Energy clubs, where the sugar have replaced by aspartame can be deadly

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

One thing about aspartame is forgotten to say. That artificial sugar doesn't bring any energy in the cells, and here is one very nasty thing, what this chemical combination can do. In some concentrated doses, the sugar gives energy for velocity, and this is the very important thing in the ultra-sports like triathlon. Those energy bars give the energy very fast because they are filled with sugar. When this hydrocarbon goes to the body, the energy would be released immediately, when those molecules would go into the cell organs and mitochondria.


But if the sugar would be replaced by aspartame, there would be no energy in those "candies", and that could cause the extremely dangerous situation if the person thinks that those clubs would involve energy. Of course, the energy can be taken from the sports juice, but if there would be no sugar, would the hydrocarbon storage in the body ended. And if the juice would be replaced by water or some other "sugar-free" product, would that cause the death for that person. In theory would be possible that the person would die because of this kind of trick, and if that thing is made during the ultra-sports, the results could be deadly. If the carbon hydrate level in the person body would go too low, the result would be death.


And in this case, if the sportsman has taken amphetamine would the tiring cause death. This situation has seen on the dance floor, where persons have raved with amphetamine and the carbohydrates have been ended, the cells energy production would be ended, what causes death by coma, when the sugars and other carbon hydrates will be lost from the body. The most usual case of death during the sports, the person have taken amphetamine and forgot to eat sugars, what was caused the coma.

Kaupunki murhan varjossa, eli mikä oli motiivi Bodomin murhiin?

http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html
http://kimmontaidearvioita.blogspot.com/2018/06/kaupunki-murhan-varjossa-eli-mika-oli.html

Technical doping can take the effect in the sports.

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/technical-doping-can-take-effect-in.html

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/technical-doping-can-take-effect-in.html

Transhumanism, cyborgs and next-generation doping

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/transhumanism-cyborgs-and-next.html

http://crisisofdemocracticstates.blogspot.fi/p/transhumanism-cyborgs-and-next.html

Sydämentahdistimen kaltainen tekninen doping on uusi tapa parantaa suoritusta

Sydämentahdistin on teoriassa erittäin yksinkertainen doping-väline. Sen avulla voidaan sydämen sykettä tasata tehokkaasti, mikä sitten mahdollistaa tehokkaamman suorituksen, kuin mihin henkilö muuten kykenisi. Elektroninen doping tarkoittaa siis elektroniseen kojeeseen perustuvaa suorituskyvyn parantamista. Tuolloin puhutaan esimerkiksi sydämentahdistimen käytöstä muuhun kuin sydänvian korjaamiseen. Elektronisen dopingin käsite kattaa myös esimerkiksi sähkön avulla annettavan lihaksiin kohdistuvan  stimulaation. Kyseisiä laitteita saa tilata postimyynnistä.

Samoin esimerkiksi sähköisen stimulaation antamista aivojen mielihyväkeskuksiin harjoittelun aikana voidaan kutsua elektroniseksi dopingiksi. Sähköisten kojeiden avulla voidaan esimerkiksi voidaan suoritusta parantaa ilman, että mitään kemikaaleja tarvitsee käyttää. Toki niillä voidaan myös tuhota urheilijan ura siten, että päähän kiinnitetään elektrodi, joka ärsyttää sähköisesti niitä aivojen alueita, jotka ohjaavat inhon tunnetta. Tuollainen elektrodi voi olla esimerkiksi kolikon kokoinen laite, joka kiinnitetään liimalla tiettyyn osaan ihmisen päätä, ja tietenkin jos väärää aivoaluetta stimuloidaan, niin silloin henkilön harjoittelusta tulee pelkkää tuskaa.

Tämä sähköinen ärsyke voidaan antaa kannettavalla laitteella, jonka elektrodit asetetaan henkilön päähän urheiluharjoittelun aikana. Tuolla tekniikalla voidaan harjoittelun antamaa mielihyvää maksimoida, jolloin henkilö sitten alkaa nauttia urheilusta aivan uudella tavalla. Se sitten tietenkin lisää harjoittelun motivointia ja auttaa sitä kautta parantamaan suoritusta. Kuitenkin myös tulevaisuuden nanokoneet sekä nanotekniikka yleensä saavat aikaan uuden sukupolven dopingin syntymisen. Ihmisen elimistöön voidaan tuossa mallissa lisätä nanokoneita, eli molekyylejä jotka sitten maitohappojen vapautuessa elimistöön vapauttavat happea henkilön vereen.

