Hämähäkkien avulla jäljitetään evoluutiota sekä nisäkkäiden syntyä

Hämähäkkien myrkky on maailman vaarallisimpia aineita, ja varsinkin ”Mustien leskien” purema voi olla hyvin vaarallinen. Noiden äärimäisen vaarallisten hämähäkkien kehittämä kudosmyrkky aiheuttaa ihokuolion sekä sitä kautta kuoleman, ja esimerkiksi erään konkistadorin nimeltään Panama ruokakunnasta kuoli puolet, kun hän ylitti Keski-Amerikan kannaksen sen kapeimmalla kohdalla, ja suurin osa noista miehistä kuoli ilmeisesti juuri näiden hämähäkkien puremiin. Tuon hämähäkin myrkyn aiheuttama kudostuho on varsinkin viidakossa erittäin kuolettava, koska tuosta haavasta menee vereen bakteereja, ja tietenkin kuolion kohdalla vaikeus on siinä, että se vain jatkaa etenemistään. Eikä tilannetta parantanut se, että tuota onnetonta uhria oli purtu useita kertoja.

Se mikä tekee tuosta hämähäkistä niin vaarallisen on sen myrkyn kaksikomponenttisuus, eli se kehittää kudoksiin vaikuttavan myrkyn lisäksi myös hermostoon vaikuttavaa  myrkkyä, mikä muistuttaa koostumukseltaan kobrien myrkkyä, minkä tarkoitus on saada uhrin raajat tai leuat lamaantumaan. Tuolloin se ei voi käyttää raajaansa tai leukaansa hämähäkkiä vastaan, ja tuo toiminta tekee siitä äärimmäisen vaarallisen. Kuitenkin erittäin myrkyllisten hämähäkkien myrkky auttaa meitä jäljittämään nisäkkäiden alkuperää, koska maalla elävät hämähäkit eivät yleensä mitään kovin isoja eläimiä ole, joten niiden hermomyrkky on tarkoitettu lähinnä puolustautumiseen.

Ja kuten tiedämme, niin missään nimessä mikään eläin ei koskaan tuota mitään myrkkyjä, jos niistä ei ole niille hyötyä. Joten tuollaisen hermomyrkyn kehittyminen on tarkoittanut sitä, että jollekin eläimelle on kehittynyt hermosto, mihin tuolla myrkyllä on jokin vaikutus. Esimerkiksi liskoihin ei tuollaisilla hermomyrkyillä ole vastaavaa tehoa kuin ihmisiin tai muihin nisäkkäisiin. Eli sen takia tuollaisen myrkyn tai oikeastaan hämähäkkien fossiilien avulla jäljitetään pistettä, missä eliöiden hermosto on muuttunut sellaiseksi, että tuollaisella myrkyllä on tehoa.

Tuollainen hermomyrkyn kehitys on ollut järkevää vasta sen jälkeen, kun hermosto on muuttunut sellaiseksi, kuin mitä nisäkkäillä on. Joten tällaisen asian tutkiminen on avannut meille tietoa siitä, miten ja milloin on liskojen lisäksi alkanut maapallolla kävellä nisäkkäitä. Kuitenkin kun tutkitaan liskojen ihoa, niin tietenkin niillä pitää olla panssari jos ne oleskelevat alueilla, missä ne voivat kohdata hämähäkkejä sekä hyönteisiä. Tuolloin pitää eläimellä olla suomut, joiden pinta kestää noiden eläinten pistot, ilman että niiden solumyrkky pääsee liskojen ihoon kiinni. Se että nykyaikainen hyttynen ei surmaa ihmistä tai liskoa ei tarkoita sitä, että joku Jurakauden hyttynen olisi yhtä vaaraton.


Eli sillä voi olla ollut vastaavia kudosmyrkkyjä, kuin mitä nykyaikainen mustaleski kehittää, koska tuolloin vallalla olivat matelijat, ja tietenkin niide suomujen läpi piti hyttysen saada imukärsä, jotta hyttynen voisi sitten päästä juomaan tuon matelijan verta, joten voidaan olettaa, että jurakauden hyttysellä olisi sellainen myrkky, millä ne voivat sitten päästä tuon dinosauruksen ihon läpi. Tai että vaikka nykyinen sudenkorento ei yleensä puraise ihmistä, niin sitä miten tuollainen dinosaurusten aikaan elänyt versio käyttäytyi ei kukaan tiedä. Eli voidaan kuvitella sellainen painajainen, missä valtava sudenkorento olisi hyökännyt dinosaurusten kimppuun, ja ehkä se eli tuolloin parvissa, mikä lisäsi sitten verenhukkaa.


