Koe-eläinten kohtelusta sekä siitä, mitä on monissa lehtijutuissa jäänyt kertomatta

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/koe-elainten-kohtelusta-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/koe-elainten-kohtelusta-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/koe-elainten-kohtelusta-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/koe-elainten-kohtelusta-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/koe-elainten-kohtelusta-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/koe-elainten-kohtelusta-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/koe-elainten-kohtelusta-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/koe-elainten-kohtelusta-seka-siita-mita.html

Yliopiston tehtävä on toimia yhteiskunnassa rakentavasti sekä siten, että se lisää yhteiskunnan tasa-arvoisuuden toteutumista

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/yliopiston-tehtava-on-toimia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/yliopiston-tehtava-on-toimia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/yliopiston-tehtava-on-toimia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/yliopiston-tehtava-on-toimia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/yliopiston-tehtava-on-toimia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/yliopiston-tehtava-on-toimia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/yliopiston-tehtava-on-toimia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/yliopiston-tehtava-on-toimia.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/yliopiston-tehtava-on-toimia.html

Presidentti Donald Trumpin tekemä FBI:n päällikköön kohdistama erottamispäätös sekä maamme lehdistön tapa uutisoida sitä on ikään kuin vastaavan päätöksen manaamista meidän maassamme

Yllä: Kuva elokuvasta "Manaaja" (The Exorcist, 1973)

Termi “manaaminen” on oikeastaan vanhaan kansanperinteeseen kuuluva tapa, jossa “paholaista” ikään kuin houkuteltiin astumaan esiin. Siinä ikään kuin tehtiin asioita, joissa paholaista pilkattiin, tai sitten toimittiin muuten väärin. Esimerkiksi paholaista houkuteltiin näyttämään se, “mitä löytyy sieltä housuista”, kuten vanha kansa tietää. Tässä juuri sitten katselin tuota maamme lehdistön tapaa käsitellä vallan käyttöä, ja siinä sitten taas ryhdyttiin vähän niin kuin pelottelemaan sillä, että jos maamme hallitusta tai poliittista johtoa arvostellaan, niin tuloksena on automaattisesti potkut.

Tuota asiaa ei tietenkään kukaan oikeasti mene sanomaan, vaan tuollaista sitten tietenkin vaaditaan sellaisten käsitteiden kautta, kuin että joku virasto on ikään kuin jäänyt “polkemaan paikoilleen” tai joutunut jotenkin “epäjärjestykseen”, kun sen päälliköt eivät muista, että presidentit ovat todellisuudessa koskemattomia. Ja tuon takia sitten täytyy ihmisiä välillä muistuttaa kuolevaisuudestaan, jotta sivistys palaa maahan suloiseen. Tässä sitten pitää muistaa sellainen asia, että samaan aikaan aletaan kilpailla siitä, kuka mahtaa olla maassa sivistynein, ja tietenkin sivistykseen kuuluu se, että henkilö muistaa, miten häntä voidaan palkita. Mutta usein palkinnot menevät vain sille, joka osaa olla kiltti.

Mikäli tuhma setä sitten arvostelee presidenttejä tai valtion johtajia, niin silloin tietenkin on hänen osansa oleva kammottava julkinen proskriptio, missä kaikille muille käydään näyttämässä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät muista kumartaa valtion johtoa, tai kaikkia niitä joita valtion johto on henkilön esimiehiksi määrännyt. Koko olemassaolonsa ajan lehdistö tai mediatalojen omistajat ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi lähes kaikessa, koska lehtimiesten kautta kulkivat kaikki poliittisen johdon lausunnot.

Maassamme on siksi ollut sellainen tapa, että lehdistön avulla voidaan henkilöä painostaa eroamaan. Tai sitten on hänen esimiehiään kannustettu erottamaan “ikävät alaisensa”, joiden toiminta ei miellytä heitä itseään tai lehdistöä. Tietenkin presidenttejä korotetaan kaikin mahdollisin tavoin, ja heistä tehdään kaiken mahdollisen osaajia, joita kukaan ihminen maailmassa ei kuitenkaan koskaan ole.

