Showing posts with label eläin. Show all posts
Showing posts with label eläin. Show all posts

Friday, December 8, 2017

Lasten avulla on hyvä ajaa poliittisia päämääriä



Kimmo Huosionmaa

Tekstin alla on muuten mielenkiintoinen juttu siitä, miten informaatiota käytetään hyväksi aina ja iankaikkisesti. Ihmisten mielessä lapset sekä söpöt eläimet ovat sellaisia asioita, että niiden avulla voidaan ajaa häikäilemättä omaa etua. Ihmiset eivät kovin helposti kyseenalaista sellaista kirjoitusta, jossa vastakkain ovat sekä lapset että pelätyn aatteen edustajat. Ja arvatkaa muuten kumpi voittaa? Se joka osaa käyttää lapsia poliittisten päämäärien ajamiseen, vai joku maihinnousukenkiin pukeutuva miesjoukko, joka sitten kiljuu mielellään jotain antisemitistisiä tai muita iskulauseita?


Kun puhutaan esimerkiksi maamme äärioikeistosta, niin onko oikeastaan muuten sellaista tutkimusta tehty ollenkaan, että kuinka monta, ja millaisista sosiaalisista oloista lähtöisin olevaa henkilöä on noissa järjestöissä? Ja koska niihin oikeastaan ollaan alettu kiinnittää huomiota? Kun ajatellaan että maamme historiaan mahtuu sata itsenäisyyspäivää, niin miksi vasta nyt sitten ollaan alettu huomata, että maassamme on äärioikeistoa? Onko tämä ilmiö nyt niin kauhean uusi, että siitä ei ennen ole ollut mitään haittaa?


Eli onko tuo uusnatsismi sitten vasta nyt alkanut nostaa päätään, kun sitä ei ennen ole ollut olemassakaan? Ja mielenkiintoista on se, että media on ikään kuin ottanut tuohon ilmiöön kaksijakoisen asenteen. Ensinnäkin sen edustajat ikään kuin kannattavat näiden järjestöjen kuten “Kansallisen vastarinnan” näkemyksiä, ja jatkuvasti näytetään kuvaa siitä kuinka voimakas se sitten on, mutta samaan aikaan ikään kuin toivotaan poliisin puuttuvan heidän marsseihin voimakeinoin.



Ja se sitten tietenkin itseäni hiukan huolestuttaa, koska tietenkin uusnatsismi on erittäin pelottava sekä vaarallinen ilmiö, mutta hiukan tuntuu siltä, että tuon järjestön avulla haetaan samalla sensuuria sekä rajoituksia erilaisiin mielenilmauksiin. Se miten lehdistö on yllättäen alkanut kohdella natseja on hiukan omituinen. Eli se ikään kuin jatkuvasti vihjailee, että uusnatsien tukena on Vladimir Putin sekä siihen, että noilla miehillä on paljon kannatusta nimen omaan poliisien ja muiden aseellisten viranhaltijoiden piirissä. Samoin se kyllä pistää silmään, että kun tuo järjestö sitten oli kielletty, niin lehdistössä jatkuvasti korostettiin sen voimaa. Samoin voidaan kysyä, että millainen natsi-aate sitten on venäjällä ottanut tulta, koska lehdistö kertoo välillä hyvin hartain äänenpainoin, että kuinka Venäjältä tulee niitä “venäläisiä natseja” oikein bussilasteittain aatteellisten veljien tueksi.



Eli jokaisessa lehtijutussa tuo järjestö kuvataan lähinnä vanhentuneilla lakipykälillä ratsastavaksi, sekä sarkakangashousuja käyttäväksi miesten joukoksi, jota tuetaan voimakkaasti Kremlistä, ja  jonka aatteita sitten ovat lähinnä ulkomaalaisviha sekä erityisesti isänmaalliset arvot ja venäläisvastaisuus. Tuo sitten sotii hiukan sitä näkemystä vastaan, että tuo organisaatio saa tukea Kremlistä. Kun puhutaan tästä kokoontumisesta sekä mielen osoittamisesta, niin jos nämä henkilöt ovat ensin hakeneet kokoontumiseen sekä protestiin lupaa, ja se on heille myönnetty, niin silloin tietenkin poliisin olisi pitänyt tuo lupa sitten perua, jos tuo “lasten tori” olisi sitten tuohon paikkaan haluttu. En tässä sitten viitsi ruveta tuota asiaa sen enempää miettimään, mutta on hiukan erikoista, että tämä järjestö on ikään kuin vasta nyt ilmaantunut lehtiin.