Tuolloin oli paljon eläimiä, jotka muistuttivat ulkonäöltään nykyisiä eliöitä, mutta joilla ei ollut mitään tekemistä nykyisen vastineensa kanssa, ja yksi näistä eliöistä on ollut mm. Kolmisarvilisko, joka muistuttaa ulkonäöltään Sarvikuonoja, mutta ilmeisesti söi lähinnä raatoja. Sen nokkamainen suu sopii nimittäin nahan repimiseen paremmin kuin esimerkiksi ruohon syömiseen, ja matala olemus nimenomaan makaavien saaliseläinten repimiseen. Sen takia voidaan olettaa, että tuon ajan hyönteiset saattoivat myös imeä verta tai kudoksia, vaikka niiden nykyaikaiset vastikkeet eivät sitä teekään.


Kuten olen monta kertaa kirjoittanut, niin me emme juurikaan tiedä mitään edes dinosaurusten käytöksestä, ja tuon ajan valtavia sudenkorentoja sekä hyttysiä ei juuri ollenkaan olla edes tutkittu. Mutta joskus olen itse miettinyt, miten tuollainen hyttynen sitten olisi päässyt muuten käsiksi dinosauruksen vereen tai kudoksiin, jos se ei olisi kehittänyt voimakasta kudoksia hajottavaa myrkkyä, millä se olisi sitten avannut tuon liskon ihoa, päästäkseen käsiksi sen vereen.Kun ajatellaan sellaista tilannetta, missä vastaan tulee hyttysparvi, jonka myrkky vastaa mustien leskien myrkkyä, niin silloin varmasti mieleen tulee sellainen asia, jota edes kaikkein rakkaimpien kauhuelokuvien tekijät eivät ole koskaan kuvanneet.


Eli kun ajatellaan biotekniikkaa sekä geenimanipulaatiota, niin silloin sitten voidaan ajatella, että joku valtio voisi luoda sellaisen hybridilajin, joka olisi ulkonäöltään kuin hyttynen, mutta sen kehittämä myrkky olisi samaa kuin mustan lesken kehittämä äärimmäisen vaarallinen kudosmyrkky. Tuollainen eliö voisi kiinnostaa esimerkiksi joidenkin maiden bioasetutkijoita, koska kyseinen hyttynen voidaan poistaa luonnosta hyönteismyrkyn avulla, ja ne voidaan steriloida UV-sätelyllä, jolloin luontoon päästettävä populaatio olisi hyvin kontrolloitavissa, eli ne eivät voisi levitä hallitsemattomasti, koska tuolloin ne eivät sitten kykene kehittämään munia elatusastioidensa ulkopuolella.

https://pimeakronikka.blogspot.fi/

Miksi skorpioni pistää itseään, kun tuli ympäröi sen?

Kaikki me jotka olemme nähneet luontoelokuvia tiedämme skorpionin pistävän itseään, kun se joutuu tuleen. Monet ihmiset ovat erehdyksessä luulleet sen surmaavan itsensä, mutta kun vähän tarkemmin mietitään tuota asiaa, niin silloin huomaamme, että skorpionille ei ole mitään hyötyä kyseisestä käytöksestä, joten sitä miksi se tekee tuon kuuluisan piston on vähän vaikeaa oikeastaan tajuta, koska sillä ei näytä olevan muuta virkaa kuin itsemurhan tekeminen. Kuitenkaan skorpioni ei tuossa tilanteessa oikeasti tee mitään vahinkoa itselleen, vaan ainoastaan ottaa talteen myrkyn valmistamiseen tarvittavat proteiinit.  

Eli miksi joku eläin vahingoittaa itseään tällaisessa tilanteessa. Itsensä vahingoittaminen ei palvele tuota lajia mitenkään, ja  lohikaloilla sekä muutamilla muilla alemmilla lajeilla on tällaista käytöstä, mutta tuolla kalalla on tuohon hyvä syy, näet nuo kalat antavat henkensä 10 000 jälkeläisen takia, ja saman tekevät jotkut muut eläimet. Kuitenkaan uhan edessä ei mikään eläin tee itsemurhaa, vaan nuo eläinmaailman itsensä uhraamiset tapahtuvat aina suvunjatkamisen yhteydessä, ja esimerkiksi rukoilijasirkkakoiras tarjoaa ruumiinsa naaraalle ateriaksi. Skorpioni pistää itsesään siksi, että sen pistimen päässä olevassa rauhasessa oleva nestemäinen myrkky voi aiheuttaa tuon rauhasen repeytymisen, jos se sattuu kiehumaan ja siksi täytyy skorpionin tyhjentää pistimensä.

