Kiristäminen on ruma teko myös politiikassa, ja aina löytyy argumentteja vahvan presidentin viran puolesta sekä sitä vastaan

Monet meistä normaaleista kansalaisista varmasti pelkää ja samalla tyrmistyy, kun eteen tuodaan lehti, jossa kerrotaan suoraan, että valtion johtoa on vaadittu ulkoapäin tekemään tiettyjä päätöksiä, jotta muut maat päättäisivät päästää sen johdon ikään kuin omaan kabinettiinsa, ja samalla hyväksyvät sitten tuon toisen valtion johdon ikään kuin vertaisekseen. Samalla kuitenkin voidaan sanoa, että kaikki hallitukset voidaan samalla leimata myös konservatiiveiksi, jos ne ajavat jotain sellaista politiikkaa, mistä ei muilla ole vielä kokemusta.


Se että Puolan hallitus oli päättänyt säätää lain, joka ottaisi presidentiltä pois oikeuden nimittää ylempiä tuomareita on tietenkin tyrmätty kautta koko EU:n, mutta kun puhutaan siitä, miksi se on niin kamalan tärkeä asia, niin silloin voidaan sanoa, että tuo laki onnistuessaan saattaisi vettä sellaisten tahojen myllyyn, jotka vaativat koko presidentin viran lakkauttamista. Vaikka tuo asia saattaa vaikuttaa hyvin utopistiselta, niin maailmassa on paljon ihmisiä, joiden mielestä koko presidentin viran voisi samalla tehdä täysin seremonialliseksi, niin että hänellä ei olisi yhtään mitään valtaa. Ja se sitten varmasti on täysin uutta meille, jotka olemme eläneet vahvojen presidenttien maassa.


Jos Puola lakkauttaa presidentin viran, niin se tuo sitten painetta myös Suomea sekä muita presidenttien johtamia valtioita kohtaan, että ne "tekisivät tarkastuksia" perustuslakiinsa. Tai siis oikeastaan presidentti johtaa maassamme ulkopolitiikkaa jos ei mukaan lasketa EU-suhteita, sekä tekee tietyt virkanimitykset, ja tämä asia on sitten se, mistä usein tulee sellaista kinastelua, että siinä viedään ihmisten sotilasarvoja sekä tunteet kuumenevat puolin sun toisin.


Tai niin ainakin ennen toimittiin, ja sitten tuollaisen presidenttiä arvostelleen henkilön päätä ikään kuin tarjottiin uutisissa kansalle ikään kuin vadille lepytykseksi siitä, että tuollainen presidentin asemaa arvostellut henkilö oli rohjennut avata suunsa tasavallan korkeinta johtoa sekä vallitsevaa käytäntöä vastaan. Tuolloin oli ennen tapana sitten esittää mukavia vihjauksia näistä asioista mediassa, ja sitten tietenkin jokainen presidentille itseään tykö tekevä henkilö kävi esittelemässä omia sotilasarvojaan televisiossa.


Presidentin asemaa ei koskaan ole maassamme saanut kyseenalaistaa ilman seuraamuksia, mikä sitten tietenkin aiheuttaa hiukan kummastusta muiden ihmisten silmissä, kun kaiken maailman jääkiekkoilijat sitten kävivät televisiossa tukemassa presidenttiä, tai jatkuvasti jonkun täytyi kohotella kulmiaan noissa kirjoituksissa, mitkä edelsivät proskirpitiota, eli tuon presidenttiä arvostelleen henkilön erottamista esimerkiksi reservinupseeriliitosta. Tuolloin sitten tietenkin jokaisen toimittajan piti päästä vähän nälvimään tuota henkilöä, joka uhrattiin yhteisen hyvän edestä, "koska niin oli aina ennenkin tehty". Mutta oliko tuollainen presidentin toiminnan tai valtaoikeuksien arvostelu sitten sen väärti, että jollekin henkilölle piti sitten lähteä tekemään psyykkistä sekä fyysistä väkivaltaa?

Toki on presidentin asia, kenelle hän sotilasarvoja jakaa, sitä en kyllä lähde kiistämään. Mutta onko tuollainen vahva presidentti sitten kuitenkaan poliittisesti sitoutumaton? Yhteen ihmiseen on helpompi vaikuttaa kuin ryhmään ihmisiä. Ja jos presidentti sitten tekee päätöksen tuomarien nimityksestä väsyneenä tai muuten harkitsematta asiaa, niin tulos voi olla se, että korkeimmassa oikeudessa istuu henkilö, jonka toiminta poikkeaa kovin paljon siitä, mihin olemme tottuneet tai mitä pidämme oikeana. Vahvan presidentin viran kannattajat ovat perustelleet kantansa sillä, että virkamiesten ja tuomarien virkojen täyttäminen pitää olla ripeää, joten noissa asioissa Eduskunta vain hidastaisi tällaisia nimityksiä, joita kuitenkin pidetään hyvin tärkeinä järjestelmän toimivuuden kannalta.


Samoin ulkopoliittisen vallan keskittämistä presidentin käsiin pidetään yleensä itsestäänselvyytenä, niin sen perusteluna on ollut se, että presidentin vahvat ulkopoliittiset oikeudet sitten takaavat sen, että hän voi politiikasta riippumattomana  ja ikään kuin Eduskunnan yläpuolella olevana vallankäyttäjänä tehdä tuolloin tärkeitä päätöksiä täysin itsenäisesti. Ja Eduskunnan hajottamista koskevaa oikeutta on perusteltu sillä, että tuolla tavoin voidaan korruptoituneita poliitikkoja sitten erottaa tuosta valtiollista päätöksentekoa koskevasta työstä, jos se on presidentin mielestä surkeaa. Kuitenkaan kukaan ei ollut ajatellut, että presidentti saattaisi käyttää tuota oikeuttaan hajottaa Eduskunta jotenkin väärin, kunnes tuo asia siitä, että mitä jos hän sitten vain haluaisi jatkaa virassaan yli vaalikauden ilman vaaleja kävisi toteen.


Joten sen takia tuo oikeus otettiin häneltä pois, koska tuolloin sitten pyrittiin poistamaan se mahdollisuus, että presidentti sitten esimerkiksi peittelisi tuolla toimenpiteellään virassa tehtyjä rikkomuksia. Kyseinen oikeus hajottaa parlamentti on muutamissa maissa aiheuttanut sen, että esimerkiksi valtion yksinvaltaiseksi johtajaksi itsensä nimittänyt presidentti on rampauttanut lakien säätämisen yksinkertaisesti vain hajottamalla parlamentin.  Vaikka presidentti varmasti pyrkii käyttämään valtaansa oikein, niin kuitenkin hänkin on vain ihminen. Jokaisella ihmisellä on tunteet sekä poliittinen ja myös moraalinen kantansa lähes kaikkiin mahdollisiin asioihin, ja siksi voi olla niin, että jossain tilanteissa hän toimisi ehkä harkitsemattomasti tai äkkipaikaisesti.


Kun puhutaan esimerkiksi Puolan valtion suhteesta katoliseen kirkkoon, niin kaikki me tiedämme tuon maan johdon suhteen esimerkiksi aborttiin, ja onneksi päätöstä abortin laillisuudesta ei tehdä tällä hetkellä Suomessa, koska tuo asia sitten varmasti saisi aikaan melkoisen mylläkän Eduskunnassa, ja sen rinnalla esimerkiksi homoavioliitot voisivat jäädä hyväksi kakkoseksi. Ja onneksi minäkään en tuosta asiasta joudu kirjoittamaan, koska maassamme on laki, joka sallii raskaudenkeskeytykset ja niin on eduskunta katsonut hyväksi. Eikä tuota lakia olla nyt sitten ainakaan toistaiseksi muuttamassa. Kuitenkin vahvat presidentit ovat joidenkin ihmisten mieleen, koska heitä voi sitten käydä kumartelemassa, kuten varmaan jokainen on maassamme huomannut.

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/puola-tyrmasi-eu-n-ukaasit-emme-hyvaksy-kiristamista/6515524#gs.jViRdqQ

Kirjoitus politiikan tulemisesta tuomioistuinten työhön sekä Puolan tilanteesta

Sigismund Vasa:n patsas Varsovassa

Puolassa on ollut vireillä laki, joka merkitsisi sitä, että tuomarien nimittäminen alistettaisiin parlamentille, mikä tietenkin sitten sitoisi tuomarien toiminnan päivän politiikkaan. Tuon maan presidentti kuitenkin peruutti kyseisen lain veto-oikeudellaan, mutta sitä miten Puolassa presidentin veto-oikeutta tulkitaan en tiedä, mutta Suomessa tuo veto-oikeus on rajallinen, eli laki saatetaan voimaan, jos eduskunta sitten haluaa sen tehdä.


