"Silver bullet" eli supernopea potkurikone tai helikopteri voivat muuttaa ilmailun täysin

F-86 "Twin Mustang"

Yllä on kuva melko erikoisesta koneesta eli F-86 "Twin Mustangista, josta aikoinaan aiottiin kehittää huippusuorituskykyinen yöhävittäjä, ja tuo kone tarvitsi kaksoisrunkoa siihen, että sen runkoon voidaan asentaa tutka. Kuitenkaan tuo yläkuvan lentokone ei sitten liity tähän tekstiin mitenkään muuten, kuin  että se esittää jotain hyvin epätavallista lentokonetta.

On olemassa kuitenkin tarinoita ohjelmasta nimeltään "Silver bullet". "Silver bullet" on tarunhohtoinen ”Foo-hävittäjä”, jonka väitetään muistuttavan ulkoisesti melko paljon North American P-51 Mustangia. En tiedä onko tuollaista konetta koskaan tehty muuten kuin paperilla, mutta kuitenkin kyseessä olisi mullistava väline.Se on kuulemma aivan tavallisen potkurikoneen näköinen, ja jotkut ovat sitten lentäneet kyseisen koneen viereen, ja yllättäen koneen potkuri on alkanut pyöriä hitaasti, ja tuon koneen nopeus on sitten kohonnut valtavan suureksi. 

Idea kuulostaa varmaan vähän kaukaa haetulta, mutta kun puhutaan siitä, että North American P-51 ”Mustang” hävittäjä olisi muutettu tuota projektia varten hiukan erilaiseksi, kuin mitä se muuten olisi, niin toki tällainen kone voisi oikeasti olla olemassa. Kun selvitetään miten tämä ehkä hyvinkin nopea lentokone toimisi, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että lentokone ei koskaan voisi lentää nopeammin kuin, mitä sen potkuri pyörii, joten sen tähden potkurikoneen nopeusennätys on vähän yli Mach 1.

Tuon ennätyksen on tehnyt Venäläinen Tupolev Tu-95 ”Bear”-luokan ydinpommittaja, joka käyttää potkuriturbiinia, ja syy miksi myöskään potkuriturbiinikone ei kovin nopea ole, johtuu siitä, että sen potkureihin kohdistuu valtavan kova voima, jos kone lähtee lentämään yliäänen-nopeudella. Jos potkurin annetaan pyöriä vapaasti, niin silloin sen kehän nopeus kasvaa yhtä kovaksi kuin lentokoneen nopeus eteenpäin on. Ja tämä sitten aiheuttaa valtavan voimakkaan keskipakoisvoiman, joka sitten rikkoo paikkoja. Mutta tietenkin on mahdollista tehdä kaikki vähän toisella tavalla, kuin kääntää potkurit lepoasentoon, ja antaa ikään kuin ilmavirran pyörittää niitä. Potkuri muistuttaa hiukan kierrettyä siipeä, joten sen takia tuon kappaleen istuttaminen nopeasti lentävään lentokoneeseen on hyvin vaikeaa.

Piasecki XV-49 "Speedhawk"

Tietenkin voidaan käyttää sellaisia materiaaleja sekä tekniikkaa, että tuo potkuri voitaisiin sitten kääntää suoraksi. Silloin voidaan tehdä niin, että koneen lähtiessä erittäin nopeaan lentoon, käännettäisiin potkuri suoraan kohti ilmavirtaa. Silloin vastaan tuleva viima ei voisi pyörittää tuota potkuria, joka olisi kuin joku koneen keulassa oleva ylimääräinen siipi, josta ei mitään haittaa pitäisi olla. Mutta jos palataan tähän ”Silver bulletiin”, niin silloin voidaan päätellä sellainen asia, että ehkä kyseessä olisi ollut jokin P-51 ”Mustangista” tehty potkuriturbiiniversio, jota ei ehkä oltu koskaan laitettu kirjoihin. Kun puhutaan siitä ajasta, jolloin P-51 ”Mustangin” kaltaiset lentokoneet hallitsivat taivasta, niin silloin tietenkin kaikki koneet olisivat olleet tuon potkuriturbiinia käyttävää Mustangia hitaampia.

Mutta jos puhutaan siitä, että tuo kone olisi saavuttanut noin 800 Km/h tuntinopeuden, niin siihen perustuvaa teknologiaa voitaisiin sitten hyödyntää myös nykyaikaisissa hyvin nopeissa UH-60 ”Black Hawkin” seuraajiksi kuvailluissa, mutta kehitysasteella olevissa helikoptereissa. Noissa helikoptereissa käytetään samanlaisia työntöpotkureita kuin vanhan ajan potkurihävittäjissä, mutta nämä potkurit on usein asennettu noiden helikopterien taakse, jolloin ne työntävät tätä autogiroa eteenpäin. Eli kyseessä on oikeastaan vain esimerkiksi ”Bond” elokuvasta ”Kuuraketti” tutun autogiron suurempi versio, joka olisi tehokkaampi kuin perinteinen helikopteri. Helikopterien ongelmana on niiden verraten hidas lentonopeus, joka aiheuttaa sen, että nuo välineet pitää viedä toiminta-alueelleen kuljetuskoneilla, ja se sitten rajoittaa niiden käyttöä. Mutta tietenkin on olemassa sellainen hypoteesi, että tuo ”Silver Bullet” olisi sitten oikeasti aivan toista maata, kuin mitä konventionaaliset lentokoneet olisivat.

Tuolloin voidaan leikitellä sellaisella ajatuksella, että ”Silver bullet” olisi eräänlaisen sähkömagneettista työntövoimaa käyttävän lentokoneen prototyyppi, jossa koneen potkuri tai siipien etureuna magnetisoidaan, ja sitten ionisoitua kaasua siirretään sen runkoa pitkin koneen taakse, jolloin koekone kykenisi lentämään erittäin nopeasti sekä korkealla. Kun puhutaan esimerkiksi jostain ”Airwolf”-elokuvan kuuluisasta helikopterista, niin totta kai helikopterista voidaan tehdä nopea, jos siinä käytetään esimerkiksi boosteri suihkumoottoreita, jotka käynnistyvät silloin kun kaasuvipua vedetään taakse. Tuolloin helikopteri voisi olla sellainen, että sen roottori päästetään pyörimään autorotaatiossa, eli siihen kiinnitetty kytkin irrottaa roottorin turbiinista, jolloin kyseessä olisi autogiro, joka voisi oikeasti ylittää äänen nopeuden.

Jos ajatellaan tilannetta, missä esimerkiksi helikopterin roottorin yläreuna ionisoi sen läpi virtaavan ilman, ja sitä sitten kiihdytetään sen roottorin kehätä alaspäin, niin silloin helikopterilla voitaisiin lentää avaruuteen. Mutta tuo lentäminen sähkömagneettisella voimalaitteella, joka perustuu niin sanottuun ”avoimeen ionimoottoriin” ei varmasti onnistu ilman erittäin suurta jännitettä, joten sen takia jotkut sotilaalliset laitokset ovat kiinnostuneita esimerkiksi Vanderbiltin kojeesta, mikä on oikeastaan vain valtavan voimakas radio. Jos tuo kone saadaan joskus toimimaan, niin se voi sitten mullistaa ilmailun.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Oletteko koskaan kuulleet DARPA:n salaperäisestä "Space Cruiser"-projektista?

X-37B
(Kuva I)

X-37B (Kuva I) on Pentagonin arvoituksellinen avaruussukkula, jonka juuret juontuvat kauan sitten unohtuneeseen ”Avaruusalukseen” tai "Avaruus-risteilijään" (Space Cruiser), jota yhteen aikaan mainostettiin yhtenä avaruussukkulan apuvälineistä, ja tuon salaperäisen ”avaruusaluksen” laukaisun piti olla oikeastaan tieteen sekä tekniikan riemuvoitto, ja mistään kovin mutkikaasta  tai käänteentekevästä välineestä ei kuitenkaan ollut kysymys, vaan ”avaruusaluksen” tai ”avaruus-risteilijän” (”Space Cruiser”) olemus olisi ollut lähinnä ”Mercury”-kapselin kehittyneempi versio, joka olisi käyttänyt nesteraketteja toimiakseen Maata kiertävällä radalla.  Sen piti kyetä operoimaan täysikokoisen avaruussukkulan rahtitilasta, ja Sukkula olisi vienyt tuon pienen avaruuslentokoneen avaruuteen.

Space Cruiser:in (Kuva II.) kaltainen väline olisi voinut hinata satelliitteja sukkulaan, sekä kuvata muita satelliitteja. ”Avaruus-risteilijä” olisi myös kyennyt sitten tuhoamaan vastapuolen satelliitteja raketeilla. Se olisi voitu laukaista myös jonkun hyvin korkealla lentävän rahtikoneen selästä. Tai sitten SR-71 ”Blackbird” olisi sitten voinut hinata sen hyvin korkealle, ja sitten nopeudella Mach 3,21 lähteä syöksymään kohti maata. Jolloin tuohon pieneen sukkulaan kiinnitetty köysi toimisi kuin linko, joka sinkoaa avaruus-risteilijän kiertoradalle SR-71:een liittyy myös eräs episodi, josta ei juuri koskaan olla puhuttu, missä selkään on joskus liitetty RPV eli pienikokoinen kauko-ohjattava tiedustelukone, joka sai nimen Lockheed D-21.(Kuva III) Tuota dronea voitaisiin käyttää myös tietenkin avaruussukkulan kiinnittämiseen SR-71:een.

