GPS saattaa helpottaa autolla ajamista sekä tehostaa liikenneturvaa

https://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Jostain olen kuullut, että autoihin olisi ideoitu sellainen nopeuden säädin, jonka toiminta perustuu GPS-paikantimeen, ja jos tuollainen tarkkuus-GPS säätää ajonopeutta, niin silloin ei enää periaatteessa tarvitsisi nopeutta valvoa, mutta tietenkin tuollainen laite vaikeuttaa ohituksia. Toki nuo autot voidaan varustaa myös napeilla, jotka sallivat ohituksen, ja tietenkin jos käytössä on tehokas tietojärjestelmä, niin tuo auton ajamista tai ajonopeutta säätelevä systeemi voisi olla sellainen, että se huomioisi myös ohituskieltoalueella olemisen. Peltipoliisi eli automaattisen liikennevalvonnan kamera räpsähtää usein turhan takia, ja siitä sitten seuraa lasku veronmaksajille, koska suurin osa näistä kuvista on sellaisia, että ne aiheuttavat vain huomautuksen, ja se ei tietenkään tuo tuloja valtiolle.


Mutta vaikka peltipoliisin kuvaan joutuminen edes tai ainakaan huomattavan ylinopeuden takia ei ole varmaan kenestäkään mukavaa, niin kuitenkin ainakin toistaiseksi ajonopeutta valvotaan edelleen viranomaisten toimesta, ja kun lasku sitten tulee kotiin, niin silloin ainakin tietää, että on tullut ajettua ylinopeutta. Ja kun ihmisiltä kysytään, että "onko mukavaa maksaa sakkoja", niin totuuden mukaisesti he sanovat, että heistä se ei ole mikään mukava asia. Ja tuo sakko on tarkoitettu rangaistukseksi. Toki on esitetty ajatuksia siitä, että autoihin asennetaan esimerkiksi GPS-laitteeseen perustuva nopeuden säätöjärjestelmä, joka toimii kuten kaasupoljin, ja säätää moottoriin menevää polttoainetta.


Tällöin tuo järjestelmä ainakin teoriassa estää täysin ylinopeuden ajamisen, eikä tuon järjestelmän toteuttaminen ole mitenkään mahdotonta. Ja toki GPS:n avulla voidaan kerätä tietoja siitä, miten raskas ihmisten kaasujalka on, eli puhelimessa olevan paikantimen nopeus voidaan määritellä siitä, miten nopeasti ne siirtyvät paikasta toiseen, ja tuolloin järjestelmänvalvoja vain määrittää kaksi pistettä, joiden välillä kulutettu aika voidaan suoraan muuttaa nopeudeksi. Se että esimerkiksi järjestelmä huomioi ohituskiellon perustuu siihen, että kieltoalue tallennetaan tuohon tietojärjestelmään, ja sitten vain GPS paikantaa ajoneuvon, ja silloin tietokone saa käyttöönsä kaikki tuolla alueella olevat rajoitukset sekä mahdolliset poikkeamat normaalista käytännöstä.


Kyseinen laite mahdollistaa sen, että kuljettaja voi saada etukäteen tiedon siitä, että jos hän saapuu tietyömaan kohtaan, tai että edessä on jonoa. Mutta aina jos puhutaan siitä, että auto ajaa itsestään, niin tällaiset järjestelmät pitää  tehdä niin, että tietokone voidaan ohittaa niin, että rattia vain käännetään. Eli vielä toistaiseksi robottiauton kuljettajan pitää olla hereillä, ja nuo autot voivat olla paljon vaarallisempia kuin tavalliset, jos kuljettaja sattuu nukahtamaan. Tämän takia noissa autoissa pitää olla järjestelmä, joka valvoo sitä, että kuljettaja pitää käsiä ratissa.


Eli tuolloin ohjauspyörä pitää varustaa painokytkimellä, joka tunnistaa sen, että kuljettaja pitää siitä kiinni, kuten autokoulussa on opetettu. Samoin kamera voi valvoa sitä, että kuljettajan silmän räpyttelyn tiheyttä, jolloin äänimerkki ilmoittaa, että kuljettaja on väsynyt. Ja jos tuohon signaaliin ei reagoida, niin silloin tulevaisuuden auto voi ilmoittaa hätätilanteesta poliisille. Mutta menee vielä pitkän aikaa siihen, että robottiauto muuttuu todella autonomiseksi, niin että ne voivat huristella ilman kuljettajaa kadulla.


https://www.mtv.fi/lifestyle/autot/artikkeli/is-peltipoliisien-turhat-rapsahdykset-maksavat-veronmaksajille-miljoonia/7071396#gs.AJI8Jkc

