Korruption tutkiminen sekä sitä koskeva lainsäädäntö voi muuttua mitättömäksi, jos media asettuu rikollisen puolelle

On olemassa valtioita, joissa korruptiota ei ole siksi, että sitä koskevaa lainsäädäntöä ei ole ole olemassakaan. Tai tarkemmin sanoen tuota lainsäädäntöä ei valvota. Tuolloin tietenkin viranomaiset saavat siellä tehdä mitä heitä huvittaa. Mutta sitten tietenkin on valtioita, joissa tiedotusvälineiden avulla kerrotaan ihmisille, että valtiossa ei edes kukaan halua mitään korruptiota koskevia tutkimuksia. En tiedä mihin kategoriaan kuuluu sellainen tapaus, missä tiedotusvälineet tai tiedotusvälineiden edustajat vihjailevat siitä, että esimerkiksi jos poliisimiehen haastaa oikeuteen, niin siitä sitten seuraa ikävyyksiä tuolle jutussa syyttäjänä tai kantajana olevalle henkilölle.

Se että julkinen sana sekä vapaa lehdistö ovat sananvapauden takuumiehiä, ei välttämättä kuitenkaan toteudu edes Suomessa. Lehtimiehet ovat omien työnantajiensa palveluksessa aivan kuten muutkin ihmiset, ja silloin tullaan siihen tilanteeseen, että päätoimittaja voi poistaa jutusta melko paljon “epäasiallisia” kohtia. Se mitä tuo sana “epäasiallinen”  sitten tarkoittaa, jää jokaisen ihmisen oman päättelykyvyn ja mielikuvituksen varaan.  Ja ainakin Kekkosen aikaan oli tapana se, että tiedotuksessa piti noudattaa tiettyä politiikkaa, mikä ei välttämättä ollut aivan sitä, mitä voidaan totuudeksi kutsua.

Tuolloin oli tapana se, että Neuvostoliittoa kumarrettiin, ja tuolloin oli tapana se, että median oli ikään kuin korostettava neuvostojärjestelmän hyviä puolia. Jos sattui käymään niin, että media sitten ei muistanut kumartaa Kekkosta sekä muuta ulkopoliittista johtoa, niin silloin kävi niin, että kyseinen toimittaja sai nuhteet sekä menetti sotilasarvonsa eikä enää voinut käyttää Puolustusvoimien kuvamateriaalia omissa lehtijutuissaan.

Lehdistön sekä median ongelma on siinä , että myös toimittajat ovat ihmisiä, joiden mielipiteitä sekä asenteita ei välttämättä voi mitenkään peitellä. Samoin lehtimiesten kohdalla ongelma on siinä, että heillä ei ole välttämättä samaa koulutusta kuin tutkijoilla tai poliisimiehillä,  jotka saattavat lukea hyvinkin traumaattisia tapahtumia käsitteleviä artikkeleita sekä raportteja koko päivän.

Tämä tietenkin ikään kuin tekee ihmisestä tunteettoman, mutta toisaalta ammattimaiset tutkijat eivät saa osoittaa tunteitaan, koska jos esimerkiksi sotarikoksia tutkiva henkilö paljastaa tietävänsä jostain verilöylyistä väärässä paikassa, niin silloin hänestä ei ehkä ole mitään hyötyä yhtään kenellekään. Sama koskee tietenkin myös poliiseja, jotka tutkivat normaaleja rikoksia joko normaaleja menetelmiä tai soluttautumista käyttäen. Jos henkilö ei omaa epäilevää ajattelutapaa, niin hän saattaa silloin uskoa, että virkamerkki, tai joku muu vastaava asia tekee ihmisestä syyttömän tai syyllisen. Se onko esimerkiksi kiduttaja mafian vai jonkun maan viranomaisten palveluksessa, on tietenkin teon tapahtuessa melkein sama asia, mutta myöhemmin tuo asia saattaa muuttaa koko tapauksen luonteen.

