Hierarkia sekä valtarakenteet ovat mukavia keskustelun aiheita

Kimmo Huosionmaa

Hierarkiaa sekä hierarkkisia valtarakenteita on erittäin helppoa puolustaa. Niiden puolustajat sanovat, että noissa valtarakenteissa on se etu, että yksi ihminen tekee noissa valtarakenteissa päätökset, ja muut sitten noudattavat hänen päätöksiään. Silloin tietenkin kaikki päätökset voidaan organisaatiossa tehdä erittäin nopeasti sekä tehokkaasti, mutta samalla myös väärät päätökset voidaan tehdä samalla tavoin kuin oikeat päätökset. Ja tuossa tapauksessa mieleeni tulee se, että jos tällaisessa organisaatiossa sitten liian korkea henkilö tekee väärän päätöksen, niin se saattaa suistaa organisaation sellaiseen tilaan, että siitä ikään kuin syöksyy turmioon. Hierarkkisessa valtarakenteessa päätöksenteko perustuu siihen, että alaisen tekemä väärä päätös voidaan kumota esimiehen toimesta, mutta sitten jos liian korkea esimies tekee vääriä päätöksiä, niin silloin organisaatio lähtee syöksymään kohti tuhoa.


Kun mietitään sitä, kuka oikeastaan näkee tuollaisessa hierarkkisessa organisaation mallissa hyviä asioita tai oikeastaan voidaan samalla miettiä sitä, että kuka raivokkaasti puolustaa tuota mallia, niin silloin tietenkin mieleen tulee henkilö, joka on korkealla tuon organisaation hierarkiassa. Tai oikeastaan voidaan hiukan miettiä sitä, että onko yrityksen tai muun organisaation johtaja henkilö, joka katsoo, että hänen ei tarvitse saada mitään neuvoja? Oikeasti kuitenkin juuri organisaation johtajan pitää saada kaikki tieto jokaisesta asiasta, jotta hän voi tehdä oikeita päätöksiä, ja jos tietoja pimitetään, niin silloin edessä saattaa olla katastrofi. Eli valta tuo vastuuta ihmisille, joka sitä käyttää. Mutta sitten tietenkin voidaan sanoa, että joskus näen ihmisiä, jotka puolustavat hierarkioita ikään kuin henkeen ja vereen.



Heistä hierarkkiset järjestelmät, joissa on vain yksi johtaja ovat ikään kuin luonnollisia järjestelmiä. Onhan esimerkiksi susilaumassa se johtava alfa-pari, jonka mukaan kaikki muut lauman jäsenet sitten hyppivät. Ja jos esimerkiksi valtarakenteita katsotaan tuon susilauman näkökulmasta, niin silloin tietenkin olisi mukavaa olla tuollainen beta-yksilö, joka vain sitten seurailee alfa-paria. Tuolloin oma ruokailupaikka olisi heti alfa-parin takana, ja silloin voisi mukavasti siirtää vastuun vääristä päätöksistä tuolle esimies-parille, ja vain siirrellä kaikkia muita tehtäviä muille lauman jäsenille. Eli oikeastaan noita ehkä joskus hieman rasittavia hierarkkisten järjestelmien raivokkaita  puolustajia löytyy niiden henkilöiden parista, jotka ovat korkealla tuossa järjestelmässä.



Silloin tuntuu varmaan todella upealta olla osa aitoa esimiesverkostoa, ja silloin tietenkin voidaan esimerkiksi toimintatavoista sopia jossain kabineteissa, niin että kaikki päätökset tehdään esimiesten kesken, ilman että niistä mitään tarvitsee alaiselta kysyä. Eikä silloin myöskään alaiselta mitään tarvitse kysyä, kun saa tehdä vaikutusta muihin pomoihin. Samoin voidaan tietenkin sanoa myös, että ei ole alaiselta ennenkään kysytty, eikä niin myöskään tällä kertaa tehdä, ja auta armias, jos joku on eri mieltä. Silloin seuraa tietenkin potkut tuosta yhtiöstä, koska pomon arvovaltaa pitää kaikkialla näyttää. Eikä alaisten sovi koskaan leikkiä turhan älykästä, koska se aiheuttaa pomolle ikäviä seurauksia.



Tuolloin sitten tullaan alaiselle kertomaan sellainen asia, että “täällä yhtiössä on sovittu niin ja näin”. Alaisen näkökulmasta voidaan kuitenkin sanoa, että kyse on käskystä, koska hän ei ole ollut sopimassa yhtään mitään. Pomon kannalta tärkeää on silloin se, että hän ei koskaan kuule mitään, mitä hän ei halua kuulla, ja tietenkään mitään sellaista ei saisi omaan yksityiselämään tulla, joka saattaa paljastaa asioita, jotka eivät tuota pomoa miellytä.


Esimerkiksi kukaan ei varmaan aamulla ruokapöydässä halua kuulla tarinaa jostain “täydestä idiootista”, jolla on sama nimi kuin itsellä. Sen takia esimerkiksi työvoiman välittäjät eli modernisti ilmaistuna  “headhunterit” tai saksaksi “kopfjägerit” ovat tarkkoja siitä, että neuvovat noita hakijoita välttämään nettikirjoittelua, koska se saattaa sitten vaikeuttaa heidän työpaikan saantia koskevia mahdollisuuksia. Tässä tilanteessa sitten tietenkin olisi paras olla harmaata massaa, jotta kukaan ei saisi tietää tulevan pomon henkilöllisyyttä, tai sitten liian erottuvat ja omaperäiset ihmiset heitetään pois yhtiöiden johdosta. Tuolloin pitää muistaa se, että jos kaikilla on samanlaiset vaatteet, niin heitä on silloin helppoa komennella tai erottaa. Tuon takia esimerkiksi armeijassa kaikilla on käytössä univormu.



Se tekee miesten uhraamisen helpommaksi upseerille. Asiaa voidaan helpottaa lisäksi katsomalla henkilöä rinnan kohdalle, jolloin kasvot jäävät näkökentän ulkopuolelle, jolloin huutaminen sekä raivoaminen on vielä helpompaa kuin jos katsoo alaista silmiin. Eikä tuolloin tarvitse myöskään huomioida sameita lasiaisia tai laajentuneita pupilleja, jotka kertovat huumeiden käytöstä. Riittää että katsoo sisään tulevan henkilön solmiota, ja antaa tulla täydeltä laidalta. Siitä tulee hyvä olo loppuviikoksi, kun on vähän saanut valtaa käytellä johonkin juoksupoikaan. Toki kannattaa sitten muistella tarkasti, että olisiko tuo ollut muutenkin tämän miehen viimeinen työpäivä, koska jossain vaiheessa myös määräaikaiset työsuhteet päättyvät. Ja tuolloin saattaa sitten joku pomo esittää antaneensa tälle ihmiselle potkut.



Mutta miksi esimerkiksi tiedemiehet julkaisevat valtavasti kirjoituksia? Monet ihmiset pitävät tiedemiehiä hiukan omituisina, ja se että he julkaisevat kirjoituksiaan ikään kuin näyttää muille, että he ovat vastuunsa tuntevia ihmisiä, jotka myös kantavat vastuun teoistaan sekä muusta toiminnastaan. Myös tiedemies on ihminen, joka tekee virheitä työssään. Kuitenkin jos hän julkaisee ajatuksiaan, niin silloin voidaan sanoa, että hän on ehkä 70% teksteistään tai väitteistään oikeassa.

