Transistoreja, lasereita sekä avaruuslentoja eli optisen transistorin hyödyntämistä nyt sekä tulevaisuudessa

Transistorin tehtävänä on vahvistaa sähkövirtaa. Siinä emitteri ja kollektori välittävät sähkövirtaa, jota vahvistetaan kolmanteen elektrodiin eli kantaan johdetulla sähköllä, ja samalla tavoin voidaan transistoria käyttää kytkimenä, jolloin kannan läpi kulkevalla sähköllä katkotaan tuon laitteen läpi kulkevaa virtaa. Valotransistorin virtualisaatio on erittäin helppo toteuttaa. Silloin hyödynnetään valon aaltoliike-ominaisuutta, mikä saa aikaan sellaisen ilmiön, että jos heikompaa valoa johdetaan vahvempaan valonsäteeseen, niin tuolloin vahvempi valonsäde imaisee heikomman sisäänsä, jos tuo valo on täysin samaa aallonpituutta.

Tuolloin valon tuottamiseen pitää tietenkin käyttää kahta täysin yhdenmukaista laseria. “Valotransistorin virtualisointi” tarkoittaa siis sitä, että tyhjään avaruuteen luodaan sama tilanne, kuin mitä normaalissa transistorissa on. Samoin valotransistoria voidaan käyttää kytkimenä katkomalla sen läpi kulkevaa valonsädettä voimakkaamalla valonsäteellä, joka katkaisee tuon varsinaisen säteen. Valotransistorin etu perinteisiin transistoreihin nähden on se, että niissä ei tarvita oikeastaan mitään kuorta, vaan tuo koko laite on periaatteessa vain joukko tietyllä tavalla suunnattuja lasereita.

Tuollainen laite voi olla tulevaisuuden tietokoneen tärkeimpiä komponentteja, koska tuollainen valotransistori ei kuumene niin paljon kuin normaali puolijohteeseen perustuvalla tekniikalla valmistettu transistori, mikä sitten avaa mahdollisuuksia siihen, että tietokone ei ota niin paljoa lämpöä kuin ennen. Tuollaisen laserjärjestelmän salaisuus on siinä, että tuo laser-komponentti voidaan asentaa tietokoneen ulkopuolelle, ja valoa johtaa koneeseen valokaapelilla. Periaatteessa valotietokone toimii siten, että valoa johdetaan valokennoon, mikä muuttaa nuo väläykset kaksijärjestelmän ykkösiksi ja nolliksi, kuten normaalissakin tietokoneessa tapahtuu. Ja tuon jälkeen riittää normaali PC, johon tuo koodi sitten tulostetaan aivan kuin muissakin tietokoneissa.

Mutta tuollainen valotransistori antaa mahdollisuuden valmistaa valtavia virtuaalitietokoneita, joiden komponentteina ovat nanoteknologiaa käyttävät pienet ehkä herneen kokoiset satelliitit, ja niiden tietokoneiden koko voisi olla vaikka Jupiterin luokkaa. Tai sitten tuota laitetta voidaan hyödyntää siten, että sillä vahvistetaan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa toisiin aurinkokuntiin lähetettävien luotainten lähettämiä laserviestejä.

Noiden luotainten suunnittelussa voidaan ottaa kaksi linjaa, joista toinen on valtavan kokoinen monitoimialus, joka kuitenkin voi tuhoutuessaan saattaa koko operaation epäonnistuneiden avaruustutkimusta koskevien hankkeiden listalle. Ja toinen on tietenkin mahdollisuus lähettää nanotekniikkaa käyttäviä hyvin pieniä ehkä herneen kokoisia luotaimia parvena kohti kohdetähteä, jolloin yksittäisen luotaimen menetys ei ole niin kauhean suuri riski, koska toiset alukset voivat ottaa sen paikan.

Syy miksi kyseistä operaatiota ei voitaisi aivan helposti panna toimeen, johtuu siitä että aurinkokunnan planeettojen pitää olla tietyssä asemassa toisiinsa nähden, jotta painovoimalinkoa voidaan käyttää aluksen lisänopeuden kehittämiseen. Tuon luotaimen toiminta perustuu siihen, että se vauhditetaan matkaan  muulla kuin sen omalla moottorilla, ja tuohon meidän käytössämme oleva tekniikka sitten ehkä riittää jo nyt tällä hetkellä. Mutta sitten tietenkin eteen tulevat silloin avaruuden valtavat etäisyydet, mikä sitten aiheuttaa sen, että matka-aika kohteeseen on todella pitkä, ja sitten tietenkin tuon laukaisu-ikkunan avautuminen ei mikään jokapäiväinen asia ole.

