Hallituksen esityksestä alle 20 hengen yritysten irtisanomisten helpottamisesta

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Sipilän hallitus on esittämässä, että alle 20 henkeä työllistävissä yrityksissä irtisanomisen pitäisi olla helpompaa kuin nykyisin. Tässä esityksessä on mielenkiintoista sellainen asia, että ainakaan itse en muista nähneeni sitä, miten tuo "alle 20 henkeä työllistävä yritys" määritellään. Onko se esimerkiksi työnjohtajan pitämä yhtiö, missä enemmistö-osakkaana on jokaisessa vaikkapa joku YIT:n kaltainen yhtiö. Tällöin tuo iso toimija ikään kuin perustaa jokaiselle työnjohtajalle yrityksen, jossa se itse on enemmistö-osakkaana, jolloin tuota irtisanomissuojaa voidaan hyvin helposti kiertää.



Ja voihan yrityksen perustamis-asiakirjoissa mainita, että tuo enemmistöosakas sitten ottaa vastuun koko yhtiöstä, kun työnjohtaja-yrittäjä lopettaa liiketoiminnan sekä lähtee talosta. Joten tällaisilla ratkaisuilla voidaan tämä malli siirtää myös suuriin yhtiöihin. Tuolloin vain tuotanto jaetaan pieniin yksiköihin, jotka ovat näennäisen itsenäisiä toimijoita, mutta joilla kuitenkin on sama toimija takana, joten kyllä tällainen vaihtoehto pitää voida ottaa lakia säädettäessä huomioon. Kun mietitään sitä, että esimerkiksi juuri alle 20 henkeä työllistävien yritysten kohdalla irtisanomisoikeutta helpotetaan, niin se saattaa johtaa liiketoiminnan keskittymiseen entistä harvempien yhtiöiden käsiin.



Tuolla tarkoitan, että maassamme on kahdenlaisia työntekijöitä, eli niitä joilla on vankka koulutus sekä kokemus joltain alalta, ja niitä joilla kokemusta ei ole. Tai oikeastaan noita koulutettuja työntekijöitä on kolmenlaisia, nimittäin kolmas ryhmä on niitä, joilla on koulutus, mutta työkokemusta omalta alalta ei juurikaan ole. Ja nämä henkilöt tietenkin ovat sikäli huonossa asemassa, että ne joilla on vankka kokemus vaikkapa ohjelmoinnista ajavat noiden opiskelijoiden ohi työmarkkinoilla. Kun henkilö sitten on valmistunut, niin hänellä tulee kilpailijaksi jo vuosikymmenet alalla ollut henkilö, jolla on kaiken maailman suhteita työelämään.



Se mikä varsinkin opiskelijan tai vastavalmistuneen kohdalla on ongelmallista on se, että heillä ei ole suosittelijoita työelämässä. Eli tällaiselta ihmiseltä puuttuu verkosto, joka tuntee hänet työn kautta. Jos ihminen lähtee vaikka opiskelemaan uutta alaa, niin silloin hänen työtään ei kukaan ole koskaan edes nähnyt. Eikä kukaan yrittäjä lähde palkkaamaan mihinkään projektiin tuntematonta ihmistä, jolla ei ole mitään kokemusta. Näet usein noiden pienten yhtiöiden projektien kohdalla on kyse alihankintatyöstä, joka merkitsee sitä, että työ pitää tehdä nopeasti sekä hyvin, koska sitä ei ole kukaan missään suuressa yhtiössä ehtinyt tehdä. Ja sitten pienillä yhtiöillä ei ole aikaa valvoa tai perehdyttää uusia työntekijöitä, joilla ei mitään kokemusta ole.


Tämän kautta sitten jää se kaivattu työkokemus saamatta, kun esimerkiksi insinööri viettää kesän myymällä jäätelöä jossain kopissa tai siivoaa IT-yhtiön tiloja. Mutta varmaan osaavia työntekijöitä voi helposti pestata Venäjältä, Kiinasta sekä Intiasta, kun sieltä on niin paljon ihmisiä lähdössä maailmalle. Mutta ongelma on vain siinä, että sama työvoima on hakemassa myös USA:n sekä muiden vastaavien maiden työmarkkinoille. Ja sen takia myös heille pitää työnantajien markkinoida itseään, jotta nämä osaajat sitten osaavat tulla Suomeen töitä hakemaan.


Tämä asetelma sitten tietenkin korostaa suurten yhtiöiden asemaa maassamme, ja suuriin yrityksiin tietenkin hakeutuu töihin myös ihmisiä, joilla on se "vankka kokemus" heidän toimialaltaan. Se että pienet yritykset saavat oikeuden irtisanoa työntekijöitä helpommin tekee ehkä kuitenkin vahinkoa näille toimijoille. Nimittäin osaavalla työvoimalla, joka on kerännyt työurallaan hienot CV:t varmasti osaavat kilpailuttaa itsensä. Ja tietenkin loistavilla suosittelijoiden verkostoilla saa työhaastatteluja ja työpaikkoja. Mutta kun ajatellaan esimerkiksi suuria yhtiöitä, niin niiden sisään joskus pesiytyy henkilö, joka ei työtä edes halua tai osaa tehdä.


