Kosmisen Gulliverin harharetket peukaloisten planeetalla sekä ajatuksia painovoimasta

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/kosmisen-gulliverin-harharetket.html

Kimmo Huosionmaa

Oletteko koskaan lukeneet kirjaa Guliverista, joka joutuu peukaloisten maahan. Tuossa tarinassa ikään kuin kuvaillaan tahtomatta se, miten gravitaatio eli painovoima muokkaa oliota. Kun lähdemme ajattelemaan esimerkiksi supermaapalloja, niin aina silloin tällöin joku tutkija sanoo, että niillä ei ehkä voisi esiintyä elämää, joka olisi meidän kaltaisemme. Mutta kuitenkin kun ajatellaan mukavia asioita näin kesäisen päivän ratoksi, niin miksi emme voisi ajatella asioita niin, että tuollaisen valtavan massiivisen kappaleen pinnalla kasvaisi olentoja, jotka olisivat aivan kuten me, mutta nuo kuvitteelliset oliot olisivat kuitenkin hyvin paljon meitä pienempiä. Eli he olisivat kääpiökokoisia ihmisiä, joiden solut olisivat erittäin pieniä, mutta tässä kosmisessa Gulliverin tarinassa heillä olisi tietenkin samanlainen älykkyysosamäärä kuin meilläkin.

Jos ajatellaan sitä, että tuollainen kosminen Gulliver tai hänen avaruusaluksensa syöksyisi tuollaiselle eksoplaneetalle, jossa lämpötila olisi vastaava kuin Maassa, mutta sen painovoima olisi valtavan suuri, niin silloin tietenkin voidaan ajatella, että tuollainen kosminen Gulliver ei ehkä kyseisellä kappaleella voisi liikkua ilman eksoluurankoa eli robottia, joka auttaa henkilöä liikkumaan raskaassa maastossa. Tuon laitteen tehtävä olisi kannattaa hänen painoaan, joka voisi olla vaikka 100 kertaa suurempi kuin mitä se olisi Maassa. Tuo kosminen Gulliver siis laskeutuisi planeetalle, jonka pinnalta pakonopeus olisi 100 G, mikä tarkoittaa, että planeetan paino olisi sata kertaa suurempi kuin Maan. Ja tuolloin esimerkiksi päähän pantu kilon painoinen kypärä painaa sata kiloa, eli tuolloin olisi tietenkin sellainen ongelma, että esimerkiksi astronautin niskanikamat katkeaisivat jos hän liikuttaa äkisti päätään.

Tuollaisella super raskaalla maapallolla voisi tietenkin olla täysin samanlainen kasvisto kuin Maapallolla, jos me ihmiset olisimme esimerkiksi muuttaneet sen pinnan sekä kasviston omamme kaltaiseksi. Tuolloin me ihmiset olisimme voineet esimerkiksi polttaa sen pinnan mikroaaltoja tuottavien  satelliittien avulla, ja sen jälkeen olemme voineet vain siirtää Maan humusta sekä eliöitä sen pinnalle. Eli tuossa tapauksessa ihmiskunta olisi löytänyt planeetan, jossa olisi valmiiksi primitiivistä elämää, jonka jälkeen tuollainen planeetta määrätään muutettavaksi uudeksi Maaksi. Tuolloin valtavat mikroaaltoja lähettävät satelliitit alkavat vain sulattaa tuon planeetan pintaa, ja sitten vain tuodaan tarpeellinen humus paikalle.

Nuo satelliitit olisivat siis samanlaisia, kuin mitä esimerkiksi USA:n Boeing-lentokone-yhtiöt ovat suunnitelleet tuottamaan Maahan energiaa. Kyseisten voimalasatelliittien valmistamisessa on poliittinen vastustus suurta, koska ne muodostavat samalla myös tehokkaan asejärjestelmän. Tuon mikroaaltopolton tarkoitus olisi tietenkin poistaa planeetan omat organismit, minkä jälkeen meidän tuntemiemme lajien siirto olisi mahdollista, ilman että syntyisi tilanne, missä hypoteettisen  planeetan endeemiset oliot tuhoavat nuo siirretyt lajit. Kun sitten tuo planeetta on poltettu, ja tarpeellinen humus siirretty, niin sitten vain ihmisetkin voidaan siirtää sikiöinä tuolle planeetalle. Tämän jälkeen painovoima muovaa olioita sellaisiksi, että ne voivat toimia tuolla kuvitteellisella planeetalla, ja tuolloin silmien eteen tulee sellaisia kuvia, missä planeettaa peittäisi sankka metsä, joka olisi vain sellainen korteen kokoisten puiden muodostama kerros.

Merellä tuon planeetan suurin asukki voisi olla kultakalan kokoinen valas, joka tietenkin kertoo siitä, että painovoima muovaa olioita kaiken aikaa. Ja sitten kun ihmiset saapuvat, niin tietenkin noista tapahtumista olisi kulunut jo tuhansia vuosia, joten nuo kuvitteelliset ihmiset, jotka on alkioina lähetetty tuolla planeetalle, olisivat jo ehtineet kehittää teknologiaansa sellaiseksi, että se poikkeaa meidän tuntemastamme mallista täysin. Eli tuolloin me kohtaisimme lajin, joka kerran oli kaltaisemme, mutta on kutistunut täysin eri mittoihin, kuin mitä se oli ennen. Tämä oli kirjoitus hypoteettisesta planeetasta, joka ehkä joskus tulee eteemme. Ja silloin me emme voi sitten enää perua. Tuolloin me muutumme itse olioksi, joka leikkii Jumalaa muille. Tuon takia toivon, että silloin käyttäydymme hieman sivistyneemmin kuin ennen olemme käyttäytyneet.

Kuva I

http://www.manyworlds.space/wp-content/uploads/2016/02/zj527738e0.jpg

Pohjois-Korea on laukaissut ohjuksen Japanin ylitse, ja tämä tietenkin panee valtiot kehittämään kilpaa ABM (Anti Ballistic Missile) sekä ASAT (Anti Satellite) -järjestelmiä

Pegasus-raketti B-52:n siiven alla:  näitä samoja
raketteja voidaan käyttää myös satelliittien
tuhoamiseen sekä ballististen
ohjusten torjuntaan

Pohjois-Korean hallinnon linja on se, että saamalla aikaan sodan, voisi se sitten pysyä vallassa, ja provosoimalla tilannetta saa se sitten aikaan pelkoa vastustajan riveissä. Kun tämä valtio laukoo ohjuksiaan Japanin ylitse, on sen tarkoitus näyttää kansalleen, että vastustaja on heikko, ja tuo pieni ydinasevaltio saa tehdä, mitä se haluaa. Kuitenkin ihmisiä on varmasti ihmetyttänyt, että miksi Japani ei vastaa tuleen tulella, ja iske tuohon maahan. Syy Japanin passiiviseen toimintaan tämän provokaation yhteydessä lienee se, että tuolla laukaisulla halutaan ehkä testata Japanin asevoimien kykyä reagoida tällaiseen yllättävään ohjusten laukaisuun. Kun puhutaan tuollaisten ydinohjusten iskujen torjumisesta, niin tietenkin valtiolla on oltava kaksi eri järjestelmää tällaisten iskujen varalta, ja tuolloin pitää muistaa se, että on kaksi tapaa tehdä tuo yllätyshyökkäys.


Kuitenkin tuon operaation yhteydessä voi tapahtua siten, että tuo valtio laukaisee yllättäen EMP-aseen kohteen päällä, jotta se saisi sitten aikaan vastustajan puolustuksen lamaantumisen, jotta sen aseet voivat iskeä tehokkaammin. Ensimmäinen tapa on laukaista kohteena olevaa valtiota kohti yksittäisiä ydinohjuksia, joiden torjuntaan voidaan silloin käyttää THAAD-tyyppisiä kineettistä energiaa käyttäviä ohjuksia. Niitä voidaan ampua kiinteistä siiloista, eli nämä kineettiseen energiaan perustuvat aseet voidaan asentaa mihin tahansa rakettiin, ja esimerkiksi Minuteman III ohjus voi viedä helposti tuollaisen kärjen kiertoradalle, jolloin torjunta voidaan aloittaa jo vastustajan ilmatilassa. Jos tuollainen THAAD-kärki laukaistaan kiertoradalta kohti maan pintaa, niin silloin sen nopeus kasvaa erittäin suureksi, jolloin tuo 20 000 kilometrin tuntinopeudella lentävän esineen synnyttämä kineettinen energia tuhoaa melkein minkä hyvänsä kohteen.


Mutta noita aseita voidaan asentaa myös Pegasus-raketteihin, jolloin myös B-52 voi tuhota satelliitteja sekä ampua alas mannertenvälisiä ohjuksia, ja vaikka Delta tai Atlas-kantoraketti voi viedä ne hyvin korkealle radalle, jolloin nämä aseet sitten voivat tuhota myös geostationaarisella radalla olevia kommunikaatio-satelliitteja. Niiden kärjissä on ilmeisesti gamma-kameroita, joiden avulla nuo aseet löytävät hyökkäävän ohjuksen taistelukärjen niiden lähettämän radioaktiivisen säteilyn perusteella, mutta jos valtio sitten tekee massa-hyökkäyksen, missä käytetään sen koko iskuvoimaa, niin silloi noita hyökkääviä kärkiä voidaan tuhota esimerkiksi laukaisemalla niitä kohti ydinaseita, jotka sitten räjäytetään tuon ohjusparven keskellä, ja tuo ydinräjähdys sitten saattaa ne toimintakyvyttömäksi lämpöaallon sekä EMP-pulssien avulla, ja tuo jälkimmäinen on se syy, miksi ydinkokeita ei tehdä lähiavaruudessa.


Maapalloa kiertävällä radalla laukaistava ydinase saa aikaan hyvin voimakkaan EMP-pulssin, mikä tuhoaa elektroniikkaa hyvin laajalla alueella. Esimerkiksi USA:n Minuteman III-ohjuksen MIRV-bussissa, eli laitteessa mihin taistelukärjet on liitetty epäillään myös olevan ydinpommeja, joiden tehtävänä on luoda kohdealueelle voimakas EMP-isku, jolla sitten saadaan mahdolliset torjuntaohjukset pois pelistä, mutta kuten tiedämme, niin samat EMP-iskut vaurioittavat myös ohjusten maaliin hakeutumisen tarkoitettua järjestelmää. Yksi malli operoida EMP-aseilla olisi tietenkin se, mikä on esitelty elokuvassa nimeltään "Goldeneye", eli maata kiertävälle radalle olisi tuolloin laukaistu satelliitteja, missä on tuollainen EMP-pommi, ja kun satelliitti sitten lentää kohteen yli, niin sen vetypommi laukaistaan, mikä saa aikaan erittäin voimakkaan sähkömagneettisen pulssin, mikä tuhoaa kohdealueella olevan elektroniikan.


