Eilispäivän fantasia on nykypäivän todellisuutta

Kun puhutaan fantasiasta, niin unohdetaan sellainen asia, että kaikki maailman keksinnöt ovat aluksi olleet fantasiaa, ja eräs mielenkiintoisimmista mahdollisuuksista ilmalaivojen hyödyntämiseen esimerkiksi vakoilussa olisi rugby-palloksi naamioitu ilmapallo, johon sitten vaikka nippusiteillä kiinnitetään gondoli, missä on kiinni valvontakamera sekä muita mahdollisia sensoreita, kuten laser-mikrofoneja tai kemiallisia analysaattoreita.

Kyseinen rugbypallo tai sen sisus vain vaihdetaan mylar-palloon,  jos sille halutaan antaa todella suuri lentokorkeus, ja kun tuota ilmalaivaa halutaan lennättää, niin silloin vain tuon pallon päällinen otetaan pois, ja sekin voidaan varustaa vetoketjulla, jolloin sen poistaminen ei paljoa tekniikkaa vaadi, ja tuon suojuksen voi sitten jokainen selittää esimerkiksi sillä, että kyseessä on vaikkapa kynäkotelo. Ja sitten gondoli kiinnitetään tuossa kaasupallossa oleviin lenkkeihin vaikka nippusiteillä.  

Tuollainen ilmalaiva voidaan viedä huomaamattomasti vaikka jonkun toimiston edessä olevaan puistoon, missä se laitetaan kasaan. Tuo väline voidaan varustaa tehokkaalla tietokoneella, joka voidaan modifioida vaikkapa kännykästä. Eli tuolloin kännykän ohjelmistoja vain muokataan siten, että sitä voidaan hallita etäkäytön avulla, tai sitten tuo ilmalaiva voisi olla hyvin autonominen, ja se voisi hyödyntää vaikkapa “periscopea" datan lähetykseen vastaanottajalle. Tuollaisia laitteita voidaan kauko-ohjata vaikka toiselta puolen maailmaa, joten tuollainen ilmalaiva voi aiheuttaa hyvin pahoja tietoturvan vaarantamisia, kun se käy kamerallaan katsomassa asuntoihin ja tuossa kännykässä sitten on valmiina myös “Wardriving” mahdollisuudet.

Fantasiakirjoissa sekä tietokonepeleissä on usein miekkoja, jotka saattavat vaikuttaa hupaisilta yksityiskohdilta muuten niin upean HighTech rymistelyn keskellä, mutta tietenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi nykytekniikalla voidaan toteuttaa miekka, missä on samalla sekä ääni tai mikroaaltoase. Jos miekan rakennetta ajatellaan tarkasti, niin silloin pitää muistaa se, että tuon laitteen muoto ohjaa tuota ääntä tai elektromagneettista säteilyä kohteeseen, ja ehkä joskus vielä taistelijoilla on käytössään viikinkimiekkoja, joihin on liitettyultraääniase, mikä toimii samaan tapaan kuin hammaslääkärien ultraäänipuhdistin, jonka avulla hän poistaa plakin hampaista.

Miekan terä sitten ohjaa  ultraääntä kohteeseen, ja jos sillä sitten on sellainen värähtelytaajuus, että uhrin luusto alkaa värähdellä, niin silloin kohteena oleva henkilö saattaa räjähtää kappaleiksi. Kyseinen ultraääniase ei muuten ole kovin vaikea toteuttaa, ja se voi muistuttaa esimerkiksi jotain lasten lelua. Tiedetään että varsinkin asevoimat ja poliisi varmasti ovat kiinnostuneita LRAD-laitteen kannettavasta versiosta.

Tuossa laitteessa oleva piikki ohjaa ääntä siihen suuntaan, mihin tuon laitteen käyttäjä haluaa sen kohdistaa. Mikroaalto- sekä ultraääntä käyttävien käsiaseiden kehittely on käynnissä, ja noihin välineisiin pitää osata varautua sekä lentokentillä että taistelukentillä, joissa niiden aiheuttama uhka on kaikkein todellisin. Tuollainen ultraääntä käyttävä pistooli voi olla hyvin paljon lelua muistuttava, joten sen voi viedä lentokoneeseen huomaamatta.

Eli kun oikein tarkasti ajatellaan, niin silloin tietenkin tulee mieleen se, että tuollaisilla aseilla voisi olla kaksoisvaikutus, eli niissä voisi olla sellainen rakenne, että ne kykenevät iskemään kohteeseen sekä mikroaalloilla että ultra- ja infraäänen yhdistelmällä, joiden ansiosta kohde sitten eliminoituu melko tehokkaasti. Puhtaiden laseraseiden ongelmana on se, että niistä pitää tehdä todella voimakkaita, jotta ne surmaavat kohteen.

Siis kuten kaikki tietävät, niin sokaisevien aseiden käyttö sodassa on kiellettyä, mutta kuitenkin esimerkiksi valonvahvistimen suuntaaminen laseretäisyysmittariin voi aiheuttaa vakavan silmävamman, mutta kuitenkin nuo samat etäisyysmittarit voidaan varustaa niin voimakkailla lasereilla, että ne surmaavat kohteen, tai kuumentavat vaikkapa panssarivaunua erittäin voimakkaasti, ja laserase ei mitenkään muuten eroa etäisyysmittareista paitsi tehonsa puolesta.

Joten oikeastaan voidaan sanoa, että laseraseen tai etäisyys-mittareissa käytettävien mittauksiin käytettävien laserien ero on häilyväinen, ja kuka sitten sanoo, että onko tuollainen laser kohdennettu ihmiseen vahingossa vai tahallaan. Mutta kevyiltä lasereilla voidaan suojautua savuverhon avulla, mikä tietenkin rajoittaa myös omien taktisten tähystykseen sekä tulenjohtoon tarkoitettujen  järjestelmien toimintaa.

http://eilisenfantasia.webnode.fi/

Majestic-12 ja Menzelin rooli tuossa yhteisössä

Muutamissa kirjoissa on maininta Amiraali Roscoe Hillerkoetterin johtamasta super-salaisesta projektista, jonka nimi on "Solaria". Itse uskon että tuollainen ohjelma tähtäsi lähinnä robottien massa-armeijan luomiseen, ja sillä itsellään ei ollut mitään merkitystä Ufojen kanssa. UFO voi siis olla myös ihmisen tekemä tunnistamaton lentävä esine, tai jokin muu ilmiö joka ilmakehässä ilmenee erilaisina sähköisinä ilmiöinä. Kuitenkin kun puhutaan salaamisesta, niin tuon ryhmän ympärillä oleva salailu saa sitten aikaan sellaisia huhuja, mitä ei voida edes kuvitella olevan todellisia.

