Avaruusluotainten mahdolliset kytkökset aseteollisuuteen ovat jääneet yleisöltä ehkä huomaamatta

Cassini-luotain Saturnuksen lähellä

Kaikki maailman avaruusohjelmat eivät ehkä ole niin kauhean viattomia, kuin mitä ihmisten toivotaan ajattelevan. Avaruusluotaimia voidaan käyttää ohjelmistojen sekä tekoälyn ja autonomisen automatiikan testauksessa aidoissa sekä valvotuissa oloissa, joissa kukaan ulkopuolinen ei pääse niihin käsiksi, ja tätä kautta pilaamaan tutkimusta sekä testausta. Avaruusluotainten avulla voidaan kokeilla sitä, että voidaanko esimerkiksi kaukana lentävän lentokoneen tietokoneohjelmisto sekä sen maalin etsintään käytettäviä rutiineja muuttamaan, niin että sitä ei tarvitse laskea maahan.

Tuollainen tekniikka on tärkeää, kun puhutaan esimerkiksi robottisukellusveneistä sekä ydinkäyttöisistä lentokoneista, jotka partioivat Maapallon merillä sekä ilmassa jopa vuosikausia. Ydinkäyttöisen lentokoneen valmistaminen on hyvin helppoa, eli tarvitaan vain RTG (Radiotermo-generaattori) sekä sirkkelisahan moottori, ja sitten voidaan potkurikone muuttaa sellaiseksi, että se kykenee lentämään useiden vuosien ajan kerrallaan.

Joten tuolla taivaalla voi lentää sellainen esimerkiksi jostain potkurikoneesta rakennettu UCAV/RPV, joka voi tietenkin suorittaa tiedustelutehtäviä, mutta noissa koneissa voi olla myös pommit mukana. Eli tuolloin kyseessä olisi eräänlainen jatkuvasti ilmassa oleva "Predator", joka voidaan ohjata yllättäen mihin tahansa osaan maapalloa, ja sitten voidaan tehdä isku välittömästi, kun käsky tulee. Tuollainen ydinkäyttöinen lentokone kykenee vuosia kestävään ilmatilassa tapahtuvaan tiedusteluun, jos vain sen muu tekniikka kestää, ja sen alasampuminen voi olla hyvin vaikeaa.

Ja ydinsukellusvene tietenkin voi partioida myös ilman miehistöä, ja sitten kun se saa käskyn, niin tuo vene voi tulittaa kohteitaan välittömästi. Mutta avaruusluotainten avulla voidaan testata esimerkiksi kohteen tunnistus sekä hyökkäysohjelmistoja, eli laitteen kykyä etsiä autonomisesti kohteensa, sekä laukaista sitä kohti ammuksia. "Clementine" oli tietenkin loistavaa mainosta U.S NAVY:lle, mutta tuon luotaimen toimintaan liittyy niin sanottu "Meteoriittikoe", mikä tarkoittaa testiä, missä Kuuhun ohjataan iskeytymis luotain, ja ehkä tuossa testissä testattiin autonomisia kohteentunnistustoimenpiteitä, eli sitä kuinka tarkkaan autonomisesti toimiva satelliitti voi kohdentaa maahan esimerkiksi ydinpommin tai kineettisen energian ammuksen, joka voi kiertoradalta pudotessaan aiheuttaa suurta tuhoa.

Asteroidivyöhykkeelle lähetetty luotain voi toimia myös samalla testausiyksikkönä, millä testataan SDI-satelliiteissa käytettävää tekniikkaa. Eli sitä kykeneekö luotain toimimaan niin, että se voi itsenäisesti löytää sekä kohdentaa laserin johonkin kohteeseen.  Tuo luotain toimi asteroidivyöhykkeellä etsien niitä asteroideja, mitä haluttiin tutkia lähemmin, ja koska luotaimen piti tehdä useita radan muutoksia, niin silloin tietenkin sillä piti olla käytössään ionimoottori noiden mutkikkaiden manööverien tekemiseen, ja tietenkin suurten etäisyyksien takia tuon luotaimen tekoälyn piti kyetä täysin autonomiseen toimintaan, ilman että Maa-asema puuttuu mitenkään sen toimintaan.

Tietenkin Mars-mönkijöiden avulla voidaan testata sitä tekniikkaa, mitä tarvitaan esimerkiksi ydinvoimalaonnettomuuksien raivaamiseen, mutta samalla tietenkin tätä saatua tietotaitoa voidaan hyödyntää muiden robottiajoneuvojen ja niiden ohjaustekniikan kehittämisessä. Toisin sanoen niissä testataan inertia-navigaatiojärjestelmää, mikä voisi korvata GPS:n, ja tuon järjestelmän toiminnan pitää olla sellaista, että siinä ei käytetä satelliitteja, koska GPS ei toimi missään osissa Marsia.