Tuollainen doping olisi varmasti tehokasta sekä huomaamatonta. Se perustuu siihen, että kun henkilö rasittuu, niin hänen elimistönsä muuttuu happamaksi. Tuo happamuus johtuu hiilidioksidin vapautumisesta vereen, ja silloin nuo molekyylit voivat luovuttaa molkyylin sisältämän hapen henkilön elimistöön. Tuollaisen dopingin havaitseminen on hyvin vaikeaa, koska tuo molekyyli olisi vain pitkä hiilestä sekä hapesta ja jostain entsyymistä koostuva ketju, jossa sitten hiilen sidokset antavat periksi, ja happi vapautuu elimistöön.

Elimistöön vapautuva hiilidioksidi tai hiilihappo sitten leikkaa tuon molekyylien palasiksi. Kaikkein kiehtovin osa tuota uuden sukupolven dopingia tietenkin on nanoteknologian avulla tuotetun verkon asentaminen ihmisen solujen päälle. Tuo verkko voisi olla eräänlaisesta jousimaisesta rakenteesta koostuva komposiitti-fullereeni, joka lisäisi sitten lihasten tehoa. Tuo sana “komposiittifullreeni” tarkoittaa fullereeni-molekyylejä, joihin on liitetty rauta-atomeja, joiden avulla tuo hyvin pitkä jousimainen rakenne saadaan vedettyä kokoon johtamalla siihen sähköä, joka saadaan ehkä ihmisen hermostosta.

Toinen vaihtoehto olisi sitten se, että tuohon henkilöön upotetaan sydämentahdistinta muistuttava voimanlaite, joka sitten toimittaa virtaa jokaisen fullereeniketjun päässä olevaan “voima-asemaan”, joka johtaa tuohon jouseen sähköä, mikä saa nuo ketjut vetäytymään kasaan. Kyseinen jousimainen nanokone voidaan teoriassa asentaa ihmisen lihaksistoon äärimmäisen pienten robottien avulla, jotka vetävät nuo fullereenit lihassolu-jonojen päälle.

Ja jos nuo nanotekniset välineet on tehty sellaiseksi, että niiden rakenne reagoi sähköön, niin silloin henkilön lihakset saadaan vetäytymään kasaan paljon suuremmalla voimalla kuin mihin ne normaalisti kykenevät. Kyseinen nanotekniikkaan perustuva malli, missä lihasvoimaa kehitetään ympätöimällä lihassolut nano-teknisillä jousilla, jotka toimisivat ikään kuin lihas- eli fibriinisäikeiden tapaan tukien sekä tehostaen niiden toimintaa, voisi olla jossain vaiheessa mahdollinen. Nanokoneet kehittyvät kaiken aikaa, joten ehkä hyvinkin pian voidaan tuollainen rakenne siirtää ihmiseen esimerkiksi hikirauhasen kautta, jonka jälkeen solua pienempi robotti vetää nuo jouset ihmisen kudosten läpi ilman mitään sen kummempaa kirurgiaa. Eli tämä voi olla seuraavan vuosisadan dopingia, josta ei nykyään vielä jää kovin helposti kiinni.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Virukset tulevat korvaamaan perinteiset kemiallisesti valmistetut antibiootit ehkä jo lähitulevaisuudessa

C-Hepatiittivirus
http://www.sciencemag.org/news/2015/09/new-human-virus-discovered-old-blood-samples

Bakteriofagien eli bakteereja tuhoavien virusten ero antibiootteihin nähden on se, että virus on itse lisääntyvä olio, minkä takia niitä ei tarvita teoriassa kuin yksi annos, joka sitten annetaan potilaalle joko injektiona tai ehkä nanoteknologiaa hyödyntävien tablettien muodossa. Tämä jälkimmäinen virusten antotapa on paljon yksinkertaisempi sekä tehokkaampi kuin ruiske, ja sen käyttämiseen ei tarvita mitään erityistaitoja. Nuo nanoteknologiaa hyödyntävät tabletit tai pillerit ovat sellaisia, että ne koostuvat pienistä kuulista, joka ensin imeytyvät ihmisen suoliston kautta verenkiertoon, tai sitten ne voidaan pölläyttää puuterimaisena pölynä henkilön nenäonteloon, mistä ne sitten päätyvät keuhkoihin ja verenkiertoon.