Toinen tapa olisi sitten käyttää esimerkiksi tutkasatelliitteja, joiden tutkaan annetaan vain valtavasti tehoa, jolloin syntyy niin sanottu non-nuke EMP, ja tuollaisen valtavan voimakkaan tutkan rakentamiseen ei tarvita muuta, kun tutkasatelliitti sekä sysäyskondensaattorit, joilla voidaan sitten tuon tutkan tehoa kasvattaa hyvin paljon, tai sitten tietenkin voidaan satelliittiin asentaa räjähde, millä sen virtalähdettä puristetaan, jolloin syntyy EMP-signaali, mikä tuhoaa elektroniikan hyvin laajalta alueelta. ohjusten torjunnassa vasta-EMP-aseiden tarkoitus on tuhota niiden kärkien ohjauselektroniikan, mikä ainakin vaikuttaa sen toimintaa. Samoin maalla olevia OTH (Over the Horizon) tukia voidaan käyttää hyvin tehokkaiden EMP-signaalien luomiseen, eli noihin lähetys-antenneihin vain johdetaan valtavan voimakas sähkövirta, mikä lisää tutkan lähettimen tehoa, niin että siitä lähtevä radioaalto olisi jopa useiden megawattien tehoinen.


Noiden aseiden tarkoitus on valmistella valtiota omaan ydiniskuun tai muuhun sotilaalliseen toimintaan, ja eletromagneettisten aseiden tarkoitus on nimenomaan tuhota vastapuolen elektroniikkaa, ja tietenkin jos kaksi samaan virtapiiriin kiinnitettyä tutkaa lähettää säteilyä niin, että niiden lähettämät signaalit leikkaavat toisensa syntyy leikkauskohtaan valokaari, minkä lämpötila on useita tuhansia asteita, ja jotka varmasti vahingoittavat lentokoneita sekä ohjusten kärkiä. Mutta kuitenkin suurin osa noista torjunta-aseista perustuvat siihen, että ohjuksia kohti laukaistaan sarja vastaohjuksia tai niihin suunnataan tappajasatelliittien tulitusta. Yksi varteen otettavista laitteista on nimeltään MKV (Miniature Kill Vehicle), mikä on hyvin pienikokoinen tappajasatelliitti, joka ampuu kohdettaan raketilla, ja tuo äärimmäisen pieni satelliitti voidaan lähettää radalleen esimerkiksi Pegasus-raketilla, ja se asemoidaan matalalle kiertoradalle, josta kyseinen väline voidaan sitten kohdentaa esimerkiksi ICBM-ohjuksiin.


Noita aseita on ajateltu käyttää myös muita satelliitteja vastaan, joten niissäkin on tapahtunut kehitystä. Nykyään esimerkiksi valokuvaustiedustelua varten rakennetuista satelliiteista puhuttaessa ei enää tarkoiteta yhtä tiettyä satelliittia. Miniatyrisointi merkitsee sitä, että Maapallon kiertoradalle lähetetään satoja tai jopa tuhansia pieniä satelliitteja, jotka toimivat sitten ryhmänä. Kun tuollaiseen satelliittiparveen laukaistaan THAAD, niin silloin tietenkin se voi menettää pari ryhmään kuuluvaa laitetta. Nuo satelliittit ovat sellaisia normaaleja peiliteleskooppeja, joita myydään esimerkiksi optikkoliikkeissä, ja niihin on kiinnitetty ohjausyksikkö, mikä saa ne toimimaan ryhmässä kuin yksi suuri satelliitti. Tuolloin ryhmäkäytäntöjen avulla sitten saadaan tuo satelliittien parvi yhdistämään kuvansa elektronisesti, jolloin muutamien kymmenien senttien suuruisten satelliittien peileistä saadaan sama teho kuin esimerkiksi 15 metrin Newton-teleskoopista.


Samoin kommunikaatio- sekä ELINT (Electronic Intelligence)-satelliitit pyritään tekemään mahdollisimman pieniksi, jotta niihin on vaikeaa osua. Samalla niiden antennit pyritään valmistamaan mahdollisimman ohuesta rautalangasta, jotta niistä voidaan tehdä mahdollisimman suuria. Vaikka THAAD:in kaltainen ase sitten sattuisi osumaan tuohon satelliittiin, niin sen antenni on niin suuri, että siihen voi tulla muutamia reikiä. Näiden satelliittien runko on vain säilykepurkin kokoinen, ja sen toiminta perustuu kokonaan integroituihin piireihin, jolloin niiden runko voidaan tehdä hyvin pieneksi. Syy miksi nämä satelliitit sitten kestävät kosmista säteilyä erittäin hyvin, johtuu siitä että niiden runko on sisältä peitetty lehtikullalla, joka estää tehokkaasti kosmista säteilyä vahingoittamasta sen elektroniikkaa, joka näin kestää pidempään.


Kun puhutaan siitä, että hyökkäys muita satelliitteja vastaan tapahtuu nimenomaan kineettistä energiaa käyttävillä aseilla johtuu siitä, että nämä välineet ovat halvempia sekä turvallisempia kuin ydinaseet. Ydinaseiden ongelmana on se, että niiden räjähdyksessä muodostuvat radioaktiiviset hiukkaset jäävät kiertämään maapalloa, ja ne vahingoittavat kaikkia radalla olevia satelliitteja. Kineettiseen energiaan perustuvat satelliittien tuhoamiseen tarkoitetut menetelmät pitävät sisällään erilaisia raketteja sekä konekivääreitä. Eli oikeastaan osa tappajasatelliiteista on ikään kuin kiertoradalla olevia raketinheittimiä, joiden etu konekivääriin nähden on se, että nämä aseet eivät aiheuta rekyyliä, joka suistaa tuon asejärjestelmän pois radaltaan. Tietenkin tykkien sekä konekiväärien toiminta on myös täysin mahdollista, jos vain täsmälleen vastakkaiseen suuntaan aseen suusta sitten laukaistaan sama määrä ruutia, jolloin vastakkaiseen suuntaan kohdistuva rekyyli estää satelliittia kääntymästä väärään suuntaan.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Luvatonta rajan ylittämistä ei koskaan kannata julkistaa, koska tuo teko on laiton ja siitä voi tulla seurauksia

Lehtikuva

Tässä muuten sellainen asia, mistä ei paljoa olla muistettu puhua. Eli missään nimessä valtion rajaa ei saa luvatta ylittää, ja vaikka omat rajaviranomaisemme ovatkin melko leppoisia ihmisiä, niin kuitenkin heidän velvollisuutensa on pidättää ihmiset, jotka tulevat ilman lupaa rajan yli. Ja jos henkilö sattuu sitten Venäjällä jäämään kiinni tuosta seikkailusta, voi edessä olla vähän vakavampi juttu, kuin se että henkilö istuu mukavassa poliisiputkassa ja vastailee muutamiin tuhansiin kysymyksiin. Muistakaa että Venäjän rajavartiosto voi ottaa henkilöstä kuvan esimerkiksi kauko-ohjattavalla kameralla, ja sitten jos henkilö seuraavan kerran tulee käymään ehkä turistina Venäjällä, niin hänelle voi silloin koitua seuraamuksia, vaikka edellistä käyntiä ei olisi ilmoitettu Suomen viranomaisille.

Rajavartiolaitoksen tehtävänä on turvata maamme suvereenia koskemattomuutta, ja sen takia tuon rajan yli ei saa missään nimessä mennä. Näet on mahdollista että joku saattaisi yrittää soluttaa joko Suomeen tai Suomesta Venäjälle aseita, joita ehkä aiotaan käyttää poliittisissa tai muissa vastaavissa attentaateissa, sekä tietenkin repussa voidaan kuljettaa myös huumausaineita. Itärajan yli tietenkin on legendojen mukaan kulkenut valtava määrä vakoilijoita, mutta uskoisin että suuri osa noista tapauksista sattui kyllä joskus 1950-luvulla, jolloin nuo vanhat kaukopartiomiehet sekä aseveljet olivat vielä voimissaan, ja aatteet elivät noiden 30-kymppisten miesten mielissä tuoreina. Tuolloin vakoilu tapahtui niin, että Venäjän tai oikeastaan Neuvostoliiton lentotukikohtien sekä Murmanskin laivastoaseman läheisyyteen asetettiin ajastimella varustettuja kameroita, joiden filmit sitten käytiin hakemassa pois.

Eli tähän aikaan  ei ollut olemassa satelliittiradioita eikä automaattisia kameroita, jotka lähettävät kuvia reaaliaikaisesti satelliiteille, ilman että ihmisten täytyy niiden toimintaan puuttua. Tuolloin 1950-luvulla kamerat käytiin viemässä rajan yli entisten antikommunistien toimesta, ja nämä operaatiot olivat tietenkin hyvin vaarallisia. Niistä asioista  en enempää yksityiskohtia tiedä, mutta toki tällaista toimintaa harjoitettiin CIA:n toimesta, ja suurin osa noista laittomista rajanylityksistä tehtiin ilmeisesti Norjan kautta, jotta Suomalaiset yhteistoimintamiehet eivät paljastuisi, ja tuolloin USA tai oikeastaan NATO saattoi ohjata noita Norjan rajavartioston partioita muualle, jotta tiedot noista rajanylityksistä eivät päätyisi vääriin käsiin.