Eli tässä pohdimme tapaa matkustaa tähtiin ilman antimateria-moottoreita sekä sähkömagneettisia madonreikiä.  Kyseinen operaatio tapahtuisi siten, että ensin toiseen aurinkokuntaan lähetetään luotain, joka ehkä työnnetään aurinkokunnastamme pois Maapallolta lähetettävien radioteleskooppien singaalien avulla, jolloin luotain sitten saa koko ajoaineen käyttöönsä jarrutusta varten. Tuota jarrutusta voidaan tehostaa tietenkin origamin lailla aukeavan aurinkopurjeen avulla. Tuolloin ehkä johonkin puolimatkaan  auringon sekä tämän kuvitteellisen luotaimen kohteen välille sijoitetaan avustava laser, jolla sitten vahvistetaan tuota signaalia, jotta maassa oleva kaukoputki sitten voi sen lukea.

Tuollaisen viestinnän käyttö tällaisessa operaatiossa on erittäin mielenkiintoinen ajatus, koska laserviesti kulkee universumissa tehokkaammin kuin normaalien radioaaltojen kannattamana, koska tähtien radiosäteily ei peitä tuota viestiä. Mutta kun sitten tuota tähtien välistä viestintää ajatellaan siltä kannalta, että me saattaisimme kohdata vieraan sivilisaation, niin silloin tuolla sivilisaatiolla ei olisi mitään vaikeuksia jäljittää noita noiden luotainten viestejä Maapallolle.

Ja mikäli tässä hypoteettisessa kontaktissa vastassa olisi vihamielinen sivilisaatio, niin silloin he voisivat kiihdyttää tuollaisen parisataa grammaa painavan aluksen lähelle valon nopeutta suuntaamalla siihen lasersäteitä tai tietenkin radioaalto olisi varmaan parempi tapa suorittaa tuo kiihdytys. Tuollainen ase voisi pitää mukanaan esimerkiksi aurinkopurjetta, johon sitten kohdennetaan radiomasereita, joilla se sitten kiihdytetään lähelle valon nopeutta, ja kun tuo purje on tehnyt tehtävänsä, niin se pudotetaan pois, jonka jälkeen tuo kappale ohjataan kohdeplaneettaa päin, jolloin tuloksena on valtava räjähdys.

http://marxjatalous.blogspot.fi/

Sulaan metalliin perustuvat panssarintorjunta-aseet ovat pian täyttä totta

Hellfire-ohjuksen taistelukärjen tappava säde on noin 10 metriä, ja esimerkiksi torpedojen käyttö satama-altaaseen tunkeutunutta sukellusvenettä vastaan on sikäli vaarallista, että räjähtävä taistelukärki aiheuttaa väistämättä vaurioita myös ympäröiville laivoille, joten sen takia on myös asevoimien täytynyt kehitellä uusia aseita, joilla voidaan helposti pysäyttää vaikkapa kohti tuleva kuorma-auto, jos se syöksyy ihmisiä kohti. Tietenkin kiväärit sekä singot ja ohjukset ovat tuolloin tehokkaita välineitä, mutta jos iskussa käytetään autoa, minkä maskin takana on teräsprofiili, niin silloin pitää autoa ampua todella monta kertaa.

Tai sitten käyttää sinkoja tai muita panssarintorjunta-aseita, jolloin sirpaleita lentää ympäriinsä, ja sivullisia saattaa kuolla. Samoin jos satama-altaaseen tunkeudutaan siten,että sukeltajaryhmää tuetaan sukellusveneen avulla, niin torpedojen käyttö on tuolloin äärimmäisen vaarallista. Kuitenkin jos vartioalus käyttää syvyyspommeja, niin se on jotenkin pysäytettävä. Sen runkoon tuskin kuitenkaan kyetään miinoja asentamaan,joten siksi täytyy kehittää elektromagneettinen taistelukärki, joka itseasiassa leikkaa reiän tuon aluksen tai muun kohteen kylkeen. Kyseessä on itseasiassa generaattori, joka on asennettu taistelukärjen sisään, ja sen tehtävänä on muuttaa tuo ammus sulaksi metalliksi.

Tällöin sula metalli sitten leikkaa kohteen kyljestä palan pois, ja tunkeutuu sen sisään. Elektromagneettinen ammusteknikka on sikäli vaarallista, että noissa sähkömagneettisissa aseissa ei lainkaan käytetä räjähteitä. Normaalisti taistelukärjissä käytetään typpeen sekä hyvin nopeaan hapetusreaktioon perustuvia räjähteitä, joiden havaitseminen perustuu typpii-ilmaisimiin sekä pommien etsimiseen koulutettuihin  koiriin, jotka haistavat räjähteen hyvinkin kaukaa. Kuitenkaan tuollainen generaattori ei lähetä hajua, ja jos se toimii esimerkiksi paine-ilmalla, niin se voidaan soluttaa tukikohtaan tai öljynjalostamoon ilman, että kukaan huomaa mitään, ja jos tuollainen elektromagneettinen pommi asetetaan räjähteiden tai kaasujohtojen päälle, niin se voi aiheuttaa todella vakavan tilanteen.

