Eläkkeelle siirtyminen ei ratkaise työttömien valtiolle aiheuttamia kustannuksia, koska se siirtää vain ongelman seuraavalle luukulle, eikä tuolloin henkilöllä ole tarvetta edes hakea töitä

Kun puhutaan siitä, että pitkäaikaistyöttömien ongelmiin tulisi ratkaisu eläkkeelle siirtymisen kautta, niin tuo ratkaisu ei ole mitenkään valtion talouden kannalta kovin järkevä vaihtoehto. Näet jos henkilö on eläkkeellä, niin hänellä ei silloin ole mitään tarvetta työllistyä, jolloin sitten hän ei myöskään koskaan ehkä silloin edes periaatteessa ole mitenkään enää tulossa  työmarkkinoille, ja noiden eläkeratkaisujen ongelmana on sellainen asia, että silloin henkilö jää yhteiskunnan eli veronmaksajien elätettäväksi lopun elämänsä ajaksi, eikä tuolloin hänen milloinkaan sitten tarvitse edes harkita työelämään lähtemistä tai työnhakua. Kun tässä on jostain syytä ikään kuin mainostettu tuota vaihtoehtoa loistava ratkaisuna työttömyyden purkamiseen, niin silloin on unohdettu sellainen asia, että nuo eläkeläiset eivät sitten enää koskaan lähde ehkä työtä hakemaan, ja tuolloin he eivät koskaan enää veroja maksele.

Eikä tuolloin valtio sitten saa heistä mitään rahoja takaisin, vaikka nämä maksavat aivan saman verran kuin työttömyyskortistossa olevat henkilöt. Tämän ratkaisun tarkoitus on ilmeisesti vain ollut kaunistella työttömyystilastoja, sekä jotenki on jäänyt sellainen mielikuva, että jostain syystä noita pitkäaikaistyöttömiä ei sitten enää haluta takaisin työelämään ollenkaan.


Jos ajatellaan sitä, kuinka makeasti esimerkiksi monien yhtiöiden johto sitten on tässä maassa elänyt, niin jostain syystä se oravainen on niin makeasti nukkunut sammalvuoteessaan, että ollaan unohdettu se, että tällä kertaa ongelmat eivät ratkea sillä, että työttömiä siirretään toiseen kortistoon. Toki se saattaa sitten vähentää työttömien määrää maassamme.

Kuitenkin se että puhutaan yksinkertaisesti vain työttömien määrän vähentämisestä kertoo siitä, kuinka tilastoja kaunistelemalla pyritään halpoihin ratkaisuihin, jotka tulevat veronmaksajille erittäin kalliiksi, ja tästä juuri eläkeratkaisuissa on kyse. Se että yksi tilasto kertoo, että työttömien määrä on maassamme vähentynyt vaikkapa noin 21 000 henkeä ei ole mitenkään vertailukelpoinen.  Jos asiaa ajatellaan valtion talouden kannalta, niin silloin tietenkin pitäisi kertoa se, mihin nuo työttömät ovat menneet, eli ovatko he työllistyneet, kuolleet tai muuten poistuneet työmarkkinoilta pitää olla tiedossa, jos tilastoja aiotaan hyödyntää mitenkään päätöksenteossa.

 Jos ihminen vain siirretään sitten tuonne kuntoutuskeskuksiin jonkun lääkärinlausunnon takia, niin silloin kyllä seurauksena on paljon suurempi kuluerä valtiolle, kuin jos henkilö olisi hakemassa työtä, ja ollut velvollinen sitten pitämään työkykyään yllä. Samoin mielestäni kaiken maailman työvalmentajat eivät kuitenkaan ole sellainen henkilökunta, joka ainakaan itse tuo mitään tuloja valtion kassaan. Jos työvalmentajan luona käydään tekemässä vain työhakemuksia jotain siivoojan työtä varten, niin toki se varmaan on jonkun valtion työläisen mielestä upeaa. Mutta itse kyllä olen vähän ihmeissäni siitä, että kuinka monta siivoojan työpaikkaa Suomessa oikeastaan on?

Eli onko jokaiselle työttömälle maassamme sitten avoinna siivoojan pesti, vai miksi tuo ihana työ sitten aina välillä estetään ratkaisuna työvoimapulaan. Mutta kun asiaa tarkoin ajatellaan, niin tuo siivousfirmakin joutuu antamaan työläisilleen joitakin tunteja töitä, jotta työläinen saa siitä palkkaa, tai varmaan olisi hienoa, jos tuo työläinen olisi työnantajalle ilmainen, ja valtio maksaisi hänen palkkansa, mutta tuo ei varmaan ole sellainen normaali käsitys terveestä liiketoiminnasta ainakaan yksityisellä sektorilla.

Tässä jo monesti tyrmätyssä mallissa työläisen palkkakustannukset sysätään valtiolle, ja sitten liikevoitto jää kokonaisuudessaan yhtiön omistajien taskuun, mikä varmasti ei edistä ainakaan valtion menojen supistamista. Itse kyllä mietin sitä, että eikö noilla työhönvalmentajilla ole mitään tulosvastuuvelvollisuutta omaa työnantajaansa kohtaan, koska jos hän ei sitten ketään saa töihin, niin silloin tietenkään hän ei tee toivottavaa tulosta eli tässä tapauksessa auta työttömiä työllistymään, jolloin hän itse saa sitten aiheetonta palkkaa veronmaksajien rahoista. Työvoimaviranomaisten ongelmana on se, että nuo henkilöt sekä erilaiset konsulttiyhtiöt, jotka valmentavat työttömiä työnhakijoita saavat rahaa työttömyydestä, ja tässä sitten on vähän niin kuin pukki kaalimaan vartijana, eli jos työttömiä ei ole, niin ei ole myöskään näitä kaiken maailman konsultteja, jotka auttavat työttömiä esimerkiksi CV:n laadinnassa sekä hakemusten kirjoittamisessa.

