Tällaiset kokeet voivat vaarantaa koko ihmiskunnan

Tekstin alla on artikkeli siitä, että apinoiden liikuntakyky on palautettu laittamalla niiden hermostoon implantteja eli mikropiirejä, jotka jäljittelevät liike-hermoratoja pitkin kulkevia sähköimpulsseja, ja tämä tekniikka sitten tarkoittaa sitä, että kohta alkavat ihmiskokeet tällä hyvin kiistan alaisella toimintakentällä, josta saatuja tuloksia voidaan hyödyntää monissa muissakin tarvikkeissa sekä tuotteissa, kuin vain ihmisten liikuntakyvyn palauttamisessa onnettomuuden jälkeen.Tuon saman tekniikan avulla voisi ihminen kommunikoida toisen henkilön kanssa ilman näkyviä kännyköitä, ja tietenkin hän voisi sitten klikata itsensä Internetiin, jos hänen hermostoonsa on kiinnitetty sellainen mikropiiri, joka kommunikoi esimerkiksi WLAN-tukiaseman kanssa.


Vaikka eläinsuojelujärjestöt varmasti vastustavat tällaisia kokeita, niin on olemassa paljon järjestöjä, joiden toimintaa ei säätele mikään moraali. Nuo järjestöt ovat erilaisia sotilaallisia järjestelmiä tuottavia organisaatioita, joiden toiminta on yleensä vähintään salaista. Kuitenkin tällainen "High-tech zombie" varmasti kiinnostaa sotilaita ympäri maailmaa.  Ja tämän takia tietenkin tällainen tekniikka varmasti herättää huomiota sekä keskustelua siitä, mikä on tällaisen tekniikan käytön rajana. Vaikka tästä asiasta säädettäisiin sellainen laki, jonka mukaan kaikki sellaiset mikropiiri-implantteja käsittävät tutkimukset lakkautettaisiin, jotka eivät käsittele vamman parantamista, niin kuitenkin voidaan ajatella, että joku taho maailmassa toimisi siten, että tällainen "Homo Roboticus" olisi arkipäivää.


Tässä mieleeni tuli sitten eräs vanha kirja, jossa avaruuslentäjät houkutellaan ansaan, ja heidän aivonsa korvataan tietokoneilla, jotka liitetään noiden onnettomien matkaajien hermostoon, ja näin kyetään teoriassa  sitten luomaan"high-tech zombie", joka tottelee käskijöitään aivan mukisematta. Apinoita voidaan tietenkin suoraan käyttää sotilaina, koska niiden raajat ovat samanlaisia kuin meidän omamme, joten sitä voidaan ohjata samalla järjestelmällä, kuin millä ohjataan esimerkiksi animoituja hahmoja, joten sen takia niiden käyttö sodassa voi olla joidenkin sotilaiden mielessä, eli tuollaiset asiat varmaan eivät ole mitään eläinsuojelijoiden mieleisiä asioita.


Mutta tietenkin voisi olla hyvin mielenkiintoista seurata esimerkiksi tilannetta, jossa apinat ottavat rynnäkkökiväärit käsiinsä sekä alkavat ampua vihollista. Siis tällä tarkoitan sellaista oikeaa apinaa, jota ohjataan tuollaisella Internetiin kiinnitetyllä animointi-ohjelmalla, jonka avulla voidaan biorobotin liikkeitä ohjata esimerkiksi samankaltaisista keskuksista, joita käytetään animaatioiden tekemiseen. Eli tuolloin apinan tai ihmisen aivot leikataan pois, ja ne korvataan tietokoneella, jonka kautta ohjaussignaalit tulevat tuohon järjestelmään vaikka toiselta puolen maailmaa.


Tuollaisen biorobotin valmistaminen tietenkin on erittäin helppoa, mutta samalla hyvin moraalitonta toimintaa, jota voidaan kutsua sotarikokseksi. Tuollainen robotti-ihminen voidaan tehdä esimerkiksi siten, että joitakin sotilaita kaapataan kesken tehtävän, ja sitten heidän aivonsa leikataan irti, ja korvataan tietokoneilla, jotka sitten ohjaavat ihmistä tuollaisten lihaksistoon asetettujen implanttien avulla, ja sitten tietenkin tällainen tapaus voisi olla jonkun tulevaisuuden "zombie-elokuvien" aiheena. Kuitenkin tällaisen toiminnan tarkoitus voisi olla jonkun täydellisen sotilaan luominen, eli otetaan joku rangaistusvanki tai vastaava tapaus, ja hänen ruumiinsa sitten pumpataan todella kovaan kuntoon anabolisten steroidien  sekä muiden lihaksia kasvattavien lääkkeiden avulla.


Jossain vaiheessa heidän aivonsa leikataan irti ja korvataan tietokoneella, joka kommunikoi sitten Internetin kautta esimerkiksi jonkun komentokeskuksen kanssa, jossa olevat operaattorit sitten ohjaavat noita kentälle lähetettäviä robotteja, jotka on valmistettu ihmisruumiista, mihin on asetettu sopiva teknologia. Tällaisten laitteiden käyttö tietenkin sotii kaikkia humaaniuden periaatteita vastaan, eikä sellaisen operaation tekijää odottaisi ainoastaa pitkä vankeus vaan myös äärimmäisen kova julkinen polemiikki, missä hänen kaltaisiaan vaaditaan rangaistavaksi. Tällainen ihmisestä luotu zombie voidaan kuitenkin oikeasti luoda, ja sitä voidaan ohjata samalla tavalla kuten pelihahmoa.