Kyseinen henkilö vain ikään kuin piileksii työpaikalla, ja siirtelee työtehtäviään toisille. Aina löytyy tekosyy sille, että hänen ei tarvitse mitään tehdä. Ja tuo asia pitää kyllä noteerata. Se että tuollainen ihminen pääsee yritykseen töihin varmasti ärsyttää muita. Samoin hänen palkkansa pitää kuitenkin maksaa, joten sen takia jotkut yhtiöt ovat töissä ottaneet käyttöön pienryhmä-pohjaisen työtavan, missä sitten varmasti jokainen saa tehdä sitä työtä, ja työn tekemistä on helppoa valvoa. Tuolloin ei se paljon puhuttu "vapaamatkustaja" pääse livahtamaan yhtiöön. Samoin tietenkin esimerkiksi etätyöpäiviä voidaan aina kokeilla, mutta se vaatii kuitenkin sitä, että työntekijään luotetaan ja hänet tunnetaan oikeasti.


Etätyöpäivä ei siis ole mikään krapulan tai muiden asioiden hoitopäivä, vaan silloin tehdään oikeasti sitä työtä, eli ne mitä on siihen päivään kuulunut pitää olla esimiehelle näyttää aamulla, ja jos etätyöhön alkaa liittyä ongelmia, niin silloin voidaan palata siihen normaaliin työtapaan. Eikä myöskään ole soveliasta, että työntekijä soittelee naapurissa olevaan yhtiöön apua tai määrää oman yhtiönsä kautta muita tekemään omia töitään.


 Kun työpaikka antaa jotain koneita kotiin, niin silloin niillä koneilla tehdään sitä työtä, mihin ne on tarkoitettu, ja muihin töihin pyydetään erikseen lupa, ja sitten se mitä muuta koneilla voi tehdä tehdään omilla itse ostetuilla koneilla. Eli se että työntekijän pitäisi muutama satanen sijoittaa ihan omaan koneeseen, jolla voi tehdä mitä huvittaa ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Eikä yhtiön puhelimen jättäminen pöydälle työpäivän jälkeen ole mikään kovin hankala suoritus. Tuolloin ei tarvitse työhön kuuluvaa sähköpostia lukea mökillä tai saunan lauteilla, eli myös työntekijällä tietenkin on velvollisuuksia työnantajaansa kohtaan.

Mietteitä työstä ja kunniasta

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/mietteita-tyosta-ja-kunniasta.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/mietteita-tyosta-ja-kunniasta.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/mietteita-tyosta-ja-kunniasta.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/mietteita-tyosta-ja-kunniasta.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/mietteita-tyosta-ja-kunniasta.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/mietteita-tyosta-ja-kunniasta.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/mietteita-tyosta-ja-kunniasta.html

Milloin demokratia ei oikeastaan toimi? ( Vast. Silloin kun joku on demokraatin kanssa eri mieltä)

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/p/milloin-demokratia-ei-oikeastaan-toimi.html

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/p/milloin-demokratia-ei-oikeastaan-toimi.html

Jörn Donnerilla on taas paljon sanottavaa tästä maasta ja sen kehityksestä

Jörn Donnerin mukaan unelma avoimesta suomesta on romahtanut poliittisen johdon takia, ja samoin hallitusvastuu saattaa vesittää koko perussuomalaisen liikkeen. Maamme poliittiseen tilanteeseen liittyvä ongelma on siinä, että maamme johto on etääntynyt tavallisista ihmisistä todella paljon, ja kuten olemme huomanneet, niin yhden asian politiikka ei maassamme ole oikein koskaan vetänyt ihmisiä ainakaan kaduille. Kun puhutaan siitä, minkä takia hallitusvastuu saattaa vaikeuttaa perussuomalaisten työtä ei johdu siitä, että he ovat jotenkin muita huonompi puolue, vaan siitä että he ratsastavat vain yhdellä asialla.

Ministerinä ihminen joutuu tekemään päätöksiä myös silloin, kun hän ei niitä halua tehdä. Eikä ministeri voi aina työskennellä oman alansa parissa vaan hän joutuu ottamaan kantaa jokaiseen hallituksessa käsiteltävänä olevaan asiaan. Ja kuten tiedämme niin hallitustyötä koskevat päätökset tehdään yhteisesti  hallituksen ministereiden neuvoteltua niistä sekä toistensa että edustamiensa puolueiden eduskuntaryhmien kanssa, ja jokainen ministeri sanoo niistä oman mielipiteensä. Sen tähden jotkut ihmiset ikään kuin tekevät päätöksiä, jotka sotivat heidän kampanjoissa esittämiään kannanottoja vastaan.

