Ajatuksia psykiatriasta sekä sen käyttämisestä vallan välineenä

Kaikki me tiedämme “Seilin sairaalana” tunnetun laitoksen, joka oli aikoinaan maamme pahamaineisin vankimielisairaala, joka tunnettiin paikkana josta ei ollut paluuta. Sen toiminta oli hyvin erikoista, ja esimerkiksi tuon sairaalan lopullisuutta korostettiin sillä, että sen ylilääkärin virkaa hoiti tavallinen kunnanlääkäri, joka saattoi vain koulutuksensa puolesta pitää yllä noiden saareen teljettyjen ihmisten lääkitystä. Mutta joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi noiden potilaiden käyttämisessä työtehtävien hoitamisessa oli jotain outoa, koska saaressa oli tietenkin oma kasvimaa, mistä sen potilaat sekä henkilökunta sitten saivat ruokaa. Tuossa kasvimaassa saattoi piillä kyseisen saaren salaisuus, joka ehkä kiinnostaa ihmisiä.

Monille sen potilaista oli tehty lobotomia, joka kuitenkin voidaan ikään kuin perua, ja ihminen muuttaa taas normaaliksi tuota hoitoa varten kehitetyllä toimintaterapiaksi kutsutulla metodologialla, missä ihminen ikään kuin koulutetaan toiminnan kautta taas saamaan oman tahtonsa takaisin. Ja tietenkin oikeuspsykiatrian tohtori voi kirjoittaa potilaan hoito-ohjeet vaikka kirjeitse, joten saattoi olla niin, että tuolla saarella tehtiin etätyötä, eli nuo korkeasti oppineet mielenterveyden asiantuntijat kirjoittivat kirjeitä siitä, miten potilaan kanssa tuli toimia. Ja toki hekin voivat tehdä opintomatkoja virka-ajallaan tuonne saareen, ja siellä sitten ohjeistaa potilaan hoitoa.

Idea tuossa toimintaterapiassa on se, että henkilö ikään kuin pakotetaan muodostamaan uudet hermoradat aivoihinsa, jotta he sitten kykenevät myöhemmin toimimaan yhteiskunnassa. Seilin potilasaines oli hyvin väitettyjen tekojensa takia hyvin räikeää, ja monissa tapauksissa voidaan epäillä sitä, että nuo potilaat oli vähintään lavastettu syyllisiksi murhiin. Ja monissa tapauksissa tuonne saareen meni piikatyttö, joka oli talon tai kartanon isännän kanssa vietetyn yön jälkeen saanut lähteä, ja jota sitten oli epäilty joko oman tai jonkun talon isäntäväkeen kuuluvan lapsen surmaamisesta. Tuolla syyttäjien käyttämällä tekniikalla missä esimerkiksi surmattujen lasten asemaa nimenomaan isäntäperheen lapsina korostettiin oikeudessa sitten oli sellainen aspekti, että se varmasti herätti epäilyksiä siitä, että joku saattoi yrittää manipuloida oikeusistuinta.

Kun Seiliä ajatellaan historialliselta kannalta, niin Ruotsin kuningas aikoinaan perusti tuohon saareen laitoksen, missä säilytetettiin hänen poliittisia vihollisiaan, ja sen takia tuollainen paikka piti tehdä sellaiseksi, että se ei herätä mitään turhaa huomiota. Moni psykiatrinen sairaala on aloittanut “historiansa” hallitsijan  poliittisten vastustajien sijoituspaikkana, joten niille on tahallaan luotu huono maine. Niiden väitettiin olleen tuberkuloosiparantoloita, jotta ihmiset eivät noisen laitosten alueelle menisi.  Tuberkuloosin  pelko on vielä nykyäänkin suuri, eikä tuohon sairauteen vieläkään ole välttämättä parannuskeinoa, jos vastassa on sitten esimerkiksi antibiooteille resistentti tuberkuloosibakteerin kanta.