Suomen rajavartiosto ei näet ollut NATO:n kontrollissa, joten sen toimintaan eli lähinnä aikatauluihin ei USA voinut vaikuttaa, joten tuon takia operaatiot suoritettiin Norjan kautta, ja muutenkaan CIA ei suoraan asioinut Norjalaisten kanssa, jotta nuo rajamiehet eivät kertoisi asioista Neuvostoliiton tiedustelupalvelulle, joka saattoi suuntamikrofonin avulla kuunnella noita rajalla liikkuvia partioita, ja kyseiset mikrofonit voidaan liittää radiopuhelimiin, joten tieto noista keskusteluista saattoi päätyä suoraan GRU:n päämajaan ketjutettujen radioiden kautta. Nykyään nuo laitteet voidaan myös suunnata etäkäytön avulla, ja niihin on myös liitetty kameroita, ja noiden laitteiden valvonta voidaan hoitaa suoraan Moskovasta . Nykyään tällaiset kamerat voidaan pudottaa satelliitista eräänlaisessa kapselissa, ja niitä käytetään tilanteissa, missä satelliittien omat kamerat eivät kykene tarkkailemaan kohdetta.

Usein nämä kamerat on asennettu RPV:hen, jota voidaan liikuttaa niin, että se kykenee katsomaan esimerkiksi sukellusveneiden tukikohtaan tai niiden huoltobunkkeriin sisään. Tällaiset välineet käyttävät satelliittien kautta tapahtuvaa kommunikaatiota, ja ne valmistetaan sellaisesta materiaalista, että ne voidaan tuhota huomaamattomasti. Eli niihin on asennettu sellainen itsetuhopanos, joka tuhoaa nuo laitteet jos niitä aiotaan avata, ja tietenkin myös paristojen loppuessa niiden joutuminen väärin käsiin voidaan estää.

Mutta jos noita nanohelikoptereita käytettäessä ei rahasta ole puutetta, niin silloin voidaan käyttää myös Kromi-85-isotooppiin perustuvia paristoja, joiden avulla noiden tavallisten X-helikopterien toiminta-aikaa voidaan jatkaa lähes äärettömän pitkään. Mutta tällainen RTG vaatii sitten erikoisluvat, mutta vastavuoroisesti se voisi lennellä vuosikausia vastapuolen ilmatilassa, ja käyttää esimerkiksi laser-mikrofoneja, sekä infrapunakameroita ja ehkä plasmaspektrometrejä siihen, että se kerää tietoja vihollisen toiminnasta sen sotilastukikohdissa, ja tuo laite voi siis vuosien ajan lennellä ympäri Venäjää tai USA:aa, jos sen lähettäjä on GRU eli Venäjän sotilastiedustelu. Mutta kun palataan tuohon luvattomaan rajanylitykseen, niin sitä ei kannata koskaan kuuluttaa ympäriinsä, koska siitä voi tulla ikäviä seurauksia.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/somessa-levitetaan-tietoja-missa-itaraja-voisi-vuotaa-rikostutkinta-tehdaan-joka-sentista/6483224

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Lentokoneiden seisminen salaisuus: vulkanismin hallintaa sekä tutka-tekniikkaa, joka voi olla jonkun pahin painajainen

Vulkanismia on aina pelätty aivan aiheesta, mutta kun puhutaan teknisestä kehityksestä, niin ehkä tulevaisuudessa me ihmiset voimme hallita tulivuoria. Tämä hallinta on periaatteessa hyvin yksinkertaista, eli tulivuoren magma-säiliöön porataan vain reikiä, joiden kautta se voisi purkaa paineensa hiljaa sekä hallitusti. Nuo reiät voidaan tehdä laser-poralla, ja jos niitä on tarpeeksi, ja ne pidetään auki, niin silloin tuo vulkaani voisi olla purkautumatta.

Kuitenkin on toinen tapa hallita tulivuoria, ja se perustuu siihen, että niiden kraaterit räjäytetään auki tai purkautuvan tulivuoren magma-tiehyitä aletaan laajentaa esimerkiksi räjäyttämällä sen huippu kappaleiksi, jolloin kapillaari-ilmiön vaikutus ei niin suuri olisi, tai ainakin purkaus voisi sattua ennalta arvattavaan aikaan. Tietenkin esimerkiksi laava-virtojen suuntaa on osattu kääntää jo pitkään esimerkiksi maa-valleilla tai kaivamalla niiden reitille ojia.

Eräässä elokuvassa on mainintoja “avaruussukkulan seismisestä salaisuudesta” , joka on oikeastaan ikään kuin vitsi tai syy lähettää tuon elokuvan päähenkilö mielisairaalaan. Mutta kuten tiedämme, niin vulkanismia sekä maanjäristyksiä on kautta aikojen haluttu hyödyntää esimerkiksi taisteluissa. Kun puhutaan siitä, miten monissa kirjoissa esimerkiksi Kaliforniassa olevaan Sand Andreasin mannerlaattojen siirroslinjaan on asennettu vetypommeja, joilla kyseinen osavaltio saadaan sitten vajoamaan veden alle. Kuitenkaan ajatus maanjäristysten hyödyntämisestä esimerkiksi vihollisen ohjus-tukikohtien sekä muiden bunkkerien tuhoamisessa ei ole mitenkään uusi.

Jo Toisen Maailmansodan aikaan oli Britannian ilmavoimilla käytössään 5000 kilon “Tallboy” sekä 10 000 kilon “Grand Slam” pommeja, joiden tarkoitus oli tuhota saksan sukellusvenetukikohtia, jotka olivat maan sisään kaivettuja bunkkereita. Noiden bunkkerien tuhoaminen maanalaisella shokki-aallolla oli tehokas tapa murskata vihollisen tärkeää infrastruktuuria. Tuon jälkeen on noista pommeista kehitelty ydin-latauksilla varustettuja versioita, joiden tuhovoima riittää myös hyvin panssaroitujen kohteiden tuhoamiseen. Kyseiset seismiset pommit ovat muodoltaan pitkiä sekä kapeita, ja niiden toiminta on sellaista, että ensin laskuvarjo kääntää aseen oikeaan asentoon maahan nähden, jonka jälkeen sen raketti-boosteri käynnistyy.

Tuo ase saattaa olla tandem-ydinpommi, eli kaksi tai useampia tällaisia aseita suunnataan samaan kohteeseen siten, että ne iskevät samaan paikkaan muutaman sekunnin välein, jolloin ne porautuvat lopulta myös kaikkein raskaimmin  panssaroitujen bunkkerien katon läpi. Kuitenkaan tämä väline ei ole se kaikkein pelätyin seisminen ase, vaikka se voidaan pudottaa kohteeseensa maapallon kiertoradalta.

Erittäin pelätty malli liittyy sähkömagneettisen säteilyn hyödyntämiseen tuollaisen keinotekoisen maanjäristyksen luomisessa. Tuossa elektromagneettiseen laitteeseen perustuvassa  ratkaisussa maan sisään luodaan keinotekoinen magmatasku, joka sitten saa aikaan sen, että maa alkaa jossain kohtaan tärähdellä, ja tuollainen ihmisen aikaansaama maanjäristys voi olla todella vaarallinen. Meillä on jo tähän tarvittava tekniikka hallussamme. Eli meidän pitää vain lähettää maapallon kiertoradalle joko passiivinen radio-heijastin tai sitten maan kiertoradalle voidaan lähettää kaksi radiomaseria, joiden avulla sitten maan pinnan alle luodaan valokaari.

Tuollaiset radiomaserit voivat olla joko omavaraisia tarvitsemansa energian suhteen, eli nuo välineet olisi varustettu valtavilla aurinkopaneeleilla. Tai sitten ne voivat toimia siten, että noihin satelliitteihin kohdennetaan valtavan voimakkaita radioaaltoja, jotka se sitten kokoaa ja välittää nuo signaalit maan sisään. Tuollainen väline on äärimmäisen vaarallinen, koska sen avulla voidaan esimerkiksi talojen sisään muodostaa valokaaria, joiden takia ihmiset voivat polttaa itsensä todella pahasti.

Nämä ELF-radioon perustuvat maserit voivat tuhota minkä tahansa ydinsukellusveneen, minkä ne havaitsevat. Tuollainen laitteisto on periaatteessa jo olemassa. Tarvitaan vain kaksi tutkavalvontasateliittia kuten “Lacrossea”, joiden tutkat synkronoidaan samalle taajuudelle, ja sitten ne kohdennetaan samaan maapallon kohtaan, johon syntyy sitten erittäin kuuma valokaari. Toki noiden radioiden ei välttämättä tarvitse olla mitään suunnattuja laitteita, vaan aivan tavalliset tutkat voivat aiheuttaa tämän ilmiön, joten periaatteessa kaksi AWACS (Airborne Warning And Control System)-koneet voisivat toimia tällaisina aseina niin, että niiden tutkat säädetään toimimaan samalla aaltopituudella, jolloin noiden radiosäteiden leikkauskohdassa ilmenee tuo ilmiö.

Eli tässä kirjoitelmassa AWACS tarkoittaa kaikkia maailman tutkavalvontakoneita eikä vain USA:n Boeing E-3 “Sentry” tai Venäjän IL-76 “Mainstay”- koneita, joiden tehtävänä on sekä etsiä maan pinnan läheisyydessä lentäviä maaleja, ja ohjata omien hävittäjien toimintaa alaspäin katsovan tutkansa avulla.  Toki jos nuo koneet on varustettu sopivilla tutkilla, niin niillä voidaan etsiä myös sukellusveneitä sekä bunkkereita. Tuolloin niihin pitää vain kiinnittää ELF-tutka, joka voi läpäistä esteitä tehokkaammin, ja tuota aallonpituutta käytetään myös sukellusveneiden viestinnässä, kun vene on erittäin syvällä meren pinnan alla.

NORAD:issa on epäilty että Kanadaan vuonna 1978 pudonneen KOSMOS-954-satelliitin ydinreaktori liittyy tämän tyyppiseen aseeseen, jolla olisi voitu periaatteessa tuhota esimerkiksi Minuteman-ohjuksia siiloihin. Kun pohditaan Kosmos-954-satelliitin rakennetta, niin kyseessä oli ydinkäyttöinen satelliitti, joka toimi kuitenkin vain vuoden verran. Ja tuollaista valtavan voimakkaalla voimanlähteellä varustettua satelliittia ei tehdä ainakaan vuoden kestävää tehtävää varten.