Mikäli kidutus tai muu vastaava ihmisoikeuksia loukkaava teko tapahtuu valtion edustajan toimesta, niin silloin kidutettua saatetaan myöhemmin syyttää tekaistuista rikoksista. Toki eräs Lavrenti Berija säädätti Neuvostoliitossa lain kidutuksen kieltämisestä, kun Stalin alkoi käydä vanhaksi. Tuolla tavoin NKVD:n pahamaineinen päällikkö varmasti yritti, että hän ei joutuisi kokemaan niitä kauhuja, mitä vangit kokivat hänen vankiloissaan.

Tai hetkinen Berija ei varsinaisesti ollut NKVD:n päällikkö eikä tuo virasto koskaan tappanut ketään, vaan nuo pahamaineiset “puhdistajat’” työskentelivät MGB-nimisessä laitoksessa. Ja Berija oli tietenkin MGB:n päällikkö. Toki myös hallituksia vastustavat sissit ovat välillä harrastaneet kidutusta. Ja esimerkiksi joissain maissa on käynyt niin, että ensin hallituksen miehet ovat kiduttaneet vankeja, ja sitten vallan vaihduttua he ovat itse joutuneet kidutettaviksi. Toisaalta en tiedä miksi sellaista tilannetta sanotaan, missä työmaalla joku sidotaan tuoliin, ja kuumaa pikeä kaadetaan saappaan päälle.  

Tai sitten voi käydä niin, että esimerkiksi organisoidun rikollisuuden jäsen esiintyy poliisina. Yksikin poliisi joka työskentelee rikollisten laskuun voi tehdä todella pahaa vahinkoa nimenomaan poliisin tutkimuksille. Mutta melkein yhtä pahaa jälkeä tekee se, että lehdistö avoimesti asettuu rikollisten puolelle, ja käyttää jatkuvasti palstatilaa esimerkiksi jengipomojen tai väkivaltarikollisten puolustamiseen. Se että oikeudenkäyntejä käydään oikeussaleissa eikä lehtien sivuilla on tuolloin ilmeisesti jäänyt joltain huomioimatta. Samoin se että jokainen puolustuksen esittämä todiste esitetään vapauttavana todisteena on todella ikävä asia. Tuolloin voidaan muistella “Tosi-TV” sarjaa, joka tunnetaan nimellä “Tapaus Aarnio”, jota seurattiin tiedotusvälineissä sillä tavoin, että jokainen puolustuksen esittämä fakta sitten oli “se juttu”, mikä vapauttaa tuon syytetyn. Silloin voidaan puhua siitä, että osa noista jutuista oli varmasti kirjoitettu todistajien painostamiseksi.

Kuitenkin lehtijuttujen määrä sitten paljasti, että Aarnio oli ikään kuin pilottikokeilu, jolla sitten haettiin rajoja sille, mikä oli poliisille sopivaa toimintaa, ja ehkä oikeutta toimia esimerkiksi henkivartijana vapaa-ajallaan. Se kuitenkin mahdollistaa myös sen, että poliisi voisi ottaa lahjuksia työssään, ja se mikä tässä tapauksessa sitten pisti silmään oli lehdistön kääntyminen lakia vastaan, eli sekä Aarnion että norjalaisen massamurhaajan Breivikin tapauksessa on ollut huomattavaa se, että lehtimiehet kääntyvät rikollisen puolelle, ja ikään kuin ihailevat häntä. Samoin esimerkiksi “skin-partioita” on maassamme jostain syystä sitten ihannoitu ikään kuin ne olisivat hyväksytty tapa hoitaa asioita.