Presidenttien tehtäviin kuuluu valtion johtaminen, eikä se tee heistä esimerkiksi putkimiehiä tai muita vastaavia ammattilaisia, eikä myöskään poliittinen päätös mistään asiasta tee esimerkiksi toukokuussa olevaa lumisadetta olemattomaksi. Eli varmaan mikään sään herra ei edes maailman mahtavin mies ole, ellei hän sitten päätä sytyttää esimerkiksi Kanadan tai Venäjän metsiä tuleen, jolloin hiukkaspilvi sitten pimentää maan, jolloin syntyy ydintalveksi kutsuttu ilmiö. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten maamme lehdistö on käsitellyt sivistystä, niin tietenkin voidaan sanoa, että miljoonan euron antaminen vähävaraisten lasten jääkiekkoharrastukseen on todella hieno ele, mutta tietenkään sivistys ei sinällään mikään kilpailu ole. Ja muuten tuon lahjoituksen saa vähentää veroista, mutta hieno ele kyseessä kuitenkin on, kun ihminen omista rahoistaan tuollaisen lahjoituksen tekee.

Keskusteltaessa siitä, mitä jotkut henkilöt maassamme ovat tehneet, niin katson surullisena sitä asennetta, että heille on ainakin lehtien tai median mukaan ollut täysin sama, mistä asioista leikkauksia tehdään, kunhan se ei heitä itseään koske. Kunnes sitten on heidän itsensä työpaikkaa lähdetty viemään tai avustajien määrää vähentämään, tai heidän saamiaan määrärahoja on leikattu. Itse kyllä olen sitä mieltä, että voidaan kysyä kyllä, että mihin esimerkiksi valtiotietelijä tarvitsee määrärahoja, koska tuota tiedettä koskevaa tutkimusta tehdään lähinnä valtion arkistoissa ja julkisia lähteitä käyttäen. Eli missä ovat ne miljoonien eurojen määrärahat, joiden turvin esimerkiksi juuri valtiotieteiden tukija voisi matkustaa Washingtoniin tutkimaan Pentagonin arkistoja?

Kun puhutaan työpaikkojen vähentämisestä, niin silloin tietenkin asiaa perustellaan sillä, että jos henkilökuntaa on vähän, niin silloin syntyy säästöjä. Kuitenkin tuolloin käy usein niin, että samalla työuupumus sekä sairauspäivät lisääntyvät. Kun ihminen jää yksin työnsä kanssa, ja kukaan ei häntä arvosta työnsä kautta, niin silloin varmasti esimerkiksi alalta poistumisia tapahtuu. Keskusteltaessa kaiken maailman työläisistä, joilla ei mitään koulutusta ole, niin ennen esimerkiksi käsityöläisiä arvostettiin oikeasti. Heidän tekemiään töitä kehuttiin, mutta sitten tuli vallalle sellainen asenne, että tällaista henkilöä, jolla ei ollut mitään virallista ammattitaitoa osoittavaa paperia sai  simputtaa työelämässä miten esimiestä sattui huvittamaan. Joten siksi en ihmettele, miksi niin moni nuori käy ammattikoulun, vaikka tuo aika elämästä ei ehkä sitä kaikkein mukavinta kuitenkaan ole.

Mutta kuten tiedämme, niin varmasti ammattimies saa vähän toisenlaisia vastauksia työhakemuksiin kuin joku, jolla ei noita papereita ole. Ja vaikka kuinka puhutaan maksullisesta yliopistosta, niin kuitenkin joku sellaisia käy myös siellä suuren meren takana olevassa maassa nimeltään Amerikan yhdysvallat. Maamme julkisen sanan suhtautuminen tuohon valtioon on jotenkin erikoinen, koska vaikka me emme muka tunnusta heidän järjestelmäänsä, niin kuitenkin monia puolue-eliittiin kuuluvia poliitikkoja on kuitenkin käynyt kouluja tuossa maassa, jonka maaperällä tehtyihin tutkimuksiin vedotaan monissa tapauksissa. Eli yhteen aikaan erityisesti lääketiedettä kehitettiin erityisesti UCLA:ssa (University of California Los Angeles), joka näkyi monissa tiedelehtien artikkeleissa lähdeviitteenä .Tai ainakin monissa lehdissä esimerkiksi lääketieteellistä tutkimusta käsittelevissä artikkeleissa tekstin alussa olivat sanat “UCLA:ssa on tehty tutkimus, missä…”