DARPA:n "Space cruiser" 1980-luvulta
(Kuva II)

Kyseisellä koneella voitaisiin tehdä sellainen operaatio, missä esimerkiksi C-130 koneen selässä ilmaan nostettu avaruussukkula sitten voitaisiin vaihtaa SR-71:n hinaukseen, joka suorittaa sitten tarpeellisen lentoliikkeen, jolla X-37B voitaisiin laukaista ilman suurta rakettien aikaansaamaa näytelmää. Nimittäin rakettien käyttö tietenkin saattaa tuon pienen sukkulan sellaiseen asemaan, että se huomataan normaalisti, mutta toki sukkulalento voidaan peittää tällaisessa tapauksessa siten, että se asennetaan esimerkiksi Minuteman tai jonkun muun ohjuksen kärkeen, mikä aiheuttaa sitten kuitenkin sen, että joka ainoa maailman satelliitti kohdentaa siihen kameransa.

Jos SR-71 vetäisi sukkulan yläilmakehään, ja sitten sen vetovaijeria käytetään linkona, niin silloin on ongelmana se, että myös SR-71 tai sen seuraajan operaatioita varmasti seurataan, joten siksi ehkä C-130 toisi tuollaisen sukkulan koelento-alueelle. Minkä jälkeen pieni RPV siirtäisi hinausvaijerin tuohon pieneen sukkulaan. Jos halutaan käyttää juuri SR-71-konetta, niin silloin sen lentoradan pitää olla samanlainen, kuin mitä käytetään painottomuuskokeissa sekä astronauttien koulutuksessa.

Tuon jälkeen SR-71 sitten lähtee lentämään täydellä vauhdilla kohti taivasta, ja sitten kun se kääntyy syöksyyn lentoradan ylimmässä kohdassa, niin hinausköysi irrotetaan sukkulasta, joka samalla käynnistää rakettimoottorinsa, jotta se kykenisi nousemaan LEO:lle eli matalalle maata kiertävälle kiertoradalle. Tuolloin tuota pientä sukkulaa ei ehkä havaittaisi, vaan lentoa pidettäisiin normaalina koelentona. Eikä sitä osattaisi yhdistää LEO (Low Earth Orbiter) tehtäviin, ja sitten kun tuo kyseinen sukkula sitten olisi päässyt ballistiselle radalle, niin silloin siihen voitaisiin kiinnittää polttiainesäliö että tehtävämoduuli.


Se tarkoittaisi vain sitä, että tuohon sukkulaan olisi telakoitu rakettivaihe, tai sitten painavamman satelliitin alle asennettu vinssi sitten vetäisi sukkulan ylemmälle radalle. Tuolloin vetävän satelliitin vain pitäisi olla sukkulaa painavampi, ja vedettävän kappaleen pitää olla ilmakehän ulkopuolella, jotta tuo toiminta onnistuisi, koska tuolloin ilmanvastus muodostaa ongelman, mutta jos stationaariradalle ankkuroidaan riittävän painava satelliitti, niin se sitten ehkä kykenisi vetämään pienen avaruusaluksen kiertoradalle. Ja sen kiertoradan pitää olla sellainen, että tuo naru voidaan liittää sukkulaan, eli nopeuserojen pitää olla sen verran pienet, että kaapelin liittäminen onnistuu, ja myös se että kaapelin pitää olla vakaa, rajoittaa tuon välineen käytännön sovelluksia.

Lockheed SR-71 ja Lockheed D-21
(Kuva III)

Yksi X-37B:n etuja on nimenomaan sen kyky operoida näkymättömästi. Toisin sanoen se voidaan asentaa vaikka Trident-ohjuksen kärkeen, ja kuljettaa Ohio-luokan sukellusveneellä kauas merelle ennen kuin se laukaistaan kiertoradalle. Tuolloin noiden pienten sukkuloiden operaatioista ei saisi tietää kukaan muu kuin NASA, ja tuolloin laukaisu voidaan suorittaa niin, että sen väitetään olevan vain harjoitusammuntaa. Kuitenkin tuollainen pienoissukkula voidaan nostaa myös ilmapallolla Maan ilmakehän yläosiin, josta se voisi sitten lentää kohti kiertorataa omien rakettien nostamana, ja tuollaisella Mylarista valmistetulla täysin symmetrisellä vetykaasulla täytetyllä ilmapallolla voidaan sitten toteuttaa sellainen malli, että tuo sukkula aukaisisi sen jälkeen valtavan ”päivänvarjon”, joihin kohdistetaan laser-säteitä, joiden avulla tuota laitetta voidaan nostaa sitten kohti kiertorataa.

Tuolloin käytetään sellaista välinettä, joka tunnetaan nimellä LASER tai LASER DISK, mikä tarkoittaa oikeastaan eräänlaista alustaa, mikä nostetaan avaruuteen lasersäteen avulla. Tuolloin laserilla muodostetaan alustan alle kuuman ilmamassan muodostama patja, joka nostaa sitä kohti avaruutta. Kyseinen väline voisi tietenkin nostaa myös tuollaisen pienen sukkulan kiertoradalle, jos vain sen lämpölaajeneminen saadaan kuriin. Ja silloin mielenkiintoinen vaihtoehto olisi sitten käyttää valtavaa mylar-varjoa, joka keveytensä puolesta sopisi tuohon tehtävään. Jos laser suuntautuu tuon laitteen ohi, ja sen säteen tiellä sattuu olemaan jokin satelliitti, niin silloin tuon tekokuun tarina on ohi, koska laser vähintään tuhoaa sen kamerat. 

https://www.youtube.com/watch?v=LAdj6vpYppA

Laserilla tapahtuvan kiertoradalle nousun ongelmana on kappaleen lämpölaajeneminen, minkä takia sen koon pitää olla niin suuri, jotta lämpöenergia sitten jakaantuisi laajemmalle alueelle, joka sitten pienentää aluksen lämpötilaa, ja kun tuo alus on kiertoradalla, niin tämä varjo voidaan vetää sisään, mikä tapahtuu paljon helpommin kuin maan ilmakehässä koska siellä avaruudessa ei ole kaasua, mikä häiritsee tuon varjon vetämistä esimerkiksi johonkin putkimaiseen säiliöön. Ja mylarin etuna muihin materiaaleihin nähden on se, että tuosta kalvosta voidaan tehdä äärettömän suuri sekä samalla hyvin kevyt. Sama ilmiö muuten tekee suurten putkirakenteiden hitsaamisesta hiukan hankalaa, ja siksi myös tuo lautanen, joka ottaa lasersäteet vastaan pitää olla erittäin suurikokoinen.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

STEALTH-ja näkymätön uhka eli miten STEALTH-alus toimisi?

Tässä sitten valokuva, joka pani minut miettimään, että miten on mahdollista, että miten pilvessä voi olla pykälä. Sitä ei muuten ole käsitelty millään ohjelmalla, vaan tämä lovi, joka näyttää huonosti asemoidulta copy-pastella tehdyltä kuvan liittämiseltä, on se syy, miksi kuvan otin. Tällainen pilvi on hyvin erikoisen näköinen, ja siitä tuli mieleeni sellainen asia, että vosiko tällaisen ilmiön takana olla joku STEALTH-tekniikkaa hyödyntävä ilma-alus, jonka pinta kykenee muuttumaan ikään kuin kameleontin nahka tekee niin, että koneessa oleva kamerajärjestelmä näyttää sen takana olevan maiseman, niin että se sulautuu ympäristöönsä täydellisesti.

Ennenkin olen monesti tästä tekniikasta kirjoittanut, mutta kuitenkin se kiehtoo minua aina, kun tällaisia tapauksia näen. Mutta miten on mahdollista, että tuo kone ei näy myöskään infrapuna kameroilla. Sanotaan että todellinen STEALTH-lentokone on nykyään sellainen, että se ei näy tutkassa, infrapunakamerassa tai ihmissilmälle. Syy miksi tuollainen lentokone ei näy infrapuna-kuvassa voi johtua siitä, että sen pinnan alla olevaan putkistoon pumpataan kylmää ilmaa, jonka tehtävä on viilentää sitä, jolloin infrapunakamera ei sitä havaitsisi. 

Tuo ratkaisu perustuu lämpöpumppuun, millä sitten voidaan luoda hyvin tehokas häive infrapuna-alueen havainnointia vastaan. Ja tietenkin kunnon UFO on sitten täysin näkymätön. Eli olisiko siinä sellainen hiukkaskiihdyttimeen perustuva antigravitaatio käytössä, missä aluksen painoa kevennetään sen alapuolelle asennetulla hiukkaskiihdyttimellä, jonka ansiosta kuulemme 60-80% aluksen massasta saadaan “poistumaan”. Eli siinä voisi olla ionimoottori, joka keventää alusta, jolloin sen leijuttamiseen vaaditaan vain pienet suihkumoottorit, joiden vaimentaminen on paljon helpompaa kuin isojen turbiinien.  

