SOCOM (Special Operations Command) aikoo muuttaa taistelijansa ELINT-laitteiksi

Kun ajatellaan tilannetta, että sotilailla on käytössään tietokonepohjaiset radiolaitteet sekä erilaisia muita sensoreita kuten kameroita, niin tietenkin näitä välineitä halutaan hyödyntää myös sellaiseen tarkoitukseen, mikä ei varsinaisesti näy sotilaalle itselleen. Eli nuo radiolaitteet voidaan ohjelmoida niin, että ne ikään kuin "haistelevat" erilaisia taistelukentän sekä vihollisen selustan elektronisia "ääniä", kuten VHF-radioiden sekä tutkien signaaleita, ja lähettävät ne eteenpäin esimerkiksi satelliitin kautta, ja noiden tietojen avulla voidaan luoda vastatoimia, joilla voidaan noita välineitä häiritä tehokkaasti, sekä mahdollisesti pyrkiä datamurtoon.


Kyseisellä teolla ehkä voidaan sitten esimerkiksi ainakin yrittää tyhjentää vastapuolen ohjusten taistelukärkien ohjelmistot tai vihollisen langatonta viestintää voidaan ainakin yrittää käyttää sitä itseään vastaan. Tuolloin voidaan analogisten laitteiden häirintään käyttää äänenmuunninta, jotta viholliselle syetettäsiin väärää tietoa, ja esimerkiksi sen johtajia voidaan väittää kuolleiksi tai koodisalkkujen tai muiden asiakirjojen vuotaneen vastapuolelle. Myös vihollisen tykistön tulta voidaan yrittää johtaa harhaan, eli periaatteessa tällöin voisi olla sellainen mahdollisuus, että vihollisen tykistön tulta ohjataan omiin asemiin.


Mutta kuten tiedämme, niin disinformaatio on asia, mistä ei missään asevoimissa juurikaan puhuta. Se että vastapuoli pääsee elektronisten laitteiden avulla soluttautumaan omiin komentojärjestelmiin varmasti voi aiheuttaa hyvin vakavia kansainvälisiä selkkauksia. Eli jos esimerkiksi varusmiesten tiedonsaanti olisi minkä hyvänsä valtion asevoimien omissa käsissä, ja tuohon tiedotusjärjestelmään pääsisi vastapuoli soluttautumaan, niin silloin se voisi uskotella, että valtio on sodassa toisen valtion kanssa, ja kykenisi sitten provosoimaan vihollisuuksia tuon toiminnan kautta. Mutta sitten tietenkin on se vaihtoehto, että vastapuoli pääsee sitten kaappaamaan jonkun valtiollisen mediatalon datakanavat eli TV- radio sekä Web-sivut hallintaan, ja sitten lähtisi esittelemään mielikuvitukseen perustuvia "tiedotteita" jostain konflikteista, ja sitten voivat vihollisuudet leimahtaa liekkeihin.


Ja se sitten on tietenkin koko informaatiosodan kiistellyin osa-alue, josta Venäjällä käytetään nimeä "Maskirovka" tai USA:ssa tuon toiminnan nimitys on "Covert Action", eli sen tarkoitus on saada vihollinen tekemään ensimmäisen aggression, jotta sotilaallinen väliintulo tai puuttumine toisen maan alueella olevaan tilanteeseen voidaan hyväksyä. Ja tuota toimintaa kutsutaan kansan suussa usein miehitykseksi. Kun puhutaan sodasta, niin sen syy täytyy tietenkin aina hyväksyttää ainakin operaatioon osallistuvien joukkojen parissa, joten sen tähden esimerkiksi terrorismi on erittäin hyvä keppihevonen, kun aletaan puhua sotilaallisesta konsultaatiosta, mikä on vieraan valtion alueelle suunnatun hyökkäyksen kauniimpi nimi.


Tuolloin tätä toimintaa perustellaan sillä, että valtio sallii terroristien toiminnan omalla alueellaan, ja tuo sitten antaa oikeutuksen ryhtyä sotatoimiin näitä terroristeiksi luokiteltuja kohteita vastaan. Sitä kuka nyt sattuu olemaan terroristi ei kuitenkaan koskaan näy päälle, joten sitä varten tiedusteluviranomaiset sitten voivat käyttää valeprofiileja terroristien sekä muiden valtion vihollisten etsintään. Ja tuon sosiaaliseen mediaan liittyvän tiedustelutoiminnan yhteydessä tietenkin myös muuta tietoa voidaan hankkia, mikä saattaa sitten ihmiset joskus vähän ikävään asemaan.