Ja tietenkin se miten USA:n poliittinen sekä yhteiskunnallinen käsitys ihmisten arvosta sekä mahdollisuuksista jotenkin poikkeaa maamme näkemyksistä liittyy sellaiseen käsitteeseen kuin “self made man”. Tuo käsite tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat syntyneet maailmaan tasa-arvoisina, joten kaikki mitä ihminen tekee elämässään on hänestä itsestään kiinni. Eli syntyminen johonkin tiettyyn perheeseen ei takaa suoraan sitä, että hänestä tulee yhtään mitään. Siinä amerikkalainen ajattelutapa poikkeaa siitä, mihin kuninkaiden aikaan oli totuttu. Ja vaikka amerikassa on maksullisia yliopistoja, niin kuitenkin hekin niitä käyvät.

Eivätkä kaikki yliopistot ole siellä Yalen yliopistoja, vaan myös muut yliopistot tarjoavat palveluitaan opiskelijoille, jotka eivät aina ole mistään Houstonista kotoisin olevia miljonäärejä. Se miten amerikkalainen malli erosi kuninkaiden mallista, niin se antoi jokaiselle ihmiselle ainakin teoreettisen mahdollisuuden hakea virkoja sekä menestyä. Kuninkaan johtamassa vallassa sitten taas kaikki virat periytyivät, joten ihmiset sitten osasivat jo nuorina mielistellä johtajiaan, jotka sitten todellisessa elämässä osoittautuivat ehkä erittäin epäpäteviksi johtajiksi, jotka sitten haaskasivat oman armeijansa jossain taistelukentillä.

https://sites.google.com/view/trumpjamanaaja/etusivu

Yliopistot sekä niiden suhde "hyväveli-verkostoihin": toisin sanoen "Illuminati" jyrää jälleen

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin  "rotary-veljeskunnan" jäsenten  tuttavista koostuviin verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viranhakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiotutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjemassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.  

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin tuttavsta koostuviin  verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viran hakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiota koskevia tutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjelmassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Tällä viittaan muutamiin takavuosien lehtijuttuihin, jotka käsittelivät juuri tällaista toimintaa. 

Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Mietteitä urbaaneista legendoista ja siitä miten legenda syntyy: Käsittelyn kohteena Candymanin legenda

Monet urbaaneista legendoista ovat kamalia, ja niitä kerrotaan toisille vain silloin, kun on laskuhumala, ja odotetaan vesisateessa kyytiä. Osa niistä on syntynyt tietenkin Hollywoodin ansiosta, tai niiden pohjalta tehdyt elokuvat ovat vahvistaneet noita myytteja. “Candyman” on kauhuelokuva eräästä vanhasta yliopiston myytistä, jollainen on lähes jokaisella kampuksella maailmassa. Tuon elokuvan “Candymanilla” on aika vähän tekemistä sen urbaanin legendan kanssa, mikä kertoo kampuksella vaanivasta sarjamurhaajasta, joka valitsee uhrinsa sen perusteella, että he sanovat kolme tai elokuvaversiossa viisi kertaa hänen nimensä. Siis tuossa myytissä kerrotaan, että ei riitä se, että uhri sanoo sanan “Candyman” viisi kertaa peräkkäin, vaan hänen pitää sanoa “Candymanin” pastorilta nimi.

Eräiden tarinoiden mukaan alkuperäinen “Candyman” olisi ollut Josef Mengele eli “Kuoleman enkeli” tai Herta Oberhauser-niminen natsilääkäri, mutta tuosta asiasta on hiukan epäselvyyttä. Kuitenkin voidaan sanoa, että urbaaneja legendoja on aina ollut olemassa, mutta ne eroavat kalevalalaisesta mytologiasta vain siinä, että niitä näitä urbaaneja legendoja kerrotaan ravintoloissa sekä huoltoasemilla, kun taas kalevalalaisia legendoja välitetään runonlaulajien toimesta eteenpäin, eli niiden esitysten ympäristö on erilainen.