Ja veto-oikeuden käytön jälkeen riittää se, että laki palautetaan takaisin eduskuntaan, ja se sitten yksinkertaisella enemmistöllä päättää lain voimaan tulemisesta. Mutta tässä pitäisi sitten käsitellä sitä, että mitä merkitsee tuomioistuinten alistaminen poliittiseen kontrolliin? Tuolla asialla tietenkin on sellainen aspekti, mitä tuon parlamentillisen toiminnan ulottaminen myös näihin nimityksiin, jotka koskevat oikeuden käyttöä merkitsee tuon asian puolustajien näkökulmasta katsottuna. Mutta se sitten voi antaa sijaa populismille, kuten siihen että esimerkiksi aborttikysymys nousee tuon tuomarin kohdalla varsinkin Puolassa yli kaiken, vaikka se on muuten melko pieni osa tuomarien työtä, ja tuolloin unohdetaan se, että tuomarilla voi olla yleisölle vieras kanta esimerkiksi raiskaajien tai kotiväkivaltaan syyllistyneiden  saamiin sekä korruptiota koskeviin tuomioihin, jotka ovat tietenkin jokaisen ihmisen mielestä jollain tavoin vääriä.


He käyttävät argumenttina tässä asiassa sitä, että tuomarien lukemat tuomiot eivät heidän mielestään vastaa ihmisten oikeustajua, ja siksi olisi parempi, että parlamentti sitten hoitaa nuo virkanimitykset ilman presidenttiä. Ja tuolloin tietenkin mieleen tulee sellainen tilanne, että noista viroista aletaan käydä kauppaa, eli tuolloin tuomarin virkaa hakevat henkilöt vain yksinkertaisesti lupaavat antaa tietyistä rikoksista tiettyjä tuomioita etukäteen, mikä sitten tietenkin saa varmasti aikaan päänpudistuksia. Mutta kun puhutaan presidentin oikeudesta nimittää näitä virkamiehiä, niin sekään ei ole mikään kovin loistava malli, koska tuolloin tarjokkaan pitää vain hurmata presidentti, niin hänen paikkansa Korkeimmassa oikeudessa on varma, ja tuolloin pitää muistaa se, että yksi ihminen on helpompi puhua ympäri kuin iso joukko.


Mutta toisaalta jos päätös alistetaan parlamentille, niin siellä saattaa päätöksen tekoon kulua todella pitkä aika, koska parlamentissa pitää jokaisen edustajan saada aina sanoa oma mielipiteensä näistä nimityksistä. Kun taas puhutaan esimerkiksi siitä, että tuomioistuinjärjestelmä itse nimittää omat jäsenensä, niin se sitten aiheuttaa varmasti myös pään pudisteluja. Tuolloin tuomarit saattavat muodostaa oman "kerhon", jonka päätökset ovat selvästi ristiriidassa yleisen oikeustajun kanssa, ja siksi tätäkin mallia kritisoidaan lähes yhtä paljon kuin sitä kannatetaan.


Tuomioistuinten politisoimisessa on se vaara, että siellä ryhdytään populisteiksi, ja annetaan esimerkiksi "katuparlamenttien" vaikuttaa tuomioiden sisältöön.  Ja tuo on vähintään yhtä vaarallista ihmisten oikeusturvan kannalta kuin se, että tuomioita lukee ihminen, joka on täysin vieraantunut yleisestä oikeuskäsityksestä, mutta toisaalta tuomarien tehtävänä ei ole miellyttää ihmisiä, vaan antaa sellaisia tuomioita, jotka ovat pedagogisesti oikeita.


 Mutta samalla tietenkin olisi hyvä hiukan kuulla myös sitä, mitä mieltä ihmiset ovat mistäkin rikoksesta, jotta myös tuo asia tulisi tietoon, ja huomioiduksi oikeuskäytännöissä sekä tuomioiden pituudessa. Eli tuomarin tehtävä on myös palvella yhteisöä, ja se sitten tuo eteen ristiriitoja yksilön oikeuskäsityksen, tuomioistuinten antamien tuomioiden sekä yleisen mielipiteen välillä. Mikään helppo työ tuo virka ei varmaan ole, joten näistä asioista että kuka tuomarit nimittää varmasti keskustellaan vastaisuudessakin, ja lisäksi esimerkiksi presidentin oikeudesta armahtaa rikollisia keskustellaan aina välillä.


Eli olisiko Trumpilla oikeus armahtaa Delta Forcen sotilas, joka suorittaa esimerkiksi salamurhatehtävän USA:n alueella, jos se kohdistuu terrorismia harjoittavaan on sikäli erittäin mielenkiintoinen, koska tuota oikeutta voidaan käyttää aina väärin. Eli USA:n presidentille voidaan valehdella ihmisen olevan terroristi, ja sitten tuota mahdollisuutta murhata tuo kohde voidaan käyttää surutta hyväksi sisäpoliittisessa pelissä, ja sen avulla voisi joku sitten raivata poliittisia vastustajiaan pois tieltä. Ja tietenkin olisi hiukan outoa, jos tuollaisia armahduksia aletaan antaa etukäteen jollekin henkilölle, jotta hän voisi rikkoa lakia räikeästi. Mutta tuolloin kyseessä on ainainen ristiriita kansallisen turvallisuuden, henkilökohtaisen edun sekä ihmisten oikeustajun kanssa.

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Sosiaalipolitiikkaa ja "Tapaus Aarniota"

Taas on Aarnion juttuun tullut uusia käänteitä, kun joku onneton on siellä vuotanut jutun salaisia papereita julkisuuteen. Ja noista papereista löytyy tietoja esimerkiksi poliisien peitehenkilöllisyyksistä sekä muista vastaavista asioista, joiden takia kyseiset tiedot voivat vaarantaa joidenkin henkilöiden yksityistä turvallisuutta. Tässä sitten taas huomataan maamme virkakunnan tapa tukea kaveria loppuun asti. Kuitenkin tällainen toiminta varmasti ei tee mitään muuta kuin haittaa poliisille, mutta onneksi itse en tuossa laitoksessa työskentele. Siinä voisi sitten itse kukin joutua pohtimaan kaveruuden suhdetta lakiin.

Huumepoliisin työ on tietenkin vähän sellaista, että siinä pitää voida toimia hiukan lain asettamien normien rajamailla, eli kuten tiedämme, niin vinkki-miehille pitää maksaa, jotta he tiedottavat poliisia rikollisten aikeista. Mutta tätä toimintaa kuitenkin arvostellaan hyvin paljon, siksi että jotkut pitävät sitä vain poliisin tapana jaella rahaa tai etuja kavereilleen. Samoin jos tässä peitetoiminnassa on työskennelty siten, että esimerkiksi henkilöitä, joilla on suhteita alamaailmaan on rekrytoitu poliisiin, niin silloin kyllä voidaan sanoa, että aika lähellä ollaan sitä, että noudatetaanko rekrytoinnissa "puhtaan rikosrekisterin periaatetta" kuten poliiseja palkattaessa on ollut tapana?

Kun puhutaan siitä, että poliisin peitetoiminta käsittää esimerkiksi soluttautumista jengeihin, niin silloin tietenkin noilla poliiseilla pitää olla sellaiset "suositukset" että jengit osoittavat kiinnostusta heitä kohtaan. Ja siksi tällainen toiminta varmasti saa aikaan ajatuksia siitä, että millaisia suosittelijoita nuo poliisit sitten oikeastaan hankkivat, kun he lähtevät itseään tarjoamaan joillekin rikollisille organisaatioille? Eli millaiselle henkilölle nuo liivimiehet sitten kertovat tulevista keikoistaan? Ihmisen pitää tuossa tilanteessa olla melko luotettava, jotta nuo erittäin kovamaineiset henkilöt uskaltavat puhua hänelle kovista rikoksista, joista seuraa todella kovia vankeustuomioita, jos niistä sattuu joku jäämään kiinni.

Esimerkiksi jatkettu törkeä huumausainerikos sekä muutama kiristys-tapaus, jotka koskevat velkoja voivat helposti tuoda henkilölle yli kymmenen vuoden vankeustuomion, joten siksi niistä asioista varmaan puhutaan vain sille luotettavalle kaverille. Ja sitten jos tuo "kaveri" paljastuu ilmiantajaksi, niin kyllä se varmaan vihaa herättää, vaikka kyseessä olisi sitten rikollinen toiminta. Lain mukaan rikoksesta pitää tulla tuomio, mutta voin sanoa, että tuo tuomittu henkilö ei varmaan tuosta asiasta kovin paljoa pidä, ja jos ilmiantaja sitten on vaikka lapsuuden kaveri, niin silloin tuo teko varmasti tuntuu hyvin ikävältä. Samoin se että poliisi puhuu toiselle rikoksesta kiinni jääneelle lievempää tuomiota kuin toiselle varmasti saa aikaan vihaa tuossa toisessa ihmisessä.

