Miksi Venäjä uhkaa Suomea? Ja millä tavoin voidaan moderni hyökkäyssota sitten perustella, ja millaisia ydinaseita siinä ehkä käytetään?

Neutronipommikoe Nevadan autiomaassa

Venäjän mediassa kerrotaan Suomen valmistautuvan sotaan Venäjää vastaan, ja todisteeksi esitetään kuvia Helsingin tunneleista. Kun puhutaan sotaan valmistautumisesta, niin silloin tietenkään ei koskaan mainita sitä, että tarkoittaako “sota” nyt sitten puolustus- vai hyökkäyssotaa? Mikään valtio maailmassa ei nimittäin valmistaudu aivan avoimesti hyökkäyssotaan, tai oikeastaan USA kutsuu hyökkäystä toiseen maahan tietenkin nimellä “globaali operaatio”. Hyvin muodikas tapa keskustella hyökkäyksellisestä sodasta on kutsua sitä "terrorismin vastaiseksi sodaksi", mikä auttaa tietenkin perustelemaan kaiken maailman pommitukset sekä panssarivaunut.

Mutta toisaalta taas tällä hyökkäyssodalla on monia muitakin nimiä, joista yksi on “fait accompli”, mikä tarkoittaa Suomeksi hyökkäystä toisen maan kautta kolmanteen maahan, ja juuri tämän kaltainen operaatio on se, mikä uhkaa Suomea ja sen alueellista koskemattomuutta. Samoin Venäjän uhkaa on käytetty avoimesti siihen, että sillä on ikään kuin vaiennettu maassamme olevia ikäviä tahoja, jotka on saatu hiljennettyä uhkaamalla heitä "Venäjän operaatiolla"

Jos Venäjä sekä NATO ajautuvat sitten avoimeen sotaan keskenään, niin silloin toinen osapuoli saattaa lähteä levittämään rintamaa Skandinaviassa saadakseen suuremman kosketuspinnan näille joukoille. Toki tämä malli vaatii sen, että NATO ja Venäjä ovat jo valmiiksi sodassa keskenään. Tuolloin Venäjä voisi lähettää panssarinsa tuhoamaan Pohjois-Norjassa olevia NATO:n lentotukikohtia Suomen Lapin kautta.

Kuitenkin Venäjällä on halua osoittaa maailmalle olevansa supervalta, ja sillä on myös halua valvoa omaa etuaan sekä Lähi-Idässä että muualla, ja tietenkin Venäläinen media on hiukan “machompi” kuin länsimainen vastineensa. Mutta kun puhutaan siitä, miten paljon puolustus- ja hyökkäyssota oikeastaan eroaa toisistaan, niin tietenkin hyökkäyksellisen kaluston hankkiminen pyritään välillä perustelemaan sillä, että tätä kalustoa voidaan käyttää esimerkiksi valtiota toisen valtion alueelta uhkaavien “ei valtiollisten vaarojen” kuten sissijärjestöjen eliminoimiseen. Kuten tiedämme niin tietenkin puolustuksellisista aseista puhuminen on paljon korrektimpaa, kuin siitä että valmistaudutaan avoimesti hyökkäämään toisen maan alueelle.

Tuon takia esimerkiksi NATO:ssa puhutaan sellaisista asioista kuin “torjuntaohjus”, vaikka esimerkiksi ydinkärjillä varustetut ABM (Anti Ballistic Missile) eli ohjusten torjuntaan tarkoitetut ohjukset ovat todellisuudessa kaksikäyttötuotteita, joita voidaan käyttää samaan tarkoitukseen kuin muitakin ydinohjuksia. Kun puhutaan esimerkiksi 0,5- 1,2 kilotonnin taistelukärjellä varustetusta IT-ohjuksesta, niin se kuulostaa paljon paremmalta, kuin puhe 0,5-1,2 kilotonnin taistelukärjellä varustetusta taktisesta ydinaseesta.

Tuollainen pieni vetypommiin perustuva taistelukärki kyllä sitten varmasti samaistetaan ERW:iin (Enhanced Radiation Weapon) joka tunnetaan nimellä “Neutronipommi”, ellei sen kuljetuslaitetta oltaisi nimitetty korrektisti “ilmatorjuntaohjukseksi”, ja tuolloin tietenkin unohdetaan mainita sellainen asia, että tämä ohjus muuttuu napin painalluksella tavalliseksi taktiseksi taistelukentällä käytettäväksi aseeksi. Neutronipommin vastustaminen johtuu siitä, että nämä aseet surmaavat vain ihmisiä, ja jättävät materiaalin ehjäksi.