Noiden tehokkaiden kompaktien reaktorien valmistaminen sekä lähettäminen maata kiertävälle radalle ei mikään kovin helppo toimenpide, koska jos raketti hajoaa kesken lähdön, niin silloin korkeasti radioaktiivista ainetta leviää pahimmillaan pitkin maan ilmakehää. Ja jos kyseessä on tällainen ase, niin se voi rauhan aikana toimia SORSAT(Sea Observation Reconnaissance Satellite)-tehtävissä, ja jos siinä on käytössä ELF(Extra Low Frequency)-tutka, niin niiden avulla voivat nuo satelliitit paikantaa minkä hyvänsä sukellusvenen tai bunkkerin mitä maapallolta löytyy. Ja kun kaksi näistä satelliiteista haarukoi tutkansa radioaallot samaan kohteeseen, niin silloin siinä oleva kohde kuumenee välittömästi erittäin kuumaksi.

http://seisminensalaisuus.webnode.fi/

Mikä meitä pelottaa supervoimakkaiden ydinaseiden testauksessa? Sekä mietteitä mustista aukoista aamun ratoksi

Castle-Romeo testin sienipilvi
kohoaa pilvien läpi 27.3.1954

Kun ajatellaan tilannetta, missä ilmakehässä räjäytetään vetypommi, jonka tulipallon lämpötila nousee useiiin miljardeihin celsiusasteisiin, niin silloin tietenkin on monilla ihmisillä mielessään sellainen asia, että mitä jos tuosta räjähdyspisteestä lähtee jokin saastepilvi etenemään asutuskeskuksia kohti. Kun puhutaan sellaisista multivaiheistetulla fuusiomekanismilla varustetuista FFF (Fissio Fuusio Fissio) räjähteistä, missä vetypommin litium tai mitä fuusiovaihetta nyt käytetäänkään on ympäröity luonnonuraanilla, jossa sitten tapahtuu toinen fissioräjähdys, kun fuusiossa vapautuvat neutronit muuttavat tuon luonnonuraani eli isotooppi U-238 atomit plutoniumiksi, niin silloin fuusiomateriaalin synnyttämä  tulipallo painuu kasaan uudelleen.

Tuo tehostaa fuusiota erittäin paljon, ja sen takia FFF-aseet ovat niin kauhean voimakkaita. Samoin sellainen rakenne missä fissiomateriaali on sijoitettu fuusiomateriaalin ympärille saa aikaan pienen tehonlisäyksen. "Tsar bomba" joka on maailman voimakkain koskaan räjäytetty ydinase räjähti sellaisella teholla, että se vastasi kaikkia toisessa maailmansodassa käytettyjä räjähteitä.

https://www.youtube.com/watch?v=RNYe_UaWZ3U

Tsar bomban kehittämä lämpötila on niin kova, että kokonainen järvi Novaja Zemlijalla muuttui sekunnissa höyryksi, ja paineaalto kiersi maapallon kolme kertaa. Se mitä tuolloin alettiin pelätä, on sellainen tila missä tuo valtavan voimakas räjähdys synnyttäisi ilmakehään singulariteetin eli mustan aukon, joka saattaisi muuttua vakaaksi, ja sitten maapallon kaasukehä imeytyisi sen kautta johonkin muualle. Tai kun puhutaan sellaisista nanokokoisista mustista aukoista, joiden koko olisi noin atomin ytimen luokkaa, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että mitä jos tuo nanokokoinen "kvanttiaukko", kuten noita äärimmäisen pieniä mustia aukkoja kutsutaan alkaisi vetää ilmakehän atomeja ympärilleen, ja puristaa niitä kasaan, ja jos tuo kvanttiaukko muuttuisi stabiiliksi, niin silloin maapallon ilmakehään syttyisi tähti, joka saattaisi lopulta tuhota koko planeetan.

Toinen mahdollisuus olisi sellainen, että tuo aseen kehittämä valtava kuumuus saisi aikaan sellaisen ilmiön, missä ilmakehän typpi alkaisi yhtyä happeen, jolloin syntyy typpimonoksidia. Tuolloin ilmakehä ikäänkuin syttyisi tuleen tuon aseen kehittämän valtavan kuumuuden johdosta, ja silloin voisi käydä niin, että maapallon elämä päättyisi siihen. Kvanttiaukot eivät yleensä ole mitään erityisen pitkäikäisiä, mutta se että me olemme tunteneet tuon ilmiön vasta melko vähän aikaa varmasti aiheuttaa sen, että emme kykene ennustamaan noiden energiakeskittymien käyttäytymistä täysin.

Kvanttiaukot ovat olemassa, mutta ne ovat niin pieniä että niiden havainnointi on todella vaikeaa, ja kyse on pisteestä, mikä on pienempi kuin atomi. Mustien aukkojen synty kyllä tunnetaan. Ne syntyvät tilanteessa, missä tähti räjähtää supernovana tai sitten valtava ainepilvi romahtaa kasaan, jolloin se synnyttää kyllä ensin prototähden joka räjähtää. Räjähdyksessä syntyvä energia on niin voimakas, että avaruuteen ilmestyy "vakaaksi singulaariksi" kutsuttu ilmiö. Tuo ilmiö on sellainen missä tähden räjähtäessä syntyvä energia jää ikään kuin olemaan universumiin.

Ja tätä me kutsumme nimellä "musta aukko". Tuon takia musta aukko voidaan muodostaa vain johtamalla kappaleeseen sähkövirtaa, mutta kuten varmaan tiedämme, niin tuolla tavoiin voitaisiin muodostaa avaruuteen singulariteetti, minkä avulla voisimme matkustaa tähtiin, joko sen muodostaman madonreiän kautta tai käyttämällä tätä kappaletta painovoimalinkona. Tuollainen keinotekoinen musta aukko voitaisiin muodostaa voimalasatellittien avulla niin, että avaruuteen lähetetään radiomasereilla varustettuja satelliitteja, joiden avulla esimerkiksi johonkin teräskuulaan pumpataan sähköenergiaa radiaaltojen avulla niin, että tuon teräskuulan massa kasvaisi niin suureksi, että muodostuisi musta aukko, jota voisimme sitten hyödyntää esimerkiksi tähtien välisessä matkailussa.

Tai sitten jos madonreikää ei voitaisi hyödyntää alusten lähettämisessä kohti tähtiä  niin silloin sitä voidaan käyttää ainakin aurinkokunnan sisäiseen matkustamiseen. Syy miksi noita madonreikiä ei ehkä uskalleta hyödyntää on se, että kukaan ei tietäisi mitä sen toisella puolen on. Madonreikä on teoreettinen ilmiö, joka yhdistää kaksi universumin pistettä toisiinsa. Tämä Einstein-Rosenin siltana tunnettu ilmiö syntyy silloin, kun kaksi mustaa aukkoa alkaa värähdellä samalla taajuudella. Silloin niiden väliin muodostuu säie tai tunneli, josta käytetään nimeä "madonreikä".

https://www.youtube.com/watch?v=SLUzJeto0Wo

Sen kautta voidaan teoriassa matkustaa vaikka toiselle puolen universumia, ja sen olemassaoloa puoltaa se, että mikään tunnetuista mustista aukoista ei laajene. Sen takia voidaan olettaa, että noihin kohteisiin syöksyvä aine tulee myös jostain ulos. Mustien aukkojen erityispiirre on sellainen, että niihin syöksyvä kappale ylittää valon nopeuden, koska kaikki kappaleet putoavat massakeskipistettä kohti kappaleen pinnalla olevaa pakonopeutta vastaavalla nopeudella. Joten sen takia musta aukko kumoaa ikään kuin kosmisen nopeusrajoituksen. Mutta voidaanko tuota ilmiötä hyödyntää avaruusmatkailussa on toinen asia. Nimittäin jos astronautti syöksyisi mustaan aukkoon, niin silloin hänen aluksensa ikään kuin venyisi vuorovesivoimien vaikutuksesta valtavan pitkäksi, ja repeäisi palasiksi.

https://www.youtube.com/watch?v=_kxKTX_GH4k

Kun mietitään teoreettista mahdollisuutta matkustaa universumissa, niin tietenkin voidaan ajatella, että rakennetaan pallomainen avaruusalus, jonka ympärille asetetaan voimalasatelliitteja, ja sitten tuhon palloon pumpataan energiaa, jolloin se itse muuttuisi mustaksi aukoksi, ja tuolloin ihminen voisi sen avulla ehkä matkustaa toiseen galaksiin. Tällaisesta aluksesta olen joskus kirjoittanut, ja se on alunperin Carl Saganin ideoima. Hän esittelee sen kirjassaan "Ensimmäinen yhteys", jossa ihminen matkustaa tähtiin aluksella, johon pumpataan radioaaltojen avulla niin paljon massaa, että se muuttuu mustaksi aukoksi, ja jos me joskus alamme hyödyntää tuota ilmiötä avaruusmatkailussa, niin silloin voisimme tehdä matkoja universumissa niin, että kukaan ei oikeasti huomaisi ulkoapäin yhtään mitään.

marxjatalous.blogspot.fi

NASA:n salaisen avaruusaseman historiaa sekä kysymys siitä, että mihin sitä muka tarvittiin

Kun NASA tutki 1980-luvun alussa mahdollisuutta rakentaa salainen avaruusasema Kuun taakse ns. “Lagrangen pisteeseen”, jossa sen olemassaolo voidaan salata, niin sen tiedemiehet tutkivat useita erilaisia muotoja, joilla asemasta voitaisiin tehdä sellainen, että sitä ei kyettäisi havaitsemaan tutkalla tai visuaalisilla havaintomenetelmillä kuten teleskoopeilla. Syy miksi tällaista asemaa alettiin valmistella on jäänyt historian hämärään. Joidenkin ihmisten mielestä koko "asema" oli vain kulissi sille, että avaruuteen aioittiin lähettää Stealth-satelliitteja, joiden olemassaolo piti salata sillä, että USA muka rakensi miehitettyä asemaa, koska jos noita papereita olisi päätynyt KGB:n käsiin, niin silloin se varmasti olisi voinut niitä hyödyntää omissa projekteissaan.

Eli miksi tuollaista hyvin kallista projektia alettiin luoda sekä Lockheed-Martin-yhtiön että avaruushallinon toimesta on arvoitus. Projekti oli ns. "study projekti"-missä tehtiin teoreettista tutkimusta tuollaisen aseman valmistamiseksi, ja se jäi arkistoon eräänlaisena kummajaisena eli kasana paperia, ja koskaan ei kuulemma yhtään mitään oikeaa laukaisua tuon aseman suhteen olla milloinkaan tehty. Toki sen muotoa on kuulemma hyödynnetty niin ikään peruutetussa "Darkstar"-sateliitissa, joka oli luoda Stealth-satelliitti NRO:n tarpeisiin.