Jos tuo pieni eläin sitten ruiskuttaisi myrkkyään johonkin maahan, menettäisi se kyseisen myrkyn sisältämät proteiinit, joten sen kannattaa siksi ruiskuttaa ne omaan verenkiertoonsa, joka sitten kuljettaa ne takaisin pistimen juuressa olevaan myrkkyrauhaseen, jotta tuo pieni rapumainen eläin ei menettäisi niitä kalliita proteiineja, joita se tarvitsee pistimensä täytteeksi. Jos skorpioni jää ilman myrkkyään, niin silloin se ei pysty saalistamaan tai puolustamaan itseään petoja vastaan.

Sen tähden se ikään kuin ottaa nuo proteiinit talteen, kun se sitten valmistautuu kohtaamaan tulta. Kun puhutaan käärmeistä, jotka purevat omaa häntäänsä, niin ne eivät myöskään tee itsemurhia, vaan yksinkertaisesti ruiskuttavat myrkkyään omaan vereensä, jotta saalistaja ei niihin sitten koskisi. Tuo vereen joutunut myrkky on yhtä vaarallista, kuin jos käärme ruiskuttaisi sen suoraan uhriin. Kuitenkin joillakin eläimillä on sellainen taipumus, että ne alkavat leikkiä vahingoittunutta tai kuollutta, jos niiden edessä on niille liian iso saalistaja. Tuollainen käytös on yleistä esimerkiksi haukkalinnuilla sekä skorpioneilla, joista ensin mainitut esittävät siipirikkoa, ja jälkimmäiseksi mainitut sitten jähmettyvät liikkumattomiksi teeskennellen kuollutta.

Kyseisen käytöksen tarkoitus on se, että nuo saalistajat tekisivät virheen, ja sitten nuo pienemmät eläimet voisivat aiheuttaa sille tuskallisen vamman, joka ei ehkä tappaisi sitä, mutta saattaisivat myöhemmin osoittautua kohtalokkaiksi. Ja kun tuollainen petolintu käy sitä kookkaamman eläimen päälle, niin se yleensä tähtää hyökkäyksen uhrin silmiin, kuten tekevät myös skorpionit. Tuon käytöksen takia esimerkiksi pieni varpuspöllö voi aiheuttaa sitten erittäin vaikeita silmävammoja, tai niiden kynsi voi jopa leikata ihmisen valtimon poikki, jos sattuu huonosti käymään.

pimeakronikka.blogspot.fi

Kynsihanhi on yksi maailman vaarallisimmista linnuista,sekä pohdintaa siitä että miksi esimerkiksi spartan kuninkaasta Leonidaksesta ei ole olemassa patsasta?

Kynsihanhi

Kynsihanhi (lat. Plectropterus gambensis) on Afrikassa elävä sorsalintu, joka on poikkeus noiden söpöjen hanhien joukossa, koska se syö muutakin kuin kasvisravintoa. Eli tuon linnun ruokavalioon kuuluu myös kovakuoriaisia sekä pikkukaloja ja ehkä myös pikkunisäkkäitä. Kyseisen linnun vaallisuus perustuu sen siivistä esiin pistäviin teräviin luupiikkeihin, jotka saavat voimansa tuon linnun vahvoista rintalihaksista, ja tuon linnunliha on erittäin myrkyllistä, koska se syö eräitä kovakuoriaisia, joiden kehittämä kataridiini on muille eläimille tappavaa. Jo kymmenen milligrammaa kataridiiniä riittää surmaamaan ihmisen. Mutta ristihanhi on kuitenkin immuuni esimerkiksi espanjankärpäsen eli erään kovakuoriaisen murkylle, ja siksi se voi noita eläimiä sitten syödä ilman, että tuo lintu saisi mitään myrkytystä.

Tällä linnulla on hyvin erikoinen kieli sekä nokka, missä on useita pieniä hampaita, ja ainakin itse olen sitä mieltä, että kyseinen eläin käyttää kieltään ehkä viiltoaseena, jolla se tai sen esi-isät ovat sitten surmanneet vastustajiaan, silloin kun tuo hanhilintu tai sen esi-isät vielä saalisti isompia saaliita. Kun mietitään sitä, että vaikka kynsihanhi ei olekaan mikään ankka, vaan kuuluu omaan eläinryhmäänsä, niin voidaan ajatella, että lähes kaikista eläimistä on olemassa kannibaaliversio. Esimerkiksi salamantereissa on tulisalamanteri, joka syö muita salamantereita, ja käärmeiden joukossa tietenkin myös tarhakäärmeet syövät muita käärmeitä, ja hyvänä esimerkkinä tietenkin on Kuningaskäärme, jonka ruokalistalle päätyvät kalkkarokäärmeet, ja kuningaskobra on saanut nimensä siitä, että se syö muita kobria, mutta on itse immuuni niiden myrkylle..