Jos alus on kolmion muotoinen, niin silloin sen leijuttaminen voi tapahtua sen kärkiin asennettujen pienten suihkumoottorien avulla. Tuollainen alus voi käyttää turbogeneraattoreita tarvitsemansa sähkövoiman tuottamiseen, eli niissä voi olla tavalliset lentokoneen turbiinit, joilla pyöritetään generaattoreita, mutta tuollainen väline on hieman monimutkainen. Tämä mahdollistaa esimerkiksi plasma-ionimoottorien käytön tuollaisen koneen voimanlaitteena.

Eli koneessa voisi olla myös ionimoottori, sekä sitä avustavat normaalit pienet suihkumoottorit, jollaisia käytetään myös risteilyohjusten voimanlaitteena, ja tietenkin myös ydinvoimaa voidaan hyödyntää, vaikka se ei olisi ehkä luonnonsuojelijoille mieleen. Mikäli koneen lento perustuu samaan asiaan kuin esimerkiksi ioniraketin lento eli kyseessä on sähködynaamiseen voimalaitteeseen perustuva väline.  Kuitenkin sen etu normaaliin suihkumoottoriin verrattuna on se, että tuolloin turbiinin ääni saadaan suunnattua taivaalle, jolloin alus on äänetön maassa olevan havaitsijan näkökulmasta. 

Tuo laite voisi selittää UFO:jen lähellä havaittavat sähköhäiriöt. Tai sitten tuolla koneella on käytössään elektromagneettinen suojakenttä, eli sen puolustusjärjestelmän toiminta voisi perustua EMP pulssiin, jonka tehtävänä on tuhota esimerkiksi tuota laitetta vastaan ammutut ohjukset. Ja jos tuo ionimoottorin lähettämä ionivirta osuu esimerkiksi toiseen lentokoneeseen, niin silloin sen elektroniikka tuhoutuu välittömästi. 

Joten ehkä tuollainen kone on oikeasti olemassa jossain kaukaisessa tukikohdassa kaukana ihmisten katseilta. Mutta siihen en ota kantaa, että kenen tekemä tämä laite olisi, mutta tiedetään, että esimerkiksi Venäjällä sekä USA:ssa on tehty tällaisia projekteja, joista ei juurikaan olla hiiskuttu. 

http://stealthjanakymatonuhka.webnode.fi

Solar Stratos sekä uuden sukupolven aurinkovoimaa käyttävät lentokoneet mullistavat monia asioita ilmailussa että tietotekniikassa

Solar Stratos on Sveitsiläinen aurinkopaneeleita sekä sitä kautta aurinkovoimaa käyttävä lentokone, joka kohoaa todella korkealle. Se on itseasiassa Cessna, johon on asennettu pidemmät siivet, jotka on varustettu alaspäin taivutetuilla, sekä alasiipilaipoiksi kutsutut levyt, joilla ilmaa padotaan siiven alle, jotta kone saisi paremmin otettua korkeutta, ja tätä muuten on sellainen asia, että noiden ultra-korkeudella lentävien koneiden lentäjillä pitää ehdottomasti olla avaruuspuku.

 Mikäli tuolla hyvin korkealla stratosfäärissä lennettäessä  tapahtuu koneen rungossa vuoto, niin silloin lentäjän ruumiinnesteet alkavat kiehua. Myös kosminen säteily saa aikaan sen, että koneen lentäjän tulee kuitenkin käyttää suojapukua, tai sitten sen rakenne pitää muuttaa erittäin raskaaksi, koska kosmista säteilyä vastaan täytyy käyttää säteily-suojaa. Myös onnettomuuteen pitää aina varautua, ja kun lennetään ääriolosuhteissa, niin silloin on paljon asioita, jotka voivat mennä vikaan. Tämän takia monissa stratosfäärikoneissa käytetään yleensä paineistamatonta ohjaamoa, koska se auttaa rakennetta kestämään paremmin.

Näet jos tuolla lähes avaruuden rajoilla lennetään koneilla, joissa on paineistettu ohjaamo, niin silloin niiden runkoon kohdistuu erittäin suuri rasitus, koska paine-ero on niin valtavaan suuri. Ja jos koneen runkoon tulee silloin reikä, niin ulos purkautuva paine sitten repii koneen rungon kappaleiksi. Tuon takia on helpompaa varustaa lentäjä avaruuspuvulla, joka suojaa häntä kosmiselta sätelyltä sekä paine-erolta. Jos koneeseen tulee tuolloin toimintahäiriö, niin lentäjä voi pelastautua normaalisti laskuvarjolla, eli tuolloin toiminta on samanlaista, kuin muissakin korkealta tapahtuvissa laskuvarjohypyissä, joten sen takia kannattaa avaruuspukua käyttää.

Koneen pintaan on kiinnitetty aurinkopaneelit, joista sen sähkömoottori saa energiaa. Tuotaa konetta markkinoidaan laitteena, jolla ihminen voi lentää avaruuden rajoille. Aurinkovoimaa käyttävien lentokoneiden etuna on se, että ne eivät tarvitse happea moottorinsa käyttämiseen.  Sen takia ne voivat lentää erittäin korkealle, ja siksi näiden välineiden käyttö voisi olla perusteltua, jos halutaan lähettää pieniä avaruussukkuloita kiertoradalle. Tuolloin tuo X34/37B:n kaltainen laite kiinnitetään tähän lentokoneeseen, joka nostaa sen äärimmäisen korkealle.

Kyseessä on sitten vain muunnos siitä laitteesta, jonka Virgin Galactica-yhtiö kehitti omaa avaruussukkulaansa varten, ja NASA käyttää sitä myös X34/37B- avaruussukkulan lähettämiseen. Noiden aurinkovoimalla toimivien Solar Stratoksen kaltaisten koneiden käyttö voisi olla erittäin mielenkiintoista monissa muissakin tehtävissä, jotka voivat liittyä erilaisiin kommunikaatio- ja muihin ratkaisuihin. Jos tuollainen aurinkokäyttöinen lentokone muutetaan.

 Noiden koneiden takaosaan voidaan asentaa esimerkiksi kommunikaatioon käytettäviä laitteita, joilla voidaan vahvistaa tietoverkkoa, ja korvata osittain myös satelliitteja. Mutta niitä voidaan käyttää myös sotilaallisissa tehtävissä. Nämä laitteet voidaan myös varustella elektronisen sodankäynnin tehtäviä varten, tai ne voivat osoittaa maaleja muille rynnäkkö-koneille.

Kuitenkin noiden koneiden käyttö ei välttämättä rajoitu pelkästään tiedusteluun. Niiden takaosaan voidaan asentaa myös taktisia täsmäaseita kuten Hellfire-ohjuksia, joiden käyttö tällaisen koneen yhteydessä voi olla äärimmäisen tappavaa. Stratosfääristä pudotettu kevyt panssarintorjuntaohjus voi aiheuttaa vakavan uhan, jos se laukaistaan vaikkapa öljynjalostamon krakkaus-torniin, missä öljyä jalostetaan bensiiniksi.

 Samoin jos tuollainen ase sattuu osumaan vaikkapa varikoille tai radio-keskukseen sekä muuntamoihin sekä voimalaitosten turbiineihin, niin se voi katkaista sähkövirran laajoilta alueilta. Nuo laitteet voivat viedä myös pienois-lennokkeja toiminta-alueelleen, jolloin nuo laitteet voivat toimia erittäin tehokkaasti esimerkiksi maalien osoitusta koskevissa tehtävissä. Tuollaiset pienet nanokokoiset robotti-hyönteiset voidaan varustaa esimerkiksi GPS-laitteilla, joita sitten käytetään kohteiden paikantamisessa. Eli nuo pienet hyönteisiä muistuttavat laitteet ohjataan kohteisiin kuten lentokone-bunkkereihin tai koneiden siipien päälle, ja niiden GPS-laitteiden avulla kohdennetaan esimerkiksi JDAM-täsmäpommit. Tai sitten ne kohdentavat täsmäaseita omien laseriensa avulla.

Tuollaiset kääpiö-lennokit voidaan pudottaa alueelle vain muutamia minuutteja ennen iskua, jolloin esimerkiksi B-2-pommikoneiden käyttämiä täsmäaseita ei tarvitse suunnata maassa olevien erikoisjoukkojen toimesta. Eli nuo GPS-laitteet lähettävät kohdetiedot suoraan koneen alla oleville pommeille, ja jos tuollainen GPS-lutikka sattuu istahtamaan esimerkiksi liikkuvan junan tai panssarivaunun päälle, niin silloin sen kohdennus liikkuvaan kohteeseen onnistuu varmasti, koska tuollainen GPS-laite voi päivittää lähettämänsä paikannustiedot vaikka satoja kertoja sekunnissa, jolloin GPS-pommi voi toimia samalla tavalla kuin laserin avulla maaliin hakeutuvat pommit.