Tuolloin yksi muoto, mitä tutkittiin oli paperisen joulutähden muoto, joka oli periaatteessa samanlainen kuin mitä Lockheed-Martin-yhtiön “Skunk works”-ryhmä oli käyttänyt F-117 Black Hawk-stealth-hävittäjässään. Tuon salaisen avaruusaseman muodon piti olla sellainen, että tutkan lähettämä radiosäteily saadaan kimpoamaan sen pinnasta muualle kuin lähettimen antenniin, jolloin tuo laite ei kykene sitä havaitsemaan. Eli "Darkstar" muistuttaisi joulutähteä, missä on suhteettoman suuri verkkomainen lautasantenni, jolloin se voisi siepata radiosigaaleja erittäin tehokkaasti,

Samoin tuon aseman pinta piti rakentaa eräänlaisesta hiilikuidusta, jota ei tuolloin osattu valmistaa tarpeeksi suuria määriä. Hiilikuidun etuna on se, että tämä materiaali on luonnostaan mustaa, jolloin sen avulla voidaan luoda hyvin tumma pinta, minkä havaitseminen Maasta on erittäin vaikeaa. Mutta aseman ongelmana olisi sitten musta väri.

Se imisi auringon säteilyä voimakkaasti itseensä, ja siksi aseman valmistaminen olisi jotenkin hankalaa, koska sen sisälämpötila sitten nousisi niin korkeaksi, että oleskelu tuossa asemassa olisi tukalaa. Toki se voidaan panna pyörivään liikkeeseen, jolloin auringon säteily ei niin paljon tuota pintaa kuumenna, koska pyörivässä kappaleessa aurinko kuumentaa pintaa tasaisemmin, ja lämpö pääsee sitten myös säteilemään varjon puolelta pois.

Vaikka pyörivään asemaan telakoituminen voi tuntua hiukan hankalalta, niin nuo aseman kanssa työskennelleet insinöörit päättivät ratkaista ongelman sillä, että he laittavat aluseen pyörivän renkaan  ilmalukon ulkopinnalle, joka sitten pysyisi paikoillaan, kun joku alus telakoituisi tuohon asemaan. Tuossa renkaassa olisi ollut manipulaattorikäsiä, joilla se olisi tarttunut telakoituvaan Apollo-alukseen kiinnitettyihin kahvoihin, ja ohjannut aluksen suoraan tuohon ilmalukkoon. Kuitenkin aluksen pinta on sikäli ongelmallinen, että siihen osuu mikrometeoreja, joiden ansiosta se tuhoutuu ennen pitkään, ja tuon takia suurten rakenteiden valmistaminen avaruudessa on ongelmallista.

Näet vaikka avaruusasema voidaan lähettää palasina tuonne avaruuteen, ja kappaleet liittää toisiinsa melko helposti esimerkiksi siipimutterien sekä sähköisten vääntölaitteiden  avulla. niin mikrometeorien ongelma on siinä, että mitä painavampi kappale on, niin sitä enemmän se vetää muita kappaleita puoleensa. Mutta tuo ongelma voidaan ratkaista peittämällä aseman pinta timanttilasilla sekä piipaneelailla, joilla voidaan samalla tuottaa tarvittava sähkövirta, ja tuon pinnan kiinnittäminen on sikäli helppoa, että se voidaan asentaa tarranauhaan. Tuon panssarilasilla peitetyn piiaurinkokennon avulla tuon aseman sähkövirran tuotto turvataan, eikä sen tarvitse käyttää polttokennoja tai polttoainetta sähkövirran tuotantoon.

Kyseinen avaruusasema voidaan asemoida Kuun ja Maan välissä olevaan L-1 pisteeseen, mutta tuolloin ongelma on siinä, että se voidaan havaita Maasta käsin. Kun mietitään tuollaisen aseman salaamista, niin silloin voidaan kyllä sanoa, että niiden tehtävänä ei varmasti olisi mikään tiedustelu, koska vakoilu voidaan hoitaa muilla välineillä. Eli jos joku haluaa salata avaruusaseman, niin miksi hän sen tekisi? Toki tuollainen joulutähteä muistuttava pieni satelliitti voidaan lähettää Maata kiertävälle radalle melko huomaamattomasti, joten olisiko “Darkstar”-satelliitti oikeasti joulutähden muotoinen? Mutta miksi tuollainen avaruusasema sitten salattaisiin? "Darkstar"-nimeä käytetään muuten eräästä erittäin korkealla lentävästä vakoilulennokista, mutta uskon että se on ollut monien Stealth-ohjelmien nimenä ennen kuin ne ovat päässeet siihen vaiheeseen, että konkreettisia koelentokoneita on alettu valmistaa.

Tässä viittaan USA:n ilmavoimien projektiin, josta käytettiin nimeä MOL (Manned Orbital Laboratory). Tuota  projektia varjosti heti alkuun sellainen asia, kun että mitä USAF teki kyseisellä välineellä? Jos joku kenraali sitten aikoi testata esimerkiksi kemiallisia aseita Maata kiertävällä radalla, niin hän oli varmasti hullu. Näet jos tuo asema sitten olisi pudonnut maahan, niin silloin nuo kaasut olisivat levinneet pitkin ilmakehää. Jotkut ihmiset ovat pilanpäiten puhuneet siitä, että USA:n asevoimat olisivat kloonanneet joitakin maailman huipputiedemiehiä, ja sijoittaneet heidät kauas avaruuteen, jotta noiden henkilöiden kanssa ei päästäisi puhumaan.

Tuollaiset puheet ovat ikään kuin huonoja vitsejä jossain teekkaripiireissä, ja kuten varmaan tiedätte, niin silloin jos tällainen projekti tehdään, niin nuo supertiedemiehet olisivat eräänlaisessa putkassa, josta he eivät pääsisi pois. Näet heidän ruumiinsa olisi niin heikko, että se romahtaisia kasaan, jos nämä henkilöt joskus laskeutuisivat Maan pinnalle. Mutta kuten tiedämme, niin tällaisiin asioihin liittyvä salailu kiehtoo ihmisiä, ja siksi niistä kýllä saa keskustella ilman, että ketään lähdetään viemään yhtään mihinkään. Toki konventinaalisempi selitys tuollaiselle avaruusasemalle olisi varmasti sellainen, että sitä kautta huolletaan valtavia avaruusteleskooppeja, joita käytetään vakoiluun. Tai sitten he suunnittelivat stationaarisella radalla olevaa satelliittia (stationary trajectory satellite) , josta he käyttivät nimeä "avaruusasema".

Eli jos teleskooppi on hyvin kaukana Masta, niin se on turvassa matalalle kiertoradalle ulottuvilta ASAT-järjestelmiltä, mutta jos vakoiluun käytetään stationaariradalle sijoitettuja valtavia 5-10 metrin teleskooppeja, niin ne voivat  toimia paljon tehokkaammin kuin matalalla kiertoradalla olevat vakoilusatellitit. Näet jos nuo teleskooppi sijaitsee riittävän kaukana Maasta, niin silloin sen havaintoalue kattaa  suuremman osa Maasta, ja kun sen pitää kohdentaa tarkkailu johonkin tiettyyn kohtaan, niin silloin riittää se, että satelliittia vain hiukan käännetään, jolloin ajoainetta kuluu vähemmän. Samoin tuollaisen satelliitin reaktioaika on pienempi kuin matalalla radalla olevien valokuvatiedustelusateliittien, joiden pitää muuttaa rataansa aina, kun niiden halutaan tekevän nopeita ylilentoja.

Projekti sai nimen "Solar Warden", koska NASA tai USAF eivät sille aluksi keksineet mitään järkevää käyttöä, paitsi tietenkin stationaariradalle asetettujen ELINT- eli signaalitiedustelusatellittien huoltamisen. Mutta villit huhut lähtivät liikkeelle, ja puhuttiin esimerkiksi kiertoradalle valmiiksi sijoitetuista ydinaseista, joilla sitten "kommunistit" olisi ammuttu hajalle, jos he olisivat suunnanneet aggressioita USA:aa kohti. Tuolloin termi "kommunisti" tarkoitti USA:ssa tahoja, joiden oletettiin suunnittelevan yllätyshyökkäystä amerikkaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lagrangen_piste

pimeakronikka.blogspot.fi

Kenraali Paul-Emil Von Lettow-Vorbeck oli sissisodankäynnin pioneereja, mutta hän ei varmaan edes osaisi kuvitella, miten tuota sotaa käydään nykyään

MC-130P "Combat Shadow" tankkaa CH- tai MH-53
(Sea Stallion ta Pave low )helikopteria aavikon yllä

Kenraalimajuri Paul-Emil Von Lettow-Vorbeck oli aikansa pioneeri, kun puhutaan sissisodankäynnistä.  Hän onnistui sitomaan erittäin suuren määrän ympärysvaltojen joukkoja Afrikassa, jolloin hän toimi vähän saman tapaan kuin vuosia myöhemmin Neuvostoliiton partisaanit toimivat Saksaa vastaan. Tämän tyyppisessä tilanteessa hyökkääjällä on etulyönti, koska hän valitsee kohdan missä iskeä, ja siksi pienikin sissiosasto voi aiheuttaa suurta tuhoa esimerkiksi rautateitä ja muuta infrastruktuuria tuhotessaan. Eli he voivat katkoa öljyputkia, lennätinkaapeleita sekä junakiskoja, mikä sitten sitoo vastustajan joukkoja tehokkaasti. Tuosta miehestä olen juuri äsken kirjoittanut, mutta kyseessä on melko kiehtova persoonallisuus.

Vaikka tuo kohde olisi elektronisesti vartioitu, niin silloin tietenkin turvaryhmän pitää päästä paikalle, jos tuota kohdetta vastaan hyökätään, ja esimerkiksi öljy- tai kaasuputkia voidaan tehokkaasti vaurioittaa esimerkiksi singolla, jos ne on jätetty maan pinnalle. Elektroninen suojaus tietenkin vähentää miehistön tarvetta tuollaisen pitkän kohteen suojauksessa, mutta kun puhutaan noiden hyökkäysten pysäyttämisestä, niin silloin tietenkin tarvitaan nopeasti liikkuvia ryhmiä, joilla on käytössään helikoptereita sekä koiria, mutta jos noihin iskuihin käytetään sinkoja, tai muita kevyitä panssarintorjunta-aseita, niin silloin tietenkin koirien on vaikeaa päästä noiden hyökkääjien hajuun kiinni, koska singon laukaisupaikalta kohteeseen ei ole hajujälkeä. Jos öljy tai kaasuputki on maan sisällä, niin silloin se voidaan paikantaa maatutkalla, ja sitten sen päälle laitetaan GPS-paikannin, jolla bunkkerinmurskaajapommi ohjataan kohteeseen.