Alkuperäisessä legendassa tuo “Candyman” on epäpätevän lääkärin kiduttama mies, ja erään tarinasta kerrotun version  mukaan tuo uhri oli epäpätevästi tehdyn kauneusleikkauksen tai onnettomasti päättyneen psykoterapian uhri. Tuossa myytissä henkilön pitää myös saada viisi merkkiä, jonka jälkeen neljäs kerta vie hengen. Eli tämä on jokaisen tästä aiheesta tehdyn kauhuelokuvan juoni. Ensin joukko nuoria vähän “pelleilee” kaverinsa kustannuksella, ja sitten seuraa sellainen asia, että kyseinen sairaan pilan kohde ikään kuin pimahtaa tuosta tempusta.

Eli tuo kertomuksen lääkäri oli kyseisen miehen tai naisen opiskelutoveri, joka sitten päätti antaa kaverilleen vähän terapiaa. Toisin sanoen houkutteli hänet plastiikkakirurgin pöydälle tai psykiatrin vastaanotolle, ja ryhtyi tekemään toimenpiteitä, joihin hänen taitonsa eivät sitten riittäneetkään, ja joidenkin versioiden mukaan syynä oli se, että leikkaava lääkäri unohti antaa puudutteen tuon operaation aikana. Seurauksena tuo potilas tai uhri meinasi sitten kuolla kipushokkiin, ja myöhemmin tuo mies tai nainen sitten palasi kampukselle pahat mielessä, ja tämä tarina pitäisi merkitä lapulla “kuinka yhteisö tekee rikollisen”.

Joissain versioissa “Candyman” on nainen, joka sitten lähti kokeilemaan kaverinsa kanssa mielenterveyslääkkeitä, ja sitten lähti kontrolli pois, jolloin tuo tyttö tai poika tappoi joidenkin tarinasta kerrottujen versioiden mukaan oman sisarensa tai poikaystävänsä ajamalla hänet kuoliaaksi autolla. Toisessa versiossa tuo lääke pantiin salaa hänen juomaansa, jolloin hän ei pystynyt hallitsemaan ajoneuvoaan. Se että tämä kirjoitus on hiukan sekava, johtuu siitä, että olen kuullut niin monta versiota juuri tästä kyseisestä tarinasta, ja monesti tarinan kertoja ei ole ollut parhaissa mahdollisissa sielun ja ruumiin voimissa, joten jotta tämä kirjoitus ei niin kauheasti venyisi ja rönsyilisi, niin tässä alussa on hiukan tuollaista hapuilua. Kun puhutaan urbaaneista legendoista, niin silloin tietenkin kyseessä on suusta suuhun kulkeva kertomus, joka muistuttaa jotain “rikkinäisen puhelimen leikkimistä”.

Tiedättehän tuon lasten leikin, jossa tarinaa kuljetetaan korvasta korvaan, ja jossa joku sitten munaa itsensä lopullisesti, eli hän räkäisee toisen korvaan, mikä saa aikaan hyvän olon koko loppupäiväksi. Toki eräässä versiossa “Candyman” surmaa uhrinsa noilla laajenevilla vaahtokarkeilla, jotka ratisevat kun niitä syö.

Puhuttaessa makeisista, niin ne eivät ole mitenkään muuten kuin hampaille vaarallisia, mutta jos henkilön oksennusrefleksi salvataan, ja hän syö noita vaahtokarkkeja, niin silloin tuo kehittyvä vaahto ei pääse vatsasta pois, ja tuloksena on erittäin ikävä tilanne, koska tuo paine saattaa halkaista vatsalaukun. Ja muuten asetoniyhdisteet kuten amfetamiini saavat esimerkiksi mehiläiset sekä ampiaiset pistämään. Se taas on elokuvaversion metodologia, missä “Candyman” taas on kuolleen orjan haamu.