Kuitenkin jos halutaan tehdä oikein räiskyviä kirjoituksia, niin silloin kannattaa ryhtyä filosofiksi. Filosofin erottaa tiedemiehestä se, että häntä eivät rajoita mitkään tutkimukset tai muut asiat, vaan hän voi vain kehitellä jonkun ajatuksen omassa päässään, sekä retorisesti perustella kantansa, niin hän saa sitten ehkä 51% ihmisistä puolustamaan omaa kantaansa. Ja tietenkin jos ajatellaan vaikka sellaista asiaa, kuin holhoukseen julistamista, niin tuolloin pitää vain istuva tuomari saada omalle puolelle, eli uskomaan että juuri tämä filosofiksi itseään kutsuva henkilö on sellainen, joka on täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Työelämästä, johtajista sekä siitä, mitä kova vaatimustaso saa aikaan.

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/tyoelamasta-johtajista-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/tyoelamasta-johtajista-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/tyoelamasta-johtajista-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/tyoelamasta-johtajista-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/tyoelamasta-johtajista-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/tyoelamasta-johtajista-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/tyoelamasta-johtajista-seka-siita-mita.html
http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/2018/08/tyoelamasta-johtajista-seka-siita-mita.html

Kirjoitus johtajuudesta sekä johtamisen teoriasta (Johtamisen sijasta istukaamme rinkiin, ja alkakaamme puhua johtajuudesta)

"Johtamisen sijasta istukaamme vain rinkiin
ja alkakaamme puhua johtajuudesta"

Johtamisen teoria on hyvin erikoinen asia, koska monet luulevat että johtamaan oppii vain käytännön kautta, mikä tietenkin on osittain totta. Eli opiskelu tarkoittaa sitä, että käytäntö sekä teoria tukevat toisiaan kuten autokoulussa toimitaan. Mikäli henkilölle ei kukaan viitsi mainita siitä, että virallinen esimiesasema on hiukan toinen asia, kuin mitä esimerkiksi kaveripiirin keskushenkilönä oleminen olisi ollut, niin seurauksena saattaa olla erittäin ikäviä sosiaalisia tilanteita. Vaikka käytännön johtaminen tietenkin antaa sen tärkeimmän opin johtajuudesta, niin silti pitäisi tähdentää sitä, että virallisessa esimiesasemassa olevaa henkilöä on aina toteltava. Kuten monet ihmiset sanovat, niin johtamaan oppii vain johtamalla.

Mutta jos ihminen ei tiedä, mitä hän oikeastaan tekee johtaessaan muita, niin silloin hän saattaa aiheuttaa tielanteen, missä välit katkeavat lopullisesti. Ajatelaanpa hetki sellaista tilannetta, että henkilö on ollut jossain jengissä vähän niin kuin "pomona", mikä tarkoittaa sitä, että hän on hyvin suosittu ihminen. Tuolloin kaikki mitä hänen kanssaan tehdään on vapaaehtoista, ja silloin tuo henkilö sitten kysyy muiden mielipidettä asiasta. Mutta joskus tulee eteen sellainen tilanne, että työnantaja tekee hänestä virallisen esimiehen noille entisille kavereilleen, niin silloin saattaa mopo karata käsistä todella pahasti.

Näet otetaan eteen sellainen tilanne, missä esimerkiksi valitaan työpaikalla kuunneltava musiikki, ja tuo superlahjakkuus sitten valitsee musiikiksi Michael Jacksonin, kun tuosta asiasta puhutaan yhtiön palaverissa. Tuo henkilö siis automaattisesti olettaa, että kaikki työpaikan ihmiset pitävät Michael Jacksonista, ja sitten tietenkin hän ilmoittaa, että työpaikalla halutaan kuunnella nimenomaan Michael Jacksonia. Kuitenkin voidaan sanoa, että tuo asia pitäisi varmistaa jollain tavalla, eli kavereiltakin pitäisi tuolloin kysäistä sitä, että millainen musiikkimaku näillä on, eikä sitten mennä johonkin ryhmään vain ilmoittamaan sitä, että tässä työpaikassa tai sen sosiaalisissa tiloissa  halutaan kuunnella Michael Jacksonia.

Tällä esimerkillä haluaisin kertoa teille, että pelkkä olettaminen ei riitä, kun puhutaan jostain asiasta. Toisaalta tuo esimies saattaa yksinkertaisesti haluta pois koko palaverista, ja jos hän ei noissa sosiaalisissa tiloissa muutenkaan käy, niin silloin tuo henkilö saattaa sanoa ensimmäisen mieleensä tulevan muusikon nimen, jotta hän pääsisi puhumaan sitten tärkeimmistä asioista seuraavassa palaverissa. Mitäpä kiertävää päällikköä kiinnostaa, mitä musiikkia työpaikalla kuunnellaan, kun hän ei siellä koskaan ole paikalla, mutta tietenkin hänen velvollisuutensa on juosta ympäriinsä palaverista toiseen, jotta kaikki ihmiset sitten näkevät hänen tekevän työtä palkkansa eteen. Ja paras tapa osoittaa ihmisille, että ihminen tekee työtä, on istua jatkuvasti erilaisissa palavereissa, jotta koko kansa näkee, mistä tuollainen ihminen saa palkkaa.

Tietenkin hän voi sitten rynnätä pitämään pari kurssia, mitkä käsittelevät johtajuutta. Näiden kurssien aikana tuo henkilö voi sitten mainita, että "sosiaalinen media" ei palvele yhteisön etua, ja mitä siitä tulisi kun muut vain sitten bloggaavat tai käyttävät facebookia työaikana, mikä on tietenkin rajattu tarkasti työhön, mikä tuottaa tuolle yhtiölle voittoa, ja millaisen kuvan työhaastattelijakin saa tällaisesta bloggaajasta, joka kehtaa arvostella johtajia sekä heidän valitsemiaan työtapoja. Tässä yhteydessä tuo työnjohtaja sitten voi kertoa, kuinka paljon rahaa hänen kouluttamisensa jossain yksityisissä yhtiöissä onkaan maksanut, ja kysellä vielä että "onkohan tuo bloggaaja nyt tulossa töihin ollenkaan?". Ja voihan työsopimuksessa sitten vaatia sitä, että henkilö ei saa osallistua sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan keskusteluun.

Yleensä tuollainen johtaja ei muista miettiä asiaa tarkasti, ja järjestä asiasta mitään sen suurempia äänestyksiä, vaan menee ilmoittamaan oman mielihalunsa rymän kantana. Kun puhutaan siitä, että henkilöllä on virallinen johtajan asema, missä häntä on toteltava jokaisessa asiassa, niin silloin saattaa helposti "mopo karata käsistä". Eli tuolloin henkilö saattaa luulla että toinen ihminen on tyhmä, kun tämä tekee kaiken mitä hän sanoo. Se että "toinen luulee toista tyhmäksi" tarkoittaa tässä tekstissä sitä, että hän käyttää harkitsemattomia ilmauksia, joilla sitten toisia alistetaan tai halvennetaan.

