Sosiaalinen media on ase osaajien käsissä

Sosiaalinen media on ase, jota voidaan käyttää ihmisten huijaamiseen. Sen avulla voidaan kalastella mitä hyvänsä tietoja esimerkiksi valeprofiileita käyttäen, ja kaikki luulevat että tämä on sosiaalisen median ainoa käyttötarkoitus, jos puhutaan sen hyödyntämisestä asevoimien taholta. Kuitenkin sosiaalisen median avulla voidaan ihminen jäljittää mihin tahansa osaa maailmassa, ja sitten hänen peräänsä lähetään esimerkiksi Predator-lennokki eliminoimaan häntä, jos hänet sitten on määrätty ammuttavaksi. Tuo lennokki voidaan tietenkin varustaa sellaisilla suuntimolaitteilla, millä se kykenee sitten paikantamaan minkä hyvänsä puhelimen maailmasta, ja kohdentamaan siihen tulitusta, joten se lienee sitten sellainen moderni versio teemasta "kuin salama kirkkaalta taivaalta".


Sosiaalisen median avulla voidaan kalastella myös muuta tietoa, kuten sitä että mistä vaikka Syyriassa toimiva terroristi on saanut haltuunsa SIM-kortin, jonka avulla hän pitää yllä jotain ISIS:in kotisivuja? Tai ehkä hän haluaa jakaa tietoja siitä, millaisia palvelimia hän käyttää, ja silloin tietenkin se millaisia päivityksiä tuo palvelin lataa, jotta niiden sijoituspaikka voidaan peilata jostain NSA: päämajasta. Sen jälkeen tuohon kohtaan suunnataan täsmä-ase, millä nuo palvelimet sekä niiden käyttöhenkilökunta tuhotaan. Toisaalta jos henkilöllä on käytössään SIM-kortti sekä puhelin, niin silloin tietenkin hänen peilaamisensa maastosta on helppoa, mikäli peilaajalla on käytössään puhelimen SIM-kortin tunnistetiedot, joiden avulla hän voi kohdentaa sätelyn lähteeseen hakeutuvia ohjuksia tuohon kohteeseen, missä puhelin sijaitsee.


Eli tällä tavoin sosiaalinen media on muokannut sitä, mitä kutsumme avoimuudeksi. On paljon ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi Facebookissa julkistetaan paljon asioita, jotka eivät niissä esiityviä ihmisiä mairittele. Sosiaalisessa mediassa julkaistuista kuvista voidaan paikallistaa kuka hyvänsä ihminen melko tarkasti. Samoin ihmisen tarkkailu Facebookin avulla on melko helppoa, jos toinen ei omaa ollenkaan mitään rajoituksia sen suhteen, mitä he nettiin laittavat. Sosiaaliseen mediaan lipsahtaa aina välillä kuvia, mitkä eivät varmaan jotain kuvassa olevista ihmistä ainakaan mairittele. Mutta samalla se tarjoaa välineen, millä voidaan hankkia tietoja esimekiksi tulevista mielenosoituksista, jolloin poliisi voi suunnata resurssejaan noille alueille.


Samoin esimerkiksi poliisi tai asevoimat kykenevät kylvämään eripuraa esimerkiksi islamistien riveihin väittämällä, että osa noista terroristeista olisi vaikkapa Ranskan tiedustelun agentteja, tai että osa noista islamisteista käyttäisi salaa alkoholia tai olisi tehnyt sopimuksen syyttäjien kanssa pääsystä kotimaahan. Kun puhutaan siitä, millainen ase sosiaalinen media oikeastaan on, niin silloin tietenkin tarkoitetaan sitä, että kyseistä välinettä voidaan käyttää niinkin, että johonkin bileisiin tilataan huumekauppias, ja sitten poliisi tekee sinne ratsian. Tai sitten turhan paljon käytetyn SIM-kortin tai WLAN-yhteyden sijainti voidaan peilata TCP/IP-protokollan kuittaamis-ominaisuutta hyödyntäen.