Eli niiden teho perustuu lähinnä voimakkaaseen neutronipurkaukseen, joka on todellisuudessa paljon murhaavampi kuin mikään kemiallinen ase. Neutronipommia kehitettiin aikoinaan juuri korvaamaan VX-hermokaasun kaltaiset massatuhoaseet, koska sen tuhoalue sekä vaikutusaika on erittäin tarkasti määritettävissä. Ja sotilaat haluavat tietenkin levittää tarkasti määrättyä täsmällistä tuhoa vihollisen keskuteen.

Kun neutronipommia kehitettiin, niin sen kehittäminen pyrittiin perustelemaan sillä, että tuo ase olisi omiaan nimenomaan ABM-ohjuksissa käytettäväksi, jolloin tuo “ERW” laukaistaan ohjusten parven keskellä, ja sitten sen lähettämä säteily tuhoaisi noiden taistelukärkien elektroniikan tai räjäyttäisi ne ennen aikojaan. Samoin sitä voidaan käyttää myös tehokkaampien ydinaseiden “nallina”.  Uuden sukupolven laserilla laukaistavien tai “avutettuun fissioon” perustuvien “alikriittisten” ydinaseiden kehittämistä vastustetaan siksi, että niitä pidetään oikeastaan vain uusina “neutronipommeina”. Termi “avustettu fissio” tarkoittaa sitä, että rakennetaan “alikriittinen” fissiopommi, joka olisi oikeastaan vain räjähteiden keskellä oleva plutoniumsta tehty pallo, jonka ympärillä räjäytettävät räjähdesegmentit antavat sille tarvittavan lisäenergian, jotta se voisi sitten sylkeä neutroneja ympäriinsä, eli tämä ase on oikeastaan vain “fiisupommi” (fizzle bomb) , jossa ei tapahdu varsinaista ydinräjähdystä, vaan sen teho perustuu puhtaasti säteilyyn. Laserilla laukaistava ase taas on oikeastaan pelkkä litiumin kappale, johon suunnataan voimakas lasersäde, ja yksi tapa toteuttaa tuo ase on yksinkertaisesti pudottaa litiumilla täytetty pommi kohteen päälle, ja tuossa pommissa voisi sitten olla transponderi, joka auttaa laseraseella varustettua lentokonetta suuntaamaan lasersäteen siihen. Eli tuollaiseen toimintaan voitaisiin käyttää samoja lasereita, mitä on asennettu esimerkiksi lentokoneisiin sijoitettuihin ABM tai ASAT-järjestelmiin.

Kun puhutaan puolustuksesta, niin tietenkin se, että puolustuksellisten järjestelmien takana voidaan toteuttaa hyökkäyksen valmisteluja tietenkin pitää aina myöntää, ja esimerkiksi Israel perustelee voimakkaan hyökkäyksellisen aseistuksen hankkimista sillä, että esimerkiksi panssareilla ja taisteluhelikoptereilla se kykenee hyökkäämään sitä uhkaavien terroristien asemia vastaan. Mutta kun puhutaan siitä, miksi joku valtio hyökkää toiseen maahan, niin tällainen “Fait accompli”-hyökkäys tulee kysymykseen silloin, jos esimerkiksi Venäjä sekä NATO ovat jo sodassa keskenään, mutta ennen kuin toinen valtio hyökkää toisen valtion kimppuun, niin sen pitää kyetä perustelemaan tekonsa. Ja tuolloin voisi eteen tulla sellainen “mainilan laukausten” kaltainen tilanne, missä esimerkiksi Venäjä perustelee toimintaansa oman maan kansalaisten suojaamisella väkivallalta.

Tuolloin suoraa sotilaallista toimintaa edeltää usein “covert action”-niminen toiminta, missä provosoidaan Venäjän vastaisia mielenosoituksia sekä kannustetaan ihmisiä hyökkäilemään venäläisen vähemmistön kimppuun, mikä johtaa sitten siihen, että Kreml saa syyn lähteä suojelemaan kansalaisiaan, kuten sen virallinen kanta kuuluu. Tuolloin “maskirovka” eli hyökkäyksen syyksi esitetty toiminta voisi olla se, että Venäjän johto uskoo maansa kansalaisten olevan vaarassa. Kun puhutaan siitä, mitä nykyaikainen asevoimien käyttö on verrattuna Stalinin malliin, niin se toimii oikeastaan samalla tavoin, kuin vanhan ajan kolonialismi. Tuolloin valtion johto ympäröidään omilla miehillä, eli heidät pannaan tekemään päätöksiä esimerkiksi pistooli ohimolla, tai istumaan parlamenttitalossa, jonka perustuksiin on kätketty ydinpommi.