Kaasu- tai öljyputki voi tietenkin sijaita maan sisällä, jolloin sen vahingoittaminen on vaikeampaa, mutta tuolloin putkissa olevia vuotoja on vaikeampi huomata, kuin pinta-asennuksena tehdyissä pukissa. Samoin vastasissiryhmät toimivat usein samalla tavoin kuin sissitkin, eli he etenevät tehtävissään pienissä osastoissa, joiden toimintaa koordinoidaan päämajasta, joka voi sijaita nykyään kaukana operaatioalueelta, ja tuohon koordinaatioon käytetään esimerkiksi tiedustelukoneita sekä satelliitteja sekä erilaisia taistelunjohtokeskuksiksi muutettuja lentokoneita, joista osa vain välittää tuota tietoa esimerkiksi Pentagonissa sijaitsevalle operaation johtoryhmälle.

Tuolloin kyseinen kone saattaa olla pelkkä robotti, joka on varustettu infrapuna- ja LLTV  (Low Level Light TV) eli pimeällä toimivilla kameroilla sekä ELINT-kapseleilla, joilla maastoon kylvettyjen sensorien välittämää tietoa voidaan ohjata satelliitin kautta vaikka toiselle puolen maailmaa, ja noita jos kyseessä on robottikone, niin silloin noita laitteita käytetään etäkäytön avulla Internetin yli. Nuo robottikoneet voivat muistuttaa ulkoisesti miehitettyjä koneita, mutta niissä ei ole yhtään miestä, mikä tietenkin auttaa vähentämään omia tappioita sekä myös auttaa salaamaan operaatioita, eli noiden maassa istuvien operaattoreiden, jotka toimivat ehkä yhteistyössä Kolumbialaisten tai muiden toimijoiden kanssa operaatioissa, joissa USA tai Venäjä toimittaa vain tuota taistelun koordinointikalustoa ei tarvitse tietää missä operaatio tapahtuu. Ja kaikki puhe mitä he puhuvat menee äänen vääristimen sekä automaattisten tulkkaus- ja kielenkääntö-ohjelmien kautta, jotta tuon operaattorin henkilöllisyyttä ei voitaisi paljastaa, eikä hän myöskään voi todistaa olevansa kyseinen henkilö, joka johtaa esimerkiksi vastasissioperaatioita jossain eteläisessä amerikassa.

Von Lettowin pääasiallinen kohde tietenkin oli Kairo-Kapkaupunki-rautatie, ja nykyisten sissien pääasiallinen kohde voisi olla esimerkiksi öljy- tai kaasuputki, mutta kuitenkin noiden kohteiden tyyppi on aivan samanlainen, ja tietenkin operaation kannalta voisi olla järkevää myös katkoa voimalinjoita, esimerkiksi asettamalla semtexiä voimajohtojen tukipilareihin, jotta saadaan aikaan mahdollisimman suuria sähkökatkoja. Tuo varmasti vaikeuttaisi noiden elektronisten laitteiden toimintaa, ja auttaisi noita sissejä tai terroristeja pakenemaan, koska esimerkiksi GSM-yhteydet eivät tuolloin toimi. Kun kenraali Von Lettow vaelsi miehineen Afrikassa Ensimmäisen Maailmansodan aikaan, niin hänellä oli sama toimintatapa kuin Toisen Maailmansodan partisaaneilla sekä kommandoilla, eli hän teki nopeita syöksyjä tuolle brittien elintärkeälle rautatielle, jonka kautta he huolsivat Välimeren operaatio-aluetta, ja asettivat dynamiittia tuon raiteen alle.

Britit omaksuivat tehokkaan vastasissitaktiikan, eli he lähettivät resiinalla liikkuvia nopeita partioita pitkin rataa, ja jos kiskoja oli vaurioitettu, niin sitten perässä tuli korjausjuna, missä oli suojaryhmä sekä korjausryhmä. Ja sitten tietenkin yritettiin noita sissejä ajaa takaa, tai joskus taas saksalaiset ampuivat junaa kranaatinheittimillä. Mutta kuitenkin brittien puolella oli tilanne se, että von Lettowin joukot kyllä onnistuivat liikkuvuutensa ansiosta voittamaan brittiryhmät, jokta lähetettiin hänen miestensä perään, mutta kun hän tuli sitten taas itse tärkeän kauppapaikan lähelle, niin silloin taas brittien tulivoima oli ylivoimainen.

Hän kyllä sai sitten eräästä kevyestä risteilijästä tykkejä, joilla oli pisin kantama, mitä koko afrikassa olleista tykeistä löytyi, mutta kuitenkin ammuksia oli tietenkin rajoitetusti. Tuosta miehestä olen tässä vähän aikaa sitten kirjoittanut, mutta itse olen sitä mieltä, että kyseinen henkilö on todella mielenkiintoinen tuttavuus historiasta, ja hän varmasti on ollut erittäin taitava sotilas, mutta kuten tiedämme, niin tuo mies ei saanut  Berliinistä tukea koko sodan aikana, joten he sitten eivät mikään kovin merkittävä uhka olleet noille ympärysvaltojen joukoille, vaikka toki tuossa operaatiossa monia iskuja, joissa brittien tappiot saattoivat olla moninkertaisia saksalaisten tappioihin nähden. Kuitenkin tuon miehen kehittämiä taktiikoita hyödynnetään edelleen monissa sissi- ja vastasissioperaatioissa.

espoonmetsa.blogspot.fi

Arktisilla alueilla tapahtuva öljyn sekä kaasun tuotanto lisääntyy, koska ilmastonmuutos on saanut mannerjään vetäytymään öljykenttien päältä.

Arktiset alueet sekä niiden hyödyntäminen ovat asioita, joista keskustellaan hyvin paljon, ja nyt asia tietenkin on enemmän esillä kuin koskaan ennen. Arktisilla  alueilla sijaitsee suuri osa vielä hyödyntämättömistä kaasu- ja öljyesiintymistä, joita on alettu vasta viimeaikoina vakavasti porata, ja syy tähän on ollut se, että tuo alue on erittäin vaikea toimintaympäristö. Arktisilla alueilla ei tätä ennen ole pystytty poraamaan öljyä sekä kaasua, koska tuo ympäristö on ollut ikijään peitossa, ja liikkuvan jään läpi poraaminen on ollut käytännössä mahdotonta, eli jää on kellunut meren pinnalla, ja sen takia porausputken vieminen merenpohjaan on ollut käytännössä mahdotonta, koska jään liike on rikkonut putken.

Mutta nyt tilanne on alkanut muuttua, koska ilmastonmuutos on aiheuttanut sitä, että ikijää on alkanut vetäytyä sekä Antarktiksen että Arktiksen eli Pohjoisen jäämeren alueella, ja sen takia myö uusia öljy- sekä kaasukenttiä on voitu avata yhä pohjoisemmaksi. Kiinnostusta arktisilla alueilla tapahtuvaan öljynporaukseen tietenkin on ollut aina olemassa kaikissa maissa, jotka ovat perustaneet tukikohtia noille jäälakauksille. Ja tietenkin kasvihuoneilmiö on tehnyt mahdolliseksi sen, että öljynporauslauttoja on sijoitettu yhä kauemmaksi pohjoiseen, missä eteen on tullut uusia ongelmia, jotka liittyvät porauslaitteiden turvallisuuteen.

Näet pohjoisella alueella mikrobitoiminta on melko vähäistä, ja jos tuolla kaukana arktisella alueella sattuu öljyvuoto, niin silloin  öljyntorjuntamikrobien käyttö on erittäin vaikeaa, koska ne eivät tuhoa veteen päässyttä öljyä tarpeeksi nopeasti, ja tuon takia niiden teho on vähäisempi kuin Meksikonlahdella. Samoin veteen valunut öljy jää kiinni jäähän sekä lumeen, jossa se sitten aiheuttaa myrkytyksiä. Kuitenkin öljyn tuotantoon käytettävän teknologian kehittyminen on mahdollistanut “mustan kullan” poraamisen ennennäkemättömän syvältä meren pohjasta. Tuo tekniikka perustuu sellaiseen kuin kelluva tuotantolautta. Eli tuotantolautta on se, mikä tuo öljyn markkinoille ja porauslautta taas tekee pohjaan reiän, mitä kautta öljyä otetaan ylös.

Vanhanaikaiset öljykentillä käytetyt tuotantolautat seisoivat meren pohjassa valtavan pitkien jalkojen päällä, ja tuo tietenkin rajoitti poraussyvyyttä. Mutta uuden tyyppiset tuontantoyksiköt kelluvat porauskohdan päällä meren pohjaan kiinnitettyjen nailonista- tai kevlarista valmistettujen köysien varassa. Nuo köydet on kiinnitetty ankkureihin, jotka pitävät tuota kelluvaa tuotantolauttaa paikallaan. Tuon porauslautan ympärillä on joukko porauspisteitä, joista öljyä tuodaan ylös pehmeää letkua pitkin, eli tuo lautta kykenee tuottamaan öljyä sekä kaasua useista pisteistä kerrallaan, ja tuotantoon tarvittava venttiilijärjestelmä sijaitsee meren pohjassa, joka lisää turvallisuutta. Tulevaisuudessa saatetaan käyttää myös kokonaan meren alla olevia tuotanlauttoja, joita hallitaan meren pohjassa mutkittelevien valokaapelien tai satelliittien kautta kulkevien viestiyhteyksien avulla.   