Samoin noissa pienissä roboteissa voi olla pieni räjähde, jolla nuo välineet voivat eliminoida vastapuolen komentajia sekä vaurioittaa GSM- toistin-asemia, joita voidaan tietenkin tuhota myös keveillä radiosäteilyä lähettävään kohteisiin hakeutuvilla ohjuksilla. Eli tällaiset korkealla lentävät sähkökäyttöiset lennokit voidaan muuttaa helposti useisiin tehtäviin sopiviksi, ja jos ne rakennetaan tutkassa näkymättömiksi, niin niiden tuhoaminen on erittäin vaikeaa, koska sähkömoottori jättää hyvin alhaisen infrapuna-alueen jäljen, joten  silloin on ohjuksen kohdistaminen tähän kohteeseen erittäin vaikeaa.

 https://sites.google.com/view/aurinkolentokone/etusivu

http://solarstratos.webnode.fi

"PROJECT AQUARIUS" eli ihmisen tekemä UFO

Kuvituskuvaa

PROJECT AQUARIUS oli aikoinaan ohjelma, missä liittovaltio yritti luoda UFO:a, mikä ei tarvitsisi ydinvoimaa tai muutakaan endeemistä voimanlaitetta, joten tutkijat päätyivät laitteeseen, missä aluksen ulkokuori olisi toiminut generaattorin tavoin Tuo alus oli sellainen,  että sen runko olisi pyörinyt keskikappaleen ympärillä, ja sillä tavoin kehittänyt tarpeeksi sähkövoimaa, jotta sen keskellä oleva ionimoottori olisi sitten saanut tarpeeksi energiaa, jotta sen läpi kulkeva ionivirta olisi nostanut tuon aluksen ilmaan.

Kun puhutaan noista projekteista, joista suurin osa on jäänyt mahdottomuutensa takia toteuttamatta, niin sanotaan että "Aquariuksella" olisi ollut suurin mahdollisuus onnistua, jos vain aluksen kuori olisi saatu toimimaan niin, että se ei olisi hajonnut suuren pyörimisnopeuden takia, ja tuolloin alettiin pohtia mahdollisuutta rakentaa tuo alus joustavasta polymeereistä koostuvasta hiilikuidusta, joka sitten olisi ollut kovempaa kuin teräs, mutta samalla yhtä joustavaa kuin muovi, ja se olisi sitten saattanut jopa toimia.

Tuolloin "Aquariuksen" ulkokuoren olisi pitänyt pyöriä tavattoman suurella nopeudella, jotta se olisi sitten kyennyt tuottamaan tarpeeksi sähkövirtaa ioni- tai WARP-moottoriinsa. Tuolloin alus olisi pitänyt toteuttaa siten, että se olisi ollut normaalissa tilassa sikarin muotoinen, mutta lentäessään se olisi alkanut pyöriä vinhasti ympäri. Tuolloin alus olisi sitten litistynyt lautasen muotoiseksi, kun sen ulkokuori olisi lähtenyt pyörimään erittäin suurella nopeudella, ja tuon ohjelman johtajien mielestä tämän aluksen ratkaisut olisivat olleet niitä, mitä he olisivat käyttäneet, jos he olisivat olleet Maassa vierailleita humanoideja.

"Aquarius"-aluksen  malli oli sellainen, että koska alus tarvitsi tietenkin voimaa, jotta se olisi kyennyt nousemaan ilmaan, niin ideana  oli sellainen ratkaisu, missä aluksen runkoon pumpattaisiin sähkövirtaa radioaaltojen muodossa, jotta tuo ulkokuori sitten saataisiin pyörimään. Sen jälkeen kun alus saadaan kohoamaan ylös maasta, niin se voisi joko saada lisää pyörimisnopeutta kapillaariputken tai aurinkoenergian avulla, ja sitten sen keskellä oleva ionimoottori, joka vetää ioneja lävitseen saisi tarvitsemansa sähkövirran, jotta se voisi käyttää tuon moottorin magneetti-kiihdyttimiä sekä myös sen edessä olevia elektrodeja, joilla moottorin läpi ohjattava kaasu sitten ionisoidaan. Tuolloin voidaan tietenkin sanoa, että jos "Aquarius" olisi toteutunut, niin silloin alus olisi varmasti ollut sellainen, mitä voidaan hyvin kutsua nimellä "käänteentekevin projekti, mitä ilmailu on milloinkaan nähnyt”.

Kovasta pyörimisnopeudesta huolimatta alus olisi ehkä voinut olla hyvinkin käyttökelpoinen, koska tuolloin sitten sen sisäosat, missä miehistö oleskelee, pitäisi tietenkin laakeroida alukseen kiinni siten, että se pääsee kääntymään täysin vapaasti. Tuolloin kaikkein helpoin tapa tehdä tuosta ratkaisusta toimiva, ollut se, että miehistö-osastoa leijutettaisiin magneettikentän avulla irrallaan sen rungosta jolloin se ei missään vaiheessa olisi kosketuksessa vinhasti pyörivään kuoreen, ja laakeroinnin tasapaino-ongelmilta olisi vältytty. Tuo muuhun rakenteeseen nähden  irrallaan leijuva hytti tietenkin olisi mahdollistanut terävät käännökset, koska tuo moduli olisi voinut kääntyillä lentosuuntaan nähden, jolloin lentäjiin kohdistuvia G-voimat olisivat lieventyneet.

Mikäli tuo liittovaltion "Study Project", missä se tutki mahdollisuutta kehittää tuollainen avaruuslentokone olisi saatu toimimaan, ja "Aquarius" olisi muuttunut muuksi kuin pelkästään kasaksi paperia, niin se olisi ehkä ollut ulkonäöltään pallo tai sikari, ennen kuin sen ulkokuori sitten olisi saatettu pyörivään liikkeeseen. Tuon liikkeen tarkoitus olisi tietenkin ensisijaisesti saada aikaan sähkövirran tuotantoa, jotta tuon aluksen sähkö-dynaamiset voimanlaitteet olisi saatu käyntiin, ja jotta tuo alus olisi sitten saanut tarpeeksi kovan sähkövirran aikaan, olisi sen generaattorin pitänyt pyöriä todella vinhasti.  

Tuolloin aluksen ulkokuori olisi muuttunut keskipakoisvoiman vaikutuksesta hatun tai lautasen muotoiseksi, ja tuolloin aluksen pyörimisnopeus sekä siitä aiheutuva keskipakoisvoima olisi repinyt minkä tahansa metallin kappaleiksi, joten tietenkin tuon aluksen piti sitten myös olla sellainen, että se joustaa, kun pyörimisnopeus kasvaa riittävän suureksi . Ja tuolloin tietenkin piti kehittää uusia polymeerejä, joissa hiilipohjaisen molekyylirakenteen sekaan olisi upotettu rauta-atomeja, joiden avulla muodostetaan valtava magneetti-

Aluksen keskellä on putki, joka sitten muodostaa generaattorin ytimen sekä tuota alusta eteenpäin vievän magneettisen rakettimoottorin rungon, ja tuon laitteen edessä olisi sitten ollut elektrodi, joka sitten olisi ionisoinut kaasun, joka olisi johdettu tuon putken lävitse.  Kuitenkin “Aquarius” oli ainoastaan kasa paperia, jotka kirjoitettiin Lockheed-Martin-yhtiön sisällä. Se perustui samaan ajatukseen, kuin Schaubergerin kapillaarivirtauksia hyödyntävä UFO, missä eräänlaisen savupiipun läpi imeytynyt ilma olisi kiihdyttänyt aluksen keskellä olevaa puhallinta tai roottoria niin, että tuo lautasmainen lentolaite nousee ilmaan.

http://projectaquarius.webnode.fi

Venus eli UFO:jen kuningatar sekä muita ilmakehän ilmiöitä.

Venus-planeetta

Tänään taas kävelin kohti kotia, ja muistelin sitä, että Venus-planeettaa sanotaan UFO:jen kuningattareksi. Silloin tällöin olen miettinyt tuota Arthur C. Clarken kirjassa olevaa mainintaa, ja kysynyt itseltäni, että miten joku voisi pitää planeetta Venusta eli ilta- ja aamutähteä UFO:na? Jokainen meistä tuntee tuon planeetan sen kirkkaudesta sekä siitä, että se näkyy nimenomaan aamulla sekä illalla, koska kyseinen kappale on meistä aurinkoon päin.

Kuitenkin aina silloin tällöin voidaan sanoa, että myös luonnolliset meteorit voivat käyttäytyä erittäin erikoisesti ja muutella suuntaansa, jos niiden koostumus olisi sellainen, että tuo meteoriitti olisi koostunut kahdesta eri kovuusarvon omaavasta aineesta. Tuolloin voisi käydä niin, että kun kyseinen kivipala saapuu maapallon ilmakehään, niin siitä palaa esimerkiksi pieni kulma pois, koska se koostuu ehkä jäästä, joka sitten sulaessaan muuttaa meteorin aerodynaamisia ominaisuuksia. Tuolloin voi pieni kivenkappale muuttaa suuntaa saapuessaan ilmakehään.