Ja tietenkin tuo tapa hallita vierasta valtiota on sikäli hyvin houkutteleva, koska näin saadaan säästettyä omien sotilaiden henkiä, koska heidän ei tarvitse käydä sitten sotaa mitään sissiliikkeitä vastaan, sekä samalla tuo miehitetty valtio voi käyttää omaa ääntään esimerkiksi YK:ssa. Kun puhutaan sissiliikkeistä, niin toki niitä voidaan käyttää keppihevosina silloin, kun halutaan rajoittaa oman maan kansalaisten vapauksia, mutta tietenkin noiden sissien syyksi voidaan laittaa omien poliittisten vastustajien eliminointi. Eli kuka vain osaa huutaa “allahu akbar” kun hän heittää pommeilla jotain poliitikkoa. Ja se kuka sitten tuollaisen iskun määrää varmasti jää monissa tapauksissa pimentoon, eikä kukaan voi selvittää kuka sitten lopulta on minkäkin iskun takana.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Hakkerien toiminta sekä kybersodankäynti voivat olla myös osa horjutuskampanjoita, joilla muistutetaan että kukaan ei ole turvassa

Venäläisten hakkerien toiminta esimerkiksi USA:n presidentinvaaleissa on ollut huomattavasti vähäisempää kuin ensin on annettu ymmärtää, eli he eivät ole ilmeisesti edes yrittäneet tunkeutua tietojärjestelmään vaan enemmänkin käyttäneet hyväkseen valesähköposteja ilmeisesti urkkiakseen ihmisten poliittista kantaa tai muita vastaavia asioita. Kun taas puhutaan Vermontin sähköverkkoon tehdystä hyökkäyksestä, niin kyseessä oli itseasiassa tilanne, missä oli havaittu jälkiä hakkereiden toiminnasta, joten tuolloin olisi ehkä syytä miettiä sitä, että oliko kyseessä penetraatiotestaus, jossa testataan järjestelmän haavoittuvuutta, sekä oman puolen kykyä asettaa sinne esimerkiksi loogisia pommeja, mikä tarkoittaa tietokoneviruksia, jotka voidaan aktivoida tietyllä koodilla.

Toki pelkkä kyky tunkeutua jonkun järjestelmän tietokantaan voi aiheuttaa sen, että järjestelmän toiminta vaarantuu. Näet esimerkiksi tietokantojen sotkeminen tai niiden poistaminen voidaan tehdä myös etäyhteyden kautta hakkerien toimesta. Tällainen toiminta mikä kohdistuu esimerkiksi sähköverkkoon tai sähkölaitosten ohjausjärjestelmiin ei ehkä kuulosta kovin pahalta, mutta jos hakkeri sitten saa otettua esimerkiksi voimalaitokset hallintaan, niin silloin tilanne voi muuttua hyvin vakavaksi, koska hän voi silloin kuormittaa virtapiiriä ylijännitteellä, mikä on erittäin vaarallista nimenomaan mikropiireille. Eli onko myös konventionaalisten voimaloiden järjestelmä sitten suojattu noilta hyökkäyksiltä?

Kun puhutaan siitä, että hakkerit onnistuisivat asentamaan tietokoneviruksen esimerkiksi taktiseen komentojärjestelmään, ja laukaisemaan siellä olevan loogisen pommin juuri oikealla hetkellä, niin silloin tietenkin voi tuo järjestelmä kaatua muutamaksi minuutiksi, ja tuo looginen pommi voi olla sellainen, joka tuhoaa juuri esimerkiksi Pentagonin reitittimien reititystaulut, joiden avulla sen keskustietokone pitää yhteyttä muihin komentojärjestelmän osiin. Tuo looginen pommi voidaan ainakin yrittää soluttaa tuohon järjestelmään Linux-paivityspaketin muodossa, ja se voi olla erittäin vaarallinen, koska esimerkiksi ydiniskun sattuessa on esimerkiksi 15 minuutin hidastelu todella pitkä aika.

