Tiedustelupalvelun työ vaatii onnistuakseen intensiivistä panostusta työpaikan henkilöstöön

MI-6:n päämaja Lontoossa

Tiedättekö erään mormoneihin liittyvän salaisuuden, mistä tuo kirkko vaikenee? Se liittyy kudosnäytteisiin, joita tuo kirkko on kerännyt ihmisiltä. Kyseisen kirkkokunnan hallussa on yksi maailman suurimmista solunäytteitä sisältävistä arkistoista, ja tuon innon kerätä tätä biometristä materiaalia epäillään olevan mm. Jehovan todistajien toiminnan kieltämisen taustalla. Tässä tekstissä tulee muuten toistumaan termi “turvallisuuspalvelu”, mikä tarkoittaa tällä kertaa organisaatioita, joiden tehtävänä on muiden viranomaisten valvominen, ja niiden virallinen tuntomerkki on usein joku epämääräinen kirjainyhdistelmä, josta kukaan normaali ihminen ei varmaan myöskään noita kirjainyhdistelmiä ole keksinyt.

Kun ajatellaan esimerkiksi sellaista kirjainyhdistelmää kuin MI-6, niin totta kai kaikki elokuvia tai vakoilusta kertovia romaaneja lukeneet tietävät, että kyseessä on britannian tiedustelupalvelu. Tuo yhdistelmä tulee muuten sanoista “Military Intelligence section 6”, tai normaalissa puheessa tuohon laitokseen viitataan kirjainyhdistelmällä SIS, joka on lyhenne sanoista “Secret Intelligence Service” ja se tietenkin on myös kuuluisan mielikuvituksen luoman vakoojan James Bondin tai “Agentti 007:n” työnantaja. KGB:llä kuulemma oli aikoinaan osasto, jossa tutkittiin “Bond-kirjoja” ja niiden pohjalta kehitettiin sitten jotain KGB:n välineitä, kuten esimerkiksi kobran myrkyllä täytettyjä kuulakärkikyniä tai kemikaalisumuttimia joita käytetään pahamaineisen KGB:n “Osasto V:n” operaatioissa.

Noissa kuulakärkikynissä oleva kobran myrkky on sellaista, että se aiheuttaa haavan ihoon, jonka jälkeen hermomyrkky pääsee kohteen elimistöön. Eli pelkkä kobran sylki on hengenvaarallista, vaikka käärme ei itse pitäisi uhriaan. Tuo myrkky hankitaan siten, että kobran myrkky lypsetään tuosta käärmeestä, ja sitä lisätään noissa kynissä käytettävään musteeseen.  Monet ihmiset eivät varmaan muuten tiedä sitä, että alkuperäinen James Bondin tai 007-kirjojen luoja Ian Fleming on oikeasti muuten ollut vakooja, joka työskenteli Toisen Maailmansodan aikana Mi-6:ssa, ja itse olen joskus kuullut, että hän olisi ollut myös kenttätehtävissä esimerkiksi Ranskassa tuolloin maailmansodan myrskyisinä vuosina. Monet ihmiset vihaavat  vakoilijoita, koska he pettävät ikään kuin tovereitaan.

Kuitenkin yksi soluttautuja voi aiheuttaa erittäin suurta vahinkoa valtion tiedustelupalvelulle rauhan aikana. Eli jos tuo soluttautuja pääsee tunkeutumaan tiedustelupalvelun päämajaan, niin silloin hän voi paljastaa vaikka kaikki toisen valtion palveluksessa olevat urkkijat. Toiseen tiedustelupalveluun kohdistuvaa vakoilutoimintaa kutsutaan vastavakoiluksi. Britanniassa tuota toimintaa harjoittaa “Security Service”, josta käytetään virallisesti nimeä MI-5 eli “Military intelligence section 5”.  Se että vastavakoilun virkailija pääsisi soluttautumaan vastapuolen päämajaan olisi sen johdolle todellinen päiväuni

Jos soluttautuja pääsee sodan aikaan soluttautumaan vihollisen päämajaan, ja kuvaamaan siellä sotasuunnitelmia sekä varusteita, niin silloin voivat tappiot nousta todella korkeiksi. Kun sota päättyy, niin vakooja on aina vaarassa, koska hän on nähnyt molemmat puolet konfliktista. Kaikissa maailman konflikteissa on tekijöitä, joiden toiminnassa on motivoijana lähinnä tuon toimijan oma etu.