Täysin automatisoitujen avaruussukkuloiden mahdollisuudet avaruustutkimuksen sekä asetekniikan saralla ovat rajattomat

MIG-105 "Spiral"

USA:n salaperäinen X-34B avaruussukkula on tehnyt kaksi vuotta kestävän lennon avaruuteen. Kuitenkin voidaan sanoa, että X-34B on oikeastaan 1980-luvulla lentäneen MIG-105 "Spiralin" kaltainen väline, mikä toi tuollaisen pienois-sukkulan ihmisten tietoisuuteen, kun sitä esittäviä valokuvia julkaistiin lehdissä.Tuo täysin automatisoitu sukkula voi todellisuudessa olla missä tahansa osissa aurinkokuntaa, vaikka asevoimat eivät sen tehtävistä mitään muualle kerro. Kun tuollainen pieni sukkula varustetaan “Centaur”-vaiheella, niin se sitten kykenee operoimaan todella pitkäkestoisissa tehtävissä ympäri aurinkokuntaa. Vaikka X-34B on teoriassa pelkkä avaruussukkula, niin sen lähettäminen vaikka Alfa Centauriin on täysin mahdollista.

Tuolloin alukseen liitettävä apuvaihe pitää vain varustaa sähköstaattisilla moottoreilla, jotka sopivat tähtien väliseen lentoon. Ionimoottori ei ole mitenkään tarkka siitä materiasta, mikä sen kiihdytin-osan läpi johdetaan. Kaikkein käyttökelpoisin ajoaine olisi ehkä vety, joka ei ilman happea pala. Tuolloin riittää se, että radioaktiivinen säteily ionisoi tuon kaasun tai sitten pelkkä ydinreaktori sijoitetaan siten, että siitä lähtevä hiukkasvirta työntää alusta eteenpäin. Ydinkäyttöisten rakettien toiminta on sellaista, että ensin sekä avaruusalus että sen moottoriosa lähetetään avaruuteen tavallisilla kemiallisilla raketeilla kuten Delta tai Titan, ja sitten tuolla avaruudessa nuo osat telakoidaan yhteen.

Eli missään tapauksessa ei tuollaista moottoria koskaan käynnistetä Maan ilmakehässä. Nuo moottorit ovat sellaisia, että niissä tapahtuva ydinreaktio levittää ympäriinsä radioaktiivisia aineita. Ja sen takia esimerkiksi eräs ilmailun mielenkiintoisimmista ratkaisuista tyrmättiin aikoinaan. Se oli ydinkäyttöinen Ramjet-moottori, missä palotapahtuma korvattiin ydinreaktorilla. Tuolloin olisi voitu luoda lentokone, mikä kykenee lentämään vuosia Maan ilmakehässä hypersoonisella nopeudella. Mutta kun ajatellaan tuollaisen valtavan tehokkaan ramjetin käyttöä esimerkiksi kaasuplaneettojen kaasukehissä, niin silloin tietenkin nämä välineet ovat erittäin käyttökelpoisia tällaiseen operaatioon.  

WARP-moottorit eivät avaruudessa kovin tehokasta työntövoimaa anna, koska kiihdyttimen läpi imeytyvä kaasu on niin kovin harvaa. Vaikka tuo sama moottori kykenee siirtämään ydinsukellusvenettä eteenpäin, niin avaruudessa ongelmia tuo se, että väliaine missä alus liikkuu on niin tavattoman harvaa. Tuolloin sen kiihtyvyys on erittäin hidasta. Kun ajatellaan esimerkiksi tukikohtien perustamista kaasuplaneetoille, niin tietenkin ensin tulee mieleen sellainen ajatus, että tukikohta perustettaisiin tuon planeetan kuihin. Mutta jos käytössä olisi ydinreaktori, niin silloin voitaisiin kaasuplaneetan kaasukehään laskea öljynporauslauttaa muistuttava asema, jonka “jalkojen" läpi johdetaan kaasua. Tämä laite muistuttaa jättimäistä “X"-helikopteria.

Siinä voisi olla jalkojen sisällä turbiinit, jotka pitävät tarvittavaa nostetta yllä. Tuollainen alusta voi leijua planeetan kaasukehässä vuosien ajan, jolloin tutkijat voivat havainnoida sen kaasukehää ja tapahtumia tuon taivaankappaleen ympäristössä. Todellisuudessa tällainen asema ei vaatisi ehkä polttoainetta ollenkaan, kun sen pohjasta vain lasketaan tarpeeksi pitkä putki tuon planeetan kaasukehään, jotta sen läpi kohoava kaasu nostaa tuon aseman tietylle korkeudelle. Kun puhutaan tällaisista suunnitelmista, niin niiden toteuttamiseen liittyy sellainen ongelma, että ensin on tietenkin päästävä noille planeetoille, joihin matka kestää jopa kymmeniä vuosia.