Toisaalta tuollainen virus voidaan asentaa esimerkiksi jonkun sodanjohtokeskuksen työntekijän kulkukortillle, ja sitten se asentuu esimerkiksi kulunvalvontajärjestelmään, mikä estää työntekijöitä pääsemästä komentohuoneeseen. Tietenkin tuo varsinainen komentojärjestelmä on varmasti erotettu kulunvalvonnasta, ja varmasti tuolla komentokeskuksessa on esimerkiksi sorkkarautoja, joilla ovi saadaan auki, joten näiden hakkeri-iskujen teho on sikäli minimaalista, että varsinaiseen taistelunjohtoon ne eivät ehkä vaikuta. Mutta toissijaisiin järjestelmiin kuten pankkitilien käyttöön, lentolippujen ostamiseen sekä kaupunkien liikennevaloihin ja muihin vastaaviin järjestelmiin tuolla toiminnalla on vaikutusta. Eli hakkerien tarkoitus on usein  enemmänkin tehdä kiusaa, kuin aiheuttaa varsinaista fyysistä tuhoa. Toki he voivat esimerkiksi avata vesivoimaloiden juoksutusportit, ja syytää vettä alaville maille, ja jos nuo joenuomat eivät tuota vettä vedä, niin silloin voi edessä olla tulva. Eli kysymys on siitä, että onko tuollaiseen juoksutukseen varauduttu kunnolla. 

Tyypillinen hakkerin tekemä isku on sellainen, että jonkun henkilön luottokortti mitätöidään hänen ollessaan ulkomailla tai sitten hänen naamansa lisätään johonkin FBI:n "Ten most wanted fugitive"-tyyppisille kotisivuille, jolloin lentokentällä on edessä mielenkiintoinen episodi. Kyseinen kuvan lisääminen tapahtuu siten, että henkilö tunkeutuu palvelimelle, ja vaihtaa sitten tuon siellä olevan rikollisen kuvan toiseen samalla nimellä varustettuun kuvaan. Tai sitten tuon henkilön tekemä hotellivaraus voidaan poistaa takanapäin tai vaihtaa se vähän halvempaan hotelliin. Siinä sitten on mukava selvitellä asiaa oppaiden kanssa. Samoin tietenkin myös sähkösopimus voidaan katkaista, hakkerien toimesta, jolloin esimerkiks vuodenvaihde sitten menee kynttilöitä poltellessa. Jos tuota alkaa tapahtua, niin itse kyllä miettisin sitä, että miksi juuri minut olisi valittu tuollaisen toiminnan kohteeksi? Eli olisinko sitten kohdellut jotain henkilöä sillä tavoin, että hän haluaisi minulle jotain kostaa, vai miksi juuri minulle tuollaista sitten ruvetaan tekemään?

pimeakronikka.blogspot.fi

Oletteko muuten ihmetelleet miksi Venäjä haluaa vallan Syyriassa pysyvän Al-Assadin käsissä?

Kirkonkellot soivat Aleppon uhreille, ja Venäjän sekä Syyrian vastaisia pakotteita pohditaan ankarasti, mutta syy miksi tuota kaupunkia sitten piiritetään on varmasti taktisesti viisasta. Kun puhutaan sodasta, niin aina on muistettava, että se on joka tapauksessa tragedia, ja Aleppon kaupunkia piirittävät komentajat varmasti ovat laskeneet tuon saartorenkaan varaan paljon. Näet kyseisen operaation tarkoitus on ikään kuin kuristaa kaupunki hengiltä, ja samalla myös ikään kuin ottaa sen asukkaat panttivangeiksi.

Samoin Aleppo on ikään kuin "kori", jossa olevia kohteita vastaan voidaan käyttää massiivista tulivoimaa, ja noiden pommitusten tarkoitus on herättää pelkoa sekä murtaa kaupungin puolustajien moraalinen selkäranka, kuten Toisen Maailmansodan alepommituksilla oli, mutta nykyään käytössä on vähän toisenlaisia välineitä, joilla saadaan aikaan erittäin täsmällistä infrastruktuuriin kohdistuvaa tuhoa. Ja tietenkin sairaaloiden tuhoaminen on asia, mikä kauhistuttaa ihmisiä tuollaisella alueella, ja samalla saartorenkaan tarkoitus on saada vihollinen kuluttamaan ase- ja ammusvarastojaan, jolloin sen kyky taistella vähenee.