Kun sotilaat operoivat jossain terrorismin runtelemassa maassa, niin tietenkin on tärkeää, että noiden huippumiesten loikkaaminen estetään, ja siksi heillä on myös paikannuslaitteet, jotka näkyvät sekä tutkavalvontakoneiden että satelliittien välittämänä erilaisten komentokeskusten  valvontaruuduilla. Samoin noilla miehillä on eräänlaiset optiset transponderit, joilla taktisten tiedustelukoneiden kamerat voivat heidät erottaa vastapuolen taistelijoiden sekä neutraalien henkilöiden seasta. Noiden taktisten tiedustelukoneiden tehtävänä on koordinoida ilma-ja maa-operaatioita, eli niiden avulla komentaja näkee ruudultaan, että missä hänen miehensä milloinkin ovat, jotta taisteluhelikopterit sekä rynnäkkökoneet voivat antaa ryhmän tarvitsemaa tulitukea.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Syy siihen että joku voi jatkuvasti vuotaa salaisia papereita julkisuuteen, voi olla puhtaasti se, että hänen kauttaan levitetään väärennettyä tietoa ihmisille kautta koko maailman

CIA:n päämaja Langley:ssa  Virginassa

Nykyaikaisessa poliittisessa toiminnassa on tärkeää muistaa sellainen asia, että mitään mediaa ei saa koskaan sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Vaikka ennen päätoimittajat päättivät todella suuresta osasta asioita, niin tietenkin myös lehtien työntekijöiden sietokyvyllä oli rajansa. Eli jos päätoimittaja hirveän paljon sensuroi noita toimittajien kirjoituksia, niin silloin tietenkin se aiheutti turhautumista muissa toimituksen työntekijöissä, koska hekin olivat tehneet kovaa työtä juttujensa eteen, ja vaikka tuo lehtimies sitten oli saanut palkan työstään, niin ei se turha työ koskaan tuntunut varmaan hyvältä. Ja jokainen meistä tietää, että lehtimies varmasti on luovan työn tekijä, joka tekee työtä juttujensa eteen, ja varmasti haluaa ne myös julkaista. Julkaiseminen on journalistin työssä äärimmäisen tärkeää, koska se tuo tuolle toimittajalle nimeä sekä mainetta muiden alan miesten sekä naisten silmissä. Näet toimittaja on oikeastaan sellainen ihminen, että hän on riippuvainen siitä, miten paljon ihmiset tuon henkilön kirjoittamia juttuja lukevat.

Vaikka valtion asettamat salassapitoa koskevat säädökset tietenkin vaikuttavat lehtimiesten työhön, niin silloin tietenkin voidaan ottaa sellainen kanta, että tiedon haltijalla on velvollisuus suojella haltuunsa uskottuja asiakirjoja. Joten sen takia esimerkiksi New York Times julkaisee aika ajoin sellaisia tietoja, joiden voidaan katsoa loukkaavan kansallista etua, ja tietenkin se lisää lehtien myyntiä. Valtionhallinnossa tapahtuva kähmintä on todella myyvää, ja ihmiset haluavat lukea siitä, kuinka joku virkamies joutuu syytteeseen asioista, mistä tavalliset ihmiset voivat lukea vain jostain kirjoista, missä käsitellään sellaista, mitä kutsutaan ”varjomaailmaksi”. Kuitenkin noiden lehtiin sekä mediaan vuodettujen asiakirjojen tarkoitus ei aina ole niin viaton, kuin miltä se alun pitäen näyttää.

Kyseessä voi nimittäin olla oikeasti joku psykologinen operaatiota, millä on tarkoitus horjutettaa esimerkiksi valtion päättäjien luottamusta omaan turvallisuuspoliisiin, jotta heidän mahdollisesti ulkomaisten toimijoiden kanssa tehdyt salaiset sopimukset paljastuvat. Samoin tuon toiminnan tarkoitus on herättää epäuskoa sekä epäluottamusta esimerkiksi vastapuolen hyväksi toimivien politiikkojen motiivia kohtaan, eli noissa vuodetuissa asiakirjoissa saattaa olla sellainen aspekti, että niissä on esimerkiksi lähinnä vastapuolen agenttien nimiä sekä heidän käyttämiään kontaktihenkilöitä. Tuolla tavoin sitten voi tuollainen tietovuoto osoittautua erittäin ikäväksi asiaksi myös vuotavalle taholle itselleen. Tietovuodot sekä valtion virkojen väärinkäyttö ovat erittäin ikävä asia, mutta esimerkiksi tietovuodot sitten voivat olla väline, millä levitetään dissinformaatiota eli valheellista tietoa ympäriinsä.

Kun kyseessä on salaiseksi merkitty asiakirja, niin silloin lähteen tarkistaminen on vaikeaa, varsinkin jos se on oikeudettomasti haltuun saatua materiaalia. Ja noissa mahdollisissa asiakirjoissa piilee sellainen vaara, että niissä nimetään esimerkiksi vastapuolen tiedustelupalvelun virkailijoita kaksoisagenteiksi, ja se saattaa aiheuttaa ylilyöntejä, eli heidät voidaan ampua tuollaisten väärennettyjen tietojen takia.