Näitä gyroskooppiin perustuvia navigaatiolaitteita voidaan käyttää tilanteissa, missä GPS ei toimi. Ja kun nykyään on käytössä myös nanotekniikan osa-alue nimeltään nanomekaniikka, millä voidaan valmistaa erittäin pieniä instrumentteja, niin silloin voidaan ajatella, että esimerkiksi kännyköissä voisi jossain tulevaisuudessa olla tuollainen inertian nimellä tunnettu navigointijärjestelmä, mikä sitten voisi toimia niin, että ensin GPS paikantaa puhelimen johonkin kohtaan, ja sitten inertia alkaa tehdä viivaa kartalle sitä mukaan, miten henkilö on kulkenut.

Joten myös tämä puoli pitää aina huomioida, kun avaruuteen lähetetään luotaimia. Samoin noiden luotainten avulla voidaan kehittää sellaisia tietokoneohjelmia, jotka vetävät osia itsestään pois muistista, kun niitä aletaan ajaa. Tuolloin tietenkin voidaan esimerkiksi vanhojen tietokoneiden elinkaarta pitkittää, jos kyetään luomaan ohjelmistoja, jotka kuluttavat äärimmäisen vähän muistia, ja yksi ratkaisu tähän voisi olla se, että tietokoneohjelmisto vetää osan koodistaan pois keskusmuistista, jos se ei sitä tarvitse juuri sillä hetkellä.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Elokuvassa sekä kirjassa "Ender's Game" kuvataan kielen kehittymistä sekä tietokonepelaamista vakavaan sävyyn

Kielen kehitys on sikäli mielenkiintoista, että siihen vaikuttaa  ympäristö, missä elämme, eli kyseessä on tuolloin sekä tahalliseen opetukseen että tahattomaan oppimiseen perustuva tapahtuma. Eli kuten varmaan arvaatte, niin murteita kuten "stadin slangia" ei varmaan missään kouluissa virallisesti opeteta, mutta kuten tiedämme, niin nuo slangisanat tarttuvat ihmiseen koulun pihalla. Ja tuo sama ilmiö tietenkin seuraa myös muissa paikoissa kuten armeijassa palvelevia miehiä. Ikävä kyllä myös kiroilu tarttuu ihmiseen, ja jos lasten lähellä käytetään paljon "voimasanoja", niin silloin hän itsekin viljelee niitä omassa puheessaan, ja tuo ei sitten varmaan vanhemmista kovin mukavalta tunnu.

Elokuvassa "Ender's game" on äärimmäinen esimerkki siitä, mihin kielen kehittäminen voi johtaa. Nuo elokuvan sankarit puhuvat aivan omituista kieltä, ja siinä sitten paljastuu monia asioita, joita ei kukaan ole edes osannut ennakoida.Tuo elokuva muuten perustuu samannimiseen kirjaan, josta tuon heidän käyttämänsä termistön erikoiset merkitykset avautuvat pikkuhiljaa.  Tai oikeastaan kirjassa näkyy paremmin se, millaisia sanoja nuo henkilöt sitten käyttävät omassa puheessaan, eli esimerkiksi laivojen pääaseistus on saanut nimen "pikku tohtori".  

Kyseinen kirja tai elokuva perustuu ajatukselle, että lapsi oppii nopeammin ja tehokkaammin kuin aikuinen, ja siksi hän voisi johtaa Maapallon laivastoa ikään kuin strategiapelin kautta, ilman että hän tietäisi oikeasti komentavansa asevoimia jossain operaatiossa ..Heidän käyttämänsä omituinen komentokieli on tehty heille pitämällä noita lapsia piilossa tai eristyksessä koko ikänsä, jotta he eivät voisi jakaa esimerkiksi "pikku tohtoria" eli aluksen pääasetta koskevaa tietoa muille. Eli elokuvan sankari ei tiedä johtavansa laivastoa ja siitä kertoo myös tämä ainakin jollain tavoin kuuluisa kirja. Tuo omituinen komentokieli on luotu noille lapsille ikään kuin esperantoksi, jossa muutamia sanoja on vaihdettu merkitsemään toisia asioita kuin normaalisti. 

Esimerkiksi sana "tohtori" on merkinnyt tuossa kirjassa antimateriatykkejä tai vastaavia välineitä, ja samoin muutamia muita termejä on vaihdettu merkitsemään muita kuin normaalissa puheessa käytettäviä asioita. Kyseinen kirja on kirjoitettu oikeastaan hyvin monivivahteiseksi kirjoitelmaksi, ja sen perimmäinen ajatus on kopioitu joidenkin tiedemiesten viljelemästä "Solar Warden"-ohjelmasta, missä avaruuteen luodaan ikään kuin huippuälykkäiden ihmisten yhteisö, jossa nuo ikänsä avaruudessa asuvat ihmiset "Faberit" eläisivät erittäin pienessä gravitaatiokehässä, jotta he eivät pystyisi laskeutumaan maahan, ja nuo henkilöt sitten ohjaisivat Maapallon tuotekehitystä. 