Saturday, February 11, 2017

Oletteko koskaan muuten miettineet mitä tapahtuisi, jos kotihiiret päättäisivät kaikesta mitä maailmassa saisi tehdä?


Katy Perryn  musiikkivideossa ”Chained To The Rhythm”  (“rytmiin kahlittu") oleva juoni on eräästä kauhutarinasta tai ainakin omituisesta eläinsadusta, missä eräs mies ikäänkuin istuu jossain utopiamaailmassa kaukana ihmisten katseilta, ja siinä sitten palveluttaa itseään muilla. Hän ei muita varten elä,  ja käyttäytyy kaikkialla kuin hiiri, eli hän ei välitä saasteista, sosiaalisista ongelmista tai kenestäkään muista ihmisistä maailmassa. Alussa tuota päähenkilöä käsitellään ihmisenä, mutta tarinan edetessä se saa vähän samanlaisia piirteitä kuin Kurt Vonnegutin “Galapagos”. Kun tarina etenee, niin hän paljastuu vähitellen huoneessaan istuvaksi kotihiireksi. Tarinan päähenkilö tunnetaan kirjassa muuten nimellä ”Mr. Grey Mouse”, ja hän on ikään kuin tarinoita yhteen sitova olento, joka muistelee kirjassa sitä, mitä hän ja hänen johtamansa huumejengi oli muille ihmisille tehnyt.  Muut ihmiset eivät olleet tuolle ”herra Hiirelle” muuta kuin pelkkiä esineitä, joita voitiin siirrellä miten hän halusi. Eli tarinan päähenkilö oli hiiri, joka oli joutunut vankilaan tai ainakin niin itse muistelisin


Tietenkin hänellä on monia nimiä, kuten Hiirulainen,  tai Hiiret, koska tuo hiiri toimi kaikkien maailman hiirten puhemiehenä, ja koska hiiriä on enemmän kuin mitään muita eläimiä maailmassa, ja koska kaikki hiiret ovat vähän samannäköisiä, niin kai he sitten ovat kaikki samaa mieltä kuin tarinassa esitelty johtajahiiri. Miksi kukaan haluaisi olla eri mieltä tuon hiirilajin älykkyyden ilmentymän kanssa. Hän edustaa tuossa eläintarinassa ikään kuin maailman kaikkia harmaita hiiriä, ja miksi kukaan olisi sitten eri mieltä hänen kanssaan mistään, koska hänellä on itsestään selvä oikeus edustaa kaikkia maailman hiiriä, ja koska maailman hiiristä suurin osa on harmaita, niin silloin hiirten kannan asioihin ilmoittaa tietenkin se, joka on harmaiden hiirten edustaja. Kyseessä on näet eläinsatu, missä maailmassa valta jaetaan eläinlajien kesken, niin että kaikkien olioiden määrä ratkaisee, kuka sitten saa maailmassa päättää asioista. Ja tietenkin hiiret ovat antamassa aina sitä suurinta määrää äänistä, koska noita jyrsijöitä on enemmistö.


He ovat vain häntä itseään varten, ja muiden ihmisten mielestä hän on hirvittävän suloinen istuessaan harmaassa pyjamassaan jossain talossa, joka on toisella planeetalla. Kun tuo pelkuri sitten istuu asunnossaan, niin tietenkin häntä siellä palvellaan tehokkaasti, ja olotkin ovat erittäin hyvät. Kuitenkin tuo tarina on ikäänkuin runkona eräässä novellikokoelmassa, missä rangaistusvanki istuu näennäisen mukavassa huoneessa, ja katsoo sitten televisiosta jotain ohjelmia. Kun hän katsoo ohjelman, niin hän muistaa aina, mitä tuohon paikkaan liittyvää oli aikoinaan tullut tehtyä, ja sitten kun hän on ohjelman katsonut, niin hänelle annetaan leivoksia tai muuta hyvää, jotta olo olisi mahdollisimman hyvä, ja hänen lakimiehensä eivät tekisi kanteluita tuon ihmisen tai hiirulaisen, kuten häntä kutsutaan kohtelusta.