Elokuvaversion “Candymanin” väitetään perustuvan tarinaan erääseen salaseuraan pyrkineestä henkilöstä, joka sitten sidottiin metsään puuhun erään pilan päätteeksi, ja sitten juopuneet opiskelijat eivät muistaneet, mihin hänet panivat, tai he eivät huomanneet ampiaispesää. Kyseessä oli salaseuraan ottamis- tai sitouttamisrituaali, jossa henkilön piti olla ikään kuin orjana noille henkilöille, ja sitten hänet vietiin metsään, mistä hänet sitten piti aamulla hakea pois. Tai eräässä versiossa ampiaispesä heitettiin tuon opiskelijan huoneeseen.Mutta kuten elokuvassa, niin puussa oli ollut ampiaispesä, jossa olleet ampiaiset sitten olivat tuon onnettoman tappaneet, mutta oli miten oli, niin tämä ei mikään mukava tarina ole.

charelesfort.blogspot.fi

Tieteen sekä tutkimuksen periaatteita eli tiedemiehen täytyy voida olla eri mieltä asioista myös itsensä kanssa.

Tieteen sekä tutkimuksen periaatteisiin kuuluu sellainen yllättävä asia, että tiedemiehen pitää osata suhtautua myös itseensä skeptisesti. Eli hänen pitää muistaa se, että kukaan meistä ei ole täydellinen ihminen, vaikka hän kuinka pohtisi syntyjä syviä koko päivätoimisesti, tai seuraisi atomien hajoamista sekä hiukkasten siroamista magneettikentissä. Fyysikot sekä muut tieteenharjoittajat saattavat toimia esimerkiksi suuttuneena tai muun suuren mielenliikutuksen vallassa, mikä tietenkin pitää hänen huomioida raporttejaan kirjoittaessa, ja tämä muuten pitää myös lääkärin huomioida.

Hän saattaa esimerkiksi suutuksissaan tehdä potilaalleen väkivaltaa, esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, että kyseisen lääkärin avioliitto on ohi. Tällöin saattaa olla niin, että kyseinen henkilö on sellaisessa mielentilassa, että hän ei pysty toimimaan objektiivisesti tai keskittymään työhönsä. Sama koskee muitakin vastaavia henkilöitä, ja kuten tiedämme, niin tietyt tehtävät ovat sellaisia, että niissä on suurempi mahdollisuus toisen vahingoittamiseen kuin toisissa.

Kuten olemme varmasti kaikki joskus huomanneet, niin saatamme tehdä esimerkiksi blogeja kirjoittaessamme erittäin vakavia asia- tai muit virheitä, joita sitten aamulla saatamme oikeasti katua, vaikka sitä ei ehkä heti uskoisikaan. Kirjoitelmia tehdessämme jotain saatamme olla väsyneitä tai sitten emme muuten ole ehtineet paneutua lähdemateriaaliin kuten lehtiartikkeliin, ja silloin saattaa seurauksena olla artikkeli tai muu kirjoitelma, jonka sisältö ei vastaa mitenkään sitä, mikä oli kirjoittajan aikomus kirjoittamaan lähtiessään.

Toki ainakaan itse en niin kauheasti suunnittele etukäteen sitä, mitä kirjoitan, joten kirjoitelman sisältö saattaa kuitenkin muuttua työstöprosessin yhteydessä hyvinkin paljon siitä, mitä ensin ajattelin kirjoittaa. Mutta kun puhutaan siitä, että mikä esimerkiksi tiedemiehen suhde itseensä on, niin vain oikea tieteen harjoittaja osaa olla kriittinen itseään kohtaan. Se tarkoittaa sitä, että hän osaa oikeasti väitellä itseään vastaan, sekä olla erimieltä kirjoitelmiensa kanssa. Väitetään että jotkut kuuluisat tiedemiehet ovat esimerkiksi pelanneet shakkia itseään vastaan, jotta he kykenisivät arvioimaan itseään kylmän asiantuntevasti.