Esimerkkinä tällaisesta toiminnasta on Toisen Maailmansodan lopulla näytelty episodi, jossa eräät juutalaiset pankkiirit auttoivat natsien sotarikollisia pakenemaan Saksasta kun tuo valtio sitten vuonna 1945 romahti. Ja nuo samat henkilöt ilmeisesti auttoivat esimerkiksi Josef Mengeleä saamaan käsiinsä esimerkiksi Paraguayn sekä Argentiinan passeja.  Jos joku pääsee esimerkiksi valtion turvallisuuspalvelun päämajaa keräämään solunäytteitä, niin silloin tietenkin on olemassa vaara siitä, että sen agentteja voidaan jäljittää DNA-testien perusteella mistä päin maailmaa hyvänsä. Samanlainen tapaus tietenkin on se, jos turvallisuuspalvelun työntekijän vanhemmat tai heidän sisaruksensa kutsuvat jonkun siivoojan huoneistoonsa, ja tämä pääsee sitten keräämään soluja tuosta tilasta.

Tuolloin voidaan niiden ihmisten sukulaiset jäljittää todella tehokkaasti, ja tämä tekniikka tietenkin on erityisen tehokasta nimen omaan soluttautujaa eli “myyrää” vastaan toimittaessa. Kun jonkun valtion organisaation työntekijän vanhemmat paljastuvat esimerkiksi venäjän kansalaisiksi, niin silloin tietenkin on olemassa mahdollisuus, että henkilö on vieraan valtion hyväksi toimiva  agentti. Se ei vielä tarkoita sitä, että työntekijä tätä olisi, mutta tietenkin silloin pitää suorittaa hänen taustansa tarkastus. Jos hän on työhaastattelussa maininnut olevansa adoptiolapsi ja tuo asia ilmenee myös väestörekisteristä, niin silloin asia on siltä osin kunnossa.

Mutta jos taas tietoja adoptiosta ei näy, niin silloin tietenkin tulee mieleen se, että miten tuollainen asia on jäänyt ilmoittamatta? Yleensä nimittäin tuo asia näkyy normaalisti suoraan väestörekisteristä, eikä sen katsomiseen tarvita muuta kuin pääsy henkilön väestörekisterin perustietoihin. Joten silloin tietenkin pitää ryhtyä etsimään mahdollista “myyrää”. Tämä termi on peräisin John Lé Carrén kirjoista, ja se tarkoittaa samaa kuin “deep cover man”, eli kyseessä on tiedustelupalvelun tai muun vihamielisen järjestön agentti, joka on päässyt tunkeutumaan johonkin järjestelmään joko fyysisesti tai dataiskun avulla. Kuitenkin se että turvallisuuspalveluiden  työntekijöitä kyetään jäljittämään solunäytteiden perusteella saa aikaan vaaratilanteita myös toisella tavalla. Tässä skenaariossa esimerkiksi erikoisjoukkojen osasto kaappaa tuollaisen työntekijän, ja pumppaa hänestä salasanoja sekä käyttäjätunnuksia natrium pentothalin avulla. Tai oikeastaan voidaan sanoa sellainen asia, että kaikki maailman ihmiset eivät ole tietenkään virallisten tiedustelupalveluiden palveluksessa, vaan suurin uhka tulee organisoidun rikollisuuden taholta.

Jos organisoitu rikollisuus saa solutettua miehensä esimerkiksi FBI:n tai FSB:n sisäpiiriin, niin silloin voi tulos olla kammottava. Kun ihmiselle luodaan henkilöllisyys, niin sitä ei todellakaan voi käyttää suoraan yhtään mihinkään muuhun kuin oluen ostamiseen. Henkilöllisyys on nimittäin paljon suurempi asia kuin joku henkilöllisyystodistus. Jos ihminen haluaa soluttautua esimerkiksi MI-6:een, niin hänellä pitää olla sellainen henkilöhistoria, jota ei kovin helposti tekaista. Ihmisellä pitää olla syntymätodistus sekä muita asiakirjoja kuten koulutodistuksia, jotta hänet katsotaan kelpaavaksi tiedustelun työntekijäksi. Jos henkilö valitaan tällaisen laitoksen työntekijäksi, niin tietenkin hänen henkilöllisyyttään tarkastetaan monilla erilaisilla tavoilla.

