Kirjoista kirjoitettaessa pitää muistaa sellainen asia, että mikään kirjoitus ei ole missään nimessä vaaratonta, ja vaikka henkilö kirjoittaisi romaania, niin hänen pitää tietää sellainen asia, että jos tuota romaania myydään historiallisena totuutena, voivat seuraukset olla todella kauheat. Kun puhutaan kirjasta, jonka nimissä on tapettu miljoonia ihmisiä, vaikka kaikki tietävät sen väärennökseksi, niin silloin tietenkin mieleen tulee heti kirja nimeltään “Siionin viisaiden pöytäkirjat”
Se tiedettiin jo Adolf Hitlerin aikaan tsaaripoliisin eli ohranan jäsenten tekemäksi tai ehkä mieluummin teettämäksi väärennökseksi, mutta kuitenkin natsit hyödynsivät sitä propagandassaan, jolla muka oikeutettiin juutalaisten vainoaminen Kolmannessa valtakunnassa. Kyseinen teos on tehtailtu erään ohranan työntekijän toimesta, ja sillä on ollut sellainen tarkoitus, että ohranan mukaan Tsaari oikeutti tuolla teolla itsensä harjoittamaan sumeilematta tapahtuvaa vähemmistökansojen omaisuuden riistämistä tai ryöstämistä eli pogomeja tai kauniimmin sanottuna “takavarikoita”, joilla hän yritti pitää armeijansa tyytyväisenä.
Tiesikö tsaari tuon kirjan tilaamisesta kuitenkin kiistanalaista, koska hän ei varmaan aivan jokaista ohranan ideoimaa asiaa itse käynyt läpi. Se että tsaaripoliisi teki työnsä eikä vetänyt häntä ikäviin tilanteisiin oli pääasia, ja missään nimessä hän ei varmaan halunnut perheensä tietävän kaikkia mahdollisia asioita tai tekniikoita, joita hänen poliittiset poliisinsa käyttivät ihmisten murtamiseen ei kuitenkaan ollut asia, jota leviteltiin asiaankuulumattomille tahoille, ja toki tsaaritsat olivat hyviä indikaattoreita tämän asian suhteen.
Eli jos tsaaripoliisin menetelmät ja esimerkiksi tsaaria arvostelleiden lehtimiesten kohtalot kuten hevosen selästä putoamiset ja niskojen katkeamiset sekä talojen salaperäiset tulipalot olisivat päätyneet noiden tyttöjen korviin, niin heidän käytöksensä olisi varmasti muuttunut pelokkaaksi. Ja tuosta käytöksen muutoksesta tuo kammottava Ohrana sitten päätteli, kuka oli noista asioista puhunut ohi suunsa. Jos henkilöllä ei mitään todisteita olisi ollut, niin hänet lähetettiin suoraan mielisairaalaan sekä leimattiin hysteeriseksi, mutta jos hänellä oli joku todiste, niin silloin tuo onneton kohtasi salaperäisen onnettomuuden, kuten käsitteli asetta varomattomasti, ja surmasi silloin itsensä.
Wikipedian mukaan Tsaari Nikolai II ei kuitenkaan hyödyntänyt teosta kuullessaan sen olevan väärennös, mutta toisaalta saattoi olla niin, että hän näin halusi varjella mainettaan, ehkä siksi että ihmiset alkoivat epäillä tuon kirjan aitoutta. Samoin ei ollut mitenkään sopivaa se, että tsaari olisi jotenkin häiriintynyt muutamasta arvostelijasta, joita oli Pietarissa ammuttu konekivääreillä, kun he olivat osoittaneet mieltään häntä vastaan, ja tietenkin teko olisi voitu laittaa jonkun poliisipäällikön syyksi, joka omapäisellä toiminnallaan oli tuon verilöylyn aiheuttanut. Mutta ongelma oli siinä että mielenosoittajien joukossa oli ortodoksinen pappi, ja se sitten oli katastrofi, koska ortodoksisen kirkon velvollisuus oli puolustaa tsaaria.
Samoin hänen armeijansa oli kohdannut katastrofin Kauko-Idässä taistellessaan Japania vastaan, ja hänellä ei ollut yhtään sotalaivaa jäljellä. Eli tuota miestä oli todella rankasti nöyryytetty, ja ehkä hänellä oli myös perhehuolia. Eli mitä jos hänen perheensä saisi tietää siitä, miten tuo mies hallitsi kansaansa. Lapset eivät silloin vielä olleet valmiita kohtaamaan väkivaltaa, eivätkä myöskään ehkä olisi hyväksyneet noita tekoja, mitä tuon miehen nimissä tehtiinömään kansanmurhaan,. Ja toisaalta jos tuo väärennös olisi vuotanut yleiseen tietoon, niin silloin kirjan propaganda-arvo olisi mennyttä. Se tapa millä juutalaiset pyrkivät maailman herruuteen ei ollut mikään kovin paha, eli kyse oli lähinnä pornografian sekä paheen levittämisestä. Ja tuota juutalaisiin kohdistuvaa pogomia periteltiin sitten tuolla väärennetyllä teoksella, jonka tarkoitus oli osoittaa se, että juutalaiset muka pyrkivät maailman valtiaiksi.