Tai mitä itse miettisitte tilanteesta, jossa esimerkiksi krakkaustornin päälle on asennettu metallilaatikko, jonka sisällä on generaattori, mikä muuttaa sähkömagneettisella kentällä tuon laatikon sulaksi metalliksi. Noiden taistelukärkien tarkoitus on sellainen, että ne eivät aiheuta sekundäärisiä tappioita, jos niitä käytetään vaikkapa kaduilla jotain ajoneuvoja vastaan. Kuitenkin niiden teho on tarpeeksi suuri, jotta taistelupanssarivaunun runkoon tulee reikä. Nämä kärjet on tehny niin, että niitä säilytetään latauslaitteessa, jonka jälkeen tuo akkuvirta johdetaan kärjessä olevaan generaattoriin, tai toki myös suuritehoisia polttokennoja voidaan käyttää generaattorin pyörittämiseen tai muuten tuon taistelukärjen sulattamiseen. Juuri metallin sulattaminen on ongelmallista näissä uuden sukupolven taistelukärjissä.

Näiden laitteiden lentoaika kohteeseen on vain muutamia sekunteja, ja sen aikana kärjen pitäisi muuttua sulaksi metalipisaraksi, joka sitten lävistää kohteen. Ja tuolloin ongelmana on tietenkin se, että tarvitaan suuritehoinen magneettikenttä, joka sitten ehtii sulattaa kärjen ennen iskeytymistä kohteeseen. Ja juuri kaupunkiympäristö on se missä tämä kärki olisi omiaan, kun taistellaan asutuskeskusten herruudesta. Tuolloin ampumamatka voi olla varsin pieni, ja sen takia käytettävän sähkötehon pitää olla erittäin suurta. Yksi tapa on käyttää räjähteellä puristettavia paristoja, joista voidaan saada ulos erittäin suuri teho. Tuolloin ammuksen sulattaminen voi tapahtua erittäin voimakkaiden valokaarien avulla.

Tai sitten sen sisään asennetaan mikroaaltolähetin, joka sulattaa tuon ammuksen. Kuitenkin esimerkiksi sähköjärjestelmän lataamisessa on omat ongelmansa, koska asetta pitäisi voida käyttää myös kannettavana panssarintorjunta-aseena. Yksi tapa ratkaista nämä ongelmat on tietenkin käyttää ammuksessa paikannuslaitetta, jonka avulla siihen suunnataan mikroaaltoja tai muita voimakkaita sähkömagneettisia kenttiä, joilla tuo ammus sitten sulatetaan matkalla kohti maalia. Eli teoriassa vaikka kaksi voimakasta tutkaa voidaan kohdentaa tuollaiseen GPS:llä varustettuun ammukseen, ja jos nuo tutkat toimivat samalla taajuudella, niin ammus kuumenee todella kuumaksi. Tuolloin voidaan käyttää ammukseen radan suuntaista radioaaltoa, ja sivulta tulevaa radiosätelyä hyväksi, jotta ammuksen pinta saadaan kuumaksi.

Tulevaisuuden lentokoneissa ei ehkä ole ollenkaan sisäistä voimanlaitetta, vaan ne saavat energiansa lasereista tai radiomasereista

Ylhäällä on hiukan erikoinen kolmion muotoinen pilvi, josta kyllä on vaikeaa sanoa, että miten ilmavirtaukset tällaisen  muodon pystyvät tekemään. Joidenkin meteorologisten ilmiöiden kohdalla on sanottava, että niiden muodostuminen on kyllä melko erikoinen prosessi, ellei sitten taivaalle suunnata kolmion muotoista mikroaaltokenttää, joka saa aikaan sellaisen prosessin, että syntyy tuollainen kolmiomainen pilvi. Yhdeksi syyksi tuohon pilveen on esitetty "mustaksi kolmioksi" ristityn ilma-aluksen lentoja, ja kun nyt on puhuttu siitä, että NASA on kehittämässä uutta mikro- tai radioaaltoon perustuvaa moottoria, niin on ajateltu, että tuota moottoria tai jotain sen muunnosta ollaan testaamassa myös tuossa "mustassa kolmiossa".