Eli tietenkin DNA- sekä paperien tarkastus ovat asioita, joista aloitetaan. Ja samalla noiden henkilöiden luokat tutkitaan siltä varalta, että niissä on ollut poikkeuksellisen paljon erilaisia kuolintapauksia. Tuo kertoo siitä, että joku ehkä haluaa raivata noita todistajia pois tieltä. Samalla myös nuo tiedusteluvirkailijat käyvät kysymässä tuon henkilön luokkatovereilta näiden mielipidettä hänestä. Näin menetellään myös sellaisissa tapauksissa, että joku henkilö jää kiinni Mafian hyväksi toimimisesta.

Se että joku lahjoo poliisin on paha juttu, mutta se että poliisimies on työskennellyt vuosia rikollisten hyväksi on katastrofi. Se että rikolliset uskaltavat lähestyä poliisia lahjuksella ei ole kovin tavallista. Näet heidän pitää olla tietoisia siitä, että tuo poliisi voi heidät tästä pidättää, koska lahjoman tarjoaminen on rikos. Joten jotta rikolliset saavat poliisin solutettua tuohon organisaatioon täytyy heidän aloittaa tuon miehen tai naisen värvääminen hyvin nuorena, jotta hän ei tee ilmoitusta asiasta. Näet jos poliisikouluun pyrkivällä henkilöllä on suhteita rikollista toimintaa harjoittaviin moottoripyöräjengeihin tai muihin vastaaviin rikollisjärjestöihin niin  hänet yleensä hylätään.

http://tiedustelutyota.webnode.fi

Tutkimusten sekä tiedonhankinnan etiikasta sekä psykiatrien työtavoista

Kun puhutaan tutkimusetiikasta sekä siitä, että joku tutkijaksi itseään kutsuva henkilö on pettänyt vaitiolovelvollisuutensa, niin silloin tietenkin mieleen tulevat sellaiset saaret, missä paikalliset heimot heittelevät maihin tulevia tutkijoita keihäillä. Näissä tapauksissa itseäni ainakin ottaa aivoon sellainen asia, että tuollaiset asioiden levittelijät sekä urkkijat vievät myös mahdollisuuden toimia niiltä, jotka haluavat asioita selvittää. Sama koskee myös esimerkiksi tiettyjä hoitomuotoja, joissa työskennellään ihmisten parissa.

Esimerkiksi psykiatrinen hoito perustuu siihen, että potilas uskaltaa kertoa asioista psykiatrilleen rehellisesti. Joissakin tapauksissa on ilmeisesti ainakin huhujen mukaan potilaan päiväkirjoja pyydetty omaisten kautta luettaviksi tapaamisissa, tai heidän kirjoitelmiaan on kytätty olan ylitse, jotta lääkärille saadaan sitten sana, jos hänen kuntonsa huononee.

Vaikka menetelmä on tehokas, niin sen moraalisesta aspektista pitää kyllä hiukan keskustella, koska se ei ole varmasti kovin mukavaa. Ja silloin puhutaan tietenkin asioista, jotka ovat sellaisia, että potilas tai "asiakas" ei niitä halua tuoda esiin omaistensa kanssa keskustellessaan. Tuolloin tietenkin psykiatri saattaa kertoa noista tapaamisista sekä niiden sisällöistä potilaan omaisille, ja se sitten tietenkin vie koko hoidolta pohjan pois.

Toki oireista on mukavaa keskustella potilaan omaisten kanssa, ja pyytää näiltä asiaa koskevia raportteja, jotta lääkkeet saadaan kohdalleen. Noissa tapauksissa on joskus sitten tehty niin, että potilaan päiväkirjoja on tuotu tapaamisiin luettaviksi. Kuitenkin tuollainen urkinta sitten saa aikaan sen, että hoidolta putoaa luottamus pois, ja se tietenkin  aiheuttaa sen, että potilas alkaa mielistellä hoitajiaan sekä psykiatrejaan, jotta hänen ei tarvitse kohdata ikäviä tilanteita.