Kuitenkin kun puhutaan siitä, mihin nuo X-34B:n kaltaiset miniatyyri-sukkulat pystyvät, niin silloin voidaan sanoa, että vain mielikuvitus on rajana sille, mihin noita koneita voidaan oikeasti käyttää. Niiden avulla voidaan hyökätä esimerkiksi vihollisen navigoitiin käytettäviä satelliitteja vastaan, jolloin esimerkiksi SLBM eli sukellusveneistä laukaistavia ballistisia ohjuksia käyttävät laivueet eivät kykene paikantamaan itseään, tai ne voivat tuhota kommunikaatiosatellitteja, jolloin vihollinen ei kykene ohjaamaan esimerkiksi lennokkeja etäkäytön avulla toiselta puolelta maapalloa, vaan sen on siirryttävä käyttämään komentolentokoneita, joiden pitää päästä paljon lähemmäksi noita lennokkeja, ja se sitten tekee niistä haavoittuvia. Komentolentokoneen etuna on se, että nämä koneet ovat tietenkin suojassa esimerkiksi maassa liikkuvilta erikoisjoukkojen yksiköiltä.

Mutta jos tuollainen lentävä päämaja sitten havaitaan hävittäjien toimesta, niin se voidaan ampua alas kuten kaikki muutkin lentokoneet. Ja jos esimerkiksi E-6 TACAMO (Take Command and Move Out)-järjestelmän koneita tuhotaan tarpeeksi, niin silloin Ohio-luokan sukellusveneiden kommunikointi päämajan kanssa vaarantuu ehkä ratkaisevasti, jotta noille SLBM-sukellusveneille  ei saada ehkä toimitettua laukaisukoodeja. Nimittäin Venäjällä tiedetään olevan vastaavia koneita kuin X-34B. Noiden koneiden olemassaolo paljastui lännen tiedustelulle, kun erään Neuvostoliiton merentutkimusaluksen perään vedettiin pientä avaruussukkulaa.

Aluksi tutkijat päättelivät kuvia katsoessaan kyseessä olleen jonkinlaisen “mock up”-mallin, mutta myöhemmin tuota konetta alettiin kutsua nimellä “Space fighter” , eli pienikokoinen avaruussukkula, joka voitiin laukaista matalalle kiertoradalle F-1-kantoraketilla tai hyvin korkealle kiertoradalle Proton D-5 raketilla. Tuollainen pienikokoinen sukkula voidaan laukaista niin, että kukaan ei sitä huomaa, eli se vain peitetään aerodynaamisella suojakuorella. Tuollainen neuvostoliiton käytössä ollut pienikokoinen sukkula tietenkin sai aikaan huhuja siitä, että myös USA:lla olisi käytössään vastaavia koneita.

Kyseessä oli tarinoiden mukaan kaksipaikkainen avaruussukkula, joka olisi lähtenyt ilmaan joko C-5 Galaxyn tai jonkun muun lentokoneen selästä. Tai sitten kyseessä olisi ollut salaperäinen “avaruusaluksena” tunnettu väline, joka olisi lentänyt avaruussukkulan lastitilasta tiedustelulentoja esimerkiksi Neuvostoliiton “Kosmos” tiedustelusatelliittien läheisyyteen. Joidenkin ihmisten mielestä tuo salaperäinen “avaruusalus” olisi oikeastaan muistuttanut putkea, missä on siivet eli aurinkopaneelit tehon tuottoa varten. Kyseisen laitteen tehtävänä olisi ollut tietenkin esimerkiksi ottaa Neuvostoliiton satelliitteja hinaukseen sekä siepata niitä kiertoradalta.

https://sites.google.com/view/pienoissukkuloita/etusivu

Talous ja automatiikka ovat todella upea yhdistelmä, mutta jos jokin menee vikaan, niin tulokset voivat olla arvaamattomat.

Syy miksi talouden muutoksia on niin vaikeaa ennustaa johtuu siitä, että ihmiset käyttäytyvät ennalta-arvaamattomasti. Tietenkin talouden perusprosessit tunnetaan todella hyvin, eli nousukautta seuraa aina poikkeuksetta laskukausi. Mutta se mikä tietenkin aiheuttaa ongelmia, kun taloutta sekä valuuttoja koskevia päätöksiä tehdään on se, että milloin nämä nousu- sekä laskukaudet sitten alkavat. Ja tietenkin talouden kehityksen ennustamisen ongelmia lisää se, että myös nousukautena voivat yritykset mennä konkurssiin.