Kuitenkin tuollaiset robottisotilaat voisivat tarjota mahdollisuuden käyttää robotteja tehokkaammin terrorismin vastaisessa sodassa, ja tuollaiset robotti-operaattorit voisivat olla esimerkiksi kiinni otettuja terroristeja, jotka lähetetään sitten ikään kuin teloituksen jälkeen postuumisti tappamaan entisiä tovereitaan. Tällaiset aiheet ovat joidenkin kauhu-elokuvien kantavavana voimana, ja kun tällaista tekniikkaa ajatellaan tarkemmin, niin tietenkin näitä kokeita koskeva lainsäädäntö on maassamme oikeastaan aivan  kunnossa, mutta itselleni on tullut mieleen sellainen ajatus, että esimerkiksi jossain Pattayalla saa mies silikoni-implantit muutamassa tunnissa, joten tämän ajatuksen induktio-päätelmä olisi sitten sellainen, että mitä tapahtuu siellä missä kukaan ei ole katsomassa.

https://futurism.com/paralyzed-monkeys-able-to-walk-again-with-brain-implant-human-trials-are-next/

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Geenimanipuloitujen trikiini-matojen avulla ehkä tulevaisuudessa hoidetaan myös syöpää

Trikiini eli Trichinella Spiralis

Elämäntavoista on aina välillä käyty hyvinkin tiukkoja keskusteluja, mutta kuten tiedämme, niin kaikki me olemme lopussa yksin itsemme kanssa. Jos ihmisellä on vaikkapa maksasyöpä, niin silloin ei kukaan muu kuin hän itse sairasta tuota tautia, joka on yksi kaikkein tappavimmista ihmiskuntaa vaivaavista sairauksista. Se on oikeastaan alkoholistien tapauksessa  puhtaasti elämäntapasairaus, mikä johtuu liiasta alkoholin käytöstä tai muusta jatkuvasta kemiallisesta rasituksesta, joka kohdistuu ihmisen maksan soluihin. Maksaan tulee syöpä, jos maksakirroosi pääsee etenemään tarpeeksi pitkälle.

Kyseinen sairaus syntyy siitä, että maksaa rasitetaan pitkäaikaisesti erilaisilla kemikaaleilla kuten alkoholilla, huumeilla, sekä  lääkkeillä tai muilla vastaavilla aineilla kuten kemianteollisuuden tuottamilla kemikaaleilla, joita käytetään viljan suojeluun. Nuo korkeasti karsinogeeniset kemikaalit, jotka tappavat hyönteisiä syöpään päätyvät  ihmisen lautaselle, jos ruoka-aineita ei puhdisteta  tarpeeksi hyvin näistä myrkyistä.

Pääosin huonoista elämäntavoista johtuva sairaus on erittäin tappava siksi, että kaikki elimistön veri kulkee maksan läpi, ja tuo syöpä lähettää helposti epiteelisoluja kaikkialle muualle elimistöön. Eli pienikin maksassa oleva kasvain saa aikaan sen, että syöpäsoluja matkaa pitkin elimistöä, ja kaikkein pahimmillaan uhri saa imusolmukkeisiin kasvaimen, minkä hoito vaatii sitten vuosien sädehoitoa ja kemoterapiaa, ja tuon syöpätyypin hoito on erittäin  vaativaa sekä ennusteeltaan huono.

Kun ihminen sairastuu syöpään, niin silloin hän on vangittuna ruumiiseensa, ja jos kemoterapia sekä sädehoito eivät toimi, niin kukaan ihminen ei voi häntä auttaa. Toki biotekniikan avulla voidaan tulevaisuudessa valmistaa ihmisille uusia elimiä. Tuossa teknologiassa ihmisen soluja siirretään elatusalustalle, ja siinä pitäisi sitten tuon elimen alkaa kasvaa. Kyseisessä tekniikassa käytetään potilaan omia tuosta elimestä otettuja soluja, jolloin hylkimisreaktio voidaan välttää. Tuon soluryhmän puhdistaminen syöpäsoluista olisi tehokkainta hoitaa sentrifugilla eli keskipakolingolla.

Kasvatusalustalla olevan elimen puhdistaminen syöpäsoluista on erittäin tärkeää, jotta syöpä ei pääse uudistumaan. Mutta ongelmia maksasyövässä tuovat verisuonissa olevat epiteelisolujen aikaansaamat etäpesäkkeet, joiden tuhoaminen on hiukan hankalaa. Etäpesäkkeiden tuhoamisessa voidaan hyödyntää tulevaisuudessa geenimanipuloituja basilleja sekä ameeboja ja erilaisia trikiinejä, jotka on geneettisesti muunnettu siten, että ne etsivät sekä syövät ihmisen syöpäkasvaimia sekä yksittäisiä syöpäsoluja. Tulevaisuudessa ihmisen sisällä voi olla tuollaisia geenimanipuloituja limamatoja, joiden sylkirauhaset on muutettu kehittämään ihmisen soluja. Noiden matojen avulla ehkä tulevaisuudessa hoidetaan esimerkiksi suuria haavoja ja ne ehkä myös palkkaavat luunmurtumia.

Biotekniikka sekä geenimanipulointi ovat antaneet mahdollisuuden kehittää myös biologisia torjuntamenetelmiä erilaisille taudeille, joihin ennen ei ole kyetty löytämään parannuskeinoja. Yksittäisten syöpäsolujen poistaminen elimistöstä on todellinen haaste syöpätutkimuksessa, koska ne kehittävät usein pesäkkeitä, jotka aiheuttavat syövän uusiutumisen ja tuolloin voi hoito vaikeutua entisestään, koska tuolloin jäljellä on vain kaikkein lääkeresistenteimmät solut, ja tuolloin saattaa olla niin, että kemoterapia ei ehkä enää tehoa kuten ennen. Tuon takia pitää kehittää uusia sekä tehokkaampia hoitomuotoja tällaiselle sairaudelle, joka aiheuttaa valtavasti kustannuksia valtiolle, sekä on joka kerta valtava inhimillinen tragedia sairastuneelle sekä hänen perheelleen.

Kun puhutaan biotekniikasta, niin se varmasti tuo sitten esiin sellaisen asian, että vaikka nämä hoidot ovat jo ovella, niin kuitenkin osa potilaista on noiden uusien hoitojen ulottumattomissa. Samoin geenimanipuloitujen eliöiden kehittäminen on todellisessa elämässä hiukan eri asia, kuin mitä se jossain kirjassa on. Näet bakteereja tai muita alkukantaisia eliöitä ei suorastaan voida kouluttaa etsimään syöpäsoluja ihmisen ruumiista, vaan kaikki pitää tehdä olion DNA:ta manipuloimalla. Silloin pitää huomioida sellainen asia, että nämä olennot eivät saa käydä kiinni terveeseen kudokseen, ja siksi näitä hoitomuotoja on niin vaikea käytännössä kehittää.