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi

Älypuhelimen käytöstä sekä kiinnostavuuden vähenemisestä

Älypuhelin on hieno sekä tärkeä väline nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa. Ja kuten kerrotaan, niin monia asioita, mitä ennen on tehty tietokoneilla, tehdään nykyään älypuhelimilla. Esimerkiksi älypuhelimella voidaan korvata kamerat täysin, ja toki myös halpapuhelimissa on nykyään kamera, joka parantaa esimerkiksi asiakaspalvelijoiden työturvallisuutta, koska hankalasta asiakkaasta voidaan ottaa valokuva, joka lähetetään suoraan viranomaisille, jos joku sitten alkaa käydä vähän liian kuumana palvelutiskin edessä. Samoin älypuhelimen sekä mobiilisovellusten avulla voidaan henkilöä profiloida, ja siksi kaupat alkavat varmasti asentaa QR-koodeja tuotteisiinsa, jotta asiakkaasta voidaan tehdä vielä parempia profiileita, jotta juuri hänelle voidaan tehdä sellaisia tuotteita, mitkä menevät kaupaksi paremmin.

Eli noiden QR-koodien avulla voidaan tarjota tietoa esimerkiksi tuotteen kotimaista tai tuoteselosteista, mutta samalla tuo sovellus hakee tietoa käyttäjän kulutustottumuksista. Jos jonkun tuotteen tuotanto- tai sen sisältämät aineet kiinnostavat kuluttajaa, niin silloin hän todennäköisesti on kiinnostunut tuosta tuotteesta tai valtiosta, mistä se on peräisin, ja tällä tavoin esimerkiksi jos joku afrikkalainen hedelmä tuodaan merkkinoille, ja sen QR-koodi vie esimerkiksi tuota alkuperämaata käsittelevälle kotisivulle, niin silloin tuolla sivulla voi olla lenkkejä, joissa kysytään että "oletko kiinnostunut markasta kyseiseen maahan" sekä lista sine matkoja myyvistä matkatoimistoista sekä matkojen hinnoista.

Mutta toki liika somen käyttö on aina liikaa. Mutta uskon että tuo sosiaalisen median käyttö vähenee, kun henkilö on sitten vähän aikaa käyttänyt omaa älypuhelintaan, eli nuo sosiaalisen median liikakäyttäjät ovat yleensä nuoria henkilöitä, joille Internet on uusi ja upea kokemus, mutta tuota älypuhelinta voidaan verrata monella tavalla tietokonepeleihin, joista aina välillä puhutaan samaa. Eli kun tuota välinettä vähän aikaa käyttää, niin siitä häviää kiinnostavuus, eli tuo väline tai laite ikään kuin kuluu käytössä.

Sosiaalinen media on vähän kuin muutkin huvit tai muut asiat, jotka muuttuvat iän mukaan sallituiksi tai mahdollisiksi hankkia. Kun nuori saa ajokortin, niin hän ajaa varmasti hyvin paljon autoa, koska se on uutta ja kiehtovaa, mutta vanhemmiten hän sitten alkaa varmasti harkita muitakin kulkuneuvoja kuin oman auton käyttö. Samoin moni nuori ajaa aivan turhaan BC-ajokortin, koska he haaveilevat rekkakuskin ammatista, mutta se kuuluu nuoruuteen.

Silloin henkilöllä ei varmasti ole selvillä se, mitä hän haluaa elämässään tehdä, joten hän sitten tekee myös turhia hankintoja. Mutta samalla tavoin älypuhelimen uudet ominaisuudet vaikuttavat ihmiseen, ja hän sitten uteliaisuuttaan alkaa kokeilla niitä. Eli markkinointi sekä maslow'n tarvehierarkia perustuvat oikeastaan ihmisten uteliaisuuteen. Älypuhelinten markkinointi perustuu siihen, että ihmiset saadaan ostamaan ensin halpa älypuhelin, jonka kautta hänelle aletaan markkinoida sitten kalliimpia malleja.

Eli idea on siinä, että halvassa puhelimessa on Facebook, jonka kautta ihmisiä "koukutetaan" hankkimaan nopeampia nettiliittymiä, jotta he saavat sitten ladattua ottamiaan kuvia Internetiin. Ja tietenkin näin tulee hankittua ensimmäinen älypuhelin, jolla voi katsella myös elokuvia. Noissa halvoissa puhelimissa ei kuitenkaan ole muistia tarpeeksi, ja siksi sitten tuo asiakas yritetään saada kiinnostumaan myös kalliimmista malleista.

Tämä markkinointitapa muuten perustuu siihen, että asiakkaalle "sujautetaan" ikään kuin maistiainen siitä, mitä joustava sekä tehokas mobiili tietojenkäsittely voi olla. Mutta kun puhutaan puhelimen liikakäytöstä, niin kyllä se tilanne sitten normalisoituu kun tuota puhelinta sitten vähän aikaa käytetään, eli se menettää hohtonsa aivan kuten lelutkin menettävät kiinnostavuutensa, ja jäävät lastenhuoneen nurkkaan makaamaan.

elainasiaa.blogspot.com