Miksi jotkut opiskelijat joutuvat osallistumaan toimintaan, mikä sotii heidän vakaumustaan vastaan? (Jotta he tuntevat miltä tuntuu toimia omaa tahtoaan tai identiteettiään vastaan)

https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=1832640333433715&id=881002288597529

Kimmo Huosionmaa

Yllä on artikkeli, missä kysytään, miksi sukupuolen tutkimuksen opiskelijat joutuivat osallistumaan mielenosoitukseen mahdollisesti vastoin tahtoaan? Syy tähän lienee se, että sukupuoli-identiteetti on melko arka asia, josta tuskin vielä nykyäänkään uskalletaan keskustella vapautuneesti. Tähän mielenosoitukseen pakolaisten palauttamista vastaan oli siis osallistuttava ilman, että opiskelijan tahtoa kysyttiin. 

Syy tähän lienee se, että kurssin vastuu-opettajat halusivat, että heidän opiskelijansa joutuivat tekemään sellaista asiaa julkisesti, mikä ei ollut välttämättä heidän vakaumuksensa mukaista. Tämä mahdollisesti oman henkilökohtaisen vakaumuksen vastainen toiminta on hieman samanlaista, kuin tilanne missä henkilö joutuu toimimaan ehkä julkisesti oman seksuaalisen tai sukupuolisen identiteettinsä vastaisesti. Sukupuolen tutkija joutuu toimimaan hyvin aran asian kanssa, ja siksi on hyvä, että he joskus joutuvat käymään vähän sellaistakin läpi, mikä ei ole heidän oman vakaumuksensa mukaista tai muuten heistä itsestään kiusallista. On ikävää, kun jotkut näkevät erityisesti sukupuolivähemmistöt kohteina, joille on kiva käydä soittamassa poskea ja näyttämässä kuinka kovia sitten osataan olla. Eli ehkä tämän takia ei opiskelijoiden tahtoa kysytty, kun he lähtivät osoittamaan mieltä.

Sukupuoli-asioista voidaan keskustella muuten ilman sen suurempia raivokohtauksia tai väkivallalla uhkaamista, joten varmaan tällainen asia sitten on herättänyt huomiota. Kun jostain seksuaalisesta vähemmistöstä kirjoitetaan tai puhutaan, niin joskus aina olen huomannut sen, että jos joku on vähän toista mieltä, kuin valta-virtaa seuraavat ihmiset, niin silloin on edessä tekstejä, joissa sitten esitellään väkivaltaa ratkaisuksi kaikkeen. Eli niissä sitten kaikki erilaiset opetetaan pesäpallomailoilla sekä kivääreillä olemaan samaa mieltä kuin nämä suuret mielipiteen muokkaajat, joiden mielestä kaikkien pitää olla samaa mieltä kuin he itse. 

Eli osa ihmisistä herättelee sellaisia harhaluuloja, että esimerkiksi kaikki seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt olisivat oikeasti samanlaisia. Tai heidän suuntautumisensa oman identiteettinsä suhteen olisi täysin samanlaista. Ja kuten olemme monesti huomanneet, niin myös vähemmistöihin kuuluvat miehet sekä naiset ovat joskus aivan yhtä “järkeviä” kuin niin sanotut valtaväestöön kuuluvat ihmiset ovat. 

Kun ajatellaan esimerkiksi sukupuoli-identiteettiä, niin tietenkin yhteiskunta muovaa sitä, mikä on oma roolimme yhteiskunnassa riippumatta siitä, mihin ruumiiseen olemme syntyneet. Ja tässä sitten hiukan muistelen, että jos sukupuoli-identiteettimme on oikeastaan se mikä me olemme, niin tietenkin on olemassa vähintään neljä sukupuolta. Perinteinen mies- ja naissukupuoli ovat ne mitkä näkyvät päälle. Sitten tulee vielä transsukupuolisuus suuntaan tai toiseen. 

Transsukupuolisuus tarkoittaa sitä, että henkilö on joko nainen miehen ruumiissa tai päinvastoin mies naisen ruumiissa.  Siihen kuuluu jossain tapauksissa leikkaus, missä sukuelimet muutetaan kirurgisesti toisen sukupuolen vastaaviksi elimiksi, ja tämä muuten sekoitetaan transvestismin. Transvestiitti tarkoittaa henkilöä, joka haluaa pukeutua vastakkaisen sukupuolen asuihin kun hän on intiimisti toisen kanssa. Eli transvestismiin ei juurikaan kuulu halua “sukupuolen korjausleikkaukseen”, kuten asia kauniisti ilmaistaan. 