Kun puhutaan väärennetystä informaatiosta, niin tietenkin olen joskus miettinyt, että kauanko MI-5 oli oikeastaan tiennyt Harold ”Kim” Philbyn sekä muiden ”Magnificent Five:n” eli "Oxford Five:n", mikä tarkoittaa Neuvostoliiton hyväksi toimineiden kaksois-agenttien eli Burgessin, Macleanin sekä Cairncross:in ja Bluntin olevan todellisuudessa Neuvostoliiton palveluksessa. Jos turvallisuuspalvelu on tuon asian tiennyt kovin kauan, niin se on voinut toimittaa noiden miesten kautta KGB:lle vaikka mitä ”harhatietoa”, ja itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi GRU:n Eversti Oleg Penkovski olisi ehkä voinut olla tällaisen operaation uhri.

Tuo eversti olisi vain sitten jossain CIA:n tekaisemassa dokumentissa mainittu tietolähteenä sille tiedolle, missä neuvostoliiton strategiset ydinaseet mainittiin olevan käyttökelvottomia, ja tuo dokumentti rohkaisi Kennedyä koviin otteisiin Kuuban kriisin aikaan. Itse olen sitä mieltä, että kyseinen dokumentti saattaa olla täysin tekaistu, ja uskoisin että esimerkiksi DEA (Drug Enforcement Administration) eli USA:n huumepoliisi on jossain tapauksissa tekaissut jostain huumejengien jäsenistä vasikoita, jotta heidän luotettavuutensa noiden rikollisten silmissä murenisi.

Tuolloin voidaan käyttää joko vaatteisiin tai henkilön hampaaseen piilotettua salakuuntelulaitetta, ja sitten tuossa tapauksessa voidaan väittää, että kyseinen henkilö on sitten ”vasikoinut” koko organisaation. Samoin nuo viranomaiset jakelevat jatkuvasti esimerkiksi huumeiden valmistusta koskevia ohjeita, joiden seuraaminen saattaa aiheuttaa koko huumelaboratorion räjähtämisen, kun esimerkiksi amfetamiinin valmistus ohjeissa unohdetaan se, että asetoni on todella helposti räjähtävää ainetta. Samoin esimerkiksi vaarallisia eläimiä käsittelevää informaatiota vääristellään aina välillä, niin että esimerkiksi joiden eläinten vaarallisuutta liioitellaan, jotta kukaan ei sitten voisi väittää toverinsa joutuneen eläimen surmaamaksi, jos hän on syyllinen murhaan.

Mutta dissinformaatio on todella vaarallista, jos siinä käytetään hyväksi jotain välinettä, jonka valmistaminen vaatii äärimmäisen korkeaa ammattitaitoa, ja yksi niistä välineistä sitten tietenkin on ydinpommi, jonka jokainen maailman diktaattori haluaa itselleen. Jos ydinaseen valmistuksessa käytettävä tekniikka ei ole aivan sitä, mitä sen pitäisi olla, niin silloin tämä ase on vaarallisempi käyttäjilleen kuin kohteelleen. OPERATION MERLIN on ohjelma, missä ihmisille muka neuvotaan ydinaseen valmistamista, mutta samalla heille tehdään hyvin ikävä ”käytännön pila”, mikä varmasti johtaa ”ei toivottuun tulokseen”. Tällainen ”merlinin ohjeiden” mukaan toteutettu projekti nimittäin on sellainen, että se tekee tuosta plutoniumista hiukan liian rikasta, jolloin seurauksena on noiden tutkimuslaitosten räjähtäminen.

Kun noihin Iranissa sijaitseviin tutkimuslaitoksiin tehtiin haittaohjelman avulla Internet-isku, niin silloin niiden tietokantojen tietoja tarinan mukaan muutettiin, niin että esimerkiksi ydinmateriaalin rikastamisessa käytettävien sentrifugilaitosten eli keskipako-erottimien varsien pituudet muutettiin, jolloin tuotettava uraani tai plutonium olisi liian rikasta, jolloin nuo laitokset olisivat räjähtäneet. Tuo isku tapahtui ilmeisesti Linux-järjestelmän päivitys paketteihin piilotettujen haittaohjelman pätkien avulla. Se aiheutti sen, että virusskannerit eivät sitä havainneet. Ja nyt sitten voidaan kysyä, että kuinka moneen muuhun järjestelmään tällainen väline on piilotettu. Sitä voidaan toki käyttää myös loogisena pommina eli etäkäytön avulla aktivoitavissa olevana tietokoneviruksena, jonka aktivointikoodi voidaan piilottaa järjestelmän päivitykset sisältävään pakettiin, jolloin kyseinen järjestelmä voidaan tuhota silloin kun viruksen luoja haluaa näin tehdä. Eli tällainen väline voi piileskellä vaikka USA:n ennakkovaroitusjärjestelmän tietokoneissa.