Eli tietenkin maahanmuutto on kysymys, johon pitää löytää vastaus, mutta missään nimessä oikea ratkaisu ei ole mikään muurien rakentaminen EU:n tai Suomen ympärille, ja kovan luokan poliittisen poliisin perustaminen. Kun puhutaan perussuomalaisten nuorten pakkoruotsia kohtaan osoittamaan kritiikkiin, niin itse kyllä olen sitä mieltä, että meidän maassamme ei jostain syystä ole oltu kiinnostuttu herättämään aitoa kiinnostusta tuota kieltä kohtaan, vaan meillä on ikään kuin väkipakolla haluttu tehdä maastamme kaksikielinen. Kun ajatellaan tuota pakkoruotsia, niin se kyllä tietenkin monien mielestä suosii ruotsinkielisiä, mutta toisaalta he voivat hakea omilla todistuksillaan vain niihin kouluihin, jotka ovat ruotsinkielistä opetussuunnitelmaa toteuttavia. 

Ja koska meidän maassamme olevaa kahta suurinta kieliryhmää ei olla haluttu kannustaa olemaan keskenään sillä, että ruotsinkieliset ja suomenkieliset nuoret on järkevästi eristetty toisistaan, niin ainakaan suomenkieliset nuoret eivät koe mitenkään tärkeäksi opetella ruotsia. Nykyään muuten myös saame on maassamme virallinen kieli, ja sen takia nykyään voidaan puhua myös kolmesta suuresta endeemisestä eli kotoperäisestä kieliryhmästä, mutta tietenkin ongelmia tulee myös sellaisten asioiden kuin arabian sekä venäjän kanssa, koska jos toinen ihminen ei ymmärrä mitä hänelle sanotaan, niin silloin pitää hänelle puhua sellaista kieltä, että hän ymmärtää sen, mitä hänelle puhutaan. Kielten opiskelu on hiukan hankalaa, koska se perustuu ihmisen henkilökohtaiseen  osaamiseen, eikä kukaan muu voi sitten opiskella kieliä toisen ihmisen puolesta. Eli jos henkilö ei itse osaa kieliä, niin siitä ei muita ihmisiä voi syyttää. 

Ja se tietenkin on edesauttanut sitä, että ruotsinkieliset ovat ikään kuin olleet hyvä trollauksen kohde sellaisille henkilöille, joille monikulttuurisuus on jotenkin vastenmielinen asia. Eli olen itse kuullut sellaisia asioita, että "joku saattaa loukkaantua, jos toinen puhuu ruotsia tai suomea kodissa, jossa puhutaan toista kieltä". Siinä voidaan sitten sanoa sellainen asia, että toki hyvä kielitaito on vain eduksi nykyaikaisessa maailmassa sekä työelämässä. Enkä itse kyllä näe tuollaista kommenttia muuna kuin pelkästään yrityksenä saada keskustelu käännettyä muihin aiheisiin, ja toki se että osaa viisi sanaa jotain kieltä, ja käyttää niitä viittä sanaa on huomattavasti parempi kuin kuin se, että henkilö osaa kymmenentuhatta sanaa jotain kieltä, mutta ei koskaan käytä niitä. Kielen opiskelu lähtee siitä, että siitä tehdään aidosti kiinnostava asia, jota voi henkilö perustella sekä itselleen että muille sillä, että hänelle on tuosta hyötyä. 

Salailu ei ole myöskään varmasti mikään tavallisten ihmisten toive, vaan sillä usein palvellaan esimerkiksi valtion johdon tekemien epäpätevien päätösten peittämistä, josta esimerkkinä on "sote-uudistuksen" ajaminen läpi verissä päin. Eli tuolloin on ikään kuin pidetty jonkin lain läpi menemistä "kunniakysymyksenä", vaikka se on tyrmätty monissa paikoissa. Kun puhutaan taas maamme pakolaispolitiikasta, niin kuka käski tuoda tänne noita nuoria miehiä, jotka aiheuttavat sitten ongelmia kaduilla. Mutta kute tiedämme, niin ihmiset saivat sitä, mitä he sitten haluavat saada. Eli maassamme on nyt yrittäjien sekä perussuomalaisten hallitus, joka on ilmoittanut tavoitteekseen saada maamme kilpailukyky nostetuksi, ja samoin esimerkiksi perinteiset arvot ovat nousemassa pintaan, mutta sitten tietenkin voidaan sanoa sellainen asia, että missään nimessä perinteiset arvot eivät varmasti tuo lisää sijoituksia maahamme, eikä poliisien palkkaamisessa ole mitään mieltä, jos heillä ei sitten ole tehtäviä. 

Poliisimiehestä on yhteiskunnallemme samalla tavoin pelkkiä kuluja kuin työttömästä, ellei sitten tapahdu jotain rikoksia tai ihmiset aja paljon ylinopeutta, jolloin voidaan määrätä rikesakkoja tai tutkia rikoksia. No kukaan ei varmasti kuitenkaan rikoksia halua tapahtuvan, koska niistä sitten seuraa paitsi tietenkin inhimillistä, niin myös rahallista menoa yhteiskunnalle, koska vaikka esimerkiksi ryöstäjä jäisi kiinni, niin silloin häntä tietenkin pitää vankilassa vartioida, ja samoin uhreille pitää järjestää kriisiapua mikä sitten maksaa paljon. Samoin esimerkiksi pankkiryöstöjen yhteydessä on rikosten uhreille koitunut psyykkisiä vammoja, jotka ovat aiheuttaneet sitten työkyvyttömyyttä. 