Eihän vankilalle olisi hyväksi olla kova tuollaista ”herra Hiirtä” kohtaan, joka niin paljon oli kuitenkin tuossa hänen entisessä elämässään ihmisiä auttanut. Ja jos se että joku asia ei ollut ”hera Hiirelle” mieleen tietenkin korjattiin. Jos ihminen ei muistanut, että ”herra Hiiren” lähellä käytettiin lyhyitä housuja ja pitkiä sukkia, niin silloin sai tuo henkilö kokea ”herra Hiiren” raivon, joka tarkoitti sitä, että hän kääntyi selin, ja muutamat alaiset sitten kävivät hakkaamassa tuon onnettoman, joka ei oikein ollut tajunnut sitä, että ”herra Hiiren” pyynnöt olivat oikeastaan käskyjä, joita kaikkien muiden piti noudattaa pilkulleen, ja jos sitten jotain muuta sattui henkilö tekemäöän, niin silloin hän sai vain ”herra Hiiren” tai hänen rouvansa ”rouva Hiiren” kämmenselän rintaansa, jolloin joku poika sitten kävi hakkaamassa hänet baseball-mailalla.


Tietenkin tuossa Hiiren jengissä noudatettiin sellaista tapaa, mikä on tyypillistä hänen kaltaiselleen lihansyöjälle, joka samaistaa itsensä koiraeläimeen nimeltään Susi. Tuolla sudeksi kutsutulla laumassa elävällä eläimellä on sellainen tapa, että vain alfa-pari tekee jälkeläisiä, tai niin ainakin Hiirten pariskunta on asian mieltänyt, ja kun kukaan muu ei voi tuota tehtävää hoitaa, niin heidän olisi sitten se vain aivan pakko ottaa, jotta eivät muut ihmisrt jää hunningolle. Mitäpä siitä tulisi, jos joku tavallinen ihminen saisi pukeutua ihan niin kuin hän haluaa, ja muutenkin jäisivät sitten kaikki ”hauskat jutut” tekemättä, kuten se että joku onneton sitten lähtee kuljettajalksi noille ihmisille, ja sitten yön aikana hänen autonsa ryöstetään, mikä tietenkin on kiellettyä.


Mutta kun mikään ei sitten sano, että myös Hiirten tekemä ryöstö on rikos, eikä lakikirjassa muutenkaan ole heitä nimeltä mainittu, niin mikään laki ei noita henkilöitä koske. Maailmassa on heidän maailmassaan sellainen järjestys, että kaikki muut ihmiset ovat heidän alapuolellaan, ja miksi heidän pitäisi mitään katua. Siinä ryöstön yhteydestä sitten tuli myös tuota ryöstön uhria opetettua, että hänen ei koskaan olisi pitänyt jättää autoa pesemättä, kun hän lähtee tuolle pariskunnalle kuljettajaksi. Senhän pitää olla itsestään selvää, että auto pitää pestä, kun tuollaisille arvohenkilöille lähdetään kuljettajaksi, ja tietenkin kuljettajan pitää istua autossa, jotta pariskunnan on hyvä tuohon autoon istua. Ja tietenkin myös penkin lämmittäjä on oltava päällä, jotta heidän upea peppunsa ei jäätyisi.


