Hallituksen esityksestä alle 20 hengen yritysten irtisanomisten helpottamisesta

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Sipilän hallitus on esittämässä, että alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä irtisanomisen pitäisi olla helpompaa kuin nykyisin. Tässä esityksessä on mielenkiintoista sellainen asia, että ainakaan itse en muista nähneeni sitä, miten tuo "alle 20 henkeä työllistävä yritys" määritellään. Onko se esimerkiksi työnjohtajan pitämä yhtiö, missä enemmistö-osakkaana on jokaisessa vaikkapa joku YIT:n kaltainen yhtiö. Tällöin tuo iso toimija ikään kuin perustaa jokaiselle työnjohtajalle yrityksen, jossa se itse on enemmistö-osakkaana, jolloin tuota irtisanomissuojaa voidaan hyvin helposti kiertää.



Ja voihan yrityksen perustamis-asiakirjoissa mainita, että tuo enemmistöosakas sitten ottaa vastuun koko yhtiöstä, kun työnjohtaja-yrittäjä lopettaa liiketoiminnan sekä lähtee talosta. Joten tällaisilla ratkaisuilla voidaan tämä malli siirtää myös suuriin yhtiöihin. Tuolloin vain tuotanto jaetaan pieniin yksiköihin, jotka ovat näennäisen itsenäisiä toimijoita, mutta joilla kuitenkin on sama toimija takana, joten kyllä tällainen vaihtoehto pitää voida ottaa lakia säädettäessä huomioon. Kun mietitään sitä, että esimerkiksi juuri alle 20 henkeä työllistävien yritysten kohdalla irtisanomisoikeutta helpotetaan, niin se saattaa johtaa liiketoiminnan keskittymiseen entistä harvempien yhtiöiden käsiin.



Tuolla tarkoitan, että maassamme on kahdenlaisia työntekijöitä, eli niitä joilla on vankka koulutus sekä kokemus joltain alalta, ja niitä joilla kokemusta ei ole. Tai oikeastaan noita koulutettuja työntekijöitä on kolmenlaisia, nimittäin kolmas ryhmä on niitä, joilla on koulutus, mutta työkokemusta omalta alalta ei juurikaan ole. Ja nämä henkilöt tietenkin ovat sikäli huonossa asemassa, että ne joilla on vankka kokemus vaikkapa ohjelmoinnista ajavat noiden opiskelijoiden ohi työmarkkinoilla. Kun henkilö sitten on valmistunut, niin hänellä tulee kilpailijaksi jo vuosikymmenet alalla ollut henkilö, jolla on kaiken maailman suhteita työelämään.



Se mikä varsinkin opiskelijan tai vastavalmistuneen kohdalla on ongelmallista on se, että heillä ei ole suosittelijoita työelämässä. Eli tällaiselta ihmiseltä puuttuu verkosto, joka tuntee hänet työn kautta. Jos ihminen lähtee vaikka opiskelemaan uutta alaa, niin silloin hänen työtään ei kukaan ole koskaan edes nähnyt. Eikä kukaan yrittäjä lähde palkkaamaan mihinkään projektiin tuntematonta ihmistä, jolla ei ole mitään kokemusta. Näet usein noiden pienten yhtiöiden projektien kohdalla on kyse alihankintatyöstä, joka merkitsee sitä, että työ pitää tehdä nopeasti sekä hyvin, koska sitä ei ole kukaan missään suuressa yhtiössä ehtinyt tehdä. Ja sitten pienillä yhtiöillä ei ole aikaa valvoa tai perehdyttää uusia työntekijöitä, joilla ei mitään kokemusta ole.


Tämän kautta sitten jää se kaivattu työkokemus saamatta, kun esimerkiksi insinööri viettää kesän myymällä jäätelöä jossain kopissa tai siivoaa IT-yhtiön tiloja. Mutta varmaan osaavia työntekijöitä voi helposti pestata Venäjältä, Kiinasta sekä Intiasta, kun sieltä on niin paljon ihmisiä lähdössä maailmalle. Mutta ongelma on vain siinä, että sama työvoima on hakemassa myös USA:n sekä muiden vastaavien maiden työmarkkinoille. Ja sen takia myös heille pitää työnantajien markkinoida itseään, jotta nämä osaajat sitten osaavat tulla Suomeen töitä hakemaan.