Murhan kohdalla tietenkin on rikoksen uhrin omaisille sekä ystäville pitänyt järjestää pitkällistä psykoterapiaa sekä tietenkin hänen panoksensa yhteiskunnalle on päättynyt ennenaikaisesti. Ja tässä sitten ei tietenkään puhuta mistään inhimillisestä kärsimyksestä vaan pelkästään rahallisesta menetyksestä. Kuitenkin rikokseen tähtäävä salaliitto ei ole maassamme kuulemma rikoslaissa. Tuo termi sitten tarkoittaa sitä, että rikosta suunnittelee kaksi tai useampi henkilö. Ja jos puhutaan siitä, että esimerkiksi ryöstöstä puhuvat henkilöt siihen vielä sitten aseita hankkivat, niin silloin kyllä voidaan puhua vakavasti otettavasta suunnitelmasta rikoksen toteuttamiseen.  

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jorn-donner-unelma-avoimesta-suomesta-romahtamassa-ongelmana-poliittinen-johto/6243404

pimeakronikka.blogspot.fi

Huolimattomasta työskentelystä ei ole kenellekään hyötyä, ja lakeja säädettäessä pitää noudattaa erityistä huolellisuutta.

Hallitus on valmistellut lakeja niin, että se ei ole kysynyt esimerkiksi perustuslakivaliokunnan kantaa valmistelussa olevaan lakiin sekä esimerkiksi hylännyt oikeuskanslerin muutosesitykset joihinkin lakiesityksiin, mikä tietenkin on herättänyt maassamme huomiota. Jos lakiteksti on huonosti valmisteltu tai sitten se on perustuslain vastainen, niin silloin kyseessä on niin sanottu "turha työ". Eli sellaista lakia ei voida panna toimeen, jonka teksti tekee esimerkiksi viranomaisen mielivallan mahdolliseksi tai vahingoittaa ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä. Hallitus on joutunut tietenkin kovan paikan eteen, koska sen päälle on aluksi kasattu kohtuuttomasti paineita.

Sen oletettiin ratkaisevan valtion taloudellisen tilanteen muutamassa minuutissa. Mutta kun ihmelääkkeitä ei sitten löytynyt, niin silloin hallitusta on pidetty jotenkin selkärangattomana. Maamme hallitus on joutunut vetämään muutamia lakiehdotuksia pois eduskunnasta, ja mielestäni tuo liike on ollut aivan perusteltu. Mutta jos on niin, että hallituksen työskentely ei perustu tutkittuun tietoon, vaan lakia lähdetään tekemään ensin, ja sitä koskevat tarkastukset tehdään vasta tuon lakitekstin kirjoittamisen jälkeen, niin silloin kyllä tuloksena on paljon turhaa työtä, koska jos laki on sitten väärin kirjoitettu, niin silloin sen käytäntöönpano on vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Eli tällä tarkoitan että lakia varten pitää tehdä valvontamääräykset, ja jos tuo lakiteksti on kovin "reikäistä" eli epätäsmällistä, niin silloin voi ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä vaarantua, ja huonosti tehty laki tekee mahdolliseksi viranomaisten harjoittaman mielivallan. Tämän takia lain valmistelussa pitää olla hyvin tarkkoja, jotta kaikki mahdollisuudet kiertää sitä estetään. Laadukkaan sekä tehokkaan hallitustyön edellytys on se, että kyseinen vation päätöksentekokoneiston osa ei teetä itsellään eikä muilla turhaa työtä. Jos hallitus tekee jonkun lain läpiviemisestä kunniakysymyksen, niin silloin sen pitää varautua pitkään sekä tiukkaan vääntöön sekä hallituspuolueiden kesken että myös eduskuntakäsittelyssa.

Näet jos eduskuntaan viedään lakeja, jotka vaativat perustuslain tarkistamista eli uudelleen säätämistä, niin silloin edessä on todellinen poliittinen skandaali tai farssi, jossa sitten tarvitaan 2/3 osan enemmistö, jotta tuo muutos perustuslakiin voidaan hyväksyä. Ja toki tuolloin täytyy noudattaa perustuslain muuttamista varten säädettyä järjestystä, joka ei aivan yksinkertainen ole. Jos lakeja säädetään kiireellä, ja niiden tekstejä kirjoitetaan huolimattomasti, niin silloin tietenkin seuraus on se, että tuo tehty työ tehdään turhaan, koska jos lakeja vedetään pois, niin se tietenkin vie hallitukselta lain tekemiseen menevän ajan, mutta myös antaa tietyille tahoille merkkejä siitä, että hallitus tai joku ministeri ei usko saavansa enemmistöä eduskunnassa taakseen.

