Oliko Troijan hevonen vain solutusoperaatiossa käytetty merkki?

Troijan puuhevonen tai hevonen on maailman kuuluisimpiin kuuluvia tarinoita, missä Odysseus miehineen meni puuhevosen sisään ja sitten avasivat tuon kaupungin portit päästäen Kreikkalaiset kaupunkiin. Tuon tarinan toki lähes kaikki maailman ihmiset ovat kuulleet, joten sen yksityiskohtiin en sitten lähde enää paneutumaan, vaan tässä sitten käsittelen sitä, miltä tuo salaperäinen puuhevonen olisi ehkä näyttänyt.

Se saattoi toki olla sellainen puuhevonen, minkä sisään meni yksittäinen mies, mutta tuollaista valtavaa hevosta esittävää patsasta olisi varmaan kyllä osattu epäillä juoneksi. Mutta yksittäinen mies olisi voinut katkaista kaupungin porttia sulkevan köyden hyvin helposti esimerkiksi kirveellä, joten kyseessä saattoi tietenkin olla sellainen kädessä kannettava leikkihevonen, jonka joku noiden Troijalaisten mukana kaupunkiin soluttautunut Kreikkalainen oli väittänyt löytäneensä tuollaisen "ylimykselle kuuluneen version" tästä myyttisestä hahmosta, ja sitä näyttämällä päässyt sitten portille, ja katkaissut porttia sulkevan köyden. Tai ehkä hevonen oli vain hänen vaatteisiinsa ommeltu merkki, jolla Kreikkalaiset varmistivat toverinsa uskollisuuden, eli jos tuo mies ei olisi tehnyt, mitä oli luvannut, niin silloin tietenkin he olisivat voineet huutaa tuon merkin olevan heidän miehellään, joka olisi ehkä tappanut jonkun Troijan ylimyksistä.

Kyseinen tarina on siis pääpiirteittäin sellainen, että Kreikkalaiset uskottelivat Troijalaisille että heidän uskonnossaan palvottiin hevosia, ja sitten he rakensivat onton puuhevosen, jonka nuo Troijan asukkaat veivät kaupunkiinsa, ja jonka avulla Kreikkalaiset onnistuivat sitten valtaamaan kyseisen kaupungin . Kaikki jotka ovat käyneet Turkissa katselemassa Troijan raunioita ovat nähneet siellä tuon onton kyhäelmän, joka on yksi niistä malleista, mitä puuhevonen ei aikoinaan olisi voinut olla.

Sellainen kyhäelmä ei varmasti olisi vakuuttanut yhtään ketään, eivätkä myöskään Odysseuksen miehet todennäköisesti olisi tällaista edes käyttäneet, koska jos heidät olisi havaittu, niin tuloksena olisi ollut ehkä se, että hevosen alle tehdään nuotio, ja nuo Kreikkalaiset sitten olisivat palaneet kuoliaaksi. Tuon takia en oikein usko, että Kreikkalaiset olisivat tuon esineen sisään menneet, vaan että kyseessä olisi ollut melko pieni, ehkä kentauria esittävä patsas, jonka sisällä olisi puulaatikko, ja sen pinta olisi tehty kipsistä. Tai sitten koko patsas olisi tehty ontoksi, ja uskoisin että sen sisälle oli kätketty keihäänkärkiä.

Se miten Troijalaiset saatiin viemään tuo esine omaan kaupunkiinsa saattaa liittyä siihen, että noiden patsaiden sisään oli tuossa tarinassa kätketty kultaa, eli armeijan palkkarahat olivat Troijalaisten joukkoon laskettujen tarinoiden mukaan noissa patsaissa. Ja silloin tietenkin nuo Troijalaiset lähtivät ikään kuin pimittämään tätä saalista tavallisilta kaupunkilaisilta, joiden sekaan saattoi sitten soluttautua paimeniksi naamioituneita Kreikkalaisia. Syy miksi paimenet päästettiin kaupunkiin liittyy sitten tietenkin voitonjuhlaan, eli kun piiritys oli päättynyt, niin silloin tietenkin kaupunkia sekä sen puolustajia varten järjestettiin juhla, missä lammasta syötiin sekä viiniä juotiin.

Ja vaikka nuo lampaat sitten tutkittiin, niin noiden paimenten keppejä ei kukaan huomannut. Sitten nuo Kreikkalaiset vain hiipivät tuon patsaan viereen, ja rikkoivat sen. Tämän jälkeen ilmeisesti Spartalaiset raivasivat tiensä kaupungin portille sekä avasivat sen. Juopuneista puolustajista ei ollut vastusta Kreikkalaisille, jotka sitten surmasivat nuo onnettomat viimeiseen mieheen, tai niin ainakin Homeros tiesi kertoa. Sitä miltä tuo hevonen sitten näytti, on tietenkin jäänyt kertomatta. Troijan hevonen on inspiroinut monia elokuvia sekä esimerkiksi hyöty-ohjelmaa, joka sisältää viruskoodien rivejä kutsutaan nimellä “troijan hevonen”.

Jos olette nähneet elokuvan Star Wars, missä eräs robotti tunkeutuu Kuolemantähteen, niin siinä voisi olla modernin “troijan hevosen” ainekset. Eli kun tuo ehkä siivoukseen tehty robotti lähtee kulkemaan tuon avaruusaseman sisällä, niin se tietenkin lataa aseman pohjapiirroksen itselleen. Ja sitten samalla se voi huomaamatta asentaa päivityksen taisteluaseman tietokoneisiin, mikä ehkä hidastaa sen puolustusjärjestelmän toimintaa tai saa laserjärjestelmän ylikuumenemaan, mikä tarkoittaa sitä, että tämä järjestelmä saa laserin ampumaan liian nopeasti tai estää noiden laserien tarkan tähtäämisen.