Tämä asetelma sitten tietenkin korostaa suurten yhtiöiden asemaa maassamme, ja suuriin yrityksiin tietenkin hakeutuu töihin myös ihmisiä, joilla on se "vankka kokemus" heidän toimialaltaan. Se että pienet yritykset saavat oikeuden irtisanoa työntekijöitä helpommin tekee ehkä kuitenkin vahinkoa näille toimijoille. Nimittäin osaavalla työvoimalla, joka on kerännyt työurallaan hienot CV:t varmasti osaavat kilpailuttaa itsensä. Ja tietenkin loistavilla suosittelijoiden verkostoilla saa työhaastatteluja ja työpaikkoja. Mutta kun ajatellaan esimerkiksi suuria yhtiöitä, niin niiden sisään joskus pesiytyy henkilö, joka ei työtä edes halua tai osaa tehdä.


Kyseinen henkilö vain ikään kuin piileksii työpaikalla, ja siirtelee työtehtäviään toisille. Aina löytyy tekosyy sille, että hänen ei tarvitse mitään tehdä. Ja tuo asia pitää kyllä noteerata. Se että tuollainen ihminen pääsee yritykseen töihin varmasti ärsyttää muita. Samoin hänen palkkansa pitää kuitenkin maksaa, joten sen takia jotkut yhtiöt ovat töissä ottaneet käyttöön pienryhmä-pohjaisen työtavan, missä sitten varmasti jokainen saa tehdä sitä työtä, ja työn tekemistä on helppoa valvoa. Tuolloin ei se paljon puhuttu "vapaamatkustaja" pääse livahtamaan yhtiöön. Samoin tietenkin esimerkiksi etätyöpäiviä voidaan aina kokeilla, mutta se vaatii kuitenkin sitä, että työntekijään luotetaan ja hänet tunnetaan oikeasti.


Etätyöpäivä ei siis ole mikään krapulan tai muiden asioiden hoitopäivä, vaan silloin tehdään oikeasti sitä työtä, eli ne mitä on siihen päivään kuulunut pitää olla esimiehelle näyttää aamulla, ja jos etätyöhön alkaa liittyä ongelmia, niin silloin voidaan palata siihen normaaliin työtapaan. Eikä myöskään ole soveliasta, että työntekijä soittelee naapurissa olevaan yhtiöön apua tai määrää oman yhtiönsä kautta muita tekemään omia töitään.


 Kun työpaikka antaa jotain koneita kotiin, niin silloin niillä koneilla tehdään sitä työtä, mihin ne on tarkoitettu, ja muihin töihin pyydetään erikseen lupa, ja sitten se mitä muuta koneilla voi tehdä tehdään omilla itse ostetuilla koneilla. Eli se että työntekijän pitäisi muutama satanen sijoittaa ihan omaan koneeseen, jolla voi tehdä mitä huvittaa ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Eikä yhtiön puhelimen jättäminen pöydälle työpäivän jälkeen ole mikään kovin hankala suoritus. Tuolloin ei tarvitse työhön kuuluvaa sähköpostia lukea mökillä tai saunan lauteilla, eli myös työntekijällä tietenkin on velvollisuuksia työnantajaansa kohtaan.

Yliopistot sekä niiden suhde "hyväveli-verkostoihin": toisin sanoen "Illuminati" jyrää jälleen

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin  "rotary-veljeskunnan" jäsenten  tuttavista koostuviin verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viranhakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiotutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjemassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.  