Tuo saattaa olla muuten ihan totta, ja kaikilla meillä on jotain omituisia tapoja, joita ehkä joskus jopa häpeämme. Mutta kun puhutaan siitä, että tiedemiehen pitää olla "universaali" (homo universalis) sekä hänen täytyy tunnustaa itselleen omat ennakkoluulonsa, niin siksi tieteen harjoittajan pitää käsittää se, että esimerkiksi tutkimuksen tulos saattaa erota voimakkaasti tutkimusta tai sen rahoituksen perusteeksi esitetystä hypoteesista, jota sitten seuraa valmis teoria. Ja jos palaamme lempiaiheeseeni, eli tuon aurinkokuntamme laidalla olevan jäisen jättiläisplaneetan metsästykseen, niin tietenkin saattaa käydä niin, että kyseinen planeetta jää löytymättä. Tuo asia vain täytyy hyväksyä osana tieteen tekemistä, mutta voidaan sanoa sellainen asia, että tutkimus on kuten hyvä kirja.

Sen loppua jokainen odottaa, mutta samalla lukija toivoo ettei kirja koskaan loppuisi. Sama koskee näitä iäisyyskysymyksiä kuten Nemesis-tähteä tai muuta vastaavia asioita. Niin kauan kun emme tuota tähteä löydä, niin silloin voimme sitä etsiä, mutta jos se joskus löytyy, niin silloin näemme tuon etsinnän päättyneen. Mutta kuten tiedämme, niin tutkijan työ on mielenkiintoista sekä osittain hyvin raskasta. Ja kuitenkin se on sikäli erikoista, että vaikka monet joskus kysyvät astronomeilta, että miksi he katselevat huonolla palkalla tähtiä tai matemaatikoilta miksi he tekevät outoja kaavoja, niin silloin vastaus voisi olla sama, kuin eräs vuorikiipeilijä antoi kysyttäessä että miksi hän kiipeää vuorille. "Koska ne ovat siellä" eli he ratkovat ongelmia, koska ne ovat olemassa.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Opiskeluaika on pitkä kuin Unioninkatu Helsingissä, mutta kaikki päättyy joskus ja uusi elämä voi alkaa

Helsingin Observatorio
Kopernikuksentie 1:ssä

Elämä sekä opiskelu ovat kuin Unioninkatu Helsingissä, eli kun sitä lähtee kulkemaan Kopernikuksen tieltä kohti Kallion kirkkoa, niin tuntuu että se ei pääty koskaan. Kun ajatellaan sitä, että tämä yksi Helsingin valtakaduista alkaa erittäin vaatimattomana Kopernikuksentieltä, joka voisi symboloida vastoinkäymisiä mukulakivineen sekä mäkineen, ja samalla sitä että joskus edessä on vähän tylyjä aikoja sekä vastaanottoja, jotka eivät ole mitenkään mukavia. Kuten Unioninkatu niin yliopistolaisen opiskelu on aluksi hyvin vaatimatonta, eli sitä ei kukaan uskoisi edes koskaan päättyväksi. Ja kuitenkin hän tietää sen, että opiskelun päätös tulee vastaan nopeammin kuin hän uskookaan.

Kuitenkin voidaan ajatella sitä, että heikosti kadun päässä näkyvä Kallion Kirkko voisi symboloida sitä, että kaikki ihmiset tietävät varmasti, että opiskelu päättyy joskus. Ja se mikä aluksi näytti hyvin vaatimattomalta saattaa muuttua erittäin suureksi kokonaisuudeksi. Kun opiskelu alkaa, niin se aika mikä edessä on saattaa tuntua erittäin pitkältä, mutta joku kerta sitten se hetki tulee, kun henkilö saa paperit käteen.  Silloin tuntuu että kaikki mitä on tehnyt, on jotenkin pientä. Ja silloin unohtuu se, kun opiskelijana jännitti tenttien palautus, sekä opettajan antama palaute, koska se saako opiskelija opintotukea tai venyvätkö hänen opintonsa riiippuu siitä, saako hän kurssit läpi.