Tätä tekniikkaa muuten käytetään silloin, kun jengin jäsenten välejä halutaan huonontaa. Mutta kun puhutaan sitten siitä päivästä, jolloin rikollinen pääsee "siviiliin", eli vankilan vaatteet vaihdetaan tavalliseen asuun, niin silloin tulee joskus mieleen sellainen asia, että tuollainen vapautuva rikollinen on uhka noiden peitetehtävissä olevien poliisien turvallisuudelle. Hän saattaa tuntea heidät nimeltä tai olla kuulunut jopa heidän lähipiirinsä. Ja silloin varmasti käy mielessä sellainen pelko, että sitä ruvetaan puolin tai toisin kostamaan. Vaikka poliisi olisi ammattimaisesti suhtautunut asiaan, niin hänkin on sitten ihminen. Eli pelko saa ihmiset vihaamaan toisiaan. Ja jos siinä sitten on vaikka toisen kotona käyty vieraisilla, niin silloin tuo rikollinen voi saada selville tuon poliisin lähipiiriin kuuluvien ihmisten nimiä.

Tietenkin omaa läheistä haluaa jokainen suojella. Tässä vain totean, että Ihmismieli on pimeä ja kylmä paikka, ja välillä joku tekee asioita, joita ei pitäisi tehdä. Se mikä vielä enemmän sitten herättää vihaa ovat tilanteet, jossa kaveri on tullut lakimiehen kanssa tarjoamaan mielestään löysää tuomiota. Eli hän on puhunut jostain psykiatrista tai vastaavasta asiasta, ja sitten tuo tapaus, missä henkilö olisi ehkä selvinnyt ehdollisella muuttuukin vuosia kestäväksi vastentahtoisesti hoitoon suhtautuvan potilaan hoidoksi jossain psykiatrisessa sairaalassa. Kun ihminen joutuu systeemin jyräämäksi, niin silloin ei varmasti ole hymy kovin herkässä, ja monilla ihmisillä on jotenkin sellainen kuva, että esimerkiksi työttömät olisivat jotenkin rikollisia henkilöitä. Eikä entisen vangin ole muuten kovin helppoa integroitua takaisin normaaliin elämään.

Se mitä itse olen miettinyt hyvin paljon on se, että miksi nuo työttömien tukipalveluiden työntekijät kovin helposti esittävät asiakkaalleen niin sanottuja siivoustöitä? Joskus kuulen puhuttavan siitä, että esimerkiksi sähköasentajille ei muuta työtä edes ole yritetty katsoa kuin siivousta. Joten silloin mieleeni on tullut sellainen asia, että tekeekö tuollainen työntekijä edes palkattua työtä tuossa yhtiössä, joka tarjoaa työllistämispalveluita. Vai tekeekö hän sitten esimerkiksi "haamuna" työtä jonkun siivoojan parina. Näissä tapauksissa on usein käynyt niin, että mitään muuta paikkaa ei edes ole ollut olemassa kuin joku porras- tai toimistosiivoojan pesti, eli tällaisia asioita vain kuulee kaduilta.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Vallan käyttäminen sekä yksilön suhde valtaan on miellyttävää pohdittavaa, varsinkin silloin kun pitää miettiä tilannetta, missä henkilön yhteisöön tai yksilöön käyttämä valta on absoluuttista

Yksilön suhteen valtaan pitää olla sikäli kriittinen, että hänen on osattava erottaa tilanne, missä vallan käyttäjän yksilöllinen etu menee valtion edun edelle. Ja kun esimies käyttää valtaa, niin hänen on käsitettävä se, että alainen tottelee tuota esimiestä ehkä ilman kysymyksiä tai vastaväitteitä. Kun pohditaan tilannetta, missä siviilistä tehdään esimerkiksi asevoimien johtotehtävissä toimiva henkilö, niin hänen on tiedettävä se, että alaiset todella tottelevat kaikkea mitä hän sattuu sanomaan. Alainen on esimiehen välikappale, minkä avulla hän toteuttaa tahtoaan. Eli hän voi lähettää alaisen tekemään tehtäviä puolestaan vaikka toisella puolen maailmaa, jos hän niin sattuu haluamaan.

Kuitenkin voidaan toki sanoa, että myös alaisella on mahdollisuus sanoa esimiehelleen vastaan, tai olla tottelematta hänen moraalittomia käskyjään. Vallan käyttö on sikäli erikoinen asia, että siinä valtion johdon asenne yksilölliyyteen on erittäin tarkasti mietittävää. Ja ihminen jolla ei ole valtaa ei voi valtaa myöskää käyttää. Se sitten saa aikaan sellaisen asian, että ihmiselle täytyy aina kertoa, jos hän on toiseen henkilöön nähden esimiesasemassa, koska jos hän ei tuota asiaa tiedä, niin silloin saattaa käydä niin, että hän käskee muita tekemään jotain tyhmää. Tuo tilanne johtuu siitä, että toinen ei tiedä toisen tottelevan itseään, jolloin tuo esimies voi komentaa alaistaan eli välikappaletta tekemään asioita, joita hän sitten katuu tai jotka johtavat katastrofiin.

Näet jos valtion johto ei käsitä, että se komentaa sekä ohjaa massoja, niin silloin saattaa seurauksena olla tila, missä valtio menee ikään kuin jotenkin mielettömään tilaan. Kun ajatellaan esimerkiksi Anna Arendia sekä hänen opettajaansa Martin Heideggeria, niin itse käsittäisin Aredendin Heideggerin feminiinisenä sekä pehmeämpänä puolena, joka ajattelee asioista demokraattisesti sekä yksilön arvoja huomioivaa kantaa noudattaen. Kun mietitään Heideggerin suhdetta valtaan, niin hän oli natsipuolueen johtavana filosofina kovien arvojen kannattaja, jonka mielestä yksilö oli olemassa vain valtiota varten.

Arend taas kannatti hieman pehmeämpiä arvoja. Se miten Heideggerin käsitykset valtion suhteesta yksilöön kulminoituivat kaikkien sekä vasemmistolaisten että oikeistolaisten ääripään valtioiden asenteissa oli se, että kaikkien noiden aatteiden lähtökohtana on se, että yksilön pitää olla hyödyksi valtiolleen. Mitä henkilö teki työelämässä ollessaan oli se, mitä valtio sitten arvosti. Tuo sama arvo oli monissa sosialistisissa yhteiskunnissa se, mikä määräsi yksilön arvon yhteiskunnassa.

Kuitenkin yksilön tasa-arvo on monissa maissa sekä kulttuureissa yksinkertaisesti mikä toteutuu kovin harvoin. Tasa-arvo ei ole siis sukupuolten välistä tasa-arvoa. Se on myös esimerkiksi sitä, että uusiakin työntekijöitä huomioidaan muissakin asioissa kuin vain työtehtäviä jaettaessa, eli mikään tuollainen palkkaus tai muu sen kaltainen asia ei yksinkertaisesti tuo mitään tasa-arvoa työelämään.

Tasa-arvo on myös sellainen asia, että toisia ihmisiä kuunnellaan aidosti sekä he saavat sitten tyydytystä työstään myös muun kuin palkan muodossa. Työn arvostaminen on asia, mistä aina silloin tällöin käydään keskusteluja. Jos toisen työtä ei arvosteta tai koko ammattikunta leimataan kyvyttömiksi “loosereiksi”, niin silloin käy niin, että tuota ammattikuntaa ei sitten enää kohta ole. Kun puhutaan työntekijöistä, jotka eivät koskaan muka tee mitään, niin tietenkin aina silloin tällöin tulee sellainen ajatus mieleen, että miksi he eivät lähde johonkin keskukseen, mistä heitä sitten voidaan tilata.

Ajatus varmaan on monille mieleen, mutta kuitenkin tuollainen asia vaikuttaa näihin ammattikuntiin hyvin negatiivisesti. Ja se saa sitten monet nuoret suuntautumaan pois tuolta alalta, mikä sitten tarkoittaa koko ammattikunnan poistumista työmarkkinoilta. Se mikä ajaa nuoria korkeakouluun on se, että sitä kautta he saavat sitä kautta ammatin, mitä muutkin arvostavat. Ja tuolloin tietenkin voidaan kysyä se ikuinen kysymys, että kumpi vetoaa kapakassa enemmän vastakkaiseen sukupuoleen arkkitehti vai siivooja? Tällä voidaan kysyä suoraan, kumpi ammatti sitten vaikuttaa seksikkäämmältä vastakkaisen sukupuolen silmissä?

Toki saattaa olla niin, että tuo arkkitehtoninen koulutus sitten voi näyttää hieman paremmalta esimerkiksi seuranhakuilmoituksissa, vaikka toisaalta siivooja voi vaikuttaa mukavan käytännölliseltä. Ihmisen hyöty valtiolle mitataan sillä, mitä hän tekee valtion hyväksi. Tuolloin tietenkin tulee sitten jossain vaiheessa sellainen asia vastaan, että mitä jos henkilön tuoma lisäarvo onkin aineetonta. Eli hän voi tehdä esimerkiksi laivan piirustuksia ja myydä niitä muille, tai sitten kirjoittaa poliitikkojen puheita, joissa he kehuvat jotain laivojen tekijöitä. Mutta kuitenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi on olemassa ihmisiä, jotka pitävät filosofeja jotenkin pehmeinä ihmisinä. He eivät ilmeisesti koskaan ole lukeneet Raamattua, missä esimerkiksi vanhassa testamentissa veri virtaa lähes koko ajan.