Ei ole mitenkään mukavaa olla henkilö, jota kutsutaan idiootiksi, ja tietenkin välillä on vastaan tullut sellainen esimerkki, missä joku neropatti kertoo koulun pihalla esimerkin, missä yleensä armeijassa esimiesasemaan päässyt henkilö kysyy alaiselta lompakkoa. Sitten kun alainen antaa lompakon, niin esimies on ottanut sitten setelin taskuunsa, ja kertonut kaikille kuinka "tyhmä voi alainen olla". Tuolloin on unohdettu sellainen asia, että tuo henkilö on ollut esimiesasemassa toiseen nähden, ja tietenkin tuolloin on opetettu niin, että esimies saa komentaa alaistaan antamaan lompakon itselleen. Tuolloin sitten vielä tuollainen lahjakkuus voi komentaa alaistaan vastaamaan "kyllä herra", kun hän kysyy tuota seteliä.

Tästä on muuten olemassa sellainen versio, missä esimies kysyy alaisiltaan, että "haluaako komppania tarjota hänelle hampurilaisen", mihin tietenkin vastataan "kyllä herra" Tämä teko muuten on törkeää esimiesaseman väärinkäyttöä, mistä sitten saa varmasti esimies lähteä vähäksi aikaa miettimään näitä asioita. Esimiesasema ei ole virallisesti käytettynä mikään oikeus tehdä mitä häntä huvittaa. Eli palataan taas tähän Michael Jacksoniin, ja työpaikan ilmapiiriin. Se että joku automaattisesti olettaa muiden olevan aivan samaa mieltä kuin mitä hän on saattaa aiheuttaa sellaisia tilanteita, missä sitten ystävyyssuhteet katkeavat. Toki esimerkiksi työpaikan viihtyvyyttä koskevissa palavereissa olisi hyvä kysyä kaikkien mielipidettä asioista. Toisaalta tuolloin saattaa jonkun mieleen tulla sellainen asia, että kaikki työpaikan henkilöt pitävät Michael Jacksonista, varsinkin kun tuo henkilö ei ehkä itse koskaan käy työpaikan sosiaalisissa tiloissa, joita sitten tuollainen musiikki varmasti koskee.

https://www.youtube.com/watch?v=5R3DwfJw8-w

marxjatalous.blogspot.fi

Venäjän kaksoiskansalaisuuden omaavaa henkilöä ei enää päästetä maamme asevoimien virkoihin.

Puolustusvoimien Scania-tankkiauto

Puolustusvoimamme eivät enää huoli töihin henkilöitä, joilla on venäjän passi. Tämä saattaa kuulostaa syrjimiseltä, mutta kuitenkin on olemassa sellaisia ajatuksia, että venäjän passin omaavat henkilöt urkkisivat maamme käytössä olevan kaluston suorituskykyä sekä esimerkiksi sellaisia tietoja, jotka koskevat ohjusten tai taktisten viestilaitteiden taajuuksia. Samalla on pelko siitä, että venäjän asevoimat kouluttaisi maassamme asevelvollisuutta suorittamaan lähtevistä henkilöistä ensin vaikka sotatieteen tohtoreita, jotka sitten lähetetään maahamme asevelvollisuutta suorittamaan, ja sitten he voisivat siirtyä hakemaan virkaa puolustusvoimista eli ilmoittautua kadettikoulun valintaprosessiin mukaan.

Sitten voisi käydä niin, että GRU:n agentti pääsisi maassamme korkeaan sotilaalliseen virkaan. Tuossa virassa toimiessaan hän voisi esimerkiksi tarjota väärää tietoa maamme asevoimien asioista maailman medioissa, tai muuten vahingoittaa maamme mainetta ulkomailla, mikä voisi tietää hyvin ikäviä seurauksia. Mutta koska tällä linjauksella halutaan estää urkinta, ja samalla myös kahden passin miesten asepalvelusta rajoitetaan, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että se ilmeisesti tarkoittaa sitä, että meidän mamme asevoimissa ei noilla ihmisillä ole myöskään mahdollisuutta esimerkiksi saada varusmiehille varattua esimiesasemaa ollenkaan, tai sitten he eivät saisi palvella oikeastaan yhtään missään tehtävissä, missä heillä olisi pääsy esimerkiksi luottamukselliseen tietoon, ja noita paikkoja ovat varmaan viestijoukot, erikoisjääkärit, sekä kaikki paikat, missä käsitellään esimerkiksi länsimaista aseteknologiaa.


Tuota sitten tietenkin voidaan pitää sellaisena asiana, joka on kuitenkin "pakko tehdä", koska kansallinen turvallisuus sitä vaatii, mutta kuitenkin sen verran sanon, että olisiko nuo henkilöt sitten helpompi ohjata siviilipalvelukseen suoraan, niin ei sinne varuskuntaan tule sitten mitään simputettavaa väkeä, joka on valmiiksi hylätty AUK:sta ja myös muista esimies koulutuksista. Ja jolla ei mitään mahdollisuutta ole päästä esimiesasemaan edes varusmiehenä. Toki tuo päätös on varmasti syntynyt pitkän harkinnan tuloksena, ja se takuulla on ollut vaikea paikka maamme sotilaille, mutta tämä päätös on yksi esimerkki siitä, kuinka kansallisen turvallisuuden asiat eivät aina ole mukavia. Sen vuoksi maamme asevoimien olisi hyvä informoida tästä asiasta noita varusmiehiä, ennen kuin he astuvat palvelukseen, jotta siellä varuskunnassa ei mitään pettymyksiä tule. Kuitenkin mielestäni olisi parempi, että tuollainen poliittisesti epäluotettava aines ei sitten edes tulisi palvelemaan, vaan suuntaisi kiinnostuksensa siviilipalvelukseen.

Perustelen tätä kantaani sillä, että mitä varten armeijaan otetaan miehiä, joiden palvelus on hyvin rajoitettua, ja joille ei mitään aseita tai välineitä saa käteen antaa, ja jonka perässä täytyy kävellä jonkun upseerin tai muun valvojan valvomassa, että he eivät kuvaa mitään salaisia asioita, joten sillä perustelen sitä, että noiden henkilöiden asevoimissa palvelusta ei ole maallemme mitään hyötyä, ja polkupyöriä oppii kyllä siviilissäkin korjaamaan, jos se sitten on ainoa tehtävä. mitä heille voisi antaa. En ainakaan näe kovin monia muita palvelutehtäviä, missä ihminen, joka ei saa nähdä mitään luottamuksellisia asioita, voisi toimia täysipainoisesti kuin polkupyöränkorjaaja tai sääilmapallon lähettäjä.  Muuten täällä maassamme sitten kaikki muut aseet ja tehtävät ovat sellaisia, että niitä täytettäessä täytyy katsella jotain sotilaallista salaisuutta. Ja jos yläkuvan Scanian kuljettaja on vihollisen agentti, niin hän voi jättää polttoaineen toimittamatta taistelujoukoille, jos maamme joutuu hyökkäyksen kohteeksi.


m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/yle-puolustusvoimat-ei-ota-enaa-toihin-suomen-ja-venajan-kaksoiskansalaisia/6291618

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Miksi johtajat saavat yhtiöissä parempaa palkkaa kuin alaiset, ja miten irtisanomissuojaa voidaan kiertää?