”Hyväveli”-verkostot yliopistoilla ovat tietenkin välillä kuumia puheenaiheita, mutta kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että maailmassa on monia muitakin paikkoja, jonne pääsee vain ihminen, jolla on suhteita. Näitä paikkoja ovat esimerkiksi siivouspalvelut, jotka niin mielellään kysyvät kaiken maailman suosituksia, eikä muidenkaan työpaikkojen yhteydessä ole mitenkään tavatonta että paikkaan valittava ”hyvä tyyppi” on jonkun työnjohtajan tuttava. Samoin nämä verkostot ovat joskus vaikuttaneet esimerkiksi kunnan rakennustyön tai muun vastaavan urakoitsijan valintaan, kuten esimerkiksi legendaarisen ”Noppajutun” yhteydessä oltiin huomattu, ja en usko että nämä verkostot ovat muissakaan paikoissa täysin tuntemattomia. Kun puhutaan esimerkiksi ”Illuminatista”, niin nykykielessä tällä sanalla viitataan esimerkiksi erilaisiin tuttavsta koostuviin  verkostoihin, joista meillä Suomessa käytetään nimeä ”saunaseurapiirit”.

Tuollainen kotikaupungin ”Illuminati” saattaa kokoontua perjantaisin jossain saunalla, ja keskustella virvokkeiden nauttimisen lomassa erilaisista asioista, ja joskus sitten paikalla on henkilöitä, joiden kuullen ei esimerkiksi kunnan tilaamista siivouspalveluista saisi puhua. Jos keskustellaan rikoksesta, niin silloin tietenkin toteutuakseen rikollinen toiminta vaatii sekä motiivin että tilaisuuden, ja jos siinä joku kunnan liiketoimintaa johtava henkilö alkaa liikuttuneessa mielentilassa kertoa palveluiden hintoja toisille, niin ne saattavat päätyä jonkun toisen siivouspalvelun johdon korviin. Ja sitten hänellä alkaa sormet syyhytä, kun tarjolla on loistavia sopimuksia kunnan kiinteistöjen puhdistamisesta. Yliopistojen viran täytössä on aina välillä joidenkin ihmisten mielestä ongelmia, koska he eivät ehkä saa sellaisia vastauksia, mitä nämä henkilöt ovat odottaneet saavansa.

Aina yliopiston antama vastaus johonkin ongelmaan ei ole se, mitä on odotettu. Toisaalta kun puhutaan julkaisutoiminnasta, niin maailmassa on monia kanavia, missä noita julkaisuita voidaan jakaa. Joskus yliopistojen tutkijoita syytetään esimerkiksi puolueellisuudesta, kun heidän antamansa vastaus johonkin juridiseen tai muuhun ongelmaan ei olekaan miellyttänyt kysyjää. Ja silloin tietenkin vaaditaan sitä, että koko yliopistojen viranhakua käsittelevä järjestelmä uusitaan täysin. Samoin vaaditaan suurta korruptiotutkimusta, koska yliopiston viran hakuprosessi on ollut jotenkin sellainen, että se on valinnut täysin vääriä ihmisiä tehtäviin, joita olisi hakenut jonkun muun ihmisen mielestä sopivampi henkilö. Yleensä tällaisia suuria korruptiota koskevia tutkimuksia syntyy silloin, kuin esimerkiksi joku tunnettu henkilö on jäänyt kiinni rikoksesta, ja sitten joltain professorilta kysäistään, että miten tässä pitäisi toimia?

Asiahan on niin, että yksinkertaisia vastauksia mihinkään asiaan ei koskaan ole olemassakaan. Toinen tilanne missä yliopistolta vaaditaan itsearviointia on se, että joku viranhakija ei olekaan tullut valituksi virkaan, mihin häntä on pidetty jotenkin itsestään selvänä valintana. Tuon jälkeen tietenkin on joskus tullut tavaksi kirjoittaa lehtiin, kuinka paljon kyseistä henkilöä on nöyryytetty, ja kuinka paljon turhia tutkimuksia on tehty ties mistä aiheesta. Kun puhutaan ”hyväveli”-verkostoista, niin esimerkiksi suosittelijoiden pyytäminen työnhaussa on melko erikoinen tapa, koska toisen yhtiön velvoitteisiin ei kuulu kilpailijoiden liiketoiminnan edistäminen. Joskus itselleni tulee mieleen sellainen ajatus, että miksi joku sitten kysyy kilpailevalta yritykseltä, että millainen työntekijä on ollut?