Toki trikiini varmasti kasvaimen syö, mutta ongelmana sitten on se, että se aiheuttaa samalla trikinoosin tämä pieni mato syö ihmisen sisältä ontoksi. Trikiinejä on yleensä sairastuneen karhun lihassa, josta sitä joskus siirtyy ihmiseen. Yksi pelätyimpiä trikiinin muunnoksia on bilharzia, joka aiheuttaa valtavasti inhimillisiä kärsimyksiä Afrikassa. Tässä geenimanipuloitujen eliöiden käytössä ihmisen lääkintään on sellainen aspekti, että käytettävä eliö on yleensä ihmisille hengenvaarallinen, ja siksi sen geneettinen perimä on muutettava sellaiseksi, että se ei vahingoita ihmistä. Tietenkin tämä on erittäin vaativa tehtävä, ja sen vuoksi tuollaisen eliön luominen on todella vaikeaa, koska tuolloin pitää sen DNA:ta muuttaa pikkuhiljaa, minkä jälkeen täytyy luomus testata, jotta voidaan sanoa, että löytääkö se sitten nämä kasvaimet elimistöstä.

Ja sitten täytyy muistaa, että jos joku asia onnistuu tetrimaljassa, niin se ei ole  välttämättä sama asia, kuin jos tuollainen mato tai basilli päästetään ihmisen verenkiertoon etsimään noita soluja. Tuolloin voidaan ihmiseen siirtää munakennoja, joiden avulla nuo madot saadaan ihmisen elimistöön. Kyseisestä asiasta tulikin mieleeni, että noita trikiinejä voidaan käyttää esimerkiksi vaarallisten vankien hallintaan, ja jos vanki sitten lähtee ilman lupaa laitoksesta, niin silloin munakennot aukeavat, ja noita matoja päästetään tuon henkilön elimistöön. Tuo munakenno voi olla sellainen, että jos henkilö ei saa tiettyä immuunipuolustusta lamaavaa lääkettä, niin elimistö avaa tuon munakennon, ja nämä madot pääsevät syömäänhänet elävältä, jos hän poistuu vankilasta ilman lupaa.

Uusi uljas maailma (Brave New World,1932) on yhtä vaikuttava kokemus kuin Orwellin " Vuonna 1984"

”Uusi uljas maailma” (Brave New World, 1932)  on Aldois Huxleyn dystopiakuvaus, missä ihmisen asema määräytyy ennen syntymää. Tuossa kirjassa ihmiset jaetaan alfa, beeta, gamma, delta ja epsilon, luokkiin. Tuossa vähän ennen Toista Maailmansotaa kirjoitetussa romaanissa ihmiset syntyvät ikään kuin tehtaissa, ja vain ”alfoilla” on oikeus ajatella. Tuossa yhteiskunnassa jokainen yksilö syntyy koeputkihedelmöityksen kautta, ja alimpana  tietenkin ovat ”gammat”, jotka valmistetaan kloonaamalla. Kirja kuvaa yhteiskuntaa, jota hallitaan huumeiden avulla, ja jossa kaikki kulttuuri sekä individualismi on latistettu ikään kuin johonkin muottiin, ja noiden ihmisten ainoa ajanviete on seksi.

Tuo alin yhteiskuntaluokka on muille yhteskuntaluokille kuin ihmiskarjaa, jonka ainoa tehtävä on palvella ylempiä yhteiskuntaluokkia. Kirjan kuvailemassa maailmassa raskaaksi tuleminen on äärimmäisen nöyryyttävää, ja kaikki ihmiset syntyvät koeputkilapsina, eli heidän tulevaisuutensa määrätään jo ennen syntymää.  Kun ihminen valitaan  tuon kirjan esittämän mallin mukaan”alfaksi”, niin silloin hänen opettamisensa alkaa jo tuossa koeputkessa eli keinotekoisessa kohdussa niin, että alkion kehittyvää hermostoa stimuloidaan sähköimpulsseilla. Tuota menetelmää kutsutaan ”aivokuoristimulaatioksi”, kuten olen kirjoittanut. Se perustuu muunnetun EEG- tai sähköshokkilaitteen käyttöön ihmisen aivojen sähköisten toimintojen modifioimiseen, eli tuolloin ihmisen aivoihin voidaan ajaa tietoa tietokoneen avulla. "Beeta" olisi tuolloin ihan sama, mutta hänen opettamiseensa ei käytettäisi EEG:tä vaan se tapahtuisi  konventionaalisilla menetelmillä.

Kuten varmaan tiedämme, niin toki tuossa kirjassa on sellainen loistava yhteiskuntatieteelinen ajattelutapa, että olisi todella hienoa, jos paikkamme yhteiskunassa määräytyisi ennen syntymää, mikäli ihminen vain sattuisi olemaan ”alfa”. Mutta jos ihminen sattuisi kuulumaan tuohon viimeksi mainittuun väestöryhmän eli epsiloneihin, olisi hän varmasti todella onneton. Kirja oli aikoinaan varmasti saanut vaikutteita 1930-luvun Euroopan sosiaalisesta sekä yhteiskunnallisesta kehityksestä, joka tuolloin johti sitten militarismiin sekä totalitaristiseen yhteiskuntaan, ja sitä kautta myös Toiseen Maailmansotaan.

Toki Ensimmäinen Maailmansota oli varmasti näyttänyt eräille  ihmisille sen tien, mitä totalitarismi sai aikaan,eli tuloksena oli valtava ruumiskasa, johon miljoonat nuoret miehet päätyivät. Mutta vajaa kymmenen vuoden kuluttua edessä oli vielä pahempaa, koska silloin sota kohdistui myös siviileihin täysipainoisesti. Samalla tuo teos on ikään kuin satiiri siitä, mitä saamme nähdä välillä ympärillämme.