Tuolloin tuo laitteisto voidaan sulkea, jos kaasua tai öljyä ei voida kuljettaa markkinoille. Nuo lautat ovat pitkälle automatisoituja, ja niitä voidaan jo nyt operoida etäkäytön avulla maalta käsin, mikä tietenkin lisää turvallisuutta, sekä vähentää työvoimakustannuksia sekä helpottaa henkilökunnan rekrytoinnissa. Ja kaikki toimita tuon meren pohjaan sijoitetun yksikön ympärillä tapahtuu robottien avulla. Samoin myös arktisella maa-alueella sijaitsevia tuotantoyksiköitä voidaan käyttää vaikka öljy-yhtiön päämajasta käsin, ja tietenkin järjestelmää valvotaan tarkoin sekä valvontakameroiden avulla että tekemällä säännöllisin välein tarkastuksia noissa putkissa.

Eli niissä kulkee jatkuvasti pieniä robotteja, jotka kuvaavat mahdollisia hapettumia, koska jos vaikka kaasuputkeen pääsee ilmaa, niin seurauksena voi olla tuhoisa räjähdys. Kun puhutaan niistä ongelmista, mitä tuollainen syvänmeren poraus tuo eteen, niin kuten historiasta olemme oppineet on suurin ongelma tietenkin valtava paine, jonka takia esimerkiksi kaikki asennustyöt pitää tietenkin tehdä erikoisvälineillä.  Nuo välineet ovat erityisiä kauko-ohjattavia sukellusveneitä, joilla laitteisto asennetaan sekä sitä huolletaan. Kyseiset sukellusveneet muistuttavat hankajalkaista, koska niissä on ertyiset manipulaattorikädet, millä ne tarttuvat työkohteeseensa, ja niitä voidaan ohjata meren pinnalla olevista aluksista tai satelliitin välityksellä jopa tuhansien kilometrien päästä. Tuolloin ohjaaminen tapahtuu siten, että meressä on poiju, joka on varustettu modeemilla, ja tuo varsinainen sukellusrobotti on meren pohjassa, mistä se pitää yhteyttä tuohon poijuun joko valokaapelin tai suunnatun vedenalaisen modeemin avulla. Noiden laitteiden tekoäly on sen verran pitkälle kehitetty, että ne kykenevät itsenäiseen työskentelyyn, eli niiden ei tarvitse jatkuvasti olla yhteydessä operaattoreihin. Ja jos signaali katkeaa, niin niin silloin tuo robotti nousee pintaan etsimään yhteyttä uudelleen.

Valokaapelia käytettäessä pitää muistaa se, että tuo ohut kaapeli voi katketa, jos sitä puree vaikka hai, mutta sen ongelma on siinä, että tuo fyysinen kaapeli saattaa kietoutua  jonkun esteen ympärille, joten langaton LRAD-laitteeseen sekä modeemiin perustuva viestintäjärjestelmä olisi parempi tämän takia. Langaton järjestelmä antaa laitteelle liikkumavapautta sekä on muutenkin huolettomampi käyttää. Mutta nuo välineet ovat erittäin pitkälle kehitettyjä, ja niiden toiminta on melkein täysin autonomista, eli niissä käytetään saman tyyppisiä tietokoneohjelmia kuin Mars-luotaimissa, ja niiden voimantuotto perustuu polttokennoihin, joissa poltetaan hiilivetyä kuten maakaasua, jota kaasukentillä on paljon saatavilla. Eli tällaista tekniikkaa hyödynnetään noilla kaukaisilla öljy- sekä kaasukentillä, jotka sijaitsevat hyvin kaukana ihmisasutuksesta.

Lintua tai hyönteistä muistuttavien cyborgien käyttö esimerkiksi alueiden valvonnassa tai tiedon keruussa paikallisesta eläimistöstä

Taiteilijan näkemys kolibria muistuttavasta robotista
(Worldpress)

Cyborgien eli esimerkiksi lintua jäljittelevän robotin toimintaan liittyy ongelmia, jotka koskevat sen virransaantia. Kun ajatellaan sitä, että kyseinen väline jäljittelee ulkonäöltään lintua, niin perinteiset polttomoottorit paljastaisivat sen keinotekoiseksi. Yleensä ajatellaan että paristot tai akut olisivat hyviä tehon tuottajia, mutta niiden ongelma on siinä, että paristot ovat painavia ja kestävät vain rajoitetun ajan. Ne pitää kuitenkin aina välillä vaihtaa, ja se rajoittaa tuolloin koneiden autonomista toimintaa.

Toki paristoissa on sellainen etu, että ne ovat heti vaihdon jälkeen käyttövalmiita, mutta ne pitää ihmisen käydä vaihtamassa, ja esimerkiksi robottikolibrin tapauksessa nämä välineet olisivat hiukan painavia. Jos taas puhutaan esimerkiksi radioaktiiviseen kromiin perustuvien RTG-generaattorien käytöstä, niin tällaiset välineet tietenkin antavat rajattoman toiminta-ajan, mutta niiden hinta on varmasti korkea.

Kuitenkin esimerkiksi akkujen käyttö voisi vaikuttaa aivan hyvältä idealta, mutta akkujen käyttöä rajoittaa se, että nämä cyborgi-linnut joutuvat hiukan odottamaan akun täyttymistä, ja esimerkiksi litium-akku on hiukan epäkäytännöllinen tuollaisen kolibri-robotin voimanlähteenä. Mutta polttokennoilla päästäisiin varmasti kaikkein parhaaseen tulokseen, jos halutaan luoda robotti-kolibriparvi, joka toimii autonomisesti kohtalaisen pitkiä aikoja. Eli tuo laitteisto voisi käsittää lintua muistuttavia robotteja, ja vaikkapa kukaksi naamioituja tankkausasemia, joiden avulla nämä robottilinnut sitten tankkaavat hiilivetyvarastojaan.

Kuten kaikki tietävät, niin noiden polttokennojen polttoaine voi olla mitä hyvänsä hiilivetyä tai jopa vety kelpaa. Näin ollen voidaan leikillisesti ajatella, että noissa tankkauspisteissä olisi pieni automatisoitu viinatehdas, joka valmistaa 96 prosenttista alkoholia noiden robottien käyttöön. Ja kun niiden polttoaine on loppu, niin nämä keinotekoiset linnut käyvät sitten "juomassa" lisää polttoainetta oman voimajärjestelmänsä käyttöön. Eli ne toimivat kuin ilmatankkauskone, ja nuo robotit löytävät nämä tankkauspisteet niiden radiomerkkien perusteella. Kun ajatellaan esimerkiksi robottikolibreja tai robottihyönteisiä, jotka ovat sitä paljon pienempiä, niin silloin varmasti eteen tulee sellainen ongelma, että noiden välineiden tietojenkäsittelykapasiteetti on tietenkin melko pieni, joten niiden pitää saada tukea omalle rajalliselle tietokoneelleen.

Eli niiden mukana voisi toimia esimerkiksi paikallaan pysyvä serveri, joka sitten kommunikoi noiden lentovälineiden kanssa. Tai sitten ne voisivat kommunikoida vaikka toisella puolen maailmaa olevien keskustietokoneiden kanssa satelliittien välittämän kommunikaation avulla. Jos oikein villejä ajatuksia ajatellaan, niin noiden robottivälineiden mukana voitaisiin toimittaa myös robottitehdas, joka sitten voisi jopa valmistaa kyseisiä robotteja kenttäolosuhteissa. Tuollainen automatisoitu tuotanto-yksikkö voidaan naamioida vaikka hylätyksi rekan kontiksi, ja se voidaan sijoittaa metallihajottamon viereen. Kuten tiedämme niin tuo merkitsisi äärimmäisen välineen, eli elävää olentoa jäjittelevän laitteen valmistamista, ja jos pse pystyy tekoälyn ohjaamana tuottamaan robotteja, jotka kykenevät väkivaltaiseen toimintaan, niin silloin voidaan puhua laitteesta, joka saattaa vaarantaa kokonaisen ihmiskunnan.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Huumesotaa lennokkien sekä satelliittien avulla

LANDSAT-kaukokartoitussatelliitti
Kuva I

Oletetaanpa että metsästä löytyy huumekasviviljelmä. Eli joku henkilö sitten on päättänyt istuttaa esimerkiksi tyhjälle tontille vaikkapa ooppiumunikoita, joista hän sitten ehkä aikoo uuttaa ooppiumia, niin kyseessä tietenkin on näennäisen helposti ratkaistava rikos. Kyseessä on ooppiumin viljely, ja syytteen on törkeä huumausainerikos, jos tekijä jää kiinni. Mutta tekijä ei välttämättä olekaan niin helposti jäljitettävissä, kun amerikkalaisissa TV-sarjoissa annetaan ymmärtää. Näet nuo huumekasvit pitää kytkeä johonkin tiettyyn henkilöön, jotta häntä voidaan syyttää. Ja tuo huumeviljelmä sijaitsee usein muulla kuin noiden viljelijöiden itsensä omistamalla tontilla, ja se saattaa olla ikään kuin hylätty. Kytkeminen tapahtuu joko kuvallisen dokumentaation sekä muiden todisteiden avulla. Eli jos metsän yllä lentävä tiedustelukone havaitsee huumeviljelmän, ja sen kamerat kuvaavat tuota peltoa, niin noista filmeistä voidaan nuo huumeiden viljelijät tunnistaa.

Ja toki satelliitit sekä robotti valvontakoneet ovat korvaamaton apu noita peltoja etsittäessä. Eli Landsat- tai vastaava maatalousministeriön viljalajeja sekä peltojen kasvua  tarkkaileva satelliitti näkee omituisen aukion keskellä metsää tai sitten se havaitsee esimerkiksi naamiointiverkkoa, jolla peitetään melko suurta aluetta. Tuo verkko näkyy satelliittien infrapunakuvissa, koska se eroaa yhteyttävistä kasveista, ja usein viidakoissa käytetään keinokuitunaamiointia, koska luonnonkuidut kelpaavat eläinten ravinnoksi. Ja huumekasvipelto tietenkin on melko laaja alue, jonka peittämisessä tarvitaan melko suuri naamioverkko.

Naamiointikangas ei kelpaa tähän tehtävään, koska tuon kasvin pitää saada valoa, ellei sitten huumepomo halua vetää UV-lamppuja varten virtaa keskelle viidakkoa, joten hänen pitää hankkia melko suurikokoinen naamiointiverkko, jolla estetään tai pikemminkin vaikeutetaan lentokoneista tapahtuva havainnointia. Samoin huumeiden valmistuksessa käytettävät kemikaalit vievät tilaa, ja esimerkiksi autoihin tehtävät huollot sekä erilaiset kääpiösukellusveneet, mitä nuo miehet käyttävät saattavat saattavat sitten rakennella tietenkin saattavat aiheuttaa jokiin öljypäästöjä, joita seuraamalla viranomaiset voivat päästä noiden rosvojen jäljille.