Rahaa tuo pariskunta sitten sai myymällä huumeita, ja teettämällä narkomaanella omia siivoojan  paikkojaan, jotta he eivät olisi saaneet syytettä huumnekaupoista. Heidän tulonsa olivat täysin laillisia, ja nuo pillerit he antoivat ilmaiseksi, mutta rahat sitten perittiin siivouskohteista maksettujen palkkojen muodossa.  Nuo narkomaanit asuivat heidän omistamissaan taloissa, ja maksoivat kaikki tulonsa vuokrana noille hiirulaisille.  Kun tuota hiiripariskuntaa sitten muutenkin muistelen, niin toki heillä oli  sellainen asenne, että vain noilla superyksilöillä oli oikeus tehdä lapsia sekä seurustella, ja miltä sekin olisi näyttänyt, jos joku muu kuin alfa-pari olisi pistäytynyt vaikka tanssilattialla?


Eihän se sitten miltään olisi näyttänyt, jos jollain muullakin kuin noilla hiirulaisilla olisi ollu joku, jonka luona he sitten olisivat voineet käydä. Kun nämä hiiroset sitten jäivät kiinni kaikenlaisista konnuuksista oli sitten seurauksena vankila, jossa lakimiehet kävivät heitä tapaamassa säännöllisesti, jotta heidän olisi hyvä olla. Ja tietenkin he käräyttivät kirjassa kaikki alaisensa, jotta saisivat paremmat olot vankilassa, eikä muutenkaan ollut vaikeuksia tehdä mitään ilmoituksia myöskään esimerkiksi naapureista, jotka kävivät ilmaiseksi tuttavan luona säätämässä televisiota tai laittamassa tietokoneita seinään, ja tietenkin se vei tuloja noiden hiirulaisten tarjoamalta maksulliselta tukipalvelulta. Eli lakeja pitää aina noiden hiirulaisten mielestä noudattaa, kute varmaan kaikki tietävät.


Ja voihan naapureista tehtailla vaikka sosiaali-ilmoituksia, jos heiltä sitten saataisiin vaikka naapurin lapset otettua huostaan, niin nämä remuavat taaperot eivät varmaan sitten häiritsisi enää Hiirulaisia,  joiden julkisivu on varmasti aina kunnossa. Ja silloin tietenkin tulee eteen tilanne, missä mitään oikeuden päätöstä eei tarvitse noudattaa, kun sitä ei ole käytetty hiirten tarkastus kollegion kautta, ja hyväksytetty heidän pelätyllä toimielimellään, joka mielellään kertoo muille mitä heidän pitää tehdä. Kaikki mitä heistä puhutaan pahaa on varmasti sen arvoista, että siitä pitää lähteä käräjöimään, koska eihän oikeudesta voi tulla mitään muita päätöksiä, kuin mitä Hiiret haluavat.


Kuten varmaan arvaatte, niin kyseessä on muistaakseni joku ”Like”-kustannuksen kirja, joissa on oikeaa ”Splatterpunk”-meininkiä, ja tuossa tarinassa sitten nuo olennot istuvat omissa sellissään syöden kakkuja, kunnes he täyttävät koko huoneen, koska heillä ei ollut mitään mahdollisuutta päästä liikkumaan.  Tuo pariskunta symboloi sitä, että huumekauppiaat sekä muut rikolliset ovat aina jotenkin hellyttäviä ihmisiä, jotka ikään kuin onnistuvat tekemään aina hyvää muille. He ovat kuin hiiriä, joita voidaan pitää jotenkin upeina olioina, kunnes sitten totuus paljastuu, nuo eläimet ovat sellaisia, että ne syövät viljaa sekä pilaavat lähes kaiken mihin he koskevat.

Katso video tästä alta

Tuesday, August 9, 2016

Chubacapra eli meksikon tarunhohtoinen verenimijäpeto

Kuvassa oleva eläin on joko
Chubacapra tai kojootti
Kuva I

Monet ihmiset ovat kertoneet tarinoita chubacaprasta, eli myyttisestä verenimijäkoirasta, joka elää Meksikossa. Itse olen ollut joskus sitä mieltä, että tuo tarujen eläin saattaisi olla esimerkiksi joltain plantaasin herralta pakoon päässyt varaani, mutta kun puhutaan verenimijäkoirista, niin niistä kuitenkin on havaintoja. Tarinan mukaan chubacapra kanta on peräisin ihmisten irtipäästämistä kulkukoirista, jotka ovat sitten degeneroituneet vuosisatojen aikana, ja muuttuneet verenimijöiksi, joita pelätään syystäkin. Mutta kun puhutaan degeneroitumisesta, niin toki kojoottien perimäaines vahvistaisi noita eläimiä, eikä suinkaan tekisi siitä heikkoa verenimijää. Toki voidaan myös päätellä se, että joissain tapauksissa chubacapra on ollut oikeasti degeneroitunut sekä rabieksen sairastuttama kulkukoira.