Mutta tuo kirja on saanut tietenkin vaikutteita myös aivan jokapäiväisestä elämästä. Kun puhutaan esimerkiksi suljetuista laitoksista sekä yhteisöistä kuten vankiloista tai huumejengeistä, niin noilla ihmisillä on oikeasti aivan oma kielensä. Ja noissa piireissä saattaa se, että joku sanoo, että odota tässä merkitä sitä että toinen lähtee hakemaan huumeita. Ja tuo jengien käyttämä murre on tietenkin hyvin monivivahteista. Eli se että sanotaan "odota tässä" ei tarkoita samaa kuin sanat "odota tässä" sekä sormimerkin näyttö. Mutta kuten ennenkin olen tästä asiasta kirjoittanut, niin nykyiset ilmaiset verkkopelit ovat saaneet minut miettimään sitä, että olisiko "Ender" sittenkin totta. 

Eli olisiko mahdollista että pelaaja ei tietäisi oikeasti johtavansa asevoimien operaatiota. Kun taistelua ajatellaan kenraalien sekä amiraalien kannalta, niin he näkevät tappiot samalla tavoin kuin tietokonepelaaja näkee, eli hän näkee taistelusta poistuvien miesten määrän numeroina, ja hänelle on annettu tappiotoleranssi, eli mikä on hyväksyttävissä oleva tappio tuota kohdetta vallattaessa. Nuo "oikeatkin" sotilaat voidaan varustaa laitteilla, jotka ilmoittavat heidän kuntonsa, eli heillä voi olla aktiivisuusrannekkeen tapaiset laitteet, jotka ilmoittavat tehtävää valvovalle henkilökunnalle noiden henkilöiden sydämen lyöntitiheyden sekä veren happipitoisuuden, ja heidän sijaintinsa. 

Tällaiset välineet eivät kovin paljoa maksa, ja ne  voivat toimia  GSM-puhelimen kautta, jolloin esimerkiksi valmentaja voi tarkkailla sitä, että tekeekö hänen suojattinsa oikeasti noita hänen määräämiään harjoituksia. Samoin tuolla tavoin esimerkiksi armeijan kouluttaja voi katsoa, että tekeekö jokainen mies osansa, eli ovatko kaikki koulutukseen osallistuvat tarpeeksi hengästyneitä, jotta voidaan katsoa, että tekeekö jokainen heistä sitten osansa. Tällä sitten valvotaan sitä, että kukaan ei lintsaa näistä koulutuksista.

Eli ei tietokonepelien pelaajakaan voi pelissä tehdä loputtomiin tappioita, ja kun nykyaikaisia tietokonepelejä katsotaan, niin niistä varmasti on hyötyä sekä strategisen tason sotilaiden koulutuksessa että myös taktisten operaattorien kouluttamisessa. Tämä tarkoittaa sitä, että virtuaalitodellisuuden avulla voidaan luoda simulaattori-ympäristöjä hyvin halvalla, ja niissä voisivat myös esimerkiksi SWAT-ryhmät harjoitella, ja koska tila on .virtuaalinen, voidaan sitä voidaan muutella tarpeen mukaan,

Elokuvan traileri: https://www.youtube.com/watch?v=SVlgzbuqsn0

Ender's game https://www.youtube.com/watch?v=IWOk9gV_e5Q

Espoonmetsa.blogspot.fi

Teleskoopit sekä vastavakoilun, asetekniikan ja astronomian yhdistäminen

Kuvituskuvaa
Kuva I

Satelliitteihin kohdistuva tiedustelutoiminta on erittäin helppoa, koska siinä tarvitaan vain teleskooppeja, joita voidaan käyttää muuhunkin toimintaan kuten meteoriittien etsimiseen. Yleensä ihmiset kuvittelevat, että NORAD valvoo taivasta tutkalla, mutta todellisuudessa satelliittien sekä kiertoradalle mahdollisesti sijoitettujen FOBS (Fractional Orbital Bombardment System)-välineiden eli lähinnä satelliitteihin sijoitettujen ydinaseiden tunnistaminen on kuitenkin helpointa tehdä kaukoputkien avulla, koska tällöin satelliittista saadaan visuaalinen kuva, jota insinöörit voivat sitten tutkia, ja yrittää sitten selvittää, että onko tuohon satelliittiin liitetty jokin tappoväline kuten vetypommi. Toki myös tappajasatelliitti paljastuu valokuvista, koska siinä olevat ohjukset sekä kohteentunnistusvälineet näkyvät kuvissa.

