Joskus tulevaisuudessa ihmiskunta voi hyödyntää 100% Auringon energiasta

Maapallo satelliitista kuvattuna
(Kuva ESA (Airbus))

Kun ajatellaan esimerkiksi SETI (Search For Extraterrestrial Intelligence) ohjelman määrittelemää supersivilisaatiosta, eli tuossa määritelmässä sivilisaation taso määritellään sen mukaan, miten monta prosenttia keskustähden energiasta tuo älyllinen olio kykenisi hyödyntämään. Supersivilisation määritelmä olisi silloin se, että sivilisaatio kykenisi tuottamaan 70-80% keskustähden tuottamasta energiasta. Tuo määrä saattaa vaikuttaa hyvin suurelta, mutta itse olen sitä mieltä, että ehkä tulevaisuudessa voimme hyödyntää oman aurinkomme tai jonkun muun aurinkokunnan keskustähden kehittämää energiaa 100 % hyötysuhteella. Mutta se miten tuon tempun teemme ei ole mitenkään erityisen vaikea tai monimutkainen. Riittää että aurinkokunnan keskusaurinko peitetään aurinkopaneeleista valmistetulla pallolla, ja sitten tuon pallon avulla kerätään sen kaikki säteilyenergia talteen.


Tuollainen jättimäinen  pallo voidaan valmistaa ohuista alkuaine piistä valmistetuista paneeleista, jotka valmistetaan avaruudessa, ja tuon "energiapallon" valmistamiseen tarvitaan vain miljoonia tai miljardeja avaruusaluksia, jotka sitten työntävät nämä piistä tehdyt paneelit toisiaan vasten, ja tuolloin voidaan luoda sellainen energiapallo, mikä sulkee kokonaan aurinkokunnan keskustähden sisäänsä. Jos puhutaan aurinkokunnasta, niin silloin tietenkin kaikki elämä siellä päättyy, kun planeetat eivät enää saa valoa, mutta jos tässä sitten mietitään sitä, millainen olisi ihanteellinen paikka tuollaisen valtavan keräimen valmistamiseen, niin silloin tietenkin voidaan ajatella sellaista tilannetta, että ihmiskunta on matkustanut avaruudessa miljoonia vuosia, ja saavuttaa sitten sellaisen aurinkokunnan, missä on kaksoistähti, jonka osapuolet muodostavat epäsuhtaisen parin.


Eli varsinainen keskustähti voisi olla Auringon kaltainen G2-spektriluokan tähti, ja verraten kaukana siitä olisi punainen M5 spektriluokan kääpiötähti, joka voisi olla sellainen että sillä ei olisi omia planeettoja tai ne eivät olisi asuttavaksi kelpaavia. Tuo kääpiötähti kiertäisi sitten sellaisen etäisyyden päässä keskustähdestä, että sen etäisyys olisi hiukan kauempana kuin Pluton etäisyys Auringosta, jolloin molemmilla tähdillä tietenkin voisi olla omat planeettajärjestelmänsä. Ja toki myös punainen kääpiötähti voi toimia "otollisena jupiterina", mikä tarkoittaa sellaisella etäisyydellä keskustähdestä sijaitsevaa massiivista kappaletta, että se asemoi planeetat oikeille radoille keskustähden ympärille, jotta jonkun planeetan ilmasto olisi sellainen, että siellä olisi sellaiset olosuhteet, että ihminen voisi siellä elää.


Tällaisessa tähtijärjestelmässä, missä punainen kääpiötähti olisi toisena osapuolena voitaisiin tehdä niin, että tuo punainen kääpiötähti ympäröidään energiapallolla, ja sitten siitä lähetetään energiaa tuohon kuvitteelliseen siirtokuntaan radiomasereiden avulla, jotka voivat sitten mahdollistaa myös viestien lähettämisen Maahan. Tuollaisen kuvitteellisen energiapallon avulla voidaan sitten lähettää sähkövirtaa johonkin tukikohtaan, ja tuo energian siirto olisi varmasti hyvin näyttävä prosessi, ja se muistuttaisi hiukan kvasaareista lähtevää hiukkas-suihkua.