Hillerkoetter oli ammatiltaan upseeri tai enemmänkin tiedustelu-upseeri, joka tunnetaan erityisesti CIA:n perustajana sekä myös hänen nimensä mainitaan eräissä papereissa, jotka on merkitty tunnuksella "Top Secret eyes only Maji/Majic", ja noita papereita pidetään todisteena siitä, että USA:n asevoimilla olisi hallussaan UFO: ja tai ekstraterrastriaalisia lentokoneita. Kuitenkin tämä olettamus perustuu siihen, että noiden asiakirjojen leimat on teetetty ilmeisesti tällaista ryhmää varten, jonka nimilistassa olevat henkilöt ovat todellisia. Kuitenkin se miksi tuo ryhmä on aikoinaan kiinnittänyt eräiden filologien eli tiedostojen tutkimiseen erikoistuneiden tutkijoiden mielenkiinnon on se, että tuota ryhmää varten on tehty oma leimasin, ja muutenkin Pentagonin suhtautuminen tuohon ryhmään on hyvin erikoinen.

Astronomeja tarvittiin ydinohjelmassa siksi, että heidän tehtäviinsä kuului tähtien alkuainekoostumuksen avulla määritellä se, millaisia aineita tuohon vetypommiin laitetaan. Tuolloin ihmisen luomassa lämpöydinfuusiossa jäljitellään tähdissä olevia olosuhteita, jotta voidaan luoda ihanteellisen tehokas ydinase, joka antaa vain sen tehon, mitä sen halutaan antavan.

Eli kyseessä ei olisi ollut mikään extreterrestriaalisen olion sullominen jääkaappiin, ja itse olen sitä mieltä että kaikkeen tällaiseen "UFO-materiaaliin" on syytä suhtautua skeptisesti.  Kuitenkaan ei ole olemassa mitään syytä siihen, miksi järkevä ihminen ei voisi uskoa Ufoihin, vaikka hän samalla olisi kuitenkin skeptikko. Termi "Skeptisyys" tarkoittaa sitä, että todisteita pitää punnita sekä arvioida tarkoin, ja tietenkin esimerkiksi joidenkin sotilaskoneiden prototyypit voivat olla erittäin epätavallisen näköisiä, joten nämä koneet varmasti aiheuttavat todella paljon UFO-havaintoja, mutta tutkimus ei tarkoita sitä, että henkilölle, joka tulee kertomaan johonkin ilmavoimien tukikohtaan nähneensä UFO:n nauretaan päin naamaa. Kuten olen huomauttanut, niin monet pilvet näyttävät lentokoneilta, ja tuollainen täysin lentokoneen muotoinen  pilvi voisi johtua lentokoneeseen liitetystä hologrammeja tekevästä järjestelmästä, jossa on myös tietenkin sellainen laite, joka tekee hologrammeja sekä näkyvän valon aallonpituudella että infrapuna-alueella.

Tuolloin taivaalle voi syntyä lentokoneen muotoinen pilvi. Mutta palataan siihen, mikä olisi ollut Donald Menzelin rooli tuossa ilmeisesti super-aseita käsittelevässä ryhmässä. Kyseessä saattoi olla sellainen laitteisto, mikä saisi aikaan keinotekoisen pyörremyrskyn, joka sitten voisi aiheuttaa suurta tuhoa. Tuo laitteisto olisi oikeastaan erittäin yksinkertainen rakentaa. Tarvitaan vain joukko satelliitteja sekä lentokoneita, joilla sitten saadaan valtameren pinnasta kohoamaan kosteutta, mikä saa aikaan pyörremyrskyn. Kun tuohon pilvipeitteeseen suunnataan sitten lisää mikroaalto-energiaa, niin silloin se saa aikaan sellaisen ilmiön, missä tuulen nopeus kiihtyy, jolloin voidaan periaatteessa synnyttää sellainen hurrikaani, missä tuulen nopeus on samaa luokkaa kuin tornadossa.

Tuon ilmiön luomiseen tarvitaan vain joukko tutkasatelliiteiksi naamioituja mikroaatolaitteilla varustettuja satelliitteja, jotka sitten kohdentavat mikroaaltolaitteensa samaan osaan merta, jolloin syntyy ilmiö, mikä saa aikaan hurrikaaneja. Kun tuulen nopeus kasvaa tarpeeksi suureksi, käy niin että kitkalämpö sitten alkaa sytyttää tulipaloja, eli kuumentaa kappaleita samaan tapaan kuin lentokoneen lentäessä ilmassa suurella nopeudella, jolloin kitkalämpö kuumentaa koneen siipien etupinnat sekä nokan tulipunaiseksi. Ja jos voidaan kehittää yhtä kova tuuli, niin silloin varmasti asia kiinnostaa Pentagonin johtoa, vaikka se ei tätä asiaa kuitenkaan ehkä kerro kenellekään. Joten ehkä tuollainen "extraterrastriaalinen kappale" olisi vain peite sille, että tuossa salamyhkäisessä viisikulmaisessa talossa kehitetään uskomattomia laitteita, joista osaa ei ehkä koskaan ole esitetty missään julkisuudessa.  

Hakusanat: Majestic-12 documents, list of majestic 12 personnel, majestic-12 attachment list

http://majestic12.webnode.fi

"Status-6": tuomiopäivän torpedo

Deep Space 10 tieteissarjassa näytettiin torakan muotoinen STEALTH-alus, joka telakoituu asemaan, ja jonka miehistö sitten polttaa laserilla reiän aluksen kylkeen. Tuollainen väline voisi olla erittäin vaarallinen myös oikeassa elämässä, jos ajatellaan, että joku henkilö haluaa vallata ydinsukellusveneen. Silloin hän voisi rakentaa stealth-tekniikkaa käyttävän pienoissukellusveneen, joka hivuttautuu sitten tuollaisen ydinsukellusveneen viereen, ja sen jälkeen tuo alus telakoituu tuon veneen viereen. Kun mietitään sitä, että millaisia yllätyksiä mereltä oikeastaan löytyy, niin muistaakseni Venäjällä on käytössään ydinkäyttöinen pienoissukellusvene, josta käytetään NATO:ssa raportti-nimeä “Uniform” tai “Project 1900”, mikä tietenkin on herättänyt ihmisissä hieman ihmetystä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kashalot-class_submarine

Näet pienen kokonsa takia tuollainen ydinreaktorin asentaminen johonkin pienikokoiseen sukellusveneeseen ei ole mitenkään erityisen järkevä ratkaisu ainakaan, mikäli ajatellaan sitä, että tilat tuossa veneessä ovat rajallisia, joten sen takia monet eivät ymmärrä sitä, että miksi noin kallis voimalaite on asennettu johonkin 69 metriä pitkään sukellusveneeseen. Joten tiedusteluasiantuntijat ovat ajatelleet, että “Uniform” olisi tarkoitettu muiden veneiden kaappaamiseen. Ydinreaktori takaa sen, että tuo vene pystyy operoimaan itsenäisesti sekä huomaamattomasti.