Veressä nuo proteiineista tehdyn nanokuulat sitten liukenevat, ja vapauttavat virukset verenkiertoon, ja sitten vain pitää muistaa se, että ihmisen immuunipuolustus ei saa sitten tuhota näitä viruksia ennen kuin ne pääsevät bakteereihin käsiksi. Tuolloin voidaan hyödyntää sellaista ajatusta, että noiden nanokuulien pintaan asetetaan proteiini, joka saa bakteerit hakeutumaan sen lähelle, ja vasta kun bakteeri on tuon kuulan syönyt, niin silloin se avautuu ja virus pääsee bakteeriin. Se mikä tekee viraalihoidosta erittäin tehokkaan on se, että yksi virusannos riittää ihmiselle, ja se on erittäin helppo antaa. Toki jos puhutaan esimerkiksi suurten bakteeripesäkkeiden hoidosta, niin silloin virukset voidaan suoraan ruiskuttaa niiden lähelle, jolloin niitä sitten päätyy bakteereihin. Mutta kuten sanoin, niin noiden hoitojen ongelma on nimenomaan se, että immuunipuolustus ei saisi hyökätä noita viruksia vastaan ennen kuin ne pääsevät kiinni bakteeriin.

Ja tietenkin bakteerien kohdalla pitää muistaa sellainen asia, että virus ei saisi hyökätä minkään muun soluryhmän kuin noiden haitallisten infektiobakteerien kimppuun, koska jos sattuu käymään niin, että tuo virus alkaisi tuhota samalla myös esimerkiksi makrofageja, niin silloin saattaisi käydä niin, että ihminen kuolisi tähän hoitoon. Viraali- eli viruksiin perustuvat hoidot on alunperin keksitty syövän hoitoon, tai tarkemmin sanoen vaikeahoitoisten kasvainten tuhoamiseen, mutta kuten tiedämme, niin noita viraalihoitoja ollaan kehittämässä jatkuvasti. Viraalihoidoista tekee kiehtovan se, että niiden avulla voidaan ihmiselle tehdä geeninsiirto, millä esimerkiksi parantumattomia perinnöllisiä sairauksia voidaan hoitaa, eli kun puhutaan geneettisestä häiriöstä, joka paljastuu sikiövaiheessa, niin silloin sikiöön voidaan ruiskuttaa virusta, mikä korjaa tuon yksilön perimän.

Mutta yleensä ei olla ajateltu sitä, että esimerkiksi ihmiselle voidaan tuolloin antaa viruksiin perustuvaa dopingia, mikä varmasti aiheuttaa ajatuksia siitä, mitä tapahtuisi, jos ihmiseen siirrettäisiin sellaisia viruksia, jotka muuttavat ihmisen lihaksiston samanlaiseksi kuin gorillalla on. Tällainen doping voi olla muutamien vuosien kuluttua täyttä todellisuutta urheilun maailmassa. Kuten tiedämme, niin huippu-urheilussa liikkuu valtavat rahat, ja tuolloin joku varmasti alkaa sitten miettiä, millä tavoin hän voisi saada sitten parannettua urheilijoiden suoritusta vilpillä, ja silloin joku saa päähänsä ryhtyä antamaan urheilijoille viraalihoitoja. Tässä viittaan siihen, että mitään doping-ainetta ei olla kehitetty urheilua varten, vaan kaikki ne ovat tavallisia lääkkeitä, joilla esimerkiksi luuydintä stimuloidaan tuottamaan lisää punasoluja. Tätä tarvitaan jos ihmisellä on esimerkiksi anemia tai vastaava sairaus.

Tuolloin voisi "Asterixista"  tuttu taikajuoma olla todellisuutta. Ihmisen geneettisen perimän muokkaaminen on helpompaa kuin bakteerien tuhoaminen, koska tuolloin vaaditaan vain se, että yksi ihmisen ruumiin soluista infektoidaan, ja sitten virus lähtisi etenemään pitkin tuota soluryhmää, joten ehkä tulevaisuudessa on mahdollista, että hankimme tai kehitämme hoitoja esimerkiksi CP-vammaan, mikä on erittäin invalidisoiva periytyvä kehityshäiriö. Ja tuolla tavoin voisimme ehkä sitten myös kehittää omaa älykkyyttämme, jotta saisimme lisää Einsteineja sekä muita tiedemiehiä. Ja virusten avulla voidaan taistella myös pernaruton kaltaisia biologisia aseita vastaan, eli noita faageja levitetään alueelle, missä on käytetty tuota asetta, ja sitten bakteerit tuhottaisiiin.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/hs-bakteereita-tappavat-virukset-voivat-korvata-antibiootit-kokeilu-alkaa-suomessa/6302066

