedustelu- tai tutkimusrobotti kadottaa esimerkiksi datayhteyden tai GPS-signaalin, niin ne osaavat silloin peruuttaa kohtaan, missä ne saavat taas kiinni signaalista. Niiden inertia-laite näet äänittää noiden välineiden liikkumisen, ja jos ne esimerkiksi hylyn sisuksia tutkiessaan jäävät ilman datayhteyttä, niin silloin ne ohjaavat itsensä ulos inertian sekä tietokoneen tallentaman liikkumiskartan perusteella.

Samoin robottivakoilukone suorittaa tehtävänsä Inertian varassa, ja vasta kun kone on turvallisesti lähellä tukikohtaansa, avaa se viestiyhteytensä, jotta operaattorit voivat sitten purkaa sen tehtävälokin. Se ettei tuo kone törmää muihin lentäviin laitteisiin varmistetaan sillä, että se lentää normaaleja lentokoneita korkeammalla. Kuitenkin myös ihmisen näköisiä robotteja tullaan varmasti käyttämään taisteluissa, ja myös nanotekniikkaan perustuvat tappavat yliäänen nopeudella liikkuvat pölymyrskyt ovat tulevaisuuden aseita, joilla pyyhkäistään edestä kokonainen perinteinen asevoima muutamassa minuutissa.

Kun mietitään Asimovin roolia esimerkiksi laivaston erikoissodankäynnin jaoksen kanssa, niin saattaa olla niin, että Hillerkoetter tai hänen alaisensa käyttivät hänen kirjojaan innovaation luojana uude sukupolven taistelukoneille, joiden käyttö ei vaarantaisi ihmishenkiä. Kuitenkin kun puhutaan siitä, että nämä robottien massa-armeijat ovat todella tehokkaita, johtuu siitä, että niiden käyttäjän ei tarvitse tuhota koko infrastruktuuria, kuten ydinpommien kanssa tapahtuu. Jos valtioon hyökkää robottiarmeija, niin silloin sinne jää jotain valloitettavaakin. Ja tiedetään, että sekä USA:lla että Venäjällä on käytössään myös robottitankkeja, joiden kehittämisessä Neuvostoliitto oli hiukan USA:aa edellä 1980-luvulla, mutta uskoisin että ero on tästä tasoittunut.

Kun puhutaan noista nanotekniikkaan perustuvista aseista, niin voidaan luoda esimerkiksi aseita, jotka käskyn saatuaan tukkivat vihollisen aivoverisuonia, tai sitten ne voivat kantaa mukanaan pieniä plutoniumin paloja, ja kun tuohon metalliseen vedessä leijuvaan pölypilveen pudotetaan magneetti, niin silloin ne alkavat vetäytyä kokoon muodostaen kriittisen massan. Tuo tuomiopäivän ydinase voidaan tehdä siten, että fullereenimolekyyliin liitetään plutonium- sekä rauta-atomeja, ja kun magneetti sitten alkaa vetää niitä puoleensa, niin syntyy ydinräjähdys. Eli tuon kaltaisia välineitä voidaan tällä hetkellä tehdä esimerkiksi KAPUSTIN JAR:in tai AREA-51:n toimesta, ja jos niihin ei varuduta, niin silloin voi edessä olla kauhun hetkiä. Samoin jos joku asiaton taho kaappaa nuo välineet haltuunsa, niin silloin voi myös eteen tulla itku. Toki robotteja vastaan voidaan taistella EMP-pulsseilla sekä tietokoneviruksilla, mutta kuitenkin, jos tuo kone on päässyt irti, niin silloin sattaa edessä olla hyvin vakavia asioita.