Eivätkä he myöskään ole pitäneet mitään kiirettä etsiessään esimerkiksi “Kommunistisen manifestin” kaltaisia teoksia kirjahyllyistä, koska tuon teoksen mukaan jokainen, joka ei kuulu “proletariaattiin” tulee kuolla, oli hän sitten päätöksiä tehnyt henkilö tai tämän  lapsi, vammainen tai vanhus. Syytä tähän kammottavaan kommunistien luokkavihana tunnettuun ilmiöön olisi pitänyt kuitenkin hiukan pohtia, ennen kuin lähdetään ampumaan ketään yhtään missään. Tuon “puhdistuksen” tarkoitus oli siis enemmänkin estää vallankumouksen kärkikaartin salaisuuksia paljastumasta. Ja uskoisin, että kukaan heistä ei mikään puhtoinen pulmunen ole koskaan ollut. Vai miksi tuo Uljanov-niminen mies sitten aikoinaan liittyi vallankumouksellisiin?

Toki saattoi olla niin, että Lenin joksi Uljanov sitten nimensä muutti joutui katsomaan veljensä hirttämistä, mutta uskoisin että asia saattoi olla myös jokin muu. Näet teloitus oli salainen aina, jos se tehtiin poliittisista syistä. Joten ehkä Lenin sitten valehteli tuon asian, ja sitten kun hän pääsi valtion johtoon vei jotain asiakirjoja poltettaviksi. Kuitenkin kun puhutaan proletariaattiin kuulumisesta, niin itse kyllä ihmettelen sitä tapaa, että esimerkiksi kun vammaistyöntekijä tai määräaikaisen työsuhteen tekijä-osapuoli lähtee töistä pois, niin hänen pitää ikään kuin kiittää työpaikastaan tarjoamalla jotain kakkuja.

Luuleeko joku ehkä sitten, että on mukavaa olla määräaikaisessa työsuhteessa? On tietenkin upeaa käydä työssä ja saada siitä palkkaa, mutta muuten se että ihminen ei kuulu työ-ympäristöönsä ei varmasti ole mitään kovin mukavaa. Ja tässä sitten se ikuinen kysymys, että miksi tarjota kahvia ja pullaa ihmisille, joita ei koskaan ole sattunut tuntemaan, ja joista kukaan ei koskaan edes halua tuohon henkilöön tutustua? Jos ihmiseen ei edes haluta solmia mitään suhteita, niin miksi hänen pitää sitten kaikesta kiittää?

Ihminen kasvaa kohtaamaan muut ihmiset samalla tavoin, kuin miten hänet itsensä on kohdattu, ja mikäli hänellä ei ole muita velvollisuuksia kuin totella muita, niin kuitenkin sen tehtävän voi sitten antaa niin, että hänkin sen ymmärtää. Ja tietenkään en usko, että kukaan ihminen, jota kohdellaan kuin ilmaa voi toista loukata. Kun toinen on toisen ihmisen esimies, niin luulisi hänen sitten olevan toista niin paljon moraalisesti sekä taidollisesti ylevämpi, että osaa sitten jättää toisen omaan arvoonsa. Esimiesaseman käyttö perustuu juuri siihen paljon puhuttuun Nitscheläiseen yli-ihmis-teoriaan, missä johtajiksi nostetaan moraaliltaan sekä muita ominaisuuksiltaan muiden yläpuolella olevat ihmiset.

Aina sitten voidaan kysyä, että mitä tuollainen yli-ihminen sitten välittää mitä hänen alapuolellaan olevat ihmiset hänestä mahtavat sanoa. Miksi hän heitä kuuntelee? Onhan hänellä laki puolellaan, joten mitä varten sitten tuollainen ihminen mesoo sitä vastaan, että hänestä joku kirjoittaa vähän pahasti. Siitä sitten vain komentamaan sosiaalista mediaa kiinni, jos ei alainen häntä miellytä. Eikä alainen ole sitä varten, että hänen aikansa menee sosiaalisessa mediassa. Jos alaisen työ ei miellytä, niin sitten tietenkin hänet voidaan aina vaihtaa.

Se tietenkin on totta, että kukaan normaali ihminen ei varmaan koskaan käsitä sitä, että alaiseen saa aina purkaa tunteita. Hänen pitää totella kaikkea, mitä esimies sattuu sanomaan, mutta yhden asian sitten voi jokainen itsekin huomata. Se on sellainen, että tuo esimies ei välttämättä ole sellainen, että alainen hänestä sattuu pitämään. Kun palataan armeijan mukaviin asioihin, eli paikkaan missä esimies on todella jotain, niin siellä on eräs harjoitus, jota kutsutaan “sulkeis-harjoitukseksi”. Tuossa harjoituksessa esimies komentaa alaisiaan käskyillä “taakse poistu” tai “eteen vie”, ja sitten alaiset tottelevat tuota miestä.

Kaikki armeijan käskyt annetaan samalla tavalla, eli ensin on komennon valmisteleva osa, ja sitä seuraa itse komento. Kun tuota harjoitusta käydään läpi, niin se vaikuttaa siviileistä hieman typerältä. Kuitenkin sillä on syvällinen merkitys, eli tarkoitus on saada miehet toimimaan yhtenä ryhmänä. Ja vaikka tuo komentelu on takuulla hiukan hupaisaa, niin en kuitenkaan väitä alaisen tuosta harjoituksesta pitävän. Samoin en usko että kukaan tuon harjoituksen jälkeen tulee esimiehelleen tarjoamaan mitään kakkuja, vaikka tämä olisi kuinka väittänyt tekevänsä pojista miehiä.

Maassamme muuten on mahdotonta tehdä armeijan kanssa mitään oikein, koska kukaan ei voi olla laskuvarjojääkäri tai tykkimies sekä siviilipalvelusmies samaan aikaan. Näet jos henkilö menee armeijan sijasta siviilipalvelukseen, niin hän on luuseri ja maanpetturi. Mutta jos hän menee laskuvarjojääkäreihin, niin silloin hän on sotahullu, ja tykistössä tuo mies sitten on murhaaja, joten jos hän vaikka sitten hakisi toimistoon, missä sitten voisi vaikka alikersantin natsat olkapäillä käydä komentelemassa sitten metsästä palaavia miehiä, jotta he osaisivat käyttäytyä oikein.

Tuolloin tuo mies voisi ehkä olla jonkun mielestä hiukan “vulgaari” tai pikkumainen. Mutta kuten tiedämme, niin näissä asioissa on vaikeaa miellyttää kaikkia, ja siksi näitä rivejä tässä kirjoitan. Ja nuo aselajit ovat siis tässä vain siksi, että ne muistuivat ensimmäiseksi mieleeni, ja mitään yhteneväisyyttä todellisessa elämässä tapahtuneisiin asioihin niillä ei ole. Eli kuten me tiedämme, niin kaikista asioista on varmaan jokaisella ihmisellä vähän erilainen näkemys. Ja ehkä tuo näkemys muodostuu ennakkoasenteista sekä siitä miten asioihin sattuu joku asennoitumaan.

Mutta ennakkoasenteet muodostuvat siitä, että jostain tehtävistä tai työympäristön erityispiirteistä on kerrottu jotain asioita. Se sitten muuttaa asennoitumista ensimmäiseen työpäivään sekä sitä kautta muihin työympäristön toimijoihin eli työtovereihin. Mikäli sitten tuo asenne on se, että henkilö ikään kuin odottaa saman tien lähtöpasseja, niin silloin varmasti se myös näkyy myös asenteissa työtovereita kohtaan. Ihminen suhtautuu työhönsä riippuu siitä, miten häntä on opastettu siihen suhtautumaan. Jos työnteko on henkilön elämässä ollut jonkinlainen etuoikeus, niin silloin hän suhtautuu siihen kuin etuoikeuteen.

Mikäli henkilö sitten on kokenut työssään kovin vähän myönteistä palautetta, niin se sitten se näkyy henkilön asennoitumisessa saamaansa palautetta kohtaan. Tuolloin hän ikään kuin ottaa sellaisen asenteen, että pitääkö hänen sitten mitään yrittääkään, koska ainoa saatavissa oleva palaute on surkeaa, ja kuitenkin hänet jossain vaiheessa sitten erotetaan, koska hän ei ole työnantajien mielestä sopiva tuohon työhön. Ja mitä varten hän sitten mitään edes viitsii yrittää, kun aina on tilanne se, että tuo henkilö on jotenkin aina jäänyt hopealle? Tuolloin on aina löytynyt ihminen, joka on häntä parempi valinta.