Luulöytöön Hietaniemessä on varmasti liittynyt hyvin merkillinen sekä hirvittävä rikos

Kun ihmisen kallo löytyy vedestä, niin silloin se varmasti herättää kysymyksiä ja käynnistää rikostutkinnan tuon asian tiimoilta, ja tässä kallolöydössä on sellainen aspekti, että kyseinen ihmisen osa on kääritty MTV3:n uutisen mukaan muovipussiin, mikä varmasti tarkoittaa sitä, että tuosta kallosta on haluttu päästä eroon. Mutta kuka sitten on kyseisen pään leikannut irti ruumiista, ja miksi hän sen on tehnyt on kysymys, mihin varmasti halutaan vastaus. Näet jos kyseessä on jonkun psyykkisesti häiriintyneen ihmisen toiminta, niin se voi merkitä, että hänet saadaan vastuuseen teoistaan ja jos hän on sarjamurhaaja, niin silloin saadaan hänen toimintansa loppumaan  kun tuo henkilö saadaan kiinni,  ja toimitettua johonkin laitokseen.

Yleensä tuon kaltaiset rikokset johtuvat siitä, että jossain tappelussa on otettu käyttöön joku pitkäteräinen esine kuten vesuri, ja sitten on vastustajan pää irronnut kokonaan, kun tuollaisella välineellä on lähdetty toista lyömään. Seurauksena saattaa sitten olla elinkautinen vankeusrangaistus tai psykiatrinen hoito Niuanniemen sairaalassa. Mutta joskus näihin löydettyihin kalloihin liittyy sellaisia piirteitä, joiden perusteella voidaan olettaa kyseessä olleen järjestelmällisen ruumiin hävittämisyrityksen, jossa tuo murhattu henkilö tai oikeastaan hänen ruumiinsa on tuhottu murhan syyn peittelemiseksi, ja joskus Mafian jäljiltä löytyy tällaisia tapauksia, joissa ihminen on heitetty mereen ruumiin hävittämiseksi. Mutta ruumiin hajottaminen kuitenkin saattaa merkitä sitä, että kyseessä on sarjamurhaaja, joka toki voi toimia myös palkkamurhaajana. Eli suurin osa maailman sarjamurhaajista on todellisuudessa mafian palveluksessa olevia palkkamurhaajia, jotka ovat saaneet kykyjään vastaavaa työtä.

Tässä Hietaniemen löydössä kuitenkin on rikostutkinnan kannalta käynyt sellainen "onni", jotta tuo kallo on kääritty muoviin, jolloin äyriäiset eivät sitä ole pystyneet hajottamaan, ja siksi se nyt on löytynyt. Kuitenkin joskus pääkallo ei ole peräisin murhan uhrilta, vaan välillä noita ihmisen osia varastetaan haudoista tai ruumishuoneelta, ja niitä sitten käytetään ties missä toimituksissa. Noita kallovarkauksia sattuu aina välillä, ja joskus epäillään noiden ruumiinosien menevän johonkin laittomaan tutkimukseen, kuten kasvojen rakentajille, jotka tekevät jäljennöksiä kuuluisien ihmisten kasvoista, ja jos tuon kallon hankintaan ei olla pyydetty lupaa, niin silloin kyseessä on ruumiin ryöstöksi kutsuttu rikos, josta seuraa jonkinlainen vankeusrangaistus tai jokin muu laitos

Ennenaikaan eli 1800-luvulla hautausmailta varastettiin paljon ruumiita, koska lääketieteen opiskelijat tarvitsivat harjoitusruumiita, kun he harjoittelivat leikkauksia. Ja niitä sitten haettiin sekä ruumishuoneelta että patologian laitokselta. Tietenkin tuo oli kiellettyä, mutta kuten tiedämme, niin tämä maailma on eläviä varten, ja esimerkiksi 1800-luvun suurina nälkävuosina pappien oli pakko myydä ruumiita, koska heildän seurakunnillaan ei ollut muuten rahaa talojen korjauksiin, ja joskus taas henkilö maksoi hautajaisensa lahjoittamalla ruumiinsa tieteelle.  Samoin antropologit yrittivät kuuluisien filosofien ja tiedemiesten kalloja tutkimalla päästä heidän sukujensa jäljille, ja tämän takia esimerkiksi kuuluisa filosofi René Descartes (1596-1650) menetti kallonsa 1600-luvun antropologeille, kun hän 1650 kuoli ilmeisesti myrkytettynä. Tuon kallon avulla ajattelivat kuninkaan miehet sitten jäljittää tuon filosofin sukulaisia ja varastaa heidän lapsensa, sekä kasvattaa näistä nuorista uusia Descarteseja.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Stereotyyppinen tutkija ja muita ehkä hyvinkin vaarallisia ennakkokäsityksiä