Radio- tai mikroaaltoja käyttävä moottori voisi toimia niin, että ilmakehässä toimiessaan se käyttäisi myös ajoainetta, eli kylmää kaasua, joka sitten kuumennetaan mikroaalloilla, jotta tuo alus sitten pystyisi paremmin operoimaan kaasukehässä, ja sitten kun se nousee avaruuteen, niin siellä voidaan lentää pelkkien mikroaaltojen avulla. Tämä tekee tuosta lentokoneesta hybridiraketin, joka voi nousta ja laskeutua normaaleilta lentokentiltä, mutta samalla se kykenisi planeettojen väliseen lentoon.

Mikroaaltomoottorin etu NERVA:aan (Nuclear Energy Rocket Vehicle Application) eli ydinrakettimoottoriin  nähden on se, että tuo väline ei tarvitse erillistä polttoainetta lentäessään avaruudessa, ja samaa moottorikammiota voidaan käyttää myös mikroaaltojen avulla lentämiseen. Eli tuossa mallissa mikroaalto laitetaan kimpoamaan moottorin etuosasta tai aluksen eteen levitetystä purjeesta, jolloin se toimii niin kuin jossain lasten kirjoissa esitetty purjevene, jota työnnetään eteenpäin hiustenkuivaajien tai pöytätuulettimien avulla.

"Musta kolmio"

Jos oikein villejä ajatuksia ryhdytään luomaan, niin voidaan ajatella, että tuollainen radio- tai mikroaaltoja ajoaineen sijasta käyttävä moottori voidaan rakentaa sellaiseksi, että sen avulla voidaan lentää ilmakehässä kuin normaalilla lentokoneella, mutta se vaatii todella suuritehoista säteilylähdettä, jotta syntyy niin suuri työntövoima, että lentokone liikkuu sen avulla myös ilmakehässä. Ja noin suuren säteilytehon tuottamiseen vaaditaan tietenkin valtava energiamäärä, joka kuitenkin voidaan pumpata tuohon alukseen radiomaserien tai lasersäteiden avulla, jolloin ei tarvita mitään alukseen asennettuja suuritehoisia ydinreaktoreita.

Tuollainen laite voidaan rakentaa jo nyt, mutta jos tuo rakettimoottori, jota käytetään mikroaalloilla toteutuu, niin silloin alus olisi ehkä paljon enemmän kapasiteettia omaava, kuin tuo purjeella varustettu varustettu malli. Toki tuollaista alusta voidaan työntää eteenpäin myös radioaaltojen avulla, jotka suunnataan aluksen edessä olevaan metallilevyyn, josta sitten nuo radioaallot kimpoavat takaisin. Virta mikä aluksen lentoon tarvitaan saataisiin siihen suunnattujen laser- tai radiomasereiden avulla, ja niillä voitaisiin käyttää sen moottoreita, joiden pitäisi saada aikaan erittäin voimakas mikro- tai radioaalto, jotta ehkä parin tuhannen kilon alus saataisiin pysymään ilmassa. Samoin turvallisuus on todella tärkeää, jotta nämä "suoran energian moottorit" voisivat toimia.

X37B

Ja jos käytettäisiin turvallisempaa radioaaltoa, niin silloin voi käydä niin, että tuo moottori kohdistuu voimajohtoon, niin tuloksena on massiivisia elektroniikkavaurioita, joita tapahtuu laajalla alueella, koska tuo radioaalto indusoi tuohon sähköverkkoon valtavan voimakkaan jännitepiikin, mikä ei tee hyvää elektroniikalle, mikä kuitenkin on turvallisempaa kuin mikroaaltojen käyttö. Mutta jos käytetään mikroaaltoja, ja ne osuvat johonkin asutulle alueelle, niin ne voivat aiheuttaa valtavilla ihmisjoukoille palovammoja. Mutta kun ajatellaan noita sähkömagneettisiin aaltoihin perustuvia moottoreita, niin niiden avulla voisi avaruusalus leijua esimerkiksi talojen päällä ilman, että kukaan huomaa mitään.

Noin voidaan sitten rakentaa avaruusalus, joka ei tarvitse erillistä ajoainesäliötä, ja tuollaisella metallikalvolla varustetulla mylar-purjeella voi esimerkiksi pienellä ydinreaktorilla varustettu X-37B lentää lähes valon nopeudella. Tuo laite toimii siis kuin aurinkopurje, mutta siinä tuohon purjeeseen suunnataan radioaaltoja, joiden ansiosta kyseinen alus ei ole mitenkään riippuvainen aurinkotuulesta kuten aurinkopurje olisi. Eli sen avulla voidaan lentää teoriassa vaikka Alfa Centauriin sekä takaisin muutamassa vuosikymmenessä.

Laser-avaruusalus https://www.youtube.com/watch?v=XhUasBcoj-Q

espoonmetsa.blogspot.fi