Johtaja on yhtiön edustaja alaiseen nähden, ja
yhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa
voittoa omistajilleen

Kun keskustellaan henkilökunnan palkkatasosta, niin tietenkin on selvää, että johtaja saa aina parempaa palkkaa, kuin alainen, koska hänellä on suurempi vastuu kuin alaisellaan. Samoin johtajan saaman paremman palkan tarkoitus on luoda kuilua esimiehen ja alaisen välille, jotta he eivät keskustelisi yhtiön sisällä salassa pidettäväksi määrätyistä asioista, joita voivat olla esimerkiksi toisen yhtiön kaappaaminen eli kilpailevan yhtiön osake-enemmistön hankkiminen itselle, mikä pyyhkisi kilpailijan pois markkinoilta, tai ainakin päästäisi oman yhtiön insinöörit tutustumaan kilpailijan patentteihin sekä liikesalaisuuksiin. Siis tämän takia yksityisissä yhtiöissä pomoilla on paremmat palkat kuin alaisillaan. Ja johtaja on yhtiön edustaja alaisiinsa nähden, joten siksi hänen pitää olla tietyllä tavoin etäinen, sekä ajatella ensin yhtiön etua, ennen kuin hän tekee mitään päätöksiä minkään asian suhteen. Yhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen, ellei sitten kyseessä ole joku sosiaalinen yritys. 

Joillain aloilla johtajien palkat ovat jopa satakertaisia yhtiöiden muihin työntekijöihin nähden, ja tuon alaisen huonon palkan tarkoitus on houkutella ihmisiä hankkimaan ylennyksiä yhtiössä tai valtion laitoksen palveluksessa. Eli johtajan tai esimiesaseman tarjoaman paremman palkan tarkoitus on houkutella yhtiön työntekijöitä kilpailemaan noista ryhmänvetäjän paikoista, mikä sitten luo yhtiöön kilpailuasetelman, mikä hajottaa työväkeä, sekä estää sen, että työpaikoilla jaettaisiin tietoja, jotka voivat olla vahingollisia, mutta kun ajatellaan johtajien huippupalkkoja, niin heidän koko palkkansa ei tule tietenkään puhtaasti palkkana, vaan heillä saattaa olla käytössään esimerkiksi työsuhdeauto, missä ei ole niiden käyttöä koskevaa kilometrirajoitusta, tai sitten johtajalla on henkilökohtaisessa käytössään yhtiön kokoustilaksi merkitty järvenrantamökki, jota hän saa sitten käyttää miten huvittaa.  

Samoin esimerkiksi Thaimaan matkoja on tuollaiselle johtajalle sitten annettu ikään kuin edustusmatkaksi yhtiön puolesta. Tällaista palkkausmallia kutsutaan nimellä ”optiopalkkaus”, ja koska osa palkasta annetaan ikään kuin edustusmökkeinä sekä muuhun yhtiö omaisuuteen kuuluvina etuina kuten käyttöoikeuksina kalliisiin saunamökkiin tai edustusautoihin, niin silloin ei hänen tarvitse mitenkään maksaa niistä veroja. Mutta kun puhutaan johtajien velvollisuuksista yhteiskuntaa sekä yhtiötään kohtaan, niin tietenkin yhtiö vaatii aina välillä häntä uhraamaan jotain. Eli hänen on annettava potkut jollekin työntekijälleen, koska tämä on ”toiminut yhtiön etua vastaan”. Tuolla toiminnalla saattaa olla jonkinlainen juridinen perusta, mutta usein kyseessä on sellainen toiminta, minkä tarkoitus on tehdä tuosta johtajasta vihattu sekä etäinen.

Näin estetään ”kapina laivalla”, eli johtajien keskinäinen kilpailu ei saa johtaa siihen, että toinen johtaja hakee alaiseltaan tukea. Tuo tarkoittaa sitä, että kukaan työryhmä ei saa tehdä mitään sellaista, kuin mennä toisen johtajan taakse, vaan yhtiön johdon tehtävänä on arvioida tilanteita objektiivisesti, mikä tarkoittaa sitä, että yksityisen yhtiön ainoa tehtävä on tuoda omistajilleen voittoa, niin että lakia noudatetaan. Muuta liiketoimintatapaa ei ole olemassakaan missään valtiossa. Ja tietenkin rikkoessaan lakia asettuu yhtiö korvausvastuuseen, ja sen johto voidaan asettaa syytteeseen. Myös yhtiön johdossa on aina kilpailuasetelma, koska myös ylempiä palleja halutaan aina, koska pieni ero tittelissä voi merkitä sitä, että toisella on paljon korkeampi asema yhtiössä kuin toisella. Se miten monta johtajaa yhtiössä on, ratkaisee sen, kuinka suuri on noiden tahojen valtaero. Jos esimerkiksi yhtiössä on paljon apulaisjohtajia, mutta vain yksi henkilö, jonka titteli on pelkkä ”johtaja” tai ”pääjohtaja”, niin hänellä on paljon suurempi valta, kuin henkilöllä, joka on vain yksi monista ”johtajista”.

Työntekijän erottamista työpaikoilta säädellään lailla, ja tuo periaatteessa suojaa työntekijää maamme yhteiskunnassa. Kuitenkin erotuskäytännöiltä joihin kuuluvat esimerkiksi irtisanomisajat ja muut vastaavat asiat voidaan välttyä kokonaan esimerkiksi käyttämällä yhtiössä ns. ”hiljaista erotusta”, mikä tarkoittaa sitä, että missään ei lue, että henkilö erotetaan työstään, vaan tekosyynä käytetään esimerkiksi määräaikaisen työsuhteen päättymistä. Tuolloin työnantaja ei joudu keskustelemaan asioista esimerkiksi ammattiliiton kanssa, eikä myöskään työtodistukseen tarvitse merkitä sellaista, mikä on yhtiölle jotenkin kiusallista. Riittää vain se, että työtodistukseen kirjoitetaan työsuhteen päättymisen syyksi ”määräaikaisen työsuhteen päättyminen”, niin silloin ei kenenkään muun tietoon tule sellaista, että henkilö on saanut potkut. Ja sitten hänet voidaan siirtää ”Varamies B”-listalle, joka voi käytännössä merkitä mustalle listalle joutumista.  

Se tietenkin hivelee monien ihmisten itsetuntoa, että hän olisi yksin yhtiön johdossa, mutta toisaalta se voisi merkitä sitä, että hän suutuspäissään erottaa jonkin alaisen harkitsematta tekonsa seurauksia. Tuon takia olisi paljon helpompaa, jos yhtiössä olisi henkilöitä, joiden kanssa johtaja voisi keskustella asioista tasa-arvoisesti, jotta hän saisi neuvoja, jotka koskevat tuollaisia tapauksia. Ja jos esimiestä sitten lähdetään neuvomaan, niin hän voi siitä sitten ottaa nokkiinsa, ja silloin ei kenellekään ole tuollainen tilanne mukava. Johtajan pitää aina muistaa se, että toki hän voi kysyä alaisensa mielipidettä, mutta koskaan hän ei saa antaa alaisen päättää puolestaan. Eli vastuu päätöksistä on aina johtajilla itsellään. Ja alaisen on aina muistettava hänen asemansa, mutta jos hänellä on työpaikalla henkilö, jonka kanssa hän voi tasa-arvoisesti keskustella, ilman että tilanne muuttuisi koomiseksi, niin se olisi tietenkin asiallinen tilanne.

