Elias Lönnrot on hyvä esimerkki siitä, miten tutkijan kuuluisi toimia kerätessään tietoa

Elias Lönnrot tunnetaan maailmalla Kalevalan eli maamme kansalliseepoksen kokoajana, joka Kajaanin piirilääkärinä ollessaan keräsi tuota teosta varten todella paljon runoja, joista syntyi sitten maamme sielu, kuten joidenkin ihmisten on tapana sanoa. Joidenkin ihmisten mielestä Lönnrot ei omistanut oikeuksia Kalevalaan, ja ehkä tässä asiassa olisi hyvä hiukan miettiä tekijänoikeuksia, nimittäin se että Lönnrot sanoi itsensä keränneen noita runoja merkitsemällä ne muistiin ei sinällään ole mikään plagiointi, vaan hän kyllä tämän asian varmasti on kertonut. Eli kyseessä oli kulttuurin tutkimukseen liittyvä työ, missä kartoitettiin maamme tai suomalaisen kansan perinteitä, mutta kuitenkin jotkut ihmiset joskus huomattavat siitä, että tiesivätkö nuo runonlaulajat sitten, että tuo kirja julkaistaan, ja olisiko Lönnrotin pitänyt maksaa heille tekijänoikeuksista?

Se on kysymys, minkä olen joskus aikaisemmin tänä keväänä esittänyt, mutta kuten tiedämme, niin Lönnrot ei noita runoja koskaan itse väittänyt keksineensä. Hänen mukaansa nuo runot ovat kulkeutuneet sukupolvien ajan noiden miesten ja naisten suvuissa. Kuitenkaan syy Lönnrotin matkusteluun tuolla “runokarjalana” tunnetussa paikassa johtuu muista syistä kuin halusta pelastaa kansamme kulttuuriperintö. Nimittäin Lönnrot oli valtion virkamies, joka sitten teki tuolla alueella kartoitusta alueen sosiaalisista sekä taloudellisista oloista, jotta tsaarin eli suomen suuriruhtinaan tiedot alueesta paranisivat, ja samalla hänen virkamiehensä voisivat päättää siitä, että itä alueella sitten tullaan tekemään.

Jos väestö olisi sopivan köyhää mutta raitista, niin heille voitaisiin tarjota mahdollisuus palvella tsaarin armeijassa. Mutta jos tuolla alueella sitten olisi niitä sosiaalisia ongelmia, niin silloin nuo alueen lapset voitiin ottaa huostaan, ja heistä kasvatettaisiin tsaarin santarmeja, joiden tehtäviin kuuluisi esimerkiksi mielenosoitusten tukahduttaminen. Kun puhutaan siitä, miten esimerkiksi nykyaikaisen tutkijan työ poikkeaa Lönnrotin ajan tutkimuksista, niin tietenkin metodologia on aivan sama. Ihmisiä kannustetaan tuolloin avautumaan tutkijoille, ja kertomaan heille tarinoita oman alueensa perimätiedosta. Tuota metodologiaa käyttävät muuten myös poliisit, jotka esiintyvät joskus kansantarinoiden kerääjinä hankkiessaan tietoja jostain rikoksista.

Samaa tekevät myös esimerkiksi NICAP:in kaltaisten järjestöjen tutkijat, jotka tietenkin hankkivat ihmisiltä tietoja esimerkiksi taivaalla näkyvistä valoista sekä oudoista esineistä. Tutkijoiden tehtävänä on selvittää myös sellaisia asioita, miksi jonkun paikan nimi on “Vesikansa”, vaikka se on sisämaassa oleva kunta. Mielestäni nimi “Vesikansa” on sikäli sopimaton tuon alueen nimeksi, että sillä ei ole näennäisesti mitään tekemistä alueella olevien luonnonmuodostumien tai muiden erityispiirteiden kanssa, jonka avulla sen synty voitaisiin jäljittää alueella vallitsevaan silmiinpistävään piirteeseen.

Toki Turku ja Hamina ovat sikäli erikoisia, että tuon kaltaiset nimet ovat keinotekoisia, ja esimerkiksi “Hamina” on oikeastaan ilmeisesti väännetty sanasta “Havina”, mikä saattaa merkitä sitä, että jos kaupungin nimen ovat antaneet venäläist, niin se ehkä tulee sanasta “Historian havinaa”. Tämä ehkä tarkoitti sitä, että kun jälkeen jos venäläiset pääsisivät tuon kohteen yli, olisi Ruotsin valta maassamme “historiaa”. Vesikansan tapainen paikannimi tietenkin olisi sopivampi meren lähellä olevalle kunnalle tai alueelle, koska tuolloin nimi voitaisiin jäljittää johonkin kalastajiin tai muuten pitkään merellä oleviin heimoihin tai kansoihin, mutta tuo asia on varsin erikoinen siksi, että se on annettu sisämaassa olevalle kunnalle. Tuossa kunnassa ei muuten ole mitään kovin suuria järviä, mikä sitten selittäisi tuollaisen omituisen nimen.