Tuo virus ikään kuin kasattiin tuossa järjestelmässä pienistä koodin paloista, ja sitten tietenkin tuo ohjelma aiheutti sen, että NSA tai MOSSAD saattoivat muuttaa näitä tietokantoja, niin että prosessista tuli vaarallinen. Samaa tehdään myös kemiallisten räjähteiden kanssa, eli kun henkilö haluaa valmistaa jonkin televisiossa nähdyn ohjelman perusteella pommin, niin se saattaa räjähtää hänen silmilleen. Tämän takia kaikki tieto, mitä saadaan ilman lupaa, pitää käsitellä erittäin tarkasti, jotta mitään pahempaa ei pääse tapahtumaan, vaikka joku poliisi satutaan mainitsemaan  jossain tiedustelupalvelun raportissa. Esimerkiksi FSB voi aivan hyvin väittää jotain henkilöä yhteys miehekseen, vaikka tällä ei mitään tekemistä tuon palvelun kanssa olisikaan koskaan ollut. Joten tällaisen takia pitää WikiLeaksin kaltaiseen sivustoon suhtautua todella varauksellisesti. Sinne on voitu toimittaa väärennettyjä papereita, joissa nimetään täysin viattomia henkilöitä vastapuolen agenteiksi.

Samoin esimerkiksi tietomurto voi olla täysin tekaistu, jotta omat vakoiluohjelmat eivät herättäisi huomioita. Tuolloin ei kukaan varmaan epäile sellaista valtiota vakoilusta, jos tuota valtiota vastaan itseään hyökätään, ja sen tietokannoista varastetaan muka tärkeää tietoa. Tässä tapauksessa ei ole ”puhtoista pulmusta”, jota muut voivat syyttää järjestelmällisestä teollisuusvakoilusta, vaan tuolloin kukaan toimija ei ole tämän asian kanssa epäilyttävä. Ja mikä sitten paremmin herättää luottamusta, kuin vuotaa julkisuuteen muutamien ”kenttä-agenttien” nimiä, jotka voivat hyvin olla tekaistuja. Noissa kuvissa voi olla oikeasti vaikka terroristeja, joille halutaan antaa kuolemantuomio. Tuolloin vaikkapa Ranskassa värvätty Isis taistelija voidaan nimetä tiedustelun agentiksi tai erikoisjoukkojen operaattoriksi, joka sitten varmasti saa Isisiltä kuolemantuomion.

Ja tässä sitten on koko informaatiosodan ajatus: saada vastapuoli menettämään luottamustaan sen tärkeimpään liittolaiseen tai toimijaan, joka Isisi.in tapauksessa ovat euroopasta värvätyt taistelijat, joiden avulla tuo järjestö sitten kykenee iskemään tehokkaasti Euroopassa. Noilla henkilöillä on paikallistuntemusta, eurooppalaiset henkilökortit sekä ehkä asuntoja, joissa nuo fanaatikot voivat odottaa lähtökäskyä. Joten siksi Isis haluaa näitä toimijoita riveihinsä, mutta se sitten asettaa järjestön vaaraan, koska mukana voi tulla myös erikoisjoukkojen agentteja, joiden tehtävänä on eliminoida noita Isisin johtomiehiä ja ohjata esimerkiksi täsmäpommeja kohteisiin.

http://valheellinentietovoitappaa.webnode.fi

Miksi lehdistössä tapahtuva trollaus on vaarallista, ja mikä on päätoimittajan vastuu julkaisemisessa?

"Huominen ei koskaan kuole"
on kuvaus siitä mihin
informaatiosota pystyy

Päätoimittajan rooli toimituksessa on se, että hän johtaa alaistensa toimittajien työtä, sekä vastaa siitä, että lehden linja on sitä, mitä sen halutaan olevan. Kuitenkin kun keskustellaan toimittajien työstä sekä valemedioista, niin se että toimittaja tekee kerran virheen uutisoinnissa saattaa aiheuttaa jollekin ihmiselle todella paljon surua. Ja vaikka toimittaja sitten tekisi työnsä muuten hyvin, ja hänen muu tuotantonsa olisi täysin asiallista, niin se että hän kerran tekee virheen muuten hyvämaineisessa mediassa saattaa tuhota jonkun ihmisen uran täysin. Tällä tarkoitan sellaisia sanamuotoja, joita mediassa aina välillä ennen on käytetty esimerkiksi liikemiehistä sekä henkilöistä, joita vastaan on nostettu rikossyyte.

Silloin on saattanut lehden lööpissä eli ulkomainoksessa olla esimerkiksi henkilön kuva, ja hänet on mainittu nimeltä rikollisena, ja kuitenkaan ei rikoksen lajia ole koskaan selvitetty. Kun muistellaan Bond- elokuvaa "Huominen ei koskaan kuole" ("Tomorrow never dies") , niin siinä sanomalehden omistaja ajaa maailman sodan partaalle, kirjoittamalla valheellisia lehtikirjoituksia, ja sen takia trollaus sekä valheelliset kirjoitukset pitää saada pois lehdistä. Koska informaatiosota ei sen enempää vaadi kuin kirjoitustaitoja sekä median joka kirjoituksia julkaisee.