Eli tuolloin ei johtaja joudu hakemaan esimiestään apuun, ja toinen samanarvoinen henkilö voi silloin sanoa, että ”anna vain niskoittelevalle alaiselle potkut, mutta toisaalta hänen työsuhteensa loppuu muutenkin kohta, eli kannattaako silloin antaa suoraan potkuja”. Jos kyse on työsuhteesta, mikä on määräaikainen niin silloin työntekijän saa pihalle vain jättämällä sopimuksen uudistamatta, mutta samalla johtajan täytyy miettiä omaakin käytöstään. Eli jos hän on haukkunut toista ilman syytä, tai toisella on meneillään esimerkiksi avioero, niin tietenkin hän silloin voi hiukan varoa kielenkäyttöään, mutta samalla siirtää alaisen pois asiakaspalvelusta tai lähettää hänet kotiin, ja katsoa sitten tilannetta sen selvittyä. Ja työpaikkakiusaamisen ollessa kyseessä täytyy johtajan puuttua siihen välittömästi, koska joka kerta kun jotain kiusataan, niin silloin siinä menee hukkaan kahden ihmisen työpanos, ja samoin työpaikan ilmapiiri kärsii tavattomasti, jos joku sitten kokoajan käyttäytyy toista kohtaan kuin joku päiväkotilapsi. Lapsiltakin odotetaan hiukan sosiaalisia taitoja, ja jos välitunnit menevät toisten kiusaamiseen, niin silloin tietenkin heitä rangaistaan.

Mutta jos aikuinen ei käsitä, että hänen käytöksensä pilaa toisten työpäivän, ja että kun hän leikkii toisten kanssa esimerkiksi tuhoamalla Excel-taulukoita, niin silloin ne tiedostot pitää luoda uudestaan. Ja jos yhtiön työntekijä irtisanoutuu tai joutuu sairaslomalle, niin silloin tietenkin hänen tilalleen pitää palkata uusi työläinen, ja kuka sitten korvaa kulut. Jokaisen ihmisen täytyy lain mukaan korvata aiheuttamansa vahingot. Eli tuolloin uuden työntekijän palkkaamisesta koituvat kustannukset sitten voidaan laskuttaa tuolta kiusaajalta, ja samalla myös tuon eronneen työläisen mahdolliset terapiat ja muut vastaavat asiat voidaan laskuttaa kiusaajalta. Mutta kuten tiedämme, niin aina löytyy ihmisiä, jotka valehtelevat tällaisista asioista, ja silloin kannattaa aina ensin miettiä, että kuka on syyllinen, ennen kuin lähdetään ketään erottamaan. Mutta kuten sanoin, niin johtajan on aina ajateltava yhtiön etua ennen muita asioita. Ja hänen pitää varoa sitä, että hän uskoo toista tai antaa toisen ihmisen käyttää itseään hyväksi. 

marxjatalous.blogspot.fi

Mitä tapahtuisi jos henkilön asema yhteiskunnassa määräytyisi ennen syntymää?

Olento on filosofiassa kohde, johon tarkastelu kohdistuu. Eli se voi olla elävä tai eloton, ja tässä olio tarkoittaa yhteiskunnallista toimijaa, jonka paikka yhteiskunnassa määräytyy ennalta kuten se määräytyi muinaisessa Egyptissä sekä kaikissa absoluuttisissa monarkioissa, joissa hallitsija on ympäröity aatelisten renkaalla, jonka tehtävänä on hänen puolustamisensa. Nuo aateliset saavat sitten hyötyä sekä erilaisia etuja tuosta tehtävästään, kuten oikeuden jakaa tuomioita tavallisen kansan parissa. Kuten tiedämme, niin Ludvig XIV:n kaltaiset ihmiset ovat olleet ja aina tulevat olemaan vallan henkilöitymiä, ja heidän asenteensa valtioon on yksinkertaisesti "valtio olen minä". Sen takia he eivät ehkä aina kovin pidettyjä ole, ja aina pitää muistaa, että nuo äärimmäiset despootit eivät ole yksin valtion johdossa, vaan heillä on tukenaan aatelisten verkosto, joka tukee tällaista monarkkia aseellisella voimalla.  

Kreikkalaisilla aakkosilla merkityt alfa, beeta, gamma, delta sekä theeta olennot voivat olla todellisuudessa mielenhallinnan avulla luotuja yhteiskuntaluokkia. Eli kun olennolle kerrotaan heti syntyessä, että hän on ”alfa”, niin silloin hän tietenkin koko elämänsä tulee toimimaan kuten ”alfan” tulee toimia. Jos hänelle vain kaiken aikaa kerrotaan, miten hän on ikään kuin lähempänä täydellistä kuin muut ihmiset ovat, ja samalla ikään kuin annetaan oikeus komennella toisia, niin mitään hyvää tuosta ei sitten koskaan synnyt.

Eli tuolloin kyseinen henkilö alkaa pitää itseään muita parempana, sekä opetella komentamaan muita, mutta samalla se että hän ei mitään tee itse tekee hänestä riippuvaisen muista. Jos taas ihmiselle kerrotaan sellainen asia, että hän on ”delta” eli olio, jonka ainoa tehtävä on puolustaa yhteiskuntaa sekä sen johtoa kaikin mahdollisin tavoin, niin silloin luodaan erittäin vaarallinen toimija, joka voi irti kontrollista riistäytyessään aiheuttaa todella vakavia vaaratilanteita. Jos ajatellaan että koko tuota yhteiskuntaa johtaisi ”alfa”-kansalaisten ryhmä, niin silloin tietenkin ”deltan” pitää sitten jotenkin tunnistaa tuo ”alfa” jostain merkistä, jotta hän sitten tietää ketä totella.

Usein tuollaisessa yhteiskuntamallissa ankarimpia tuomioita jakaa nimenomaan ”alfa”, jonka vastustaminen on tietenkin kaikkein pahin rikos, mitä tuossa yhteisössä voidaan tehdä. Jos ”alfan” asema kyseenalaistetaan, niin tietenkin siitä seuraa se, että he jäävät ilman erivapauksiaan, ja se sitten tietenkin aiheuttaa heille kaikkein pahimman tilanteen, mitä arvata saattaa. Tuollaisessa yhteiskunnassa tietenkin on olemassa myös jokaisen yhteiskuntaluokan eli ”kastin” sisäinen kuri, jonka avulla yhteiskuntaa hallitaan. Ja tuollainen yhteiskunta tietenkin oli todellisessa elämässä intialainen kastilaitos, jossa ihmisen paikka määräytyy siitä, millaiseen perheeseen hän sattuu syntymään. Tuon järjestelmän tarkoitus on suojella yhteiskunnan johtajiksi itseään ylentäneiden ihmisten salaisuuksia. Ja tietenkin tuollainen yleneminen tässä järjestelmässä tapahtuu alijärjestelmän kautta. Siinä jokaiseen pääkastiin sisältyy sitten saman verran alikasteja, joilla suojataan ylempää kastia.

Kyseisessä järjestelmässä yleneminen tapahtuu siten, että jokainen kastin jäsen käyttää ensin komentoja alempana omassa kastissaan olevia henkilöitä kohtaan, ja sitten hän siirtyy alemman kastin ylimmältä portaalta ylemmän kastin alimmalle portaalle. Eli tuollainen järjestelmä on ikään kuin olemassa esimerkiksi armeijoissa, joissa aliupseeri voi yletä upseeriksi sotilasmestarin arvon kautta, josta hän sitten ylenee vänrikiksi. Tuo raja oli ennen ylhäisen ja alhaisaatelin raja, eli alhaisaatelin ylintä arvoa voidaan verrata sotilasmestarin arvoon.