Tuollainen vene ei kovin montaa ohjusta pysty ottamaan mukaansa, mutta jos taas ajatellaan sitä, että tuo vene olisi olemassa vain sitä varten, että se kuljettaisi vielä pienemmän sukellusveneen toisen veneen viereen, ja sitten tuollaisen India-luokan sukellusveneen päältä tavattava pieni sukellusvene voisi irrottautua tuosta sukellusveneestä, ja hivuttautua kohti kohdettaan. Sen jälkeen pienoissukellusvene työntää sitten tuon kohteen runkoon kiinni kaksikerroksisen putken, joiden välistä ilma poistetaan, jolloin vene liimaantuu kohteeseensa kiinni.

http://en.wikipedia.org/wiki/India-class_submarine

Ja sitten tuossa veneessä oleva valtausryhmä voi tunkeutua kohteeseensa leikkaamalla ensin sen rungosta palan laserilla. Tämän jälkeen nuo kommandot tunkeutuvat kohteeseensa tuosta leikkaamastaan aukosta, ja sitten nämä miehet voivat vallata kohteensa. Tuollaisia laitteita ja niiden käyttöä koskevia profiileja suunnittelevat miehet varmasti tietävät sen, että noita pienoissukellusveneitä voidaan käyttää myös itsenäisinä taisteluvälineinä.

Niissä voi olla torpedot kuten muissakin sukellusveneissä, mutta nuo torpedot yleensä sijaitsevat niiden ulkopuolella olevissa ripustimissa, ja tuolla tavoin voidaan toteuttaa se jokaisen amiraaliin unelma, eli vedenalainen hävittäjäkone, joka voi torpedoilla varustettuna olla todella vakava uhka myös isolle ohjus-sukellusveneelle. Nuo yleensä yhden tai kahden hengen vedenalaiset taisteluvälineet ovat erittäin pieniä, ja ne voidaan lähettää operaatioon sukellusveneen päältä.

Kyseessä on oikeastaan “Mystic”-luokan pelastussukellusveneen muunnos, joka ainoastaan varustetaan torpedoilla iskua varten. Tuollaiset syvänmeren pelastusvälineet voivat toimia myös sellaisissa tehtävissä, missä valtaus-miehistö toimitetaan kohteena olevaan ydinkäyttöiseen sukellusveneeseen tavalla, josta äsken kirjoitin.  Kuitenkin automatiikka on tulossa myös sukellusvene-sodankäyntiin, ja ydinsukellusveneissä on tilaa tarvittavalle tietotekniikalle, mikä sitten avaa uusia sekä kauhistuttavia näkökulmia merisodankäyntiin. Esimerkiksi ydinräjähteellä varustetuilla torpedoilla voidaan ampua satamakaupunkeja melkein yhtä tehokkaasti kuin ohjuksilla. Tuollaiset torpedot voidaan varustaa RTG:llä, jolloin niiden operointiaika voi olla vuosia. Eli nämä huippu-aseet partioivat merellä ja odottavat vain hyökkäyskäskyä, jolloin ne hakeutuvat satamakaupunkeja vastaan.  

https://en.wikipedia.org/wiki/DSRV-2_Avalon

Venäjän laivaston tiedetään kokeilleen 50 megatonnin ydintorpedoa, jonka koodinimi on “Status-6”. NATO:n tiedustelu havaitsi erään “Akula”-luokan sukellusveneen toimineen täysin automaattisesti lähellä Norjan rannikkoa, ja tuon kauko-ohjattavan sukellusveneen epäillään olevan tuo salaperäinen “Status-6”. Toisaalta epäillään sellaista asiaa, että tuo termi ei oikeastaan tarkoita mitään tiettyä sukellusvenettä, vaan että kyseessä on sukellusveneen autopilottiin liitettävä laitteisto, joka saa aikaan sen, että tuo vene voi partioida ilman miehistöä jopa vuosikausien ajan, ja tuolla tekniikalla varustettu vene ei tietenkään ole tuhottavissa satamaan tehtävillä ilma-iskuilla.

https://www.youtube.com/watch?v=0uW3wc8GGog

Tuolloin tietenkin tuolla tavoin varustettu ohjus-sukellusvene on siitä hyvin tehokas väline, että sen paikantaminen on erittäin vaikeaa. Ja konventionaalisimmassa mallissa tuo vene sitten kutsutaan radiosignaalin avulla pintaan, jos tuon veneen pitää ryhtyä laukaisemaan aseitaan. Tuolloin vene saa radiosignaalin, joka sitten saa sen hakeutumaan huoltoaluksen lähelle, josta sitten laukaisusta vastaava miehistö siirtyy veneeseen. Tähän liittyvässä filmissä kerrotaan, että “Status-6” olisi jonkinlainen  sukellusveneestä irroitettava kääpiösukellusvene, mutta itse uskon, että tuo väline on oikeastaan monia eri välineitä, eli kyseessä voi olla myös oikeasti “Akula” tai “Typhoon”sukellusvenettä muistuttava laite.  

Mutta sitten tietenkin pitää ottaa sellainen asia huomioon, että joku tuhoaa tuon yhteydenpitoa varten olevan radion, ja tuon takia pitää tällaisten robotti-aseiden kanssa olla varovainen. Uskoisin että tuon hypoteettisen sukellusveneen täytyy joka päivä saada esikunnasta tieto, että valtiota vastaan ei olla hyökätty, tai sitten tapahtuu kauheita. Itse uskon että tuo “Status-6” on ydinsukellusveneessä oleva turvalaite, joka saa sen kaikki ydinkärjet laukeamaan veden alla samaan aikaan, jolloin valtavat tsunamit tuhoavat suuria alueita tasaisilta mailta kuten Hollannista. Kun puhutaan siitä, miten tämä “Status-6” olisi toteutettu, niin itse uskon, että kyseessä voisi olla esimerkiksi “Akula”-luokan sukellusveneeseen asennettu “Tsar-bomba”, jolla saadaan aikaan valtava hyökyaalto.

https://en.wikipedia.org/wiki/Kashalot-class_submarine

https://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_torpedo

http://status617.webnode.fi

Miksi uusia alkuaineita tutkitaan niin suurella volyymillä?