Samoin tappajasatelliitti paljastuu usein siksi, että sillä on tehtävään nähden tarpeettoman suuri määrä antenneja, koska tuo satelliitti tarvitsee tehtävänsä edellyttämiin monimutkaisiin radan muutoksiin erittäin tehokkaita kommunikaatiolaitteita, jotka sitten takaavat tehtävän onnistumisen. Joskus tappajasatelliitti naamioidaan avaruusromuksi, mutta silloin siinä on usein esimerkiksi suppuun vedettyjä lautasantenneja. Noiden antennien tarkoitus on taata satelliitin moitteeton toiminta kriisitilanteessa, ja jos lautasantenni on auki, niin mikrometeorit voivat vahingoittaa sitä, jolloin sen avulla ei voida sitten tositilanteessa hoitaa tehtävän edellyttämää suuritehoista kommunikaatiota. Tuon satelliitin toimintaa voidaan häiritä ECM-eli elektronisilla häirintäjärjestelmillä, joiden avulla sen digitaalista viestintää häiritään, ja tuolloin satelliitti ei saa tarvitsemiaan ohjauskoodeja.

Epäilty neuvostoliiton  tappajasateliitti
Kuva II

Mutta tietenkin nuo tappajasatelliitit eli FOBS-laitteet voidaan tehdä sellaisiksi, että ydinpommi sijaitsee itse satelliitin rakenteen sisällä, jolloin tämä väline on todella vaarallinen, koska sen avulla voidaan tehdä nopea yllätyshyökkäys johonkin suurkaupunkiin. Tai jos kyseessä on EMP-ase, niin silloin se voidaan yllättäen räjäyttää kohdevaltion yllä, jolloin sen viestintälaitteet sekä tutkat ja muu elektroniikka tuhoutuu sekunnissa. Ja tuo EMP-satelliitti voidaan naamioida vaikka sää- tai tietoliikennesatelliitiksi, ja sijoittaa jopa vuosia aikaisemmin leijumaan tuohon pisteeseen. Ja kun operaatio aloitetaan, niin satelliitti saa sitten digitaalisen laukaisukoodin, jolla sen vetypommi räjäytetään.

Eli tuo vetypommi voidaan asentaa esimerkiksi sääsatelliitin sisään, ja kaikkein ikävin asia on se, että tämä STEALTH-tappajasatelliitti voi toimia normaalina sääsateliittina kaiken aikaa, jolloin epätavallinen kommunikaatio ei paljasta sitä. Samoin nuo satelliitin sisään asennetut vetypommit eivät näy ulkoapäin katsottuna. Kun puhutaan sää- tai tietoliikenne satelliiteista, niin nämä välineet sijaitsevat usein stationäärisellä radalla, jolloin satelliitti sijaitsee kaiken aikaa samassa asemassa Maapalloon nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä olisi ihanteellinen asema esimerkiksi EMP-tappajasateliitillle, joka sitten kriisin sattuessa räjäytetään, ja EMP-pulssi tuhoaisi silloin suuren joukon kommunikaatiosatelliitteja, joiden avulla esimerkiksi strategiset ohjussukellusveneet, eli SLBM-laivueet saavat saavat laukaisukoodinsa, sekä ohjusten taistelukärjet saavat kohteensa. Samoin taktiset ydinaseet saavat noiden satelliittien avulla ohjeensa ja muutenkin noiden aseiden toiminta on samanlaista kuin merivoimien strategisten aseiden toiminta.

Satelliitteihin piilotettu ydinase kuitenkin paljastuu sen gammasätelyn takia, ja silloin voidaan käyttää gammasensoreita sen paljastamiseen. Eli kauas kuuta kiertavälle radalle voidaan lähettää gammakameralla varustettu satelliitti, joka sitten näkee kiertoradalle sijoitetut ydinaseet erittäin helposti. Ongelma on sitten siinä, että jokainen maailman satelliitti on periaatteessa tappajasateliitti, eli ne voidaan ohjata hyvin nopeasti toista satelliittia päin, jolloin molemmat tietenkin tuhoutuvat. Mutta jos mikä vain kappale ohjataan esimerkiksi FOBS-asetta vastaan, niin se tuhoaa kohteen täysin. Tämä tarkoittaa sitä, että tavallisessa satelliitissa voi olla "tappo-optio", mikä tarkoittaa sitä, että siihen kytketään vain riittävän suurella polttoainekapasiteetilla varustettu raketti-osa, joka sitten mahdollistaa radanvaihdot, ja satelliitti voi silloin toimia muissa tehtävissä, ennen kuin se lähetetään "kamikaze"-tehtäviinsä.

kimmonsivu.blogspot.fi