Tässä sitten vain kirjoitan elokuvan kautta siitä, mitä tuollainen hienovaraisesti tehty virus voisi aiheuttaa esimerkiksi ilmatorjuntaohjuksille. Toisin sanoen jos tuo skenaario siirretään vaikkapa johonkin ohjusristelijään, niin silloin esimerkiksi niiden asejärjestelmien koodattuihin avaimiin voidaan asettaa viruskoodi, joka on muuten oikeanlainen ohjelma, mutta tuolla ohjelmalla ei ehkä ole kykyä käsitellä desimaalilukua.

Eli toisin sanoen “Float” on korvattu “Integgerillä”, kuten ohjelmoijat sanoisivat. Tuollainen virus voisi helposti lävistää noiden järjestelmien palomuurin, ja silloin ei tietenkään esimerkiksi IT-ohjusten tähtääminen ole kovin helppoa, koska ohjuslavetti sekä ohjus itse ymmärtävät tuolloin vain tasa-asteet, eivätkä kykene lentämään kymmenesosa-asteen tarkkuudella. Tai sitten CIWS eli ohjustorjuntaan tarkoitettujen konetykkien ohjausohjelmistoon tehdään sellainen muutos, että nuo aseet eivät hyökkäyksen sattuessa lopetakaan ampumista, vaan ampuvat ammusvarastonsa loppuun, mikä tietenkin altistaa koko aluksen hyökkäykselle.

Tuollaiset hyvin hienovaraisesti rakennetut haittaohjelmat ovat hyvin vaarallisia, koska virustorjunta ei ehkä huomaa niissä olevaa koodia, joka tekee esimerkiksi laitteen tarkasta ohjaamisesta mahdottoman. Eli tällaisten ohjelmien avulla voidaan aiheuttaa korvaamatonta vahinkoa esimerkiksi lääketehtaille sekä hienomekaniikan alan teollisuudelle. Tuolloin käytössä ei ole varsinaisesti mikään sellainen ohjelma, joka tuhoaisi yhtään mitään, vaan ohjelma joka lisää laitteen epätarkkuutta.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Kuinka Aristoteles kohtasi vaikean oppilaan nimeltään Aleksanteri Suuri

Suurin kreikan filosofeista oli nimeltään Aristoteles, ja se että onko tuo mies oikeasti ollut olemassa on kysymys, johon voidaan viitata kääntämällä hänen nimensä eli “Aristos” tarkoittaa erinomaista ja “Telos” loppua. Se että miksi epäilen, että kyseessä saattoi olla pikemminkin ryhmä miehiä, johtui siitä, että hän uskalsi opettaa Aleksanteri Suuren kaltaista suurta kuningasta, joka oli kuitenkin kuuluisa tuittupäisyydestään. Kaikki nuoret miehet ovat jotenkin ailahtelevaisia, mutta Aleksanterin kohdalla tuo ailahtelevaisuus teki hänestä erittäin vaarallisen, koska kyseessä on kuningas, joka on rajaton yksinvaltias.


Kun mietitään Aleksanterin suhdetta Kreikkaan, jonka hänen isänsä oli valloittanut, niin hän teki aikoinaan erittäin ikävän virheen. Hän päästi kreikkalaisen filosofin opettamaan itseään, ja tuolloin pitää muistaa se, että jokainen nuori mies on samalla vaikutuksille altis, joten tietenkin myös Aristoteleella oli häneen suuri vaikutus, vaikka moni ajatteli varmasti, että tuo kreikkalainen saattoi ikään kuin käännyttää Aleksanterin omaa kansaansa eli makedonialaisia vastaan. Todellisuudessa Aleksanteri oli erittäin vaarallisessa tilanteessa, koska hän ei jostain syystä ymmärtänyt sitä, että tuo mies saattoi olla vihattu kreikkalaisten parissa.


Ja jos esimerkiksi Aristoteles sanoi, että Aleksanterilla on vihollisia kaukana, niin hän ei varmasti tarkoittanut mitään Indus-virralla olevia vihollisia. Hän saattoi tarkoittaa tuolla sanalla esimerkiksi sitä, että Aleksanterin kaukaiset sukulaiset saattoivat juonia häntä vastaan. Tai sitten hänellä oli tavallisen kansan keskuudessa vihollisia, joilla oli pääsy palatsiin. Oli miten oli, niin nuo viholliset eivät olleet hänestä fyysisesti mitenkään kaukana, mutta heihin oli valtaistuimelta erittäin pitkä matka. Kuninkaan käsi ei ulottunut kalakojuihin tai satamien porttoloihin, joissa tuota miestä vihattiin oikeasti.


Kun Makedonia oli valloittanut Kreikan, niin se samalla pakotti kaupunkivaltiot omaan liittoumaansa, ja totta kai siitä tuli myös kuluja. Eli kuten varmaan arvaatte, niin nuo kaikki maksut sitten revittiin tavallisten ihmisten selkänahasta. Samoin monille kreikkalaisille oli käsittämätön ajatus siitä, että he palvelisivat samassa armeijassa noiden valloittajiensa kanssa. Mutta kuten tiedämme, niin Aristoteles saattoi puhua myös symboleilla, jotka hän oletti sitten toisten ymmärtävän. Se oli tuon suuren filosofin akilleen kantapää. Hän kuvitteli kaikkien ihmisten olevan omalla tasollaan.