Western-taipaani

Stereotypia tarkoittaa sitä, että ihmisillä on tietty ennakkonäkemys jostakin ihmisryhmästä, ja tuo stereotypia saattaa olla hyvinkin vaarallinen, koska se ikää kuin sokaisee ihmisen luulemaan asioita, jotka eivät ole mitenkään erityisen todenmukaisia. Yksi ammattiryhmistä mihin ihmiset kohdistavat stereotypioita ovat poliisit ja erilaiset tutkijat, jotka kuvataan puku päällä työtään tekeviksi henkilöiksi, jotka ajelevat autoilla ympäriinsä, ja puhuvat johonkin mikrofoniin.

Tuo stereotypia on tuominnut miljoonia rikollisia vankilaan, kun he eivät osaa varoa esimerkiksi farkkuja käyttävää miestä. "Pukumies-stereotypioita" ruokitaan erilaisilla poliisisarjoilla, joissa poliisimiehet tekevät työtään puvuissa, lukuunottamatta sankaria joka tietenkin pukeutuu hiukan vapaammin tehdessään työtään. Toki noiden stereotypioiden luomisesta vastaa tietenkin Hollywood sekä poliisi, joka antaa näin kuvan siitä, että kaikki poliisit käyttävät pukua sekä solmiota, ja esittävät kiltisti virkamerkin käydessään haastattelemaan jotain ihmistä.

Syy miksi poliisisarjoissa käytetään niin paljon pukua, on se että rikollisten on näin vaikeaa mieltää poliisia muuksi kuin pukua käyttäväksi mieheksi, joka omistaa auton, ja ajaa työmatkat sekä omat keikkansa autolla, missä on varastoituna parin vuoden hanpurilaispapererit. Tuollainen stereotypia mikä koskee tiettyjen ihmis- tai eläinryhmiä on erittäin vaarallinen, koska se altistaa ihmisen erittäin vaaralliselle ennakkokäsitykselle, mikä voi viedä hänen henkensä. Kun tuota ajattelutapaa sovelletaan esimerkiksi eläintieteisiin, niin silloin saattaa tulla eteen itku. Jos puhutaan esimerkiksi siitä, että rantakäärme on jotenkin myrkytön, niin monet vetävät sitten sellaisen induktiopäätelmän, että kaikki käärmeet, joilla on niskassaan kuvio ovat jotenkin myrkyttömiä. On olemassa käärme, jolla on joskus sama niskakuvio kuin rantakäärmeellä, mutta sen väri on punainen.

Tuota käärmettä kutsutaan taipaaniksi, ja sen myrkky on niin voimakasta, että se surmaisi yli 100 ihmistä yhdellä pistolla. Tästä voidaan sanoa, että jos henkilö näkee jonkun käärmeen Suomessa  niin se voi olla vaaraton, kuitenkin saman näköinen käärme jossain muualla päin maailmaa voi olla tappavan vaarallinen. Mutta jostain syystä taipaanin mustaa värimuunnosta ei näytetä useinkaan televisiossa. Kyy käärmeissä on muuten sama juttu, eli kun ihminen Suomessa kohtaa kyykäärmeen, niin se on melko vaaraton, mutta esimerkiksi Intiassa ja Pakistanissa meidän kotimaisen kyymme sukulainen Efa eli Pyramidikyy surmaa vuosittain 72000 ihmistä, joten eräässä kirjassa oli sellainen murha, missä henkilö surmasi toverinsa efan myrkyllä antamalla sitä uhrilleen injektioruiskulla lypsettyään sitä ensin tuosta käärmeestä.

