Polymerointitekniikan parhaita saavutuksia voisi olla valtava laser eli apokalyptinen sinko, jota voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin

Kuva I

Rakenteiden polymerointi tarkoittaa sitä, että valmiista komponenteista voidaan rakentaa valtavia kokonaisuuksia. Ja tämä tarkoittaa sitä, että myös valtavia laser-laitteistoja voidaan lähettää kiertoradalle osina. Nuo jopa terawattiluokan laser-laitteet voivat olla satojen kilometrien pituisia, ja niiden rakenne muistuttaa enemmänkin bakteeriketjuita, jotka kootaan avaruudessa telakoimalla inhimillisen kokoisia laserlaitteita toisiinsa. Eli tässä rakenteessa sitten jäljitellään luonnossa eläviä leviä tai bakteereja, jotka voivat muodostaa jopa kilometrien pituisia ketjuita, kuten sinilevät tekevät esimerkiksi itämeressä.

Nämä laitteet voivat olla sellaisia, että niiden energiantuottoa voidaan säätää erittäin tarkasti, ja jokainen noista moduuleista voisi olla itsenäisesti toimiva laser, joka tarkoittaa sitä, että vain toisessa ketjun päässä pitää olla täysin heijastava peili, jonka avulla tuo laserketju saadaan toimimaan kuin se olisi yksi valtavan suuri laser. Tuon laitteen rakentaminen voisi olla sikäli järkevää, että se ei olisi vain yhtä käyttötarkoitusta varten olemassa, vaan sitä voidaan käyttää vauhdittamaan avaruusalusta, mittaamaan etäisyyksiä, analysoimaan vieraiden planeettojen kemiaa sekä kommunikaatioon aurinkokunnan laidalla olevien tutkimusasemien kanssa.

Ja tuo väline voisi joskus tietenkin toimia laserkäyttöisen avaruusaluksen vauhdittajana, mutta toki sillä voisi olla muitakin käyttötarkoituksia kuin pelkkä alusten ampuminen Proxima Centauriin. Tuollainen valtava laser voisi suorittaa tarkkuusmittauksia erittäin suurella etäisyydellä, sekä ehkä pelastaa joskus Maapallon, jos planeettaamme uhkaa esimerkiksi meteoriitti. Eli jos meteoriittiin suunnataan terawatin teho, niin silloin se tuhoutuu välittömästi.

Tuo laser voidaan valmistaa kooltaan parikymmenmetrisistä lasereista, joista jokainen saa voimansa aurinkopaneeleista. Toki valtavan laserin kokoaminen vaatisi valtavan määrän noita elementtejä, mutta moduulirakenne tekee mahdolliseksi sen, että nuo elementit voivat irrota toisistaan, jos ne ainoastaan telakoidaan toisiinsa. Ja tuolloin noita lasereita voidaan käyttää yhdessä vain, kun siihen on tarvetta, jolloin noita lasermoduleja voidaan käyttää muuhunkin toimintaan kuin vain yhden valtavan tehokkaan laserin rakentamiseen.

Tarvetta tuollaisen supertehokkaan instrumentin käyttöön on silloin, kun mittauksia halutaaan tehdä tähtien välisten etäisyyksien päässä oleviin kohteisiin. Eli käytännössä kun tehdään mittauksia esimerkiksi Alfa Centaurin ja Maan välisen tarkan etäisyyden määrittämiseksi, sekä tuon muutoksen mittaamiseksi, tai ammutaan avaruusaluksia tuonne lähimpään tähteen. Meteoriitin tai asteroidin tuhoamiseen riittää se, että lasersatelliittiryhmä suuntaa säteensä samaan kohtaan tuhoten tuon kappaleen välittömästi. Jos nuo laserlaiteet taas toimivat yhtenä, niin niihin voidaan kytkeä ydinreaktori, jotta välineen vaatima valtava teho voidaan tuottaa silloin, jos  kyseinen väline sijoitetaan erittäin kauaksi Maasta Neptunusta kiertävälle radalle, jotta väärin suunnattu sädekimppu  ei aiheuttaisi valtavaa tuhoa maan päällä.

Mutta samalla mieleeni tuli sellainen ajatus, että tuollaista laseria käytetään sota-aseena. Eli Maan ja Kuun välissä olevaan langrangen pisteeseen sijoitettu terawattiluokan laser voisi tehokkaasti tuhota minkä hyvänsä kohteen maan päältä, ja sen avulla voisi maata hallita pelolla. Tuolla verraten kaukana oleva laser olisi immuuni maasta ammuttaville ABM ja ASAT-välineille, joten sen avulla voidaan luoda se dystopinen painajainen, jossa kiertoradalle sijoitettujen laserien avulla joku sekopää ryhtyy johtamaan maailmaa.

kimmonsivu.blogspot.fi

Neroutta vai hulluutta, eli onko aina kaikki tiedemiesten ideoimat välineet pakko toteuttaa?