marxjatalous.blogspot.fi

Kuinkahan monta tällaista virhettä missä dopingia putosi kahvikuppiin tai annettiin urheilijalle enemmän tai vähemmän vahingossa, on maailmassa sattunut?

Kun Norjan  hiihtomaajoukkueen lääkäri antoi julkisen selityksen sille, miten hänen tekemänsä virhe oli johtanut dopingkäryyn, niin toki silloin pitää ymmärtää, että hänellä oli perhekohtaisia ongelmia, mutta samalla kyllä ihmettelen sitä, että kuinka paljon tällaisia virheitä tapahtuu? Puhutaessa ammattiurheilusta, niin siellä on kuri dopingin suhteen todella kova, ja joskus jollain lääkärillä tai toimitsijalla saattaa olla sellaisia sidosryhmiä, että he jostain syystä esimerkiksi sujauttavat urheilijoiden kahviin tai johonkin ruokaan tahallaan dopingia kuten amfetamiinitabletteja, joilla saadaan tuolle onnettomalle sitten aikaan elinkautinen kilpailukielto, joka johtuu huumausaineen käytöstä.

Kun panokset ovat kovia, niin silloin tietenkin houkutus tehdä vastoin sääntöjä on todella kova, ja kun mietietään sitä, millaisia palkkioita noissa kilpailuissa jaetaan, niin silloin tietenkin on houkutus esimerkiksi urheilijoiden tulosten parantamiseen esimerkiksi dopingilla todella kova, mutta toisaalta urheilijan mustamaalaaminen voi olla yhtä houkutteleva vaihtoehto. Syy miksi doping on kiellettyä johtuu siitä, että se rasittaa maksaa sekä aiheuttaa väkivaltaisia reaktioita, ja esimerkiksi perinteiset anabolit ovat aiheuttaneet maksasyöpää, ja homonit eli testosteroidi myös väkivaltaisia reaktioita, kuten tilanteita, joissa urheilijat ovat hyökänneet toistensa kimppuun esimerkiksi koripallossa.

Uusimmat dopingaineet kuten EPO ovat sellaisia, että ne stimuloivat luuydintä kehittämään lisää punasoluja, joka muuttaa verenkuvaa, ja tuo voi olla vaarallista, mikäli henkilö saa tuolloin haavan. Eli jos veressä on liian vähän fibriiniä, niin silloin haava ei ehkä mene kiinni, eli siihen ei muodostu rupea. Kun puhutaan nykyaikaisesta doping-testauksesta, niin tietenkin on kehitetty biologisiin menetelmiin perustuvaa dopingia, joista yksi on henkilön oman veren käyttö dopingina. Siinä henkilö harjoittelee jossain alpeilla, missä ohuen ilman takia vereen muodostuu paljon punasoluja, ja siellä hänestä otetaan verta, jota sitten siirretään häneen kilpailun yhteydessä. Paras tekniikka tuon siirron toteuttamiseen on käyttää raakaa verta, koska jos henkilöön siirretään pelkkiä punasoluja, niin silloin dopingtesteissä näkyy solujen suhteen muuttuminen, ja silloin varmasti aletaan epäillä veridopingia.

Tuolla tavoin pyritään estämään verenkuvan muuttuminen sekä DNA-testauksen käyttö tuon veren paljastamisessa, koska tuolloin käytetään urheilijan omaa verta tuon verensiirron toteuttamiseen. Tietenkin myös luuydinsoluja tai oikeastaan luuydintä voidaan viljellä laboratorioissa, joissa se sitten tuottaa verta, mitä voidaan siirtää urheilijaan. Tuolloin hänestä otetaan luuydinnäyte, jonka soluja laitetaan elatusmaljaan, jossa niitä sitten käytetään veren tuotantoon. Tuo järjestely ei mikään kamalan vaativa ole, koska tuolloin turvallisinta on tietenkin käyttää urheilijan "raakaluuydintä", missä soluja ei olla mitenkään eroteltu toisistaan. Tuolloin verenkuva eli immuuni- ja punasolujen sekä verihiutaleiden suhde toisiinsa on tuolloin luonnollinen, mikä vaikeuttaa dopingin havaitsemista.

http://www.mtv.fi/sport/hiihtolajit/maastohiihto/artikkeli/johaugin-dopingkarysta-paljastus-laakari-antoi-selityksen-virheelleen/6255364

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Olisiko doping kriminalisoitava myös niin, että siitä lähdettäisiin oikeasti oikeuteen?

