Kaikilla maailman instituutioilla on omat traditionsa

Tämä on löysennetty alku ihan mukava asia, mutta tietenkin meille aikoinaan armeijan käyneille hiukan myöhään tuleva uudistus. Se mitä tästä asiasta aion nyt sanoa ei kuitenkaan liity tähän juttuun mitenkään muuten, kuin että tällaisilla asioilla, kuten juuri sotilaskotiin pääseminen tai kuntosalilla käyminen on olemassa sellainen arvo, jota kutsutaan traditioksi. Joissakin maailman joukko-osastoissa muuten maastopuvun päälle paneminen sekä varsikenkien käyttö on ollut vasta taistelijatutkinnon suorittaneiden oikeus. Sama koskee monia muitakin asioita maailmassa, eli esimerkiksi teekkareilla sekä monilla muillakin ylioppilaskunnilla on myös omia traditioitaan, joita tehdään siksi, että "näitä asioita on aina tehty". Osasta noista traditioista on onneksi kuitenkin päästy eroon.

Yksi näiden joissain tapauksissa hyvin ikävien traditioiden tarkoitus on hitsata ryhmää paremmin kasaan, ja samalla näyttää se, että hän on jotenkin läpäissyt jonkinlaisen testin, missä tehdään ehkä melko nolojakin asioita, kuten saapua ensimmäisen kerran tovereiden eteen alasti. Ainakin ennen eli vielä 1920-luvulla joissakin yliopistoissa on ollut tapana miekkailla eli kaksintaistella vanhempaa oppilasta vastaan, kun henkilö saapuu ylioppilaskuntaan, ja tuohon jo 1900-luvun alussa kiellettyyn tapaan on liittynyt ikään kuin rituaalinomainen viilto. Ja vaikka tuo tapa oli virallisesti kielletty asetuksella jo vuonna 1900, niin sitä joissakin tapauksissa on jatkettu vielä 1920-luvulla laittomasti, vaikka kiinnijääminen on johtanut oikeustoimiin sekä vankeuteen.

Aina välillä sitten on ylioppilaalta mennyt silmä tuossa ikävässä riitissä. Ja samoin joissakin tapauksissa on tuo kaksintaistelu tehty paljain nyrkein, eli kyseessä on ollut rituaalinomainen nyrkkeilyottelu, joka on muutamissa tapauksissa muuttunut järjettömäksi pahoinpitelyksi, missä henkilö on sidottu tuoliin ja hakattu puolikuoliaaksi. Varsinkin kun noissa tilanteissa on otettu alkoholia, niin silloin on saattanut joku "innostua" hiukan liikaa, jolloin seuraukset ovat olleet kamalia, ja niistä saa joskus lukea vanhoista poliisiraporteista, missä joku onneton on esimerkiksi löydetty tiensivusta kuolleena.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ruotuvaki-uusilla-alokkailla-entista-kevyempi-alku-armeijassa-rajoitamme-ihmisten-oikeuksia-ihan-turhaan/6503744#gs.mArP16A


Tuo yleensä vaaraton rituaali on joissakin tapauksissa saattanut johtaa esimerkiksi sairaalareissuun tai jopa ylioppilaan kuolemaan, kun tuossa rituaali-kaksintaistelussa on jompikumpi osapuoli mennyt liian pitkälle, ja sitten viiltänyt toista vaarallisesti. Samoin joissakin tapauksissa tuollainen rituaali on aiheuttanut elinikäisiä psyykkisiä sekä fyysisiä vammoja, joiden takia ihminen on saattanut olla kyvytön harjoittamaan ammattiaan. Noilla siitymäriiteillä on samalla tehty ikään kuin "rappuset", mitä pitkin henkilö pääsee kohoamaan toveripiirinsä hierarkiassa, ja samalla myös muita kannustetaan yrittämään kaikkensa, ja samalla myös ikään kuin pyritään unohtamaan se, mikä ihminen on ollut tullessaan toveripiiriin. Mutta joissakin tapauksissa tällainen riitti on ollut erittäin vaarallinen, koska se on saatettu käsittää väärin, tai sitten tuota asiaa on käytetty puhtaasti simputtamiseen.

