Miksi ihmistä ammutaan rauhallisessa lähiössä keskellä suloista Suomea?

Kuvituskuvaa
Wikipedia

Kimmo Huosionmaa

 Kun jossain  ammutaan ihmistä, niin kyseessä on aina vakava asia. Jos ampuminen tapahtuu Suomessa, ja varsinkin alueella missä ei juurikaan järjestyshäiriöitä ole, niin silloin tietenkin kyseessä on erittäin suurella julkisuudella käsitelty tapaus. Tässä sitten tietenkin viittaan tässä tekstin alla olevaan Kokkolan ampumiseen, missä henkilöä ammuttiin ikkunan läpi päähän. Tuollainen vamma on aina erittäin vakava, ja siksi tapausta tutkitaan murhan yrityksenä. Muistakaa hyvät ihmiset, että tämä ei ole mikään USA, missä ainakin joidenkin uutisten mukaan joku ihminen ammutaan lähes joka päivä.

Eli meillä ei ole vielä onneksi syntynyt sellaista kulttuuria, missä aseen omistaminen sekä sen kantaminen on katsottu sellaiseksi asiaksi, että sillä ikään kuin todistetaan valmiutta puolustaa omaa omaisuutta sekä henkeä. Eli vielä toistaiseksi täällä voi kävellä ilman ampuma-aseita kadulla. Mutta kun puhutaan poliisin tavasta myöntää aseenkantolupia, niin maassamme on sellainen asenne, että jos ihmisellä ei mainittavia esteitä aseen kantamiselle ole, niin silloin aseenkantolupa myönnetään. Ja tässä tapauksessa sitten tietenkin aseen omistajan tulee säilyttää aseitaan niin, että ne eivät joudu vääriin käsiin.

Joskus on käynyt niin ikävästi, että perheen ne jäsenet, joilla ei ole edellytyksiä kantaa tai käsitellä aseita ovat saaneet niitä käsiinsä, ja sitten on lähdetty ammuskelemaan ympäriinsä. Tällaisia tapauksia on sitten joskus seurannut sellainen suru-uutinen, että joku on saanut huolimattomasti ammutusta luodista vakavia vammoja. Kuitenkin kun puhutaan ampumatapausten tutkimisesta, niin silloin valitettavasti joudutaan lähtemään siitä, että kyseessä on tahallinen teko. Ja kun tutkija tekee työtään, niin hänen täytyy saada käyttöönsä kaikki mahdolliset faktat, mitä tapaukseen liittyy, ja kuten varmaan jokainen nyt sitten tajuaa, niin tutkija ei valitettavasti omaa mitään sellaista kristallipalloa, mistä hän voi katsoa sen, että kuka sitten on tuollaisen ampumisen takana. Hänen täytyy lähteä tapauksessa niiden todisteiden arvioinnista, mitä oikeasti on olemassa, ja yksi niistä on uhrin sosiaaliseen mediaan kirjoittamat tekstit.

Samoin hänen tuttavapiirissään tehdään teemahaastatteluja, ja silloin tietenkin sellaiset asiat kuten uhkailu ja mahdollisesti myös esimerkiksi ravintolassa kohdattu tilanne, missä annoksia on jätetty toimittamatta ilman pätevää syytä voivat aiheuttaa sen, että poliisi saapuu henkilön kotiovelle esittämään hiukan ikäviä kysymyksiä. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi uhrin pankkitilin maksut katsotaan tarkoin, ja jos sitten on käynyt niin, että kantapaikka muuttuu yllättäen, tai sitten muuten tulee ilmi seikkoja, että häntä “ei ole tarvinnut palvella”, niin tilanne saattaa olla hyvin ikävä niiden ihmisten kannalta, jotka ovat tällaista sitten puhuneet. Eli sellaiset “pitkävedot” ja muut asiat varmasti kyllä huomioidaan tällaisessa tapauksessa.

Joten missään tapauksessa ei ole mitenkään hyvä asia, jos jossain sosiaalisessa mediassa kerrotaan, että joku ihminen pitäisi ampua, ja sitten käykin niin, että päähän kolahtaa luoti. Siinä sitten ovat nämä rikospoliisit melko nopeasti ovella, ja muistakaa että jos joku on toista uhkaillut, niin silloin joku muu eli kolmas osapuoli saattaa sitten käyttää tällaista uhkausta hyväkseen, ja hyökätä tuon uhkauksen kohteen kimppuun. Tulos on silloin se, että poliisisetä tulee oikein kotikäynnille, kun hänen pitää lähteä jostain liikkeelle tutkiessaan näitä tapauksia. Ja tietenkin jos kyseessä on ovela murhaaja, niin silloin hän voi vaikka lainata luvatta tuollaisen uhkailijan asetta.