Tällaisen valtavan energiapallon valmistaminen on sellainen prosessi, että siihen ihmiskunta ei varmaan ainakaan lähitulevaisuudessa ryhdy, ja tuollaisen keräimen haittapuoli on siinä, että jos tuo Aurinko peitetään, niin silloin tietenkin elämä myös Maapallolla päättyy. Ja tietenkin sen toteuttaminen vaatii valtavan määrän piitä, josta sitten avaruudessa voidaan valmistaa erittäin ohuita paneeleita, joihin kiinnitetään sitten avaruusalus, joka työntää nuo paneelit toisiaan vasten. Tuolloin keskustähti sitten peittyy noiden miljardien alusten työntäessä noita piin kappaleita toisiaan vasten, ja tämä mielikuvituksen luoma valtava rakennelma muistuttaa sitten jättimäistä  jalkapalloa. Meillä ihmiskunnalla saattaa olla jo teoreettinen valmius tuollaisen keräimen valmistamiseen, mutta se että käytettävä teknologia olisi toteutettava niin valtavassa mittakaavassa varmaan estää tehokkaasti tällaisen projektin toteuttamisen.


Olen jostain lukenut, että joku kirjailija tai tiedemies olisi esittänyt ajatuksen siitä, että kun aurinko muuttuu punaiseksi jättiläis-tähdeksi, niin silloin voidaan auringon säteilyä himmentää Auringon ja Maan väliin asennettavalla valtavalla mylarista valmistetulla himmentimellä, jonka koko olisi sama kuin Maapallon, mutta paksuus vain muutamien atomien luokkaa. Se mistä tuon jutun luin taisi olla joku jonkun  Asimovin kirjan kaltainen opus, jossa maassa eletään viimeisiä aikoja, ja ehkä se kirjoitelma sitten oli novelli, kun en sitä sitten löytänyt netistä.


Mutta tuo kirja päättyi todella tyylikkäästi, ja Maapallo pelastuu tuon himmentimen ansiosta, joka sitten estää paisuvan tähden polttamasta planeettamme pintaa. Ja sitten tietenkin tuo laajeneminen päättyy, ja ihmiskunta jatkaa elämäänsä omassa maailmassaan. Eli tuo himmennin olisi yksi vaihtoehto miten sivilisaatio voisi toimia, jos sen aurinko alkaa muuttua punaiseksi jättiläiseksi tai sitten tämä hypoteettinen olio voisi sitten muuttaa elämään planeetan pinnan alle. Ja ehkä me ihmiset teemme näin, kun Aurinko kuluttaa loppuun vetyvarannot, ja muuttuu punaiseksi jättiläiseksi, tai ehkä me sitten muutamme toiseen aurinkokuntaan asumaan.

https://marxjatalous.blogspot.fi/

Kurt Vonnegutin "Gálapagos" kuvaa hienosti evoluutiota, jonka tulos on ehkä alien, jota ei tunnista samaksi lajiksi, kuin mitä alussa saapui syrjäiselle paikalle.

Onko tämä se, mitä Vonnegut
kirjassaan Gálapagos kuvaa?

Päivän kirja-arvostelu koskee kirjaa, josta olen hiukan tässä sitten puhunut. Aiheena on Kurt Vonnegutin Galápagos, jossa ihminen ikään kuin muuttuu humanoidiksi itselleen. Tuo kirja jossa ihmisen munasolut ikään kuin tuhoutuvat erään bakteerin ansiosta on henkeäsalpaava kuvaus siitä, mitä voi tapahtua, jos evoluutio on suotuisa. Kun puhutaan noista kaukaisista saarista, niin esimerkiksi muutamat evoluutioteoreetikot ovat verranneet niitä kosmokseen, ja ikään he ovat ikään kuin leikiteleet ajatuksella siitä, mitä tapahtuisi jos ihmiskunta tai ryhmä ihmisiä sitten joskus jäisi ikään kuin loukkuun tuollaiselle autiolle saarelle, jossa heidän ympärillään on vain vettä. Mietittäessä evoluutiota sekä sitä, millainen olisi tuo rotu, mikä eläisi veden ympäröimällä saarella, niin silloin tietenkin kävisi kuten Vonnegutin kirjassa kävi. Eli evoluutio suosisi olentoja, joilla olisi pitkänomainen kallonmuoto ja pienemmät aivot kuin ihmisellä.

