Vampyyritarinoiden yhteys robotiikkaan sekä abiogeneesiin (Robottien harjoittamaa itsensä kopiointia voidaan pitää abiogeneetikkaan kuuluvana prosessina)

Nanoteknologiaa voidaan pitää yhtenä
abiogeneesin ilmentymistä, koska siinä
robotit tekevät toisia robotteja alkuaineista

Moderneissa "Dracula"-elokuvissa on kohtauksia, missä Draculan apupoika kaataa "mestarinsa" tuhkaan verta, ja sitten tuo seos valutetaan kyseisen vampyyrikreivin sukulaisen haudan päälle, mistä sitten kohoaa uusi "yön valtias". Tämä kohtaus on peräisin sellaisesta käsitteestä kuin biogeneesi tai abiogeneesi, joista ollaan tieteen maailmassa jo luovuttu. Kyseisissä kohtauksessa on ideana se, että jos "Draculan" elvytettyä luuytimen solukkoa lasketaan jonkun luurangon päälle, niin nuo solut sitten ohjautuvat tuon luun ytimeen, ja alkavat siellä sitten monistua.


Ajatus vampyyrin herättämisestä henkiin tällä tavoin perustuu siihen, että nämä solut olisivat sitten lepo- tai horrostilassa, mikä on ominaista myös pernaruttobakteerille, jonka lepoitiöt voivat tartuttaa taudin jopa satojen tai ehkä tuhansien vuosien kuluttua. Nämä äärimmäisen vaaralliset organismit voivat kuivua välillä, ja sitten kun ne pääsevät oikeaan kemialliseen ympäristöön, niin ne alkavat taas heräillä, ja aiheuttaa sairauksia. Eli jos biologisen sodan aseiden testauksessa maahan lasketut pernaruttobakteerit eivät joudu suoraan niihin kohdistuvan UV-säteilyn kohteeksi, niin ne voivat aiheuttaa epidemioita hyvin pitkän ajan kuluttua.


Ja tuolloin sitten vain pitää odottaa, kun "kreivi" nousee haudastaan. Tuollainen ajattelu perustuu sellaiseen asiaan, jota kutsutaan abiogeneesiksi, missä elämä syntyy suoraan kemikaaleista. Kyseinen ajattelutapa oli yleistä 1800-luvulla, mutta nykyään evoluutioteoreetikot uskovat vähintään siihen, että kemikaalien piti käydä useita muodonvaihdoksia, jotta syntyi ensimmäinen RNA-molekyyli, jonka piti sitten muuttua myöhemmin DNA:ksi. Ja kuten varmaan kaikki huomaavat, niin tässä sitten on asiasta väännetty rautalankamallia, jossa monia asioita on jätetty huomioimatta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Abiogenesis

Mutta kun puhutaan esimerkiksi nykyään siitä, että voisiko joku molekyyli sitten alkaa lisääntyä kuten elävä eliö, ja tällöin voidaan sanoa, että ehkä abiogeneesi on sitten nykyään kohta todellisuutta, kun puhutaan sellaisesta asiasta kuin nanoteknologia. Nanoteknologian avulla ajatellaan voitavan luoda sellainen molekyyli, joka sitten kykenee kopioimaan itseään. Tuolloin ei puhuta mistään tapauksesta, missä keinotekoinen molekyyli viedään solun sisään, ja siellä se sitten ryhtyy kopioimaan itseään, jolloin puhutaan keinotekoisesta viruksesta.


Virus on oikeastaan siis eräänlainen kone, jolla ei ole omaa aineenvaihduntaa. Nanokoneen eli äärimmäisen pitkän hiilimolekyylin suorittama itsensä kopioiminen tarkoittaa sitä, että tuo molekyyli ei tarvitse solua, missä se voi luoda kopiota itsestään. Mutta tietenkin kaikkein helpoin tapa kopioida nanokoneita on tehdä niistä viruksia, joita sitten voidaan hyödyntää esimerkiksi mikropiirien valmistamisessa, mutta ikävä kyllä myös biologisessa sodankäynnissä.


Eli teoriassa esimerkiksi keinotekoista virusta, joka luodaan jossain laboratoriossa voidaan pitää abiogeneettisen prosessin tuloksena. Toisin sanoen nanotekniikan avulla voidaan luoda keinotekoista eli synteettistä DNA:ta, joka voi olla avain geeniterapioihin. Mutta molekylaarisen kokoluokan nanokoneet voivat kopioida itseään ilman, että niiden pitää päästä soluun sisään. Tuolloin luodaan teoreettinen molekyyli, joka sitten muodostaa viereensä toisen molekyylin esimerkiksi van der waalsin voimien avulla.