Samoin se pitää muistaa, että yliopisto-opiskelun ajatusta eivät kaikki ihmiset koskaan oikeastaan ymmärrä, eli sitä miksi nuo henkilöt sitten istuvat hyvin vanhoissa luentosaleissa kuuntelemassa erittäin pitkäveteisiä luentoja jostain aiheesta, joka tuntuu hyvinkin kuluneelta. Tuo kuitenkin on yliopisto-opiskelun ideana, eli ihminen ikään kuin pakotetaan kuuntelemaan asioita, joita hän ei koskaan ehkä muuten edes välittäisi tietää, ja kuitenkin ne saattavat olla hyvin tärkeitä opiskelijan tulevaa ammattia ajatellen. Tämä opetusmenetelmä kuitenkin aiheuttaa sen, että kyseinen henkilö ikään kuin joutuu sorviin, jossa hänen psyykettään sekä ajatusmaailmaansa sitten muokataan sellaiseksi, kuin yliopisto sen haluaa olevan, kannustaen samalla tekemään omia kokeita sekä ajattelemaan omilla aivoilla. Vanha opiskelijoiden motto on ollut se, että "pidä housut jalassa sekä Jumala mielessä", eli se tarkoittaa sitä, että koskaan ei kukaan saa unohtaa sitä, että yliopisto on valtiotaan varten, ja sen opettajat ovat vain ihmisiä. Eli mitään mitä he eivät saa tietää, ei koskaan ole tapahtunut ainakaan virallisesti.

Unioninkadun alku taustalla
kuvan keskellä Kallion kirkko

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka henkilö olisi kuinka halukas kertomaan omista asioistaan muille, niin sitä ei koskaan tarvitse suoraan mennä tekemään. On asioita joista ei tarvitse koskaan puhua, ja vaikka joku sattuisi jotain kiellettyä tekemään, niin sitä ei kuitenkaan tarvitse kertoa koko kansalle. Ja toki opettajakin saa vähän omaa aktiivisuuttaan käyttää, jos hän haluaa saada jotain tietoja oppilaastaan. Eli kuten tiedämme, niin aina välillä joku keksii, että hän ryhtyy kertomaan opettajille tai muille henkilöille toisten tekemisiä, mutta se on aivan väärä ratkaisu, koska syyttäjällä on todistustaakka oikeudessa, eli tuo onneton henkilö joutuu hyvin äkkiä vaikeuksiin, jos hän turhasta kantelee opettajilleen.

Tällä tarkoitan nimenomaan plagiointia käsitteleviä paljastuksia. Eli joku onneton saattaa pyytää toiselta tämän tehtäviä, jotta tämä voisi saada syytteen plagioinnista sekä potkut tiedekunnasta. Tuolloin syynä voivat olla alaviitteiden puuttuminen tekstistä, mutta tuolloin kannattaa olla varovainen. Näet tuo aiottu uhri saattaa tietää tämän asian, ja antaa tuolle tiedottajalle työn, missä ei ole yhtään lähdettä merkittynä. Ja opettajalle hän palauttaa version, missä on merkitty lähteet, ja nykyaikaisella tekstinkäsittelyohjelmalla lähdeviitteiden poistaminen käy muutamassa minuutissa. Silloin tuolle ilmiantajalle voidaan tehdä ansa, missä hänelle näytetään toista versiota kuin opettajalle. Ja silloin käy niin, että tuo ilmiantaja saa syytteen perättömästä ilmiannosta.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Davy sekä Faraday kemian sekä sähkön nerot

Humphrey Davy
(1778-1829)

Kun kirjoittaja jakaa kirjoituksiaan Internetissä, niin silloin hänen pitää miettiä aina sitä, että kuka niitä ylipäätään lukee? Eli hänen pitää silloin tietenkin nimetä teostaan monilla nimillä, jotta voidaan selvittää se, että onko se teoksen nimi, joka ehkä vaikuttaa sen saamaan huomioon? Samoin kirjoittajan pitää aina välillä kirjoittaa teoksiaan salanimillä, jotta hän voi ottaa selville sen, vaikuttaako hänen nimensä siihen, miten kirjoja tai kirjoitelmia arvioidaan, eli missään nimessä kukaan huippukirjoittaja kuten Jonathan Kellerman ei koskaan kirjoita kirjoja vain tällä nimellä, koska juuri tämä kauhugenre on asia, josta aina välillä tehdään suurta numeroa, ja tuolloin on ihmisiä, jotka niin mielellään soittelevat psykiatreille noista kirjoista.