Tuolla tavoin tuo mies eristetään käskettävistään, ja joissakin muinaisissa armeijoissa oli tapana se, että jos henkilö pääsi kohoamaan tuossa järjestelmässä, niin silloin tuossa kohtaan, missä aliupseerin arvoja vastaavat arvot merkittäviksi arvoiksi piti henkilön kuolla, jotta hänen poikansa sitten ei kuullut, miten mukavia nuo ritarit sitten olivat kaikille muille. Eli tuolloin ylennyksiin tuli sitten katko, jotta tuon korotettavan suvun poika ei koskaan kokisi mitään nöyryyttävää, eikä näin ollen kantaisi kaunaa valtion johtoa kohtaan.

Kyseinen asia sitten merkitsi sitä, että ”upseereilla” eli ylemmillä kasteilla ei myöskään ollut mahdollisuutta keskustella tavallisten ihmisten kanssa, ja tietenkin upseerien velvollisuus oli ja on oikeastaan edelleen puolustaa yhteiskunnan johtavaa voimaa. Kun ajatellaan spartalaista yhteiskuntaa, jossa valta oli filosofeilla, joilla tuossa yhteiskunnassa tarkoitettiin kasvotonta komentojärjestelmää, niin tietenkin sotilaat olisivat voineet heitä jotenkin uhata, jos heillä olisi ollut aikaa miettiä tekojaan vähän enemmän.

Tässä sitten tarkastellaan yhteiskuntaa, josta osa on ikään kuin ”varastettu” kirjasta ”Uusi uljas maailma”, ja osa taas olisi ehkä spartalainen yhteiskunta. Tuolloin kuitenkin tulisi varmasti eteen sellainen tilanne, missä sotilaiden oli harjoiteltava jatkuvasti, jotta he pääsisivät nousemaan sotilaiden järjestelmässä. Tietenkin yhteiskunnassa oli tuolloin muunkin tasoisia filosofeja, kuin vain noita ”alfoja”, joilla oli yhteiskunnassa sitten täydellinen komentovalta. Ja vain ”alfoilla” on tuossa yhteiskunnassa antaa kuolemantuomioita.

Eli tuollaisessa äärimmäiseen kuriin perutuvassa yhteiskunnassa pitää jokaisen ihmisen tietää asemansa, sekä sen ketä hän saa käskeä ja kuka saa häntä itseään käskeä. Intialaisessa kastijärjestelmässä ”brahmanin” eli koko laitoksen ylimmän käskijän käsky etenee järjestelmässä siten, että välissä on paljon ihmisiä, jotka vain välittävät niitä toisille. Ja se sitten tietenkin tekee ”brahmanista” erittäin vaikeasti löydettävän, koska hänen sekä käskyketjun toteuttajan osan välissä saattaa olla tuhansia ihmisiä, ja kun käskyn antajaa halutaan jäljittää, niin silloin pitää jäljittäjän jäljittää tuota käskyn antajaa henkilö henkilöltä, ja tuolloin yksikin henkilö, johon ei saada yhteyttä saattaa aiheuttaa sen, että brahmaani katoaa.

Kun tuota kastilaitosta tarkastellaan lähemmin, niin silloin törmätään ilmiöön, missä jokaiseen kastiin sisältyy oma ”brahmaani”, joka siirtää käskyn ylemmältä kastilta alemmalle portaalle. Ja tuolloin käsky ei välttämättä ole annettu puhutulla kielellä, vaan esimerkiksi tappomääräys voidaan antaa sanomalla henkilön nimi sekä laittamalla esimerkiksi ”Kali”- jumalan patsas pöydälle. Tuolloin käskyn saaja tietää, miten toimia tuon henkilön kanssa, jonka nimi sanotaan. Samoin henkilö osoittaa arvonsa mainitsemalla esimerkiksi sen, että jonkun jumalan kuva on pesemättä tai tekee jotain muuta vastaavaa. Mutta kuten tiedämme, niin tuollainen kastijärjestelmä on ollut melko yleinen absoluuttisissa monarkioissa, joissa kuningas oli ikään kuin valtion henkilöitymä, ja häntä suojattiin monimutkaisilla ylennysjärjestelmillä, joissa esimerkiksi kreivin piti päästä pääkaupungin kreiviksi, jotta hän voisi odottaa saavansa ylennyksiä.

pimeakronikka.blogspot.fi

Eriävä varustus sekä eri näköinen pöytäliina erottaa johtajat tavallisista työntekijöistä

Kuvituskuvaa

Eroista sen verran että eriävät varustukset sekä vaatteet ovat statusta, kuten myös eriävät paikat sekä työtilat. Monissa yhtiöissä johtajilla on omat työhuoneet sekä suljetut palaverit, joiden avulla sitten kohotetaan heidän asemaansa, sekä saadaan heidät tuntemaan itsensä erityisiksi ja muiden yläpuolella oleviksi yksilöiksi.Tuon toiminnan tarkoitus on myös eristää näitä henkilöitä muista työntekijöistä, jotta he voisivat sitten tehdä helpommin heitä koskevia päätöksiä, ilman turhaa sosiaalista rasitusta, mikä aiheutuu tietenkin siitä, jos esimies on alaiseen nähden liian läheinen. Ja samoin tietenkin esimiehiä palkitaan yhtiöissä esimerkiksi ulkomaille suuntautuvilla komennuksilla ja kurssimatkoilla.

Näin tuosta asemasta tehdään sellainen, että sitä kannattaa tavoitella muunkin kuin vain palkan takia. Samoin se että esimies on esimerkiksi alaisen läheinen ystävä nähdään monissa yhteisöissä lähinnä kiusallisena asiana. Johtajien eriarvoinen asema muihin ihmisiin nähden näkyy muuten paikan valinnassa erilaisissa julkisissa tiloissa, ja se saattaa joskus vaarantaa jopa näiden henkilöiden fyysistä turvallisuutta, koska esimerkiksi erinäköisissä pöydissä istuville henkilöille tarjotaan helpommin esimerkiksi huumeita juomissa, kuin henkilöille jotka istuvat yhtenevissä eli massoille tarkoitetuissa pöydissä. Monissa urheilu- ja muissa ryhmissä esimerkiksi valmentajat tai ohjaajat istuvat heille varatuissa paikoissa, kuten myös jotkut opettajat tekevät, jotta heidän ei tarvitse istua oppilaiden kanssa samassa pöydässä, ja ehkä ottaa jotain ikäviä asioita puheeksi ruokatunnilla, jolloin sen voisi tehdä luontevasti.

Eli opettajille on joissakin kouluissa varattu esimerkiksi pyöreä pöytä tai urheiluvalmentajilla on toimitiloissaan käytössä pöytä, jossa saattaa olla liina. Jos ihminen on joku ohjaaja jossain ryhmässä, missä ohjaajille on varattu erillinen pöytä, niin silloin hän todennäköisesti aina valitsee erinäköisen pöydän. Ja tietenkin ryhmän johtaja on merkitty erittäin tarkasti tuolle muulle ryhmälle, ja hän saattaa olla aina erinäköinen päähine päässään, jotta tuo henkilö sitten tuntisi sen, että hän on jotenkin erityinen henkilö muihin nähden. Toinen vaihtoehto on se, että hän saattaa pukeutua muutenkin hiukan vapaammin kuin muut, eli hänellä saattaa olla esimerkiksi solmio kaulassaan tai toimiessaan vaikka poliisissa hän voi käyttää siviilipukua, kun muut ovat uniformussa.