Mutta kuitenkin osa noista meteoreista käyttäytyy todella oudosti, ja yksi erikoisimmista ilmakehän ilmiöistä ovat tietenkin tulipallot, joita näkyy varsinkin talvella. Syy näihin tulipalloihin on usein pieni pala jäätynyttä ammoniakkia, joka sitten räjähtää saapuessaan maapallon kaasukehään. Tai sitten kyseessä on itseasiassa avaruuspölyn peittämä lumipallo, joka syöksyessään kaasukehään räjähtää palasiksi, Toki tuollaisen avaruuskiven sisään voi jäädä vettä tai jotain muuta helposti höyrystyvää jäätä , ja kun tuo kivi saapuu ilmkehään, niin silloin tuo sulavan jään laajetessaan aiheuttama murtuma repii meteorin kappaleiksi. Eli nämä ovat niitä luonnollisia selityksiä erilaisille oudoille kaasukehän ilmiöille, mitä me ihmiset  monesti ihastelemme.

Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että noista tulipaloista lähtee viheltävää tai rätisevää ääntä, niin tietenkin jos tuollaisen kosmisen kiven sisään on jäänyt kaasua, niin silloin se purkautuu ulos samalla tavalla kuin höyry purkautuu painekattilasta. Tai sitten kyse on ilmakehän yläosissa olevan pilven aiheuttama, ja tuolla pilvessä tapahtuu silloin se, että sen pienet jääkiteet varautuvat hangatessaan toisiaan, minkä jälkeen pilvessä  alkaa salamoida. Tuon sähköilmiö on sitten sellainen, että sitä tehostaa ilmakehän yläosiin suunnattu radiosäteily, joka varaa tehokkaasti pilviä sähköisesti. Eli vaikka tutkat sekä radiot eivät suoraan aiheutakaan kaikkea ilmakehässä olevien pilvien varautumista tai pilven sisäistä salamointia, niin ne takuulla tehostavat tuota ilmiötä.

Sähköisesti varautuneita pilviä on ajateltu joskus käyttää aseina, jolloin tuo toiminta olisi sellaista, missä vihollisen pommikoneiden reitille tehtäisiin keinotekoisia pilviä suihkuttamalla ilmakehään nestemäistä kaasua, mikä saa aikaan okluusiorintaman. Ja sitten noihin pilviin suunnataan parin megawatin radiolähetin, mikä varaa nuo pilvet sähköisesti. Tuolloin pilviin voidaan suunnata kaksi radiolähetintä, joilla saadaan aikaan se, että pilven hiukkaset kuumenevat jopa tuhansiin asteisiin, jolloin syntyy sitten plasmaa, mitä voidaan ohjata magneettikentän avulla kohti noita lentokoneita. Tai sitten voidaan valmistaa keinotekoinen ”stratocumulus”, mitä myös ukkospilveksi kutsutaan, jolloin tietenkin esimerkiksi laskuvarjojoukkojen operointi vaikeutuu.

Mikäli keskustellaan siitä, mitä esimerkiksi sähkömagnetismi voi saada aikaan ilmakehässä, niin radioaallot aiheuttavat joskus sellaisen ilmiön, että ilmaan syntyvä plasma saa aikaan sen, että radiosignaali ikään kuin imeytyy tuohon plasmakerrokseen, eikä tuolloin voi kimmota ionosfääristä, mikä sitten tietenkin estää GPS-laitteen toiminnan. Kuitenkin voidaan ajatella, että vihollisen päälle muodostetaan kemikaalien avulla keinotekoinen ukkospilvi, jonka avulla heidän toimintaansa vaikeutetaan. Voimakas salamointi sekä vesisade sitten aiheuttavat sen, että vihollinen sitten hukkuu mutaan, ja salamat voivat haitata esimerkiksi radiolaitteiden toimintaa.  Kun puhutaan vanhoista tutuista chemtraileista, niin vaikka lentokonetta ei näy, niin niitä voi silti muodostua.

Korkealla lentävä suihkuhävittäjä tai siitä lähtevä ilmakartio voi aiheuttaa sellaisen ilmiön, missä alailmakehään muodostuu tuollainen nauhamainen pilvimuodostelma, joka saa aikaan paljon spekulaatioita äänettömistä lentokoneista, mutta toisinaan myös tutkat aiheuttavat tuollaisia säteittäisiä pilvimuodostelmia, ja sitten nuo chemtrail-pätkät syntyvät usein siitä, että hävittäjä tai joku muu kone lisää pieneksi hetkeksi tehoa, jolloin ilmaan jää ohut nauhamainen tiivistymisvana. Mutta jos palataan siihen, kuinka Venusta joku luulee UFOksi, niin silloin kyllä on mielestäni kyse esimerkiksi huumaantumisesta. Jos henkilö on yllättäen saanut huumausaineita tietämättään, niin hän saattaa kadottaa tilan havaitsemiskykynsä. Näet yleensä tuota planeettaa ei luulla miksikään lentäväksi esineeksi, koska se on niin kauhean tunnettu kohde taivaalla.

marxjatalous.blogspot.fi

Lentävä siipi Ho-229 sekä sen vaikutus myöhempään ilmailuun

GO-229 1950-luvulla USA:ssa

Horten HO IX tai Horten HO-229 joka tunnetaan myös nimellä Gotha GO-229 oli aikanaan edelläkävijä, ja kone mitä pidetään ehkä yhtenä maailman ensimmäisistä STEALTH-lentokoneista, joita aikoinaan pidettiin maailman suurimpana sotasalaisuutena. Nuo koneet on muotoiltu siten, että niiden pinnasta heijastuva tutkasätely hajoaa ilmassa, mikä estää tutkaa saamasta kaikua tuosta koneesta. Kuten varmaan arvaatte, niin tämä projekti toteutettiin aikoinaan vasta toisen maailmansodan lopulla. GO-229:n suunnittelivat Hortenin veljekset Walter ja Reimar, joista jälkimmäinen on koneen pääasiallinen ideoija.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Horten_Ho_229

Vasta vuonna 1944 tuon koneen ainoa prototyyppi sai sitten ensilentonsa, ja sodan jälkeen tuo kone siirrettiin USA:an, missä sitä käytettiin hyödyksi YB-49:n suunnittelussa. Kuitenkin nuo lentävän siiven ratkaisuun perustuvat lentokoneet eivät koskaan ole jostain syystä yleistyneet, vaikka niiden suhteellinen kuorma on paljon suurempi kuin perinteisesti muotoiltujen lentokoneiden lastin kantokyky on. Tämä johtuu siitä, että lentävä siipi omaa paljon suuremman kantopinnan kuin muut lentokoneet, ja sen lentoaika on paljon pidempi kuin vastaavan kokoisten perinteisesti muotoiltujen lentokoneiden on.

Sen vuoksi tällaisen koneen kyky kuljettaa lasteja on paljon suurempi kuin normaalien lentokoneiden. Kun puhutaan tuon koneen STEALTH-ominaisuuksista, niin niiden muotoilu ei aivan täytä nykyaikaisen STEALTH-koneen mitoitusta. Koneen nokka sekä turbiinien ilmanottoaukot on muotoiltu siten, että tutka saa kaiun sekä koneen nokasta että turbiinin kompressorin siivekkeistä, joten suoraan noita GO-229 koneita ei voida enää pitää STEALTH-hävittäjänä, vaikka toki sen havaitseminen on vaikeampaa kuin perinteisen lentokoneen.

Puu on periaatteessa aivan hyvä materiaali STEALTH-koneita ajatellen, koska radioaallot menevät suoraan sen läpi, jolloin siitä ei välity kaikuja tutka-antenniin. Mutta toisaalta tuo kaiku tulee puisessa koneessa lähinnä polttoainetankin antavat pääasiallisen kaiun, joten niiden muuttaminen muovisiksi varmasti vaikeuttaa koneen havaitsemista, koska radioaalto teoriassa kulkee tuon muovin lävitse, mutta tietenkään ongelma ei ole aivan niin yksinkertainen, koska radioaallot itseasiassa varaavat kohteen sähköllä, ja tuolloin vasta syntyy paljon puhuttu kaiku.

Mutta kun tuo HO-229 aikoinaan valmistettiin, niin sen ajateltiin ehkä silloin kääntävän ilmasodan kulun, mitä tuo kone ei koskaan kuitenkaan tehnyt. Syynä saattoi olla koneen alhainen valmistusmäärä, eli yksi lentävä prototyyppi ei sodan kulkua voisi kääntää, jos se on varustettu perinteisillä aseilla, mutta saattoi olla niin, että Hortenit eivät edes suunnitelleet lentokonetta vaan ohjusta, jolla olisi voitu toimittaa ydinpommi tai kemiallinen ase New Yorkiin tai Washingtoniin. Kun tässä käytän numeroa yksi, puhuttaessa valmistusmääristä, niin en tiedä, että olisiko mahdollista, että kaksi tai yksi noista koneista koottiin amerikassa.