Kun puhutaan lobotomiasta leikkauksena, niin tietenkin kyseessä on toimenpide, jolla on erittäin huono maine. Siinä otsalohkon hermoradat katkaistaan, jolloin potilas muuttuu passiiviseksi, mutta tuon leikkauksen salaisuus on siinä, että se on kirurgista kiinni, tekeekö hän tuon kyseisen leikkauksen vai ei. Esimerkiksi silmäkuoppa-lobotomia voidaan tehdä niin, että lääkäri painaa piikin eli koettimen kallon sisällä olevaan onteloon, niin että hän ei vahingoita kallon sisempää seinämää, jolloin kyseessä on “placebo-leikkaus”. Tai sitten hän voi vain viiltää ihoon arven, joka vastaa lobotomiasta jäävää jälkeä, ja potilasta voidaan lääkitä esimerkiksi opiaateilla, jolloin hän sitten varmasti on passiivinen.

Psykiatristen potilaiden asema maassamme on muuten melko huono, ja tällä sitten viittaan esimerkiksi “Hannibal Lecter”-elokuviin, jotka varmasti herättävät ihmisten antipatioita mielisairaala-potilaita kohtaan. Siinä missä esimerkiksi “Parkinson”-potilaiden edusmiehet ja potilasjärjestöt  ovat hyvin aktiivisia sen suhteen, mitä näistä potilaista kerrotaan, ja pienikin vitsi sitten saa aikaan kovan reaktion, niin mielenterveysjärjestöt eivät kuitenkaan sano mitään siitä, kun elokuvateattereissa esitetään umpi-kahelia psykiatria, joka tekee potilaistaan kirjaimellisesti kebappia.

Psykiatrisissa sairaaloissa on paljon potilaita, jotka eivät ole oikeastaan mitään rikoksia tehneet, vaan heidän lähettäminen hoitoon on tapahtunut esimerkiksi masennuksen tai muun asian takia. Ja kuitenkin lähes kaikki noita laitoksia käsittelevät uutiset tai elokuvat käsittelevät juuri jotain sarjamurhaajia sekä “Jammu Siltavuoria”, joita potilaista on kuitenkin vain murto-osa.  Samoin vankiloista annetaan miellellään sellainen kuva, että valtaosa niissä istuvista henkilöistä on henkirikoksia tehneitä ihmisiä, vaikka suurin osa noista rikollisista taitaa olla lähinnä omaisuusrikoksista istuvia henkilöitä.

Psykiatrisia sairaaloita on joissain maissa käytetty nimenomaan valtaapitäviä tahoja vastustavien henkilöiden eli poliittisin perustein vangittujen henkilöiden sijoituspaikkana. Kun viranomaiset vetoavat mielisairauteen, kun he haluavat pitää henkilöä jossain laitoksessa ovat aina paljon paremman näköisiä kuin se, että henkilö suoraan laitetaan vankilaan jonkun lehtikirjoittelun takia. Ja esimerkiksi Suomessa oli voimassa “irtolaislaki”, joka salli lähes kenen tahansa henkilön sulkemisen psykiatriseen laitokseen.

Tuollaisia  lakeja säädettiin aikoinaan tukemaan  eurooppaan säädettyjä poliittiset pidätykset sallivia “kommunistilakeja”, kun noiden sosialistien kanssa ei haluttu olla liian kovia, eli noista sosialistisista toimista seurasi vain noin vuoden pituinen vankeustuomio, mutta tietenkin oli vaara siitä, että joku sitten lähtisi agitoimaan työmaille tai asevoimiin. Ja pitihän valtiollisen poliisin tietenkin perustella toimintaansa jotenkin, joten silloin tietenkin perustella se, että henkilö sijoitettiin kymmeniksi vuosiksi johonkin laitokseen, ja silloin tietenkin käytettiin psykiatrista sairaalaa sellaiseen tarkoitukseen, että henkilö saatettiin eristää yhteiskunnasta.

Monissa epädemokraattisissa valtiossa nimenomaan tuberkuloosia käytetään tekosyynä vangin lähettämiseen sairaalaan, missä sitten psykiatri tutkii myös hänet, ja sitten tuo potilas siirretään suoraan osastolle, ja syynä yleensä oli “tuskainen ahdistus”, mikä sitten johtui siitä, että henkilölle uskoteltiin hänen kuolevan muutaman kuukauden sisällä. Tuolla toiminnalla haluttiin estää se, että henkilö pääsisi esimerkiksi asevoimiin levittämään propagandaa sekä omaa agendaansa. Tuollainen äärimmäisen järjestäytynyt yhteiskunnan osa on sellainen, että siellä jokainen asia, minkä joku tekee toisin näkyy erittäin hyvin, ja jos sitten joku alkaa siellä “häiriköimään”, niin se saattaa vetää monia miehiä mukaansa.