Vaikka talous olisi jatkuvassa noususuhdanteessa, niin se ei tarkoita sitä, että kaikkialla maassa menisi yhtä hyvin, eli jossain maakunnassa saattaa olla sellainen tilanne, missä yrityksiä menee jatkuvasti konkurssiin, ja työttömyys on korkealla, vaikka muussa maassa menee kaikilla hyvin. Tuosta tilanteesta käytetään nimeä “mikrolama”, ja se tarkoittaa sitä, että tietyssä osassa maata on täysin toisenlainen tilanne kuin muualla maassa, ja tietenkin tässä vaiheessa pitää muistaa huomauttaa siitä, että maan talouden kehitys ei tarkoita suoraan sitä, että esimerkiksi työpaikkoja kehittyy vastaavalla nopeudella.

Kansainvälisten suuryhtiöiden ongelma on nimittäin siinä, että niiden pitää sijaita jossain päin maailmaa, ja tuollainen yhtiö voi tehdä valtavasti voittoa ja maksaa suunnattomia veroja, vaikka se teettäisi kaiken arvoketjuun kuuluvan työn suunnittelusta, raaka-aineiden hankintaan sekä tuotteen valmistukseen ulkomailla eli esimerkiksi elektroniikan osalta tuotanto tapahtuu pääosin kauko-idässä, vaikka joitain tuotteiden huippumalleja tehdään edelleen lännessä, koska osa vaikkapa mobiiliteknologiaa koskevista uutuuksista on sellaisia, että niitä koskevat puolustusteollisuuden asettamat vientirajoitukset, eli noita tuotteita ei ehkä saa viedä ollenkaan esimerkiksi Euroopan talousalueen ulkopuolelle.

Nämä talouden veturit saattavat työllistää oikeasti vain satakunta suomalaista, vaikka niillä on kymmeniä tuhansia työntekijöitä sekä yrityksen kotipaikaksi ilmoitetaan ylpeästi Suomi. Kyseessä on tuolloin lähinnä yrityksen juridinen osasto, joka hoitaa sen vero- ja muita valtiovaltaa koskevia asioita. Tämän kaltainen yritys voi kuitenkin tuoda maahamme miljardeja euroja verotuloja, joten niiden vaikutus kansantalouteen on todella suuri, mutta ongelmia sitten seuraa siitä, jos tuollainen yritys panostaa liikaa yhteen tuotteeseen. Silloin voi eteen tulla tilanne, missä markkinat menevät tukkoon.

Tuolloin käy niin, että kaikki ovat tuota yhtiön tuotetta hankkineet, ja markkinataloudessa tietenkin yhtiön tulos riippuu siitä, kuinka paljon sen tekemiä tuotteita myydään. Kaikki tuotteiden ostaminen on vapaaehtoista toimintaa, ja siksi on tärkeää, että yritys voi uudistaa tuotekantaasa. Jos tuote on vanhentunut, niin silloin sitä ei kukaan varmasti osta. Ja tuolloin voi yhtiö mennä jopa konkurssiin.

Mutta kuten tästä huomaamme, niin silloin tietenkin tuollaisen konkurssin vaikutukset maamme työttömien määrään on tietenkin hyvin vähäinen. Mutta nykyään tietenkin työn saaminen on sikäli vaikeutunut, että kun ennen nousukausi tarkoitti automaattisesti sitä, että työttömien määrä alkaa vähentyä.

Yhtiön kannalta taas sen etuna on tuotantoprosessin automatisoiminen, mikä tarkoittaa sitä, että tuolloin yhtiön ei tarvitse maksaa työntekijöilleen palkkaa, eikä automaattisesti toimivan tehtaan työväki koskaan mene lakkoon. Sen takia nuo välineet varmasti kiinnostavat kaikkia kapitalisteja ympäri maailman. Robotti ei myöskään vaihda työpaikkaa eikä sen mieleen tule lähteä  myöskään vakoilemaan tuotantoprosessia, eikä robotti myöskään muista mitään tuotetta, mitä sen ei haluta muistavan.

Eli pelkkä kappaleen poistaminen tietokoneen muistista riittää tuotteen salaamiseksi, joten oletteko koskaan miettineet sitä, että joku ostaa tuollaisen 3D-printterin, ja sitten alkaa tuottaa sillä rynnäkkökivääreitä. Tuollaisia 3D-printterin avulla tuotettuja toimivia rynnäkkö-aseita on jo valmistettu amerikassa, joten tällainen metalliesineiden valmistuksessa käytettävä 3D-printteri  joutuessaan vääriin käsiin on todella vaarallinen.