Tuollaisen ihmisen arvomaailma saattaa olla sellainen, että hänelle työnteko on ikään kuin yhteiskunnallisen osallistumisen edellytys, ja muutenkin monien ihmisten puheessa pääasiassa ovat työ sekä ystävät, joten tietenkin työ on se asia, mistä sitten ihmisten kanssa keskustellaan. Ja kun baaritiskillä tietenkin kysytään välillä sitä, mitä työtä toinen tekee, joten silloin ei varmaan ole seksikästä vastata olevansa pitkäaikaistyötön. Tai oikeastaan “pitkaikaistyötön” kuulostaa varmaan upealta, jos sitä verrataan esimerkiksi “sosiaaliseen työkyvyttämyyteen”. Silloin voi olla hyvin vaikeaa solmia uusia ystävyyssuhteita, kun pitää varoa, että mitä sanoo muille.

Kun henkilö sitten on työkyvytön, niin hän ei silloin ole mahdollisuutta esimerkiksi hakea kursseille, ja joidenkin työpaikkojen saaminen liittyy tietenkin siihen, että henkilön pitää olla työtön työnhakija. Se varmasti sitten eristää ihmistä sosiaalisesti, vaikka tietenkään valtio ei tähän asiaan mitenkään voi vaikuttaa. Ja jos työttömien yhteisössä sattuu haluamaan jotain ihmissuhteita, niin niiden luominen ei mitään helppoa ole. Näet kilpailu työpaikoista on niin tiukkaa, että ketään ei sitten voi edes hyvällä omallatunnolla sanoa olevan sellainen henkilö, että häntä odotetaan edes tuohon paikkaan aamulla. Eli hän voi sitten lähteä aivan yllättäen kohti vihreämpiä laitumia. Kuitenkin jos tuttavien etäisyys toisistaan on erittäin pitkä, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että heillä ei ole yhteisiä tuttavia, jolloin työstä on mukavaa alkaa keskustelu. Ja jos työtä ei ole, niin silloin ei keskustelusta tule mitään.

https://sites.google.com/view/vallankaytonoppiminen/etusivu

http://vallankayttaminen.webnode.fi

Presidentti Donald Trumpin tekemä FBI:n päällikköön kohdistama erottamispäätös sekä maamme lehdistön tapa uutisoida sitä on ikään kuin vastaavan päätöksen manaamista meidän maassamme

Yllä: Kuva elokuvasta "Manaaja" (The Exorcist, 1973)

Termi “manaaminen” on oikeastaan vanhaan kansanperinteeseen kuuluva tapa, jossa “paholaista” ikään kuin houkuteltiin astumaan esiin. Siinä ikään kuin tehtiin asioita, joissa paholaista pilkattiin, tai sitten toimittiin muuten väärin. Esimerkiksi paholaista houkuteltiin näyttämään se, “mitä löytyy sieltä housuista”, kuten vanha kansa tietää. Tässä juuri sitten katselin tuota maamme lehdistön tapaa käsitellä vallan käyttöä, ja siinä sitten taas ryhdyttiin vähän niin kuin pelottelemaan sillä, että jos maamme hallitusta tai poliittista johtoa arvostellaan, niin tuloksena on automaattisesti potkut.

Tuota asiaa ei tietenkään kukaan oikeasti mene sanomaan, vaan tuollaista sitten tietenkin vaaditaan sellaisten käsitteiden kautta, kuin että joku virasto on ikään kuin jäänyt “polkemaan paikoilleen” tai joutunut jotenkin “epäjärjestykseen”, kun sen päälliköt eivät muista, että presidentit ovat todellisuudessa koskemattomia. Ja tuon takia sitten täytyy ihmisiä välillä muistuttaa kuolevaisuudestaan, jotta sivistys palaa maahan suloiseen. Tässä sitten pitää muistaa sellainen asia, että samaan aikaan aletaan kilpailla siitä, kuka mahtaa olla maassa sivistynein, ja tietenkin sivistykseen kuuluu se, että henkilö muistaa, miten häntä voidaan palkita. Mutta usein palkinnot menevät vain sille, joka osaa olla kiltti.

Mikäli tuhma setä sitten arvostelee presidenttejä tai valtion johtajia, niin silloin tietenkin on hänen osansa oleva kammottava julkinen proskriptio, missä kaikille muille käydään näyttämässä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät muista kumartaa valtion johtoa, tai kaikkia niitä joita valtion johto on henkilön esimiehiksi määrännyt. Koko olemassaolonsa ajan lehdistö tai mediatalojen omistajat ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi lähes kaikessa, koska lehtimiesten kautta kulkivat kaikki poliittisen johdon lausunnot.

Maassamme on siksi ollut sellainen tapa, että lehdistön avulla voidaan henkilöä painostaa eroamaan. Tai sitten on hänen esimiehiään kannustettu erottamaan “ikävät alaisensa”, joiden toiminta ei miellytä heitä itseään tai lehdistöä. Tietenkin presidenttejä korotetaan kaikin mahdollisin tavoin, ja heistä tehdään kaiken mahdollisen osaajia, joita kukaan ihminen maailmassa ei kuitenkaan koskaan ole.

Presidenttien tehtäviin kuuluu valtion johtaminen, eikä se tee heistä esimerkiksi putkimiehiä tai muita vastaavia ammattilaisia, eikä myöskään poliittinen päätös mistään asiasta tee esimerkiksi toukokuussa olevaa lumisadetta olemattomaksi. Eli varmaan mikään sään herra ei edes maailman mahtavin mies ole, ellei hän sitten päätä sytyttää esimerkiksi Kanadan tai Venäjän metsiä tuleen, jolloin hiukkaspilvi sitten pimentää maan, jolloin syntyy ydintalveksi kutsuttu ilmiö. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, miten maamme lehdistö on käsitellyt sivistystä, niin tietenkin voidaan sanoa, että miljoonan euron antaminen vähävaraisten lasten jääkiekkoharrastukseen on todella hieno ele, mutta tietenkään sivistys ei sinällään mikään kilpailu ole. Ja muuten tuon lahjoituksen saa vähentää veroista, mutta hieno ele kyseessä kuitenkin on, kun ihminen omista rahoistaan tuollaisen lahjoituksen tekee.

Keskusteltaessa siitä, mitä jotkut henkilöt maassamme ovat tehneet, niin katson surullisena sitä asennetta, että heille on ainakin lehtien tai median mukaan ollut täysin sama, mistä asioista leikkauksia tehdään, kunhan se ei heitä itseään koske. Kunnes sitten on heidän itsensä työpaikkaa lähdetty viemään tai avustajien määrää vähentämään, tai heidän saamiaan määrärahoja on leikattu. Itse kyllä olen sitä mieltä, että voidaan kysyä kyllä, että mihin esimerkiksi valtiotietelijä tarvitsee määrärahoja, koska tuota tiedettä koskevaa tutkimusta tehdään lähinnä valtion arkistoissa ja julkisia lähteitä käyttäen. Eli missä ovat ne miljoonien eurojen määrärahat, joiden turvin esimerkiksi juuri valtiotieteiden tukija voisi matkustaa Washingtoniin tutkimaan Pentagonin arkistoja?

Kun puhutaan työpaikkojen vähentämisestä, niin silloin tietenkin asiaa perustellaan sillä, että jos henkilökuntaa on vähän, niin silloin syntyy säästöjä. Kuitenkin tuolloin käy usein niin, että samalla työuupumus sekä sairauspäivät lisääntyvät. Kun ihminen jää yksin työnsä kanssa, ja kukaan ei häntä arvosta työnsä kautta, niin silloin varmasti esimerkiksi alalta poistumisia tapahtuu. Keskusteltaessa kaiken maailman työläisistä, joilla ei mitään koulutusta ole, niin ennen esimerkiksi käsityöläisiä arvostettiin oikeasti. Heidän tekemiään töitä kehuttiin, mutta sitten tuli vallalle sellainen asenne, että tällaista henkilöä, jolla ei ollut mitään virallista ammattitaitoa osoittavaa paperia sai  simputtaa työelämässä miten esimiestä sattui huvittamaan. Joten siksi en ihmettele, miksi niin moni nuori käy ammattikoulun, vaikka tuo aika elämästä ei ehkä sitä kaikkein mukavinta kuitenkaan ole.