Miksi astronomit sekä spektrofyysikot ovat niin vaitonaisia työstään? Tai miksi jollekin ihmiselle maksetaan palkkaa taivaan tutkimisesta. Syy tähän on se, että noiden ihmisten hanki omaa tietoa käytetään hyödyksi esimerkiksi materiaalien suunnittelussa.  Alkuaineet ovat hyvin mielenkiintoisia asioita, joiden tutkimuksiin käytetään vuodessa erittäin paljon rahaa ja aikaa. Syynä tähän on se, että uusia erittäin korkea-aktiivisia alkuaineita on ajateltu hyödyntää uuden sukupolven ydinreaktoreissa. Kun keskustellaan esimerkiksi synteettisistä alkuaineista, niin ne ovat kaikki erittäin radioaktiivisia, ja siksi niitä tarvitaan erittäin vähän esimerkiksi ydinpommien valmistamiseen. Tai oikeastaan radioaktiivisia aineita tarvitaan vain ydinpommin imploosio-osaan, mikä toimii aseen laukaisimena.

Vetypommissa olevan fissiopommin tarkoitus on aiheuttaa niin suuri lämpötila, että ydinaseessa tai tarkemmin sanottuna vetypommissa olevat kevyet alkuaineet alkavat fuusioitua. Tuolloin vapautuu todella paljon energiaa. Vetypommi tai oikeastaan lämpöydinase on paljon halvempi valmistaa kuin perinteinen fissiopommi, mutta kuitenkaan sitä voida toteuttaa ilman fissiopommeja, koska niitä tarvitaan tuollaisen aseen laukaisemiseksi. Kuitenkin uuden sukupolven laserteknologia on tehnyt myös vetypommeista välineitä, joita voi periaatteessa kuka vain valmistaa.

Laserilla tapahtuva laukaisu on hyvin yksinkertainen  tapa sytyttää esimerkiksi Litium-fuusio. Siinä vain lasersäde suunnataan litium-säiliöön, ja sitten odotetaan että litiumin atomit alkavat sulaa yhteen vapauttaen valtavan määrän energiaa. Normaalisti ydinpommin havaitseminen perustuu sen lähettämän säteilyn havaitsemiseen, mutta jos litium-fuusio saadaan aikaan laserilla muuttuu tuo kauhistuttava väline sellaiseksi, että sitä ei ole kovin helppoa löytää.

Tuolloin voidaan ajatella, että joku sitten loisi SADM (Special Attack Demolition Munition) eli “salkkuydinpommin” sillä tavoin, että hän vain suuntaa johonkin litiumilla täytettyyn pulloon lasersäteen, ja sitten odottaa että tuo ase räjähtää. Kuitenkin keinotekoisten eli synteettisten alkuaineiden käyttö nimenomaan ydinaseissa on erittäin kiehtova asia, näet kyseessä on silloin erittäin pienikokoisen fissiopommin valmistaminen. Super-raskaista alkuaineista tehty ydinpommi ei ehkä olisi reikäleipää suurempi, ja yhteen aikaan oli liikkeellä sellainen huhu, että jommankumman supervallan presidentillä olisi tuollainen ase hallussaan. Kyseinen ajatus perustuu siihen, että on mahdollista tehdä fissiopommi, jossa fissio-elementit  olisivat tasossa kuin reikäleivän kappaleet.

Kyseistä. ratkaisua käytettiin mm. “Greenhouse Georgessa”, ja tämän maailman ensimmäisen deuteriumilla boostatun fissiopommin eli “vetypommin esi-isän” impollsiomekanismin rakenne tietenkin kirvoitti sellaisia huhuja, että USA oli kehittämässä todellista salkkuun mahtuvaa ydinpommia, joka sitten ujutetaan johonkin vihollisen komentokeskukseen. Tiedetään että modernit SADM-laitteet mahtuvat jääkiekkokassiin, ja ne on erittäin helppoa siirtää paikasta toiseen.

Nämä välineet on tarkoitettu erikoisjoukkojen tuhoojapartioiden käyttöön, ja epäillään että suurvalloilla on hallussaan sellaisia SADM-välineitä, jotka kootaan paikan päällä, eli ne ovat oikeastaan hyvin yksinkertaisia “tykkilaitteita”, joita ei muuten käytetä missään muissa ydinräjähteissä. Nuo panokset laitetaan kasaan ruuvaamalla räjähteellä varustetut fissio-elementit putken molempiin päihin, tuolloin saadaan aikaan samanlainen pommi kuin Hiroshimassa käytettiin. Tykkilaite on ollut kerran käytössä Hiroshiman pommin jälkeen, vuonna 1953, kun 280 mm. tykillä laukaistiin ydinkranaatti “Upshot-Knothole-Grable”-testissä, jossa testattiin mahdollisuutta ampua tykillä ydinräjähteitä kohti vihollista. Hiroshiman ja Grablen lisäksi on laukaistu kaksi muutakin tykkilaitteeseen perustuvaa ydinpommia, joissa testattiin W-33 taistelukärkeä, mutta kaikki muut ydinpommit ovat perustuneet siihen, että pallomainen plutoniumin kappale sorretaan keskelle palloa asetettua plutonium-palloa vasten, ja syy siihen, miksi “Grable:ssa” käytettiin tykkilaitetta oli se, että  tuollainen laite saadaan muutettua tarpeeksi hoikaksi, jotta se mahtuisi 280 mm. “Atomic Annien” läpi.

Tuon ratkaisun ongelma on se, että siinä pitää käyttää todella voimakasta räjähdettä, jotta nuo plutoniumin kappaleet saadaan syöksymään pallossa olevan nailonin läpi, kun pallon ympärillä olevat räjähdesegmentit alkavat painaa plutoniumia kasaan.  Hiroshiman pommissa käytettiin tykkilaitetta siksi, että se on äärimmäisen toimintavarma. Kuitenkin jos nuo kappaleet lähtevät liikkeelle ennen aikojaan, on tuloksena räjähdys. Vaikka tykkilaite ei ole niin turvallinen kuin lentokoneessa sekä ohjuosissa käytettävä  pallomaiseen rakenteeseen perustuva pommi, niin se voisi toimia SADM:ssa, jossa sitä ei siirretä enää virittämisen jälkeen.

Kun puhutaan siitä miten kriittinen massa eli se ainemäärä, joka tarvitaan implosion eli hallitsemattoman fissioreaktion muodostamiseen laskee, kun alkuaineen radioaktiivisuus kohoaa, niin silloin pitää muistaa se, että uraanipommin valmistamiseen tarvittava uraanimäärä on 5 kilogrammaa, jos ajatellaan että käytettävissä on 100% rikastettua uraania.

Plutoniumin kriittinen massa on noin puolet tästä, jos käytetään 100% rikastusta. Kuitenkin maaperästä louhittavan uraanimalmin pitoisuus kuitenkin on noin kilo uraania  tonnia louhittua malmia kohti, joten sen takia tämä prosessi on erittäin vaivalloinen. Ja suurin osa tuosta uraanista on U-238-isotooppia, joka ei sellaisenaan kelpaa fissiopommiin, vaan ainoa realistinen tapa hankkia halkeamiskelpoista isotooppia luonnosta on hankkia Uraani 235:ttä, jota kuitenkin on tässä uraanimalmissa erittäin vähän. Joten sen takia pommeissa käytetään plutoniumia, jota luodaan säteilyttämällä U-238:aa neutroneilla ydinreaktoreissa.