Salamat välähtävät veden pinnassa
fuusiokokeiden yhteydessä
Kuva I

Kun jatketaan mietintää siitä, että mikä on neroutta ja mikä taas on hulluutta, niin toki on olemassa erittäin paljon asioita, joita ei ehkä pitäisi tehdä. Kun mietitään esimerkiksi tilannetta, jossa maailman tiedemiehet rakentavat Tsar-Bomban kaltaisia välineitä, niin silloin aina sanotaan, että tuollainen tekniikka palvelee vain sotaa, ja että sillä voidaan luoda vain tuhoa sekä murhetta. Kuitenkin unohdetaan se, että tuollainen supervoimakas atomipommi voi jossain vaiheessa pelastaa ihmiskunnan, jos sillä ammutaan kohti tulevaa komeettaa, jonka tuo räjähde sitten höyrystää valtavassa kuumuudessa. Eli kuten tiedämme, niin avaruudessa ei synny paine-iskua, vaan siellä laajeneva tulipallo aiheuttaa pääsääntöisesti kaiken tuhon.

Mutta kuten tiedämme, niin kaikkia mitä tiedemiehet kehittelevät ei tarvitse kokeilla ainakaan Maapallon kaasukehässä. Fuusiokokeissa käytettyjen välineiden ongelma on juuri tässä, nimittäin koereaktorien antama energian sykäys on usein valtavan voimakas, jos pitäisi rakentaa fuusioreaktori, joka pitää fuusiota yllä spontaanisti. Spontaani fuusio tarkoittaa tilannetta, jossa reaktio jatkuu ilman tarvetta sille, että fuusiorektoriin tuodaan ulkoapäin energiaa.

Eli toisin sanoen sen voimantuotto olisi suurempi kuin siihen viety energia. Ja fuusiossa vapautuu todella paljon energiaa verrattuna fissioon, ja jos tuo reaktori "karkaa käsistä", niin silloin tuloksena on vetypommiräjähdys, jonka teho voi olla jopa satoja megatonneja, Uuden sukupolven reaktoreissa polttoaineen syötöllä säädetään tuon fuusioreaktorin tehoa, ja ongelma on siinä, että jos tuohon reaktoriin tuodaan liikaa polttoainetta, niin tuloksena on erittäin voimakas räjähdys. Siksi fuusioreaktorin rakentaminen on niin vaikeaa, koska jos se karkaa käsistä, niin silloin tuho saattaa olla totaalista.

Tämän takia koereaktoreihin tuodaan polttoainetta ainostaan pienissä lasikuulissa, joihin kohdistetaan voimakkaita laser-säteitä täysin symmetrisesti, jotta saadaan aikaan "välähdys" eli muutaman deuterium-ja tritium-atomin yhtyminen heliumiksi. Noissa kokeissa käytetään maailman voimakkaimpia lasereita kuten NOVA-laitetta, joiden antama säteilyteho on jopa 500 terawatin suuruinen, ja sen kehittämiseen tarvitaan erityisjärjestelyjä voimantuoton taholla. Eli sen tehontuotantoon käytetään erityistä kondensaattorilaitteistoa, jolla ensin varataan tarvittava sähköteho, joka johdetaan fuusiokammioon laserien kautta.

Tämä tehdään siksi, että valtion sähköverkko ei ylikuormittuisi, ja noita kondensaattoreita saatetaan ladata jopa kuukausia kerrallaan, jotta esimerkiksi suurkaupungeista ei tarvitse katkaista sähköä. Ongelma on sitten siinä, että jos nämä kondensaattorit purkautuvat väärään suuntaan, niin silloin sähköverkkoon tulee 500 terawatin piikki, joka voi polttaa kaikki USA:n supertietokoneet tomuksi. Jossain elokuvassa roisto rakensi tuollaisen laitteen, jotta hän voisi luoda valtavan voimakkaan virtapiikin valtiolliseen sähköverkkoon, jotta tuo liiga voisi sitten ryöstää kokonaisen kaupungin .Näissä laitoksissa sijaitsevat jopa kilometrien pituiset hiilimonoksidi- tai vapaaelektronilaserit kehittävät äärettömän voimakkaan säteen, joka johdetaan valo-optisten kuitujen avulla ympyrämäiseen laserkammioon, jonka keskellä tapahtuu tuo fuusioreaktio.