Eli jos asetta säilytetään esimerkiksi piharakennuksessa, tai niin että sen voi ujuttaa kellarin ikkunasta ulos jollain koukulla, niin murhaaja voi sitten lainata sitä ja palauttaa takaisin. Ja siinä sitten varmasti joutuu hiukan selittämään sitä, mitä on tullut tuolla kadulla puhuttua.  Joten tässä sitten lyhykäisyydessään se, mitä tapahtuu jos joku saa luodista tässä meidän maassamme, missä asekulttuuri ei ole onneksi niin syvään juurtunut kuin USA:ssa, missä toiminta kuitenkaan ei muistuta aivan samaa, kuin mitä se on amerikkalaisessa toimintaelokuvassa.

 https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/miesta-ammuttu-omakotitalon-ikkunan-lapi-poliisi-pyytaa-vihjeita/6714894

 https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/naapurusto-jarkyttyi-kokkolan-oudosta-ampumisesta-tama-on-niin-rauhallista-aluetta-ikaihmisia-ja-lapsiperheita/6714980

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.fi/

Kuka johtaa valtiota, on kysymys mihin ei ole aina mukavaa vastata, varsinkaan jos valtionpäämiehen toimesta tehty päätös on väärä

Kysymys siitä kuka johtaa valtiota on hyvin retorinen. Siihen ei varmaan löydy koskaan sellaista vastausta, joka tyydyttää kaikkia ihmisiä, ja tietenkin aina on mukavaa johtaa silloin, kun päätökset ovat osoittautuneet oikeiksi. Mutta mitä sitten tehdään jos valtion johtajaksi esitetty taho aiheuttaa esimerkiksi talouden syöksykierteen? Onnistuneita päätöksiä on helppo juhlia, mutta vääriä päätöksiä ei juuri kukaan ilmoita tehneensä.

Onko silloin valtion johtajaksi sekä väärän päätöksen tekijäksi yhtä paljon ilmoittautujia, kuin silloin kun päätökset ovat tuoneet miljoonia uusia työpaikkoja? Tai oikeastaan työllisyys on asia, mikä saa varmasti jokaisen päättäjän hieromaan käsiään, koska luomalla uusia työpaikkoja voi poliittinen johtaja sitten esitellä jotain käsin kosketeltavaa eli kiinnettistä. Samalla hän voi luvata myös työttömiksi jääneille jotain, kuten lisää rahaa pankkitilille, mikä lisää sitten ostovoimaa. Toki tuo raha voi mennä myös paikalliseen pubiin, mutta tietenkään kukaan ei tällaisista asioista juurikaan puhu.

Ja toki suurin osa ihmisistä osaa käyttää alkoholia oikein. Eli kun tilannetta ajatellaan poliitikon kannalta, niin hänelle riittää se, että äänestäjien enemmistö on hänen takanaan, ja merkitsee hänen numeronsa äänestyslippuun. Vain kopissa annetuilla äänillä on merkitystä, joten sen takia jokaisen maata johtamaan haluavan on oltava hyvin varovainen puheissaan, koska tietenkään kukaan ei halua omasta elintasostaan. Kuitenkin jokainen uusi työpaikka tuo lisää glooriaa poliitikolle, joka voi näin esittää mukavia käyriä tai pylväsdiagrammeja, joilla hän on sitten hoitanut mitäkin asiaa. Ja koska työttömien määrä on painunut, niin silloin hän on hoitanut tuota asiaa hyvin, mikä tarkoittaa työllistettyjen määrän kasvamista.

Tuollainen työllisyyden hyvä hoitaminen tuo sitten hienoja lukuja, joita voi jokainen mukavasti esitellä televisiossa tai Internetissä, mutta kuitenkin työllisyydellä ratsastaminen ei välttämättä ole niin hyvä asia, kuin mitä ihmiset usein kuvittelevat ryhtyessään poliitikoiksi. Se että on luotu vaikka miljoona uutta työpaikkaa saattaa olla monien mielestä loistava asia, mutta tuolloin astuu kehään sellainen käsite, mitä kutsutaan valtiolliseksi epätarkkuudeksi.

Tuolloin yleensä jää sellainen kysymys esittämättä, kuin mistä ne työpaikat oikeastaan on saatu. Ja sitten tähän liittyy hyvin mukava induktiokysymys, eli mistä nuo palkatut työttömät saavat palkkansa? Maksaako palkat tuolloin valtio, joka kuitenkin antaa tuollaisen työttömän johonkin yhtiöön töihin? Tuo merkitsee sitä, että työnantaja ei sitten joudu mitään tälle työllistettävälle maksamaan, mikä merkitsee sitä, että hän saa pitää kaikki tuosta työstä saamansa tulot ilman vähennyksiä. Kyseinen asia varmasti sitten antaa hänelle kilpailuetua muihin yrittäjiin nähden, mutta kun puhutaan työllistämisestä, niin tietenkin silloin valtio ajattelee saavansa noista työllistetyistä tai heidän työstään verotuloja.