Yleensä kunnan nimi tulee jostain paikasta tai muuten silmäänpistävästi näkyvästä  asiasta. Vesikansa on näet sellainen nimi, mikä tulee ilmeisesti jonkun alueen kansan huomiota herättävästä  piirteestä, mutta miten tuollainen sana kuin “Vesikansa” on päätynyt Etelä-Suomessa sijaitsevan kunnan nimeksi on merkillinen asia. Kun puhutaan kunnan nimeämisestä niin tietenkin se saa nimensä joko jonkun lääninherran mukaan.

Eli kun aluetta nimetään, niin ensin katsotaan historiasta, että olisiko siellä joku henkilö tai asia, mikä on ollut vakiintuneesti käytössä tietystä maa-alueesta. Ja kun Ruotsin kuningas antoi aatelisille maita lahjaksi, niin silloin jos aluetta ei oltu nimetty valmiiksi, niin se sai nimen tuon aatelismiehen mukaan. Joten olisiko sitten Helsinki saanut nimensä “Van (tai von) Helsing”-nimisen aatelismiehen mukaan?

Kas siinä vasta pulma, kun paikannimien historiaa aletaan jäljittää.  Sellainen nimi kuin Helsing muuttuisi kyllä ihmisten puhekielessä muotoon “Helsinki”, jos ajatellaan sitä, miten esimerkiksi karjalan murteessa “ng” muuttuu muotoon “nki”, jolloin Helsing muuttuisi muotoon Helsinki. Tämä kirjoitus on sitten vain ajatelma, mutta kuitenkin se panee ajattelemaan, että ehkä “Draculan” kirjoittaja Bram Stoker on tuntenut jonkun hollantilaisen nimeltään “Van Helsing”. Mutta toki hän on tuon nimen sankarilleen ottaa myös jostain 1800-luvun  turisti-oppaasta, missä esitellään tuolloin vielä Venäjän yhteydessä olleen alueen pääkaupunkia.

Kuitenkin tarinoita kerätään edelleen, ja tietenkin osa niistä on erittäin mielenkiintoisia. Kuitenkin vielä nykyäänkin tutkijat ovat paljolti tuollaisen Lönnrotin aikaan käytössä olevan työtavan varassa, vaikka tietenkin nykyään on olemassa erilaisia Web-sivuja sekä sähköposteja, joiden avulla voidaan suurelle ryhmälle lähettää lomakkeita, millä tietoja kerätään ihmisten perimätietona kulkevista tarinoista. Kuitenkin tuollainen lomake ei korvaa koskaan teemahaastatteluja, ja se että ihmiset avautuvat tutkijoille vaatii tietenkin asiallista käytöstä.  

Ajattelen usein sitä, mitä epäpätevät tutkijat ovat saaneet aikaan Tyynellä Valtamerellä, niin en usko että nuo epäeettisiä metodeja kuten oopiumin avulla tapahtuvia  uskotteluja siitä, että tutkija on joku jumala, on aiheuttanut sellaisia asioita, että joidenkin saarten rannikolla on vastassa nuolisade, jonka tarkoitus on häätää nimenomaan eurooppalaisia pois saarten rannoilta. Eli toiminnassaan epäeettisiä keinoja käyttävät tutkijat ovat hyvin ilmeisesti vastuussa siitä, että esimerkiksi erään saaren rannalla on vastassa kuolemantuomio sekä myös niistä ruumiista mitä tuo “sentinel”  heimo on tehnyt kyseisen saaren rannalla.  

http://tutkijantyo.webnode.fi

Tulevaisuudessa ehkä saamme joskus kontaktin vieraaseen sivilisaatioon, jolloin voimme ehkä lähettää matkaan myös SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence) luotaimia, joiden toiminta perustuu stealth-tekniikkaan

Jossain vaiheessa me ihmiset olemme lähdössä  matkaamaan tähtiin, ja ehkä sitten siellä kohtaamme toisen älykkään sivilisaation, joka myös uteliaasti tarkkailee sitä, mitä me teemme. Tuo hetki jolloin lähdemme kotiplaneettamme turvasta lopullisesti tulee eteen viimeistään  silloin, kun aurinko polttaa vetynsä loppuun, ja muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, joka polttaa Maan pinnan aavikoksi, tai vaikka me silloin voisimme muuttaa tunneleihin asumaan, niin jossain vaiheessa auringossa tapahtuu nova-purkaus, mikä tuhoaa maapallon, jolloin meille tulee eteen ajolähtö.