Se ei tarkoita sitä, että noilla olennoilla ei aivoja olisi, vaan ne olisivat ikään kuin valuneet alaspäin, eli niistä olisi tullut osa noiden olentojen selkäydintä, koska jos joku kala sitten käy noiden olentojen päähän kiinni, niin heidän aivonsa eivät vaurioituisi. Tuolloin näiden olentojen vartalo kestäisi silloin iskuja paremmin, ja syy siihen miksi kirjoitan noista saarelle jääneistä ihmisistä ”olentoina”, on se, että he olisivat täysin vieraita sille olennolle, mitä he olivat olleet ennen jäämistään loukkuun tuohon saareen.

Kun mietitään tuota kuvitteellista tilannetta siltä kannalta, että Gálapagoksen tilalla olisi esimerkiksi universumi, niin silloin tietenkin meidän pitää lähteä siitä olettamuksesta, että joku avaruusalus jättää olioita jollekin planeetalle. Syyn tähän jättämiseen voi jokainen itse keksiä, ja jos tuo oliokanta sitten alkaa kasvaa, niin ensin tapahtuisi sellainen asia, että heidän olisi otettava ikään kuin etäisyyttä tuohon alukseen, millä he olivat laskeutuneet tälle planeetalle.

Tällä tarkoitan sitä, että toki heillä olisi käytössään kaikki mahdolliset tiedot siitä, miten joku asia tai esine tehdään, mutta tietenkin heidän olisi varmistettava hengissä säilymisensä aluksen tuhoutumisen varalta. Eli heillä voisi olla ikään kuin kivikautinen vaihe edessään, ennen kuin nuo olennot sitten loisivat industrialismin, jonka turvin he voisivat kehittää uutta kulttuuria. Varsinkin jos kyseessä olisivat jotkut pakolaiset, niin tietenkään heidän ei kannattaisi silloin kovin paljoa herättää huomiota, koska jos jossain sitten käy niin, että heihin vihamielisesti suhtautuva taho löytäisi heidät, niin silloin voisi edessä olla taistelu. Tuolloin setlementti sitten varmasti pitäisi vähän aikaa matalaa profiilia, jotta sitä ei tuhottaisi. Ja vasta kun se olisi tarpeeksi vahva, ja siirtänyt kehityksen vankalle pohjalle, niin silloin se alkaisi rakentaa tehokkaampia välineitä.

Eli kun puhutaan siitä, miten tuo Tyynenmeren saaristo liittyy avaruusmatkailuun, niin jos ajatellaan esimerkiksi Pääsiäissaaren ja Mikronesian välistä kaupan sekä kulttuurin vaihtoa, niin todellisuudessa Mikronesia olisi voinut Pääsiäissaarelta katsottuna olla vaikka Kuussa, ja vaikka joku pääsiäissaarelainen olisi Mikronesiassa käydessään maininnut tuon saaren nimeltä, niin tuskin sitä aivan heti edes oltaisi löydetty. Kun mietitään mikronesialaisten matkaa  Pääsiäissaarelle, eli Rapa Nui saattaa tietenkin olla nykyään joku matkailukohde, mutta kuitenkin tuolloin aikoinaan olisi mikronesialaisen kanoottimiehistön pitänyt hiukan tähdätä, jotta he ossuisivat tuohon saareen. Ja kun ajatellaan tuota kuvitteellista hunoidien siirtokuntaa jonain kosmisena Rapa Nui:na, niin tietenkin näiden olentojen populaation pitää olla mahdollisimman suuri, jotta heidän geneettinen perimänsä ei alkaisi degeneroitua.

Kun ajatellaan asiaa noiden Maapallon Rapa Nui:laisten kannalta, niin heillä oli kaikkea sitä, mitä ihminen saattoi toivoa. Eli he olivat suojassa keskellä aavaa merta, ja kukaan ei heitä tuolta saarelta sitten osannut etsiä, niin seurauksena oli geneettisen perimän rappeutuminen, mikä johti degeneraatioon. Saarella kuitenkin oli sellainen tapa, että heillä oli kaksi väestöryhmää ”pitkäkorvat” sekä ”lyhytkorvat”, jotka pidettiin erossa toisistaan. Ja joskus sitten kaksi näistä henkilöistä meni majaan, ja teki lapsen joka oli ikään kuin yli-ihminen heihin nähden. Tuo lapsi oli siis ikään kuin joku yli-ihminen, joka on luotu täydellisiä eugeniikan periaatteita noudattaen. Ja nämä kokeet varmaan olisi kielletty muuallakin kuin vain euroopassa.