Kuitenkin kun puhutaan sukupuoli-identiteetistä sekä sukupuolisesta suuntautumisesta, niin silloin tällöin joku kertoo että ainoat seksuaaliset vähemmistöt ovat homoseksuaalit, mikä ei muuten oikeastaan pidä paikkaansa. On olemassa paljon muitakin asioita, jotka saattavat tuntua ihmisistä “hieman erikoisilta”, ja jos oikein tarkkaan ajatellaan, niin nämä asiat voivat olla hyvin kiusallisia myös niille, jotka ovat periaatteessa heteroseksuaaleja. Vai onko joku ehkä kysynyt  puolisoltaan, että miten olisi esimerkiksi käsiraudat sängyssä, tai ehkä rakastelu hississä tai voisiko toinen pukeutua pehmoleluksi? Nämä asiat sitten voivat olla hyvin kiusallisia niille, joilla on näitä taipumuksia. 

Kun keskustellaan siitä, miksi jostain ihmisestä tulee huonosti käyttäytyvä punkkari, niin mitä itse ajattelet siitä, että et saisi koskaan mitään kiitosta tai positiivista palautetta yhtään mistään mitä teet? Kauanko viitsisit edes yrittää käyttäytyä hyvin, kun tuloksena on aina huutoa sekä tuomitsevia silmäyksiä? Jos ei kukaan muuta kuin anna negatiivista palautetta, niin silloin kyllä ihminen jossain vaiheessa muuttuu sellaiseksi, että hän ei edes enää yritä käyttäytyä normien mukaan.  

Tässä vain sitten tarkoitin näitä yleisimpiä asioita. Ja kun palataan sukupuolen tutkimukseen, niin nykyään eivät työt enää määräydy sukupuolen mukaan. Eli monilla miehillä on aivan samalla tavoin naispuolisia esimiehiä ja työtovereita, joiden käytös sekä luulot “miehisestä osaamisesta” ovat hieman epärealistisia. Tuolla tarkoitan sitä, että moni nainen huutaa hädissään “Mikaa” apuun joutuessaan esimerkiksi hyökkäyksen kohteeksi tai kantamaan raskaita esineitä. 

He eivät ymmärrä sitä, että tällä miespuolisella työkaverilla ei ehkä ole sen enempää valmiuksia puuttua tähän ongelmaan kuin hänellä itsellään. Eli nykyään mies voi olla naista heikompi, tai siitäkään ei puhuta, että kaikki miehet eivät osaa kiinnittää esimerkiksi hyllyä seinään. Ja jos nainen harrastaa “fitnessiä” niin silloin hän saattaa olla miestä heikompi, eikä kukaan mies varmaan halua olla työpaikan epävirallinen turvamies, varsinkaan jos hänellä ei ole koulutusta tuon tehtävän hoitamiseen. 

Yhteiskunta muuttaa meidän käsitystämme sukupuolisuudesta melko paljon. Ja esimerkiksi nykyään naisia taitaa olla lääkäreinä melkein enemmän kuin miehiä, kun taas muutama kymmenen vuotta sitten tilanne oli se, että naiset toimivat sairaanhoitajina sekä miehet lääkäreinä. Sukupuolen tutkimus on oikeastaan varmaan monille outo tutkimuksen ala, jossa joudutaan keskustelemaan asioita, jotka ovat oikeastaan monille vieraita. Mutta samalla osa noista asioista on sellaisia, että niiden avulla ihminen on ikään kuin poistettu omasta toveripiiristään. 

Eli joskus ainakin itselleni on tullut sellainen käsitys, että esimerkiksi homoseksuaalien piireissä on joitakin ihmisiä pakotettu osallistumaan “Pride”-kulkueeseen, vaikka he eivät sitä ole halunneet tehdä. Tuo pakottaminen on tapahtunut pelottelemalla yhteisöstä pois sulkemisella. Eli joskus ikään kuin olisi toisia pakotettu istumaan kaikki vapaa-aikansa niissä nahkatakkia käyttävien miesten paikoissa, eikä heille ole sallittu muuta elämää. 