Mutta kuten tiedämme, niin varmasti ammattimies saa vähän toisenlaisia vastauksia työhakemuksiin kuin joku, jolla ei noita papereita ole. Ja vaikka kuinka puhutaan maksullisesta yliopistosta, niin kuitenkin joku sellaisia käy myös siellä suuren meren takana olevassa maassa nimeltään Amerikan yhdysvallat. Maamme julkisen sanan suhtautuminen tuohon valtioon on jotenkin erikoinen, koska vaikka me emme muka tunnusta heidän järjestelmäänsä, niin kuitenkin monia puolue-eliittiin kuuluvia poliitikkoja on kuitenkin käynyt kouluja tuossa maassa, jonka maaperällä tehtyihin tutkimuksiin vedotaan monissa tapauksissa. Eli yhteen aikaan erityisesti lääketiedettä kehitettiin erityisesti UCLA:ssa (University of California Los Angeles), joka näkyi monissa tiedelehtien artikkeleissa lähdeviitteenä .Tai ainakin monissa lehdissä esimerkiksi lääketieteellistä tutkimusta käsittelevissä artikkeleissa tekstin alussa olivat sanat “UCLA:ssa on tehty tutkimus, missä…”

Ja tietenkin se miten USA:n poliittinen sekä yhteiskunnallinen käsitys ihmisten arvosta sekä mahdollisuuksista jotenkin poikkeaa maamme näkemyksistä liittyy sellaiseen käsitteeseen kuin “self made man”. Tuo käsite tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat syntyneet maailmaan tasa-arvoisina, joten kaikki mitä ihminen tekee elämässään on hänestä itsestään kiinni. Eli syntyminen johonkin tiettyyn perheeseen ei takaa suoraan sitä, että hänestä tulee yhtään mitään. Siinä amerikkalainen ajattelutapa poikkeaa siitä, mihin kuninkaiden aikaan oli totuttu. Ja vaikka amerikassa on maksullisia yliopistoja, niin kuitenkin hekin niitä käyvät.

Eivätkä kaikki yliopistot ole siellä Yalen yliopistoja, vaan myös muut yliopistot tarjoavat palveluitaan opiskelijoille, jotka eivät aina ole mistään Houstonista kotoisin olevia miljonäärejä. Se miten amerikkalainen malli erosi kuninkaiden mallista, niin se antoi jokaiselle ihmiselle ainakin teoreettisen mahdollisuuden hakea virkoja sekä menestyä. Kuninkaan johtamassa vallassa sitten taas kaikki virat periytyivät, joten ihmiset sitten osasivat jo nuorina mielistellä johtajiaan, jotka sitten todellisessa elämässä osoittautuivat ehkä erittäin epäpäteviksi johtajiksi, jotka sitten haaskasivat oman armeijansa jossain taistelukentillä.

https://sites.google.com/view/trumpjamanaaja/etusivu

Täydellinen vihollinen

“Täydellinen vihollinen” on sotatieteellinen termi, mikä tarkoittaa sellaista ryhmää, jonka syyksi voidaan laittaa lähes mitä tahansa asioita. Tuo ryhmä voi olla joko etninen tai sosiaalinen joukko ihmisiä, jotka jotenkin poikkeavat valtavirrasta. Kyseistä ryhmää saatetaan jatkuvasti syrjiä työelämässä sekä virkoja täytettäessä, ja siihen kohdennetaan usein käsittämättömiä vihjauksia, kuten sellaista vihjauksia,missä esimerkiksi tuohon etniseen ryhmään kuuluvia henkilöitä syytetään rikoksista, tai heidän elämäntapaansa halvennetaan. Kuitenkin tuollainen vähemmistö toimii usein tekosyynä siihen, kun esimerkiksi lehdistön sekä julkaisemisen vapautta aletaan rajoittaa jossain valtiossa.

Kuitenkaan tuota vähemmistöä ei suoraan voida käyttää minkään poliisitoimen perusteluna, vaan tietenkin pitää olla joku konkreettinen syy siihen, että poliisivoimat voivat sitten perustella kovia otteitaan muulle maailmalle, koska mikään valtio ei varmasti palkkaa poliisivoimiin henkilöitä, joiden huvina on muiden ihmisten hakkaaminen. Tämän takia valtio tarvitsee tekosyyn väkivallan käyttöön, ja silloin yleensä järjestetään provokaatio,  jossa ammattimaiset provokaattorit eli “Agent provocateurin”, kuten tiedustelun ammattilaiset heitä kutsuvat esimerkiksi heittävät poliisia polttopulloilla. Tuon jälkeen tietenkin voidaan voimankäyttö perustella koko kansalle.

Tuota metodologiaa voidaan käyttää myös toisen valtion tekemän aggression perustelemiseen. Tuolloin toisen valtion kansalaisiin kohdennetaan kovaa propagandaa, jossa heitä syytetään esimerkiksi varkauksista, jonka jälkeen näihin henkilöihin kohdennetaan tietenkin myös ruumiintarkastuksia, minkä jälkeen sitten provokaattorit hyökkäävät näitä usein viattomia ihmisiä vastaa esimerkiksi pesäpallomailojen kanssa. Ja sitten hälinässä tehdään selväksi, että poliisi ei tehnyt mitään, ja jätti ehkä käsirautoihin laitetun henkilön noiden “järjestysmiesten armoille”. Siitä sitten tuo mielellään hiukan suurempi valtio lähtee sitten puolustamaan kansalaisiaan asevoimien avulla, ja seurauksena sitten on pahimmassa tapauksessa sota.

Kuitenkin myös valtion sisäistä tilannetta voidaan kiristää mukavasti sillä, että ensin jollekin etniselle ryhmälle myydään aseita, ja sitten muutamien laukausten jälkeen on seurauksena täydellinen sisällissota. Tuollainen selvästi näkyvä aseellinen suojajoukko sitten tietenkin jakaa oikeutta miten sitä sattuu huvittamaan, ja seurauksena on tietenkin se, että asevoimien puuttumista tilanteeseen vaaditaan. Eli voimaan vastataan tuolloin voimalla. Ja kun vastassa on rynnäkkökivääreitä kantava aseellinen ryhmä, niin tietenkin sen tuhoaminen vaatii kovia otteita sekä raskaita aseita .Mutta termi “täydellinen vihollinen” on paljon muutakin kuin pelkkää sissisotaa tai terrorismin kukistamiseen tähtääviä operaatioita.

Voidaan sanoa, että tätä termiä voidaan käyttää myös esimerkiksi juuri Jammu Siltavuoren kaltaisista rikollisista, jotka pitkien vankeustuomioiden jälkeen pääsevät jostain syystä vapaaksi. Nuo henkilöt sitten uusivat tekonsa, jolloin heitä voidaan käyttää “keppihevosena”, kun vankilaoloja halutaan koventaa sekä rangaistuksia siirtää laitoksiin suoritettaviksi. Tuolloin tietenkin perusteluna voidaan käyttää sitä, että tällaiset henkilöt ovat joka tapauksessa menetettyjä ihmisiä, joiden ainoa paikka tietenkin on hirsipuu. Samoin jos puhutaan täydellisestä vihollisesta sekä teosta, joka oikeastaan palvelee sitä, mitä emme halua sanoa, niin silloin mieleen tulevat kouluampumiset sekä Andreas Behring Breivikin kaltaiset ihmiset. Nämä henkilöt tekevät tekoja, jotka eivät palvele mitään aseharrastajia vaan lähinnä aseiden kieltoa vaativia tahoja.

Tai oikeastaan nuo ihmiset eivät vaadi aseiden myynnin täyskieltoa, vaan sitä, että ampuma-aseita voidaan myydä vain sellaisille henkilöille, joilla on viranomaisten antama etuoikeus omistaa aseita. Ja tietenkin esimerkiksi kouluampumiset sitten saavat aikaan sen, että esimerkiksi opettajia kehotetaan hankkimaan aseita omaksi turvakseen. Eli tuolloin tietenkin vedotaan siihen, että nuo aseita kantavat opettajat voivat estää tuollaisen kouluampumisen.

Tietenkin sitten helpotetaan myös muiden vastaavien ihmisten aseiden hankintaa, mutta sitten tietenkään ei muisteta mainita sitä, että esimerkiksi automaattiaseet ovat oikeasti erittäin tehokkaita turvallisuusvälineitä, mutta niitä pitää osata käyttää oikein ja samoin näiden välineiden säilytys sekä huolto ovat asioita, joita ei saa laiminlyödä. Kuitenkin pelkona on se, että joku opettaja sitten käyttää tai säilyttää tällaista välinettä väärin, jolloin se saattaa päätyä vääriin käsiin hyvinkin helposti.

Turva-aseissa on sellainen ongelma, että se sitten tietenkin päätyy kovin usein eräänlaiseksi “katujen auktoriteetti”, jolla sitten uhkaillaan ihmisiä, joiden naama ei miellytä. Ja kun puhutaan esimerkiksi turvamiesten koulutuksesta, niin se perustuu kokonaisvaltaiseen harjoitteluun, missä heidän fyysinen kuntonsa sekä aseiden käyttö sekä siihen liittyvät erikoistilanteet kuten panosten loppuminen sekä lataushäiriöt ja tilanteet missä aseeseen käydään käsiksi sekä sellaiset asiat, kuten miten aseen kanssa pitää liikkua, jos kohtaa aseellisen hyökkääjän. Jos näitä tilanteita ei ole käyty läpi, niin silloin ampuma-ase päätyy hyvin helposti vääriin käsiin.

Samoin elämäntapojen pitää olla sopivia aseen käyttöön, koska jos henkilö on päihderiippuvainen, niin silloin häneltä voidaan kiristää tuo ase pois. Joten väärissä käsissä turva-aseesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ja jos tuota välinettä käytetään väärin, niin silloin se voidaan helposti ottaa henkilöltä pois.  Kun puhutaan esimerkiksi Helvetin Enkeleistä, niin he ovat sellainen vähän niin kuin “yhteiskunnan ulkopuolelle” jättäytynyt ryhmä, jonka toiminta varmasti jossain määrin on oikeuttanut poliisia ehkä hyvinkin kovaan voimankäyttöön.