Eli kyseessä on toiminta, minkä tarkoitus on tehdä ihmisten elämästä mahdollisimman tukalaa, ja tuollaista tuhontaa kutsutaan nimellä "Necessary evilness" eli "tarpeellinen pahuus". Sen julma tarkoitus on saada paikalliset ihmiset syrjäyttämään nuo valtaa pitävät henkilöt, joiden ainakin väitetään kuuluvan ISIS:iin.

Toki saattaa olla niin, että he eivät tähän fundamentalistien järjestöön kuulu, mutta se että pommitus kohdistuu muslimimilitantteihin kuulostaa paremmalta tiedotusvälineissä. Kun puhutaan tästä pitkään jatkuneesta tilanteesta, niin sen tarkoitus lienee osoittaa Syyrian kansalle, että tulevaisuudessakaan maan presidentin Al-Assadin vastaista toimintaa ei tulla sallimaan, ja samalla myös kertoa maailmalle, että kuka on Syyrian "vahva mies". Joissakin piireissä uskotaan että Aleppon piiritystä johtaa Venäläinen upseeri, vaikka Syyrian joukoilla tietenkin on nimellisesti johtoasema, ja miksi Venäläiset asettaisivat omia välineitään syyrialaisten komentoon, kun he itse niitä osaavat varmasti käyttää tehokkaammin kuin paikalliset sotilaat. (http://blogfactory.co.uk/archives/25764) 

Aleppon kaupungin piiritys tietenkään ei ole mitenkään erityisen hyvää mainosta Vladimir Putinille ja hänen SPETSNAZ-joukoilleen, mutta kuitenkin sodassa tarkoitus pyhittää keinot, ja noita maineikkaita erikoisjoukkoja ei Syyriassa liene kovin paljoa, jos niiden määrää verrataan esimerkiksi Al-Assadin palkkasoturien määrään, mutta kuten tiedämme, niin noiden erikoisjoukkojen tehtävänä on osoittaa kohteita omille rynnäkkökoneille sekä myös suojata Syyriassa olevia Venäjän lentotukikohtia, koska varsinkin SU-25 "FROGFOOT" sekä helikopterit operoivat tuolta Syyriasta käsin, ja raskaampi kalusto taas tukeutuu suoraan Venäjän maaperään. Syyriassa olevia tukikohtia tarvitaan siksi, että jos noihin Venäjän hävittäjäpommittajiin tulee vikoja tai osumia, niin nämä koneet voivat laskeutua turvallisesti ja samoin rynnäkkö- pelastus- ja  joukkojensiirtotehtäviin käytettävät helikopterit tarvitsevat Syyriassa olevia tukikohtia toimiakseen tehokkaasti.

Kun puhutaan Aleppon tilanteesta, niin Venäjän tuki on tietenkin antanut Al-Assadille selkänojaa vaatia kapinallisten ehdotonta antautumista, ja se mitä tässä nyt sitten pelätään on sellainen asia, että Syyrian armeija aloittaa sodan jälkeen kostotoimet siviiliväestöä vastaan, ja nuo kostotoimet saattavat johtaa verilöylyihin. Kuitenkaan todellista valtaa Syyriassa ei pidä Al-Assad vaan SPETSNAZ:in komentaja, ja Syyrian presidentti on täysin Venäjän talutusnuorassa, koska ilman Venäjän tukea hän olisi ilmeisesti tuon sodan hävinnyt. ISIS on tuon sodan hävinnyt, siitä ei päästä yli eikä ympäri.

Mutta nämä taistelut sekä piiritykset varmasti herättävät kaunaa väestön keskuudessa, ja tämän seurauksena saattaa alueella olla edelleen jopa sukupolvien ajan jännittynyt tilanne, joka ehkä sitten muistuttaa Pohjois-Irlannin väkivaltaisuuksia 1970-luvulla. Eli vaikka avoin sota saadaan ehkä jossain vaiheessa loppumaan, niin silti viha ja katkeruus tulee kytemään sekä Syyriassa että Irakissa todella pitkään. Se miksi Venäjä haluaa tuota valtiota kontrolloida johtuu ilmeisesti siitä, että jos Irakin öljyä tai maakaasua saadaan tuotua Eurooppaan ohi Turkin ja Venäjän, niin silloin Eurooppa ei olisi enää niin riippuvainen Venäjältä tuotavasta kaasusta sekä öljystä, ja samalla jos putki vedetään Turkin kautta, niin silloin tuo maa voi ryhtyä kiristämään EU:ta kaasun ja öljyn toimituksilla.