Verot ovat se syy, miksi valtio haluaa ihmisten tekevän työtä. Jos työttömiä on paljon, niin silloin tietenkin työttömyyskorvauksiin kuluvat rahasummat kasvavat, ja työttömien ottama siivu yhteisestä kakusta kasvaa. Koska valtiolla ei ole rahaa loputtomiin, niin sen pitää sitten koettaa vähentää työttömiin kohdistuvia menoeriään työllistämällä näitä ihmisiä. Kuitenkin valtion ongelma on siinä, että jos se ottaa kaikki nuo työttömät omaan palvelukseensa, niin se ei heistä sitten saa verotuloja. Eli valtiovarainministeriö näkee valtion investoinnit pelkkinä menoerinä, kuten se näkee myös valtion työntekijän.


Valtiolla työssä oleva henkilö ei yleensä tuota verotuloja, joten hän on talouden kannalta pelkkää painolastia, vaikka toki hänen työnsä on muuten tärkeää. Kun puhutaan siitä, miten paljon työttömien tuloja voidaan leikata, niin tullaan siihen asiaan, että kuka haluaa äänestää poliitikkoa, joka vie leivän pöydästä? Tuolla sitten tarkoitan sitä, että työttömät ovat melko suuri ihmisryhmä, jonka ääniä tullaan vaaleissa kaipaamaan. Työttömät ovat sellainen tulonsaajien ryhmä, jonka elintasoon voi valtiovalta suoraan vaikuttaa määrittelemällä työttömyyskorvauksen suuruuden, ja vaikka tässä asiassa varmaan halutaan olla kovia, niin kuitenkin tuo ihmisryhmä kelpaa varmasti äänestyskoppiin. Kun sotiemme veteraanit ovat poistumassa keskuudestamme, niin poliitikot tarvitsevat uuden ryhmän, jolle he voivat luvata jotain.

Tuon ryhmän pitää olla sellainen, että sille voidaan antaa jotain konkreettista, ja taata se, että jokainen tuohon ryhmään kuuluva saa jotain. Näin huippupoliitikko saa sitten ääniä varmemmin, kuin jos hän sitten lähtisi leikkaamaan noita tukia. Valtiota voidaan ajatella laitoksena, jonka velvollisuus on ajaa oman kansansa etua, ja siksi se poikkeaa kaikista muista toimijoista. Kun puhutaan siitä mitä valtiovalta on, niin sen ero liikeyritykseen nähden on se, että tuo laitos ei kykene sitten siirtämään noita ihmisiä mihinkään, vaan sen on jotenkin heitä elätettävä, tai edessä on vaikeita mellakoita.

Kun taas puhutaan valtion velvollisuudesta puolustaa kansalaisiaan, niin silloin tietenkin aina välillä keskustellaan esimerkiksi monikulttuurisuudesta. Tuolloin ei koskaan ajatella sitä, että tietenkin ihmisiä on autettava, mutta tuota apua on kohdennettava niin, että siitä pääsevät nauttimaan ne, jotka apua todella tarvitsevat.  Sitten on varmistettava se, että apua saa mahdollisimman moni henkilö. Samalla avun antamisen tarkoitus on myös varmistaa sellainen asia, että tuo apu vie kyseistä valtiota kohti kestävää kehitystä.

Tuo tarkoittaa sitä, että meidän olisi ensisijaisesti autettava ihmisiä siellä missä he ovat tällä hetkellä, jotta he oppisivat hoitamaan asiansa oikein, eli tuolloin tietenkin olisi tuon apua saavan valtion sitouduttava korruption kitkemiseen sekä myös kansalaistensa elintason parantamiseen. Mutta kestävä tulos saadaan aikaan vain sillä, että elintasoa noissa maissa, mistä pakolaisia tulee parannetaan, ja sillä että demokratisoimalla noita maita luodaan olosuhteet, että kenenkään ei tarvitse lähteä pakolaisiksi Eurooppaan.

Jos tänne sitten tulee pakolaisia, niin heidän integroiminen yhteiskuntaamme olisi aloitettava välittömästi, samoin olisi sitten tehtävä sellaisia päätöksiä, että jos he lähettävät lapsiaan noihin maihin tai tekevät sinne lomamatkoja, niin silloin heidän oikeutensa turvapaikkaan olisi mennyttä. Myös terroristien kanssa yhteyttä pitävät henkilöt pitäisi välittömästi lähettää takaisin, ja samalla myös seurattava Ranskan mallia, ja annettava heidän kännyköiden paikannustiedot esimerkiksi Venäjälle ja USA:lle, joka sitten tietää miten noita ihmisiä kohdellaan.