Kun keskustellaan ihmisen asemasta yhteiskunnassa, niin tietenkin on olemassa sellaisia näkemyksiä, joissa esitetään sitä, että ”yläluokan” ihmiset ikään kuin olisivat ylivoimaisesti parempia kaikessa, ja siksi heitä pitäisi suosia esimerkiksi koulujen valintakokeissa. Tuossa reaaliyhteiskunnassa esitetyssä mallissa nuo yläluokan ihmiset eivät suoraan saisi esimerkiksi korkeakoulupaikkoja, jotka oikeuttaisivat heitä suoraan ylempiin virkoihin, vaan nuo virat suojataan sillä, että korkeakouluista tulisi maksullisia,ja tietenkin maksuista pitäisi tulla niin korkeat, että normaali työläinen ei noita maksuja koskaan pystyisi maksamaan. Jos tuollainen EEG-käsittely olisi tehty yliopistoon pyrkivälle, niin hänellä olisi tietenkin silloin etulyöntiasema muihin pyrkijöihin nähden. Eli todellisessa elämässä alfa ei aina kertoisi sitä, että hän on alfa. Mutta tämä on vain pohdintaa ei sen enempää.

Sillä tavoin tietenkin taattaisiin se, että yhteiskunnalliseksi johtajaksi itseään kutsuvat ihmiset saavat sitten ympäröidä itseään henkilöillä, jotka sanovat vain sitä, mitä he itse sanovat. Kaikki varmaan sitten pitäsivät tilanteista, joissa ihminen ennen syntymäänsä päästetään jo tehtaan johtajaksi, tai ainakin tuollainen ihminen itse tuosta asemastaan pitäisi. Kun ajatellaan tuota kirjaa, niin siinä sitten tietenkin sivutaan sellaista käsitettä, jota kutsutaan ”puhtaan linjan opiksi”.

Eli nuo ”epsilon”-yksilöt edustaisivat tietenkin äärimmäisen puhdasta perinnällisyyslinjaa, jolloin tietenkin voisi käydä niin, että mikäli nuo yksilöt tekevät lapsia, niin heistä tulee vahvoja ”alfoja”, jos he saavat EEG-käsittelyä ennen syntymäänsä. Idean tuohon kirjaan on varmasti antanut Brittiläinen luokkayhteiskunta, sekä sen asevoiman silloinen tapa valita upseereiksi ns. ”yläluokan” brittejä, joiden käytös alaisiaan kohtaan ei varmasti aina ollut kovin sulavaa. Tuon kirjan perusteella on tehty joukko elokuvia, joissa käsitellään kloonaamisen etiikkaa sekä sellaista kauhukuvaa, kuin että me ihmiset jossain vaiheessa sitten alamme tuottaa klooneja, jotta saisimme itsellemme varaosia, ja tietenkin tällainen ajatus olisi varmasti tuomittavaa.

Mutta tähän ollaan jossain määrin oltu menossa, kun puhutaan ihmisalkioden tuottamisesta kantasolututkimusta varten. Tuollainen alkio voidaan helposti istuttaa naisn kohtuun, ja sitten tuo nainen saisi lapsen kuten muutkin hedelmöityshoitoja saaneet naiset. Syy miksi tästä sitten kirjoitin on se, että kaikki naiset eivät täytä noita keinohedelmöitykselle asetettuja ehtoja, mutta nämä haluavat silti lapsia. Silloin joku saattaa varastaa tuollaisen alkion laboratoriosta, ja tehdä tällaisen sikiön siirto-operaation salaa ilman valvontaa. Kun puhutaan ihmisalkioiden tuottamisesta kloonaamalla, eli jakamalla blastulavaiheessa olevia soluryhmiä, niin silloin voidaan luoda ihmisiä samalla tavoin kuin tuossa ”Uudessa uljaassa maailmassa”.

Ja mm. takavuosien TV-sarjassa ”Salaiset kansiot” käsitellään mahdollisuutta siihen, että esimerkiksi jonkun maan asevoimat alkavat kloonata itselleen sotilaita, jotka kasvatetaan erillään muista ihmisistä. Tällöin heillä voisi olla oma keinotekoinen uskontonsa, ja koska noilla kloonisotilailla ei olisi mitään sosiaalisia kontakteja muuta kuin toisiinsa, niin he eivät käsrsisi tunnonvaivoista suorittaessaan heille määrättyjä tehtäviä, ja tuon valtion johto voisi opettaa heille, että ”valtio on jumala, jota noiden ihmisten pitää palvoa.

kirjabloggaus.blogspot.fi

Alistair Macleanin "Jääasema Zebra" (Ice station Zebra, 1963) on kirja, joka on hieman vanha, mutta se herättää tiettyjä ajatuksia siitä, mikä voisi olla todellinen syy tuollaisen aseman perustamiseen.

"Jääasema Zebra" on niitä huonojen romaanien perikuvia, joista kaikki ihmiset eivät satu ehkä koskaan pitämään. Toiset taas rakastavat noita kirjoja yli kaiken, ja itse olen tuon opuksen lukenut pariin kertaan. Kyseessä on eräänlainen vakoiluromaani, missä eräälle Britannian tiedustelun vakoiluasemalle, joka sijaitsee polaarisella ajojääpeitteellä on sattunut tulipalo, ja tuo asema on sitten tuhoutunut. Kyseisen aseman sijaintia ei tunneta, ja siksi pohjoisen napajäätikön alle lähetetään sukellusvene etsimään tuota jääasemaa. Kyseisen aseman tehtävänä on ollut tutkia Neuvostoliiton signaaleita, jotka se on siepannut yläilmoihin nostetun säähavaintopalloon kiinnitetyn kuparisen piiska-antennin avulla, joka nousee todella korkealle.

