Miksi Stalin suoritti kansojen pakkosiirtoja, ja miksi vähemmistökielet halutaan ajaa ahtaalle?

Koivu ja tähti

Kimmo Huosionmaa

Miksi joku valtio vihaa kielivähemmistöjä? Kyseessä ei ole mikään pieni asia, nimittäin monissa maissa kielivähemmistöjen asema on melko huono, ja vaikka suoranaista virallisesti hyväksyttyä vainoa ei ilmenisikään, niin jostain syystä vähemmistökieliä saatetaan sorsia todella ikävällä tavalla. Eli esimerkiksi vähemmistökielen käyttäjiä saatetaan leimata jotenkin huonommiksi kuin enemmistön kieltä puhuvia, ja esimerkiksi vähemmistöjen kielen opetus on saatettu siirtää normaalin koulunkäynnin ulkopuolella tapahtuvaksi toiminnaksi.

Tähän vähemmistöjen aseman heikkenemiseen on monta syytä. Ensinnäkin puuttumalla vähemmistöjen “erivapauksiin" saadaan ihmisten huomio käännettyä pois muista ongelmista kuten virkakunnan korruptiosta tai muusta yhteiskunnallisissa eriarvoisuudesta kuten venyneestä palkkahaitarista tai luonnon pilaamisesta. Samalla myös opettajien pätemättömyyttä voidaan peitellä yllyttämällä oppilaat kiusaamaan jotain kielelliseen vähemmistöön kuuluvaa henkilöä, sekä kysymällä, että “mitä muu koulu tekee silloin, kun vähemmistön kieltä opetetaan?”.

Samalla voidaan korostaa sitä, että kuinka paljon tuo opetus sitten maksaa? Eli tietenkin opetusvälineet ovat kalliita, ja opettajille pitää maksaa, on yleinen argumentti, mikä kuuluu silloin kun jonkun päälle kasataan vihaa. Jos valtiossa on tapana syrjiä vähemmistöjä, niin silloin kaikki mitä heidän hyväkseen tehdään on tietenkin hyvin kallista, ja sillä rahalla voisi koko koulu käydä vaikka sirkuksessa. Kun sitten puhutaan kielivähemmistön asemasta valtiota kohtaan, niin tietenkin jos tuota vähemmistön kieltä ajatellaan esimerkiksi viranomaisen kannalta, niin silloin tietenkin esimerkiksi telekuuntelu on hyvin vaivalloista, koska tuolloin kuuntelijan pitää ymmärtää kyseistä kieltä, ja tuollaisten kielikurssien käyminen esimerkiksi salaisen poliisin kuntoutuskeskuksessa pidetään ehkä turhana asiana.

Kun kielivähemmistön oikeuksia omaan kieleen aletaan polkea, niin silloin tietenkin on argumenttina sellainen asia, että “miksi enemmistön täytyy omassa maassaan opetella muita kieliä?”. Eli jos otetaan esimerkiksi Venäjä, niin tuolloin argumentti olisi “miksi venäläisten pitää puhua Venäjällä muuta kuin venäjää?”. Tuolloin tietenkin myös puhutaan siitä, että jos vähemmistöjen kielet kuolisivat, niin silloin suurempi osa valtaväestöön kuuluvista saisi paikan yliopistosta, koska tuolloin äidinkielen eli valtaväestön kielen opetukseen jäisi enemmän varoja, mikä sitten muka suoraan näkyisi opetuksen tasossa tai opetukseen käytettävässä välineistössä.

Kuitenkin jos puhutaan siitä, että opettajat avoimesti ottaisivat osaa esimerkiksi kielivähemmistöön kohdistuvaan koulukiusaamiseen, niin silloin unohdetaan sellainen asia, että kun tuo valtion musta auto kaartaa pihasta pois, niin sen jälkeen opettaja jää kouluun oppilaidensa kanssa. Eli tämä asia pitää vain muistaa silloin, kun vihjaillaan siitä, että valtion edustajat suoraan yllyttävät avoimesti kiusaamaan sekä syrjimään jotain kansanryhmää. Se että joku etäinen taho jossain kaukana päättää, että jonkun kieliryhmän edustajat ovat ikään kuin muiden alapuolella, ei tarkoita sitä, että noita ihmisiä ei voi päästää mihinkään valtion virkaan.