Eikä tuonne konfliktialueelle tarvitsisi myöskään lähettää tai sieltä ei tarvitse kenenkään vastaanottaa sähköposteja tai puheluita, eli jos kännykkää käytetään Syyriassa tai jossain muualla vastaavalla alueella, niin silloin sen voi suoraan poistaa palvelulistoilta. Mutta kuitenkin kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että valtio demokratisoidaan, jolloin sen alueelta ei enää sitten tapahtuisi terrori-iskuja. Ja yleensä pitäisi käyttää rauhanomaisia menetelmiä tuon päämäärän saavuttamiseksi, mutta kuitenkin jos terroristit toimivat kyseisellä alueella, niin silloin on asevoiman käyttö välttämätöntä.

Populismin tuntomerkit

Yllä: USA:n presidentti Barrack Obama käymässä Berliinissä (Lähde N.Y Times)

Populismi on politiikkaan kuuluva tapa kysyä äänestäjistä mitä he haluavat. Näin tietenkin tekevät kaikki poliitikot, mutta populisti tekee tästä toiminnasta taidetta. Hän on kuin joku rock-tähti, joka seisoo yleisön edessä ja pitää sellaisia puheita, missä kaikki asiat ratkaistaan yksinkertaisin keinoin ja kertoo mitä yleisö haluaa kuulla. Hän kohtelee yleisöön maksavina asiakkaina, jotka sitten maksavat hänelle palkkion uurnaan pudotettavilla äänillä. Tietenkin tuollaisella poliitikolla on selvästi mielessään se tavallinen “herra tai rouva keskiverto”, joka sijoittuu tilastoissa gaussin käyrän keskivaiheille, mistä löytyy hänen mielestään suurin mahdollinen äänestäjien joukko.

Tuo tietenkin tarkoittaa sitä, että kaikki tuon poliitikon antamat lupaukset annetaan tuolle tilastollisten  keskivertoihmisen ryhmälle. Se mitä muille sitten tapahtuu noiden kyseisen poliitikon ajamien reformien jälkeen on hänelle yhdentekevää. Se että kansa pitää tuon poliitikon esittämistä ajatuksista riittää hänelle. Tuo tuki tietenkin ilmenee vaaliteltalla hurraamisena sekä tunnelman kohoamisena, kun yleisö aivan hurmoksessa kuuntelee sitä, kun poliitikko puhuu heidän kieltään.

Populisti hallitsee median. Hän käy ahkerasti kuntosalilla, pelaa jääkiekkoa tai sulkapalloa ja hallitsee supliikin. Jokainen asia hänen maailmassaan ratkaistaan helposti, eli tietenkin isänmaallisena miehenä hän on sen kannalla, että maata pitää puolustaa. Sen takia jokaisen miehen ja naisen tulee se käydä armeija, mistä löytyy sitten työpaikkoja myös työttömille, jotka pääsevät kouluttamaan noita miehiä.

Populismin kuuluu sellainen, mitä kutsutaan nimellä “machoilu”. Tuossa maĺlissa henkilön imagoa pönkitetään erilaisilla ase tai itsepuolustus jutuilla , missä hän esiintyy esimerkiksi ninjana tai jonain muuna vastaavana henkilönä. Kuitenkin populistien ongelma on siinä, että kun hän hakee tuolla toiminnallaan ihmisten ääniä, niin tietenkin hän saa kannatusta. Kuitenkin hän on aivan tavallinen poliitikko siinä missä kaikki muutkin poliittiseen päätöksentekoon osallistuvat ihmiset ovat. Kun hän saa paljon ääniä kerättyä, niin lopulta äänestäjät alkavat haluta sitä, että puolue menee hallitukseen. Tuolloin tulee lunastuksen hetki. Poliittisen liikkeen pitää silloin ryhtyä käyttämään oikeasti valtaa.

Jos ei hallituksessa harjoiteltava politiikka ole yhtään sitä, mitä äänestäjille luvattiin, on puolue pettymys, koska ihmiset odottavat sen nyt tekevän niitä päätöksiä, joita kyseinen poliittinen ryhmä on esittänyt ajavansa. Hallituksessa ei kuitenkaan tehdä vain yhtä päätöstä, vaan siellä päätetään kaikista valtiota koskevista asioista. Jos ihminen päättää  että häntä ei politiikka kiinnosta, vaan jättää äänensä käyttämättä, niin häntä ehkä kiinnostaa sellainen asia, että täällä on ihmisiä, joita kiinnostaa yhteiskunnallinen päätöksenteko, ja he sitten käyvät äänestämässä.

Kun keskustellaan vaaleista, niin voin sanoa, että joku sinne valtuustoon tai eduskuntaan joka kerran, kun on vaalit menee, joten siksi kannattaa omaa ääntä käyttää. Populistit usein vetoavat äänestäjiin ismien avulla, eli he käyttävät iskulauseita, joita sitten hoetaan yhdessä katuparlamentin eli mielenosoittajien kanssa, ja samalla nyrkkiä kohotetaan ilmaan, mikä näyttää hyvältä erilaisissa poliittisissa julkaisuissa. Populistiset poliitikot pitävät  tärkeänä sitä, että hänet huomataan kaikkialla, missä hän liikkuu. Sen lisäksi hän pitää huolen siitä, että kaikki ihmiset näkevät vain hänen oman kantansa asioihin.