Eikä kerran menetettyä luottamusta sitten voi koskaan kukaan rakentaa uudelleen, vaikka tietenkin urkinta on tavallaan erittäin tehokas tapa hankkia tietoja potilaan yksityiselämästä. Kuitenkin näissä asioissa sitten välillä käy niin, että tuollainen  urkinta sekä kirjoitusten selän takaa kyttääminen ja päiväkirjojen vienti lääkäreille saa aikaan sen, että nekään ihmiset, jotka ovat halunneet oikeasti myös keskustella potilaan kanssa menettävät otteen hänestä, mutta toki maamme laki antaa mahdollisuuden antaa tietoja potilaan vanhemmille, jos hän on alaikäinen. Onko kuitenkaan moraalisesti oikein kysellä jatkuvasti vanhemmilta, että miten heillä on kotonaan mennyt tai paljastaa potilaan yksityiselämää koskevien tapaamisten sisältöjä muille ihmisille kertomatta aikeestaan potilaalleen.

Taas joku sitten teki sellaisen järjettömän väkivallanteon, jotka saavat ihmiset pelkäämään jokapäiväisessä elämässä

Imatralla kolme elämää päättyi traagisesti, ja kyseessä oli varmasti yksi sekopää. Noita ampuma-aseita on maassamme vähän liikaa, tai sitten niitä on näköjään annettu hiukan väärille ihmisille, jotka sitten tekevät tällaisia asioita, joita ei voida puolustella mitenkään. Kuitenkin itsestäni tuntuu välillä, että nämä uhrit eivät ehkä ole aina sellaisia "sattumalta valittuja", kuin yleensä annetaan ymmrtää, vaikka toki saattaa eteen tulla sellainen käsitys, että tuo murhaaja on vaaninut nimenomaan kolmen naisen ryhmiä. Kuitenkin nuo uhrit olivat erittäin tunnettuja yhteisön jäseniä, niin silloin voidaan kyllä miettiä sellaista, että onko tuon ampujan tarkoitus sitten herättää konkreettista pelkoa ihmisten silmissä? 

Kohteiden valinta voi merkitä tuollaista toimintaa, missä joku ihminen on halunnut saada tuolle teolleen mahdollisimman paljon julkisuutta. Noiden massamurhaajien tarkoitus on ikään kuin ”päästä televisioon”, eli saada mahdollisimman paljon julkisuutta omalle toiminnalleen. Toisaalta sitten voi käydä niin, että nuo henkilöt valittiin jonkun mustasukkaisuuden tai heidän tekemiensä kirjoitusten takia. Sairas ihminen ei ajattele kuten me muut ihmiset ajattelemme, ja esimerkiksi psyykkisesti sairaan ihmisen tunne-elämä voi vääristyä erittäin paljon.

Kuitenkin psyykkisen sairauden luonne pitää saada selville, eli kyseessä voi olla puhtaasti esimerkiksi aivokasvaimesta johtuva asia, joka muuttaa ihmisen luonteen täysin. Tuollainen ohimolohkon kasvain voi aiheuttaa sen, että ihminen muuttuu väkivaltaiseksi, ja hänen suhteensa ympäristöön vääristyy. Tuon takia tällaiset ihmiset pitää saada hoitoon sekä tajuamaan, että heidän ei pidä aseita omistaa. Syy miksi ihmiset tekevät näitä asioita on kuitenkin yksilöllistä, ja joissakin tapauksissa syynä on kasvatuksessa tapahtunut virhe, missä henkilö ikään kuin ymmärtää, että väkivalta ratkaisee asioita. 

Tuollainen kasvatustausta on monesti viharikosten takana, kun esimerkiksi perheessä on ollut sellainen asenne, että ulkomaalaisiin tai naisiin kohdistuva väkivalta on muka jotenkin oikeutettua toimintaa. Eli kuten tiedämme, niin normaalisti ei psyykkisesti terve ihminen muutu vaaralliseksi, jos hän katselee esimerkiksi kovaa väkivaltaa, mutta tilanne voi muuttua, jos häntä ikään kuin yllytetään väkivaltaan esimerkiksi kasvattajien toimesta, ja tuolloin saattaa ”paine” tehdä väkivaltaa muita ihmisiä kohtaan kasvaa yllättävän suureksi. Eli jos perheessä väkivaltaan suhtaudutaan oikeutettuna tekona, niin silloin liikutaan alueella, mikä on erittäin vaarallinen. 