Kun esimerkiksi GPU tai NKVD valitsivat henkilökuntaansa, niin tietenkin tuollainen syrjitty sekä kiusattu ihminen varmasti oli noille valitsijoille mieleen. He saattoivat näin käskeä häntä tekemään pidätyksiä sekä pahoinpitelemään vankeja ja osallistumaan teloituksiin. Ja nykyään monet ennen niin yleiset vähemmistöjen kielet ovat Venäjällä näivettyneet varjoiksi siitä, mitä ne aikoinaan olivat.

Stalinin aikaan Neuvostoliiton johto suoritti voimakkaan väestön kulttuurin yhdenmukaistamiseen tähtäävän ohjelman, missä kokonaisia kieliryhmiä tuhottiin siten, että heidän lapsensa otettiin huostaan ja lähetettiin kasvamaan lastenkoteihin kauas tuonne Siperiaan, missä he eivät käyttäneet muuta kuin venäjän kieltä. Vanhempien lasten kanssa toimittiin siten, että heidät lähetettiin yksin perheensä kanssa töihin johonkin kaukaiseen neuvostojen tasavaltaan, missä he eivät voineet käyttää omaa kieltään muualla kuin kotonaan, ja se sitten tietenkin näivetti noiden ihmisten sanavaraston.

Osalle näistä ihmisistä siirto uuteen kotipaikkaan tuli armeijassa, ja silloin kotiväelle uskoteltiin, että heidät oli pidätetty. Sama tietenkin tapahtui myös kotona, eli kotiväki lähetettiin töihin muualle, ja kun poika sitten lähetti kirjeen armeijasta, niin se palautettiin takaisin, merkinnällä että vastaanottajaa ei olla tavoitettu.

Tietenkin väestön pakkosiirtojen tarkoitus oli se, että väestön kulttuuri muuttuisi yhdenmukaiseksi. Tuolloin myös noita vähemmistöjen edustajia kehotettiin muuttamaan nimensä, ja samalla myös osoitteen muutos kortit jätettiin jakamatta. Eli noiden ihmisten kirjeitä perheilleen ei koskaan välitetty, ja heidän merkittiin ammutuiksi. Kukaan ei koskaan kysellyt mitään noista ihmisistä, koska jos henkilö oli lähetetty leirille, niin yhteydenpito sitten saattoi aiheuttaa vaikeuksia hänen perheelleen.

Ja joskus salaisen poliisin miehet lähettivät tuhkauurnan omaiselle vakuudeksi siitä, että heidän sukulaisensa oli kuollut. Ja niin sitten tietenkin yhteydenpito muuhun väkeen loppuisi, ja sitä sitten vielä autettiin jakamalla tuo ryhmä kahtia, ja toinen noista ryhmistä lähetettiin vaikka Petropavlovskiin ja toinen taas Pietariin. Tuolloin yhteydenpito ryhmien välillä oli todella kallista sekä vaikeaa.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Kulttuurivaikuttaja Jörn Donnerin tyly arvio politiikan kärkikaartista on varmaan ihan oikea.

Jörn Donner on maamme kirjailijoiden
kärkinimiä.

Jörn Donner arvostelee Timo Soinia sekä politiikan kärkikolmikkoa kovin sanoin, tai aiankin niin mediassa lukee. Itse kyllä pidän tuota arvostelua melko kiihkottomana, ja aika tavalla pehmeitä ilmaisuja Donner kyllä noista ihmisistä käyttää. Toki tuo viittaus esimerkiksi tabletteihin voi olla kyllä ihan hyvä huomio, koska me kaikki varmaan odotamme ulkoministerin olevan kiinnostunut maailman asioista muutenkin kuin vain omien alaistensa kirjoittamien raporttien muodossa. Itse olen sitä mieltä, että Donner varmasti on loistava ajattelija sekä se, että hän on ruotsinkielinen saattaa näkyä tuossa hallitukseen sekä varsinkin perussuomalaisiin kohdistuvassa kritiikissä.