Hyvänä esimerkkinä kaikista populistista poliitikoista on Vladimir Lenin, joka kehitti mediaan perustuvan tavan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Hän tai Ivan Pavlov-niminen psykiatri kehittivät banderolleihin perustuvan propagandan, ja tässä muuten on syy siihen, miksi “itä on punainen”. Eli kommunistit käyttivät punaista väriä omissa teksteissään, jotta ihmisen silmä kääntyisi automaattisesti niitä kohti. Samoin kaikkia sosialistien kokouksia kuvattiin niin, että tila vaikuttaisi mahdollisimman suurelta sekä yleisömäärä mahdollisimman suurelta. Tällä tavoin sitten luotiin kuva hyvin kurinalaisesti puolueesta, jolla on käytössään tehokas pesäpallomailan heiluttajien joukko, joka totteli Leniniä kaikessa.

Tai siis äärivasemmistolaisten bolshevikki-sosialistien sekä natsien propaganda perustuu samaan asiaan. Siihen että heidän johtajansa on noiden poliittisten ääriryhmien mielestä jotenkin “pyhä”, ja jos tuota johtajaa sitten halvennetaan, niin silloin hän ei voi mitenkään hallita kannattajiensa raivoa. Tuolloin myös vihjaillaan siitä, kuinka tuon poliittisen liikkeen kannattajat ottavat mielellään oikeuden omiin käsiinsä, jos heidän johtajaansa sitten ei totella. Tuolla tavoin luodaan sellaista ilmapiiriä, että ihmisten kannattaa alistua käsi ojossa taistelulauluja laulavien äärijärjestön edustajien edessä.

Samalla korostetaan sitä, miten tuo liike toimii viranomaisten suojeluksessa, ja jos joku sitten uskaltaa sitä vastaan mitään sanoa, niin silloin seuraa “pieni keskustelu” jossain metsässä, ja kyyditys itärajalle, kuten esimerkiksi Lapuan liike toimi 1930-luvulla. Ja tietenkin tuon liikkeen kohdalla korostetaan aina sen yhteiskunnallista asemaa. Tällä tarkoitan sitä, että tuon liikkeen parissa toimivien henkilöiden vihjaillaan olevan esimerkiksi joidenkin suurten yhtiöiden johtajien poikia tai tyttäriä. Kulttuurin tutkimukseksi naamioitu oikeistolainen opiskelijajärjestö AKS (Akateeminen KarjalaSeura) sekä meidän oloihimme nähden melko militantti Lapuan liike sekä sen poliittinen siipi, IKL (Isänmaallinen kansanliike) tai noiden liikkeiden toimijat  korostivat kaikessa toiminnassaan sitä, että he olivat samalla Suojeluskuntien jäseniä, sekä erittäin korkeasti koulutettuja, joten he tunsivat lain. Samaa toimintamallia käyttivät bolshevikit sekä fasistit ja natsit, joiden toimintamalli oli joka kerran samanlainen.

Noiden järjestöjen jäsenet eivät häpeilleet esintyessään poliiseina, mutta myös tietenkin monet muutkin ääriryhmät ovat tietenkin tämän toimintatavan omaksuneet. Myös se että noiden järjestöjen jäsenet niin mielellään hankkiutuvat heitä arvostelevien tahojen tuttavapiirin seuraan, ja etsivät sitten sen kautta henkilöitä, jotka ovat kirjoitelleet heistä jotain, mistä nämä henkilöt eivät halua puhua. Tuo tapa on sikäli hyvin kiusallista, että se pitää sisällään toisten ihmisten päiväkirjojen sisällön urkkimista sekä muuta erittäin ikäviä asioita. Tuolloin tietenkin tulee mieleen se, että tuohon liittyvä nettitrollaus, missä kirjoittajaa haukutaan painokelvottomilla  ilmauksilla esitetään tavan mukaan erittäin suurella volyymilla, jotta kaikki saavat tietää, mitä tapahtuu jos tuosta ääriryhmästä kirjoitetaan negatiiviseen sävyyn.

Kyseisen toiminnan tarkoitus on “varmaan” se, että nämä äärijärjestöjen edustajat saavat sitten vaikuttaa kirjoittajien sukulaisiin, jotta nämä painostavat heitä olemaan hiljaa. Ja tuolloin tietenkin esimerkiksi jonkun kirjoittajan auton hajotus mainitaan aina niin, että kaikki näkevät mitä tapahtuu, jos joku uskaltaa uhmata tuota ryhmää. Merkkinä siitä että tuo lehtijuttu on tehty painostuksen vuoksi on se, että tämä hajotettu auto esitellään lehtien etusivuilla. Sama koskee tietenkin myös ääriryhmää arvostelleiden lehtimiesten ja muiden kirjoittajien pahoinpitelyjä, jotka sitten esitellään kaikelle kansalle, jotta kaikki muistaisivat pelätä kaduilla. Ja toki nuo ääriryhmien edustajat sitten esiintyvät kaikkialla suurella joukolla, jotta kaikki tietävät ketä kaupungissa pitää pelätä. Tuolloin kahdesta kolmeen melko kallista henkilöautoa kaartaa näyttävästi paikalle, ja pilottitakkeihin sekä maihinnousukenkiin pukeutuneet henkilöt seisovat niiden vieressä .