Se että EU ei olisi mitenkään riippuvainen Venäjän kaasusta merkitsisi sitä, että Putin menettäisi miljardeja dollareita vuodessa, mutta hän ei voisi silloin myöskään kontrolloida Eurooppaan tuotavaa maakaasua, jolloin hän voisi kohdata todella kovaa poliittista painostusta. Ja juuri maakaasu on syynä siihen, miksi Venäjän vastaisia pakotteita on niin vaikeaa panna toimeen. Sisäisesti hajanainen Lähi-Itä palvelee hyvin nimenomaan Venäjän etua, koska silloin sijoittajat eivät noihin maihin lähde, ja koska esimerkiksi öljyn ja kaasunporaus on niissä vaarallista levottomuuksien takia, niin silloin Venäjä voi olla varma siitä, että nuo kaasuun ja öljyyn sijoittavat tahot suuntaavat sijoituksensa Venäjälle, joka tarjoaa heille fyysistä turvallisuutta.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Persialaissodista Peloponnessolaissotiin eli kirjoitelma siitä kuinka Sparta ja Ateena kokivat toisensa ideologisina vihollisina

Kuvituskuvaa

Persialaissotiin sekä sen jatkona olleiden Peloponnessolaissotiin johtaneiden asioiden takana oli siis tilanne, mikä syntyi, kun Persian joukot hyökkäsivät Kreikkaan. Ratkaiseva käänne tapahtui Salamiin meritaistelussa, missä Ateenan laivasto pysäytti Persian armeijan maihinnousuyrityksen. Tuo sota alkoi ensin niin, että sen jälkeen kun kreikkalaiset olivat saaneet Persilaisista helpohkon voiton Marathonissa, niin sitten Kreikka tai oikeammin Spartalaiset hävisivät kuuluisan taistelun Thermopylain solassa 480 eKr.

Tuossa solassa Spartan kuningas Leonidas johti kuuluisia 300 miestään viivyttääkseen persialaisia, jotta muut kreikkalaiset saisivat ryhmitettyä omat falanginsa.  Tuo Leonidaksen tappio johtui siitä, että eräs petturi oli sitten johtanut  persialaiset hänen linjansa taakse, mikä johti spartalaisten tuhoon. Kuitenkin tuolloin tuota tappiota käytettiin hyväksi persialaisten  propagandassa, eli vaikka kreikkalaiset voittivat Marathonin taistelun aikaisemmin 490 eKr. , ja heiltä meni siellä vain 192 miestä

Spartan kuninkaalla  Leonidaksella oli sitten ihan oikeus ajatella, että hänen huippukoulutetut ammattisotilaat olisivat selvinneet noista persialaisista ihan yksin, mutta kuten tiedämme, niin hän miehineen menehtyi tuossa taktisesti melko hyvässä paikassa, eikä heistä kukaan jäänyt henkiin kertomaan mitä siellä oli tapahtunut. Tuo tappio oli sitten sellainen, että se varmasti herätti joissakin ihmisissä epäilyksiä, ja Sparta oli silloin tietenkin maasodankäynnin taidossa Kreikan johtava valtio, ja tässä tilanteessa se sitten oli varmasti haluttu liittolainen. Kuitenkin Spartan mallia pelättiin, koska muut kreikan valtiot olivat sen huippukoulutetun armeijan edessä alakynnessä, ja koska Sparta oli oikeastaan neuvoston sekä kuninkaan hallitsema harvainvalta, niin se tietenkin teki tästä valtiosta Ateenan ideologisen vihollisen.

Kun noita valtioita verrataan keskenään, niin Spartassa on kuitenkin muutamia hyviäkin puolia, kuten se että siellä tuomioita luki ammattituomari, joka ainakin spartalaisten esittämässä versiossa olisi vapauttanut Sokrateen, joka sai Ateenassa kuolemantuomion puheidensa takia. Saattaa olla niin, että tuo filosofi olisi surmattu myös Spartassa, mutta kuitenkin tuosta ei voida koskaan olla varmoja. Spartalaisuutta ihannoidaan paljon, ja heidän "mustaa keittoaan" pidetään sotilaallisuuden vertauskuvana, ja spartalaiset tietenkin hakivat tuon keiton soppatykistä, jonka avulla neuvosto tietenkin heitä hallitsi. Eli kukaan sparalainen sotilas ei saanut osata valmistaa ruokaa, jotta heidät sitten voitiin surmata pärskäjuurella tai risiinin siemenillä, jota pantiin tuohon mustaan keittoon.