Hyvä esimerkki tuollaisesta miehestä on esimerkiksi komisario Furilllo Hill Street Bluesissa. Monissa liikunta- sekä muissa vastaavissa ryhmissä ryhmän vetäjät eivät oikeastaan kohtaa koskaan ryhmäläisiään tasaveroisesti. Eli he operoivat vain ryhmien kanssa, ja siinä sitten oikeastaan yritetään välttää kahdenkeskistä keskustelua, ja tietenkin myös ohjaajalla on usein erilainen paita kuin muilla. Mutta kuten varmaan jokainen, joka on joskus harrastanut jotain lajia huomaa sen, että ohjaajilla on aina taipumus tulla paikalle vähän aikaisemmin ja he myös lähtevät vähän myöhemmin kuin muut.

Tuo lisää tietenkin heidän arvovaltaansa ryhmää kohtaan. Myös monissa harrasteryhmissä saattaa olla ulkomainen valmentaja, joka sitten tietenkin lisää valmennusryhmän arvovaltaa, koska jos tuo ulkomainen valmentaja sitten ottaa nokkiinsa ja lähtee kohti muita työpaikkoja. Häntä ei muuten niin vain sitten korvata, koska tuon Kanadasta tuodun jääkiekkovalmentajan kokemus on aivan mieletön muihin seuran valmentajiin nähden. Ja tietenkin jos joku sitten käyttäytyy valmentajan mielestä huonosti, niin seura menettää hänen kauttaan hankkimansa suhteet, jolloin he saattavat joutua tekemään hyvin ikäviä valintoja.

espoonmetsa.blogspot.fi

Emme voi koskaan tietää, mikä tulevaisuudessa myy, on ennakoivan innovaation pääasiallinen ongelma

Kun yhtiö rakentaa tuotetta, niin se kehittää innovaatiota. Mutta kun innovaatiota kehitetään, niin silloin ongelmana on megatrendien kehittymisen ennustamisen vaikeus. Eli jossain vaiheessa tapahtuu niin, että perinteinen tuote vanhenee, ja sen pitää uudistua. Mikäli tuote ei uudistu, niin silloin kysyntä lopahtaa, ja juuri tämän takia esimerkiksi uusia kännyköitä tai kännykkämalleja lanseerataan jatkuvasti markkinoille. Näin pidetään sitten huolta siitä, että tuote säilyy kiinnostavana sekä uusia ostajia löytyy. Ja että uskolliset käyttäjät päivittävät sitä tarpeen mukaan, mikä on tärkeä osa asiakkaan sitouttamista varten luotua prosessia.

Kuitenkin ongelmana ei ole se, että tuota innovaatiota ei voisi kopioida muilta, vaan se että saadaan aikaan sellainen innovatiivinen palvelun ja tuotteen muodostama kokonaisuus, että sitä tullaan ostamaan vähän pidemmänkin matkan päästä. Kun mietitään sitä mikä on hyvä innovaatio, niin silloin voidaan mittarina käyttää sitä, että tulevatko ihmiset ostamaan tuota tuotetta 5, 10 vai 100 km:n päästä, ja miksi he näin tekisivät, on kysymys joka pitää tuolloin asettaa työryhmälle.

Jos oma tuote on kopio muiden toimijoiden vastaavista tuotteista, niin silloin se, että asiakkaat valitsevat tuotteen on arpapeliä, eli he varmasti silloin valitsevat sen tuotteen, mikä löytyy lähimpänä olevasta liikkeestä, kun tuotteistamisen tarkoitus on se, että kehitetään tuote, jota ihmiset lähtevät ostamaan vähän kauempaakin, ja joka herättää yleistä kiinnostusta yhtiötä kohtaan.

Kun tuo yhtiö kehittää tuotetta, niin sen täytyy huomioida sellainen asia, että "tuote" ei terminä tarkoita pelkästään fyysistä esinettä tai jotain tietokoneohjelmaa sekä lisenssien jälleenmyyntiä, kuten yleensä ajatellaan. Termi "tuote" voi tarkoittaa myös palveluiden myymistä ihmisille. Ja kuten varmaan arvaatte, niin sen palvelun ei tarvitse olla mikään kovin upean näköinen ollakseen innovatiivinen sekä menestyvä.

Kun mietitään sitä, että millainen palvelu voisi esimerkiksi pääkaupunkiseudulla menestyä saattaisi olla esimerkiksi maamme leveyspiireillä harvinaisiin kieliin erikoistunut mikrotukipalvelu, joka voisi asentaa esimerkiksi arabiankielisiä käyttöjärjestelmiä tabletteihin sekä tietokoneisiin. En tiedä että toimisiko tällainen palvelu oikeasti, ja millaisia jo olemassa olevia palveluita löytyy markkinoilta.

Mutta toki tuollaisen palvelun ylläpitäjällä pitää olla korkea moraali sekä osaava henkilökunta, jotta he eivät käytä asemaansa väärin, jos antavat tuota palvelua maahanmuuttajille, joiden kielitaito on huono. Se miksi kirjoitan näin, johtuu siitä, että noissa tapauksissa, missä toinen on vedättänyt sellaista henkilöä joka ei sopimusta ymmärrä, voidaan kauppa purkaa ja silloin myös yhtiön maine voi mennä, jos sen palvelu on ostettu joltain seurakunnalta.

Tällöin se ei ehkä sitten saa uusia asiakkaita ollenkaan. Näet tuollaisen palvelun käyttäjäkunta on verraten kapealla pohjalla. Tuotteiden pitää aina välillä uusiutua, jotta yhtiö saa niitä kaupaksi. Mutta se että myykö tuote vai ei on se liiketoiminnan ydinkysymys, mikä sitten joko tietää yhtiön epäonnistumista tai sen nousemista kukoistukseen.

Eli vaikka tuote olisi kuinka loistava hyvänsä, mutta sitä markkinoidaan väärin, niin silloin se ei varmasti menesty. Tuolla tarkoitan sitä, että jos markkinoija sitten kertoo, että jokainen markkinoille tuleva tuote on välimalli, niin se ei sitten varmasti menesty. Ihmiset haluavat ostaa lopullisia malleja tuotteista, joihin he laittavat ehkä hyvinkin paljon rahaa.

Ja valmis tuote on kallis, koska se vaatii kovan luokan panostusta kehittämiseen sekä testaamiseen. Jos tuo markkinointi hoidetaan väärin, niin isokin yhtiö voi mennä konkurssiin, kuten kävi NOKIA:lle. Tuosta tapauksesta sitten tulee mieleen sellainen asia kuin johtajien taustojen tutkimus. Jos johtaja haluaa, niin hän voi sabotoida tuotteita todella pahasti.

Hän voi esimerkiksi väittää tuotetta välimalliksi tai muuten tehdä yhtiöstä sellaisen, että sinne ei enää voida rekrytoida ihmisiä. Ja tuolloin sen arvo voi pudota murto-osaan siitä, mitä se voisi olla. Tuolloin yhtiön tuotekehityksen tulokset päätyvät toisten käsiin ehkä hyvinkin alhaisella hinnalla verrattuna siihen, mikä niiden arvo todellisessa elämässä olisi.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Politiikan ja nietzscheläisen yli-ihmismäisen johtajuusopin ja kulttuurin suhde on monitahoinen, ja se on tuominnut miljoonia ihmisiä kuolemaan ympäri maailmaa.