Mutta itse olen kyllä sitä mieltä, että melko laimeaa tuo kritiikki kuitenkin on siihen nähden, mitä se olisi voinut olla, ja toki tämä nykyinen poliitikkojen kärkikaarti on todella harmaata massaa, mistä sitten tietenkin kielii esimerkiksi se, että maassamme väännetään kättä jostain sellaisesta kuin sukupuolineutraali avioliitto, mitä ei toki muutamia vuosia sitten olisi edes voitu kuvitella. Mutta muuten nuo tämän ja edellisen hallituksen repäisyt ovat varmasti aiheuttaneet enemmän haittaa kuin hyötyä poliitikoille, jotka kamppailevat siitä, kuka pääsee eniten televisioon kertomaan kantaansa meille kuolevaisille ihmisille. Ja tuossa sitten on helppo tehdä virheitä, jotka kostautuvat myöhemmin ikävänä julkisuutena. 

Maamme eduskunta on menettänyt täysin arvovaltansa, koska sen asenne esimerkiksi Moskovaa sekä Brysseliä kohtaan on ollut liian alistuva, eikä maassamme vallalla oleva poliittinen melankolia ole edes alkanut kadota. Kun ajatellaan esimerkiksi pakkoruotsina tunnettua asiaa, niin maassamme tietenkin voidaan aina keskustella tuostakin asiasta ilman, että kenenkään tarvitsee sen takia ajaa hiuksiaan pois. Ja kun vaikka kuinka haluaisimme vaikuttaa johonkin asiaan, niin me suomalaiset olemme kuitenkin melko pidättyvää kansaa, mikä sitten näkyy siinä, että meillä ei ole mitään sellaista mellakointi perinnettä, kuin mitä on esimerkiksi monissa keski- tai eteläisen euroopan valtioissa.

Me vanhempi väki olemme tietenkin joutuneet lukemaan pakkoruotsia, mikä ei silloin tuntunut mukavalta, mutta kuitenkin sen kirjoitin aikoinaan YO-kokeessa. Se näet oli silloin yksi pakollisista aineista, ja sanotaan että jos ihminen osaa hyvin ruotsia tai hänellä olisi siihen hyvät mahdollisuudet perehtyä esimerkiksi ruotsinkielisellä paikkakunnalla olevan mökkiympäristön kautta, niin silloin hänellä olisi siinä sitten oikeasti kiitettävän sauma, ja ainahan kielitaitoa kysytään. Mutta pakollisuus tekee tuosta ”toisesta kotimaisesta” joillekin ihmisille pakkopullaa, jota on pakko sitten sietää. Itse oli peruskoulussa ihminen, joka ei pitänyt tuosta aineesta, mutta muuten minulla ei mitään ruotsalaisia tai ruotsia puhuvia ihmisiä vastaan ole, ja he eivät ole äidinkieltään valinneet.

Maassamme nämä koulupiirit sekä kotikielen valitsevat tuon lapsen vanhemmat, ja hänen pitää se sitten vain niellä. Kun ajatellaan tuota ruotsin valitsemista äidinkieleksi, niin voin sanoa että heillä sen helpompaa ole saada opiskelupaikkoja kuin suomea äidinkielenään puhuvilla, koska tuo ruotsinkielisen peruskoulun käyminen antaa opinto-oikeuden vain ruotsinkieliseen oppilaitokseen. Ja mitä sitten esimerkiksi jatko-opinnoilla tarkoitetaan, niin se ymmärretään normaalina ammattikouluna tai lukiona, jos tarkoitetaan peruskoulun jälkeen tulevaa haku mahdollisuutta.