Tai toki heillä voi olla maihinnousutakit sekä mustat pipot päässään osoituksena kuulumisesta sosialistiseen ääriryhmään. Mutta se mikä sitten usein torpedoi tuollaisen ääriryhmän tien valtaan on se, että ne ovat yhden asian ryhmiä. Vaikka tuo asia kuinka olisi tärkeä, niin silti maassa pitää tehdä muitakin päätöksiä kuin vain palkata lisää poliiseja tai rajavartijoita. Eikä jokainen ääriryhmän jäsen ole oikeasti valmis väkivaltaan. Eli vaikka jossain taloyhtiön kerhotilassa olisi karjuttu iskulauseita, niin silti se että henkilö oikeasti ottaa käyttöön polttopullot tai rautatangot, on tästä huutamisesta vielä pitkä matka. Normaalisti tuollainen huuto saa sitten myöhemmin sellaisen selityksen, että jokainen paikallaolija oli ottanut ne kuuluisat kymmenen kaljaa, jolloin tunnelma oli vähän riistäytynyt käsistä. Rasismi ei ole siis noiden seurapiirien mielestä mikään aikuisten juttu.

Tuollainen teko varmasti sitten saa aikaan sen, että tuo henkilö saattaa joutua vankimielisairaalaan tästä teosta. Se varmasti sitten saa aikaan sen, että jokainen normaali henkilö sitten vähän varoo tällaista toimintaa. Ja noissa ääriryhmissä on paljon ilmiantajia, jotka ajattelevat sitten armeijassa hiukan keventää omaatuntoaan, jotta saisivat paremmat paikat siitä junasta, joka vie kohti kadettikoulua. Tuolloin on myös hyvä myydä omat kaverit, joiden tiedot omasta toiminnasta saattavat vaikuttaa henkilön tulevaan uraan liike-elämässä. Eli henkilö ikään kuin pesee tällaisen toiminnan pois päältään kertomalla tietonsa poliisille, joka sitten voi mukavasti myös piipahtaa kotikäynnille henkilön luona, jolla on vähän liian kovat jutut aseen kanssa. Tuollaista ilmiantoa voidaan hyvin käyttää myös entisten kavereiden riisumisessa aseista, jotta he eivät sitten tule enää uhkaamaan tuota henkilöä, joka tietenkin haluaa pyyhkiä hurjan menneisyytensä pois ihmisten mielistä.

Kansainvälisen tason työpaikka tietenkin vaatii puhtaat paperit, joten silloin on hyvä muistaa, että tarinamme päähenkilö tietenkin on pakotettu liittymään tähän ryhmään. Ja hän on ollut vain sivustakatsoja tuollaisessa katuteatterissa, jossa karjutaan iskulauseita sekä maalataan graffiteja. Muut tekivät rikokset, ja tuo onneton sitten vain katsoi vierestä, on noiden henkilöiden sanoma, kun he sitten kertovat puku päällään tarinoita siitä, millaista elämä on lähiöissä, joissa vallitsee viidakon lait, sekä erilaiset moottoripyöräjengit pitävät järjestystä. Ja noita juttuja kuunnellessa kaikkien meidän mieleemme tulee se, että maassamme on tilanne kuin jossain 1900-luvun alun Sisiliassa, jossa Vendettan eli verikoston laki oli ainoa mitä ihmiset uskoivat, ja jos Mario Puzon kirjoja on uskominen, niin tuolla kaukaisella saarella italian eteläkärjessä lähes kaikki kuuluivat Mafiaan, ja jos joku puhui asioista poliisille eli rikkoi pyhän omertan lain, niin silloin rupesi katkaistu haulikko eli lupara puhumaan.