Eli TCP/IP-protokolla toimii Internetissä niin, että kun tietokone lähettää jonkun viestin tai datapaketin toiseen koneeseen TCP:n avulla, niin silloin tuo paketin vastaanottaja kuittaa saamansa datapaketit lähettämällä  IP-vastauksen tuolle palvelimelle tai isäntä-koneelle. Noita vastauspaketteja voidaan modifioida niin, että tiettyihin laitteisiin lähetettävät TCP-paketit pitävät sisällään tietynlaisen koodin, joka saa tuon vastaavan koneen erottumaan paremmin NSA:n ELINT-satelliittien valvonnassa, ja sitten tuo NSA:n satelliitin ilmoittama kohta vain siirretään karttapohjalle, jolloin valokuvatiedustelusatelliitti saa suunnattua kameransa sekä laser-osoittimen tuohon kohteeseen, jonka jälkeen sinne suunnataan isku, mikä tuhoaa noita palvelimia hyvin tehokkaasti. Tuon toiminnan onnistumisen edellytyksenä on kuitenkin se, että tuo palvelin voidaan paikantaa tehokkaasti.

https://vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi/

Seinillä korvat on... aina kannattaa miettiä sitä, mitä puhuu muiden kuullen

Kun puhutaan siitä, että seinillä on korvat, niin yleensä luullaan sen tarkoittavan esimerkiksi diktatuureja, joissa ihmisiä valvotaan kaiken aikaa. Mutta näin ei kuitenkaan ole asia, vaan tietyissä museoissa sekä muissa vastaavissa paikoissa on valvontalaitteita, joilla valvotaan sitä, mitä henkilöt puhuvat esimerkiksi noissa näyttelyissä esitetyistä asioista. Kun etsitään yhteiskunnallisiin riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä, niin silloin heidän asenteensa rikollisuuteen on oltava myönteinen.

Tämän takia vaikkapa "Tom of Finland"-näyttelyyn tai vastaavia asioita käsitteleviä elokuvia esittäviin teattereihin voidaan asentaa valonvahvistimella varustettuja kameroita sekä suuntamikrofoneja, joiden avulla saadaan selville, että rupeaako joku sitten siellä käymään kuumana, ja kertomaan asioita, joiden takia hänet sitten voidaan vaikka toimittaa psykiatriseen hoitoon tai ainakin aselupa laittaa uudelleen harkintaan. Näet vihapuheet varmasti voidaan tulkita kyvyttömyydeksi kantaa asetta, ja en usko että puolustusvoimat kovin myönteisesti suhtautuu ajatukseen siitä, että joku kaheli ampuu vaikka ohjuksen venäläistä tai jotain muuta Suomenlahdella kulkevaa alusta vastaan.

Jos puhutaan sellaisesta henkilöstä, joka hautoo väkivallan tekoja jotain ihmisryhmää kohtaan, niin toki hän varmasti osoittaa sen myös puheillaan, ja toki hän myös puolustaa omia ajatuksiaan esimerkiksi sillä, että kyseinen henkilö suhtautuu myönteisesti esimerkiksi holokaustiin tai muuten käyttäytyy sellaisella tavalla, mikä ei ole soveliasta henkilölle, jolta odotetaan aikuista asennetta elämään. Kun puhutaan esimerkiksi elokuvasta "Schindlerin lista", niin siinä kerrottiin asioista, jotka eivät välttämättä imartele yhtään ketään.

Eli vaikka pääasiallisesti juutalaisten murhaaminen oli saksalaisten SS-miesten tai heidän johdossaan olevien miehitetyistä maista värvättyjen apuosastojen työtä, niin kuitenkin on tapauksia, jotka eivät myöskään juutalaisia mairittele. Tällä viittaan muutamiin tapauksiin, joissa juutalaisyhteisön johtaja on pelastaakseen omiaan lähettänyt muita kaasukammioon. Tämä ei nyt varsinaisesti tule tuossa elokuvassa ilmi, mutta sitä on muutamissa tutkielmissa käsitelty.