Nykyään kokonaisia yhtiöitä toimii siten, että kaikki sen tuotteet tehdään robottien avulla, ja ainoastaan koekappaleet kasataan käsin. Kuitenkin näissäkin tapauksissa työläiset käyttävät työkaluja, jotka tallentavat niillä tehdyt toiminnot sekä liikeradat, joiden avulla robotit sitten suorittavat prosessit, jotka liittyvät tuotantoon, mutta nykyään on myös käytössä CAD/CAM eli Computer Aided Design/Computer Aided Manufactur, mikä tarkoittaa sitä, että robottitehdas tekee tuotteet suoraan CAD-kuvien mukaan, ja noissa tehtaissa käytetään yleensä hyväksi uusimpia 3D-tulostimia, jotka kykenevät tuottamaan jopa kokonaisia laivoja hallissa.

Nämä välineet ovat oikeastaan muunnettuja MIG-hitsauskoneita, joiden avulla voidaan tehdä sellainen laiva tai lentokone, että se koostuu vain yhdestä palasta, jolloin koneeseen ei tule mitään ulkoisia saumoja. Tuolloin esimerkiksi lentokoneen rungon sisäosat eli moottori sekä avioniikka ja hydrauliikka kootaan eräänlaiseen telineeseen, joka sitten päällystetään rungolla, jonka nuo 3D-printterit tulostavat sen päälle, ja lopuksi laserit leikkaavat koneen runkoon tarpeelliset aukot, jotta niihin voidaan asentaa tarpeelliset ohjauslevyt.

Tai sitten perinteisesti koottu kone voidaan päällystää erittäin kovalla hiilikuidusta koostuvalla kerroksella, mikä sitten silottaa sen saumat ja tekee koneesta erittäin kestävän. Tuollainen tehdas voi olla sellainen, että sinne viedään vain metallilankaa, josta sen printtaus-järjestelmä sitten tekee niitä tuotteita, kuin mitä tietokoneen muistissa olevissa CAD-kuvissa on. Ja tuolloin ei tarvita kuin napin painallus, kun keittiövälineitä tuottava tehdas alkaa tuottaa autoja tai autotehdas muuttuu lentokonetehtaaksi pelkästään nappia painamalla, joten sen takia tällaisesta tekniikasta voidaa myös huolestua. Näet tuollaiset CAD/CAM-tehtaat tekevät mahdolliseksi esimerkiksi taistelulennokkien valmistamisen taistelukentän välittömässä läheisyydessä.

Samoin sotilaat voivat valmistaa esimerkiksi patruunoita sekä muitakin varusteita noissa modulaarisissa tehtaissa, jotka voivat ulkoisesti muistuttaa rekan kontteja, ja niiden ongelma on siinä, että tuollainen täysin automaattisesti toimiva  tehdas voidaan valmistaa niin, että se on oikeastaan keinotekoinen solu. Tuon välineen toiminta perustuu siihen, että sillä on käytössään automaattisesti toimivia koneita, joiden avulla se etsii raaka-aineita. Tämän jälkeen sen pitkälle kehitetty tekoäly sitten alkaa tuottaa sen muistissa olevissa CAD-ohjelmien kuvissa olevia välineitä. Mutta vaara tulee eteen siinä, että tuo robottitehdas kykenee ehkä myös valmistamaan itsestään kopion, jolloin kyseessä on “Von Neumann-tehtaaksi” kutsuttu väline, joka voi olla irti päästessään äärimmäisen vaarallinen.

Jos tuo väline on varustettu kehittyneellä tekoälyllä, ja se sisältää evoluution mallinnoksen sekä simulaattorin, joka sitten mahdollistaa simuloidut operaatiot sekä tietokoneeseen perustuvan automaattisen selektiivisen simuloinnin, mikä tarkoittaa sitä, että tuon koneen kehittämät välineet kohtaavat ensin tuollaisessa simulaatiossa muita välineitä, jolloin se saa selville omissa välineissään olevat puutteet. Kyseisen toiminnon  jälkeen simulaattori korjaa nuo virheet, ja lähettää sitten viestin tuotanto-yksikölle, joka sitten muuttaa rakennepiirustukset automaattisesti tarpeen mukaan.