Se että hän oli kreikkalainen oli tietenkin monista ihmisistä kiusallista, varsinkin jos hän opetti kuningasta, joka oli tietenkin valloittanut tuon filosofin kotimaan. Mutta toisaalta hän oli kotoisin Ateenasta, jonka Sparta oli alistanut hiukan aikaisemmin, ja ehkä siksi tuo mies suostui opettamaan Aleksanteria. Hän saattoi nähdä makedonialaiset jonkinlaisina vapauttajina, jotka puolustivat Ateenaa Spartalaisia vastaan, mutta olisiko ollut niin, että Aristoteles näki myös Ateenassa syyllisen sotaan, joka tuhosi helleenisen kulttuurin melkein täysin?


Kun ajatellaan sitä, että Aristoteles kutsuttiin opettamaan Aleksanteria, niin hän varmasti näki edessään haasteen, jonka veroista ei hänen eteensä koskaan tulisi. Kuitenkin Aristoteleen piti jotenkin suojata itseään siltä varalta, että Aleksanteri olisi väkivaltainen häntä itseään kohtaan, joten siksi uskoisin, että Aristoteles hoiti opetuksen välikäsien kautta, jotta tuo suuri filosofi ei menettäisi henkeään tuon kuninkaan saadessa raivokohtauksen. Joten tuo asia tietenkin panee arvailemaan sitä, että olisiko ollut niin, että Aleksanteri sitten ollut edes tietoinen siitä, kuka hänen opettajansa itseasiassa oli.


Samoin saattaa olla niin, että myös Aleksanterin henkilöllisyys ei ollut Aristoteleen tiedossa, jotta hän voisi viedä projektinsa päätökseen kunnialla. Ja saada ehkä tuon nuoren kuninkaan ymmärtämään paremmin erilaisia asioita, jotka sitten olivat valtion hallinnossa tärkeitä. Kun Aristoteleen serkku sitten surmattiin Aleksanterin sotaretken aikana, niin silloin linkki hänen sekä kuninkaan välillä katkesi, ja ehkä tuo tarkoitti sitä, että tuo suuri filosofi ei saanut yhteyttä oppilaaseensa.

Eli he sitten kommunikoivat erilaisten koodien avulla, jotta kukaan ei saanut tietää heidän keskinäisestä suhteestaan. Eivätkä he edes itse olleet tästä suhteesta tietoisia, ja kun tuo Aristoteleen serkku kuoli, niin silloin katosi hänen hallussaan oleva kooditaulu, jonka toinen osa oli Aristoteleen luona olevan yhteyshenkilön käsissä, ja tietenkin oli välimies, joka käänsi merkistöt toiselle kooditaululle, jotta noiden viestijöiden henkilöllisyys jäisi salaiseksi. Ja jos toinen linjan päissä oleva kooditaulu sitten tuhoutui, niin silloin välitaululla ei tehnyt mitään, ja Aleksanteri ei pystynyt viestimään opettajansa kanssa.

charelesfort.blogspot.fi

Mitä sana "oraakkeli" mahtoi tarkoittaa muinaisessa Kreikassa?

Kun muinaisessa Kreikassa puhuttiin oraakkelista, niin silloin ei yleensä tarkoitettu mitään erityisiä ennustuksia, vaan sellaisia merkkejä , jotka kertoivat, että oliko esimerkiksi kansa jonkun sotaretken takana, sekä sitä että pidettinkö jotain henkilön saamaa etuutta oikeastaan oikeutettuna etuna. Eli sana "oraakkeli" oli henkilö, peitetty käsky tai tarina siitä, että jumalat tukivat hallitsijaa, joka tarkoitti lähinnä armeijan  komentajana toiminutta henkilöä. Samoin oraakkelien avulla etsittiin sitä, että oliko joku sitten pettänyt tuon armeijan tai henkilön. Oraakkeli saattoi esimerkiksi olla jokin tiedustelupalvelu tai "gallup" jolla ihmisiltä oli kysytty sitä, että kokivatko he ehkä jonkun sotaretken tai muun toiminnan tarpeellisena. Kun Kreikassa kysyttiin asioita jumalilta, niin silloin käännyttiin kyseisen jumalan pappien puoleen, ja heiltä sitten kysyttiin esimerkiksi mahdollista hoitoa luunmurtumiin, ja tämä toiminta tietenkin oli Apollon eli parantajan omaisuutta, ja tuon jumalan papit sekä papittaret ovat nykyään lääkärien ammattikuntaan kuuluvia.

Toki joku saattoi nostaa oraakkelit ihmistä vastaan esimerkiksi lahjomalla mellakoitsijoita kadulle tai lupaamalla heille rahaa, mutta kun nuo oikeat oraakkelit sitten kertoivat sen, mitä he olivat nähneet, niin silloin kuningas sai heti tietää merkistä, että puhuiko oraakkeli totta, ja samalla näytettiin esimerkiksi käden liikkeellä, tai kääntämällä joku esine ympäri, että pitikö oraakkelien neuvoja kuunnella, tai pitikö kuninkaan tehdä toisin kuin mitä tuo mies tai nainen sanoi. Joskus oraakkeli tarkoitti myös vastustajista hankittuja tiedustelutietoja, kuten esimerkiksi keihäiden pituutta tai muita tärkeitä asioita, kuten sitä että vastustajan hovissa oli henkilö, joka suostui myrkyttämään hallitsijan tai muuta vastaavaa.