Eli toiselle saatetaan tarjota lasi vettä, kun hän tulee johonkin ryhmään, ja sitten joku toinen käsittää, että kyseessä oleva lasi täytetään vessanpytystä, ja sitten kolmas saa päähänsä laittaa siihen jotain akkuhappoa, mikä tietenkin on hengenvaarallista. Yksi niistä on ollut rituaalimaljojen juominen, missä henkilö on joutunut kaatamaan suuhunsa kaiken mitä oppilaskunnan muut jäsenet hänelle tarjoavat suuhunsa, ja silloin seurauksena on ollut joskus alkoholimyrkytys. Tai joissakin tapauksissa on toverin sormet katkottu, koska halutaan testata sitä, että osaako hän pitää suunsa kiinni. Samoin joissakin toverikunnissa on tuollaisia asioita käytetty pelkästään toisen rahastamiseen, eli siellä on ikään kuin maksettu siitä, että tuohon riittiin ei tarvitse osallistua. Se sitten on tehty niin, että joku oppilaskunnan jäsen on käynyt tekemässä toisen siivouspaikat, jotta tämän ei tarvitse tehdä mitään.

Se mikä noista riiteistä tekee traditioita on se, että ne periytyvät ikään kuin toverikunnan jäseniltä toiselle, ja siksi niistä eroon pääseminen voi olla hyvin vaikeaa, mutta niihin liittyy sellainen pieni vaara, että henkilö ikään kuin käsittää ne vähän väärin. Ja sitten eteen tulee joku, jonka mielestä esimerkiksi rikkihapon juottaminen toiselle on loistava versio tällaisesta toiminnasta. Tuo johtuu siitä, että joukossa tyhmyys tiivistyy, ja sitten joillekin tulee päähän, että seuraaville tulijoille täytyy tehdä vähän enemmän kuin, mitä itse tuli koettua, ja se sitten saattaa aiheuttaa hyvin vakavia vammoja. Joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi SS-valtakunnanjohtajan Heinrich Himmlerin sairas juutalaisviha saattoi johtua tällaisesta ehkä yliopistossa tehdystä siirtymäriitistä, missä suoritetaan ikään kuin rituaalinomainen miekkataistelu.

Siinä on saattanut sitten toinen mennä liian pitkälle, ja seurauksena oli ehkä verenhukka. Eli tuollaiset rituaalit saavat varmasti sitten aikaan myös vihaa, joka voi kohdistua myöhemmin sellaisiin ihmisiin, jotka eivät mitenkään ole syyllisiä itse tapahtumaan. Ja se mikä tekee niistä siirtymäriittien yhteydessä tapahtuneista pahoinpitelyistä erittäin vakavia, on se että niitä saatetaan peitellä, eikä poliisille kerrota asioista mitään.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ruotuvaki-uusilla-alokkailla-entista-kevyempi-alku-armeijassa-rajoitamme-ihmisten-oikeuksia-ihan-turhaan/6503744#gs.mArP16A

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Oliko Hercule Poirot oikeasti elänyt ihminen vai pikemminkin Agatha Christien omakuva?

Agatha Christie (os. Miller) DBE
1890-1976
Kuva I

Kun puhutaan yhdestä dekkarihistorian tunnetuimmista etsivistä eli Hercule Poirotista, niin voidaan kysyä, että onko hän oikeasti elänyt ihminen? Kun ajatellaan tuota belgialaista salapoliisia ehkä hiukan naismaisena hahmona, niin pitää muistaa se, että etsivä Poirot on naisen kirjoittama hahmo, jonka on luonut maailman kuulu dekkaristi Agatha Christie, jonka henkilögalleriaam kuului myös neiti Marple, joka oli ensimmäisiä naispuolisia salapoliisiromaanien päähenkilöitä. Mutta Poirot eroaa Marplesta siinä, että hänellä oli apunaan kapteeni Hastings. Marple taas toimi yksin, tai ainakaan Christie ei kirjoittanut eli luonut hänelle vakituista avustajaa.  Kun Agatha Christie kirjoitti noita hahmojaan, niin hän unohti mainita sen, että tarkoittiko Hastingsin kapteenin arvo siis poliisin vai armeijan kapteenia. Britannian poliisivoimissa "kapteeni" vastaa ylikomisariota, joten tuo asia jää noissa kirjoissa avoimeksi. Todellisuudessa Hastings on pikemminkin henkivartija tuolle pienelle belgialaiselle etsivälle, joka saattaa olla toiminut myös osittain Mikki Hiiren esikuvana.