Se oli valtion tapa hoitaa asioita 1930-luvulla, jolloin yhteiskunnassa olivat vallalla vanhoilliset sekä äärimmäisen oikeistolaiset aatteet, ja edelleen on ollut joissakin lehdissä kirjoituksia joiden mukaan henkilöt, jotka ovat eri mieltä tuon lehden kirjoittajien kanssa ovat jotenkin “tyhmiä”.  Mutta nämä oikeudet laittaa henkilöitä mielisairaalaan ovat noissa maissa olleet vain valtiollisen poliisin käytössä olevia oikeuksia, ja tässä sitten tietenkin kirjoitan hieman yleistäen näitä asioita, eli esimerkiksi sosialistisissa yksipuoluejärjestelmissä  säädettyjä poliittista toimintaa sääteleviä lakeja nimitetään tässä sitten “kommunistilaeiksi”.  

Kuitenkin myös sellaisissa länsimaissa missä varsinaisia poliittista toimintaa rajoittavia lakeja ei ole olemassa. Tunnetuin väärinkäyttötapaus tietenkin Rosemary Kennedyn tapaus, missä USA:n presidentti John F. Kennedyn sisko Rosemary Kennedy suljettiin perheen “päällikön” Jack Kennedyn pyynnöstä mielisairaalaan, jotta hänen elämäntyylinsä ei olisi pilannut Kennedyjen julkisivua, ja tuo onneton tapaus sitten päättyi siihen, että tuolle naiselle tehtiin lobotomia. Toki Jack Kennedyllä oli mafia-tuttavia, joiden liiketoimia ei varmasti ainakaan USA:n presidentin perhe julkisuuteen, ja tässä sitten pitää muuten sanoa yksi asia.

Se että John F. Kennedy ryhtyi presidentin-vaaliehdokkaaksi johtuu nimenomaan Jack Kennedystä, eli tuo ehdokkuus sekä Johnin että Robertin poliittinen ura oli lähinnä heidän isänsä luomus, ja nuo politiikan huipulla olleet veljekset jotka molemmat muuten murhattiin  eivät ilmeisesti muuta tehneet kuin noudattaneet isänsä tahtoa. Joten mielisairaaloita on tietenkin käytetty väärin myös monissa paljon pienemmissä asioissa kuin tällaisissa valtion johtoa koskevissa perhe-asioissa.

Eli joitakin tilallisia on saatettu laittaa tekaistujen diagnoosien avulla  sairaalaan, jotta heidän tilojaan voitiin sitten viljellä ilman korvauksia. Ja aina välillä tulee lehdissä vastaan sellaisia kirjoituksia, joiden mukaan esimerkiksi seksuaalisia suuntautumisia voidaan hoitaa jossain “boot-campeilla”. Samoin myös oman maamme lehdistöön on jostain syystä pesiytynyt sellainen näkemys, että kun henkilö saa jonkun nobelin tai muun vastaavan palkinnon, niin siitä sitten samassa jutussa käsitellään hänen mielenterveyttään.

Tällä viittaan esimerkiksi peliteoreetikko John Forbes Nashin saamaan nobeliin, ja siitä seuranneeseen lehtikirjoitteluun, missä tuon henkilön skitsofreniaa käsiteltiin siten, että se olisi ikään kuin pääasia tuon nobelin valintaperusteissa.  Toki tuota diagnoosia käytetään joissain maissa siihen, että valtion suuret salaisuudet säilyisivät, eikä esimerkiksi ydinaseita koskevia salaisuuksia pääse vuotamaan mihinkään, mihin niitä ei ole tarkoitettu kerrottavaksi.

http://psykiatriajaihmistenhallinta.webnode.fi

Ihmisarvoinen elämä sekä sairaalan vastuu siitä, "mikä on potilaalle parasta", ei ole sama asia kuin se, "mikä parasta henkilökunnalle"