Kun puhutaan myrkyttämisestä, niin se oli erittäin vaarallista, koska kuninkaat käskivät ruuan tarjoajaa syömään itse omasta annoksestaan. Mutta jos löytyi kuolemansairas- tai itsemurhaan valmis mies, joka suostui maistamaan esimerkiksi pärskäjuurta eli ottamaan myrkkyä kuninkaan edessä, niin silloin kuninkaan turvatoimet voitiin ohittaa, ja hänet myrkyttää melko helposti. Yleisin tapa tehdä toisin oli se, että jos oraakkeli neuvoi perääntymään, niin silloin piti hyökätä. Mutta myös silloin kun merkkiä ei näytetty, oli esimerkiksi mielenosoitus helposti tulkittavissa maksetuksi, jos meno kadulla oli jotenkin innotonta. Samoin oraakkelia voitiin epäillä maksetuksi, jos hän antoi neuvoja, jotka eivät olleet kenenkään edun mukaisia. Oraakkelit olivat virallisesti kuninkaiden neuvonantaja, mutta todellisuudessa he olivat lähinnä kansallista turvallisuusneuvoston oleva elin, jonka antamat neuvot oli syytä ottaa vakavasti.

Näet he olivat oikeastaan noiden kuninkaiden esimiehiä, joten jos kuningas vastusti oraakkelia, niin hänet saatettiin myrkyttää sen takia. Oraakkelit varoivat aina suututtamasta asiakastaan, ja siksi he peittivät tuon komennon puhumalla esimerkiksi jumalista, kun he alkoivat komentaa tuollaisia Leonidaksia, joiden hipiä ei ehkä olisi kestänyt suoraan esimerkiksi Spartan filosofien nimissä annettuja käskyjä. Samalla suoraan kuninkaalle annettu määräys olisi saattanut oraakkelien itsensä väärään, koska jos se että he itse olisivat jotain sotaa ehdottaneet tulisi ilmi, niin joku olisi voinut silloin tajuta, että kuningas oli pelkkä sätkyukko, joka sopi tietenkin likaisen töiden tekijäksi, ja kun hän työnsä oli tehnyt, niin silloin tuota miestä ei enää kaivattu missään.

Ja jos sota sitten oli tappiollinen, niin tietenkin kuninkaan piti tämä toiminta ottaa omiin nimiinsä, mikä tarkoittaa sitä, että tietenkään hän ei ollut uhrannut tarpeeksi Zeukselle tai sitten kuninkaan omissa toimissa oli vikaa, ja ainahan kansalle voitiin kertoa, että jumalat käänsivät kuninkaalle selkänsä, koska hän oli jotenkin toiminut elämässään väärin. Tuota tekniikkaa käytettiin silloin, kun hän kuoli. Eli kuten varmaan tiedätte, niin myrkky oli sellaisen kuninkaan loppu, joka aiheutti armeijoineen ongelmia valtiolle. Tämä tarkoittaa sitä, että armeija joka hävisi taistelun muuttui ongelmaksi, ja tuolloin tietenkin käytiin väittämään, että hän lähti sotaan omin päin. Todellisuudessa monet muinaisen Kreikan todellisista johtajista käyttivät valtaa peitellysti, ja jos kuningas eli sotilasjohtaja ei ollut varuillaan, niin hänet saatettiin murhata, tai koko hänen armeijansa pettää,ja keiton mukana tuli sitten tyräkkiä, jotta falangille ei tarvinnut maksaa mitään.

Tuo valta oli kauppiaiden sekä muiden rahamiesten käsissä, koska he maksoivat sepille sekä kouluttajille palkkiota, jotta he varustaisivat falangit tehokkailla miekoilla sekä keihäillä, ja myös kuninkaallisia tarinankertojia piti palkita, jotta he jaksoivat kirjoittaa tarinoita sankaripojasta, joka vähintään pelasti valtionsa erilaisten merihirviöiden sekä persialaisten käsistä, ja joka kuului vähintään suuren Zeuksen valittuun sukuun. Eli kun mietitään antiikin politiikkaa, niin toki nuo falangimiehet olivat mukavia takuumiehiä erilaisissa sopimuksissa, mutta muuten heitä ei sitten enää kaivattu takaisin kotiin, koska noita verisiä aseita sekä vaatteita ei kukaan halunnut enää nähdä kaduilla. Ja kuten me tiedämme, niin paras sankari on kuollut sankari, koska hän ei sitten enää koskaan tulisi vaatimaan mitään eikä kertomaan tarinaansa kenellekään. Kun mietitään sitä, että kun kreikkalaiset sitten aikoinaan uhrasivat jumalille, niin todellisuudessa he maksoivat noille miehille ja naisille palveluksista, mitä he kuninkaille tekivät.