Eli lakien vetäminen pois eduskunnasta voidaan tulkita monella tavoin, ja yksi on se, että Sipilä pelkää omiensa kaatavan lakeja eduskunnan istunnoissa. Samoin perustuslakivaliokunnan sivuuttaminen voi kertoa siitä, että joku pelkää tulevansa nolatuksi, jos laki on perustuslain vastainen. Tai sitten joku ei uskalla katsoa silmiin sellaista totuutta, että hänen esittämänsä laki on heikosti valmisteltu, ja että kyseinen henkilö ei ole tutustunut lähdemateriaaliin tarpeeksi hyvin, jotta voisi laatia niiden pohjalta toimivan lain, joka ottaa kaikki osapuolet huomioon.

http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/hs-kiire-ja-poliittinen-paine-sivuuttanut-oikeuskanslerin-pyrkimyksia-korjata-lakiesityksia/6218052

pimeakronikka.blogspot.fi

Sipilän vastaus lehdistön syytöksiin:

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sipila-myontaa-lainvalmistelun-resurssit-tiukilla-oikeuskanslerin-arviot-vakavia/6218330

Median suhde politiikkaan sekä liike-elämään saattaa olla hyvin mutkikas

"Kuka valvoo valvojia,on valvonnan ongelma"

Toimittajien työn sensurointi sekä uhkaaminen ovat hyvin houkutteleva vaihtoehto silloin kun hänen esimiehensä joutuu jotenkin ikävään valoon, ja silloin tietenkin saattaa eteen tulla tilanne, jossa häntä vastaan hyökätään pelottelemalla esimerkiksi potkuilla. On tietenkin tärkeää että toimittajien toimintaa valvotaan, jotta he eivät esimerkiksi uhkaile muita ihmisiä, tai muuten yllytä väkivaltaan, ja itse kyllä olen sitä mieltä, että esimerkiksi äärioikeiston profiilin jatkuva kohottaminen sekä heidän keskusteluryhmiensä mainostaminen esimerkiksi lehdistön toimesta on jotenkin ikävää, vaikka toki heilläkin on oikeus puhua sekä sanoa mielipiteensä asioista.

Mutta kun puhutaan siitä, että keskustelutyyli saattaa olla sellaista, että yksittäisiä henkilöitä uhkaillaan väkivallalla, niin silloin ei kyllä asiaa voida käsitellä sillä tavoin, että kyseessä olisi mikään muu kuin yritys kaventaa sananvapautta. Mutta kuka sitten valvo esimerkiksi YLE:ä, on kysymys johon ehkä pitää löytää uuden tyyppinen ratkaisu, koska poliittinen valvonta ei ehkä ole paras mahdollinen vaihtoehto tähän asiaan. Eli tuo kansanedustajien toimesta tapahtuva median kontrollointi on tietenkin erittäin hyvä tapa hoitaa tuollaisen laitoksen valvontaa, sekä huolehtia sen tasapuolisuudesta, eli siitä että uutisissa kuunnellaan kaikkia osapuolia. Mutta tuossa asemassa saattaa joskus henkilöille tulla mieleen se, että he eivät ehkä halua kaikkea kertoa julkisuudessa.

Toki on hyvä asia, että tavallinen kansa pääsee valvomaan YLE:ä, mutta kuitenkin voidaan kysyä sitä, että onko esimerkiksi poliittisen puolueen jäsenyys vaikuttanut siihen, missä sävyssä esimerkiksi vaaleja ennen esitettäviä ohjelmia valitaan? Kukaan meistä ihmisistä ei ole täysin objektiivinen ainakaan itseämme kohtaan, ja vaikka ihminen oikeasti toivoisi olevansa suuri ja jyrkkä itsensä tuomitsija, niin valitettavasti kukaan meistä ei tähän pysty täysin. Jos pystyisimme arvioimaan omaa työtämme täysin ulkopuolisen silmin, niin silloin meillä ei olisi esimerkiksi opettajia, vaan kaikki ihmiset arvioisivat oman työnsä itsenäisesti. Ja joskus on ilmeisesti tullut mieleen sellainen asia, että joku henkilö toimituksessa ikään kuin alkaa parannella omaa asemaansa, ja koska mediatalo on oikeasti melko tavallinen työpaikka, niin silloin tällöin käy niin, että toimittajan työ ei kaikkia miellytä.

Tällöin voi jostain henkilöistä tuntua turvalliselta lähteä painostamaan toimituksen esimiehiä sillä, että ”jos ei uutisten linja muutu, niin sitten saavat päätoimittajat lähteä etsimään uutta työpaikkaa”, ja se ei sitten varmasti mukavalta tunnu. Maamme perustuslakiin on kirjattu sensuurin kieltävä pykälä, koska sen tarkoitus on estää valtion työntekijöitä peittelemästä omia rikoksiaan. Tietenkin maassamme on julkaisukielto, mikä koskee valtiomme virastojen salaiseksi leimaamia papereita, mutta tietenkin jos tuosta samasta asiasta on olemassa esimerkiksi lehtiartikkeleja tai YouTube-videoita niin silloin tietenkin noita videoita saa kommentoida tai niiden pohjalta tehdä kirjoitelmia, jotka eivät hyödynnä valtion salaisia asiapapereita,

Jos materiaali on vieraskielistä, niin silloin tietenkin tuo materiaalin valmistaja sekä julkaisija vastaavat siitä, että se ei sisällä heidän maassaan salaiseksi merkittyä materiaalia. Mutta muuten julkaisemisessa on maassamme erittäin suuri vapaus, ja ainoastaan oikeastaan kansanryhmää sekä yksityishenkilöitä vastaan tapahtuva yllyttäminen on rikos. Samoin esimerkiksi puoluekantaa koskevia tietoja ei saa kerätä, mutta kuitenkin esimerkiksi puolueen jäsenyys saattaa olla asia, joka vaikuttaa toimittajan ja hänen esimiehensä näkemyksiin erilaisista asioista.