Tämä ratkaisu mitä käytetään esimerkiksi NIF-National Ignition Facility reaktorissa.  Kyseinen ratkaisu on soveltuva esimerkiksi juuri vetypommisimulaatioihin, joissa testataan uuden sukupolven vetypommeja, joiden laukaisemiseen käytetään nimenomaan lasersäteitä, joiden avulla vetypommin kallis fissiolaukaisin korvataan laserilla. Niin sanottu "kylmäfuusio" perustuu siihen, että laserilla luodaan valtavan kuuma, mutta samalla pinta-alaltaan hyvin kuuma kohta, johon fuusiomateriaalia johdetaan, ja jossa tapahtuu sitten fuusioreaktio.

Noissa kokeissa kehitetään valtavan korkeita lämpötiloja, koska vaikka tuo reaktio tapahtuu Auringon ytimessä spontaanisti, niin siellä oleva valtava paine auttaa fuusion syntymisessä, ja siksi maan pinnalla pitää alempi paine kompensoida nostamalla lämpötilaa, jotta atomiytimet voivat alkaa yhtyä. Noissa kokeissa kehitetään lämpötiloja, jotka vastaavat kuumimpien tähtien ytimien lämpötiloja, ja tämän laserin ongelma on juuri se, että antaakseen fission tarvitseman energian, pitää kyseisen välineen synnyttää tarpeeksi voimakas lasersäde, mutta jos tuo ongelma voidaan ratkaista, niin silloin kauhukuvien laserilla laukaistava vetypommi voisi olla mahdollinen. On olemassa monia tapoja tehdä kohteeseen kuljetettava, laserilla laukaistava vetypommi, jonka varmasti kiinnostaa sotilaita ympäri maailmaa, koska tuo vetypommi ei tarvitse fissio-osaa, mikä paljastaa tuollaiset aseprojektit, koska tuo fissiomateriaalin tuotanto vaatii tietenkin ydinreaktoreita

Yksi tapa toteuttaa tuo laserlaitteisto on se, että pommin kuoren sisään asennetaan voimakas, kiinteään polttoaineeseen perustuva laser, jossa voimkasta valoa kehittävällä, ehkä magnesiumjauheesta sekä hapettimesta koostuvalla "salamavalopulverilla" luodaan tarpeeksi voimakas valo, joka saa aikaan laser-säteen, joka sytyttää pommin kärjessä olevan litiumin. Mutta tietenkin tuo laser voi sijaita pommin ulkopuolella, eli esimerkiksi lentokoneesta tai laser-satelliitista suunnataan pudotettavaan tai ohjuksen kärjessä olevaan litiumilla täytettyyn säiliöön tarpeeksi voimakas lasersäde, jotta sen sisällä oleva litium eli fuusiopolttoaine alkaa "palaa", mikä tarkoittaa sitä, että atomiytimet yhtyvät hiileksi. Tällöin syntyy valtavan voimakas räjähdys, kuten muissakin vetypommeissa, mutta tuolloin eivät kaivokset sekä rikastuslaitokset paljasta kyseisen aseprojektin olemassaoloa.

Tietenkin myös "tohtori Outolemmen" maailmanloppupommi voisi tuolloin olla jonkun kahelin hankintalistoilla, eli tarvitaan vain esimerkiksi öljysäiliö, jossa on litiumia tai nesteytettyä vetyä, ja siihen säiliöön sitten suunnataan sitten tuollainen äärimmäisen voimakas lasersäde, ja tuollainen laite sitten voi tuhota koko Maapallon. Tiedemiehiä aina syytetään siitä, että he tekivät ydinaseen sekä muita tuhovälineitä, mutta hiukan tässä vain kysyisin, että onko kaikki tuo, mitä esimerkiksi Edward Tellerin sekä Andrei Saharovin kaltaiset ihmiset ehdottivat ihan pakko joka kerta toteuttaa? Eikö vastuu noiden tuhovälineiden toteuttamisesta kuitenkin ollut puollustusministeriöllä sekä atomienergiakomissiolla, jotka päättivät siirtää sekä USA:ssa että Neuvostoliitossa aseiden kehittämisen että strategisen iskupotentiaalin pääpainon ydinaseisiin. Toki voidaan sanoa, että ydinaseet kuitenkin ehkä estivät Kolmannen Maailmansodan, ja ne saivat aikaan globaalin rauhanliikkeen synnyn.

pseudotiedetta.blogspot.fi