Toki Apollon pappien palvelukset eli haavojen sitomiset eivät olleet mitään pieniä asioita, mutta jos esimerkiksi kansalle haluttiin kertoa, että kuningas oli jumalten valitsema johtaja, niin silloin tarvittiin Zeusta tai oikeastaan tarinan kertojia, jotka sitten kertoilivat kansalle ja kuninkaalle satuja siitä, kuinka hänen syntyessään kokkia laskeutui sekä syntymätalon että esimerkiksi Zeuksen temppelin katolle, ja tietenkin hänen mahtavuuttaan muutenkin koristeltiin, eli nuo tarinankertojat kertoivat, kuinka temppelien verhot repeytyivät kun majesteetti kiljaisi ensimmäisen kerran. Samoin he kertoivat tarinoita siitä kuinka salamat löivät taivaalla kun hän sanoi ensimmäisen ymmärrettävän sanansa. Oraakkelien tehtävä oli tuossa tapauksessa tukea hallitsijana, ja kertoa tuollaisia tarinoita sekä hänelle itselleen että myös kansalle. Näin sitten taattiin se, että jumalat eli käytännössä papit eli nykykielellä virkakunta pysyi tyytyväisenä, ja sitten he jaksoivat keksiä uusia asioita, joilla tuollaisia innokkaita falangipäälliköitä komennettiin.

charelesfort.blogspot.fi

Aleksanteri Suuri Makedonian kuningas sekä Filippos II:n poika ei ehkä edes itseään tunnistaisi häntä ylistävistä teksteistä

Issuksen taistelua kuvaava ornamentti Pompeijissa
Aleksaterin miehiä on saatettu tahallaan häivyttää
kuvasta. 

Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri on yksi antiikin tunnetuimpia sotapäälliköitä, jonka nimi kuuluu oikeastaan yleissivistykseen. Hän sai aikoinaan loistavan kasvatuksen, sekä erittäin tärkeän psykologisen valmennuksen tehtäviinsä, ja niihin kuului mm. tarinoita kahdesta kotkasta, jotka laskeutuivat hänen syntymäkotinsa katolle, ja muut jumalaiset ennusmerkit. Samoin hänen koulutuksestaan vastasi suuri filosofi Aristoteles, joka valmensi tuota sotapäällikköä tuossa tehtävässä, mikä oli hänen elämäänsä varten varattu. Kuitenkin Aleksanterin elämää varjosti aina epäilys siitä, että hän oli surmannut isänsä, koska epäili tämän estävän hänen pääsynsä kuninkaaksi tuohon maahan, joka oli voittanut Kreikan, ja hallitsi sen kaupunkivaltioita rautaisella otteella korintin liiton kautta, jonka ainoa ulkopuolinen valtio oli Sparta, ja uskoisin että Makedonia teki tuon teon siksi, että saisi tuon sotilasvaltion muuttumaan vihatuksi kreikkalaisten silmissä.

Kuitenkin Aleksanteri oli ehkä osittain propagandan uhri, koska hän saattoi uskoa tarinaa siitä, että kreikkalaiset olivat varauksetta hänen puolellaan, vaikka Makedonia oli valloittanut tuon maan vasta vähän aikaisemmin, ja siksi hän teki erittäin pahoja virheitä, jotka johtivat hänen valtakuntansa tuhoon kyseisen miehen kuoltua. Kun Aleksanteri Suuri lähti sotaretkelle, niin hän samalla jätti oman valtionsa puhdistamatta sisäisistä vihollisista, ja seikkaillessaan Intiassa, pääsivät nuo voholliset kasvamaan turhan isoiksi. Eli he ryömivät tuon nuoren soturin lähelle kuin käärmeet, ja iskivät häneen kun hän vähiten sitä odotti. Kuten tiedämme, niin Makedonian kuningas Aleksanteri lähti suurelle valloitusretkelleen kohdatakseen vihollisensa, josta häntä oli ehkä tiedotettu. Mutta samalla hän automaattisesti oletti vihollisensa olevan valtion, eikä minkään joukon, joka oleskeli hänen valtionsa alueella.

Se kuka Filippos II:n murhasi olisi saattanut löytyä Kreikasta, jossa Filippoksella oli paljon vihollisia, ja huhu siitä, että hän surmasi isänsä teki hänestä vaarallisen monien ihmisten silmissä, ja koska Aleksanteri oli erittäin nuori, niin hän oli samalla myös vaikutuksille altis. Ja samalla kuitenkin tuo nuori mies ei käsittänyt sitä, että hän oli monien tuttaviensa silmissä uhkaava varsinkin humalassa, ja Aleksanterin mielipuuhaa olivat suuret juhlat, joissa viini virtasi. Kuitenkin tuo yletön ryyppääminen sai hänet tuntumaan ystävistään erittäin rasittavalta, koska hän saattoi juovuksissa olla väkivaltainen, ja hyökätä seurueen kimppuun. Ja monet hänen ystävistään kohtasivat loppunsa silloin, kun tuo kuningas juovuksissa heilui miekkojen sekä keihäiden kanssa.

Kun puhutaan siitä, että Aleksanteri surmasi Aristoteleen serkun erään kapinan päätteeksi, niin hän samalla katkaisi välinsä Kreikassa oleviin neuvonantajiin, koska saattaa olla niiin, että nuo kreikkalaiset eivät tienneet että he neuvoivat kuningasta, ja nuo ohjeet annettiin kyseisille miehille välikäsien kautta, jotta he eivät pääsisi kehumaan sillä, että neuvoivat kuningasta. Ja koska tuo ensimmäinen mies oli kuollut, niin samalla myös hänen yhteytensä filosofeihin katkesi. Elli hän ei saanut enää neuvoja siitä, miten olisi pitänyt toimia missäkin tilanteessa. Kuitenkin myös hänen käytöksensä esimerkiksi Gordianin solmua avattaessa herätti lähinnä hilpeyttä, ja osoitti muiden silmissä Aleksanterin kypsymättömyyden, kun hän tuon solmun sitten leikkasi miekallaan auki, eli hän kyllä osasi olla lapsellinen, mikä varmasti teki hänestä erittäin helposti johdateltavissa olevan henkilön.