Se että maamme kansalaiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta johtuu siitä, että mamme poliitikot ovat ilmeisesti melko korkealla moraalilla varustettuja ihmisiä. Ja siksi sellainen asia, että pääministeri on vaimentanut tai yrittänyt vaientaa mediaa on erittäin ikävä asia. Sen takia meidän pitää sitten kyllä ryhtyä miettimään sitä, että onko oikein, että poliitikko tai virkamies valvoo järjestelmää, joka on muodostettu paljastamaan epäkohtia yhteiskunnassa? Kuitenkin on olemassa sellainen asia, mitä kutsutaan laiksi sekä hyvien tapojen mukaan toimimiseksi, ja sen takia pitää kuitenkin medialla olla valvojansa. 

Ja kuten yleinen  kysymys kuuluu, niin "kuka valvoo valvojia" Mitä tehdään jos mediaa valvomaan perustettu viranomainen alkaa sitten sensuroida kirjoituksia esimerkiksi hallituksen määräyksestä vedoten esimerkiksi jatkuvaan uhkailuun?  Eli mitään yllyttämistä sekä toisen uhkailua ei saisi kuitenkaan hyväksyä, ja olisi hyvä jos toimittajat sekä heidän esimiehensä joutuisivat kertomaan puoluekantansa, koska varsinkin vaaleja ennen saattaa tulla mieleen sellainen asia, että mediatalo saattaa olla puolueellinen valitessaan esimerkiksi ehdokkaita, joita haastatellaan televisiossa. Tai sitten esimerkiksi haastattelun sävy voi olla hyvin ikävä, jos esimerkiksi kilpaileva ehdokas haastattelee toista ehdokasta. Ja tuolloin olisi erittäin hyvä, mikäli syy tuohon kylmäkiskoisuuteen tulisi ilmi.

Toki se että puoluekantaa tai muuta vastaavaa tietoa ei kuitenkaan ole mielestäni mitenkään hyvä kerätä, ja muutenkin henkilörekisterilaki kieltää aiheettomien nimilistojen keräämisen. Eli noiden tietojen kerääminen on itseasiassa kiellettyä. Kuitenkin juuri julkinen sana on se paikka, missä olisi ainakin jossain määrin hyvä, jos toimittajien puoluekanta tulee ilmi, ja jos puhutaan vaikka seksuaalisesta suuntautumisesta, niin silloin tietenkin nuo asiat tulevat jossain määrin ilmi, jos esimerkiksi tiettyjen ravintoloiden tai järjestöjen jäsenlistaa aletaan levitellä julkisuudessa. Mutta toki on olemassa sellainen asia, että nimiä voidaan kyseisille listoille lisätä kiusantekomielessä, ja tämä tietenkin taas saa aikaan sellaisia asioita, mistä voi jollekin koitua todellista haittaa, kuten että häntä aletaan kiusata työpaikallaan.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Valokuvan tahaton symboliikka eli hallitsija turvaa aina kirkkoon tai moraaliseen oikeutukseen määrätessään laeista ja asetuksista

"Se mikä on hyväksi minulle on hyväksi valtiolle"
Aleksanteri II

Aleksanteri II:n patsas Helsingissä sekä sen takana oleva kirkko ikään kuin symboloivat maan tapaa sekä sen toimintajärjestystä. Eli takana on tuomiokirkko, jonka voisi ajatella merkitsevän sitä, mikä antaa valtiovallalle oikeutuksen toiminnalleen. Ja alustalla muiden hahmojen yläpuolella oleva keisari tai suuriruhtinas merkitsee sitä, että valtion päättävät elimet antavat määräyksen lain säätämisestä, eli vaikka lakikirja on joillekin pyhä, koska se määrittelee sen, mitä valtiossa saa tehdä. Kuitenkin valtio itse rikkoo monissa maissa omia lakejaan erilaisten poikkeustoimien varjolla. Ja hallitsijat ovat aina perustelleet valtaansa sillä, että "heidät on kruunannut virkaan jumala" Eli kaikki heihin kohdentuva kritiikki on silloin jumalanpilkkaa.

Kun puhutaan patsaan ympärillä olevista muista symbolisista hahmoista, niin oletteko koskaan muuten miettineet, mitä kansanrunous, romantiikka sekä muut vastaavat asiat merkitsevät valtion hallitsijoille, joiden pitää saada kansa taakseen. Eli monesti historiaa käytetään hyväksi esimerkiksi silloin, kun halutaan perustella asehankintoja tai poliisien toimivaltuuksien lisäämistä. Uskonto on loistava keino hallita ihmisiä, koska kukaan meistä ei oikeastaan varmaan ole tavannut jumalaa, eikä näin ollen voi häneltä käydä kysymässä, että onko hän oikeasti kruunannut tsaaria tai että onko hallitsija noudattanut hänen tahtoaan aivan pilkun tarkasti?