Mutta kun ajatellaan Poirotia sekä Hastingsia, niin uskon että noissa hahmoissa on käytetty esikuvina Agathaa itseään sekä hänen aviomiestään eversti Christietä, joka varmasti oli Agathasta iso ja vahva mies. En tiedä että missä joukoissa tuo eversti palveli, mutta epäilen että kyseessä oli sotilastiedusteluun kuuluva upseeri. Näet yleensä tavallisten upseerien vaimojen esillä oloa julkisuudessa ei katsottu tuolloin kovin hyvällä, enkä ole kovin varma siitä, että oliko tuossa pariskunnassa se ujompi osapuoli oikeasti Archibald vai Agatha.

Joten uskoisin, että eversti Christie oli tuolloin palvellut tiedustelussa tai sotilaspoliisissa, jossa oli enmmän tilaa omille ajatuksille sekä individualismille kuin jossain kaartinrykmentissä tai RAF:n koulutuslaivueessa. Mutta toki hänen odotettiin käyttäytyvän kuin upseerin. Archibald Christie oli siis ilmavoimien upseeri, jonka kanssa nuori Agatha meni naimisiin Ensimmäisen Maailmansodan aikana eli vuonna 1914 . Ja tuo pari sitten erosi vuonna 1928, ehkä siitä syystä, että Agatha oli upseeri vaimoksi hiukan epäsovinnainen. Kuitenkin avioeron jälkeen hän sai käyttää entisen aviomiehensä nimeä, mikä varmasti oli tuolloin hiukan omituista. Tuo nimi oli näet upseerin perheen nimi, ja se olisi normaalisti pitänyt vaihtaa pois.

Toki hän oli täydellinen edustusrouva, joka piti hyviä puheita, tai ainakin luulen niin, koska ne mainitaan erityisesti Christien pariskunnan  Niilin matkan yhteydessä, mutta saattaa olla niin , että Archibald Christie tuli kateelliseksi näistä asioista. Eli kirjoittiko Agatha myös miehensä  pitämät puheet, joita hänen piti upseerikerholla tietenkin esittää. Ja vuonna 1927 heidän tiensä erosivat, ja tuo ero saattoi johtua siitä, että Agatha tienasi melko hyvin, mikä sitten aiheutti "huumoria" tuon miehen upseeritovereiden keskuudessa.

Eli hän saattoi kuulla vitsejä siitä, kuinka tuo vaimo maksoi hänen kotinsa.Mutta mistä tuo kuuluisa kirjailija sitten sai ideat omiin kirjoihinsa? Työskentelikö tuo nainen sitten itse poliisissa, tiedustelussa tai sotilaspoliisissa, kun hän sitten noita kirjojaan kirjoitti? Hänen ansionsa kirjailijana ovat todella suuret, ja hänen kertomuksensa viitoittivat aikoinaan tietä dekkareille, jotka ovat todella toden tuntuisia. Hän kuitenkin noudatti kirjoissaan perinteistä Sherlock Holmesista tuttua tyyliä, eli mitään kovin toiminnallisia ne eivät ole, mutta mukavaa lukemista nuo kirjat kuitenkin edelleen ovat. Mainittakooon, että Agthalla oli korkea kunniamerkki, DBE, jonka merkityksen voi jokainen lukea alla olevasta linkistä, eli aika tunnustettu tuo henkilö kuitenkin oli.

DBE:n merkitys Iso-Britanniassa: https://en.wikipedia.org/wiki/Order_of_the_British_Empire