Havaintojen mukaan chubacapra on karvaton sekä koiraa muistuttava eläin, joka voi olla joko täysin luonnollisesti syntynyt laji, joka olisi koiraeläinten versio kaljurotasta, joka on hyvin erikoinen jyrsijä, joka käyttäytyy kuin jokin muurahainen. Kaljurotta(Kuva II) on jyrsijä, jolla ei ole turkkia, joten se on melko herkkä auringonvalolle. Tämän vuoksi tuo omituinen eläin elää pääosin maan sisällä. Ja tämän takia jotkut antropologit ovat pohtineet mahdollisuutta siihen, että kaljurottaa vastaavia eläimiä on myös muissa nisäkäsryhmissä, ja ehkä chubacapra olisi koiraeläinten versio tuosta rotasta, joka ei kovin hellyttävän näköinen ole.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaljurotta
Kaljurotta
Kuva II

Kun puhutaan nisäkkäistä sekä veren imemisestä, niin ainakin vampyyrilepakoilla on tapana juoda verta, joten voidaan ajatella, että koiraeläinten joukossa olisi myös verenimijöitä, ja toki monet pedot juovat uhrinsa verta, koska ne eivät halua kuitenkaan, että paikalle tulisi muita petoja, jotka sitten voisivat yrittää varastaa saalista, tai surmata petoeläimen omia poikasia, ja esimerkiksi näätä on varmasti helppo saalis maakotkalle tai ilvekselle, joka saattaa haistaa veren erittäin kaukaa. Mutta kun puhutaan siitä, että chubacapra voisi ehkä olla joku hybridilaji, jossa koiraan on siirretty esimerkiksi lepakon geenejä. Tai sitten kyseessä on raivotaudin hulluksi tekemä kojootin sekä villikoiran risteymä, joka saattaa rabiesin takia juoda verta, koska veden juominen ei onnistu.

Tämä kuitenkin  on vain mietintää. Mutta kysymys kuuluu, että miksi tuollainen koe olisi tehty, ja  kuka sen olisi muka sitten tehnyt. Hybridikasvien valmistamisessa pitää olla varovainen, mutta se että jostain petoeläimestä tehdään hybridi ei vaikuta kovin järkevältä asialta. Kuten alla olevalta filmiltä näette, niin tuo väitetty chubacapra ei ole mitenkään erityisen miellyttävän näköinen. Chubacapraa pidetään yleisesti jonkinlaisena myyttinä, mutta se että joku imee karjaa kuiviin on kuulemma totta. Nämä erikoisen näköistä koiraeläintä esitetyt filmit voivat kuvata oikeaa eläintä, mutta tietenkin niissä voi esiintyä myös kaljuksi ajeltu koira. Eli klikatkaa linkkiä, ja katsokaa itse.

https://www.youtube.com/watch?v=RTd28YmkG0E

pseudotiedetta.blogspot.fi

Saturday, July 2, 2016

Kesä ja kärpäsiä eli mietelmiä paarmoissa olevista suunniteluvirheistä

Nautapaarma
Kuva I

Tänään sitten kohtasin taas sen "vanhan ystävän" eli hevos- tai nautapaarman (Tabanus bovinus)(Kuva I), joka puraisi minua. Kyseinen karvapintainen kärpänen ei mikään kovin miellyttävän näköinen ole, ja sen viirulliset silmät eivät tee siitä yhtään miellyttävämmän näköistä. Paarman pinnassa olevien karvojen tarkoitus on toimia aistinelimenä, joka aistii sen lähellä olevia ilmavirtauksia, ja ne ovat erittäin herkkiä, koska tuo aisti on tarkoitettu pelastamaan sen henki, jos joku sitten sitä läppää.