Sen jälkeen on ollut jossain mediassa juttua siitä, kun jollain henkilöllä on ollut rikollinen menneisyys, vaikka kyseessä on ollut lähinnä myymälävarkauksia sekä muita vastaavia pikkurikkeitä, joita kyseinen henkilö on tehnt lähinnä ala-asteikäisenä. Kuitenkin lehdissä on sitten kiljuttu sitä, kuinka joku ihminen on rikollinen, ja sitten kun tuo uutinen on osoittautunut vähän ylimitoitetuksi, niin silloin tietenkin on tuosta asiasta tehty oikaisu, joka on löytynyt jostain kolmossivulta, mistä sitä on ollut vähän vaikea erottaa. Kun keskutellaan lisää median asenteesta esimerkiksi sotilasarvoja kohtaan, niin miksi on niin tärkeää mainita se, että henkilö on menettänyt jonkun jutun takia sotilasarvonsa. Noista median esittämistä puolustusvoimia koskevista kannanotoista voidaan kyllä huomata sellainen asia, että toimittajille tuo armeijan käyminen on ikään kuin jotenkin tärkeää.

Mieleeni tulee sellainen asia, että onko noiden lehtijuttujen tarkoitus sitten muistuttaa siitä, että maassamme on asevelvollisuus. Sen toki varaan kaikki tietävät, mutta kun puhutaan sitten siitä, mihin tuota asiaa käytetään, niin silloin kyllä tulee mieleen sellainen asia, että kutsutaanko jokainen, joka on muuta kuin virallista mielipidettä vastustanut puolustusvoimiin kertaamaan? On toki hienoa kun armeija on maassamme arvostettu laitos, mutta kuitenkin kuukausia kestävä selvittely siitä, kuinka maamme armeija testaa komentojärjestelmää kutusumalla reserviläiset aseisiin on hiukan liikaa. Päätoimittajien työ on vaativaa, ja heidän tehtävänsä on valvoa lehtien linjaa, mutta jostain syystä tässä maassa on ilmestynyt lehtiin sellainen ikävä asia, kuin vihjailu siitä että jotain pahaa tapahtuu, mikäli henkilö ei osoita pelkoa sekä kunnioitusta tiettyjä yhteiskunnallisia toimijoita kohtaan. Se että tämä tapahtuu arvostetussa mediassa varmasti on herättänyt melko paljon huomiota.

Kuitenkin maassamme on edeleen arvostettu sekä asiantunteva toimittajakunta, joka varmasti osaa ja hallitsee työnsä, ja levittää vain oikeaa sekä varmistettua tietoa. Kuitenkin jossain vaiheessa elämää tulee ihmisestä vanha, jolloin lähtö eläkkeelle on edessä. Tuolloin saattaa hekilö altistua sellaisille houkutuksille, mitä kukaan ei edes osaa ajatella. Hänelle voidaan tarjota rahaa esimerkiksi valheellisesta lehtijutuista, joilla voi olla erittäin suuri vaikutus ihmisten elämään. Kun lehtijutun tekee henkilö, joka on arvostettu sekä asiansa osaava toimittaja, joka nauttii työtovereidensa luottamusta sekä arvonantoa, niin tuon yhden valheellisen jutun vaikutus voi silloin olla paljon suurempi, kuin jonkun humpuukimedian esittämällä kirjoituksilla.

Jos vaikka Bloombergin kaltaisen arvostetun talouslehden journalisti kirjoittaa siitä, että jonkun yhtiön johto on epäpätevää, niin silloin sillä on varmasti todellista vaikutusta yhtiön toimintaan. Tuolla keinolla voidaan lisätä painetta yhtiön johdossa tehtäviä vaihdoksia kohtaan, mikä altistaa sen väärille päätöksille. Se että tuollaisen kirjoituksen laatii Bloombergin toimittaja lisää sen tehoa. Samalla tavoin voidaan ajatella niin, että jos tuollainen arvstettu finassilehti sitten kertoo jonkun yhtiön tuotteen olevan surkea, niin silloin tietenkin se vaikuttaa yhtiön arvoon pörssissä. Tuollainen toiminta sitten tekee yhtiön osakkeista halpoja, ja altistaa sen valtaukselle. Kun tuollaista toimintaa ajatellaan esimerkiksi historiasta tutun Nokian valossa, niin tuollaisilla mobiiliteknologian kehitykseen osallistuvilla  yhtiöillä on paljon annettavaa esimerkiksi asevoimille.

Ja yksi tapa sitoa valtio johonkin puolustusliittoon on sellainen, että sen varusteluteollisuus ostetaan ulkomaille. Kun puhutaan sotilaselektroniikan valmistamisesta, niin silloin tietenkin ensin tulee mieleen jonkun suihkuhävittäjän tutkalaitteet, mutta vähintään yhtä tärkeitä ovat noiden koneiden IFF (Identification Friend or Foe) laitteet, joiden avulla oma kone tunnistetaan tutkassa. Jos noiden laitteiden  tunnuskoodien ”skimmaus” on mahdollista, niin silloin joku voi laittaa toimeen todellisia ”false flag” operaatioita, eli kylvää terroria pitkin maita ja mantuja toise valtion nimissä. Ja tuolloin voi joku kolmas osapuoli kuten Pohjois-Korea suorittaa iskun esimerkiksi Pearl Harbouriin esittäen venäläistä hyökkääjää.