Mutta myös tuo tie vaatii uraania, tai sitten täytyy valtion ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin saadakseen käyttöönsä ydinpommin. Tuo toimenpide perustuu siihen, että lineaarikiihdyttimien avulla voidaan luoda mitä tahansa isotooppeja sekä alkuaineita. Lineaarikiihdytin on CERN:in syklotronia pienitehoisempi, mutta tuo pienempi energia saa aikaan sen, että kiihdyttimeen johdetut atomit saadaan sulautumaan yhteen, jolloin syntyy uusia alkuaineita.

Tuo raskaiden alkuaineiden fuusio tietenkin syö enemmän energiaa, kuin se pystyy tuottamaan, mutta kuitenkin tuo tie kiinnostaa ainakin ydinaseisiin erikoistuneita teoreetikkoja  sekä  teoreettisen fysiikan asintuntijoita. Se mikä noissa alkuaineissa kiehtoo tutkijoita on se, että kaikki radioaktiiviset alkuaineet ovat fissiokelpoisia. Ja esimerkiksi Einsteinium tai Neptunium-alkuaineista voidaan valmistaa tehokas fissiopommi, joka ei kuitenkaan ole mikään kovin suurikokoinen, ja tuolloin voidaan ajatella, että joku valtio voisi hankkia haltuunsa ydinpommeja, jotka eivät ole tussikynää suurempia.

Tuollaiset super-raskaasta alkuaineesta valmistetut pommit voisivat tehdä jostain tieteistarinoista tutut ydinkäsikraantit todellisiksi. Jos joku onnistuu hiukkaskiihdyttimillä tekemään tarpeeksi super-raskaita alkuaineita, niin hän voisi silloin valmistaa ydinpommin, jonka teho olisi sama kuin Hiroshiman pommin, mutta samalla sen koko voisi olla niin pieni, että tuo kauhistuttava väline mahtuisi henkilön taskuun.

https://www.youtube.com/watch?v=t8IvER-GGEY

https://www.youtube.com/watch?v=gcrgzrW4QZw

https://sites.google.com/view/alkuaineita/etusivu

Alistair Macleanin "Jääasema Zebra" (Ice station Zebra, 1963) on kirja, joka on hieman vanha, mutta se herättää tiettyjä ajatuksia siitä, mikä voisi olla todellinen syy tuollaisen aseman perustamiseen.

"Jääasema Zebra" on niitä huonojen romaanien perikuvia, joista kaikki ihmiset eivät satu ehkä koskaan pitämään. Toiset taas rakastavat noita kirjoja yli kaiken, ja itse olen tuon opuksen lukenut pariin kertaan. Kyseessä on eräänlainen vakoiluromaani, missä eräälle Britannian tiedustelun vakoiluasemalle, joka sijaitsee polaarisella ajojääpeitteellä on sattunut tulipalo, ja tuo asema on sitten tuhoutunut. Kyseisen aseman sijaintia ei tunneta, ja siksi pohjoisen napajäätikön alle lähetetään sukellusvene etsimään tuota jääasemaa. Kyseisen aseman tehtävänä on ollut tutkia Neuvostoliiton signaaleita, jotka se on siepannut yläilmoihin nostetun säähavaintopalloon kiinnitetyn kuparisen piiska-antennin avulla, joka nousee todella korkealle.

Tuo piiska-antenni on ilmeisesti ainakin Macleanin päässä ollut ohut kuparinen johdin, joka on ikään kuin virvelin kelassa kiinni. Ja sitten se kykenee ottamaan vastaan hyvinkin heikkoja radiosignaaleja, joita käytetään Venäjän laivaston viestinnässä, ja toki tuollainen laite voisi myös häiritä tuota viestintää. Tulloin se estäisi sitten myös ydinsukellusveneitä saamasta ydinaseiden laukaisukoodeja, ja tuolla välineellä voidaan myös sokaista OTH-tutkia, joilla Venäjä valvoo alueitaan, jotta sinne ei tehtäisi yllätyshyökkäystä. Tuolloin se voisi myös äänittää tutkien signaaleja, jotta DIA:n (Defence Intelligence Agency) virkailijat sitten tekevät sen vasta-algoritmin.

 Mutta kun itse pohdin tuota asemaa, niin en oikein usko, että tuota "Zebraa" olisi tarkoitettu pelkästään radiosignaalien sieppaukseen, eikä myöskään kyseessä olisi ollut SAS:n tukikohta, vaan ehkä tuollaisen aseman avulla olisi todellisuudessa kokeiltu sellaista asiaa, kuin, että miten tuo asema voitaisiin sitten salata tuolla Pohjoisella jäämerellä? Eli mistä tuo kirjailija oli muka idean tuohon romaaniinsa napannut? Tuossa romaanissa lisäjännitystä elämään tuo Venäläinen vakoilusatelliitti, joka oli kuvannut molempien supervaltojen tukikohtia.  Olisiko hän oikeasti mitenkään voinut ajatella itsenäisesti tuollaisesta asiasta, että Neuvostoliitto olisi sitten esimerkiksi pudottanut jonkun filmikapselin tuonne pohjoisnavalle.

Tämä kirja on ikään kuin saman tyyppinen kuin "Firefox", missä tiedustelu kaappaa venäläisen hävittäjän. Eli tuossa romaanissa Maclean varmaan on tarkoittanut, että tuo asema olisi huijannut tuota tiedustelusatelliittia pudottamaan filmikapselin pohjoiselle napakalotille. Kuitenkin tuollainen  kuviteltu "Zebra"-tukikohta olisi helppo naamioida esimerkiksi lakanoille ja lumella niin, että Neuvostoliiton tiedustelukoneet eivät sitä löytäisi, ja itse olen joskus ajatellut, että olisiko tuollaisella asemalla myös ehkä oikeassa elämässä vastikkeensa. Tiedetään että USA ja Neuvostoliitto ovat kylmän sodan aikaan osoittaneet kiinnostusta tuollaisian jääasemia kohtaan, koska niiden ysinsukellusveneet partioivat ainakin joskus polaarisen jääpeitteen alla, ja jään läpi pudotetuilla sonarlaittella sekä hydrofoneilla voidaan tehokkaasti kuunnella jään alla tapahtuvaa toimintaa.