Joskus olen miettinyt, että kuinka monta kertaa on töihin tullut joku toisen yhtiön lähettämä ”agentti”, joka sitten on ryypännyt työpaikalla, ja sitten tuo edellinen työnantaja on laittanut vahingon kiertämään, ja lähettänyt tuon juopon etsimään töitä kilpailijan työmailta. Joskus aina on esimerkiksi mediassa esitetty sellaisia näkemyksiä, että ”edellytyksenä yliopiston tutkijan työhön pitäisi olla RUK tai joku muu vastaava koulutus”. Tietenkään mistään ”hyväveli”-verkostosta ei tuon koulun yhteydessä koskaan saisi puhua. Kuitenkin joskus aina mediassa mainitaan sellainen asia, kuin toimitusjohtajan sotilasarvo, mikä on hiukan erikoinen asia. Esimerkiksi reservin upseerin arvo on jotenkin noissa kirjoituksissa tai kuunnelmissa muuttunut sellaiseksi, mitä jotenkin ihannoidaan.

Tästä esimerkkinä on presidentti Martti Ahtisaaren kapteenin arvon mainitseminen lähes jokaisessa ohjelmassa. No tietenkin tämä oli parikymmentä vuotta sitten maan tapa. Mutta välillä on tullut eteen sellaisia kirjoituksia, mistä varmasti on tullut keskustelua opiskelijoiden parissa. Yksi niistä on käsitellyt yliopiston ATK-laitteiden käyttöä liike-elämässä. Kun joku henkilö on ollut työt tehtäviä hoitamassa kouluajalla, niin hän on vain käskyttänyt sitten ATK-luokan tyhjäksi, jotta on saanut tehdä työn rauhassa. Tällä viittaan muutamiin takavuosien lehtijuttuihin, jotka käsittelivät juuri tällaista toimintaa. 

Ja sitten kun koulun ja työn yhdistäminen on muutenkin ollut sellaista, että henkilö on lähtenyt hankkimaan kannuksia työelämästä, ja koulu on jäänyt taka-alalle, niin sitten kun on tutkinto jäänyt suorittamatta, niin yliopiston työntekijöitä on syytetty siitä, että he ovat joustamattomia. Samoin joskus tutkimusryhmän kemiat eivät olekaan sitten menneet yhteen, ja kun tuota tehtävää on alettu purkaa, sekä raporttia työstää, niin silloin onkin käynyt niin, että kaikki ajat tai työtavat eivät ole sopineet kaikille, ja sitten tietenkin on käynyt niin, että on tullut riitoja. Yksi ajateltavissa oleva tapaus on sellainen, että joku opiskelija on asunut koulun vieressä olevassa omakotitalossa, ja sitten hänen kotiinsa kokoontuu koko suku jouluna.

Siinä on unohtunut mukavasti se, että muilla ei ehkä näin mukavaa koulumatkaa ole, ja sitten muu ryhmä on joutunut venymään tuon henkilön mukaan, ja olen kuullut tapauksista, että jouluaattona on joku ryhmä tehnyt raportteja kello kolmen aikaan iltapäivällä. Joskus sitten on myös työnjakojen sekä esimerkiksi huoneen käytössä ollut ongelmia, kun joku on alkanut leikkiä suurta johtajaa tuossa ryhmässä. Ja välillä on käynyt niin, että joku ryhmän jäsenistä on ollut työsuhteessa esimerkiksi tutkimusongelman antaneeseen yhtiöön, ja sitten on käynyt niin, että hän on saanut palkan työstään, kun muut ovat kirjoittaneet raportteja ilmaiseksi, ja joskus paikka tällaiseen ryhmän on jaettu esimerkiksi sen mukaan, kenen isä on kaupungin suurimman tavaratalon johtajana.

kirjabloggaus.blogspot.fi