Tuo piiska-antenni on ilmeisesti ainakin Macleanin päässä ollut ohut kuparinen johdin, joka on ikään kuin virvelin kelassa kiinni. Ja sitten se kykenee ottamaan vastaan hyvinkin heikkoja radiosignaaleja, joita käytetään Venäjän laivaston viestinnässä, ja toki tuollainen laite voisi myös häiritä tuota viestintää. Tulloin se estäisi sitten myös ydinsukellusveneitä saamasta ydinaseiden laukaisukoodeja, ja tuolla välineellä voidaan myös sokaista OTH-tutkia, joilla Venäjä valvoo alueitaan, jotta sinne ei tehtäisi yllätyshyökkäystä. Tuolloin se voisi myös äänittää tutkien signaaleja, jotta DIA:n (Defence Intelligence Agency) virkailijat sitten tekevät sen vasta-algoritmin.

 Mutta kun itse pohdin tuota asemaa, niin en oikein usko, että tuota "Zebraa" olisi tarkoitettu pelkästään radiosignaalien sieppaukseen, eikä myöskään kyseessä olisi ollut SAS:n tukikohta, vaan ehkä tuollaisen aseman avulla olisi todellisuudessa kokeiltu sellaista asiaa, kuin, että miten tuo asema voitaisiin sitten salata tuolla Pohjoisella jäämerellä? Eli mistä tuo kirjailija oli muka idean tuohon romaaniinsa napannut? Tuossa romaanissa lisäjännitystä elämään tuo Venäläinen vakoilusatelliitti, joka oli kuvannut molempien supervaltojen tukikohtia.  Olisiko hän oikeasti mitenkään voinut ajatella itsenäisesti tuollaisesta asiasta, että Neuvostoliitto olisi sitten esimerkiksi pudottanut jonkun filmikapselin tuonne pohjoisnavalle.

Tämä kirja on ikään kuin saman tyyppinen kuin "Firefox", missä tiedustelu kaappaa venäläisen hävittäjän. Eli tuossa romaanissa Maclean varmaan on tarkoittanut, että tuo asema olisi huijannut tuota tiedustelusatelliittia pudottamaan filmikapselin pohjoiselle napakalotille. Kuitenkin tuollainen  kuviteltu "Zebra"-tukikohta olisi helppo naamioida esimerkiksi lakanoille ja lumella niin, että Neuvostoliiton tiedustelukoneet eivät sitä löytäisi, ja itse olen joskus ajatellut, että olisiko tuollaisella asemalla myös ehkä oikeassa elämässä vastikkeensa. Tiedetään että USA ja Neuvostoliitto ovat kylmän sodan aikaan osoittaneet kiinnostusta tuollaisian jääasemia kohtaan, koska niiden ysinsukellusveneet partioivat ainakin joskus polaarisen jääpeitteen alla, ja jään läpi pudotetuilla sonarlaittella sekä hydrofoneilla voidaan tehokkaasti kuunnella jään alla tapahtuvaa toimintaa.

Mutta noilla asemilla voisi olla myös esimerkiksi "Lance"-ohjuksia käytössään, ja tuollaisten lyhyen matkan taktisilla ydinaseilla voitaisiin iskeä tehokkaasti esimerkiksi Murmanskin laivastotukikohtaan, tai noilta asemilta voisivat esimerkiksi SAS tai muut erikoisjoukot suorittaa operaatioitaan pohjois venäjällä tai soluttautua Alaskan kautta Pohjois-Amerikkaan. Kun puhutaan nykyaikaisista aseista, niin esimerkiksi CLUB-K.n kaltaisia asejärjestelmiä voitaisiin sitten sijoittaa tuollaiselle asemalle, eli sen kontti voidaan naamioida esimerkiksi kemikaalijätevarastoksi tai muuksi vastaavaksi hätätilamajoituskontiksi, jolloin eivät nuo asemalla työskentelevät ihmiset huomaa ehkä mitään. Ja kun tuo laukaisukäsky sitten tulee, niin nuo kontit vain aukeavat, ja sitten risteilyohjukset lähtevät lentoon. Tai tuollainen kontti voidaan vaikka jättää yksinään napajään päälle tai kaivaa sen sisään.

Mikäli laukaisukäsky tulee, niin ensin käynnistyvät sen kannessa olevat lämpövastukset, jonka jälkeen nuo ohjukset sitten nousevat pystyyn, ja muistakaa että Venäjä ei ole ainoa maailman maa, jolla on nopeasti liikuteltavia taktisia ohjusjärjestelmiä, joita on sijoitettu esimerkiksi puoliperävaunurekkojen kontteihin. Ja jos tuollainen autonominen ohjusasema sijaitsee napajään sisällä, niin se voisi saada energiansa esimerkiksi RTG-generaattoreista. Tai toki sellainen voidaan soluttaa myös johonkin venäjän sadoista ydinjätekaatopaikoista, ja tuolla sitten nuo ohjukset voivat olla valmiina iskuun, ja kukaan ei niitä noista luolista tule varastamaan.

Club- K https://www.youtube.com/watch?v=mbUU_9bOcnM


kirjabloggaus.blogspot.fi

K.W Jeterin Tohtori Kyy (Dr. Adder) eli painajaismaista protetiikkaa tulevaisuuden dystopiassa

K.W Jeter kirjoitti aikoinaan kirjan nimeltään "Tohtori Kyy" (Doctor Adder, (Suom.)1984), joka kertoo lääkäristä joka on kuin Dr. Josef Mengelen sekä Viktor Frankensteinin yhdistelmä, eli hän on enkeli sekä paholainen yhdessä ruumiissa. En tiedä että onko tuo "K.W Jeter" oikeasti joku salanimi, mutta uskoisin että hän ei kirjoittanut tätä kirjaa oikealla nimellään. Tuo "Tohtori Kyy" on siis lääkäri, joka operoi pahaa aavistamattomia ihmisiä, niin että he varmasti tuntevat, miltä tuntuu olla mielipuolen käsittelyssä. Tuon kirjan kehyskertomuksena on tilanne, missä yhdysvallat on joutunut sisällissotaan, ja siitä sitten on jäkipyykkiä jäänyt pesemättä vaikka millä mitalla. Kyseinen kirja on yksi väkivaltaisimpia romaaneja, mitä olen koskaan lukenut, mutta se on verraten hyvin kirjoitettu, vaikka kyseessä on Jalava-kustantamon SciFi tai tarkemmin ottaen Cyber- tai steampunk kirja, jolla on tavoiteltu lähinnä marginaaliyleisöä.