Kyse on täydellisestä eugeniikan sekä tuohon tieteeseen kytketyn epähumaanin toimintamallin mukaisesta toiminnasta. Siinä luodaan ikään kuin yhteisöstään irrallaan oleva olento, joka voi käskyttää muita, miten häntä sattuu huvittamaan. Kuitenkin jos ajatellaan universumia, niin maapallo on ikään kuin kosminen Pääsiäissaari. Me ihmiskuntana saatamme olla onnellisia siitä, että me emme sijaitse galaksimme kirteishaarassa vaan itseasiassa kierteishaaran sivulla, missä on verraten vähän tähtiä. Ja ehkä siksi emme ole kokeneet humanoidien hyökkäystä. Mutta kuitenkin jos ajatellaan tuota tilannetta Tyynellämerellä, niin mieleeni tulee sellainen ajatus, että oliko Pääsiäissaaren kansa sitten osa ikään kuin jonkun psykopaatin palapeliä, missä hän jalosti ihmisiä pitämällä heitä eri saarilla, ja sitten parittamalla heitä ikään kuin kehittääkseen ihmisrotua. Tuo mielikuvituksen luoma henkilö olisi tässä mielikuvituksen luomassa skenaariossa ikään kuin leikkinyt eri populaatioilla , ja sitten kehittänyt ihmisrotua mieleisekseen. Tässä vaiheessa voisin herättää sellaisen kysymyksen, että oliko Tyyni valtameri ikään kuin jäänyt Jumalan selän taakse. Kysyn vain miten noiden paratiisisaarten asukkaista tuli sellaisia kuin he olivat tuolloin löytöretkien aikaan.

 Miksi nämä hyvin taitavat merenkävijät saattoivat jäädä seisomaan tuollaiselle kivikasalle, eivätkä he mitenkään sitten kuitenkaan huomanneet niitä muutoksia, mitä heidän yhteisössään tapahtui. Nuo henkilöt eivät enää sitten pitäneet yllä merenkulkutaitojaan, ja muutenkin heidän kulttuurinvaihtonsa muiden polynesialaisten kanssa romahti. Tuon takia alkoi käydä niin, että Rapa Nuin asukkaat alkoivat kuvitella olevansa ainoita ihmisiä Maan päällä, mikä sitten sai aikaan sellaisen asian, missä nuo kuninkaat alkoivat olla ikään kuin pitää itseään jumalina, mitä he eivät tarkkaan ottaen olleet. Pääsiäissaari josta äsken käytin tietoisesti nimeä Rapa Nui on poikinut muuten sellaisen rakastettavan teorian, missä sitten on käytetty kaiken maailman arkeologiaa  sekä muita enemmän tai vähemmän käsiteltyjä asioita kuten Dänikenin teorioiden kaltaisia asioita lähteenä.

Eli päivän salaliittoteoria sitten käsittelee taas UFO:ja, ja sellaista asiaa, että ehkä nuo ihmisten kuvailemat suippopäiset alienit ovat oikeasti olleet ihmisiä, jotka olisivat lähteneet joskus kauan sitten muille planeetoille, ja ehkä he sitten olisivat muuttuneet kuten tuossa kirjassa Gálapagos. Kuitenkin voidaan sanoa, että mitään kiistattomia todisteita näiden olentojen olemassaolosta ei ole. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että mikään ei tätä asiaa tietenkään myöskään estä. Tai sitten jos oikein pitkään mietitään, niin silloin voidaan ajatella, että ehkä tuon intian valtamerestä löydetyn kadonneen mantereen asukkaat olisivat voineet muuttua niiksi ”pieniksi valkeiksi miehiksi” tuollaisen Vonnegutin kirjan esittämän evoluution kautta.

kirjabloggaus.blogspot.fi