Tuolloin keskutellaan tietenkin abiogeneesistä. Samoin joissakin avaruusohjelmissa on puhuttu itseään kopioivien "Von Neumann"-luotainten lähettämisestä tutkimaan universumia. Tuolloin luotain tarvitsee hyvin monipuolisen tietokannan siitä, mistä sen kannattaa lähteä tarvitsemiaan alkuaineita jostain asteroidivyöhykkeeltä, Tuollainen tekoälyllä varustettu tähtienvälinen luotain olisi todella valtavan suuri ja monipuolinen väline, jossa olisi tietenkin alirobotteja sekä malmin käsittely-yksiköitä, joiden toiminta perustuu sentrifugien avulla tapahtuvaan alkuaineiden erotukseen ja muita vastaavia laitoksia, joiden avulla se kykenee valmistamaan kaikki tarpeelliset osat omaan kopioonsa, eli se valmistaisi itsestään täydellisen kopion joka voisi sitten jatkaa samoissa tehtävissä, kuin alkuperäinen luotain.


Eli tietyn ajan välein tuottaisi tuollainen "Von neumann"-luotain, joka kopioi itseään sekä muita välineitä tuottaisi itsestään kopioita, joiden avulla saadaan luotainten määrä kasvatettua potenssiin kaksi joka kerran kun sitä tarvitaan. Tuolloin kun puhutaan koneesta, joka kopioi itseään, niin silloin varmasti puhutaan abiogeneesistä, eli siinä robottitehtaat luodessaan malmista uusia robotteja ikään kuin tekevät samalla abiogeettistä toimintaa.


Tuolloin abiogeneesiä ei kuitenkaan käsitellä minkään teologisen termin kautta, vaan yksinkertaisesti sellaisena prosessina, missä robotti kopioi itseään. Toki tuo robotti voi olla esimerkiksi keinotekoinen DNA-pätkä, joka monistuu esimerkiksi soluissa, eli tuolloin voidaan puhua keinotekoisista viruksista, joita olisi tarkoitus käyttää vaikkapa mikropiirien valmistamiseen, niin että esimerkiksi virus, jolla on "tarttumajalat" kasaa mikropiirien pinnalle pienen pieniä metallinkappaleita, mitkä muodostavat äärimmäisen pienen mikropiirin osasia. Tai sitten ne voivat kasata pienikokoisia koneita, joilla pystytään viemään esimerkiksi syöpälääkkeiden palasia yksittäisiin soluihin.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Tarina biogeneesistä ja abiogeneesistä eli mitä robotiikka voi meille tulevaisuudessa tuoda eteen.

"Abiogenesis"-elokuvan alus. Oikeudet kuvaan
kuuluvat tuon lyhytelokuvan tekijöille. 

Biogeneesi on 1800-luvulta peräisin oleva teoria siitä, että vain elämä voi luoda elämää, ja abiogeneesi taas tarkoittaa kemiallista evoluutiota, missä kemikaalit spontaanisti alkavat kehittyä kohti elämää, mutta tuo oli 1800-luvun käsitys näistä asioista. Nykyään voidaan ajatella niin, että abiogeneesi voi synnyttää biogeneesiä. Tuollainen ajatus perustuu siihen, että 2000-luvun korkeaa teknologiaa voidaan hyödyntää tällaisessa toiminnassa. Eli robottien sekä korkean teknologian avulla voidaan DNA:ta valmistaa keinotekoisesti, mikä tietenkin tuo eteen uusia uhkakuvia sekä mahdollisuuksia, mitkä liittyvät keinotekoisten organismien käyttöön esimerkiksi planeettojen muuttamiseksi Maan kaltaisiksi paikoiksi, joissa ihminen voi elää samalla tavoin kuin Maassa.


Tekstin alla on palkinnon voittanut SciFi-fantasia, nimeltään "Abiogenesis", missä ehkä johonkin Venuksen kataiselle planeetalle laskeutuu piikkimäinen avaruusalus, jolla on käytössään apurobotteja, jotka tuovat tuon aluksen tietokoneohjattuun sekä tekoälyllä varustettuun laboratorioon planeetan pinnalta nestettä, johon tuo laite sitten istuttaa keinotekoisia organismeja. Eli tuolloin alukseen on rakennettu laboratorio, joka kykenee luomaan ionitykkiin perustuvan tekniikan sekä PCR ("Polymoraasiketju") -menetelmän avulla keinotekoisia organismeja, joiden avulla se kykenee sitten muuttamaan planeetan sellaiseksi kuin sen luojat haluavat. Tuollaisen keinotekoisen organismin valmistaminen ei ole kovin vaikeaa, vaikka sitä tietenkin monet kuvittelevat sellaiseksi. Ja tietenkin tässä vaiheessa pitää sanoa, että toivottavasti tämän tekniikan kehittäjät tuntevat vastuunsa.