Tämä on se, mikä tässä tekoälyyn sekä automatiikkaan perustuvassa  tuotannossa ihmisiä pelottaa. Tämän kaltainen automaattinen väline sitten voi luoda sellaisia sotakoneita, joille ei ole missään vastusta. Näet tuon laitteen valmistamien  automaattien pinnat voidaan varustaa keinotekoisilla aisteilla, joiden kautta se hankkii tietoja siitä, mikä menee mahdollisesti vikaan, minkä jälkeen automatiikka tekee tarpeelliset muutokset välineen rakenteeseen. Ja silloin tullaan siihen pisteeseen, että voidaan pelätä tekoälyn yrittävän ehkä tuhota jopa koko ihmiskuntaa.

http://talousjaautomaatio.webnode.fi/

Hiukan mietintöjä matka-ajoista universumissa: myös perillä pitäisi ehtiä olla vähän aikaa

Kuvituskuvaa

Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi matka Alfa Centauriin kestää 8 vuotta suuntaansa ja edestakainen matka kestää siten 16 vuotta aluksella, joka saavuttaa 50% valon nopeudesta, niin unohdetaan aina sellainen asia, että tuolla perillä pitäisi pystyä oleskelemaan vähän aikaa. Ja ainoa todellinen syy matkaan tuonne kauas neljän valovuoden päähän vaatisi toki sen, että tuolla tähdellä olisi elinkelpoinen planeetta. Kun puhutaan siitä, että Alfa Centaurista löytyisi tuollainen asutukselle sopiva taivaankappale, niin tietenkin se vaatisi tutkimista. Se mitä kukaan ei kuitenkaan toivoisi on se, että tuota planeettaa asuttaisi vihamielinen sivilisaatio, ja ainakaan sieltä ei mitään radiosignaaleja kuulu.

Mutta jotkut intoilijat tietenkin ovat esittäneet, että tuolla asuisi humanoidi, joka viestisi lasereiden avulla, jolloin emme tietenkään havaitsisi sitä omilla radioteleskoopeillamme. Mutta toki humanoideilla voisi olla käytössään tekninen telepatia, eli he voisivat välittää EEG-käyriä toisilleen erityisten sitä varten rakennettujen kypärien avulla, joten ehkä heillä todellisuudessa olisi vanhoista SciFi-elokuvista tutut suipot kypärät päässään, ja he viestisivät siten, että nuo kypärät ärsyttäisivät aivokuorta, ja välittäisivät noille olioille kaikki toisen aistimukset. No tämä nyt oli ihan vitsi vain, mutta ainahan täällä saa asioita miettiä.

Kuitenkin jos meidän aluksemme saapuisi Maan kaltaisen planeetan läheisyyteen, niin tietenkään emme tuolle planeetalle voisi suoraan laskeutua, vaan meidän pitäisi silloin tutkia sen pintaa erittäin tarkasti, jotta voidaan selvittää se, asuuko siellä mahdollisesti joki vahingollinen mikrobi, ja  voin kertoa että kaikki mikrobit ovat vaarallisia, jos ihmisellä ei ole niille vastustuskykyä, mikä kehittyy vasta kun olemme niihin kosketuksissa. Ja siksi nämä avaruusaluksen kuvitellut astronautit eivät tuolle planeetalle voisi laskeutua itse, vaan heidän pitäisi käyttää kauko-ohjattuja luotaimia. Ja tuon planeetan pinnan tutkimiseen menisi vuosia, ja jokainen näyte mitä sieltä tuodaan pitäisi analysoida toisessa aluksessa, jotta mitään mikrobeja ei pääsisi aluksen miehistön kanssa kosketuksiin.

Jos joku miehistön jäsenistä sitten altistuisi noille mikrobeille, niin silloin hänet pitäisi asettaa karanteeniin, jonka pituutta ei kukaan voisi edes arvella, koska jokaisella Maapallon mikrobin aiheuttamalla taudilla on itämisaika, jolloin se voi jo tarttua toiseen ihmiseen tai eläimeen. Mutta voidaan arvella, että jos olisi olemassa avaruusmikrobi, joka levittäytyisi planeetalta toiselle, niin se saattaisi toimia siten, että sen itsensä planeetan pinnalla tartuttama olio itse ei sairastuisi omana elinaikanaan tästä oliosta, vaan vasta kun primaari-infektion saanut olio sitten kuolee luonnollisen kuoleman, niin tuo taudinaiheuttaja muuttaa muotoaan ehkä kuolleen elimistön vaikutuksesta, ja alkaa aiheuttaa infektioita ympäristöönsä.

Eli kuvitteellinen kosmologinen organismi ei tällöin aiheuta ollenkaan oireita, ennen kuin se siirtyy toiselle planeetalle, jos tällaista mielikuvituksen luomaa kuvaa halutaan käyttää mallina. Toisin sanoen tämä organismi perustuu siihen ajatukseen, että koska meillä maassa on organismeja, jotka muuttuvat vahingolliseksi, kun ne joutuvat anaerobiseen tilaan, joten avaruudessa voisi olla organismi joka ei aiheuta oireita painottomassa tilassa eikä primaarikantajissa, vaan muuttuu vaaralliseksi vasta kun se palaa painovoimakenttään sekä erilaiseen kemialliseen ympäristöön, jollainen tietenkin olisi toisella planeetalla.