Kyseisessä synkässä tulevaisuuden kuvauksessa on myös esillä sellainen asia, että mitä protetiikka voi saada aikaan vääränlaisen ihmisen käsissä, ja tuossa kirjassa esiiin tuotua tekniikkaa ollaan jo tuomassa oikeasti markkinoille. Tuossa kirjassa on esillä sellainen väline kuin "turbonyrkki", eli proteesi johon on asennettu kaiutin, joka sitten lähettää sellaisia ääniaaltoja, joiden avulla saadaan vesiatomit hajoamaan, ja tuossa välineessä on sitten sormenpäissä infrapuna-anturit, joilla sen käyttää saa paremman kuvan ympäristöstään. Kyseinen proteesi asennetaan ihmisen amputoidun käden paikalle, ja siinä oleva tietokone yhdistetään ihmisen hermostoon, jonka sähköistä toimintaa kyseinen väline käyttää toimintojensa ohjaamiseen. Tuota mielikuvituksen luomaa proteesia ovat tarinassa käyttäneet CIA:n eliminoijat, jotka ovat turbonyrkit kohotettuina lähestyneet uhrejaan.

Kun mietitään sitä miten tämän päivän protetiikka on kehittynyt tuosta 1980-luvusta, niin nykyään esimerkiksi ei proteesien kiinnittämistä varten tarvitse ihoon tehdä haavoja, vaan tuo protetiikan kommunikaatio voi tapahtua esimerkiksi Bluetoothin tai WLAN-sovelluksen avulla, ja tuo proteesin ohjausyksikkö voidaan asentaa mihin tahansa osaan ihmisruumista hyvänsä, ja ainoa rajoitus tietenkin on se, että tuon raajan hermosignaalin pitää olla kyseisen dekooderin ulottuvilla, jolloin se voi sitten ohjata kyseistä tekoraajaa. Tuollaisia proteeseja kehitetään jatkuvasti erilaisissa laboratorioissa ympäri maailmaa.

 Mutta kuten tiedämme, niin nuo tekokäden keinotekoiset aistit voivat sitten välittää tietoja ympäristöstään. Ne voivat olla esimerkiksi infrapunasensoreita, mutta myös pietsosähköisiä kiteitä voidaan käyttää luomaan todenmukaisia tuntoaisteja. Mutta kuten tiedämme, niin ihmisen hermosto toki kuljettaa sähköimpulsseja valikoimatta niitä mitenkään, ja siksi tuo raaja voi lähettää myös näköaistimuksia. Se mitä tuossa kirjassa esitelty väline oikeasti on, ei varmasti ole miellyttävä osa insinööritieteitä. Nämä välineet tekevät ihmisestä aseen, ja niiden toiminta on erittäin tehokasta, ja se nimenomaan on aseteknologian kehityksen ideana. Luoda uusia sekä tehokkaita tapoja antaa taistelijoille yliote vihollisesta. Nuo aseita kehittelevät insinöörit ovat ehkä maailman lahjakkaimpia sekä innovatiivisimpia ihmisiä, ja heidän luomansa välineet varmasti ovat tulleet tarpeeseen, kun ajatellaan sitä, miten paljon ihmiset sotivat.

Tuollainen vesiatomeja hajottava koje voidaan luoda melko helposti, ja jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi tuollainen erikoisaseena käytettävä proteesi voi olla ohjattavissa aivokuorella asetetulla implantilla, eli mikrosirulla joka voidaan varustaa kallon luita vasten painetuilla EEG-sensoreilla, jotka on asetettu päänahan alle, ja tuon laitteen voiman voisi antaa vaikka plutonium-paristo, joka antaa elinikäisen sähkövirran. Kun ajatellaan esimerkiksi sitä, mitä tuollaiset hermostoon kytkettävät  implantit voisivat tehdä vaikka erikoisjoukkojen miesten käsissä, niin silloin varmasti tulee mieleen sellainen asia, että nuo henkilöt voisivat vaikka ohjata taistelurobotteja tai UCAV-lennokkeja noiden implanttien avulla, ja nuo välineet voisivat toimia myös tavallisten matkapuhelimien läpi, ja sama tekniikka toimii tietenkin myös tietokonepohjaisissa kenttäradioissa.

Mutta tulevaisuuden kommandomiehillä voi olla käytössään erikoiskirurgisia osastoja, joissa heidän kätensä tilalle vaihdetaan turbonyrkki, ja heidän kätensä sitten pakastetaan operaation ajaksi, jonka jälkeen nuo aseet irrotetaan heistä, ja kädet kiinnitetään takaisin.Toki en usko että kukaan lääkäri tuollaista sitten luvalla tällaisia vaihto-operaatioita. Mutta rahalla saa mitä hyvänsä, ja ehkä tulevaisuuden lääkäreillä on vähän toiset lähtökohdat toiminnalleen kuin nykyisillä ammatinharjoittajilla.


kirjabloggaus.blogspot.fi

Olisiko doping kriminalisoitava myös niin, että siitä lähdettäisiin oikeasti oikeuteen?

EPO-valmisteita sisältäviä lääkepulloja
(Internetistä imuroitu kuva)

Onko dopingin käytöstä tehtävä rikos? Vastaus on pääsääntöisesti kyllä, koska esimerkiksi veren kuvaa muuttavat aineet kuten EPO eli Erytropoietiini -hormoni sekä muut luuydintä simuloivat aineet saattavat vaarantaa jopa urheilijan oman terveyden. lääketeollisuudessa valmistettu EPO on siis keinotekoinen hormoni, joka stimuloi luuydintä niin, että se tuottaa enemmän veren punasoluja kuin normaalisti. Kuitenkin uuden sukupolven biologinen doping on aivan toisen tyyppistä toimintaa, kuin ennen vanhaan tehtävä, harjoituskauden ulkopuolella tapahtuvat anabolisten steroidien käyttö. EPO on kehitetty lääkkeeksi anemiaa vastaan, mutta sen käyttö dopingina on erittäin houkuttelevaa, ja tuota normaalisti tuota hormonia muodostuu munuaisissa, ja sen valmistus on sikäli helppoa, että  tarvitaan vain munuaisen EPO:a valmistavia soluja, joita viljellään sitten tetrimaljoissa, ja jotka tuottavat tätä hormonia kuten ne tekisivät munuaisissa. Normaalisti tuota valmistetta tuotetaan siirto-DNA:lla varustetujen solujen avulla soluviljelmissä.