Tässä kirjoituksessa lähden siitä, että kun saamme kontaktin toiseen sivilisaatioon, niin me ihmiset olemme kuitenkin tuolloin se kehittyneempi sivilisaatio, jonka pitää tuntea vastuu siitä, että emme lähde tukemaan mitään sellaista kehitystä, jota emme voi hyväksyä. Eli emme saa silloin tehdä samaa virhettä, jonka eurooppalaiset tekivät Tyynenmeren saarilla ja lähteä tukemaan jotain harvainvaltaa tai luomaan itsellemme orjia, koska siitä seuraa myöhemmin ongelmia. Jos toinen sivilisaatio koostuu älykkäistä yksilöistä, niin jossain vaiheessa sen mitta tulee täyteen.

Älykkäät olennot oppiva mallioppimisen kautta, jolloin tuloksena voi olla sitten kapina, kuten kävi aikoinaan Faaraon Egyptissä, kun joukko orjia lähti pois tuosta maasta, joka ei heille muuta tarjonnut kuin raatamista, vaikka tietenkin aikoinaan tuo kansa oli sinne vieraaksi saapunut. Mutta kuitenkin tuossa tapauksessa kävi niin, että heistä tehtiin Egyptin alaluokka, joka kelpasi vain kaikkein vähä-arvoisimpiin tehtäviin. Ja tuolloin tietenkin sukupolvien ajan kestänyt sorto sai tuon kansan nousemaan herraansa vastaan. Joten myös kiitollisuudella on rajansa. Kun sivilisaatiot kohtaavat, niin kehittyneemmän lajin pitää tietenkin varmistaa tuon vähemmän kehittyneen lajin kohdalla kestävä kehitys, mikä tarkoittaa sitä, että heitä pitää auttaa itse ratkomaan ongelmiaan sekä kehittämään omaa tekniikkaansa, niin että he kasvaisivat lajiksi, joka osaa seisoa omilla jaloillaan.

Vaikka ihmiskunta ei juurikaan ole miettinyt sellaista mahdollisuutta, että me joku päivä rakennamme ehkä stealth-luotaimia, niin silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että ehkä joku päivä kuitenkin tuollaisen laitteen valmistamme. Tämä tilanne tulee ehkä eteen silloin, kun me ehkä joskus matkaamme tähtiin, ja joku meidän lähettämistä  luotaimista havaitsee sitten vieraan sivilisaation, joka sijaitsee jossain kaukaisella tähdellä, tai sitä kiertävällä planeetalla. Tuossa tapauksessa tietenkin me ihmiskuntana tulemme lähettämään tuolle tähdelle luotaimen, joka kykenee tarkkailemaan vierasta sivilisaatiota ilman, että sitä havaitaan.

Tuollaisen SETI (Search for Extraterrestrial Intelligence) luotaimen toiminta perustuu siihen, että se kykenee observoimaan kohdettaan ilman, että luotain häiritsee havainnoitavaa kohdetta. Tämä ajatus perustuu siihen, että me ihmiset olemme tuossa tilanteessa ehkä se kehittyneempi osapuoli, joka sitten joutuu toimimaan vastuuntuntoisesti tässä kuvitteellisessa kontaktissa. Ja tietenkin haluamme joka tapauksessa tarkkailla tuota sivilisaatiota hiukan, ennen kuin lähdemme esittäytymään heille, jotta mitään ikäviä yllätyksiä ei tapahtuisi.  Avaruudessa käytettävä stealth-tekniikka on siitä mielenkiintoinen asia, että vaikka sitä ei juurikaan mainita, niin siellä on mahdollisuus käyttää mitä erilaisimpia ratkaisuja, joita ei ilmakehässä toimivissa kappaleissa voida edes harkita.