Se onko tällaista organismia olemassa jää kuitenkin toivon mukaan ihmiskunnalta selvittämättä. Eikä varmaan olisi mukavaa olla aluksessa kaukana Maasta, ja miehistön jäseniin alkaa ilmaantua outoja paiseita, jos matka-aikaa olisi vielä vuosia jäljellä. Tästä voisi Hollywood saada aikaan pirteän kauhuelokuvan, jossa kenraalit miettivät, että tuhoavatko he kohti Maata palaavan aluksen ydinpommeilla, jotta koko ihmiskunta ei joudu tartuntavaaraan. Tai peitelläkseen uutta biologista asettaan, vai mitä ajateellisitte itse, jos kenraaleilla olisi käytössään uusi älykäs bakteeri, jolle voidaan opettaa kohteita kuten ihmisille, näyttämällä sille kohteiden DNA:ta, tai joiden avulla vihollisen johtajat voidaan ottaa hallintaan, jos kyseessä on monta kertaa kirjoitelmissani läpikäymäni sieni, joka ottaa elimistön hallintaansa. Jos kyseessä olisi älykäs hermoverkko, niin silloin sille voitaisiin opettaa se "ainoa oikea puoli", ja siirtää se vastustajan johtajiin. Eli heille tehtäisiin ikään kuin aivojen siirto, jossa näiden henkilöiden ajatusmaailma muutetaan salakavalasti vastaamaan  oman puolen ajatusmaailmaa.

elainasiaa.blogspot.fi

Sojuz-avaruusalus ja sen hiukan erikoinen rakenne

Sojuz-avaruusalus
Kuva I

Sojuz-avaruusalus on hiukan erikoinen koska sen miehistö-osa sijaitsee aluksen keskimmäisessä osassa, ja edessä oleva pallomainen moduuli on oikeastaan vain tyhjä, lastia varten tehty tila, mikä tietenkin tekee aluksesta hiukan erikoisen, koska yleensä avaruusalukset pyritään tekemään mahdollisimman yksinkertaisiksi. Neuvostoliiton perustelut tuolle hiukan erikoiselle ratkaisulle, missä alus pitää jakaa kolmeen osaan, ennen kuin se voidaan palauttaa maan pinnalle oli se, että tuon aluksen miehistö oli paremmin suojassa, jos se sattuisi kolhaisemaan johonkin osaan vaikkapa Saljut-asemaa.

Kuitenkin tätä hiukan epäiltiin aina välillä, koska tuohon moduuliin voitiin helposti liittää telakointirengas, mikä teki mahdolliseksi tuon pallomaisen moduulin vaihtamisen lennon aikana. Ja sen takia tämä Sojuzin rakenne oli melko huolestuttava, koska sen nokkamoduli voidaan tällöin vaihtaa lennon aikana, mikä tietenkin on tärkeää, jos aseellisen avaruusaluksen lähettäminen kiertoradalle halutaan salata. Eli moduli jossa on tappolaitteet eli konetykit tai raketit voidaan liittää tuohon kapseliin huomaamatta kiertoradalla siten, että toisesta tukikohdasta lähetetään Sojuz-kapseli, missä on normaali nokkamoduuli, joka vaihdetaan kiertoradalla toisella raketilla laukastuun taistelumoduliin. .

Sojuzia on tietenkin olemassa sekä miehitetty avaruusalus, että nimellä "Progress" kulkeva automatisoitu kuljetusalus, joka yleensä palaa ilmakehässä, kun se on tehtävänsä tehnyt. Mutta toisinaan "Progress"-alukset tuovat maahan esimerkiksi kestävyyskokeissa käytettyjä mikropiirejä sekä avaruuspukuja, joiden käyttöikä avaruudessa on tullut loppuun, ja näin insinöörit saavat tietoja siitä, mitä nuo välineet kestävät avaruudessa, ja miten paljon niitä pitää muuttaa, jotta esimerkiksi Mars-lento olisi mahdollinen. 

Yleensä Sojuzilla tarkoitetaan miehitettyä avaruusalusta, ja "Progress" taas tarkoittaa miehittämätöntä kuljetusalusta, jossa yleensä ei ole lämpökilpeä, ja tällöin alus palaa ilmakehässä tuhkaksi. Mutta joskus "Progress" tuo maahan esimerkiksi mikropiirejä, joita halutaan testata maassa, jotta voidaan todeta, että kuinka paljon ne kuluvat tietyssä ajassa. Ja näissä rahtialuksissa tietenkin on lämpökilpi, jotta niiden lasti saadaan ehjänä maahan, jotta sitä voidaan analysoida. Sama koskee avaruuslentäjien verikokeita, joista lääkärit etsivät muutoksia, jotka kielivät syövästä eli kosmisen säteilyn yliannoksesta, jolloin lento joudutaan keskeyttämään. Nuo verenkuvan muutokset tarkoittavat useimmiten verisolujen keskinäisissä suhteissa tai niiden muodossa tapahtuvia muutoksia, jotka kielivät alkavasta syövästä.