Eli kun puhutaan tuosta “Amerika bomber” suunnitelmasta, missä HO-229-koneesta kehitetty neljällä suihkumoottorilla varustettu lentävä siipi olisi lähetetty kohti USA:n Atlantin puoleiselle rannikolle ydinpommi mukanaan, niin toki tuo pommi olisi voitu asentaa tavallisella tavalla toimivaan pommikoneeseen. Tuolloin kyseinen kone olisi pudottanut pommin kuten normaali lentokone, tai sitten se olisi voitu asentaa ohjukseen, joka olisi sitten lentänyt kohteeseen ja räjähtänyt siellä. Kyseessä olisi ollut oikeastaan vain tavallisuudesta poikkeavalla tavalla muotoiltu V-1-pommi, joka olisi voinut aiheuttaa pahaa tuhoa USA:n itärannikon kaupungeissa.

HO-229 pommiversio olisi sitten varustettu samanlaisilla moottoreilla kuin V-1-pommit, ja niiden avulla olisi voitu iskeä myös Skotlannin kaupunkeihin. Kyseinen “Horten-pommi” olisi ollut sellainen, että siinä olisi ollut yhdestä neljään läppämoottoria, ja ne olisi voitu ampua kohteeseen esimerkiksi Pohjanmerellä olevista laivoista tai sitten hinata ilmaan Heinkel- tai muulla pommikoneella, jonka jälkeen ne sitten olisi ohjattu kohteisiinsa.

YB-49

Jos oikein paljon mielikuvitusta olisi käytetty, niin noissa koneissa olisi voinut olla TV-kamera nokassa, ja sitten maassa olevan miehistön tehtävä olisi ohjata tuo kone kohteeseen tuon TV-kuvan perusteella. Kun puhutaan nykyaikaisesta STEALTH-koneesta, niin voidaan sanoa, että tietenkin ne ovat huomattavasti kehittyneet tuon puukoneen päivistä. Tietenkin on tullut joskus mieleen, että tuota ratkaisua saatettaisiin käyttää myös esimerkiksi rakettilentokoneessa, missä olisi tietenkin käytettävä lämpökilpeä sekä rakettimoottoreita. Tuossa mallissa koneen siipitankkeihin lastataan hapetin sekä polttoaine, jolloin voidaan toteuttaa kompakti avaruuslentokone, mikä laukaistaan avaruteen esimerkiksi Atlas-raketin nokassa.

Mutta kun mietitään sitä, mihin tuota GO-229:stä peräisin olevaa ratkaisua voidaan hyödyntää, niin yllättäen voidaan ajatella, että ehkä tulevaisuudessa tällaiseen koneeseen asennetaan ydinreaktori, ja suihkumoottorien paikalle magneettiset hiukkaskihdytintekniikkaan perustuvat WARP-moottorit, joiden avulla sitten rakennetaan todellisen elämän “Millenium Falcon”. Näet joidenkin UFO-uskovien mielestä tuo idea tähän koneeseen on peräisin jostain pudonneesta UFO:sta, joka sitten oli päätynyt saksalaisten tai amerikkalaisten käsiin. Eli ehkä tuo kone ei oikeasti ollut saksalaisten ideoima, vaan piirustukset olivat tulleet amerikkalaisilta, jotka halusivat, että Hitler ei surmaisi noita insinöörejä, joita haluttiin kuulustella siitä, kuka oli välittänyt amerikkalaista ilmailu tai aseteknologiaa saksaan.

Kun puhutaan esimerkiksi eräissä laitoksissa kuten AREA-51:ssä testattavasta käänteentekevästä ilmailu tai sotilastekniikasta, niin tarinan mukaan noita laitteita suunnittelevista henkilöistä käytetään peitenimeä “believers”, joka olisi loistava peitenimi mille hyvänsä tekniselle ryhmälle. Tietenkin STEALTH saa aikaan sellaisia ajatuksia, että kyseessä olisi ehkä jotenkin salainen tekniikka, mutta kuitenkin voidaan sanoa tuon tekniikan olevan melko hyvin tunnettua, ja yksi mielenkiintoisimmista ratkaisuista olisi rakentaa normaalin hävittäjän kaltainen kone.

Tuon koneen peitetään esimerkiksi keramiikalla, mitä radioaallot läpäisevät hyvin, ja tuon radioaaltoja läpäisevän kerroksen alla on pienillä pyramideilla päällystetty runko, jotka saavat nuo radioaallot kimpoilemaan välissään, jolloin ne heikentyvät, jolloin koneen havaintoetäisyys tutkasta laskee. Eli STEALTH ei tarkoita sitä, että kone olisi näkymätön tutkalle, vaan että sen havaintoetäisyys sekä sitä kautta vihollisen varoitusaika saadaan pienemmäksi, jolloin sen kyky reagoida uhkaan laskee. Mutta nykyään STEALTH-koneiden taktinen iskukyky on kasvanut, ja niitä ollaan varustettu esimerkiksi ELF-taajuudella toimivilla erittäin tarkasti suunnatuilla tutkilla, joilla ne sitten kykenevät etsimään esimerkiksi maan alla olevia komentobunkkereita sekä hyökkäämään niitä vastaan erittäin tehokkaasti, ja samaa tekniikkaa voidaan käyttää myös sukellusveneiden etsintään sekä tuhoamiseen, mikä laajentaa STEALTH-koneiden käyttöaluetta.

Alla on 45 minuuttia kestävä filmi tuosta koneesta.

https://www.youtube.com/watch?v=MqgfjXaJxV8

kirjabloggaus.blogspot.fi

Heinkel "Lerche"-niminen piirustusten tasolle jäänyt lentokone voi toimia tulevaisuuden avaruusaluksen mallina.

Taiteilijan näkemys Henkel "Lerchestä", ja joidenkin
tutkijoiden mielestä tällaiseen konseptiin voitaisiin
liittää WARP-moottorin kiihdytin sen keskellä
olevaan renkaaseen. Mutta tietenkin voimanlaite
on tällöin ongelmana

Heinkel Lerche eli ”Kiuru” oli toisen maailmansodan aikainen Saksan lentokonetehtaan yritys rakentaa VTOL-hävittäjä.Vaikka kone ei koskaan lentänyt tai yhtään kappaletta tuota välinettä ei valmistettu, niin se oli aikoinaan yksi nerokkaimmista laitteista, mitä ilmailu oli koskaan nähnyt, ja joissakin piireissä on keskusteltu siitä, että oliko Lerche aikoinaan ajateltu itseasiassa liitopommiksi, jossa lentokoneen ajoviima pyörittää generaattoria, ja kun induktiomoottorin ominaisuuksiin kuuluu se, että samaa välinettä voidaan käyttää sekä generaattorina että moottorina, niin siihen perustuen on spekuloitu sillä, että onko tuo väline tehty sillä tavoin käytettäväksi, että ensin esimerkiksi Heinkel-III veisi sen kohteen lähelle, ja sitten tuo ohjus laukaistaan kohteeseen. Eli ensin ajoviima lataisi tuon ohjuksen tai liitopommin akun, ja sitten se pudotetaan koneesta. Joidenkin tiedemiesten mielestä "Lercheen" voisi asentaa WARP-moottorin, joten sillä voitaisiin lentää ehkä toisille planeetoille, mutta toimiakseen se tarvitsisi sitten pienikokoisen einsteiniumia käyttävän reaktorin, jolla kiihdyttimeen tuotetaan tarpeeksi voimakasta sähkövirtaa. WARP avaisi sitten tien koko aurinkokuntaamme, mutta se voidaanko tuon laitteen avulla lentää toisiin tähtiin valoa nopeammin paljastuu vasta kun rakennamme ensimmäisen WARP-aluksen.

XFY-1 "Pogo"

 Tuon koneen ideana oli se, että koneen keskelle asennettiin kaksi vastakkaisiin suuntiin pyörivää potkuria, joiden avulla tuo kone olisi ehkä sitten nostettu ilmaan, mutta kuitenkin koneen valmistaminen ei sitten onnistunut, koska tuolloin oli edessä tuotannolisia ongelmia, koska sen tuotannon valvominen sekä  järjestäminen ei ollut tuolloin edes mahdollista, mikä ehkä pelasti jonkun liittoutuneiden lentäjän hengen. Kuitenkin tuosta koneesta oli kehitteillä myös mutkikkaampi lentokone, jossa potkurin lapojen päihin olisi asennettu suihkumoottorit, mutta tietenkään tuota välinettä ei kukaan edes vakavissaan aikonut valmistaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinkel_Lerche

Vaikka ”Lerche” olisi ollut  melkolailla käänteentekevä laite, niin se ei koskaan edes ollut kuin kasa paperia, vaikka sen pohjalta työstettiin pystysuoraan nousevia ja laskeutuvia lentokoneita kuten XFY-1 "Pogo"  ja  myöhemmin Ryan aircraft inc:n toimesta Kaliforniassa rakennettiin vähemmän tunnettu X-13 "Vertijet". Kuitenkin tuon turbiinin avulla toimivan roottorin idea jäi myöhemmin elämään, ja tuon saksalaisen konseptin pohjalta ollaan kehitetty sellaisia modifikaatioita, joissa helikopterien pakokaasua johdetaan helikopterien lapohin asennetun putkien läpi, ja tuolla tavoin saadaan aikaan tettyjä kevennyksiä sekä yksinkertaistuksia helikopterien rakenteeseen.