Ja ehkä joskus tulevaisuudessa joku kirjailija kertoo samanlaisia tarinoita lähiöiden skinhead-jengeistä, joissa vallitsivat verikoston laki, ja jos joku sitten oli asioista toista mieltä, niin hänen kanssaan käytiin juttelemassa, ja sitten kävi matka kohti itärajaa tai mogadishun konetta. Jos ei näihin piireihin halunnut, niin silloin hän jäi aika yksin tuossa betonilähiössä, jossa “pilotti-teamin” kotikäyntiä sekä juttelua tuon ryhmän kanssa pelättiin todella paljon, koska jos tuon kauhean ryhmän kanssa sattui joku joutumaan poikkiteloin, niin seurauksena oli pesäpallomailoilla tapahtunut pahoinpitely tai niin ainakin vanha kansa väittää.

https://sites.google.com/view/poliittinenpoppi/etusivu

Se on kysyjästä kiinni, onko kysymykseen oikeaa vastausta. Ja kysymyksillä pommittaminen on tietenkin hyvä tapa kiusata muita ihmiisiä

On olemassa kysymyksiä, joihin jokainen meistä ihmisistä joutuu jossain vaiheessa elämästään ottamaan kantaa. Yksi niistä on se, että uskooko ihminen Jumalaan, ja toki kysymys on erittäin loistava tapa aloittaa aamu. Samoin tätä kysymystä voidaan pohtia todella tarkasti vaikkapa ruokatunneilla, ja ainakin itse uskon jokaisen ihmisen haluavan miettiä tällaisia asioita puhelimessa. Kello 8.00 aamulla tuleva puhelu tai yllättävä ovikellon soiminen, ja se että joku ihminen alkaa kysellä, että millainen on toisen elämänkatsomus on sellainen asia, mistä varmaan sitten haluaa jokainen meistä keskustella varsinkin lauantai-aamuisin. Toki uskonasiat ovat todella tärkeitä keskustelunaiheita, jos niistä halutaan tehdä jotain mietintöjä kirkolliskokoukseen.

Tai joku poliitikko haluaa tehdä johonkin seurakuntaan vaikutuksen, ja kertoa heille, mitä tuo asia merkitsee. Kuitenkin voidaan sanoa, että uskonto on asia, mihin ei voida antaa sellaista vastausta, mikä olisi aina oikea. Uskon asiat ovat sellaisia, mitä ei koskaan voida todistaa oikeaksi tai vääräksi ennen kuin ihminen kuolee, ja vasta sitten hän kohtaa sen lopullisen totuuden. Kuitenkin on olemassa loistava tapa kiusata toisia, ja se sitten on sellainen, että joku neropatti esiintyy vaikkapa tilastotieteilijänä, ja kyselee toisilta sitä, mitä mieltä he sitten ovat jostain asiasta. Siinä vasta alkaa noiden neropattien hymy karehtia, kun joku soittelee heidän vanhempiensa puhelimesta kysellen uskonnollisia mielipiteitä jostain asiasta, mistä maamme hallitus sitten pitää tuntikausien palavereja.

Siinä sitten voidaan ottaa jokaiseen asiaan sellainen kanta, että kaikki mitä tuossa keskustelussa sanotaan on jotenkin väärin. Ei ole olemassa oikeaa vastausta siihen, miten meidän pitäisi suhtautua esimerkiksi prostituutioon tai muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Enkä usko että kaikki maailman ihmiset ovat samaa mieltä mistään asiasta. Kun keskustellaan vaikka shamanismista, niin tietenkin voidaan heti kysyä, että mitä mieltä tuosta asiasta ollaan, ja jos joku vastaa, että shamanismi kiehtoo häntä, niin silloin tietenkin se voidaan väännellä ihan miten tuota “primus motoria” sattuu kiinnostamaan.

Hän varmasti keksii jokaisesta mahdollisesta asiasta jotain halventavaa sanomista. Ja jos eivät muut ymmärrä olla hänen kanssaan samaa mieltä, niin sitten seurauksena on naurunremakka, kun toinen ei ymmärrä, että ryhmän virallinen kanta on sellainen, mitä ryhmänjohtaja sitten sillä kertaa haluaa sen olevan. Jos henkilö sitten vastaa esimerkiksi prostituutiota tai sen laillisuutta koskevaan kysymykseen mitä tahansa, niin sitten se varmasti muuttuu kysymyssarjaksi, missä udellaan sitä, että “ovatko tytöt tai pojat kauniita”, jolloin välillä tulee mieleen sellainen asia, että eivätkö  samaa koulua käyvät  vastakkaisen sukupuolen edustajat ollenkaan sitten kysyjästä minkään näköisiä?

Tuolloin kyseessä on eräs kiusaamisen ikävimmistä sekä ärsyttävimmistä muodoista, jota kutsutaan kysymyksillä pommittamiseksi. Tuolloin ei tietenkään koskaan ole olemassa oikeita vastauksia, vaan aina eteen tulee joukko henkilöitä, joista jokainen maailman asia, mitä toinen sanoo on jotenkin huvittava. Siinä sitten varmasti alkaa jokainen aikuinen miettiä sitä, että onko noilla utelijoilla itsellään edes mitään näkemystä siitä, mitä vastakkaisen sukupiúolen kanssa voi tai saa tehdä? Monissa kaveripiireissä tietenkin on “tapana” että toiselle näytetään oma päiväkirja, mutta sen jälkeen tuon päiväkirjan sisältöä levitellään ympäriinsä. Itse olen kuitenkin aina välillä miettinyt sitä, että mitä sitten jos joku ei muista tuota päiväkirjaa pitää?