Tässä muuten tarkoitan sitä, että ei se seksuaalisuudesta puhuminen ole kaikille aivan niin helppoa, kuin annetaan ymmärtää. Ja noissa piireissä on osaa ihmisistä pakotettu pukeutumaan ikään kuin jonkun pukukoodin mukaan. Sekä ainakin joidenkin elokuvien pohjalta olen päätellyt, että ennen tuohon piiriin kuului yliseksuaalinen asennoituminen kaikkiin asioihin. Mutta samalla tietenkin voidaan puhua myös väkivallasta sekä siitä, mikä rooli sukupuolella on näissä asioissa. 

Kun keskustellaan väkivallasta, niin usein se ymmärretään vain miesten ongelmaksi. Nainen ottaa kotonaan turpiin, kun mies on väkivaltainen. Kuitenkin naiset saattavat pahoinpidellä miestään esimerkiksi pesäpallomailalla tai sitten uhkaavat miestään sillä, että veli tai uusi siippa tulee mukaan tähän tappeluun. Samoin naiset ovat joissain tapauksissa kertoneet uudelle siipalleen, että heidän entinen poikaystävänsä on pahoinpidellyt heitä, ja sitten on haettu kotoa kättä pidempää tai sitten käyty vähän opettamassa naisten kunnioitusta kaverien kanssa. Ja noista asioista voidaan lukea Alibista. Eli naisen isku ei muka tee kipeää kun se iskeytyy miehen kasvoihin. Tähän kuuluu joskus sellainen törkeä nöyryyttäminen kavereiden edessä, ja joskus myös uhkailu sekä pilkkaaminen ovat tällaisessa tapauksessa hyvin yleistä. 

Kun keskustellaan sukupuolisuhteista, niin aina välillä kysyn itseltäni, “miksi naiselle ei sallita useita partnereita, miehelle ne ovat ikään kuin plussaa vain?”. Tämä asia varmasti on tullut monille ihmisille eteen, kun he kohtaavat normaaleja ihmisiä. Miksi tämä asia on edelleen sama kuin ennen? Samoin nykyään naiset voivat mennä upseerin virkaan, ja kuitenkin he odottavat että heille availlaan ovia työpaikoilla. Eli eikö olekin mukavaa tämä tasa-arvo, kun naisista ⅔ pääsee AUK:hon, jotta he saavat hyvän kokemuksen asevoimista. Mutta oletteko koskaan tavanneet miespuolista osastonhoitajaa sairaalassa? Eikä monissa työpaikoissa ole helppoa olla mies, jonka pitäisi hakea oikeutta kohdattuaan seksuaalista häirintää. Tämä sama asia, joka oikeuttaa miehen hankkimaan esiaviollisia seksikokemuksia kuitenkin tekee tilanteen, missä hän kokee seksuaalista häirintää sellaiseksi, että hän ei ehkä osaa omaa intimiteettiään puolustaa. 

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/p/miksi-jotkut-opiskelijat-joutuvat.html

Työhakemuksen kirjoittamisesta sen verran että älä koskaan anna kenenkään tehdä sitä puolestasi

Työhakemuksen kirjoittamiseen pätee samat säännöt kuin muidenkin kirjeiden laatimiseen, ja joidenkin ihmisten mielestä työhakemusta voidaan verrata rakkauskirjeeseen tai vastaukseen kontaktipalvelussa olevaan seuranhakuilmoitukseen, jolla tuleva työnantaja sitten hurmataan, jotta syntyy työhaastattelu sekä sitä kautta työsopimus. Joten jos työhakemus on ollut hyvä, ja sitten seuraa haastattelun kautta työpaikka, niin silloin laadittu teksti on antanut tuolle hakemukselle tarpeellisen vaikutuksen, jonka jälkeen jatko on työntekijästä itsestään kiinni. Jos hän osoittaa olevansa esimerkiksi loistava työntekijä eli hallitsee työnsä, niin silloin tietenkin hän voi jopa saada jatkoja työpaikalla.