On olemassa ihmisiä, jotka ovat täysin mielikuvituksettomia, ja nämä henkilöt eivät usein voi edes käsittää, miksi kaikki eivät ole niin kuin he itse ovat. Ja siksi he eivät siedä mitään muuta kirjoituksia kuin sitä, mitä he itse haluavat lukea,ja toki esimerkiksi mielikuvituksen käyttö on heistä kiellettyä, vaan "suutari pysyköön lestissään", ja jokaisen ihmisen pitää heidän mielestään kirjoittaa vain sitä, mitä he itse olisivat halunneet. Se näkyy monien koulujen lopputöissä, joiden pitää aina olla ikään kuin kopioita muiden ihmisten teksteistä, ja mitään omaa ei niihin saisi muka tehdä.

Michael Faraday
(1791-1867)

Kun puhutaan suurista tiedemiehistä, kuten Michael Faraday (1791-1867) sekä hänen opettajansa Sir Humphrey Davy (1778-1829) , niin heillä oli visio siitä, mitä esimerkiksi sähköllä voitiin tehdä, ja elektrolyysin avulla nämä miehet sitten eristivät monia alkuaineita käyttäen siihen kemiallista paristoa, jonka he rakensivat Lontooseen, ja toki Faraday tunnetaan enemmänkin sähkömagnetismin tutkijana, ja Davy taas oli ennemmänkin kemisti, joka kehitti elektrolyysimetodin, millä voitiin valmistaa esimerkiksi alumiinia sekä magnesiumia, mutta voidaan sanoa, että näiden miesten työ on toisistaan riippuvaa. Ja loivathan he yhdessä Davyn lampun tai kaivoslampun, joka on pelastanut miljoonien kaivaostyöläisten hengen maailmassa.

Davyn lamppu eli kaivoslamppu

Eli ilman tarpeeksi voimakasta galvanista paria olisi Faradayn valokaarikokeet jääneet tekemättä, ja ilman Davyn kemian tuntemusta tuota paria ei olisi voitu valmistaa. Faradayn rooli tässä kemiallisen pariston rakentamisessa oli se, että hän kehitti sarjaan kytkennän, millä saatiin aikaan erittäin kova jännite, joka mahdollisti valokaaren synnyn, sekä nopeutti huomattavasti elektrolyysiä, eli heidän työnsä oli toisistaan riippuvaa, vaikka he eivät ehkä muuten niin hyvin tunteneetkaan, eli he olivat ilmeisesti puhtaasti virkatuttavia, ja yhteistyö katkesi kun Davy sitten muutti Sveitsiin, missä hän kuoli vuonna 1829. Toki he saattoivat olla yhteydessä toisiinsa kirjeiden välityksellä, jotka oli ehkä osoitettu heidän vaimoilleen eli sitä jatkoivatko he yhteydenpitoa Davy muutettua Sveitsiin vuonna 1927, eli kahden vuoden ajan ennen hänen kuolemaansa, mikä johtui kokeissa hengitetystä kemikaaleista..

Kuitenkin he eivät olisi saaneet Royal Societyltä lupaa rakentaa tuota valtavaa paristoa, elleivät yhdessä olisi lupaa tuohon menneet kysymään. Ja tietenkin valokaarikokeet toivat näyttävyyttä tuohon työhön, jolloin lehdistöllekin oli jotain näytettävää. Vaikka Faraday ei uskonnollisen vakaumuksensa takia koskaan osallistunut esimerkikssi kemiallisen aseen kehittämiseen, niin silti hänen kehittämänsä valokaarilaamppu pelasti useiden sotilaiden hengen, ja häntä muutenkin kuvaillaan aidoksi brittiherrasmieheksi. Mielestäni noiden kahden miehen työ tieteen parissa on sen luonteista, että heitä pitäisi historian tunnilla, jossa puhutaan tieteen tekijöistä  käsitellä samanaikaisesti, niin paljon yhteistyötä he tekivät.

kimmonsivu.blogspot.fi