Tuo ryhmä kuten muutkin moottoripyöräkerhot on erittäin hyvä keppihevonen, kun haetaan rikoslakiin muutoksia, jotka sallivat esimerkiksi kovan poliisiväkivallan, mutta samalla tällaisia ryhmiä käytetään hyväksi silloin, kun kansalaisille myydään aseita. Samoin poliisiin kohdistuva väkivalta sitten tietenkin aiheuttaa sen, että joidenkin ihmisten mielestä tuolloin poliisilla on muka oikeus käyttää oman käden oikeutta jotain ryhmää tai yksityishenkilöä vastaan, mikä tietenkin sitten on varmasti lain sekä perustuslain vastaista.

Mutta aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi poliisiin kohdistunut hyökkäys oikeuttaa pidätettyjen rusikoimiseen, missä joskus mennään sitten niin pitkälle, että epäilty saattaa kuolla tuohon tekoon.. Ja tuollainen toiminta varmasti sitten on omiaan herättämään paitsi pelkoa niin myös vihaa virkavaltaa kohtaan. Kuitenkin kun puhutaan siitä, mitä poliisi kutsuu virkakielellä “liialliseksi voimankäytöksi”, niin silloin tällöin mieleeni tulee kysymys, että miten poliisimies on tuollaista uskaltanut tehdä.

Epäiltyjen hakkaaminen on kyllä kiellettyä, ja siitä tulee eteen oikeudenkäynti sekä vankeutta, mutta jos joku poliisi on tehnyt väkivaltaa, eikä asiaan olla puututtu, niin jollain tavoin hän sitten huolehtii siitä, että tämä pahoinpidelty ei haasta noita virkamiehiä oikeuteen. Joten tuolloin sitten voidaan olettaa, että tuo poliisimies olisi ehkä sitten saanut tietoja uhrinsa tekemisistä, jotka ovat niin noloja, että hakattu ei sitten ole uskaltanut hakea juristia tällaiseen tapaukseen, mutta mikä olisi niin nolo asia, että esimerkiksi jonkun jengin jäsen ei asiasta tee rikosilmoitusta vaan puree hammasta ja vaikenee tuosta teosta.  

Vaikka saattaa kuulostaa hienolta, että ihmiset pelkäävät poliisia, niin kuitenkin tuolloin saattaa käydä niin, että jotain tietoja jotka liittyvät esimerkiksi koviin väkivaltarikoksiin jätetään kertomatta, kun ihmiset pelkäävät joutuvansa hakatuiksi. Pelko sekä viha ovat saman mitalin kaksi puolta, ja jos henkilöä ensin alistetaan virkapuvussa, niin se saattaa sitten tietenkin aiheuttaa pelkoa, mutta myöhemmin pelko muuttuu vihaksi yhteiskuntaa kohtaan, ja varsinkin jos pahoinpitely kohdistuu avuttomaan ihmiseen, niin silloin kyseessä on sellainen teko, jota voidaan pitää helposti raukkamaisena tapana piileskellä virkapuvun takana.

http://taydellinenvihollinen.webnode.fi

Salaliittoteorioista sekä niiden käytöstä ihmisten tiedonsaannin vääristämisessä, kun keskustellaan esimerkiksi Kauko Juhantalon kaltaisesta ministeristä, joka unohtaa jäävätä itsensä lain valmistelusta

Jos olette lukeneet kirjan nimeltään ”Nimeni on Fletch”, niin silloin tiedätte, millainen valta lehtien päätoimittajilla on. On paljon kirjailijoita ja toimittajia, jotka kirjoittavat asioista vastuuttomasti, tai ainakin niin että totuus vääristyy niin, että koko juttu vesittyy tai sen sisältö vääristyy. Kun puhutaan esimerkiksi salaliittoteorioista, niin silloin varmasti on helppoa nimitellä niihin uskovia ihmisiä jotenkin häiriintyneiksi tai sitten heitä voidaan nimittää ”tyhmiksi”, vaikka kukaan ei koskaan ole edes noista salaliitoista puhunut yhtään mitään. Kun toimittaja lähtee tekemään juttuaan, niin hän voi suoraan lähteä liikkeelle teemahaastattelusta, mikä tarkoittaa sitä, että hän menee haastattelemaan jotain ihmistä. Ja silloin tietenkin vastuu siitä, mitä lehtiin kirjoitetaan on toimittajalla.

Eli hän voi joko kirjoittaa siitä, mitä hänen pöytäänsä vastapäätä istuva henkilö todella sanoo, tai sitten toimittaja voi tehdä niin, että hän tekaisee vastaukset. Samoin kun hän sitten lähtee julkaisemaan tuota juttuaan, niin sitä voidaan referoida eli lyhentää todella paljon. Kun ihmiset kuulevat puhuttavan esimerkiksi ”salaliitoista”, niin he eivät useinkaan tajua, että kun kaksi ihmistä puhuu keskenään jostain rikoksen suunnittelusta, niin silloin kyseessä on rikokseen tähtäävä salaliitto. Tai niin ainakin jossain maissa rikoslaissa sanotaan. Kuitenkin voidaan miettiä hyvin tarkasti sitä, että jos toimittaja kirjoittaa esimerkiksi siitä, kun joku poliitikko on vaikkapa unohtanut jäävätä itsensä lain valmistelusta, jos kyseinen laki koskee hänen liiketoimintaansa, niin voidaan kysyä, että onko kyseessä salaliitto hallituksen sisällä? Ja tuolloin tietenkin joidenkin ihmisten mielestä tuolloin ihmiset uskovat samalla myös kuulentojen olevan väärennös sekä hallituksen tekevän yhteistyötä humanoidien kanssa, mitkä tietenkin ovat aivan sama asia kuin joku "tapaus Juhantalo", jossa virheetön ministeri sitten unohti mainita sen, että hänen yhtiönsä sai valmisteilla olevasta laista hyötyä.

Jos tuollaisen yhtiön olemassaolo sitten salataan esimerkiksi siksi, että ministeri on ”niin mukava kaveri”, niin onko kyseessä silloin salaliitto vai miksi tällaista kuviteltua tilannetta, missä ministeritoveria ikään kuin suojellaan voidaan kutsua? Ja tässä vaiheessa voidaankin kysyä, että oliko esimerkiksi ”tapaus Juhantalo”, missä ministeri asetettiin syytteeseen tällaisesta asiasta jonkinlainen ”salaliitto”. Ja joskus mietin sitä, että kuinka monta "tapaus Juhantalon" kaltaista asiaa on maassamme salattu siten, että niitä vain ei olla julkaistu lehdessä. Puhuttaessa esimerkiksi tilanteesta, missä on pankeissa myönnetty lainoja puutteellisin vakuuksin, niin silloin kyllä kysyisin, että miten noita vakuuksia ei sitten olla tarkastettu? Jos pankinjohtaja antaa miljoonalainoja ulos pankista, niin kai hän sitten tarkistaa sen, että esimerkiksi maatilat tai asunnot ovat oikeasti tämän lainan hakijan omaisuutta. Kuitenkin joissain tapauksissa saattaa esimerkiksi väärä tieto siitä, että lainan hakijan haltuun tulee päätymään jotain omaisuutta voi saada aikaan sen, että pankinjohtaja myöntää lainan ilman vakuuksia.

Tuon asian takia ei koskaan saisi olettaa mitään, vaan kaikki asiakirjat pitäisi varmistaa sieltä, missä ne ollaan tehty. Tuollainen tilanne, missä pankinjohtaja voi alkaa kuvittelemaan sellaisia asioita, että joku maatila päätyy lainan hakijan haltuun voi olla se, että maatilan omistajaa haetaan holhoukseen. Ja tuolloin unohtuu usein sellainen asia, että tuo maatilan omistajaan kohdistuva oikeustoimikelpoisuuden rajoittaminen ei tarkoita sitä, että hänen tilansa automaattisesti pannaan myyntiin. Samoin tällaisessa tapauksessa tulee eteen sellainen asia, että oikeudettomasti hankittua tietoa ei koskaan saisi käyttää hyväksi päätöksenteossa. Eli se että joku henkilö on kirjoittanut Internetiin vaikkapa Kennedyn murhasta ei tarkoita sitä, että hänet suoraan siitä laitettaisiin holhoukseen. Kun keskustellaan esimerkiksi erilaisten valtakirjojen kelpaavuudesta asianajoon, niin silloin tietenkin pitää muistaa sellainen asia, että asianajoa saa harjoittaa vain henkilö, jolla on siihen lupa.