Tuo teko saattaa monista ihmisistä olla erittäin järkevä tai kuninkaallinen teko, joka symboloi käytännöllisyyttä. Mutta kuitenkaan en aivan usko, että tuo tehtävä oli ratkaistu silti kuinka se olisi pitänyt. Aleksanterin toiminta sotaretkillään kuitenkin merkitsi hänen loppuaan. Kun hän ylitti Himalajan, niin yhteys kotimaahan katkesi, ja sitten hän ei saanut varoitusta tulevista attentaattiyrityksistä. Kun hän sitten palasi Babyloniin, oli hän sitten saanut ennusmerkin kuolemastaan. Eli oliko se ehkä hiukan epäkunnioittava puhe vai mikä, mutta saattaa olla niin, että Aleksanteri aavisti saavansa kuolemantuomion. Ja kuten tiedämme, niin Aleksanteri Suuri ei ehkä ole koskaan tehnyt sitä, mitä hänen väitetään tehneen.

Eli hänen maineensa saattaa olla melko paljon tekaistu, koska tuon nuoren miehen lähellä taistelleet miehet saivat näin myös kultaa ja mirhamia. Mutta kun puhutaan siitä, millainen loppu hänellä oli, niin saattaa olla niin, että tuo mies ei edes silloin kauan sitten olisi tunnistanut edes itseään noista mahtavista taisteluraporteista. Saattaa myös olla niin, että hän on ollut tavallinen ylimys, jonka henkilöä käytetään hyväksi, kun esitetään taktisilta taidoiltaan taitava, mutta liian nuori sotapäällikkö.Tuota hahmoa on käytetty koulutuksessa siten, että kun kouluttaja on kertonut hänestä jotain, niin alaisen on kerrottava se, että missä Aleksanteri teki sitten virheitä. Osa noista tarinoista saattaa olla peräisin melko lailla eri ajalta, kuin milloin tuo mies oli oikeasti elänyt. Eli en usko että tuo mies edes itseään niistä tarinoista tunnistaisi. Toki hän oli ehkä erittäin taitava johtaja, mutta myöhemmin hänen mainettaan on kasvatettu lähes myyttisiin mittoihin, ja kun ajatellaan tuon miehen toimintaa, niin voidaan hyvin sanoa, että hän lähti sotaan kaukaisia vihollsia vastaan, mutta unohti palatsissaan olevat vihollisensa täysin.

charelesfort.blogspot.fi

Persialaissodista Peloponnessolaissotiin eli kirjoitelma siitä kuinka Sparta ja Ateena kokivat toisensa ideologisina vihollisina

Kuvituskuvaa

Persialaissotiin sekä sen jatkona olleiden Peloponnessolaissotiin johtaneiden asioiden takana oli siis tilanne, mikä syntyi, kun Persian joukot hyökkäsivät Kreikkaan. Ratkaiseva käänne tapahtui Salamiin meritaistelussa, missä Ateenan laivasto pysäytti Persian armeijan maihinnousuyrityksen. Tuo sota alkoi ensin niin, että sen jälkeen kun kreikkalaiset olivat saaneet Persilaisista helpohkon voiton Marathonissa, niin sitten Kreikka tai oikeammin Spartalaiset hävisivät kuuluisan taistelun Thermopylain solassa 480 eKr.

Tuossa solassa Spartan kuningas Leonidas johti kuuluisia 300 miestään viivyttääkseen persialaisia, jotta muut kreikkalaiset saisivat ryhmitettyä omat falanginsa.  Tuo Leonidaksen tappio johtui siitä, että eräs petturi oli sitten johtanut  persialaiset hänen linjansa taakse, mikä johti spartalaisten tuhoon. Kuitenkin tuolloin tuota tappiota käytettiin hyväksi persialaisten  propagandassa, eli vaikka kreikkalaiset voittivat Marathonin taistelun aikaisemmin 490 eKr. , ja heiltä meni siellä vain 192 miestä

Spartan kuninkaalla  Leonidaksella oli sitten ihan oikeus ajatella, että hänen huippukoulutetut ammattisotilaat olisivat selvinneet noista persialaisista ihan yksin, mutta kuten tiedämme, niin hän miehineen menehtyi tuossa taktisesti melko hyvässä paikassa, eikä heistä kukaan jäänyt henkiin kertomaan mitä siellä oli tapahtunut. Tuo tappio oli sitten sellainen, että se varmasti herätti joissakin ihmisissä epäilyksiä, ja Sparta oli silloin tietenkin maasodankäynnin taidossa Kreikan johtava valtio, ja tässä tilanteessa se sitten oli varmasti haluttu liittolainen. Kuitenkin Spartan mallia pelättiin, koska muut kreikan valtiot olivat sen huippukoulutetun armeijan edessä alakynnessä, ja koska Sparta oli oikeastaan neuvoston sekä kuninkaan hallitsema harvainvalta, niin se tietenkin teki tästä valtiosta Ateenan ideologisen vihollisen.

Kun noita valtioita verrataan keskenään, niin Spartassa on kuitenkin muutamia hyviäkin puolia, kuten se että siellä tuomioita luki ammattituomari, joka ainakin spartalaisten esittämässä versiossa olisi vapauttanut Sokrateen, joka sai Ateenassa kuolemantuomion puheidensa takia. Saattaa olla niin, että tuo filosofi olisi surmattu myös Spartassa, mutta kuitenkin tuosta ei voida koskaan olla varmoja. Spartalaisuutta ihannoidaan paljon, ja heidän "mustaa keittoaan" pidetään sotilaallisuuden vertauskuvana, ja spartalaiset tietenkin hakivat tuon keiton soppatykistä, jonka avulla neuvosto tietenkin heitä hallitsi. Eli kukaan sparalainen sotilas ei saanut osata valmistaa ruokaa, jotta heidät sitten voitiin surmata pärskäjuurella tai risiinin siemenillä, jota pantiin tuohon mustaan keittoon.