X-13 "Vertijet"

Tuolloin ei tarvita mutkikasta vaihdelaatikkoa, jolla helikopterin turbiinin kierrosluku saadaan laskettua niin, että tuo helikopterin pääroottori ei hajoa keskipakoisvoiman vaikutuksesta. Tuo nopeuden säätäminen tapahtuu siten, että roottorin putkien läpi kulkevan pakokaasun määrää säädellään. Kuitenkin turbiinin pakokaasujen käyttäminen helikopterin lapojen pyörittämiseen asettaa uusia vaatimuksia materiaalien suhteen, koska niiden lämpötila on todella korkea. Ja tuolloin saattaisi aiheutua materiaalin hajoamista, jolloin lentolaite ei olisi enää turvallinen.

Kun keskustellaan uuden sukupolven helikoptereista, niin niissä voisi olla pyörivä yläsiipi, joka sitten vaakalennossa lukitaan tavallisiksi lentokoneen siiviksi, ja tuollainen laite oli mm. eräässä Schwarzenneggerin elokuvassa. Kuitenkin noiden uuden sukupolven helikopterien rakenne perustuu ehkä kuitenkin enemmän ”tilt rotor” teknologiaan, jossa saattaa olla kuitenkin hiukan erilainen rakenne, kuin perinteisissä helikoptereissa tai ”tilt rotor”-lentokoneissa kuten V-22 ”Osprayssa”. Noiden uuden sukupolven helikopterien tai VTOL-koneiden malli voisi olla eräänlainen hybridi versio perinteisestä lentokoneesta sekä puhaltimilla varustetuista helikoptereista. Tuo lentolaite voisi nousta ilmaan ja pysyä siellä puhaltimien varassa, ja liikehtiä eteenpäin turbiinien avulla. Toisin sanoen ne olisivat erittäin kapeita verrattuna nykyaikaiseen lentokoneeseen, ja niissä olisi siipien paikalla auton renkaita muistuttavat paikat, joiden keskellä on sähkömoottori, mikä pyörittää niiden ympärillä olevaa potkuria.

V-22 "Ospray"

Toki nuo puhaltimet voidaan upottaa koneen runkoon asennettuihin putkiin, jolloin tuloksena on lentolaite, joka muistuttaa roottoritonta helikopteria.  Ja sitten eteenpäin tuota laitetta veisi normaali turbiini, joka vauhdittaa konetta eteenpäin, mutta yleensä tällaisia innovaatioita ei juurikaan esitellä.  Kuitenkin on monia muita mahdollisuuksia tehdä VTOL-koneita, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilaallisiin tehtäviin, ja joiden toimintatapa voi olla hyvinkin poikkeava siitä, mitä on totuttu näkemään. Jos lentokoneen siiven ohi saadaan virtaamaan kaasua nopeammin muilla keinoilla kuin kiihdyttämällä runkoa, niin silloin kone tietenkin nousee ilmaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_X-planes


Yksi tapa lyhentää koneen kiitorataa on painaa ilmaa sen nokkaan asennetuilla turbiineilla ilmaa koneen siiven ohitse, jolloin saadaan aikaan nostovoiman lisäys, jolloin lentokoneen vaatima kiitorata lyhenee erittäin paljon.Tai sitten kiitoratojen pintaan asennetaan paineilmaputket, joilla ilmaa puhalletaan siipien alle. On myös uusia tapoja tehdä lentokoneisiin nostetta, ja yksi niistä on sähkömagneettisten ajojärjestelmien käyttö.

Niissä koneiden siipiin on asennettu laitteisto, jonka ionisoi ilman, ja tuo ilma sitten johdetaan sen siipien yli, jolloin saadaan aikaan äänetön sekä tehokas tapa nostaa lentokone ilmaan. Kuitenkin noiden sähködynaamisten laitteiden kehittäminen on vielä alkutekijöissään, ja tietenkin on olemassa ajatuksia siitä, että esimerkiksi ultravoimakkaan ääniaallon avulla voidaan lentokone nostaa ilmaan. Tuolloin koneen pohjassa olisi erittäin voimakasta ääntä kehittävät kaiuttimet, jotka toimisivat samalla tavoin kuin fotoni- tai radioaaltoihin perustuvat raketit, mutta noiden välineiden kehittäminen on hiukan katveessa, koska nuo ultravoimakkaat radioaallot voivat hajottaa paikkoja.

Toki tuolloin voidaan rakentaa hybridilentokone, jossa ei ole minkään näköistä roottoria. Sen runko voisi olla saman näköinen kuin esimerkiksi RAH-64 ”Comachessa” , mutta tuossa välineessä ei olisi roottoria tai sivupotkuria ollenkaan. Sitä voitaisiin ohjata sivulle suunatuilla venttiileillä, jollaisia käytetään myös normaaleissa pyrstöroottorittomissa lentokoneissa, mutta ilmassa tuota konetta kannattelisi voimakas ääni, jolloin noiden helikopterien tai miksi näitä nyt taas kutsutaan ongelma olisi se, että niiden avulla ei voitaisi lentää kovin matalalla. ”Lercheen” liittyy muuten sellainen erittäin huono vitsi, että sen ympärillä olevaan putkeen voidaan asentaa WARP-moottori, jolloin tuota konetta voitaisiin teoriassa käyttää vaikka planeettojen väliseen lentoon.

Bell X-22

Tuo huono vitsi on se, että Dr. Dipl. Ing. Hans Kammler olisi paennut tuollaisella koneella toiselle planeetalle, ja perustanut sinne natsisiirtokunnan. Tuo hyvällä teekkarihuumorilla tehty teoria perustuu siihen, että tuollainen ”Lerche” olisi sitten tehty salaa jossain tuotantolaitoksessa, ja sitten laukaistu avaruuteen V-2 raketin nokassa, ja sitten tuo alus olisi vain lentänyt kohti toista planeettaaa kuten Titania tai vastaavaa. Eli siinä olisi sitten ollut pienikokoinen ehkä einsteiniumia polttoaineenaan käyttävä ydinreaktori ja tuosta sitten varmaan joskus tulevaisuudessa tehdään loistavia elokuvia. Tuollaisen potkurikäyttöisen aluksen käyttäminen toisen planeetan kaasukehässä on houkuttelevaa, koska se ei vaadi erillistä ajoainetta, ja ehkä joskus tuollainen sähkökäyttöinen lentolaite sitten lähetetään kohti jotain toista taivaankappaletta.

Tuon aluksen keskellä olevan renkaan sisään asennetun potkurin etuna on se, että tuo kappale ei sitten heilu niin pahasti raketin sisällä, kuin muun muotoiset alukset, eli se voidaan asentaa raketin sisään tukevammin, ja siinä ei olisi tarvetta avata roottoria, jolloin rakenteesta tulee yksikertaisempi. Näet vaikka maassa voidaan tuollainen avautuva roottori vetäistä auki, jos se jää jumiin, mutta jos tämä tapahtuu jossain Venuksen kaasukehässä, niin silloin mekaanikkoa ei varmaan aivan heti saada avuksi. Joten ehkä tuo kone, joka ei koskaan itse lentänyt innoittaa tulevasuudessa avaruusluotainten suunnittelijoita, kun lähetetään koneita tutkimaan esimerkiksi kaasuplaneettojen kaasukehiä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heinkel_Lerche

marxjatalous.blogspot.fi

Lentävistä autoista ja niiden toiminnasta eli tekniikka ei ole mikään ongelma vaan se, että ihmiset tarvitsevat lentolupakirjan niiden käyttämiseen

Terrafugia Transitio
(https://vulcanpost.com/913/flying-cars-now-reality-set-launch-2015/)

Kuten olemme varmaan kaikki tienneet, niin aina välillä on ollut esillä mahdollisuus valmistaa niin sanottuja lentäviä autoja. Termi “lentävä auto” tarkoittaa siis halvalla valmistettavaa VTOL (Vertical Take Off and Landing) - lentokonetta, joka pystyy sekä liikkumaan maanteitä että lentämään ilmassa. Tekniikka tuollaisen laitteen rakentamiseen on jo oikeastaan olemassa, mutta esteitä on tietenkin tullut siinä, että ihmisten pitää tuollaisella välineellä lentäessään olla lentolupakirja. Kuitenkin lentäviä autoja on kehitetty sekä yksityisten toimijoiden sekä valtiollisten organisaatioiden toimesta, ja yksi vaihtoehto tietenkin olisi se, että tuo väline lentäessään turvautuisi autopilottiin, eli se lentäisi esimerkiksi jossain tietojenkäsittelykeskuksessa sijaitsevan keskustietokoneen valvonnassa, niin että sen oma lentotietokone kommunikoisi 4G-dataverkon avulla tuon etätietokoneen kanssa, ja noiden laitteiden lentäminen ilmassa tapahtuisi pelkästään autopilotin avulla.