Tämän luvan saa suorittamalla vähintään oikeustieteen maisterin tutkinnon yliopistossa, ja sitten tietenkin pitää muiden asianajoa koskevien kelpoisuusvaatimusten täyttyä. Eli mikään ”avoin asianajovaltakirja” ei tähän asianajoon oikeuta. Vaikka henkilöä vastaan olisi tehty kanne oikeuteen, niin kaikki maailman kanteet eivät kuitenkaan mene läpi, vaikka niitä ajaisi kuinka nimekäs asianajaja. Kun keskustellaan esimerkiksi siitä, mitä väärillä keinoilla hankittu asiakirja voi pahimmillaan olla, niin silloin tietenkin unohdetaan se, että tämä asiakirja saattaa olla oikeastaan pelkkä väärennös, ja ilman oikeuden päätöstä ei mitään omaisuuden siirtoa koskevaa toimenpidettä lähdetä tekemään. Kuitenkin esimerkiksi salaliittoteoriat ovat joidenkin ihmisten mielestä sellainen asia, että niiden takia pitää sitten joku ihminen saattaa oikeudessa toikeustoimikelvottomaksi.

Siitä sitten tulee hyvä mieli, kun saa oikein kunnolla näyttää kaikille, kuinka paljon tällä kertaa omalta kohdalta on lain kanssa joustettu, jotta muutkin näkevät, että ”herroille ei rypyillä”. Tuolloin itse kyllä kysyisin, että kuka oikeastaan noihin ”Illuminateihin” uskoo? Se joka kirjoittaa jostain 1700-luvun lopulla perustetusta salaseurasta, vai se joka lähtee henkilöä hakemaan tämän takia mielisairaalaan? Missään laissa ei lue yhdenkään yksityishenkilön nimeä, joten lakeja pitää sen takia kaikkien noudattaa. Kuitenkaan mikään oikeuden päätös ei ole sellainen, että se sitoo vain yhtä osapuolta. Eli niitä pitää yleensä kaikkien noudattaa, vaikka toinen osapuoli olisi kuinka vihattu ihminen hyvänsä.

Kun palataan esimerkiksi toimittajien vastuuseen, niin silloin aina välillä vastaan tulee tapauksia, missä ikään kuin unohdetaan sellainen asia, että esimerkiksi päätoimittaja on saattanut oikeasti sekaantua huumekauppaan. Ja tuolloin tietenkin tulee helposti mieleen sellainen asia, että esimerkiksi haastateltavien lausuntoja aletaan muunnella, jotta he olisivat epäluotettavan tuntuisia. Ja silloin tietenkin on hyvin houkuttelevaa alkaa vihjailemaan tuon pöytää vastapäätä istuvan henkilön olevan jotenkin tyhmä, tai vielä parempi tapa olisi sitten mainita hänen uskovan esimerkiksi valtionhallinnossa olevaan salaliittoon. Kun henkilö on itse epäiltynä rikoksesta, niin silloin saattaa hänellä olla mielessään sellainen asia, että hän ikään kuin mustamaalaa todistajia, sekä esittää heitä jotenkin häriintyneinä.

Tuolloin paras tapa hoitaa asioita, on kertoilla ympäriinsä siitä, kuinka tuo kirjoituksen kohde uskoo salaliittoon hallituksen sisällä. Sillä tavoin saadaan sitten hänet näyttämään hiukan erikoiselta, ja sitten voidaan pyytää näitä paljon puhuttuja virkamiehiä apuun, jotta tuo henkilö saataisiin sitten täyteen holhoukseen. Tuolloin voi esimerkiksi ”rikokseen tähtäävän salaliiton” tilalle tulla sanahirviö ”hallituksen salaliitto”, ja tietenkin on kysymys salaliitosta valtionhallinnossa, jos esimerkiksi kunnan vesilaitoksen johtaja sekä hänen toimintaansa valvova virkamies vetävät kunnan rahoilla vesijohdot omille saunamökeilleen. Tuo ei kuitenkaan mikään kovin suuri asia ole, mutta kuitenkin kyseessä on kunnan varojen väärinkäyttö, vaikka siitä ei paljoa olla puhuttu.  

marxjatalous.blogspot.fi

Kyllikki Saaren ja Tulilahden jutun yhtäläisyyksiä eli täsmennys eiliseen kirjoitukseen

Tässä taas sitten lisää päätelmiä Kyllikki Saaresta, eli jatkoa edelliseen aihetta käsittelevään kirjoitelmaan, jonka tein eilen. Se mitä yhteistä Tulilahden murhilla sekä Kyllikki Saaren tapauksessa on se, että kummassakin tapauksessa tieto siitä että uhrilla ei ollut kaikki kunnossa tuli työpaikalta, toki Saaren perhe teki katoamisilmoituksen, mutta muuten tuota henkilöä ei oltu kaivattu kotona. Mutta kun ajatellaan sitä, että häntä oli kaivattu vasta neljän päivän kuluttua katoamisesta työpaikan toimesta, niin itse kysyisin että oliko tuolla 17-vuotiaalla nuorella naisella useinkin taipumus oleskella päiväkausia kaverinsa luona ilmoittamatta siitä kotiin etukäteen ollenkaan? 

Eli eikö tuosta oleskelusta kaverin luona koskaan kysytty häneltä tai tuolta "Maijulta" mitään sellaista kuin että tuliko siitä kustannuksia noille isännille? Eli eivätkö tyttöjen vanhemmat tunteneet toisiaan?  Ja tekikö Kyllikki paljonkin sellaisia päätöksiä, että hän vietti useita öitä poissa kotoaan kertomatta, minne hän oli menossa, ja kauanko hän siellä olisi? Eikä sitten edes soittanut kotiinsa, jos hän oli esimerkiksi useamman yön tuon Maijun kotona? Noissa piireissä naapurin asiat tiedetään paremmin kuin omat asiat, joten kai sellainen salainen poikaystävä sitten olisi myös tullut Kyllikin kotona tietoon. 

Tai eikö Maiju koskaan kysynyt Saaren vanhemmilta, että pääsikö hänen kaverinsa kotiin, tai eivätkö nuo perheet koskaan pitäneet yhteyttä edes silloin, kun nämä yöpymiset pitenivät? Tai kävikö Meiju koskaan tuon Kyllikin kotona?  Eli oliko Saari sitten sepittänyt tarinan kaverin luokse menosta siksi, että pääsisi sitten jonkun kolmannen henkilön luokse yöksi?  Se miten tämä liittyy Tulilahden mysteeriin on se, että toinen Tulilahdella surmatuista neidoista ilmoitettiin kadonneeksi työpaikaltaan. 

Muuta yhteistä ei ehkä sitten olekaan, mutta tuota asiaa pidetään sellaisena, että jotkut ihmiset huolestuivat noista asioista, ja sitten alettiin epäillä sarjamurhaajaa. Mutta muutamaa asiaa Kyllikki Saaren tapauksessa ei ehkä ole koskaan edes uskallettu ajatella, eli olisiko hänen uskonnollisuudellaan ollut sittenkin osuutta tuohon julmaan kohtaloon, minkä hän kohtasi tuona iltana tai yönä 17. toukokuuta 1953. Tuota murhaa ei koskaan selvitetty, ja siitä aina välillä on juttuja lehdessä. 

Mutta kuten voidaan ajatella, niin johtuiko tuo murha esimerkiksi siitä, että Saari oli ikään kuin jonkun mielestä joutunut "synnin tielle", ja monissa uskonnollisissa kodeissa oli silloin erittäin kielteinen asenne esiaviollisia suhteita kohtaan. Joten voisin miettiä sitä mahdollisuutta, että oliko joku sitten ehkä maannut Kyllikin kanssa, ja saattanut asian väärien ihmisten tietoon. Joten olisiko joku hänen läheisensä sitten suuttunut ja menettänyt malttinsa tuollaisen asian takia, ja suutuspäissään surmannut Kyllikin. Eli olisiko kyseessä jonkinlainen "kunniamurha" tai rituaalimurha tai kosto jostain asiasta, josta kukaan ei ehkä ole tietoinen? 

Eli oliko tuo hermostuminen ennen Saaren lähtöä noihin "uskonnollisiin nuorteniltoihin" johtunut siitä, että hän oli todellisuudessa menossa johonkin muualle, ja sitten vain käynyt hengellisen nuorisotilaisuuden tapahtumapaikalla tapaamassa tuota ystäväänsä, jonka kanssa hän sitten lähti ajamaan kotiin, ja sitten lähtenyt "jatkoille", jotka päättyivät hänen kuolemaansa. Temppu olisi varmaan mennyt helposti läpi hänen vanhempiinsa, eli hän olisi sanonut Maijulle menevänsä kotiin, ja kotona taas kertonut menneensä Maijulle. Sitten vain pyörän keula olisi suunnattu kohti kolmatta kohdetta, joka saattoi olla joku auto, mutta kuka halusi hänelle pahaa? Kun tätä asiaa mietitään, niin itsekin tätä tapausta paljon ihmettelen, eli miksi se on niin kuuluisa rikos? 

Pentti Kankaanpään tutkimukset: https://www.youtube.com/watch?v=DtzHigjPKS0

kimmonsivu.blogspot.fi