Eli tuossa iskussa voitaisiin käyttää vedenpitävässä säiliössä veden alla hinattavia lentokoneita, jotka laukaistaan raketilla ylös taivaalle.  Tuossa skenaariossa sitten kohdetta lähestytään kauppa-aluksella, ja sitten kun alus on tullut tarpeeksi lähelle, niin silloin nuo venäläisillä tunnuksilla varustetut koneet lähetetään taivaalle, ja kun mietitään Pohjois-Korean tilannetta, niin sen johdolle olisi eduksi nimenomaan syvä sekä pitkä kylmä sota, joka vie mukavasti huomion sen omista hankkeista. Tämä muuten ei ollut mikään oma ideani, vaan se oli jossain Tom Clancyn tai vastaavan kirjailijan tekemässä teoksessa. Tuossa skenaariossa muuten sitten lehdistön avulla kiristettiin USA:n rajojen sisällä olevan venäläisväestön sekä englantia puhuvien ihmisten välejä, mikä ajaa maat kohti ydinsotaa. Joten siksi on tärkeää, että esimerkiksi trollaus saataisiin pois noista lehtikirjoituksista, koska jos venäjän johto tulkitsee sen kansalaisten olevan vaarassa esimerkiksi suomessa, niin silloin se ei kyllä kaihda keinoja saapua “suojelemaan” kansalaisiaan asevoimin.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Fahrenheit 451 eli lämpötila, missä paperi syttyy palamaan ja totuus muuttuu toiseksi, kuin mitä se alkuun oli

Tässä sitten olen muistellut yhtä ehkä puhuttelevimmista kirjoista, joita koskaan olen lukenut, sen nimi on "Fahrenheit 451", ja kirjoittajana oli tietenkin Ray Bradbury, joka tuossa kirjassa ottaa kantaa informaatioteknologian kehitykseen. Kyseessä romaanissa eletään aikaa, jolloin kirjat ovat kiellettyjä, ja kaikkialla on vain informaatioteknologiaa. Tuo kirja on puistattava kuvaus totalitarismista sekä siitä, kuinka paljon ihmisiin voidaan vaikuttaa lain sekä informaatioteknologian avulla. Tuossa kirjassa tietenkin kirjojen kieltämistä perustellaan paloturvallisuudella sekä sensuurin kieltämisellä, koska sähköinen tiedonvälitys poistaa ikään kuin kustantamojen harjoittaman sensuurin, ja tilanne tietenkin näyttää erittäin hyvältä, mutta kuten tiedämme, niin silloin jää jäljelle valtion harjoittama sensuuri, joka kuitenkaan ei näy päälle.

Samoin informaatiosta vastaa tuolloin tietoverkkoyhtiö, joka voi tietenkin sensuroida kotisivuja, ja yhdessä palvelinten ylläpitäjien kanssa päättää siitä, millaista sisältöä Internetissä jaetaan. Kun puhutaan tiedonvälityksen avoimuudesta sekä siitä, että avoimet julkaisuympäristöt ovat tehneet mahdolliseksi sellaisen toiminnan, missä kuka tahansa pääsee julkaisemaan tietoja tai tiedoksi luulemiaan valheita, niin silloin tullaan tilanteeseen, missä tiedon arvioiminen on todella vaikeaa sekä sen oikeellisuuden arviointi sitten vaatii lukijalta todella paljon.

Samalla kuitenkin internetiä vaoidaan sensuroida hyvin tehokkaasti siten, että väitetään siellä julkaistavien kuvien rikkovan esimerkiksi tekijäoikeuksia, jolloin tuo toimija voi estää kotisivujen julkaisemisen, vedoten sen omistaman aineiston käyttörajoituksiin. Eli mitään varsinaista sensuuria ei tietenkään tapahdu, vaan tuo toimija vain pyytää materiaalin teostomaksujen tarkastamista, ja sitten tuo teksti vain jätetään julkaisematta. Toinen tapa on käyttää esimerkiksi sellaista tekniikkaa, että kun toinen henkilö tekee jollakin kotisivulla työtä, niin tuo hänen domaininsa vain ostetaan pois tai siinä olevaa materiaalia käydään väittämässä omaksi. Tuolloin seurauksena on tietenkin  oikeustaistelu, ja samalla kotisivu menee julkaisukieltoon.