(https://fi.wikipedia.org/wiki/Erytropoietiini)

Toisin kuin anaboliset steroidit sekä testosteroidi, joka saa urheilijan käytöksen muuttumaan aggressiiviseksi sekä saa hänen vartaloonsa kasvamaan ylimääräistä karvoitusta, mistä sitten tuo doping paljastuu, niin nämä verenkuvaa muuttavat EPO-valmisteet eivät muuta urheilijan käytöstä, mutta kuten tiedämme, niin EPO näkyy testeissä. Kun puhutaan biodopingista, niin silloin yleensä tarkoitetaan veritankkausta, jossa urheilijaan siirretään veren punasoluja, ja veritankkaus sitten näkyy kyllä mikroskoopissa, koska se muuttaa veren punasolujen suhdetta.

Doping-aineiden valvonta on sikäli hiukan hankalaa, koska ne on tehty lääkeaineiksi, joilla hoidetaan ihmisten sairauksia, mutta kun puhutaan niiden väärinkäytöstä, niin silloin kyseessä on tietenkin esimerkiksi anabolisten steroidien kohdalla joskus huumerikoksesta, koska ne toimivat siten, että ihmisen lihas saadaan tekemään enemmän työtä. Siksi yleisin anabolinen steroidi on amfetamiini, joka saa aikaan se, että urheilija ei tietenkään väsy. Mutta tuolloin saattaa olla niin, että hän kuolee ylirasitukseen, mitä joskus on tapahtunut sekä punttisalilla että discoissa. Mutta erittäin vaarallisia ovat lihassolujen kasvua lisäävät valmisteet, joilla kehitetään lihaksistoa. Näet noiden valmisteiden kanssa käy joskus niin, että henkilön sydän jää liian pieneksi muuhun kehoon nähden, ja seurauksena saattaa olla sydänkohtaus.

Mutta kun veritankkaus tehdään urheilijan omalla verellä, niin että siinä käytetään ns. "raakaa verta", mikä tarkoittaa sitä, että soluerottelua ei olla silloin tehty, niin tästä ei kovin helposti jää kukaan kiinni. Tuo veri voidaan valmistaa myös urheilijan oman luuytimen soluista laboratorio-olosuhteissa. Eli noita luuydinsoluja elätetään ravintoliuoksella tetrimaljoissa tai isommissa säiliöissä, jolloin ne saadaan tuottamaan verisoluja. Tuota tekniikkaa voidaan käyttää myös normaalin veriplasman valmistamisessa teollisesti, eli henkilöiden luuydinsolujen avulla tuotetaan verta tavallisiin verensiirtoihin, joita tehdään joka päivä jossain sairaaloissa.

Noin voidaan turvata myös harvinaisten veriryhmien saatavuus onnettomuustilanteissa. Toisin sanoen noita harvinaisia- ja myös tavallisia veriryhmiä tuottavia kantasoluja sisältäviä säiliöitä voidaan säilyttää myös sairaaloiden kellareissa, ja siten varmistaa että tuoretta verta on aina saatavilla. Eli harjoitus- ja kilpailuajan ulkopuolella urheilija viedään korkeaan paikkaan, ja hänet pannaan harjoittelemaan siellä, jolloin elimistö kehittää enemmän verisoluja, jotka otetaan talteen noista urheilijoista. Ja kun he sitten tulevat kilpailemaan, niin tämä veri sitten siirretään häneen takaisin. Silloin ei solujen suhde muutu, ja muutenkin antigeenit pysyvät samana, kuin hänen normaalissa verinäytteessään ne ovat.

Joidenkin tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa voidaan urheiljoille tehdä esimerkiksi geenisiirtoja, jotta he pystyisivät parempiin suorituksiin. Tuo geenisiirto on erittäin helppo toimenpide, eli henkilöön ruiskutetaan virusta, jolla hänen omaa DNA:taan korvataan toisella DNA:lla, joka tuodaan hänen soluihinsa viruksen avulla, johon on lisätty haluttu geeni, Ja esimerkiksi huippu-urheilijoita voidaan valita geenitestien perusteella siten, että kilpailujen voittajien DNA:ta verrataan tarjokkaiden DNA:han, ja noista näytteistä seulotaan ne urheilijat, joilla on geneettinen valmius nousta huipulle. Eli ensin kaikista urheilijoista otetaan DNA, josta etsitään yhteneviä jaksoja, ja sitten näitä jaksoja verrataan valmennukseen tulijoiden DNA:han. Se miten nämä urheilutuloksiin vaikuttavat jaksot etsitään ei ole niin vaikeaa, kuin miltä ensin kuulostaa, eli esimerkiksi ihonväriä sekä muita vastaavia asioita säätelevät geenit voidaan sivuuttaa, jolloin jäljelle jäävistä geenistä etsitään niitä jaksoja, jotka vaikuttavat tuloksiin.

Kun puhutaan huippu-urheilusta, niin silloin tietenkin kyseessä on maailma, jossa pitää harjoitella ankarasti, jotta henkilö pysyy pinnalla. Ja vain voittajia juhlitaan. Se että jossain olympialaisissa on sponsorointi ankarasti kielletty, kuitenkin tarjoaa mahdollisuuden siihen, että joku urheiluvälineiden valmistaja saa tuotteilleen paljon näkyvyyttä. Eli ei ole sama, mitä paitoja esimerkiksi jääkiekkomaajoukkue käyttää, tai millä lenkkitossuilla joku urheilija juoksee rataa. Nuo pienet merkit ovat todella hyvää mainosta urheiluvälineiden valmistajille, ja jotta heidän tuotteensa saa näkyvyyttä, niin silloin urheilijan pitää olla aina huipulla. Se tietenkin lisää houkutusta käyttää kiellettyjä menetelmiä oman tuloksen parantamiseksi.