Ateenakaan ei ollut aivan niin demokraattinen kuin mitä se väitti olevansa, ja tuolloin äänioikeus oli vain täysi-ikäisillä syntyperäsillä ateenalaisilla miehillä. Ateenalaiseksi katsottiin siis vain henkilöt, joiden molemmat vanhemmat olivat ateenan kansalaisia, ja tuon kaupunkivaltion kansalaisia olivat vain hyvin harvat sen alueella asuvat henkilöt. Kuitenkin Ateena näytti paperilla paljon paremmalta kuin Sparta, jossa valta oli neuvostolla sekä kuninkaalla. Kun puhutaan Spartan erosta Ateenaan nähden, niin sen omaksuma malli oli kuitenkin melkein sama kuin Ateenan, paitsi että siellä ei sotapäällikköä valittu äänestämällä, kuten Ateenassa tehtiin. Ja kuten myöhemmin kävi selväksi, niin Ateena sortui Perikleen ja hänen poikansa jälkeen kansanhuudattajien valtakunnaksi. Kuten tiedämme niin Ateena oli tietenkin demokratia, mutta jostain syystä se käyttäytyi tyrannimaisesti omia valloittamiaan alueita kohtaan, ja se että Sparta hänvisi tuon kuuluisan Thermopylain taistelun, aiheutti sen, että Kreikasta tuli otollinen maaperä persialaisten propagandalle. Eli he saattoivat väittää että Ateenanlaiset olivat johtaneet nuo persian sotilaat Spartan linjojen taakse.

 Samoin he väittivät tietenkin, että syy sotaan oli se, että Ateena oli hyökännyt heidän kimppuunsa "ilman syytä". Ja kun tuota sotaa tarkastellaan hiukan lähemmin, niin se kyllä tuli Ateenalle melko hyvään aikaan, koska tuolloin Kreikka sai sitten ulkoisen vihollisen, joka varmasti sai aikaan sen, että Spartan miehet pysyivät työn touhussa, ja ilmeisesti joitakin oikeudenkäyntejä oli tuolloin jäänyt sitten pitämättä, kun Persian kuningas sitten onnellisesti hyökkäsi tuohon maahan. Se kuka hyökkäsi oli silloin tietenkin aivan sama, ja Sparta etsi syyllisiä siihen, että heidän kuninkaansa sekä parhaat miehensä sitten olivat kuolleet Thermopylaissa. Samoin Ateena koki Spartan olevan sen demokratialle uhka, mikä johti voimakkaaseen vastakkainasetteluun noiden valtioiden välillä, vaikka toki kumpikaan ei ollut nykymallin mukaan mikään aito demokratia. Samoin vammaisten asema oli molemmissa valtioissa huono, ja lasten hylkääminen oli myös Ateenassa tuttu toimenpide.

Tämä valtioiden  välinen asetelma, missä toinen esitti olevansa demokratia, ja varsinkin Perikleen puheet siitä, kuinka Ateenassa kaikki olivat oikeutettuja kaikkiin virkoihin saivat spartan neuvoston pelkäämään sitä, että sen kansa alkaisi kapinoida. Ja tämä johti sitten Peloponnesolaissotaan, jotka ovat oikeastaan melko sekava joukko taisteluita, ja vaikka Spartan katsotaan tuo sota voittaneen, niin se ei ole niin varmaa. Kuitenkin voidaan sanoa, että tuo sota oli erittäin tuskallinen, koska esimerkiksi Perikleen poika vaihtoi jopa puolta tämän sodan aikana, jolloin Ateenan sekä Spartan liittoumat taistelivat Kreikan herruudesta

charelesfort.blogspot.fi

Ajatus siitä miten alienit voisivat vallata maailman (Eli mietelmä teemasta UFO:t hyökkäävät)

Tässä olen taas miettinyt sitä, miten humanoidit voisivat vallata maailman. Tietenkin ensin tulee mieleen joku "V" -sarjasta tai Independence Day-elokuvista tuttu hyökkäys, missä UFO:ja saapuu leijumaan meidän suurkaupunkiemme yläpuolelle, ja uhkaamaan meitä aseilla. Kuitenkaan tuollainen hyökkäys ei ehkä olisi niin kannattava teko, kuin mitä olemme tottuneet ajattelemaan. Ensinnäkin alienien pitäisi silloin muistaa se, että myös ihmisillä on aseita, millä se voi uhata tuota vierasta sivilisaatiota, ja yksi niistä on tietysti ydinase, joka varmasti on jopa suurimmille humanoidien aluksille vaarallinen.