Isojen silmien tarkoitus on myös antaa tuolle hyönteiselle mahdollisimman laaja näkökenttä, jotta sitä ei voisi niin helposti yllättää, kun se istuu jonkun nisäkkään iholla imemässä verta. Tuon eläimen aistit muistuttavat paljon hyttysen aisteja, joiden avulla se sitten löytää uhrinsa erittäin tehokkaasti, ja pääsee imemään niistä verta. Se elää 2-3 vuotta maassa toukkana, ja neljä viikkoa aikuisena paarmana, koska ison kokonsa takia se on haluttu ruoka hyönteissyöjälintujen kuten västäräkkien sekä pääskysten nokassa.

Mutta paarmoissa on erittäin ikävä suunnitteluvirhe, ja se tekee niistä erittäin inhottavia kesätuttavuuksia. Nuo kärpäset näet omaavat parin myrkkyleukoja, joiden tarkoitus on ruiskuttaa uhriin myrkkyä, joka pitää sen veren juoksevana, jotta se voi imeä uhristaan verta. Kuitenkin noissa myrkkyleuoissa on sellainen ominaisuus, että ne aiheuttavat erittäin kovan kipureaktion sekä syyhyn, kun tuo pieni hyönteinen puree ihmistä tai muita nisäkkäitä. Näin ollen sen päivät ovat monesti tällöin luetut, ennen kuin tuo eliö pääsee laskemaan muniaan yhtään mihinkään.

Joten itse kyllä olen sitä mieltä, että tuossa kärpäsessä on suunnitteluvirhe, joka voisi vaarantaa koko lajin olemassaolon. Jos kaikki purevat paarmat päättävät päivänsä kämmen läppäykseen, niin silloin ei veren imemisestä ole niille mitään hyötyä, koska ne tarvitsevat verta muniensa kehittymiseen, ja mikäli paarma kuolee imiessään verta, niin silloin se ei pääse munimaaan. Joten itse ihmettelen, että miksi sillä ei ole puuduttavaa komponenttia tuossa myrkyssään, jotta tuo eläin voisi rauhassa aterioida?

Joillain hyttysillä on tällainen komponentti omassa syljessään, joten niiden pisto on täysin oireeton, ja syyhy sitten alkaa vasta muutaman tunnin kuluttua. Tuo hyttynen on nimeltään hietahyttynen, ja sitä tavataan lähinnä sorakuoppien lähellä. Joten välillä aina mietin sitä, että mikä mahtoi olla paarmojen pääasiallinen saalis, ennen kuin ne alkoivat suosia nisäkkäitä verilähteenään? Eli eivätkö naudat sekä hevoset sitten häiriinny tuon eläimen puraisusta, vaikka ihmiselle se tuo kipua sekä rakkulan, joka syyhyää pitkän aikaa pureman jälkeen?

Kun puhutaan siitä, että paarmalle edullista olisi se, että se ei häiritsisi tuota uhriaan, niin silloin voidaan olettaa, että paarman purema oli tuolle eläimelle tuskaton, mutta muuten sen veri muistuttaa ihmisen tai muiden tasalämpöisten eliöiden verta, joten olisiko kyseessä ollut joku alkunisäkäs. Tuo pieni eläin eli ehkä joskus Liitukaudella, jolloin Maapallon ilmasto oli hyvin epäsuotuisa elämälle, jos sitä vertaa tuota kautta edeltäneeseen Jurakauteen, jolloin dinosaurukset vaelsivat maan päällä, ja se ei sitten ollut saanut paukamia noista paarmoista, tai ainakaan ollut kovin paljon häiriintynyt, koska sen häntä ei ollut iskenyt kaikkia paarmoja kuoliaaksi.

elainasiaa.blogspot.fi

What was before the Big Bang (Part II)

 What was before the Big Bang. (Part II) "Our universe could be the mirror image of an antimatter universe extending backwards in time....