Kuvitteellisessa tilanteessa keinotekoisen elämänmuodon luomisessa tarvitaan vain joukko soluja, joiden tumasta on poistettu perimäaines, ja sitten kun planeetan pinnan kemialliset olosuhteet ovat tiedossa, niin silloin ionitykki alkaa latoa ionisoituja DNA-partikkeleita keinotekoisesti valmistetuksi DNA:ksi, jota aluksen tekoäly sitten kokeilee noiden varastossaan olevien solujen kautta planeetan kemialliseen ympäristöön. Eli ennen kuin tämä kuvitteellinen avaruusluotain olisi laskeutunut planeetan pinnalle, olisi siellä käynyt "esitaistelija", joka olisi sitten hakenut tarvittavat kaasu- ja nestenäytteet tuon luotaimen tekoälyn analysoitavaksi. Sen jälkeen luotain käyttäisi tietokoneensa muistiin tallennettuja tietoja erilaisten arkkibakteerien geneettisestä perimästä, ja valmistaisi sitten sellaisen DNA:n jonka se voi liittää haluamaansa soluun.


Tuollainen perimän säilöminen digitaaliseen muotoon, tekee mahdolliseksi yhdistää eri lajien perimää, ja samalla kun nuo solut on varastoitu ilman tumaa, niin niiden ruokkimisesta ei tarvitse sitten nähdä vaivaa, ja samoin kun noiden aluksen luomia keinotekoisia eliöitä testataan, niin silloin voidaan käyttää mahdollisimman vähän biomateriaalia. Ja kun DNA on varastoitu aminohappoina, ei avaruuden kosminen säteily vaikuttaisi tuohon perimäainekseen  ollenkaan.

Tämän jälkeen voisi ionitykki valmistaa tarvittavan DNA:n, jotta aluksen tehtävä planeetan kaltaistamiseksi onnistuisi täydellisesti. Tuolloin testataan solun kykyä kestää oudon maailman säteily sekä muut kemialliset olosuhteet, ja tietenkin luotaimen pitää kyetä laskeutumaan vaikka kuinka valtavan voimakkaan myrskyn läpi, jotta se sitten kykenisi täyttämään tehtävänsä. Kun oikea DNA on valmistettu, niin sitten DNA voidaan monistaa PCR-menetelmällä, ja siirtää uusiin soluihin, jotka sitten alkavat lisääntyä noissa lätäköissä.

Tuon luotaimen matka toiselle tähdelle tulisi kestämään vähintään kymmeniä vuosia, ja sen pitää sitten kyetä laskeutumaan myös planeetalle, jonka kaasukehässä on valtavan voimakkaita pyörrevirtauksia eli turbulenssia. Joten siitä on tietenkin tehty tikan muotoinen laite, joka on varustettu hyvin kehittyneellä ja monimutkaisella tekoälyllä, joka sitten kykenee ratkomaan erilaisia ongelmia itsenäisesti. Tuolloin tuo kuvitteellinen luotain  osaa valotusmittarien avulla etsiä sopivan kohdan ensimmäisten arkkibakteerien päästämiseksi luontoon, koska tuossa kohdassa ei ultravioletti-säteily saa olla olla liian kova, jotta bakteerien DNA ei sitten vaurioituisi. Samoin alus ei tietenkään käytä mitään laskuvarjoja, vaan jarruraketteja jotta se ei joutuisi tuon oudon maailman kaasukehän pyörteiden riepoteltavaksi.


Tuollaisen luotaimen ongelma on siinä, että se voi vahingossa laskeutua esimerkiksi elävälle planeetalle, ja sitten kehittää organismin, joka pyyhkäisee planeetan kaiken alkuperäisen elämän pois tieltään. Samoin tuon luotaimen tekniikkaa voidaan käyttää aseteknologiassa. Eli siitä voidaan leipoa kätevä biologisten aseiden valmistuslaitos, jota ei varmasti kukaan löydä kovin helposti. Tuon takia tällaisesta teknologiasta pitää aina keskustella kriittisesti, ja myös nähdä tuon keinotekoisten eliöiden aiheuttama uhka koko maailman turvallisuudelle. Eli se voi luoda viruksia, jotka muuttavat eliöt toisenlaisiksi, kuin mitä ne olivat alun perin, ja jos väärä henkilö saisi tuon tekniikan haltuunsa, niin hän sitten voisi tehdä sillä kamalasti pahaa.

https://www.youtube.com/watch?v=bTuL_-S0egQ

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/