EPO-valmisteita sisältäviä lääkepulloja
(Internetistä imuroitu kuva)

Onko dopingin käytöstä tehtävä rikos? Vastaus on pääsääntöisesti kyllä, koska esimerkiksi veren kuvaa muuttavat aineet kuten EPO eli Erytropoietiini -hormoni sekä muut luuydintä simuloivat aineet saattavat vaarantaa jopa urheilijan oman terveyden. lääketeollisuudessa valmistettu EPO on siis keinotekoinen hormoni, joka stimuloi luuydintä niin, että se tuottaa enemmän veren punasoluja kuin normaalisti. Kuitenkin uuden sukupolven biologinen doping on aivan toisen tyyppistä toimintaa, kuin ennen vanhaan tehtävä, harjoituskauden ulkopuolella tapahtuvat anabolisten steroidien käyttö. EPO on kehitetty lääkkeeksi anemiaa vastaan, mutta sen käyttö dopingina on erittäin houkuttelevaa, ja tuota normaalisti tuota hormonia muodostuu munuaisissa, ja sen valmistus on sikäli helppoa, että  tarvitaan vain munuaisen EPO:a valmistavia soluja, joita viljellään sitten tetrimaljoissa, ja jotka tuottavat tätä hormonia kuten ne tekisivät munuaisissa. Normaalisti tuota valmistetta tuotetaan siirto-DNA:lla varustetujen solujen avulla soluviljelmissä.

(https://fi.wikipedia.org/wiki/Erytropoietiini)

Toisin kuin anaboliset steroidit sekä testosteroidi, joka saa urheilijan käytöksen muuttumaan aggressiiviseksi sekä saa hänen vartaloonsa kasvamaan ylimääräistä karvoitusta, mistä sitten tuo doping paljastuu, niin nämä verenkuvaa muuttavat EPO-valmisteet eivät muuta urheilijan käytöstä, mutta kuten tiedämme, niin EPO näkyy testeissä. Kun puhutaan biodopingista, niin silloin yleensä tarkoitetaan veritankkausta, jossa urheilijaan siirretään veren punasoluja, ja veritankkaus sitten näkyy kyllä mikroskoopissa, koska se muuttaa veren punasolujen suhdetta.

Doping-aineiden valvonta on sikäli hiukan hankalaa, koska ne on tehty lääkeaineiksi, joilla hoidetaan ihmisten sairauksia, mutta kun puhutaan niiden väärinkäytöstä, niin silloin kyseessä on tietenkin esimerkiksi anabolisten steroidien kohdalla joskus huumerikoksesta, koska ne toimivat siten, että ihmisen lihas saadaan tekemään enemmän työtä. Siksi yleisin anabolinen steroidi on amfetamiini, joka saa aikaan se, että urheilija ei tietenkään väsy. Mutta tuolloin saattaa olla niin, että hän kuolee ylirasitukseen, mitä joskus on tapahtunut sekä punttisalilla että discoissa. Mutta erittäin vaarallisia ovat lihassolujen kasvua lisäävät valmisteet, joilla kehitetään lihaksistoa. Näet noiden valmisteiden kanssa käy joskus niin, että henkilön sydän jää liian pieneksi muuhun kehoon nähden, ja seurauksena saattaa olla sydänkohtaus.

Mutta kun veritankkaus tehdään urheilijan omalla verellä, niin että siinä käytetään ns. "raakaa verta", mikä tarkoittaa sitä, että soluerottelua ei olla silloin tehty, niin tästä ei kovin helposti jää kukaan kiinni. Tuo veri voidaan valmistaa myös urheilijan oman luuytimen soluista laboratorio-olosuhteissa. Eli noita luuydinsoluja elätetään ravintoliuoksella tetrimaljoissa tai isommissa säiliöissä, jolloin ne saadaan tuottamaan verisoluja. Tuota tekniikkaa voidaan käyttää myös normaalin veriplasman valmistamisessa teollisesti, eli henkilöiden luuydinsolujen avulla tuotetaan verta tavallisiin verensiirtoihin, joita tehdään joka päivä jossain sairaaloissa.