Kasvattaja on tietenkin lapsen korkein auktoriteetti, ja jos hän markkinoi väkivaltaa hyväksyttävänä toimintana, niin silloin voi olla niin, että kylvetään sellainen siemen, mikä myöhemmin muuttuu kammottaviksi uutisiksi. Lapsen mielessä ei tehdä eroa sille, mitä valtion laki tai hänen huoltajansa sanoo, joten tuolloin tietenkin hänen hoitajillaan on vastuu siitä, mitä lasten kuullen puhutaan, ja sen takia ihmisten pitää miettiä aina sitä, mitä he tekevät tai puhuvat lasten kuullen. Ja muistakaa se, että lapsi ei tee mitään eroa erilaisten työasujen välillä, ja he saattavat pitää esimerkiksi kaupungin työntekijöitä poliiseina, ja tuolloin saattaa käydä niin, että nuo henkilöt antavat tahtomattaan väärää kuvaa poliisien työstä.

Ja jos heidän juttunsa muuttuvat hyvin railakkaiksi, niin silloin noin kuusivuotias lapsi saattaa pitää heidän juttujaan viranomaisen oikeana sekä hyväksyttävänä toimintana. Tuolloin saattaa käydä niin, että kaupungin työntekijä ikään kuin pilan päiten sanoo jotain sellaista, mitä ei pidä sanoa. Ja sitten hän saattaa käskeä lasta olemaan hiljaa tuosta asiasta, mikä tietenkin saattaa tehdä jotain kammottavaa hänen mielelleen tai ajatusmaailmalleen, varsinkin jos tuo asia koskee esimerkiksi etnistä tai johonkin muuhun kansanryhmään kohdistuvaan väkivaltaan.


elainasiaa.blogspot.fi

Rikollisen mielenlaadun tutkimusta sekä väkivaltaisen käytöksen ennaltaehkäisyä.

Kun puhutaan tietyistä ammateista kuten poliisista sekä sairaanhoitajan ja muiden avuttomien ihmisten kanssa työskentelevistä henkilöistä, niin silloin tietenkin pitää miettiä sitä, että miten noista ammateista saadaan karsittua sellaiset tapaukset pois, jotka esimerkiksi pahoinpitelevät pidätettyjä tai muuten tekevät väkivaltaa muille ihmisille. Eli näiden insuliinisurmaajien sekä muiden "ei toivottujen" henkilöiden on syytä paljastua, ennen kuin mitään sen pahempaa ehtii tapahtua, joten monissa noista ammateista käytetään erityisiä kaavakkeita, joilla yritetään karsia epäsopivat henkilöt jo hakuprosessin yhteydessä.

Kuitenkin ongelmana ovat sellaiset hyvin verkottuneet jengipomot sekä muut vastaavat henkilöt, jotka ostavat ns. "oikeita vastauksia" esimerkiksi hoitoalan oppilaitoksiin tai poliisikoulutukseen. Eli tässä termi "sairaanhoitaja" tarkoittaa koko hoitoalalla työskentelevien henkilöiden joukkoa, joten myös lääkärit on sisällytetty tähän termiin, ja toki lääkäri voi erittäin hyvin peittää omaa väkivaltaisuuttaan ammattinsa sekä alaistensa taakse. Ja jos tuollainen lääkäri sitten pahoinpitelee potilaitaan tai kotiväkeään, niin hän voi sitten väittää näitä psykoottisiksi tai muuten leimata heitä valehtelijoiksi.

Tämän takia näiden kaavakkeiden luotettavuus voi horjua, ja toki noita kaavakkeiden kysymysten järjestystä sekä ulkoasua pyritään muuttamaan, jotta vilpin tekijät saadaan kiinni. Noiden kaavakkeiden luotettavuus perustuu siihen, että niihin joutuvat vastaamaan myös vankiloissa istuvat sarjamurhaajat sekä kotiväkivaltaan syyllistyneet henkilöt, joiden antamia vastauksia verrataan esimerkiksi hoitoalan oppilaitokseen pyrkijöiden antamiin vastauksiin, jotta nuo "ei toivotut henkilöt" saadaan karsittua pois.

Ja 1950-luvulla FBI kehitti menetelmän, jolla he voivat etsiä väkivaltaisia poliiseja USA:sta, eli he käyttivät aitoja natsirikollisia leikisti valitsemaan poliisien varusteita sekä piirtämään poliisitaloja, ja noita suunnitelmia verrattiin USA:n poliisivoimien jäsenten tekemiin vastaaviin dokumentteihin, eli tuo asia perustui siihen. että elinkautiseen vankeuteen tuomitut natsit saivat muka ostaa itsensä vapaaksi suunnittelemalla kidutuskeskuksia. Tehtäviä antoivat ODESSA:n miehiä sekä Ku Klux Klanin jäseniä esittävät näyttelijät, jotka sitten myös kyselivät tältä entiseltä SS-upseerilta hänen entisten tovereidensa kuulumisia.