Joten tämä asetelma on saanut jotkut ihmiset miettimään sellaista, että olisiko ihmisestä ehkä olemassa tällainen "malli", joka on saanut nimen "vampyyri". Tuollainen vampyyri tai kannibaali-ihminen on saanut aikaan sen, että kyseisen asian tiimoilta on kirjoitettu useita mielenkiintoisia kauhukirjoja sekä elokuvia, mutta tiedättekö mikä on inspiroinut esimerkiksi Bram Stokeria hänen kirjoittaessaan "Draculaa". Vampyyritarinat ovat peräisin Balkanilta, ja niiden esikuvana on saattanut olla esimerkiksi Spartalaiset sekä myöhemmin löytyneet neandertalin ihmisen jäännökset, ja antropologit ovat saaneet selville, että tuo ihmisen esi-isä oli meitä huomattavasti vahvempi. Tämän takia esimerkiksi monissa vampyyri-elokuvissa vampyyrit kuvataan fyysisesti erittäin voimakkaina olentoina. Tosin ensimmäiset vampyyritarinat ovat peräisin muinaisesta Kreikasta tai oikeastaan sen naapurivaltiosta nimeltään Persia.

Kun ajatellaan kuningas Leonidaksen toimintaa esimerkiksi Thermopylain solassa, missä hän sitten 300 spartalaisensa kanssa piti puoliaan persialaisia vastaan, niin silloin tietenkin voidaan muistella tuon taistelun loppua, missä spartalaisten taakse päässeet persialaiset sitten voittivat nuo urhoolliset miehet, niin silloin kyllä mieleeni tulee heti se, että eikö Leonidas oikeasti tutustunut taistelukenttään ennen kuin aloitti puolustuksen, ja sitten tietenkin voidaan myös kysyä, että eikö Leonidas ollut koskaan ennen tuossa solassa käynyt, koska petturi onnistui johtaa persialaiset hänen linjansa taakse? Tästä voidaan kysyä induktiokysymys, että eikö Leonidas ollut sitten kotoisin Kreikasta ollenkaan, vai oliko hän muualta tuotu palkkasoturi?

Kun puhutaan Leonidaksesta, niin silloin voidaan kuitenkin todeta se, että hän saattoi ajatella sitä, että ehkä Kreikassakin oli tuolloin tapana se, että kuollut sankari on paras sankari. Ja ehkä hän sitten miehineen pakeni paikalta, koska he saattoivat pelätä myrkytystä, koska hän oli uhka kreikan johtajille, jotka ehkä kirjoittivat historiaa vähän omaa etuaan ajatellen. Tai ehkä Leonidas on vain tarinan kertojien keksimä hahmo, jolla luotiin isänmaallista henkeä kreikkalaisiin, ja ehkä tarinaa on antiikissa käytetty sotilaskoulutuksessa,eli koulutettavilta on sitten tuon Thermopylain tarinan kertomisen jälkeen kysytty, että miten olisi tuon päällikön pitänyt toimia.

Se mihin tuo suuri kuningas on haudattu on kuitenkin jäänyt historian hämärään, ja se että pääsikö hän pakoon Thermopylaista on kuitenkin vain arvailujen varassa. Ja joka tapauksessa hän tiesi, että väkijoukot on helppo yllyttää häntä ja hänen miehiään vastaan, koska nuo trollaajat saattoivat väittää, että persialaiset tulivat neuvottelemaan hänen kanssaan, ja sitten joku heitti heittomiekan tuon persialaisen rintaan. On olemassa kiinnostava ajatus siitä, että jos hänen hautansa löytyisi, niin silloin tietenkin voisi joku geneetikko kloonata tuon yhden tunnetun historian kuuluisimmista sotapäälliköistä, niin että hän vain sijoittaisi jonkun munasolun sisään hänen DNA:nsa ja näin sitten voitaisiin luoda uusi Leonidas.Uskon että hänet tuhkattiiin taistelun jälkeen tai ainakin silloin kun hän oli kuollut, jotta tuon miehen sukulaisia ei löytyisi tai hänen kotipaikkaansa voisi jäljittää.