Kun puhutaan tuosta Googlen ideoimasta robottiautosta, niin robottilentokoneen rakentaminen on paljon helpompaa kuin robottiauton, ja tuossa lentävässä autossa voisi olla turvalaite, kuten sormenjälkitunnistin joka antaa lennettäessä auton ohjaimet vain niille henkilöille, joilla on tarvittava lentolupa, ja muut sitten käyttäisivat autopilottia, joka kommunikoi automaattisesti datakeskuksen kanssa, jos se tarvitsee lisää laskentatehoa. Tuossa välineessä voisi olla esimerkiksi puhaltimet, joita käytetään polttomoottorin käyttämien generaattorien kautta, ja noilla lentävillä autoilla voidaan lentää todella nopeasti verrattuna esimerkiksi perinteisiin helikoptereihin. Mutta noiden välineiden ongelma on tietenkin se, että ihmiset eivät niitä välttämättä osaa käyttää. Kuitenkin noiden lentävien autojen eli huokeiden VTOL-koneiden sekä autojen yhdistelmiin sekä niiden kokeiluun sijoitetaan vuosittain erittäin paljon rahaa, koska niillä on erittäin suuri kapasiteetti, kun ajatellaan esimerkiksi vaikeakulkuisille seuduille matkustamista.

Cellcar G400

(http://www.techeblog.com/index.php/tech-gadget/2007/12/page/141)

Esimerkiksi jossain tulva-alueilla on lentäminen ainoa tapa saada varusteita tuhoalueille, mutta muuten helikopterien ääni sitten peittää esimerkiksi avunhuudot, ja muutenkin ne häiritsevät maassa tapahtuvaa toimintaa. Tuon takia noiden lentolaitteiden olisi hyvä pystyä myös liikkumaan maata pitkin, jotta ne eivät häritsisi niin paljon muuta toimintaa. Vaikka aina välillä näiden huokeiden VTOL-koneiden kehittämisen sanotaan loppuvan, niin niitä kuitenkin kehitetään monien toimijoiden toimesta. Kyseiset välineet varmasti kiinnostavat myös erikoisjoukkoja, joiden toiminta perustuu huomaamattomuuteen, sekä nopeisiin ja tappaviin iskuihin.

Puhaltimilla varustettu ehkä auto muistuttava lentolaite olisi varmasti käyttökelpoinen väline noissa tehtävissä, ja tuollaisia tässä julkaistuissa kuvissa olevia halpoja helikoptereita voidaan helposti muuttaa myös “köyhän miehen” taisteluhelikoptereiksi asentamalla niihin esimerkiksi Stinger tai Dragon-ohjuksia tai konekivääreitä, jolloin niiden teho olisi ehkä melko hyvä. Tuollaiset puhaltimillavarustetut helikopterit voivat saavuttaa jopa 600 kilometrin tuntinopeuden, mutta jos äänistä ei tarvitse mitään piitata, niin esimerkiksi pienet turbiinimoottorit voivat auttaa tuota välinettä saavuttamaan 800 kilometrin tuntinopeuden tai ne voivat olla nopeampiakin, eli mikään ei estä niiitä varutettavan esimerkiksi jälkipolttimilla,jolloin ne voivat lentää yhtä nopeasti kuin suihkuhävittäjä. Toki tuolloin niiden hallitseminen on melko vaikeaa, ja jos lähdetään miettimään niistä lähtevää ääntä, niin LRAD-laite voisi painaa niiden äänijälkeä kapeammaksi, jotta sivulliset eivät kuulisi mitään.

Video tästä aiheesta YouTubessa https://www.youtube.com/watch?v=VRZNLBL7Px4

avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi

Stonehengen mallin mukaan tehdyt rengasmagneetit sekä supervoimakkaat radiot nykyaikaisen magneetti- tai radiokäyttöisen lentolaitteen vauhdittajana

Kun ajatellaan Stonehengeä, niin heti tietenkin tulee mieleen sellainen muinainen kivikehä, joka sopii paremmin turistien nähtävyydeksi kuin minkään nykyaikaisen lentolaitteen vauhdittajana. Mutta kun ajatellaan esimerkiksi lautasmaista helikopteria, joka ei tarvitse mitään polttoainetta lantääkseen, niin silloin Stonehenge voisi toimia sen kiihdyttimen mallina. Eli kyseessä voisi olla lautanen, joka nostetaan tuollaisella kehämagneetilla leijumaan, ja sitten tuossa lautasmaisessa lentolaitteessa voisi olla sen puhaltimeen liitetty generaattori, jonka avulla tuo lentolaite ikään kuin vedetään vireeseen, eli nuo magneetit nostavat sekä pudottavat sitä edestakaisin, jolloin tuo väline ikään kuin lataa sen akkuja, jolloin se lopulta saadaan lentämään. Tällainen väline on esitelty natsien superaseena, mutta itselleni on kyllä tullut mieleen sellainen ajatus, että kaikki nuo superaseet eivät ehkä olekaan oikeasti mitään Toisen Maailmansodan aikaista tavaraa, vaan saattaa olla niin, että Lockheed Martinin suunnittelijat ovat ikään kuin peittäneet noiden välineiden lähdettä merkitsemällä ne muka natsien suunnittelemiksi välineiksi.

Kun mietitään esimerkiksi sellaista tilannetta, missä joku rautaesiripun takana asuva insinööri on kehittänyt jonkun mullistavan välineen, niin silloin voi olla niin, että CIA tai NSA saattavat peittää tuota lähdettä merkitsemällä niitä natsien valmistamiksi lentolaitteiksi. Kun mallinnetaan laitetta, joka lentää ilman polttoainetta, niin silloin yleensä ihmiset alkavat nauraa, mutta he eivät ole koskaan varmaan miettineet sellaista mahdollisuutta, että lentolaitteeseen pumpataan energiaa radiomasereilla, joiden avulla niiden sähkömoottorit saadaan toimimaan äärimmäisen pitkään.

Tuolloin kyseinen väline ei olisi riippuvainen auringonpaisteesta. Todellisuudessa radioaaltojen käyttö sähköjärjestelmien lataamisessa vaatii sitä, että maahan sijoitetaan erittäin voimakkaita radiolähettimiä, joiden käyttö varmasti vaarantaa muuta ilmailuliikennettä, eli tuon radiolähettimen teho aiheuttaa sen, että jos joku lentokone lentää sen radiokeilan läpi, niin silloin tämä väline vaikuttaa samalla tavoin kuin EMP-pulssi. Kyseinen vakoilukone valmistettaisiin ultrakevyistä hiilikuitu materiaaleista, jolloin se kuluttaisi mahdollisimman vähän energiaa. Tai se voisi olla ilmalaiva, jonka lataa akkujaan sekä aurinkopaaneeleilla että etälautuksella.

Tuollainen radioon perustuva laitteisto voidaan sijoittaa esimerkiksi aurinkokäyttöisiin valvontakoneisiin, mitä kehitellään jatkuvasti esimerkiksi DARPA:n ja muiden vastaavien laitosten toimesta. Nuo aurinkokäyttöiset vakoilukoneet ovat siitä mielenkiintoisia, että ne eivät teoriassa tarvitse ollenkaan polttoainetta, mutta niiden ongelma on riippuvuus auringonpaisteesta. Tuon takia niiden toiminta polaarisella alueella on hiukan onnetonta, tai se rajoittuu kesäaikaan. Mutta tuollainen tiedustelukone voidaan varustaa myös laitteistolla, joka perustuu radion käyttöön eli tuo järjestelmä voidaan ladata etänä maasta käsin.

Eli  tavallisella radiolla voidaan ladata auton akku käyttämällä pelkkiä radioaaltoja, mutta todellisuudessa tuo lataaminen kestää niin kauan, että kyseisellä välineellä ei ole mitään todellisia sovelluksia, mutta jos voidaan rakentaa erittäin voimakas radiomaser, niin silloin voidaan tietenkin auton akku ladata radiolla, mutta kun tullaan tuollaisen tehon aiheuttamiin ongelmiin, kuten virran indusoitumiseen rakneteisiin ja elktroniikan tuhoutmisiin, niin ainakaan lähitulevaisuudessa ei tuota välinettä tulla varmasti rakentamaan.

Mutta ilmailussa tuollainen etälatausjärjestelmä voisi mahdollistaa esimerkiksi sähkökäyttöisten rajavartiokoneiden operoinnin ympäri vuoden myös pohjolassa, ja tuollainen kone voidaan valmistaa sellaiseksi, että se kääntää siivet kasaan laskeutuessaan. Sen etuna on se, että kyseinen kone voi jatkuvasti lentää ympyrää tietyn alueen yllä, toisin kuin satelliitit jotka liikkuvat kaiken aikaa radoillaan.

Tosin tuollainen 15 metrin halkaisijalla oleva teleskooppi voidaan sijoittaa stationääriradalle, josta se vi jatkuvasti kuvata jotain tiettyä kohdetta maan pinnalla.  Tuollaisen sähkökäyttöisen lentokoneen lentokorkeus voi olla yli 30 kilometriä, ja se voidaan valmistaa STEALTH-materiaaleista, ja varustaa laserohjaimella, millä se ohjaa ohjuksia kohteeseensa. Jos käytössä on tuollainen etälatausjärjestelmä, niin se saattaa aiheuttaa pilviin reikiä.

ilmailukokeiluja.blogspot.fi