Yksi kaikkein mielenkiintoisimmista malleista olisi rakentaa puhallettava avaruusasema, joka olisi pallon muotoinen. Sitten pallon pinnalle ruiskutetaan jäätä, mikä tekee siitä siitä asteroidin tai kääpiöplaneetan näköisen. Kuitenkin tuollainen pallomainen avaruusasema on siitä erikoinen, että siinä voi tietenkin olla myös moottorit, eli aluksen “navoille” voidaan asentaa rakettimoottorien suihkuputket tai MDD (Magneto Dynamic Drive) ionimoottori, joka vetää avaruuden ioneja tuon pallon lävitse. Kuitenkin jos ajatellaan avaruusaseman tai isokokoisen avaruusaluksen eroja, niin esimerkiksi 200-metriä pitkä avaruusalus voisi toimia myös avaruusasemana, jos se vain ajetaan pysyvästi jonkun planeetan kiertoradalle.

Avaruusasema ja avaruusalus ovat oikeastaan sama asia, mutta avaruusasema on vain jollekin kiinteälle radalle asemoitu avaruusalus. Tuollainen avaruusalus voisi muuten käyttää sellaista tekniikkaa, mitä olemme tottuneet näkemään stealth-lentokoneissa, eli sitä ei välttämättä olisi naamioitu miksikään asteroidiksi, vaan tuollaisessa aluksessa voisi olla esimerkiksi mikroaalto-säteilyyn perustuva  elektromagneettinen suojakenttä, joka sitten tuhoaa kappaletta kohti tulevat meteoriitit ja asteroidit, joita alus vetää poikkeuksetta puoleensa.

Aluksen runko voidaan päällystää tietenkin tietokoneruuduilla, jolloin se  sulautuisi taustaansa kuin kameleontti, koska aluksen toisella puolella oleva kamerajärjestelmä sitten luo vastakkaiselle puolelle kun siitä, mitä sen toisella puolella on, ja sen pinta voidaan peittää LCD-näytöistä koostuvalla mosaiikilla, joka päällystetään keinotekoisella timanttikerroksella. Tuon kuvittellisen aluksen  pinta pitää tietenkin peittää valokaapeliverkolla, joka muodostaa keinotekoisen tuntoaistin, jossa tapahtuvan taipumisen avulla tuo alus aistii pintaansa koskettavat kappaleet, jotta se voisi sitten varautua vaurioihin. Ja viestintä pitää sitten hoitaa laserien avulla, jotta alusta ei havaittaisi sen lähettämän radiosäteilyn perusteella. Tässä mielikuvitukseen perustuvassa kirjoitelmassa lähden siitä, että ihminen on se kehittyneempi sivilisaatio, joka kohtaa kehittymättömän “serkun”, joka sitten joutuu maan tiedemiesten tutkittavaksi.

Tämän sanamuodon valinnalla tarkoitan sitä, että tuo alus tietenkin olisi varustettu kehittyneellä tekoälyllä, ja sen toiminta olisi täysin automaattista, ja sillä olisi käytössään erilaisia apurobotteja, joiden tehtävänä  olisi korjata sen pintaa, ja tarpeen tullen myös rakentaa uusi alus, jos entiseen tulee ongelmia. Tuolloin puhutaan “Von Neumann”-tekniikasta, missä aluksella on valmius tuottaa itsestään  kopio, ja viimeisessä vaiheessa sen tietokone vain kopioi käyttöjärjestelmänsä sekä ohjelmansa tuohon kopioon.   

Tuollaisen aluksen ongelma nimenomaan havaitsemisen kannalta on se, että alus havaitaan ehkä siitä lähtevän infrapuna- eli lämpösäteilyn perusteella, joten sen rungossa täytyisi käyttää sellaista ratkaisua, joka perustuu termospulloon. Tuolloin aluksen sisäosat eli osat, missä miehistön käyttöön tehdyt  moduulit tai tietokoneet sijaitsevat voidaan rakentaa sellaisiksi, että ne ikään kuin leijuvat erossa aluksen ulkokuoresta, jolloin lämpösäteily ei siirry sen ulkokuoreen.

Oli alus sitten miehitetty tai miehittämätön, niin silloin tietenkin pitää sen saada sähkövirtaa toimiakseen. Ja tietenkin se voi pitää sisällään esimerkiksi syväjäädytetyn miehistön, jonka ruumiinlämpö on laskettu absoluuttiseen nollapisteeseen, jolloin heidän kaikki elintoiminnot on pysäytetty. Tuo tekee mahdolliseksi sen, että aluksen sisätilat voidaan pakastaa erittäin kylmiksi, jotta sen energiankulutus olisi vähäisempää.