Lääkärit sekä muut sairaalan työntekijät ottavat jatkuvasti vastuuta toisen ihmisen elämästä, ja sen takia täytyy sanoa, että heillä on työssään valtava vastuu. Mutta tuon asian takia esimerkiksi lääkärin koulutus kestää niin kamalan kauan. Ja tällä hyvin pitkällä koulutuksella varmistetaan, että kovin houkutteleva asia ei tuon viran ja velvollisuuden väärinkäyttö ole. Jos lääkäri käyttää virkaansa sekä asemaansa väärin, niin silloin hän tekee rikoksen, joka vie koko hänen elämänsä roskakoriin. Tuo lääkärin viran väärinkäyttö on näet sellainen asia, että sitä ei voida kuin kauhulla ajatella.

Itse olen joskus miettinyt sitä, että mistä minä tiedän mitä lääkäri oikeastaan tekee, tai että parantaako hän minun sairauksiani. Eli antaako hän oikeaa lääkettä tai poraako hammaslääkärini oikeasti reikää hampaassani? Tietenkin tiedän että turvajärjestelmä on olemassa, ja että hänen pitää lähettää raportteja sekä röntgenkuvia valvoville lääkäreille, ja tietenkin diagnoosit pitää tehdä oikein, jotta lääke olisi oikeanlaista, ja sen vaikutus olisi haluttua.

Mutta kuitenkin aina välillä eteen on tullut tapauksia, missä henkilökunta on kieltäytynyt potilaan toiveesta saada synnyttää keisarileikkauksella, ja seurauksena on ollut vaikea synnytys, ja sitten joskus on potilas kuollut, jos hänen esittämään toiveeseen ei olla suostuttu.  Joten aina tällaisissa tapauksissa on mieleeni tullut sellainen ajatus, että olisiko joku kätilö sitten halunnut esimerkiksi harjoitella synnytystä potilaan kustannuksella? Jos potilas toivoo jotain, niin silloin yleensä on ollut tapana kunnioittaa potilaan toiveita, jos se vain on mahdollista. Kuitenkaan henkilökunta ei jostain syystä ole noita toiveita noudattanut, ja missä mahtaa olla syy, kun aivan terve äiti kuolee synnytykseen?

http://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/sairaalan-virhe-oli-kohtalokas-vastasynnyttaneelta-aidilta-koskettavat-viimeiset-sanat/6269518

Kun puhutaan synnytyskomplikaatoista, niin tuolla potilaalla oli edellisen synnytyksen yhteydessä ollut noita komplikaatioita, ja ne ilmeisesti oli kirjattu ylös vastaavan tapauksen varalta, mutta sitten tuota tekstiä ei olla viitsitty lukea. Ja seurauksena on ollut potilaan kuolema. Todella ikävä juttu tällainen asia, kun ajatellaan sitä, millainen maine noilla sairaalan työntekijöillä on muiden ihmisten silmissä. He antoivat potilaan kuolla, koska heidän mielestään hän ei tarvinnut sellaista hoitoa, mitä oli ehdotettu. Ja miksi noiden työntekijöiden mieleen ei tullut se, että potilastakin voidaan kuunnella noissa asioissa?

Lääkärien velvollisuus on hoitaa potilastaan mahdollisimman hyvin, ja siksi suurin osa heistä tekee välittömästi ilmoituksen tekemistään hoitovirheistä. Kuitenkin on olemassa lääkäreitä, joiden omatunto ikään kuin turtuu, jos he sitten esimerkiksi unohtavat pumpulitupon leikkaushaavaan. On paljon lääkäreitä joiden mielestä heidän toimintansa on aina oikeutettua, ja toki hoitovirheitä varten on olemassa vakuutus. Nämä lääkärit eivät mielestään tee mitään väärää siinä, että he eivät hoida potilaitaan tarpeeksi hyvin, ja jos he tekevät työtään alkoholin vaikutuksen alaisena, niin mitä sitä nyt ilmoittamaan vakuutusyhtiölle tai poliisille. Siinä tärveltyy sairaalan maine, ja lääkärin elämäntyö menee sitä kautta piloille, kun hän joutuu tilille teoistaan. Ja lääkärin virka houkuttelee joitain ihmisiä käyttämään asemaansa hyväksi.