Samoin kotisivujen estämistä voidaan hyvin käyttää sensuurin välineenä, ja tuolloin voidaan vedota siihen, että ne pitävät sisällään materiaalia, joka on sopimatonta lapsille. Kuitenkin sähköistä informaatiota voidaan käyttää ihmisten manipuloimiseen todella tehokkaasti. Eli esimerkiksi propagandan teho kasvaa silloin, kun ihminen ei tiedä kuuntelevansa sitä, mutta esimerkiksi radioiden sekä television ja internetin avulla voidaan kehittää sellaisia informaatioaseita, että niiden kanssa tulee varmasti äitiä ikävä. Tuolloin esimerkiksi radioaalloilla voidaan lähettää ihmisten radioihin infraäänisiä viestejä, sekä televisioon erilaisia välähdykuvia, joilla ihmsiä voidaan yllyttää lähes mihin tahansa.

 Kuten tiedämme, niin tällaista propagandaa voidaan upottaa esimerkiksi hallitusta vastustaville kotisivuille, jolla saadaan sitten hallituksen vastustajia käännytettyä tuon johtajan taakse. 1960-luvulla USA:n tiedustelu kokeili tuota menetelmää, eli se lähetti tuollaisia aliäänisiä radiolähetyksiä  ihmisille, jotka elivät tietyllä alueella. Tuohon lähetykseen käytettiin EC-130 "Commando Solo"-koneen esi-isää, ja testissä tarkkailtiin sitä, että kasvoiko ihmisten ostohalukkuus marketeissa, jos heille soitettiin radion kautta infraäänen avulla tuotettavaa mantraa, jossa kehotettiin ostamaan erilaisia tuotteita, ja tuon kokeen tulokset olivat hälyttäviä. Eli tuollaisilla infraäänen käyttöön  perustuvilla viesteillä voitiin ihmisten tajuntaa sekä tahtotilaa muuttaa hyvinkin tarkasti. Tuollaisia infraäänen käyttöön perustuvia laitteita on kuulemma käytössä sota-aluksissa, joilla sitten voidaan vaikuttaa esimerkiksi vihollisen sukellusveneiden miehistöihin.

Tuo koe suoritettiin "OPERATION ARTICHOKEN" yhteydessä, ja se kuului osana tuon aikakauden kammottavinta sota-ohjelmaa, mitä missään demokraattisessa maassa on toteutettu. Ohjelma oli nimeltään  MKULTRA, ja sen tarkoitus oli ohjata USA:n kansalaisten ajattelutapaa siihen "oikeaan suuntaan". Tuollaista aliääneen perustuvaa käskytystä voidaan käyttää myös väärin, eli esimerkiksi jonkun kaupan kaiuttimista voidaan soittaa ostokehotuksia, tai sitten jos kilpaileva kauppaketju sitten ryhtyy käyttämään noita kaiuttimia väärin. Eli se saattaa laittaa sieltä tulemaan infraäänen avaulla esimerkiksi propagandaa, joka kieltää tuotteen myynnin.  Samoin informaatio-operaatioiden avulla voidaan kilpailevaa kauppaketjua horjuttaa tehokkaasti, eli televisiossa vain esitetään väittämiä, joiden mukaan sen myymät vaatteet tai muut tuotteet valmistetaan olosuhteissa, jotka rikkovat ihmisoikeuksia.

Ammattimaisten propaganda-trollaajien työtavoista, eli miten luodaan "The Internet Witch Project"

Ammattimaiset propaganda-trollaajat ovat hyvin ikäviä tapauksia sikäli, että heidän toimintatapansa on yleensä hyvin tehokas. Tuollaiseen operaatioon osallistuu yleensä kaksi tiedotus- tai kenttätoiminta ryhmää, jolla INFO-OP:ien tapauksessa tarkoitetaan varsinaisesti päätteiden ääressä istuvia henkilöitä, jotka suorittavat varsinaisen kirjoittamisen. Toki tähän toimintaryhmään voi kuulua myös tukiryhmä, joka saattaa käsittää esimerkiksi teknisiä asiantuntijoita, jotka vastaavat siitä, että tuon ryhmän kommunikaatio ulkomaailmaan toimii moitteetta, eli he vaihtavat IP-osoitteet, jos noita koneita estetään Internetissä. Kannattaa aina kuitenkin hieman miettiä sitä, millainen tuo trollaaja oikeasti on, koska myös yksityiset tahot saattavat yrittää esiintyä GRU:n tai CIA:n toimijoina, ja tuolloin hän saattaa joutua pieniin vaikeuksiin. Mutta kun maassamme on sotaharjoituksia, niin silloin tietenkin trollaajien sekä tiedonkalastelijoiden toiminta reserviläisiä sekä kantahenkilökuntaa kohtaan lisääntyy, ja heiltä urkitaan esimerkiksi valokuvia laitteista, mitä noissa harjoituksissa käytetään.