Ateenakaan ei ollut aivan niin demokraattinen kuin mitä se väitti olevansa, ja tuolloin äänioikeus oli vain täysi-ikäisillä syntyperäsillä ateenalaisilla miehillä. Ateenalaiseksi katsottiin siis vain henkilöt, joiden molemmat vanhemmat olivat ateenan kansalaisia, ja tuon kaupunkivaltion kansalaisia olivat vain hyvin harvat sen alueella asuvat henkilöt. Kuitenkin Ateena näytti paperilla paljon paremmalta kuin Sparta, jossa valta oli neuvostolla sekä kuninkaalla. Kun puhutaan Spartan erosta Ateenaan nähden, niin sen omaksuma malli oli kuitenkin melkein sama kuin Ateenan, paitsi että siellä ei sotapäällikköä valittu äänestämällä, kuten Ateenassa tehtiin. Ja kuten myöhemmin kävi selväksi, niin Ateena sortui Perikleen ja hänen poikansa jälkeen kansanhuudattajien valtakunnaksi. Kuten tiedämme niin Ateena oli tietenkin demokratia, mutta jostain syystä se käyttäytyi tyrannimaisesti omia valloittamiaan alueita kohtaan, ja se että Sparta hänvisi tuon kuuluisan Thermopylain taistelun, aiheutti sen, että Kreikasta tuli otollinen maaperä persialaisten propagandalle. Eli he saattoivat väittää että Ateenanlaiset olivat johtaneet nuo persian sotilaat Spartan linjojen taakse.

 Samoin he väittivät tietenkin, että syy sotaan oli se, että Ateena oli hyökännyt heidän kimppuunsa "ilman syytä". Ja kun tuota sotaa tarkastellaan hiukan lähemmin, niin se kyllä tuli Ateenalle melko hyvään aikaan, koska tuolloin Kreikka sai sitten ulkoisen vihollisen, joka varmasti sai aikaan sen, että Spartan miehet pysyivät työn touhussa, ja ilmeisesti joitakin oikeudenkäyntejä oli tuolloin jäänyt sitten pitämättä, kun Persian kuningas sitten onnellisesti hyökkäsi tuohon maahan. Se kuka hyökkäsi oli silloin tietenkin aivan sama, ja Sparta etsi syyllisiä siihen, että heidän kuninkaansa sekä parhaat miehensä sitten olivat kuolleet Thermopylaissa. Samoin Ateena koki Spartan olevan sen demokratialle uhka, mikä johti voimakkaaseen vastakkainasetteluun noiden valtioiden välillä, vaikka toki kumpikaan ei ollut nykymallin mukaan mikään aito demokratia. Samoin vammaisten asema oli molemmissa valtioissa huono, ja lasten hylkääminen oli myös Ateenassa tuttu toimenpide.

Tämä valtioiden  välinen asetelma, missä toinen esitti olevansa demokratia, ja varsinkin Perikleen puheet siitä, kuinka Ateenassa kaikki olivat oikeutettuja kaikkiin virkoihin saivat spartan neuvoston pelkäämään sitä, että sen kansa alkaisi kapinoida. Ja tämä johti sitten Peloponnesolaissotaan, jotka ovat oikeastaan melko sekava joukko taisteluita, ja vaikka Spartan katsotaan tuo sota voittaneen, niin se ei ole niin varmaa. Kuitenkin voidaan sanoa, että tuo sota oli erittäin tuskallinen, koska esimerkiksi Perikleen poika vaihtoi jopa puolta tämän sodan aikana, jolloin Ateenan sekä Spartan liittoumat taistelivat Kreikan herruudesta

charelesfort.blogspot.fi

Erich von Dänniken sekä muinaiset meritiet (Maailmassa on monta niin uskomatonta asiaa)

Kuva I

Me kaikki olemme lukeneet Erich von Dännikenin kirjan, missä väitetään humanoidien rakentaneen sekä Gizan että Jukatanin pyramidit. Väitteensä tueksi Dänniken esitti aikoinaan sellaisia huomioita, että esimerkiksi meritiestä Egyptin sekä Jukatanin intiaanien välillä ei ole mitään historiallista todistetta, mutta kun noita pyramideja verrataan, niin Gizan poraspyramidit sekä Jukatanin pyramidit ovat samankaltaisia. Eli tuosta kirjasta puuttui muistaakseni määritelmä siitä, että mitä pyramideja tuo mies oikeastaan tarkoitti. Nämä porraspyramidit ovat niin saman kaltaisia, että ne on kyllä mielestäni tehty samojen piirustusten mukaan, ja kuvassa yksi (Kuva I) on Chichén Itzá:ssa oleva pyramidi, ja kuvassa kaksi (Kuva II) taas on Djoserin pyramidi Egyptissä. Tuon jälkimmäisen pyramidin huono kunto selittyy sillä, että faarao Djoser hallitsi Egyptiä vuosina 2667-2648 eKr. Ja Chichén Itzá taas valloitettiin vasta vuonna 1531, mistä syystä nuo pyramidit ovat tietenkin paremmin säilyneitä, kuin nämä egyptin porraspyramidit, jotka hylättiin viimeistään silloin, kun kritinuskosta tuli rooman valtion uskonto.