Hoitovirheisiin kuuluu ikävä kyllä sellaisia tapauksia, joissa kuolema johtuu liian pitkästä odottelusta tai väärin annostelluista lääkkeistä. Eli joissakin tapauksissa kemoterapia on aloitettu liian myöhään, jotta lääkkeet olisivat ehtineet vaikuttaa syövän etenemiseen. Tuollaista lääkäriä kutsutaan "Dr. Palmiksi", mikä viittaa vanhanmalliseen elektroniseen päivyriin, koska hän katsoo kaikki asiat aina yön yli. Ja sitten yhtenä päivänä hän huomaa kasvaimen levinneen vähän liian paljon. Tuolloin tietenkin hän selittää kuulemistilaisuudessa, että "halusi säästää potilaan liian voimakkailta ja tuskallisilta terapioilta", mistä seurasi sitten yllättävä syöpäkuolema. Mutta samalla tietenkin on lääkäreitä, joiden mielestä esimerkiksi rintasyöpäpotilaaan ulkonäkö on tärkeämpi kuin hänen elämänsä, ja he sitten selittävät, kuinka heidän kannattaa jättää tuo rinta paikalleen, jotta nämä henkilöt sitten olisivat paremman näköisiä.

Seurauksena on sitten syöpäkuolema, jonka seuraamista ei kovin moni edes halua kuvitella. Tuollaista lääkäriä kutsutaan nimellä "Dr. Pamse" erään lasten sarjakuvan mukaan. Kyseessä on henkilö, jonka mielestä kaikki asiat voidaan hoitaa lääkkeillä eikä potilaan tarvitse koskaan tinkiä mistään. Tai jos tarkemmin ajatellaan, niin psykiatrisen tai holhouksenalaisen potilaan ollessa kyseessä, on luvat hoitoon aina kysyttävä potilaan omaisilta, jotta hän ei joutuisi juridiseen vastuuseen teoistaan, joihin kuuluu potilaan hylkääminen johonkin kopperoon. Tuollaiset lääkärit unohtavat usein sen, että potilas on se henkilö johon lääkäri kohdentaa hoitojaan. Heistä on paljon mukavampi kysy lupia hoitoihin potilaan vanhemmilta, koska se tietenkin merkitsee heille vähemmän paperityötä. Ja johtavan lääkärin tekiessä hoitovirheitä, hän voi sitten uhkailla muita henkilökuntaan kuuluvia uran vaikeutumisella, jos nämä puhuvat noista asioista esimerkiksi toimittajille tai lehdistölle.

Eikä hän silloin joudu kohtaamaan potilastaan muuten kuin objektina, josta haetaan sitten palkkatuloja. Eli hänelle potilaat ovat vain välttämätön paha, ja tärkeämpää tietenkin on se, että potilaan vanhemmat ovat hänelle ystävällisiä. Ja mitä sillä on väliä, mitä potilaat hänestä puhuvat, kun kaikki asiat voidaan sopia heidän ohitseen. Tässä lopussa sitten kysäisen vain, että kuinka monta kertaa esimerkiksi lastenkodin asukkeja tai prostituoituja on kuollut tällaisessa tapauksessa, että he eivät ole saaneet tarpeellista hoitoa, ja sitten tapauksia on saatettu peitellä esimerkiksi henkilökunnan ja muiden viranomaisten toimesta. Jos potilaalla ei ole omaisia, joihin voidaan ottaa yhteyttä, niin silloin on erittäin suuri vaara, että joku lääkäri käyttää tilannetta hyväkseen, ja sitten harjoittelee hänellä esimerkiksi selkäydinpunktiota. Tai sitten tekee turhia leikkauksia, koska tuolla ihmisellä ei ole ketään, joka häntä kaipaa, ja lääkärin on helppoa perustella noita tekoja sillä, että potilaalla on esimerkiksi joku tulehdus tai vastaava tila, ja jos hän sitten kuolee, niin ketään ei sitten seiso ovella vaatimassa tutkimuksia.

pimeakronikka.blogspot.fi