Kun puhutaan Jörn Donnerista ihmisenä, niin hän on todella pitkän poliittisen uran tehnyt ihminen, ja hänellä on varmaan todella paljon sanottavaa sekä suomen- että ruotsinkielisille. Ja omasta mielestäni esimerkiksi maamme lehdistön ikään kuin yllyttävä asenne tiettyihin ääriryhmiin on todella ikävää luettavaa. Eli kun keskustellaan poliittisten päättäjien puheista, niin tietenkin heillä on oikeus sanoa sanottavansa, mutta tietenkin on olemassa sellainen raja, missä puhutaan esimerkiksi väkivaltaan yllyttämisestä. Kun puhutaan esimerkiksi maamme idänsuhteista, niin tietenkin olisi mukavaa saada Karjala takaisin, mutta sitä pitää pyytää silloin kun Venäjällä on halua siitä keskustella.

Samoin se että Vladimir Putin esimerkiksi uhkaa Ukrainaa, ei saa muuttua sellaiseksi tilanteeksi, missä suomalaiset sitten alkavat hyökkäillä tavallisia venäläisiä vastaan, koska silloin se antaa Kremlille syyn lähteä puolustamaan kansalaisiaan. Kuitenkaan emme saa alistua tuollaisessa tilanteessa, koska se sitten taas ikään kuin rohkaisee Kremliä aloittamaan samanlaiset toimet Suomea vastaan. Ja kun puhutaan solidaarisuudesta sekä avun antamisesta toiselle, niin voidaan sanoa että jos emme sitä itse anna, niin silloin jos me itse olemme vaikeuksissa niin apua on turha odottaa. Tuon takia meidän pitää joskus tehdä sellaisia päätöksiä, jotka eivät ole miellyttäviä. Eli aina on olemassa sellainen vaihtoehto, että maamme uhraisi joitakin kansalaisiaan miellyttääkseen Putinia, mutta voidaan kyllä vähän epäillä sitä, että hyväksyykö Putin tuollaista uhria?

Miksi hän lähtisi sitten palvelemaan maamme poliittisen johdon tarkoituksia, jos he jotain uhreja sitten sinne Venäjälle tarjoilevat? Tietenkin esimerkiksi sisäministeri Yrjö Leino aikoinaan pidätti joukon suomalaisia, ja tarjosi heitä Stalinille, mutta hän kieltäytyi kunniasta saada teloittaa nämä ”Leinon vankeina” tunnetut henkilöt. Tuo tapa että vastustajalle ei tehty palveluksia on peräisin turkin sulttaanilta, joka otti omaan henkikaartin lapsia, joita kristityt olivat hänelle tarjonneet ikään kuin lunnaiksi.

Noista lapsista koulutettiin kammottuja janitsaareja, jotka kuitenkin vuosiatojen kuluessa veltostuivat. Mutta Konstantinopolin valtauksen yhteydessä he vielä olivat voimissaan. Myöhemmin nämä sotilaat värväsivät alaisia, ja sitten heille alkoi kaljamaha kasvaa, kun nämä entiset valiosotilaat muuttuivat käskijöiksi. Mutta tämä kirjoitus on taas hiukan rönsyilyt, ja tietenkin Donnerin ajatukset ovat todella hienoa luettavaa, ja piristävät tätä tämän hetken melankoliaa todella paljon.

Tämä poliittinen melankolia ilmenee siinä, että juuri mitään ei poliittisella kentällä ole tapahtunut, lukuun ottamatta eräiden kansanedustajien ravintolailtojen päätöksiä, mutta ne tapahtuivat viime vaalikaudella, joten nyt sitten seuraa varmaan tapahtumaköyhä poliittinen kausi, jossa tilanne USA:n ja Venäjän välillä joko kiristyy tai noiden maiden välit lämpenevät, ja tuo sitten riippuu siitä, kuinka paljon Trump ja Putin toisistaan pitävät. Ja viimeistään kahdeksan vuoden päästä presidentti vaihtuu USA:ssa, ja sitten taas seuraa noiden maiden välien uudelleen arviointivaihe, kuten aina presidenttien vaihtuessa seuraa, koska heillä kaikilla on ollut vähän oma linja ulkopolitiikassa.

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jorn-donner-suomii-kovin-sanoin-karkipoliitikkoja-kun-naen-nama-kolme-miesta-minua-oksettaa/6252344

pimeakronikka.blogspot.fi