Mutta jos puhutaan siitä, milloin esimerkiksi Djoserin pyramidi hylättiin, eli se jätettiin rapistumaan, niin tämä tieto olisi ratkaisevaa, kun yritetään selvittää sitä, että oliko Egyptin valtiolla sekä Etelä-Amerikan korkeakulttuureilla mahdollisesti kauppasuhteita. Tuo tieto on tärkeää sikäli, että tuolloin voidaan ajoittaa nimen omaan porraspyramideja koskevaa kulttuurinvaihtoa egyptiläisten sekä mayojen kanssa.  Toinen vaihtoehto on se, että ehkä joku Rooman virkamiehistä pakeni tuonne kauas Atlannin tuolle puolen, ja myi sitten mayoille tämän rakennelman piirustukset, ja ehkä eräs maailman mielikuvituksellisimmista tarinoista on totta. Tai ehkä nuo intiaanit löysivät nuo piirustukset jostain kätköstä, jonka roomalaiset ehkä kaivoivat maahan.

Kuva II

 Eli ehkä roomalaiset sitten veivät sellaisia tärkeitä papereita, kuten Aleksandrian kirjaston kokoelman turvaan Amerikkaan tai Namibian aavikolle, jossa nuo paperit säilyisivät ikuisesti. Yksi paikka missä nuo rooman kallisarvoiset arkistot olisivat olleet turvassa ovat Natzcan aavikon kaltaiset paikat, missä ei koskaan sada, ja missä ei ole tulivuoria, jotka voivat tuhota tuon arkiston. Mutta mitään todisteita tuosta roomalaisten matkasta Atlantin yli ei ole, paitsi intiaanien palvova suhde valkopartaisiin miehiin, joiden on oletettu olevan ehkä viikinkejä, mutta ehkä nämä alkuperäiset "valkopartaiset miehet" olivat Kreikkalaisia filosofeja.

Tämä teoria on kuitenkin vain otaksumaa, jossa puhutaan siitä, että ehkä nuo kirjastovirkailijat olivat sitten päättäneet pelastaa nuo asiakirjat, joita tuonne kirjastoon oli kätketty jo Aleksanteri Suuren ajoista asti. Kun rooman uskonnoksi tuli kristinusko, niin silloin kaikki muut tekstit määrättiin hävitettäväksi,ja tuolloin esimerkiksi viimeiset Osirisin papit veivät faaraoiden muumiot turvaan Sakkaraan, mistä ne muutama vuosi sitten löydettiin. Mutta tässä sitten oletan, että myös Aleksandrian suuren kirjaston työntekijät toimivat samoin. Eli jos he olivat asiansa osaavia arkistovirkailijoita, niin he tietenkin kopioivat kaikkien hallussaan olevien niteiden sisällön, ja toimittivat kopiot turvalliseen paikkaan. Eli kun kristityt alkoivat mellakoida Alexandriassa, niin nämä virkailijat tiesivät sen, että kirjastoa tarkkailtiin.

Kuva III

Tällöin he antoivat tietenkin ihmisten tuhota käsikirjaston, mihin oli tuotu varmasti muitakin niteitä, kuten erilaisia poliitikkojen muistelmia sekä mainoksia, jotta tuhoajien oli vaikeampi paikallistaa tärkeitä materiaaleja hyllystä. Eli tuossa kirjastossa oli tärkeä materiaali piilotettu yhden tekevien runojen ja muiden kirjoitelmien sekaan, ja tuon materiaalin sisältöä voidaan vain arvailla. Mutta se saattoi pitää sisällään erilaisten polttotaistelulaitteiden tai turbiinialusten piirustuksia, eli saattoi olla niin, että tuolloin oli rakennettu kaleereja, jotka siirsivät itseään eteenpäin archimedeen ruuvin ja siihen kiinnitetyn alkeellisen palloturbiinin voimin eteenpäin. Palloturbiini tai " Aeolipile" (Kuva III) on laite, missä vettä kuumennetaan pallossa, ja se päästetään ulos pallon kyljissä olevien aukkojen kautta, ja se tunnettiin antiikin maailmassa erittäin hyvin.

Tuolla laitteella voitiin pyörittää pieniin putkiin sijoitettua archimedeen ruuvia, millä alusta kuljetettiin eteenpäin. Kyseinen palloturbiini ei tarvinnut ollenkaan tulta, vaan sitä voitiin käyttää aurinkopeilin avulla, ja joissain suunnitelmissa on esitetty hiukan samanlainen turbiinilaiva, jonka boileriiin suunnataan aurinkokeräin, mikä keittää veden erittäin kuumaksi. Kun puhutaan tuosta suuren kirjaston muuttamisesta, niin kyseessä on tietenkin vain ajatusleikki, jolla ei ole mitään todistuspohjaa. Kun puhutaan esimerkiksi muinaisista tekniikan ihmeistä sekä hiukan erikoisista teorioista, niin erään teoreeman mukaan maailmassa oli ennenkin ollut korkeasti kehittynyt sivilisaatio, mutta se tuhosi itsensä ehkä ydinaseella. Mutta kuten tiedämme, niin mitään todisteita tästä ei koskaan olla esitetty. Kuitenkin näissä kuvissa olevat kaksi pyramidia ovat hyvin samankaltaisia, eli sitä emme koskaan voi kiistää.

charelesfort.blogspot.fi