Paciuksen patsas Helsingissä

Kulttuuri on kansakunnan sielu, ja se luo kansallisen identiteetin näytelmineen sekä perinteineen ja tapoineen. Siksi esimerkiksi juutalaiset ovat monesti joutuneet kohtaamaan vainoa, koska he ovat Euroopan kulttuurielämän sydämessä, ja monet kuuluisat taiteilijat ovat juutalaisia. Siksi esimerkiksi Hitler halusi tuhota heidät, ja korvata tuon perinteisen eurooppalaisen kulttuurin omalla versiollaan perinteistä, joita Euroopassa on varjeltu satojen vuosien ajan. Aikoinaan myös muslimit sekä inkvisitio tekivät näin, ja tästä syystä voidaan sanoa, että Stalin ja Hitler eivät olleet ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka poistivat vieraiden uskontojen edustajia valtiostaan kovalla kädellä.

Esimerkiksi inkvisition motiivit olivat pohjimmiltaan samat kuin noilla kahdella massamurhaajalla, eli se halusi poistaa sellaiset tahot yhteiskunnasta, jotka suhtautuivat kriittisesti paaviin ja hänen valtaansa. Siksi inkvisitio vainosi järjestelmällisesti naisia, jotka olivat opetelleet lukemaan sekä kirjoittamaan. Jos henkilö olisi kyseenalaistanut paavin aseman, niin monilta kuninkailta olisi pudonnut pyhimyksen sädekehä pään päältä, ja jokainen aatelinen oli asemansa velkaa kuninkaalle, joka taas perusteli toimintaansa sekä oikeutusta käyttää valtaa alamaisiinsa sillä, että Jumala sekä paavi olivat hänet virkaan asettaneet, ja siksi hänen vastustamisensa oli Jumalan vastustamista, mistä seurasi kuolemantuomio. Ja tuolta ajalta on peräisin sellainen näkemys, että ihmisten ei tarvitsisi opiskella mitään, koska opiskelu tekee hänestä pehmeän. Tuo on esimerkiksi fasistien kanta koulutukseen, ja toki kouluttamaton ihminen on helposti komennettavissa muiden kimppuun, koska häntä on helppoa pelotella erilaisilla uhkakuvilla, ja tämän asian takia esimerkiksi äärimuslimit sekä Jihad-liike vastustaa koulutusta, koska se vaikeuttaa taistelijoiden värväämistä jihadiin.

Stalin ei niin paljoa juutalaisia vihannut, mutta monet kulttuurivaikuttajat joutuivat hänen tappolistalleen, koska he olivat kulttuuri-ihmisiä, joten Stalinin ja Hitlerin järjestämillä kulttuuri-ihmisten silmittömällä vainoamisella oli sellainen tarkoitus, että he ajattelivat ikään kuin repiä kulttuurin pois yhteiskunnasta, ja korvata sen omalla paraateihin perustuvalla järjestelmällä, missä yksittäinen ihminen on vain koneiston osa, eli massan hiukkanen, jota komennetaan kuin vettä. Samoin kumpikaan noista historian suurista murhaajista ei hyväksynyt uskontoa, koska uskonnnollinen moraali oli asia, mikä rajoitti heidän mielivaltaansa. Se mikä noita kahta despoottia yhdisti, oli se että he eivät koskaan kestäneet kritiikkiä, ja se tietenkin kielii narsismista. Narsismin tuntomerkkeihin kuuluu se, että henkilön sosiaaliset taidot ovat kehittymättömät, ja hän ei pysty ottamaan vastaan kritiikkiä, mikä kohdistuu häneen itseensä.

Stalin ja Hitler perustelivat toimintansa filosofin nimeltä Friedrich Nietzsche kehittämällä yli-ihmisopilla, jonka mukaan normaalien ihmisten paikka on olla osa homogeenista massaa, jota sitten ohjailevat johtajat, joiden arvomaailma sekä moraali on tavallista ihmistä korkeammalla tasolla. Tuossa ääristoalaisessa mallissa halveksitaan koulutusta, koska se luo eroja ihmisten välille, ja samalla myös vähentää ihmisten riippuvuutta johtajasta ja hänen asettamistaan alijohtajista. Jos ihmisillä on koulutus, niin he saattavat osata joitain asioita paremmin kuin johtajansa, ja se tietenkin alentaa heidän kuvaansa johtajan sekä hänen edustamiensa kaikkivoivasta erinomaisuudesta.

Eli johtaja joka yli-ihmismallissa on kaiken yläpuolella ja erehtymätön laskeutuu kansan tasolle, sekä on itse asiassa tavallinen ihminen ilman pyhimyksen sädekehää. Yli-ihmisopissa on johtaja, joka on täysin kaiken muun yläpuolella, ja kukaan ei saa kyseenalaistaa hänen ajatusmaailmaansa. Kun ajatellaan sitä, että miksi esimerkiksi uniformujengit sekä fasistit halveksivat koulutusta, johtuu siitä että se vähentää ihmisen riippuvuutta järjestelmästä, sekä luo eroja ihmisten välille. Noita eroja kutsutaan yksilöllisyydeksi, ja se tietenkin vähentää mahdollisuutta kohdella kansaa ikään kuin nesteenä, jota vain käskytetään johtajan taholta miten heitä halutaan käskeä.

Tuo yli-ihmisjohtaja on Nietzschen mallissa sellainen henkilö, jolla on kyky ajatella itsenäisesti sekä korkea moraalinen ja eettinen osaaminen, joka nostaa hänet massojen yläpuolelle, ja tämä tietenkin on ollut monen hänen jälkeensä eläneen diktaattorin lähtökohta. Se tarkoittiko Nietzsche todella kaikkea, mitä hän sanoi on jäänyt tutkijoilta selvittämättä. Mutta uskoisin kyllä että hän ei tarkoittanut teoriaansa sellaiseksi, että sitä suoraan lähdetään lähdetään soveltamaan valtion johtamistapoihin. Kuten sanotaan niin ihminen on aikansa peili, ja Friedrich Nietzsche oli varmasti sellainen ihminen, joka piti työstään opettajana. Ja tämä yli-ihmisajatus oli hänelle varmasti ollut vain tehtävä tehtävien joukossa, eikä hän koskaan ollut ajatellut, että jonkun maan johtaja olisi samaa mieltä hänen kanssaan, ja ryhtyisi puhdistamaan kansaansa toisinajatelijoista, sekä kaikista jotka ovat erilaisia kuin hän.

Ja hän eli aikana, jolloin kansallisuusaate sitten alkoi vallata Eurooppaa, ja sattui vain olemaan sellainen ikävä asia, että eräs mies nimeltään Adolf Hitler tutustui hänen työhönsä. Nietzschen teorian ongelma on se, että hänen toimintamalliaan voidaan hyödyntää sosiaali- ja kansallisdarwinismissa. Tuossa toiminnassa on ajatuksena se, että yhteiskunnassa vain vahvoilla on oikeus elää, ja köyhät sortuvat elon tielle. Tuo sitten oikeuttaa niin sanottuun eugeniikkaan eli rodunjalostukseen, jossa ihmisiä jalostetaan kuin karjaa eli ensin luodaan kaksi puhdasta linjaa, parittamalla karjan sukulaisia keskenään, ja sitten nuo puhtaat linjat yhdistetään, jolloin syntyy superyksilö. Tuo asia saa aikaan sen, että Nietzschen teorian sovellus genetiikan alueella antaa muka oikeuden kammottaviin ihmiskokeisiin. Eli tämän takia voidaan sanoa, että kyseessä on maailman moraalittomin teoria, mitä milloinkaan on esitelty maailmalle.

pseudotiedetta.blogspot.fi