Muunnellen tätä ohjelmaa toteutetaan edelleen, ja esimerkiksi koiratappeluihin syyllistyneet henkilöt saavat vankiloissa piirtää kenneleitä, ja huumelaboratorion ylläpitäjät saavat sisustaa asuntoja, kun joku mafian miestä esittävä FBI-agentti käy antamassa heille tällaisen tehtävän. Mutta ongelmia tulee nimenomaan niiden henkilöiden kanssa, joilla on vahva sosiaalinen verkosto, ja heillä on mahdollisuus saada esimerkiksi sairaanhoito-oppilaitoksen kaavakkeiden vastaussarjat käsiinsä. Narsisti voi olla ulospäin erittäin miellyttävä sekä sosiaalisen oloinen henkilö, joka saattaa pystyä hurmaamaan valintaa suorittavan kollegion jäsenet, ja tällöin voi tuollainen väärä henkilö livahtaa sisään oppilaitokseen. Tällaisessa tapauksessa pitää tarkoin miettiä sitä, miten hänen kanssaan toimitaan.

Kun puhutaan esimerkiksi sarjamurhaajien sekä putkassa tapahtuviin pahoinpitelyihin syyllistyneiden poliisien paljastamisesta, niin heidät voidaan panna tekemään poliisiasemien tiloja koskevia suunnitelmia, joista asiantuntijat sitten etsivät niitä asioita, jotka tekisivät tuosta tilasta vaarallisen. Samoin poliisilta kysytään joskus sitä, että mitä mieltä he sitten ovat esimerkiksi juuri nanokokoisten ilma-alusten avulla tapahtuvasta valvonnasta sekä puhelinkuuntelusta. Jos poliisi käyttää väärin valtaansa, niin hänen pitää sitten pelätä esimerkiksi elektronista valvontaa, ja asenne siihen että virkamiehiä valvotaan kertoo jotain suhtautumisesta rikoksiin.

Samoin hoitajilta saatetaan kysyä sellaisia asioita, kuin että olisiko heidän saatava äänieritys omaan työhuoneeseensa tai mahdollisuus antaa huumaavia lääkkeitä potilaalle hänen tietämättään. Eli sairaanhoitaja ja poliisi ovat vähän samanlaisessa työpaikassa asiakkaan suhteen. Putkan lattialla makaava kahlittu henkilö on samalla tavoin avuton, kuin sairaalasänkyyn kiinnitetty potilas, mutta poliisilla sekä hoitajalla on yksi ero.

 Poliisia kuitenkin aina vähän epäillään väkivaltaiseksi, koska hänellä on voimankäyttövarusteet, ja ammatti muutenkin on profiloitunut hiukan rosoisten miesten seurapiiriksi, jossa joku "Keijo Nortia" ratkoo rikoksia kiroilun ja tupakoinnin välillä, kun taas sairaanhoitajaa ei niin mielletä väkivaltaiseksi. Sen vuoksi epäsopivan sairaanhoitajan harjoittama psyykkinen tai fyysinen väkivalta voi jatkua vuosia ilman että kukaan epäilee mitään. Tällöin saattaa tuollaisen henkilön jäljiltä tulla jopa satoja kuolleita.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Verkostotieteiden käyttö tiedustelussa sekä valtion vihollisten etsinnässä

Kun puhutaan esimerkiksi Facebookin kaltaisesta sosiaalisesta verkostosta, jossa esimerkiksi jokaisen maapallolla Facebookia käyttävän henkilön välillä on vain kolmesta viiteen klikkausta, niin silloin tietenkin tuo tieto on erittäin tärkeää, jos jotain henkilöä pitää jäljittää Internetin yli. Syy siihen, miksi klikkausten määrä kahden henkilön yksityisten profiilien välillä vaihtelee, koska esimerkiksi parlamentaarikoilla sekä julkisuuden henkilöillä on toisiaan kohtaan aivan eri suhde, kuin kahdella täysin tuntemattomalla henkilöllä. Jos esimerkiksi ajatellaan jonkun parlamentin puhemiehen facebook-kontakteja, niin niissä kontakteissa on erittäin paljon juuri poliittisia päättäjiä, joista muodostuu tuon virtuaalisen verkoston solmukohtia. Poliittisia päättäjiä halutaan Facebook-kavereiksi, koska nämä tuovat omalle profiilille statusta.