Tämän teoksen historia on muuten käsitelty monissa yhteyksissä melko tarkasti, ja niiden teettäjänä on pidetty ohranan ulkomaanosaston päällikköä Pjotr Ratškovskia, joka halusi ehkä tukea näin keisariaan, mutta jonkun onnettoman sattuman takia kyseinen kirja päätyi sitten yleiseen tietoisuuteen, ja tsaari joutui sitten sanoutumaan tuosta projektista irti. Kuitenkin vaikka tämän teoksen historia on melko yleisesti tiedossa, niin itse aina välillä olen miettinyt sitä, että kuka tai miksi tuon kirjan kirjoittaja on suostunut tekemään tällaisen tekstin? Ehkä tuo ohranan ulkomaanosaston päällikkö Ratškovski oli matkustanut jonkun kirjailijan luokse mahdollisesti Sveitsissä, ja esiintynyt jonain kustantajana, joka tilasi sitten tuon teoksen vaatiman tekstin tuolta kirjoittajalta.
Ja ehkä tuo tilaus tehtiin siten, että kyseinen teos oli alunperin romaani, josta ohranan väärennösosasto sitten tekaisi loistavan teoksen, joka “luukutettiin” tsaarin käsiin. Eli ensin tuon teoksen julkaisi ortodoksipappi Serge Nilius vuonna 1905, ja tietenkin hän suojasi itsensä kritiikiltä väittämällä saaneensa tuon teoksen vuonna 1901 aatelismarski Suhotinilta. Hankkimalla tuollaisen korkean viranhaltijan nimen papereihin saattoi Nilius sitten vaientaa arvostelijat pelottelemalla heitä valtamarskin vihalla, jos häntä ei olisi uskottu.
Ja ehkä sitten kun ohrana tai joku muu alkoi julkaista tuota kirjaa se päätyi oikean kirjoittajan käsiin. Ehkä hän sitten tunnisti tekstinsä, ja alkoi keskustella noiden tuntemiensa kulttuuri-ihmisten kanssa tästä teoksesta. Ja kuten tiedämme, niin bolshevikkien joukossa oli paljon kulttuurivaikuttajia, ja tuolloin tietenkin alkoi sana kiertää, että joku oli käyttänyt tuota tekstiä väärin. Tällä kirjoitelmalla haluan vain muistuttaa siitä, että mikä tahansa teos väärissä käsissä on tappavan vaarallista, jos se esitetään väärällä tavalla. Itse uskon että nuo tuon asiakirjan väärentäjät ovat todellisuudessa uskoneet kirjoittavansa romaania, jota sitten on myyty kansalle oikeana sekä historiallisena totuutena.
Jos tuollaisen väärennöksen tekijä on viranomainen, niin silloin sen vaikutus on paljon suurempi kuin jonkun normaalin väärennetyn asiakirjan, koska ihmisillä on oikeus luottaa omiin johtajiinsa sekä valtiota puolustaviin viranomaisiin. Kutenkin joskus tuollainen viranomainen paljastuu pelkäksi despotismia tukevaksi laitokseksi. Itse olen sitä mieltä, että nuo keinot, millä tässä kirjassa turmellaan ihmismieltä eivät ole mitenkään erityisen kovia. Ellei sitten joku tarjoile tsaarille konjakin seassa oopiumia tai anna hänelle injektioruiskulla syfilisbakteereita, jolloin tsaari joutuisi varmasti sellaiseen tilaan, että hän olisi täysin toisten armoilla. Eli tuossa saattaa sitten olla kyseessä ohranan ajatus siitä, kuinka tsaarin vastustajia tultaisiin jatkossa kohtelemaan. Ja toki noista vastustajista piti käyttää nimeä "juutalaiset", koska näin voitiin kansaa yllyttää heitä vastaan, koska tuolloin käytetyn protokollan mukaan tsaari oli jumalan valitsema, ja kaikki häneen suuntautuva kritiikki oli jumalanpilkkaa.
Silloin kyseessä ei enää olisi mikää hyvä pila, vaan vaarallinen tekniikka, jolla saadaan ihminen täysin toimintakyvyttömäksi. Näet kuppa eli syfilis tuhoaa ihmisen aivot, ja samoin oopiumi on äärettömän voimakkaasti addiktoivaa ainetta, joka orjuuttaa käyttäjänsä muutamassa kuukaudessa. Kiinassa oopiumisota alkoi siitä, kun ihmiset polttivat oopiumia, ja myivät kaiken omaisuutensa saadakseen tuota ainetta, ja kun oopiumi sattui olemaan länsimaisten kauppiaiden päätuote, mitä he veivät kiinaan, niin tuloksena oli sota, kun kiinan viranomaiset sitten yrittivät puuttua tuohon kauppaan, joka teki ihmisistä orjia.
Eli nuo oopiumi-kauppiaat tekivät sitä, että he sekoittivat oopiumia tupakkaan sekä teehen, jotta nämä henkilöt saisivat kiinalaiset käymään omissa teehuoneissaan, ja tuosta sitten seurasi se, että nämä oopiumin käyttäjät vain istuivat poltellen tuota ainetta, ja samalla he antoivat vaatteet päältään eivätkä he enää syöneet. Ja sato jäi pelloille, jotta nuo henkilöt saisivat polttaa tuota ainetta, joka aiheuttaa uneliaan sekä hyvän olon. Tuo toiminta sitten johti nälänhätään, ja kun keisarilliset virkamiehet yrittivät tuohon asiaan puuttua, niin silloin eurooppalaiset syyttivät heitä tavaroidensa hajottamisesta. Se johti taas Kiinaan kohdennettuihin sotilastoimiin, ja tuon valtion päätymiseen Eurooppalaisten komentoon.
Wikipedian asiaa käsittelevä sivu: https://fi.wikipedia.org/wiki/Siionin_viisaiden_p%C3%B6yt%C3%A4kirjat
kirjabloggaus.blogspot.fi