Mitittäessä tuonpuoleisia asioita, niin tietenkin on hyvä, että valtiolla on sankareita, kunhan he eivät tule kadulla vastaan. Joten siksi kuollut sankari on hallitsijalle paras mahdollinen sankari, ja hänen hautajaisiinsa tietenkin on hyvä tulla pitämään puheita. Valtion toiminta on aina riippuvainen hallitsijan tahdosta, ja tietenkin esimerkiksi tsaari perusteli sortotoimiaan sillä, että jumala on hänet tuohon virkaan asettanut, ja jos hän toimii jumalan sanaa vastaan, niin silloin hän saa tuomion sitten tuonpuoleisessa. Ja toki tsaari ymmärsi sen, että roomalainen "hajoita sekä hallitse"-menetelmä on hänen itsensä kannalta paras mahdollinen vallankäytön muoto, koska silloin ei kaikkia ikäviä käskyjä tarvinnut itse käydä antamassa.

Kun keskustellaan siitä, että tsaari purki maassamme vallinneen sensuurin, niin tuon sensuurin purkaminen ei koskenut tietenkään muuta kuin Suomen suuriruhtinaskuntaa, ja sillä tavoin sitten herätettiin venäläisten vihaa ja kateutta suomalaisia kohtaan. Samalla kuitenkin hallitsijan pilkkaaminen sekä hänen asemansa kyseenalaistaminen ja loukkaamisensa olivat edelleen rikoksia. Ja vaikka tsaari oli tietenkin itse suurpiirteinen mies, joka antoi asioiden mennä omalla painollaan, ei tarkoittanut sitä, että hänen alaisensa olisivat yhtä suurpiirteisiä. Eli tuo tsaaria arvostellut henkilö paiskattiin vaunuihin ja lähetettiin suoraan vankilaan, vaikka laki näennäisesti oli hyvin lempeä, eli henkilöä vain sakotettiin tuosta toiminnasta, joka kyseenalaisti valtion johdon oikeutuksen toiminnalleen.

Kun puhutaan sensuurista sekä poliittisista pidätyksisistä, niin monissa poliittisia pdätyksiä harrastavissa maissa esimerkiksi agitaatiosta, mikä tarkoittaa hallituksen vastustamista on olemassa aivan mitätön rangaistus kuten pieni sakko. Mutta käytäntö on sitten se, että tuolta henkilöltä otetaan henkilökortti pois, ja samoin pankkitilit pannaan käyttökieltoon, jolloin tietenkin pidätys tehdään maksamattomien sakkojen takia. Tsaari käytti itseasiassa tuota mallia toimittaessaan poliittisia vastustajiaan Siperiaan. Eli jos tsaaria ryhtyi arvostelemaan, oli edessä sakottaminen jumalanpilkasta, ja koska sakkoa ei voitu maksaa, niin silloin tuo arvostelija lähetettiin suoraan Siperiaan.

charelesfort.blogspot.fi

Tieteen sekä politiikan outo suhde

Vetypommi on yksi esimerkki tieteen suhteesta
valtiovaltaan
Kuva I

Tiede ja politiikka ovat aina olleet jotenkin liitossa keskenään, koska esimerkiksi yliopistojen määrärahoja kohdennetaan siten, kuin valtion johto niitä haluaa kohdennettavan. Vaikka yliopistoilla on teoriassa sama asema kuin ministeriöillä, niin kuitenkin niiden saama rahoitus riippuu siitä, kuinka paljon eduskunnalla tai valtioneuvostolla on "hyvää tahtoa" kyseistä laitosta kohtaan. Ja tietenkin se mikä tuo hyvää valtiolle, tuo samalla rahaa yliopistoille ja korkeakouluille. Esimerkki tieteen sekä valtiovallan suhteesta on ydinase, joka kauheudessaan kuitenkin todettiin sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa ja muutamissa muissa maissa tarpeelliseksi sodankäyntivälineeksi, vaikka sen tuhovoima olikin kauhistuttava, Mutta kuitenkin on hupaisaa katsoa, kun NSA:n harjoittama valvonta sitten saa aikaan saman reaktion kuin vetypommikokeet, joista sentään ilmaan lentää todella paljon radioaktiivista jätettä.

Politiikka on aina likaista, koska poliitikko pyrkii olemaan sofisti, ja miellyttämään massoja. Eli hän pyrkii saamaan sen verran ääniä, että kyseinen henkilö pääsee eduskuntaan tai kunnanvaltuustoon. Siksi hän pitää eräällä tavalla "pannukakkua muistuttavia" puheita, joissa ei juuri mitään sanota. Mutta kun puhutaan tieteen tekemisestä, niin toki ne asiat, jotka tuovat rahaa valtion kassaan eli työpaikkoja maamme työttömille saavat enemmän tukea kuin joku papyrusten kääntäminen. Jos tiedemies tuo jotain konkreettista maalleen, niin silloin hänen tukemisensa on helppoa, mutta jos hänen tekemänsä tutkimus tai sen tulokset eivät miellytä hallitusta, niin silloin saattaa seurauksena olla tilanne, missä tiedemiehen rahoitusta yritetään katkaista.