Näet kun puhutaan matkasta tähdeltä toiselle, niin aikaa tuohon matkaan kuluu ehkä jopa satoja vuosia, jos alus etenee avaruudessa valonnopeudella, ja silloin tietenkin myös ydinreaktorien polttoaine kuluu loppuun. Ja vaikka aluksella olisi käytössään itseään ylläpitävä fuusiomoottori tai tähtienvälinen ramjet, niin kuitenkin sen operointi planeettoja kiertävillä radoilla perustuu perinteisempään atomien halkeamista eli fissiota käyttävään reaktoriin, ja jos tuollaisten itseään ylläpitävän fuusiota käyttävien  rakettien rakentaminen onnistu, niin silloin pitää kehittää sellainen fuusio-rakettimoottori, jossa fissiorektori antaa tuon moottorin laserjärjestelmän tarvitseman sähkötehon, eli kyseessä olisi sitten niin sanottu “avustettu fuusio”, jossa tehohävikki kompensoidaan normaalilla fissiolla tuotetulla apuvoimalla, joka avaruussukkuloissa on toteuttettu polttokennoilla tai sukkulan päälle kiertoradalla avatuilla aurinkokennoilla, ja joka tunnetaan nimellä APU (Auxiliary Power Unit) .   

Tähtienväliset ramjetit ovat moottoreita, jotka imevät magneettikentän avulla avaruuden ioneja lävitseen, ja sitten tuon aluksen läpi johdettuun ionivirtaan suunnataan laserit, joiden avulla sen perään sytytetään keinotekoinen aurinko. Tuolloin alus tietenkin kerää energiaa talteen tuosta reaktiosta, mutta se pystytäänkö tekemään sellainen fuusiomoottori, joka kehittää enemmän energiaa, kuin sinne johdetaan on eri asia.

Ja missään nimessä tuollainen fuusioon perustuva moottori ei tee aluksesta stealth-laitetta, vaan sen ulkopuolella palava keinotekoinen aurinko olisi sitten helppo havaita. Eikä aurinkokunnissa ole niin paljoa vetyioneja, että ne riittävät ruokkimaan fuusiota, jolloin aluksen täytyy käyttää konventionaalista ydinreaktoria toimiessaan jossain aurinkokunnassa. Sitten kun alus lähestyy kohdettaan, sen elossapitojärjestelmä alkaa herättää tuota miehistöä nostamalla ruumiinlämpöä hyvin hitaasti eli noin 0,5 astetta tunnissa, jotta solut eivät hajoa kun tuota henkilöä herätetään. Ja kun lämpötila on kohonnut tarpeeksi, niin silloin henkilö herätetään normaalilla tietokoneen ohjaamalla elvytyksellä.

Kun miehistö on aikoinaan pakastettu syväjäädytykseen, niin heidän rintaansa on asennettu elvytyskojeiden elektrodeja  sekä hengitysteihin putki, ja tuo kammio on tietenkin kytketty automaattisesti toimivaan elvyttämis-laitteeseen, joka sitten palauttaa heidän elimistönsä toiminnot normaaleiksi  kuin aika siihen tulee. Ja voidaan ajatella sellaista asiaa, että esimerkiksi joku henkilö pakastetaan tuollaiseen absoluuttiseen nollapisteeseen, jos hän saa tappavan sairauden, ja sitten odotetaan, että tiede keksii ratkaisun hänen ongelmiinsa. Kuitenkin aluksen sisäosien jäädyttäminen hyvin kylmäksi auttaa myös sen tietokoneita toimimaan tehokkaammin, eli jos koneiden lämpötila lasketaan lähelle absoluuttista nollapistettä, niin ne muuttuvat suprajohtaviksi kappaleiksi.

Kryo- eli syväjäädytys-tekniikkaa on ajateltu käytettäväksi myös sellaisissa tilanteissa, missä henkilö kohtaa äärimmäisen onnettomuuden, eli tuolloin tuo henkilö pudotetaan nestemäiseen typpeen, ja sitten hänet siirretään pakastettuna sairaalaan, missä ehkä sitten löydetään hoito tuohon kudostuhoon. Kylmätekniikasta olen kirjoitellut aina silloin tällöin, ja tietenkin voidaan sanoa, että tuollainen syväjäädytys-tekniikka tekee mahdolliseksi sen, että ihminen voisi tehdä aikamatkan siten, että hänet pakastetaan tuollaiseen nesteytetyllä -189 asteisella typellä täytettyyn säiliöön, ja sitten tulevaisuudessa herätetään henkiin. Mutta tämä tietenkin on vain sellaista kuvittelua, ja pohdintaa päivän ratoksi. ¨

http://setiluotain.webnode.fi