Muistelen tässä muutamia vuosia sitten kohdanneeni tilanteen, jossa henkilö ei ollut mitään päiväkirjaa pitänyt, ja sitten kotiin tuli joku luokkakaveri, joka ei ollut sitten löytänyt päiväkirjaa. Seurauksena oli suurinpiirtein tappouhkausten sarja, missä toista uhkailtiin siksi, että kiusaajat eivät olleet saaneet hänen päiväkirjaansa käsiinsä. Siinä vasta oikeita neroja sitten oli, kun toinen ei heitä muistanut miellyttää tuossa asiassa. Muistelen sitä kuinka nuo toisilleen rakkaat ihmiset sitten ikään kuin pettyivät siitä, että he eivät saaneet toisen päiväkirjaa käsiinsä. Itse kirjoittelen mielelläni erilaisista asioista, ja myös mielelläni näitä tekstejä julkaisen. Mutta kaikki eivät tätä tee.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että tuollainen toisen henkilön päiväkirjan tai keskeneräisten tekstien kyttääminen on todella ikävää toimintaa. Jos ihminen ikäänkuin muistaa sen, että kaikkia mahdollisia asioita ei tarvitse mihinkään kirjoittaa. Tuollaisissa päiväkirjaepisodeissa on sellainen aspekti, että sitten noita päiväkirjoja tai niiden sisältöä vääristellään siksi, että muut haluavat miellyttää noita jengien keskushahmoja. Jos toinen ei muista sitten noita neronleimauksia miellyttää, niin seurauksena on tietenkin ryhmästä poissulkeminen. Kun puhutaan kiusaamisen ikävimmistä muodoista, niin tietenkin noihin ryhmiin päästäkseen pitää ihmisen ikään kuin maksaa lunnaita. Tuolla tavoin noiden henkilöiden olematonta itsetuntoa kasvatetaan. Siinä ei paljoa järkeä tarvita, kun päätellään millä henkilö  pääsee sitten noiden jengin johtajien kaveriksi. Mitä läheisempi kaveri tuossa toiminnassa myydään, niin sitä suurempi vaikutus tehdään noihin suuriin pomoihin.

Ja tietenkin kaikkein parhaan kaverin pettämisestä tulee suurin mahdollinen palkkio, jota tuo henkilö edes voi kuvitella saavansa. Hän pääsee tuon jengin kanssa festivaaleille, jossa soittaa joku tunnettu Rock-yhtye. Siinä sitten tulee oikein aikuinen olo, kun muistelee averin itkettynyttä naamaa, kun tuollainen jengikokelas kertoo, että hän on toisen päiväkirjan toimittanut jollekin näista kiusaajista.  Hän saattaa sitten perustella toimintaansa siten, että “siinäpä toinen oppii”, että ei ole pelkoa siitä, että mitään nörttejä kaipaillaan mihinkään koulun pihan jengiin. Siellä sitten tuollainen henkilö oppii vastaamaan kaikkeen että “ei ole pelkoa”, että jotain muita kuin tuon jengin johtajan pyyntöjä täytetään.

Tuolloin tietenkin saattavat omat vanhemmat ihmetellä sitä, että mihin tuo entinen paras kaveri on kadonnut, mutta toki silloin voidaan ajatella niin, että uudet menevät sekä linjakkaat kaverit varmaan kutsuvat tuon ihmisen mukaansa. Silloin tällöin tuollaiset jengit kuitenkin potkivat jonkun jäsenensä pois keskuudestaan, koska esimerkiksi autoissa ei ole tilaa kaikille, kun nuo henkilöt ovat näet siirtyneet sitten täysin yksityisautojen käyttäjiksi, ja missään nimessä ei ole jengin johtajan arvon mukaista ajella bussilla.

Ja tietenkään mikään ei varmasti herätä enempää epäluottamusta jengin päällikön mielessä kuin se että henkilö olisi käynyt jotain kouluja. Silloin saattaa käydä niin, että hän ei olisikaan toisten mielestä kaikkivoipa jumalhahmo, vaan henkilö, joka tekee myös virheitä. Mutta toki on jokaisen oma asia, että haluaako hän liittyä tuohon jengiin, mihin kaikki eivät koskaan tule pääsemään, vai istua jossain tylsässä ammattikoulussa, joka toki tarjoaa opiskelijalle jotain sellaista, mitä voisi työhakemuksessa esitellä. Se että joku lähtee pois jengistä tietenkin altistaa jengin muut jäsenet ilmiantamiselle sekä noloille tilanteille, jos joku sitten saa tietää, että joku kiusaamisessa käytettävä komponentti on ollut tekaistu, eli esimerkiksi tyttöystävä voi olla palkattua seuraa tai muuta vastaavaa noloa on voinut tuollaiselle nerolle tapahtua.

marxjatalous.blogspot.fi