Siinä hän houkutteli uhrinsa Intiaan tekaistulla arpajaisvoitolla, ja lavasti murhan tuon kyykäärmeen pistoksi. Erityisesti on huomioitava sellainen asia, että sekä Efa että Taipaanit vaihtavat väriä lähes jokaisella nahanluonnilla. Tuon takia niiden kanssa pitää olla erittäin varovainen, koska tuo kuvio vaihtelee keltaisesta, mustaan, ja joskus taipaani voi muistuttaa erittäin paljon Boa-käärmeitä. Efalla on kuvissa useimmiten ketjumainen rengaskuvio selässään, mutta tuo kuvio voi olla myös sahalaita kuten kotimaisella kyyllä, ja ainoastaan pohjaväri on hiukan tummempi tai ruskeampi kuin meidän kyykäärmeillämme on, ja kyitä on erittäin vaikeaa erottaa toisistaan.

Noihin käärmeisiin kuuluu monia erittäin myrkyllisiä lajeja, joiden kuvio on hyvin paljon toistensa kaltainen, ja osa niistä erittää veritoksiineja jolloin myrkkytarhakäärmeiden myrkkyjen vastamyrkky ei niihin tehoa, ja osa kyistä antaa niin tuskallisen pistoksen, että vastamyrkkyä ei tuolloin voi itse ottaa. Efan pisto on tuskaton, ja sitä tuskin huomaa, joten tähän juuri perustuu tuon 45 cm pituiseksi kasvavan käärmeen vaarallisuus. Tässä kauhuskenaariossa henkilö ei ehkä huomaa Efan eli pyramidikyyn pistäneen häntä, ja menehtyy siksi suhteellisen nopeasti, vaikka vastamyrkkyä olisi saatavilla-

Tähän samaan kategoriaan kuuluu sellainen stereotyyppinen näkemys, että esimerkiksi MC-kerholaiset käyttäisivät aina niitä kuuluisia liivejään, ja tuo näkemys sitten on aiheuttanut sen, että joidenkin pientalojen naapuriin muuttaa tuollainen moottorikerho, joka perustaa sinne sitten oman kerhotilansa. Tuollainen stereotyyppinen näkemys kertoo siitä, että ihmisillä on jotenkin taipumus uskoa esimerkiksi sitä, että MC-kerho käyttää omaa nimeään tehdessään asuntokauppoja. Eli itse en usko että kukaan hienostoalueella asuva henkilö sitten oikeasti haluaa myydä noille "mopomiehille" toimitilaa, jos he tietävät keitä siihen oikeasti muuttaa, eli niin hurja maine joillakin MC-kerhoilla on. Mutta jos jatketaan poliisisarjojen luomista stereotypioista, niin niissä esimerkiksi esitetään sellainen näkemys asioista, että poliisimies toimii yksin jutuissaan.

Todellisuudessa tuo näkemys on täysin väärä, eikä tutkija voi oikeasti esittää mitään tekaistuja todisteita, koska hänen pitää samalla osoittaa tutkimuksellisuus eli esimerkiksi aseen tai muun esineen löytöpaikka pitää erittäin tarkasti dokumentoida niin, että tuomari voi sekä esineen että löytöpaikan hyväksyä todisteisiin. Myöskään poliisipäällikön lahjomisella ei sinänsä ole merkitystä, koska jutun tuomarit sitten hyväksyvät tai hylkäävät todisteita. Mutta he eivät kuitenkaan tee sitä koskaan yksin, vaan näiden henkilöiden pitää aina tehdä asiasta raportti, ja kertoa kaikelle kansalle, miksi todiste on hyväksytty tai hylätty. Ja muistakaa että tuomari ei yksin lue tuomioita, vaan myös tarkastuskollegio tekee siitä omat päätelmänsä, joten missään tapauksessa ei kukaan saa kuvitella, että tuomareita lahjomalla selviää rikoksista.

pseudotiedetta.blogspot.fi