Eli joku harjoitukseen osallistuja voi saada sosiaalisessa mediassa pyynnön lähettää esimerkiksi F/A-18 Hornetin tai sen aseisiin liittyviä kuvia Facebookiin, muka "todistaakseen olevansa "siellä jossain"", ja sitten tuo kuva päätyy GRU:n käsiin, joka poimii sen tuosta Facebook-sivusta. Myös koulutusvideot kiinnostavat monia ulkomaisia tiedustelupalveluita, jotka mielellään esittelevät niitä koko maailmalle, varsinkin jos siinä punnerrutetaan jotain alokkaita koirankakassa sekä esitellään puoli tuntia kestävia "taakse poistu- tai eteen vie harjoituksia", joista jälkimmäisessä joku kouluttaja karjaisee komennon "eteen vie", ja sitten kivääreitä pidetään edessä noin kymmenen minuuttia ja auta armias jos joku laskee aseen ennen kuin saa siihen luvan. Kyseistä rangaistusta käytettiin muuten Hitlerin armeijassa yleisesti. Onneksi tuota ei ole koskaan tapahtunut suloisessa Suomessa, mutta kyseinen materiaali varmasti olisi hienoa tavaraa esitettäväksi Internetissä. Venäjällä joskus myös mennään hiukan liian pitkälle noiden koulutusasioiden kanssa, ja niistä välillä on keskusteltu esimerkiksi Venäjän pääuutislähetyksissä.

Jos kyseessä on valtiollinen ryhmä, niin sillä saattaa olla käytössään psykologisia sekä esimerkiksi rikos tutkimukseen erikoistuneita asiantuntijoita, jotka analysoivat kohteen kirjoituksista sitä, mikä on tälle vaikea puheenaihe, tai että millaiseen sävyyn joku kirjoittaa tuonne Internetiin esimerkiksi slummeista tai jostain muusta asiasta kuten koulukiusaamisesta. Tästä kirjoitustyylistä he sitten analysoivat sitä, että kirjoittaako henkilö itse omia kirjoituksiaan, vai onko kyseessä jonkun toisen nimiin avattu Google-tili, jossa sitten joku muu käy kirjoittelemassa toisen nimissä mielipiteitä, eli en usko että oikeasti koulukiusattu omaa tilannettaan mitenkään ylistää. Mutta myöskään valtiollinen toimija ei kyllä koulukiusaamista hyväksy, eikä mikään turvallisuuspoliisin INFO-OP- asiantuntija varmaan kirjoita Internetiin kuitenkaan, että koulukiusaaminen antoi hänelle selkärankaa. Tai että joku Auschwitzin vanki on pitänyt saamaansa kohtelua oikeutettuna.

Kyseessä on nimittäin se, että en usko että esimerkiksi slummien asukas kovin paljoa omaa elinympäristöään ylistää, ja jos Internetistä alkaa sitten löytyä kirjoituksia, joissa joku peltimajan asukas alkaa ylistää omaa asuntoaan, niin silloin todennäköisesti on kyseessä slummien asukkaiden nimiin avattu Google-tili. Mutta kun puhutaan varsinaisesta trollaamisesta, niin siihen kuuluu kaksi ryhmää, joista toinen on ehkä olevinaan samaa mieltä tuon kirjoittajan kanssa jostain asiasta, ja toinen sitten taas on tuota asiaa vastaan. Eli muistakaa että koskaan te ette miellytä internetissä ihan jokaista käyttäjää, ja milloinkaan ei siellä saa ruveta mielistelemään ketään,, koska silloin varmasti tulee niitä ikäviä kirjoituksia myös omiin palautekenttiin. Tämä kahden ryhmän käyttö takaa muuten noille henkilöille sen, että heitä ei voi kukaan mielistellä tai miellyttää.

Nuo ryhmät toimivat siten, että niiden jäsenet ottavat ne roolit, mitä ryhmän johtaja heille antaa, ja koska toinen on asiaa vastaan ja toinen asian puolesta, niin se takaa tuon trollaamisen uskottavuuden myös silloin, kun henkilö on vaihtanut kantaansa johonkin asiaan. Kun puhutaan trollaamisesta sekä pelottelusta, niin noihin INFO-OP ryhmiin kuuluvilla saattaa olla käytössään laajat kohdetta koskevat tietokannat, ja tuolloin he saattavat esimerkiksi lähettää tuon kohteen vaimolle tai muille perheenjäsenille "terveisiä".Tai sitten esimerkiksi jossain armeijassa esitetään, että tuo henkilö sai sitten "kamalasti kakkaa" bloggaamisen takia.

Ja tietenkin tuota asiaa sitten mainostetaan sekä paisutellaan jossain julkisessa sanassa, jotta kaikki ymmärtävät olla hiljaa tuosta asiasta. Tietoja toimintansa tueksi valtiolliset toimintaryhmät hankkivat esimerkiksi tietojen kalastelun tai elektronisen tiedustelun kautta, ja noita tietoja käytetään kohteiden pelotteluun, johon käytetään toki muitakin menetelmiä Eli esimerkiksi reservin upseerin Facebook-kaverin kuva saattaa yllättäen muuttua Venäläisen upseerin kuvaksi. Tällä sitten on varmasti jotain vaikutusta hänen luotettavuuteensa noiden tietoturvastaan perinteisesti tarkkaa huolta pitävien henkilöiden silmissä.

elainasiaa.blogspot.fi