Tuosta kuuluisasta taistelusta on olemassa sikäli puolueetonta aineistoa, että myös nuo persialaiset olivat tapauksesta kirjoittaneet, niin että tämä tapaus varmasti on melko suurella varmuudella totta, mutta osa noista historiallisista taisteluista on varmasti hiukan "paranneltuja", jotta niissä olleita komentajia kuten Julius Caesaria olisi palvottu vähän suurempina sotilaina kuin mitä he oikeasti ovatkaan. Tuon takia noiden komentajien palveluksessa oli kirjoittajia, jotka tekivät heistä vähän parempia ihmisiä, mitä he oikeastaan olivatkaan. Saattaa olla niin, että noista komentajista ketään ei ollut edes olemassa sikäli kuin mitä me heitä tunnemme. Eli oli tietenkin olemassa kuningas tai sotapäällikkö nimeltään Leonidas tai julius Caesar, mutta hänen saavutuksensa saattoivat olla huomattavasti pienemmät kuin mitä hänen nimiinsä kirjoitetut muistelmat antavat ymmärtää, ja ehkä nuo muistelmat tehtiin siksi, että tuo suuri päällikkö vaikuttaisi ihmisten silmissä valehtelijalta, joka vain keksi tarinoita omasta erinomaisuudestaan.

pseudotiedetta.blogspot.fi

Sammakkoeläimet voivat olla hyvin erikoisen näköisiä

Kuva I

Osa eläinmaailman "alieneista" on erilaisia sammakkoeläimiä (Kuva I), joista osa on ikään kuin normaaleja sammakoita muistuttavia eläimiä, mutta osa taas on enemmän liskomaisia, ja niistä tunnetuin on tietenkin on vesilisko. Suurin osa sammakoista saa muodonvaihdoksen elämänsä aikana, jolloin ne muuttuvat kiduksilla hengittävistä nuijapäistä aikuisen sammakon näköisiksi. Eli tässä oleva sammakkoeläin kyllä on saanut muodonvaihdoksen, koska sen eturaaja näkyy kuvassa. Vaikka ihmiset usein kuvittelevat että sammakoilla on aina ihopoimu varpaiden välissä, joka muuttaa raajan räpyläksi, niin osalla sammakoista ei kuitenkaan tuota ihopoimua ole. Eli niiden raaja muistuttaa enemmän ihmisen kättä kuin räpylää.

Kuva II

Olisi muuten mukava tietää missä tuo kuva on otettu, jotta voidaan selvittää mikä sammakko tai pikemminkin rupikonna (Kuva II) on kyseessä. Harvat eläimet ovat luonnossa kuitenkaan täysin esittelykuvansa näköisiä, joten se voisi olla kyllä kuvan kaksi ruskean rupikonnalajin edustaja. Eli kyseessä on ilmeisesti joku rupikonna, jonka silmien pupillit ovat laajentuneet ehkä vähäisen valon takia, mikä sitten aiheuttaa sen, että tuo konna saa melko alienimaisen ulkonäön. eli kaikkien sammakkoeläinten pupilli reagoi valoon samalla tavoin kuin ihmisen silmä, ja alempana kuvassa oleva ruskea rupikonna voi silloin olla hiukan eri näköinen, kun sen pupilli laajenee, jotta se voi kerätä paremmin valoa. Osa konnista saalistaa vain yöllä, ja ne saattavat muuttaa silloin hieman väriään, muta kuitenkin voidaan sanoa, että niiden pupillin leviäminen on kuitenkin kaikkein silmiinpistävin ero nisäkkääseen nähden. Eli konnien pupilli laajenee koko silmän kokoiseksi, ja silloin saattaa käydä niin, että se alkaa muistuttaa jotain elokuvien alienia.

Kuva III

Konnat ovat melko yleisiä sammakoita koko Euroopassa. Monet niistä ovat jotenkin myrkyllisiä, joten näillä sammakkoeläimillä on melko vähän vihollisia. Rupikonnia pidetään joskus lemmikkinä siksi, että niiden nahassa olevista rauhasista erittyy huumaavaa eritettä, jota nuolemalla henkilö hankkii hallusinaatioita itselleen. Tuo erite kuitenkin on myrkyllistä, ja se aiheuttaa kieleen karvaisuutta (Kuva III) ja kieliliaksien halvauksia, eli sitä ei voida suositella mihinkään viihdekäyttöön. Ja osa noista varsinkin etelässä elävistä konnista on tappavan myrkyllisiä. Samoin konnien purema saattaa joissain tapauksissa olla melko kivulias, joten niiden käsittelyssä pitää olla joka tapauksessa huolellinen.

elainasiaa.blogspot.fi