Mutta noilla asemilla voisi olla myös esimerkiksi "Lance"-ohjuksia käytössään, ja tuollaisten lyhyen matkan taktisilla ydinaseilla voitaisiin iskeä tehokkaasti esimerkiksi Murmanskin laivastotukikohtaan, tai noilta asemilta voisivat esimerkiksi SAS tai muut erikoisjoukot suorittaa operaatioitaan pohjois venäjällä tai soluttautua Alaskan kautta Pohjois-Amerikkaan. Kun puhutaan nykyaikaisista aseista, niin esimerkiksi CLUB-K.n kaltaisia asejärjestelmiä voitaisiin sitten sijoittaa tuollaiselle asemalle, eli sen kontti voidaan naamioida esimerkiksi kemikaalijätevarastoksi tai muuksi vastaavaksi hätätilamajoituskontiksi, jolloin eivät nuo asemalla työskentelevät ihmiset huomaa ehkä mitään. Ja kun tuo laukaisukäsky sitten tulee, niin nuo kontit vain aukeavat, ja sitten risteilyohjukset lähtevät lentoon. Tai tuollainen kontti voidaan vaikka jättää yksinään napajään päälle tai kaivaa sen sisään.

Mikäli laukaisukäsky tulee, niin ensin käynnistyvät sen kannessa olevat lämpövastukset, jonka jälkeen nuo ohjukset sitten nousevat pystyyn, ja muistakaa että Venäjä ei ole ainoa maailman maa, jolla on nopeasti liikuteltavia taktisia ohjusjärjestelmiä, joita on sijoitettu esimerkiksi puoliperävaunurekkojen kontteihin. Ja jos tuollainen autonominen ohjusasema sijaitsee napajään sisällä, niin se voisi saada energiansa esimerkiksi RTG-generaattoreista. Tai toki sellainen voidaan soluttaa myös johonkin venäjän sadoista ydinjätekaatopaikoista, ja tuolla sitten nuo ohjukset voivat olla valmiina iskuun, ja kukaan ei niitä noista luolista tule varastamaan.

Club- K https://www.youtube.com/watch?v=mbUU_9bOcnM


kirjabloggaus.blogspot.fi

Kirjoitelma Venäjän ydinaseistuksen vahvistamisesta

Alla olevassa linkissä on uutinen, jossa käsitellään Putinin aikeita vahvistaa Venäjä ydinasepelotetta. Kyseessä on kuitenkin normaali ydinaseiden testaamiseen sekä niiden toiminnan kehittämiseen sekä asejärjestelmien luotettavuuteen liittyvä toiminta. Eli tuolloin Venäjä toimii samalla tavoin kuin USA ja kaikki muutkin ydinasevaltiot, eli se kehittelee uusia välineitä, joilla tuo valtio voi sitten esimerkiksi hyökätä muihin maihin tai pelotella muita valtioita. Venäjää tietenkin seurataan maassamme erittäin tarkasti, mutta uskon että muillakin ydinasevaltioilla on käytössään sellaisia välineitä, mitä ei kukaan 1950-luvulla noiden aseiden käyttöä pohtinut henkilö edes kuvitellut voitavan todellisuudessa edes valmistaa.

Noihin välineisiin kuuluu tietenkin STEALTH-teknologiaa hyödyntäviä taistelukärkiä, taistelusatelliitteja, joiden sisään on asennettu ydipommeja, joita käyttämällä luodaan esimerkiksi supervoimakkaita EMP-pulsseja, ja joiden avulla voidaan iskeä yllättäen vihollisen elektroniikkaa vastaan. sekä myös erilaisia uuden sukupolven risteilyohjuksia, joita voidaan ampua ballistisella ohjuksilla tietyn matkan päähän vihollisen rannikosta, jonka jälkeen niiden suihkumoottorit käynnistetään, ja tuo ohjus sitten kiitää normaalin risteilyohjuksen tavoin kohteeseen.

Tietenkin siinä voi olla ramjet- tai scramjet-moottorit, jotka mahdollistavat sen, että tuo aliohjus liikkuu ilmassa äärettömän suurella nopeudella verrattuna perinteisiin risteilyohjuksiin, joiden nopeus on yleensä ollut alisooninen, mutta uusi tietojenkäsittelyteknologia mahdollistaa sen, että nuo aseet voidaan varustaa tekoälyllä, ja tuolloin voidaan luoda sellainen risteilyohjus, joka osaa väistellä sitä kohti ammuttuja ohjuksia. Näin sen kyky selvitä kohteeseensa on paljon parempi, kuin perinteisellä maailiinhaketumisjärjestelmällä varustetun aseen.

Nykyaikainen risteilyohjus osaa sitten myös muuttaa nopeuttaan sekä valita sellaisia lentoprofiileja, joilla se kykenee sitten venyttämään toimintamatkansa mahdollisimman pitkäksi, ja nämä uudet risteilyohjukset voivat sitten sellaisia, että ne voidaan ohjelmoida esimerkiksi lentämään ensin ohi kohteensa, ja sitten kääntyä iskemään ikään kuin takaapäin tai joka suunnalta noita kohteita vastaan, ja niiden maaliinhakeutumisvälineet voivat erottaa tietyt talot rakennusten joukosta. Nämä uudet risteilyohjukset voivat myös lentää erittäin nopeasti, ja tuolloin voidaan luoda sellainen ICBM-ohjus, jonka aliohjus tai miksi tuota laitetta sanotaankaan sitten ikään kuin mutkittelee kohteeseensa, jolloin sen torjuminen on äärimmäisen vaikeaa, varsinkin jos se käyttää hyväkseen STEALTH-teknologiaa tai ECM-laitteita, joiden takia näiden aseiden torjunta on äärimmäisen hankalaa.

Nämä uudet risteyohjukset voivat olla eräänlaisia avaruussukkuloita, joita voidaan ampua ikään kuin valmiiksi kiertoradalle, jos halutaan suorittaa ydinisku johonkin maahan ja jos noita välineitä ei tarvita, niin ne voidaan palauttaa tavallisille lentokentille. Kun puhutaan siitä, että Venäjä kehittelee tuollaisia välineitä, niin voidaan sanoa, että myös USA on kiitettävästi ollut mukana puolustamassa omaa etumatkaansa massatuhonnan kivisellä saralla, ja sen käytössä olevaa X-37B:tä voidaan hyödyntää myös ydiniskulla, eli tuo väline voi toimia myös ristelyohjusten pohjana, toisin sanoen nuo ydinkärjet lastataan tuon pienen robottisukkulan lastitilaan, jolloin tuo väline voi toimia MMLB (Multi Mission Lifting Body) tyyppisenä välineenä, jota voidaan tietenkin käyttää normaalina avaruuslaboratoriona, tai tiedustelusukkula, mutta se voi suorittaa myös ydinasein tehtäviä iskuja vihollisen alueelle. Ja kun tuollainen ohjus sitten halutaan palauttaa maahan, niin se se sitten pystyy laskeutumaan tavalliselle lentokentälle. Eli varmaan myös Putinilla tai Venäjän ilmavoimien johdolla on kiinnostusta tämän kaltaisiin aseisiin.