Mutta kuitenkin kannattaa aina hiukan miettiä sitä, että antaako hakija toisen ihmisen kirjoittaa hakemuksia puolestaan, koska silloin saattaa seurauksena olla sellaisia asioita, mitä hän ei halua kokea. Kieliopillisesti huonokin hakemusteksti itse tehtynä on parempi kuin jonkun muun laatima hakemus, koska vaikka joku sitten olisi noita tekstejä tehnyt paljonkin, niin hän ei ehkä ole ajatellut sitä asiaa, että tuohon työhön saattaa kuulua kirjoittamista. Ja jos hakemuksen kielioppi on todella hyvää, niin silloin tietenkin työnantajilla on oikeus odottaa sitä, että tuo henkilö osaa myös oikeasti kirjoittaa hyvin. Joten tietenkin pettymys on erittäin suuri, jos henkilö ei sitten sitä tekstiä osaakaan tehdä. Kuitenkin on olemassa eräitä tapauksia, missä toinen ihminen on kirjoittanut hakemuksen, ja arvatkaa mitä on tapahtunut, kun tuo asia sitten on selvinnyt työhaastattelussa?

 Ei kovin hyvältä ole näyttänyt, jos joku sitten tekee toisen puolesta hakemuksia, ja vaikka se silloin on tuntunut varmaan hyvältä sekä helpolta vaihtoehdolta, niin seuraukset ovat olleet musertavia. Eli joissakin tapauksissa esimerkiksi hakemukseen on merkitty asioita, joita niissä ei saisi olla. Joskus tuo hakemuksia laatinut henkilö on myös pyytänyt saada käyttää hakijan sähköposteja hakemuksen lähettämiseen, niin silloin on käynyt niin, että niistä posteista on lähtenyt jotain ihan muuta kuin, mitä työnhakija olisi odottanut lähettävänsä. Ja silloin varmasti on tullut selväksi, että esimerkiksi sähköposteja ei saa koskaan antaa toisen ihmisen käyttää. Mutta joskus on eteen tullut tapauksia, missä tuollainen työhakemuksen kirjoittaja on sitten liioitellut asiakkaansa taitoja, ja sitten on työtehtävien kanssa käynyt niin, että ne ovat olleet liian vaikeita.

Kun asiaa on lähdetty selvittämään, niin silloin on paljastunut, että henkilö ei koskaan ole edes katsonut noita hänen nimissään lähetettyjä hakemuksia. Ja silloin on ollut edessä todella suuri pettymys sekä työnantajan että muiden työtovereiden taholta, kun "sujuva koodaaminen" on paljastunut esimerkiksi C-kielen alkeiksi tai muuksi vastaavaksi toiminnaksi. Kun työhakemusta tehdään, niin siihen pitäisi suhtautua kuin rakkauskirjeeseen. Tällä tarkoitan sitä, että mitä itse ajattelet henkilöstä, joka antaa toisen kirjoittaa rakkauskirjeen puolestaan? Tuolloin tietenkin on olemassa sellaisia ihmisiä, joiden mielestä niissä "itse tehdyissä kirjeissä" on liikaa omaa itseä. Mutta kun tarkemmin ajatellaan, niin työhakemus on oikeastaan vain yksi rakkauskirjeen muodoista.

Siinä hakijan pitää ilmentää itseään sekä omaa osaamistaan, niin kuin hän sitä haluaa esittää. Kun rakkauskirjeessä ihminen solmii suhdetta luonnolliseen henkilöön, niin työhakemuksessa hän solmii suhdetta oikeushenkilöön. Päästäkseen työhön, pitää tuon työnhakijan sitten hurmata haastattelija, jotta hän pääsee esittäytymään. Ja tuota esittäytymistä voidaan pitää ensitreffeinä, joissa sitten on helppo tehdä virheitä. Pahin virhe on tietenkin tulla päihtyneenä paikalle, mutta tietenkin voidaan sanoa, että seuraavaksi pahin on se, että joku muu on tehnyt tuon työn haussa käytetyn hakemuksen. Siinä ei kyllä sitten paljoa ole ihmisestä jäljellä, jos hän paljastuu sellaiseksi, joka on palan "Nocturnea" siihen paperiin kirjoittanut. Kun puhutaan työnhakijoista, joille joku muu on tehnyt hakemuksen, niin heille käy joskus niin, että noita henkilöitä on leimattu sitten lapsellisiksi tai muuten laiskoiksi, ja tuolloin on sanottu niin, että "sinunhan se oma hakemus pitäisi kirjoittaa". Mikä on ikävä kyllä melko hyvä ajatus työnhakua sekä omaa luotettavuutta tai siitä annettavaa kuvaa ajatellen.

kirjabloggaus.blogspot.fi