Tai ainakin niiden saama tuki on helpompi perustella valiokunnissa, kuin se että joku papyrusten kääntäjä tarvitsisi määrärahoja työhönsä. Mutta kun puhutaan vallan sekä tieteen suhteesta, niin vielä nykyäänkin esitetään esimerkiksi melkein natsismia myötäileviä käsityksiä afrikkalaisten älykkyydestä, joita sitten esitellään televisiossa suurena tieteellisenä saavutuksena. Kun puhutaan puhtaasti älyn politiikasta, niin mieleeni tulee sellainen mielikuvituksellinen tilanne, jossa korpraalin sekä kenraalin älykkyyttä verrataan keskenään. En usko että tuo tutkimus tulisi missään maailman asevoimissa olemaan mitenkään erityisen puolueeton, vaan uskon että kukaan ainakaan armeijassa työskentelevä testaaja ei haluaisi kertoa kenellekään, jos tulos olisi se, että korpraali saisi parempia tuloksia älykkyystestissä kuin kenraali.

Se saattaisi vaikuttaa hänen eli tutkijan tai korpraalin uraan haitallisesti, jos tuo kenraali sitten suuttuisi tästä asiasta. Eikä tällainen tutkimustulos olisi myöskään valtaa pitävälle hallitukselle mieleinen, joten se saattaisi ehkä salata tutkimuksen tulosta, koska eihän kukaan voi myöntää tehneensä virheitä valintaprosessissa. Silloin tuo kuvitteellinen hallitus sitten voisi karkottaa tiedemiehen maasta tai laittaa hänet vankilaan. Se voisi perustella tämän teon sillä, että tuo tutkimus ei palvelisi valtion etua eikä myöskään täten olisi muuta kuin ajan sekä valtion varojen haaskausta. Ja syyte voitaisiin nostaa valtion varojen väärinkäytöstä. Mutta jos kenraali saisi parempia tuloksia kuin korpraali, niin se sitten varmasti olisi tälle valtion johdolle mieleinen tulos.

Tämä oli siis vain hypoteettinen malli, enkä ole noista asioista tehtyjä tutkimuksia nähnyt, mutta olisi mukava tietää, että mikä olisi esimerkiksi Garri Gasparovin sotilasarvo, mutta hänet on kyllä saatettu sitten armeijan jälkeen jälkeen ylentää. Kuitenkin eurooppalaisten "korkeampaa" älykkyysosamäärää on aina käytetty muka oikeutuksena lähteä ryöstöretkille muualle maailmaan, ja vasta Vietnamin sota avasi länsimaiden silmät sille, että myös muut kuin me osaavat käydä sotaa. Kun puhutaan poliittisesta päätöksenteosta, niin toki näyttävyys on siinäkin valttia. Jos yliopistojen rahoituksesta päätetään, niin tietenkin se tieteen osasto, mikä tuo eteen jotain konkreettista saa eniten rahaa käyttöönsä. Ja siksi esimerkiksi USA laittoi valtavia summia rahaa ydinaseiden kehittämiseen, ja tuon aseen perustutkimuksen tekivät maailman johtavat tiedemiehet.

Toki myös neuvostokansalaiset  Andrei Saharov ja Igor Kutsatov olivat johtavia tiedemiehiä, ja he sitten kehittelivät oman versionsa tuosta maailman kirkkaimmasta älynväläyksestä. Kuitenkin voidaan aina sanoa, että yliopisto ei koskaan ole irrallaan valtiosta, vaan sen apurahoja kohdennetaan aina siten, kuin valtion johto tai heidän taustavoimansa haluavat, ja toki yliopistojen opiskelijoita on helppo syyllistää, kun puhutaan yliopistotasoisen koulutuksen hinnasta yhteiskunnalle. Silloin on hyvä laskea siihen kaikki mahdolliset kustannukset, ja samalla muistuttaa myös siitä, että he saavat huippujohtajien paikat välittömästi.

Eli voisin kysyä sitten että saako esimerkiksi kielenkääntäjä tai matemaatikko sekä ohjelmoija noita huippupaikkoja koskaan? Tai oletteko koskaan kuulleet tulkkien saavan miljoonatuloja, tai onko jokaisen lakimiehen alkupalkka se paljon puhuttu 700€ kuukaudessa, ja lakimiehiä sekä lääkäreitä tarvitaan, ja onhan Punaisen ristin työ erittäin humanitääristä, ja työskentely pakolaisleireillä uhrautuvaa, mutta toki noiden leirien pystyttäminen sekä varuteiden kuten telttojen kuljettaminen tuolle alueelle vaatii hiukan muunkin alan työläisiä kuin vain lääkäreitä sekä sairaanhoitajia.  Eikä jokainen kauppakorkean tai teknisen korkeakoulun käynyt henkilö istu toki minkään jättiyhtiön johtokunnassa.

pseudotiedetta.blogspot.fi