Miehittämätön "Progress"-rahtialus
Kuva II

Nykyaikainen tietotekniikka mahdollistaa sen, että myös miehitetty Sojuz-alus voi suorittaa tehtävänsä automaattisesti, ja oikeastaan "Progress" on vain Sojuz, jonka istuimet on riisuttu pois, jotta lastille saadaan tilaa. Mutta kun puhutaan automatisoidusta avaruuskapselista, niin silloin tietenkin myös tämä miehitetty operaatio tapahtuu siten, että kapselin tietokone suorittaa  kaikki manööverit ilman tarvetta siihen, että ihminen edes koskee ohjaimiin. Se tietenkin avaa uusia mahdollisuuksia alusten miehistöjen valintaan.

 Samoin kiertoradalla leijuu kaiken aikaa esimerkiksi avaruuspukuun puettuja robotteja, joilla testataan sitä, että kauanko henkilö kestää kosmista säteilyä, jotta voidaan paremmin suunnitella toimenpiteitä sen varalle, että joku avaruuslentäjä joutuu eroon avaruusaluksestaan. Noiden robottien avulla mitataan aikaa, joka menee siihen, että lentäjä saa kuolettavan säteilyannoksen, jotta lennonvalvonta tietää, että miten nopeasti sen on saatava pelastusalus paikalle tuollaisessa tilanteessa, missä esimerkiksi kosmonautin selkäpakkauksesta eli "avaruusmoposta" loppuu polttoaine. Silloin täytyy tietenkin pelastusoperaatio pitää aloittaa mahdollisimman nopeasti, mutta samalla se pitää suunnitella siten, että toinenkin kosmo- tai astronautti ei joudu vaaraan.

Sojuzin kaaviokuva
Kuva III

Noilla roboteilla on vartalossaan geiger-mittareita, joilla mitataan kosmo- tai astronautin saamaa säteilyä, ja samalla mietitään mitä tehdään silloin, jos esimerkiksi avaruusalus ei pystyisikään palaamaan Maan pinnalle, jos kesken laskeutumisen huomataan esimerkiksi, että aluksen lämpökilpi on irti. Kehitteillä on myös avaruuspukuja, joilla astronautti voi palata Maan pinnalle, jopa kiertoradalta asti. Eli tuossa puvussa olisi laskuvarjo, ja astronautti läpäisisi ylimmät ilmakerrokset pitämällä suojanaan kilpeä, ja kun hän sitten olisi tarpeeksi lähellä Maata, niin laskuvarjot avataan vaiheittain, eli ensin aukeaa hyvin pieniä varjoja, jotka sitten hidastavat astronauttia niin, että hän pystyisi avaamaan normaalin laskuvarjon, ja laskeutumaan laskuvarjojääkärin tavoin turvallisesti maahan, mutta tekniikka on kuitenkin vasta alkuvaiheessa.

Itse kuitenkin pidän NASA:n valmistautumista esimerkiksi kiertoradalla tapahtuvaan onnettomuuteen sikäli huonona, että heillä ei ilmeisesti ole varasukkulaa lähtöasemissa, jotta pulaan joutuneen sukkulan tai muun avaruusaluksen miehistö voidaan pelastaa. Sojuzin nokkamodulia ei kuitenkaan ehkä ole tarkoitettu muiden kosmonauttien pelastamiseen, vaan siihen että aluksen tehtävä voi muuttua lennon aikana radikaalisti. Eli jos tuo pallomoduuli olisi vaihdettavissa, niin sillin Sojuziin voidaan liittää kiertoradalla ALMAZ-moduuli, eli konetykeillä varutettu etukapseli, joka voidaan laukaista radalleen esimerkiksi F-1 (SS-18 "Satan")-raketilla, ja kun esimerkiksi Sojuz-lähetetään Kapustin Jar:ista, niin ALMAZ-moduli voidaan laukaista toisesta avaruuskeskuksesta, kuten Volgogradin asemalta, ja sitten telakoida tuohon Sojuziin huomaammattomasti, ja siinä sitten Venäjällä on käytössään tehokas avaruushävittäjä.

elainasiaa.blogspot.fi

ilmailukokeiluja.blogspot.com