Magdalena-joki Kolumbiassa
LANDSAT:in infrapunakuva
Kuva II

Mutta toki rikollinen haluaa valvoa tätä kallisarvoista viljelmäänsä, joten vartijoiden tilat tietenkin näkyvät lentokoneiden ja satelliittien ottamissa normaaleissa valokuvissa, ja tuon naamiointiverkon pitää tietenkin olla oikean väristä, koska liian tumma verkko nostaa taas pellon esiin väärän värikontrastin takia.  Mutta satelliitit sekä valvontalennokit käyttävät monitaajusspektrianalyysiä, jossa kamera kuvaa jokaisen spektriviivan taajuuden erikseen, ja noiden CCD-kameroiden avulla voidaan analysoida esimerkiksi kohteen alkuaineita.

Mutta kuten tiedämme, niin CCD-kamera muistuttaa toiminnaltaan hyönteisen silmää, ja jokainen kameran pikseli kuvaa vain yhtä valon aallonpituutta, jolloin kuva itseasiassa koostetaan monista eri kuvista, jotka voidaan ottaa aina infrapunataajuudesta UV-valoon. Ja kun operaattori painaa nappulaa, niin hän voi suodattaa kaikki haluamansa taajuudet pois, ilman että tehtävätaltiointi kuitenkaan kärsii. Toisin sanoen CCD-kuva koostuu oikeastaan useista päällekkäin olevista matriiseita, joita voidaan poistaa tai asettaa paikalleen kuvankäsittelyohjelmalla.

Lennokit sekä satelliitit toimivat kaikissa etsintäoperaatioissa yhdessä , eli satelliittien avulla etsitään metsistä mielenkiintoisia kohteita, joita sitten lennokit käyvät kuvaamassa. Noissa lennokeissa voi olla varustuksenaan laser- sekä maastoon pudotettavia mikrofoneja, joilla nämä laitteet keräävät tietoja alueella tapahtuvasta toiminnasta. Ja osa noista mikrofoneista voidaan ampua alueelle myös haulikoilla, ja niitä voivat käyttää sekä poliisimiehet ampumalla niitä esimerkiksi helikopterien ovista että robotit, joiden siiven alle on kiinnitetty konekiväärin asemasta automaattihaulikko tai nämä välineet voidaan yksinkertaisesti pudottaa maastoon.

CASPER 250 Mini UAV Unmanned Aerial Vehicle
Kuva III

Syy miksi puhun muuten valvontalennokeista, johtuu siitä, että nuo valvontalennot ovat kuolettavan tylsiä, mutta joskus huumekauppiaat ovat ampuneet noita koneita, joten nykyään nuo tehtävät annetaan yhä useammin erilaisille robottikoneille, joista osa on tehtävää varten varta vasten suunniteltuja välineitä, ja osa taas tavallisia pienkoneita, joihin on asennettu Predator-lennokin ohjauslaitteisto. Tuo lennokki tietenkin välittää kuvat tehtävästään reaaliaikaisesti poliisille tai asevoimille, ja samalla se taltioi tehtävänsä huolellisesti, jotta voidaan tarkastaa se, että kukaan ei ole poistanut nauhoituksista mitään osia.

Osa noista lennokeita on erittäin pieniä laitteita, joita lähetetään jopa operaattorin kädestä, kuten kuvassa kolme (Kuva III) oleva CASPER 250 miniatyyritiedustelukone . Nämä lelua muistuttavat miniatyyritiedustelukoneet ovat oikeastaan siis sähkökäyttöisiä lennokkeja, joita myydään joka lelukaupassa, mutta noiden lennokkien siivet ovat usein päällystettyjä kevyillä piiaurinkopaneeleilla, jotka on muotoiltu aerodynaamisesti siiven päälle., ja pienestä koostaan huolimatta nämä välineet voivat toimia autonomisesti, eli lentää haluttua reittiä ilman, että ihminen puuttuu sen toimintaan. Niiden tietokoneet saattavat olla oikeastaan GSM-puhelimia, joiden ohjelmisto on muutettu sellaiseksi, että se pystyy ohjaamaan tuon lennokin aerodynaamisia ohjauspintoja,  ja GPS-laite sitten auttaa tuota pientä lentokonetta lentämään haluttua reittiä, ja jos tulee pilvinen sää, niin silloin nämä miniatyyritiedustelukoneet voivat ladata akkuaan esimerkiksi tutkan tai radiomaserin avulla lentäessään tuolla viidakon yllä.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Teleskoopit sekä vastavakoilun, asetekniikan ja astronomian yhdistäminen

Kuvituskuvaa
Kuva I

Satelliitteihin kohdistuva tiedustelutoiminta on erittäin helppoa, koska siinä tarvitaan vain teleskooppeja, joita voidaan käyttää muuhunkin toimintaan kuten meteoriittien etsimiseen. Yleensä ihmiset kuvittelevat, että NORAD valvoo taivasta tutkalla, mutta todellisuudessa satelliittien sekä kiertoradalle mahdollisesti sijoitettujen FOBS (Fractional Orbital Bombardment System)-välineiden eli lähinnä satelliitteihin sijoitettujen ydinaseiden tunnistaminen on kuitenkin helpointa tehdä kaukoputkien avulla, koska tällöin satelliittista saadaan visuaalinen kuva, jota insinöörit voivat sitten tutkia, ja yrittää sitten selvittää, että onko tuohon satelliittiin liitetty jokin tappoväline kuten vetypommi. Toki myös tappajasatelliitti paljastuu valokuvista, koska siinä olevat ohjukset sekä kohteentunnistusvälineet näkyvät kuvissa.

Samoin tappajasatelliitti paljastuu usein siksi, että sillä on tehtävään nähden tarpeettoman suuri määrä antenneja, koska tuo satelliitti tarvitsee tehtävänsä edellyttämiin monimutkaisiin radan muutoksiin erittäin tehokkaita kommunikaatiolaitteita, jotka sitten takaavat tehtävän onnistumisen. Joskus tappajasatelliitti naamioidaan avaruusromuksi, mutta silloin siinä on usein esimerkiksi suppuun vedettyjä lautasantenneja. Noiden antennien tarkoitus on taata satelliitin moitteeton toiminta kriisitilanteessa, ja jos lautasantenni on auki, niin mikrometeorit voivat vahingoittaa sitä, jolloin sen avulla ei voida sitten tositilanteessa hoitaa tehtävän edellyttämää suuritehoista kommunikaatiota. Tuon satelliitin toimintaa voidaan häiritä ECM-eli elektronisilla häirintäjärjestelmillä, joiden avulla sen digitaalista viestintää häiritään, ja tuolloin satelliitti ei saa tarvitsemiaan ohjauskoodeja.

Epäilty neuvostoliiton  tappajasateliitti
Kuva II

Mutta tietenkin nuo tappajasatelliitit eli FOBS-laitteet voidaan tehdä sellaisiksi, että ydinpommi sijaitsee itse satelliitin rakenteen sisällä, jolloin tämä väline on todella vaarallinen, koska sen avulla voidaan tehdä nopea yllätyshyökkäys johonkin suurkaupunkiin. Tai jos kyseessä on EMP-ase, niin silloin se voidaan yllättäen räjäyttää kohdevaltion yllä, jolloin sen viestintälaitteet sekä tutkat ja muu elektroniikka tuhoutuu sekunnissa. Ja tuo EMP-satelliitti voidaan naamioida vaikka sää- tai tietoliikennesatelliitiksi, ja sijoittaa jopa vuosia aikaisemmin leijumaan tuohon pisteeseen. Ja kun operaatio aloitetaan, niin satelliitti saa sitten digitaalisen laukaisukoodin, jolla sen vetypommi räjäytetään.

Eli tuo vetypommi voidaan asentaa esimerkiksi sääsatelliitin sisään, ja kaikkein ikävin asia on se, että tämä STEALTH-tappajasatelliitti voi toimia normaalina sääsateliittina kaiken aikaa, jolloin epätavallinen kommunikaatio ei paljasta sitä. Samoin nuo satelliitin sisään asennetut vetypommit eivät näy ulkoapäin katsottuna. Kun puhutaan sää- tai tietoliikenne satelliiteista, niin nämä välineet sijaitsevat usein stationäärisellä radalla, jolloin satelliitti sijaitsee kaiken aikaa samassa asemassa Maapalloon nähden. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä olisi ihanteellinen asema esimerkiksi EMP-tappajasateliitillle, joka sitten kriisin sattuessa räjäytetään, ja EMP-pulssi tuhoaisi silloin suuren joukon kommunikaatiosatelliitteja, joiden avulla esimerkiksi strategiset ohjussukellusveneet, eli SLBM-laivueet saavat saavat laukaisukoodinsa, sekä ohjusten taistelukärjet saavat kohteensa. Samoin taktiset ydinaseet saavat noiden satelliittien avulla ohjeensa ja muutenkin noiden aseiden toiminta on samanlaista kuin merivoimien strategisten aseiden toiminta.

Satelliitteihin piilotettu ydinase kuitenkin paljastuu sen gammasätelyn takia, ja silloin voidaan käyttää gammasensoreita sen paljastamiseen. Eli kauas kuuta kiertavälle radalle voidaan lähettää gammakameralla varustettu satelliitti, joka sitten näkee kiertoradalle sijoitetut ydinaseet erittäin helposti. Ongelma on sitten siinä, että jokainen maailman satelliitti on periaatteessa tappajasateliitti, eli ne voidaan ohjata hyvin nopeasti toista satelliittia päin, jolloin molemmat tietenkin tuhoutuvat. Mutta jos mikä vain kappale ohjataan esimerkiksi FOBS-asetta vastaan, niin se tuhoaa kohteen täysin. Tämä tarkoittaa sitä, että tavallisessa satelliitissa voi olla "tappo-optio", mikä tarkoittaa sitä, että siihen kytketään vain riittävän suurella polttoainekapasiteetilla varustettu raketti-osa, joka sitten mahdollistaa radanvaihdot, ja satelliitti voi silloin toimia muissa tehtävissä, ennen kuin se lähetetään "kamikaze"-tehtäviinsä.

kimmonsivu.blogspot.fi