http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/putin-haluaa-vahvistaa-venajan-ydinasearsenaalia/6234524

Pimeakronikka.blogspot.fi

Salainen tie rooman ytimeen sekä Leonardo da Vincin tulivaunut ja HMS CHAMPELTOWN:ista atomiakaan

Vatikaanissa jokaisella paikalla on oma nimensä, ja yksi niistä on ”salainen katu” (Secret avenue), mikä tarkoittaa Castello D' Saint Angeloon menevää tietä sekä siltaa, jota pitkin habsburgien ritarit ratsastivat vuonna 1524. Siinä on silta, jota pitkin linnoitukseen hyökkäävien tahojen piti ratsastaa, jotta he pääsisivät perille, ja tuolla sillalla 42 sveitsiläiskaartilaista tekivät vastarintaa ritareita vastaan suojellen paavia, joka oli paennut tuohon paikkaan Roomaan tulleita ryöstäjiä. Sillat olivat silloinkin vaarallisia paikkoja, koska niissä voitiin käyttää tappolankaa, eli eräänlaista pitkää garrottea, johon yleensä oli sidottu paino toiseen päähän, ja kehittyneemmissä malleissa lanka oli asennettu eräänlaisten väkipyörien varaan, niin että nuo pyörät oli kiinnitetty kelkkaan, joka sitten liikkui radalla.

Tuo lanka oli tarpeeksi tehokas katkaisemaan ritarin kahtia, ja yleensä myös rosvot käyttivät sitä pysäyttääkseen saattueita. Toki silloin käytössä oli pelkästään tien poikki vedetty lanka, joka kuitenkin aiiheutti erittäin vakavia vammoja, jos joku onneton siihen sitten ratsasti, ja myös Neuvostoliiton partisaanit käyttivät tuota välinettä saksalaisia vastaan. Nykyään myös lasereita voidaan käyttää tuohon tehtävään, ja joidenkin väitteiden mukaan esimerkiksi FSB:n päällikön autossa on pienet laserit, joilla auto voisi sitten leikata ihmisen kahtia ohittaessaan tämän, mutta väitteiden todenperäisyyttä ei voida tarkastaa.

Toinen tapa tuhota hyökkääjät on laittaa tulivaunut vyörymään heidän päälleen, ja noissa vaunuissa oli yleensä ruutitynnyrit, joihin oli asetettu musketin kuulia. Ja kun nuo kuulat sitten räjähtivät, niin silloin tuli paljon ruumiita, mutta yleensä voidaan myös ajatella sitä, että ehkä Leonardo Da Vinci kehitti kuuluisan tankkinsa ehkä käytettäväksi eräänllaisena pommina, joka täytettiin ruudilla ja työnnettiin vihollista päin. Joskus on käytetty myös paperilla toiselta puolen peitettyjä ruutitynnyreitä, joihin on laitettu kiviä tai musketin kuulia kertakäyttöisinä kanuunoina. Tulivaunuista on kehitetty nykyään myös autopommit ja polttolaivat. Polttolaiva oli siis laiva, joka sytytytettiin tuleen ja ajettiin vihollisen laivalinjaa päin, jotta se saataisiin avattua.

HMS Plym

Nelson käytti niitä menestyksekkäästi Trafalgarissa, ja noista polttolaivoista oli olemassa myös ruutitynnyreillä täytetty versio, joka räjäytettiin vihollisen laivojen keskellä tai heidän satamissaan. Kuuluisin polttolaivalla tapahtunut isku lienee St. Nazarien telakan tuhoaminen Ranskassa Toisen Maailmansodan aikaan, ja tuo isku tapahtui siten, että HMS Champeltown-niminen hävittäjä ajoi päin tuon telakan sulkua, minkä jälkeen sen sisään asennetut syvyyspommit räjähtivät tuhoten koko sataman. Kyseisen iskun jälkeen Hitler antoi kuuluisan kommandobefl-käskynsä, jonka mukaan kaikki kiinni saadut kommandot piti ampua, ja tuo sitten aiheutti sen, että kommandot taistelivat viimeiseen asti.

Kun ajatellaan sitten sellaista mahdollisuutta, että vastaavia iskuja olisi Kylmän Sodan aikaan suunniteltu tehtäviksi esimerkiksi kauppalaivoilla, joita olisi lastattu sopivilla kemikaaleilla, ja ajettu vihollisen satamaan sekä räjäytetty kappaleiksi. Joidenkin strategien mukaan esimerkiksi Neuvostoliitto olisi miettinyt mahdollisuutta ajaa LNG-tankkeri, mihin oli säiliöihin lisätty hapetinta USA:n laivasto-osaston keskelle, ja räjäyttää tämä alus. Tuho olisi ollut varmasti erittäin täydellinen. Kun puhutaan Iso-Britannian kuuluisasta ensimmäisestä ydinkokeesta vuodelta 1952, ja joka oli nimeltään HURRICANE, joka tehtiin siten, että tuo räjähde asennettiin laivaston sota-aluksen sisään ja räjäytettiin.

Kyseessä oli HMS PLYM-niminen River-luokan fregatti, ja tuon räjähteen teho oli 25 kilotonnia. Niin silloin ainakin itselleni tulee joskus mieleen sellainen asia , että suunnitteliko brittilaivasto atomiajan versiota HMS CHAMPELTOWN:ista. Eli ehkä tuolloin amiraalitetti ehkä ajatteli asentaa johonkin laivaan saman tyyppisen aseen, kuin mitä käytettiin 40 kilotonnin REDWING LACROSSE-kokeessa. Sitten tuo laiva olisi jotenkin solutettu Neuvostoliiton satamaan, ja kyseinen laite olisi laukaistu sen sisällä. Jos kyseinen ase olisi asennettu esimerkiksi vesisäiliöön, niin sitä ei ehkä olisi huomattu, jos kyseinen alus olisi tunkeutunut Murmanskin laivastotukikohtaan. Tuo alus olisi ehkä ollut troolari, johon kyseinen ammus olisi laitettu niin, että tuo tuo ase olisi voitu soluttaa tuohon sotilastukikohtaan, ja seurauksena olisi ollut uusi mutta paljon vaarallisempi versio HMS CHAMPELTOWN:ista.

http://hkimmo.blogspot.fi/p/salainen-tie-rooman-ytimeen-seka.html

Tietokonepelien hyödyntäminen tuotekehityksessä sekä varustelukilpailussa

Harbin H-20
Kuva I

1. Innovaatio on kaikkein tärkein osa tuotekehitystä

Varsinkin innovaatiokriittisten alojen kuten puolustusteollisuuden on joskus vaikeaa saada uusia ideoita omiin tuotteisiinsa. Esimerkiksi koelentokoneiden tekijät tarvitsevat ideoita sekä innovaatiota, jotta he voivat tuottaa uusia lentokoneita sekä muita välineitä. Joten nämä yhtiöt kuten Lockheed Martin sekä muut alan toimijat tarvitsevat suuremman informaatiorajapinnan, sekä paljon toimijoita, jotta he voivat kehittää uusia tuotteita. Jos Lockheed Martin on asealan yritys, niin myös Saab on tätä, vaikka asia on maassamme jotenkin jäänyt taka-alalle.