Samoin ennen Toista Maailmansotaa ei kovin moni valtio tarjonnut juutalaisille pääsyä maahansa, koska nämä eivät täyttäneet poliittisen pakolaisen statusta. Samoin myös muita kuin juutalaisia tapettiin tuon mielettömän väkivallan yhteydessä, eli juutalaisiksi merkittiin myös pidätettyjä henkilöitä, joiden epäiltiin harjoittaneen tuotanto- tai muuta sabotaashia, ja esimerkiksi sosialistien surmaaminen oli helpompaa, kun heidät merkittiin kuolemaantuomittujen listoille juutalaisina.

Mutta kuten sanoin, niin noissa elokuvanäytännöissä oli joillakin henkilöillä kuulemma ollut sellainen asenne, että koko elokuva on asia, jota ei pitänyt esittää ollenkaan. Ja joidenkin tietojen mukaan jotkut noista huutajista esiintyivät virkamiehinä, ja tätä on ilmeisesti tapahtunut myös Suomessa. Muta kun puhutaan esimerkiksi noiden henkilöiden suhtautumisesta tuohon maailmanhistorian törkeimpiin kuuluvaan rikokseen, jossa natsivaltion totalitaristinen johto järjestelmällisesti surmasi vihollisinaan pitämiään henkilöitä, joiden ainoa rikos oli se, että he sattuivat puhumaan poliittisia johtajiaan vastaan on sinänsä totta.

Eli saksan viranomaiset surmasivat noilla kammottavilla leireillään noin kuusi miljoonaa aseetonta henkilöä ikään, uskontoon sekä sukupuoleen katsomatta. Tuon rikoksen kiistäminen tai ihannoiminen on sellainen teko, jota en aivan täysin ymmärrä. Sitä myös Suomen lehdistö aina on toistellut, mutta samaan aikaan esimerkiksi meidän kansallisen päivälehtemme eli Helsingin Sanomien sivuilla kirjoitteli tuolloin henkilö, jonka mielestä ihmisten surmaaminen siksi, että he eivät häntä miellytä oli oikein. Tuo kirjoitus julkaistiin useita kertoja, ja sama linja on välillä ilmaantunut joihinkin muihin sanomalehtikirjoituksiin.

Kyseinen kirjoitustyyli on siitä erittäin ikävää luettavaa, että siinä esimerkiksi esitetään joukko skinheadeja viranomaisen veroisina henkilöinä, ja myös osoitetaan sitä omaa harkintakykyä uhkailemalla muita henkilöitä väkivallalla, ja vihjattiin siitä, että esimerkiksi monilla virkamiehillä on sellainen tapa, että maamme putkissa sitten tehdään niille "toisin ajatteleville" henkilöille selväksi, että mikä on maamme poliisien todellinen kanta asioihin. Eli melkolailla tyylikästä on sanoa suoraan, että jokainen joka ei alistu ääriryhmien uhkailuun tullaan mukiloimaan. Ja vielä virtaviivaisempi malli tästä toiminnasta on tehdä se puolustusvoimien antaman esimiesaseman turvin. Siinä vasta tutkijan naama venähtää, kun eteen saapuu kaveri, jonka hampaat ovat irronneet ja jokainen sormi katkennut, kun hän on "kaatunut rapuissa". Siinä varmasti ei ole kovin helppoa päätellä ketä uskotaan, jos siinä joku rupeaa väittämään, että toinen on joutunut onnettomuuteen.

Tutkijan tehtävä poliisissa tai puolustusvoimissa on tutkia rikoksia eikä hänellä ole mahdollisuutta muuten kuin tutkimuksen kautta päättää, että viedäänkö juttu oikeuteen. Ja toisaalta tuon päätöksen tekee varsinaisesti syttäjäviranomainen, joka myös tutkii ainakin poliisin tekemiä rikoksia. Armeijassakaan ei varsinaisesti mitä hyvänsä saa tehdä, ja vaikka armeijassa tapahtuneet rikokset ovat puolustusvoimien tutkintapiiriin kuuluvia asioita, niin toki pääesikunnan valvontaosasto päättää näissä tapauksissa sen, että nostetaanko noista asioista syyte.
pseudotiedetta.blogspot.fi