Moderni tietoverkkoarkkitehtuuri lähtee siitä oletuksesta, että reaalielämän sosiaalinen verkosto sekä internetissä toimiva virtuaaliverkosto on oikean sosiaalisen verkoston kaltainen, joten moderni sosiaalinen media pyrkii tarjoamaan palveluita, missä käyttäjä voi yhä pikkutarkemmin määritellä suhteensa sosiaalisessa mediassa tapaamiinsa ystäviin. Eli noita virtuaalisia verkostoja käytetään yhä enemmän ihmisten oikeiden toveripiirien selvittämiseen, jotta heille voidaan sitten esittää tarkemmin suunnattuja mainoksia, tai sitten heitä voidaan monitoroida sekä profiloida erittäin tehokkaasti, eli noiden ihmisten kirjoittamien tekstien sekä heidän jakamansa muun materiaalin pohjalta voidaan heidän poliittinen kantansa, suhteensa esimerkiksi väkivaltaan sekä älykkyytensä ja sopivuutensa joihinkin tehtäviin selvittää. Samoin sosiaalisen median avulla voidaan ihmisen liikunnallisuutta selvittää esimerkiksi mittaamalla matkapuhelimen liikkumaa matkaa GPS:n avulla.

Mutta poliittinen päättäjä on usein aikuinen henkilö, joka ei levittele mitään kirosanoja tai muuta rävähtävää sisältöä Internetiin. Rock-tähtiä halutaan myös Facebook-kavereita samasta syystä kuin poliitikkoja, mutta ne kasvattavat hiukan toisenlaisten ihmisten profiilien painoarvoa. Eli kaikki haluavat nähdä sen, mitä tuollainen rokkari kirjoittaa Facebookiin. Mutta kuka haluaa esimerkiksi terroristeja omaan Facebook-kaveriluetteloonsa? En usko että mikään islamisti oikeasti on kovin haluttu nettituttava, mutta kuitenkin joku sitten kertoo tuolle henkilölle, että kannattaako tuota Facebook-kaveria edes lähteä värväämään. Mikäli tuollaisesta ääri-islamistien harjoittamasta värväyksestä kannattaa tehdä ilmoitus, ja silloin ainakin saadaan nuo trollaustilit suljettua. Mutta se miten nuo äärijärjestöt hankkivat värvättäviä pitää tapahtua niin, että kohde on jo etukäteen tiedetty suostuvaiseksi.

Mikäli nuo järjestöt jäävät kiinni jonkun Facebook-tilin käytöstä, niin tuo tili sitten suljetaan. Joten tuon väväysvinkin antajan jäljittämiseen käytetään samoja teorioita, kuin Facebookissa toimivien ihmisten suhteiden määrittelyssä käytetään. Eli tosielämän verkosto toimii matemaattiselta kannalta samalla tavoin kuin Facebookin virtuaaliverkostot. Näin ollen jokaisen islamistien värväämän henkilön sekä äärijärjestön vinkkimiehen välillä on saman verran henkilöitä, kuin Facebookissa on klikkauksia kahden eri käyttäjätilin välillä. Ja jos jotain sosiaalisen median ohjelmistoa käyttää terroristi, niin hänen sijaintinsa saadaan helposti selville, minkä jälkeen häneen voidaan suunnata muutama laser-ohjattu ohjus.

Tätä samaa tietoa kahden ihmisen välillä voidaan hyödyntää, kun esimerkiksi seksuaalisia ahdistelijoita sekä huumekauppiaita jäljitetään Internetissä, eli ennen kuin kohteelle voidaan esittää tarjous, niin tarjouksen tekijän on tunnettava kohteensa, jotta hän ei ole poliisi. Näin ollen saattaa olla niin, että jossain tapauksissa on tuo nettiehdotuksen tekijä on tavannut kohteensa reaalielämässä tai tuntee jonkun, joka sitten on yhteydessä kyseiseen henkilöön, jotta nämä saalistajat voivat olla vakuuttuneita siitä, että tuo kohde ei uskalla mennä kertomaan asiasta viranomaisille.

elainasiaa.blogspot.fi