Mutta Maapallo on yksinkertaisesti erittäin vaarallinen paikka sellaisille olioille, jotka eivät ole olleet kosketuksessa planeettamme mikrobien kanssa ennen saapumistaan. Jos meidän planeetallemme laskeutuisi vieraan sivilisaation edustaja, niin hänellä ei olisi mitään mahdollisuuksia päästä täältä elävänä pois. Näet planeettamme pieneliöt olisivat hänelle erittäin vaarallisia, ja todennäköisesti bakteerit sekä virukset nesteyttäisivät hänet muutamissa minuuteissa.

Eli tämän mikrobivaaran takia ei lento toiselle planeetalle ole mitenkään ongelmatonta. Ja jos tulevaisuudessa mielimme lentää toisille planeetoille, joilla on kaasukehä, niin silloin voidaan toimia siten, että aluksen miehistön iholla sekä heidän suolistossaan oleva bakteerikanta vaihdetaan, ja heidän immuunivastikkeensa herätetään vastustamaan tuon kohdeplaneetan mikrobeja. Tässä teoreettisessa mallissa noiden astronauttien luuydinsolujen sekä immuunisolujen annetaan reagoida jossain viljelmissä kehon ulkopuolella noiden bakteerien sekä virusten kanssa, ja sitten nuo solut siirretään takaisin heidän kehoonsa.

Tuo tekniikka on tietenkin vasta teoria-asteella, mutta jos puhutaan esimerkiksi lennoista Marsiin tai Europa-kuuhun, niin silloin sen kehittäminen voisi olla hyvin tärkeää, ja ennen kuin mitään avaruuslentoja tehdään, niin pitää selvittää perin pohjin se, että onko Europa-kuussa primitiivistä eli bakteerin tasoista elämää, ja ennen kuin tuolle lennolle lähdetään, niin noita bakteereja pitää olla saatavissa, jotta lentäjien immuunipuolustus voidaan herättää. Eli tässä puhutaan teoriasta, ja pitää muuten huomauttaa, että kun yliopistolainen kuvittelee jotain, niin hän tekee teorioita, ja kun insinööri kuvittelee jotain asioita päässään, niin hän visioi, ja taiteilija joka kuvittelee asioita syntetisoi.

Mutta toinen tapa sitten on polttaa tuon kohdeplaneetan pinta laavaksi, esimerkiksi säteilyttämällä sitä mikroaalloilla, jolloin planeetta muuttuu täysin steriiliksi. Sitten tuon steriilin planeetan pinnalle voidaan kylvää Maapallon bakteereita, joilla se sitten muutetaan maan kaltaiseksi.

Vettä saadaan silloin syntetisoimalla sitä polttamalla vetyä sekä happea, ja päästämällä tuo vesi planeetan pinnalle, jossa sen määrä sitten jossain vaiheessa riittää valtameren syntyyn. Mutta kun puhutaan humanoidien hyökkäyksestä Maahan, niin he voisivat käyttää hyväkseen meidän tietoverkkoamme, eli jos he ovat tarpeeksi kehittyneitä, niin silloin nämä oliot voisivat varastoida aivosähkökäyränsä oman aluksensa keskusmuistiin, ja sitten kun heidän ehkä päällisin puolin luotaimen näköinen aluksensa saapuu Maapallon lähelle, niin se voisi siirtää nuo aivosähkökäyrät meidän Internetiimme, missä ne ehkä voisivat soluttautua terveydenhoidon järjestelmiin, ja sitä kautta ehkä muuttaa ihmisen aivosähkökäyriä niiden laitteiden avulla, millä niitä tutkitaan. Mutta tämä on vain ajatelma, eikä mikään tieteellinen päätelmä. Mutta kuten tiedämme, niin eilispäivän teoria on nykypäivän käytäntö.

hkimmo.blogspot.fi