Kun puhutaan tietokonepelien lentokoneiden realistisuudesta sekä esimerkiksi joissain peleissä olevasta mahdollisuudesta suunnitella itse omia välineitä, niin silloin tietenkin puhutaan samalla erittäin laajoista informaatiorajapinnoista, joiden avulla nuo yhtiöt voivat ammentaa uusia ideoita tuotteisiinsa. Nykyaikaisten tietokonepelien moninpeliominaisuudet sekä niiden kyky limittää erilaisia peliympäristöjä toisiinsa tekee noista lähes töysin verkossa pelattavista peleistä loistavan paikan ammentaa innovaatiota uuden sukupolven lentokoneisiin sekä muihin taisteluvälineisiin, ja jos nuo välineet ovat huonoja, niin seurauksena on katastrofi.

Shenyang J-31
Kuva II

2. Jatkuva innovaatio on elinehto nykyisessä hektisessä toimintaympäristössä

Mikäli puhutaan siitä, että turha salaaminen on tietenkin organisaatiota rasittavaa toimintaa, ja suppea toimintaryhmä varmasti estää uusien innovatiivisten ajatusten esittämisen yhtiössä. Kun puhutaan tuotekehityksestä, niin esimerkiksi siivoojalla saattaa olla ihan hyviä ajatuksia tuotteeseen, mutta hänen on vaikeaa usein tuoda ajatuksiaan esille, koska insinöörillä ei ole aikaa häntä kuunnella. Kun puhutaan esimerkiksi tekniikan kehityksestä, niin kaikki maailman teknologia on sinällään "open source", ja kirjaston kirjoista sekä Internetistä saa nykyään helposti esimerkiksi vetypommin eli lämpöydinaseen sekä STEALTH-teknologiaa käyttävän hävittäjäpommittajan valmistusohjeet.


Ja osoitus tuosta ovat olleet ilmeisesti julkisen materiaalin pohjalta valmistetut Pohjois-Korean atomipommit sekä Kiinan ilmavoimien H-20 (Kuva I) sekä J-31 (Kuva II) Stealth lentokoneet. Kun puhutaan innovaatiosta sekä sotilasteknologiasta, niin voidaan sanoa  niin, että Kiinalla alkaa olla paremmat varusteet kuin Venäjällä. Maan hallituksen panostus luonnontieteisiiin sekä insinööriopintoihin on tuonut tulosta, ja PLA eli Kiinan kansanarmeija on saanut käyttöönsä välineitä, jotka ovat aivan F-22 sekä B-2 koneiden tasoisia. Tuolla kaukaisessa idässä on  otettu käyttöön opetusmetodologia, jossa opiskelijat nauttivat opiskelusta. Ja esimerkiksi tietojenkäsittelyalan koulutusta on lisätty tiedustelua silmällä pitäen.

2. Luonnontieteiden sekä tekniikan opiskelusta pitää tehdä mukavaa

Eli Kiinan kybervakoilu on nykyään erittäin kuuluisaa toimintaa, ja samoin tuo maa on kehittänyt tietokoneviruksia, joilla se ainakin voi vaurioittaa Internetin juuripalvelimia tuhoamalla niiden reititystauluja, ja estää näin tietokoneiden väliset yhteydet. Kun puhutaan innovaatiosta, niin yhtiön pitää saada mahdollisimman laaja-alainen tuotekehitystiimi, koska vain prototyyppien kautta voidaan pysyä kärjessä.

Samoin Kiinan kansanarmeija on perustanut erityisiä kybertiedusteluun erikoistuneita yksiköitä, joiden tehtävänä on myös asentaa viruksia kohdeorganisaatioidensa tietokoneisiin. Kiinan tason esimerkiksi juuri tällä sodankäynnin alalla, mikä perustuu ohjelmistoihin sekä hakkerointiin on osoittanut se, että he ovat voittaneet esimerkiksi ohjelmointikilpailuja. Ja kybersodankäynti perustuu juuri ohjelmistoihin, joita sitten ujutetaan vastustajan tietoverkkoon. Nämä ohjelmistot joko urkkivat tietoja  noista järjestelmistä, tai sitten ne tuhoavat sen esimerkiksi saadessaan aktivointikoodin oikealla hetkellä.

Kuva III

Tietenkin jatkuva innovaatio on varmasti toisissa yhtiöissä vieras ajattelutapa, mutta kun puhutaan siitä, haluaako joku yhtiö olla alan huippua vai ei, niin jatkuva tuotekehitys, jota kutsutaan nimellä "virtaava flow" on ainoa tapa pysyä edelläkävijänä millään alalla. Ja koska yhtiöiden tuotteita analysoidaan, niin vaikka tuotteet olisi suojattu patenteilla, niin silti voidaan kehittää välineitä, jotka kiertävät noita patentteja.

Tämän ovat kokeneet esimerkiksi yhdysvaltain autoteollisuus, joka aikoinaan panosti V-8-moottoriin. Sitten tuli eteen energiakriisi, joka aiheutti sen, että tuolla moottorilla ajaminen ei enää kannattanut. Eikä ylipäätään koko autoteollisuus ollut enää kannattava, koska Japanilaiset toivat markkinoille pienikutteisia mutta suorituskykyisiä autoja. Samoin esimerkiksi aseteknologissa ollaan menossa kohti halpoja massoittain tuotettavia UCAV-sekä UAV-laitteita, joiden tuotanto voidaan toteuttaa jopa taistelukentällä.

 Kuvassa kolme (Kuva III) on Saksalaisen yhtiön valmistama harjoitusmaali/ tiedustelulennokki, joka voidaan varustaa esimerkiksi onteloammuksella. Ja pienikin lennokki voi olla vaarallinen suurille massoille, koska ne voidaan varustaa esimerkiksi hermokaasulla tai  pernaruttoviljelmillä, sekä lentää kohteeseen. Esimerkiksi Pohjois-Korealla epäillään olevan tuollaiseen käyttöön varustettuja lennokkeja, joita se ehkä aikoisi käyttää hyökätessään Etelä-Koreaan. Ja Kim Jong Un voi tuollaiseen ratkaisuun päätyä, jos hän tuntee valtansa alkavan huveta.

elainasiaa.blogspot.fi