Noin voidaan turvata myös harvinaisten veriryhmien saatavuus onnettomuustilanteissa. Toisin sanoen noita harvinaisia- ja myös tavallisia veriryhmiä tuottavia kantasoluja sisältäviä säiliöitä voidaan säilyttää myös sairaaloiden kellareissa, ja siten varmistaa että tuoretta verta on aina saatavilla. Eli harjoitus- ja kilpailuajan ulkopuolella urheilija viedään korkeaan paikkaan, ja hänet pannaan harjoittelemaan siellä, jolloin elimistö kehittää enemmän verisoluja, jotka otetaan talteen noista urheilijoista. Ja kun he sitten tulevat kilpailemaan, niin tämä veri sitten siirretään häneen takaisin. Silloin ei solujen suhde muutu, ja muutenkin antigeenit pysyvät samana, kuin hänen normaalissa verinäytteessään ne ovat.

Joidenkin tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa voidaan urheiljoille tehdä esimerkiksi geenisiirtoja, jotta he pystyisivät parempiin suorituksiin. Tuo geenisiirto on erittäin helppo toimenpide, eli henkilöön ruiskutetaan virusta, jolla hänen omaa DNA:taan korvataan toisella DNA:lla, joka tuodaan hänen soluihinsa viruksen avulla, johon on lisätty haluttu geeni, Ja esimerkiksi huippu-urheilijoita voidaan valita geenitestien perusteella siten, että kilpailujen voittajien DNA:ta verrataan tarjokkaiden DNA:han, ja noista näytteistä seulotaan ne urheilijat, joilla on geneettinen valmius nousta huipulle. Eli ensin kaikista urheilijoista otetaan DNA, josta etsitään yhteneviä jaksoja, ja sitten näitä jaksoja verrataan valmennukseen tulijoiden DNA:han. Se miten nämä urheilutuloksiin vaikuttavat jaksot etsitään ei ole niin vaikeaa, kuin miltä ensin kuulostaa, eli esimerkiksi ihonväriä sekä muita vastaavia asioita säätelevät geenit voidaan sivuuttaa, jolloin jäljelle jäävistä geenistä etsitään niitä jaksoja, jotka vaikuttavat tuloksiin.

Kun puhutaan huippu-urheilusta, niin silloin tietenkin kyseessä on maailma, jossa pitää harjoitella ankarasti, jotta henkilö pysyy pinnalla. Ja vain voittajia juhlitaan. Se että jossain olympialaisissa on sponsorointi ankarasti kielletty, kuitenkin tarjoaa mahdollisuuden siihen, että joku urheiluvälineiden valmistaja saa tuotteilleen paljon näkyvyyttä. Eli ei ole sama, mitä paitoja esimerkiksi jääkiekkomaajoukkue käyttää, tai millä lenkkitossuilla joku urheilija juoksee rataa. Nuo pienet merkit ovat todella hyvää mainosta urheiluvälineiden valmistajille, ja jotta heidän tuotteensa saa näkyvyyttä, niin silloin urheilijan pitää olla aina huipulla. Se tietenkin lisää houkutusta käyttää kiellettyjä menetelmiä oman tuloksen parantamiseksi.

 Kuitenkin tuo on kiellettyä, ja epäreilua muita tovereita kohtaan, ja itse pidän kikkailua sillä, että mitä urheilija nyt tällä kertaa saa syödä ja juoda epäurheiijamaisena. Samoin joissakin tapauksissa on saattanut käydä niin, että kilpakumppani on sujauttanut jotain kiellettyjä aineita urheilijan juomaan, jotta hänet saadaan pudotettua pois joukkueesta. Näet nuo maajoukkuepaikat ovat erittäin haluttuja, koska jos urheilija pääsee tuohon valmennusrenkaaseen mukaan, niin silloin hänen tulonsa on periaatteessa taattu, ja kun puhutaan huippu-urheilusta, niin jo vuoden tauko harjoittelussa voi merkitä uran loppua ainakin huipputasolla kilpailtaessa.

elainasiaa.blogspot.fi