 Kuitenkin tuo on kiellettyä, ja epäreilua muita tovereita kohtaan, ja itse pidän kikkailua sillä, että mitä urheilija nyt tällä kertaa saa syödä ja juoda epäurheiijamaisena. Samoin joissakin tapauksissa on saattanut käydä niin, että kilpakumppani on sujauttanut jotain kiellettyjä aineita urheilijan juomaan, jotta hänet saadaan pudotettua pois joukkueesta. Näet nuo maajoukkuepaikat ovat erittäin haluttuja, koska jos urheilija pääsee tuohon valmennusrenkaaseen mukaan, niin silloin hänen tulonsa on periaatteessa taattu, ja kun puhutaan huippu-urheilusta, niin jo vuoden tauko harjoittelussa voi merkitä uran loppua ainakin huipputasolla kilpailtaessa.

elainasiaa.blogspot.fi

Nanotekniikan sekä keinotekoisten organismien ja niiden aiheuttamien uhkien sekä hyötyjen arviointia

Kuva I

Kärpästen lento on kiehtonut tutkijoita aina, mutta nykyään sitä pidetään nanokokoisten lentävien laitteiden toiminnan perustana. Jos ilmailun pioneeri Otto Lillenthal 1800-luvulla kirjoitti, niin "linnun lento on lentämisen perusta", niin nykyaikainen robotiikan tutkija voisi sanoa, että hyönteisten lento on nanokokoisen lentävän robotin lennon perutana. Kuten tiedämme, niin rintaneulan kokoisen lentävän robotin rakentaminen on sikäli vaikeaa, että sähkömoottorin pienentäminen tuollaiselle sudenkorennon kokoiselle ilmailulaitteelle sopivaksi on todella vaikeaa, ja se vaatii sitten todella paljon energiaa verrattuna tuon ilma-aluksen kokoon, johon paristojen asentaminen on hyvin vaikeaa.

Ja tämän takia tuollaiset hyönteistä jäljittelevät robotit ovat ennen epäonnistuneet, mutta kun tekniikka on kehittynyt, niin on voitu alkaa valmistaa lentolaitteita, jotka muistuttavat ulkoisesti täysin esimerkiksi sudenkorentoa. Mutta kuten tiedämme, niin nanotekniikka on tehnyt mahdolliseksi sen, mitä nuo robotiikan asiantuntijat ovat vuosikausia suunnitelleet teoreettisella tasolla. Nimittäin sen, että voidaan rakentaa niin pieniä robotteja, että ne mahtuvat uimaan ihmisen verisuonissa, ja esimerkiksi kuvaamaan elävien elinten kuten sydämmen ja verisuonten läppien sekä solujen toimintaa niiden todellisessa elinympäristössä.

Robottihyttynen
Kuva II

Kuitenkin kaikkein mielenkiintoisin osa-alue nanotekniikassa ovat ultrapienet ilma-alukset, jotka jäljittelevät eläviä organismeja kuten sudenkorentoja sekä kärpäsiä.  Noin pienten ilma-alusten energian saanti voidaan varmistaa induktiolla, eli niihin suunnataan radioaaltoja, joilla sitten luodaan tarpeellinen jännite, jotta nuo pienet sähkömoottorit sekä havaintovälineet kuten CCD-kamerat alkavat toimia. Tällainen nanotekniikkaa hyödyntävä robotti voi tehdä monia asioita, mitä ihminen ei edes ole kuvitellut sen pystyvän tekemään. Eli tuo laite voi ryömiä seinien sisällä jäljittäen tuhohyönteisiä tai palopesäkkeitä. Samoin kuvassa kaksi (Kuva II) olevan robottihyttysen kaltaiset välineet saattavat tulevaisuudessa kerätä DNA:ta ihmisistä tai eläimistä viranomaisten tarpeisiin.

Nämä laitteet toimivat siten, että ne joko kommunikoivat keskustietokoneen kanssa radioaaltojen avulla, eli se suorittaa tuon välineen tarvitsemat laskutoimitukset, ja kertoo sen mikropiireille, miten tuo välineen pitää toimia suorittaessaan tehtäviään. Tai sitten jos noita nanorobotteja on tarpeeksi, niin ne voivat muodostaa hajautetun laskentayksikön, jossa kukin jäsen kommunikoi toistensa kanssa langattomasti, ja näin muodostuu ikään kuin pilvimäinen supertietokone, jollainen on "pahiksen" roolissa Stanislaw Lemin kirjassa Voittamaton, ja tällaisen tekniikan kehittämisestä pitää kyllä keskustella tarkoin, koska jos se tulee tietoiseksi itsestään, niin se voi tuhota koko ihmiskunnan. Eli noiden pilvimäisten tietokoneiden kehittäminen on sikäli varallista, että jos niihin ladataan kehittyneitä tekoälyohjelmia, niin silloin ne voivat muuttua aseiksi, joita ei voida hallita. Näitä älykkäitä pilviä keitetään asevoimien toimesta kautta maailman, koska ne voivat muuttua esimerkiksi ylisoonisella nopeudella liikkuviksi pölymyrskyiksi, mitkä sitten surmaavat kaikki eteen tulevat joukko-osastot. Niiden valmistaminen tapahtuu automatisoiduissa tehtaissa, mitkä eivät ehkä ole pakkauslaatikkoa suurempia, joten näiden välineiden kehittämisestä pitää kyllä keskustella hyvin laajalla alueella.

Se voi tarkastaa sähköjohtojen pintaa, tai uiskennella viemäriverkostossa sekä vesijohdoissa mitaten niissä olevia kemikaaleja, ja samalla tutkien niiden mahdollisia vaurioita. Nämä pienet laitteet eivät ole mitenkään sidoksissa siihen, mitä luonnossa olevat luonnolliset organismit ovat, joten ne voivat muistuttaa esimerkiksi siivekkäitä kaloja, jotka sekä lentävät että uivat vedessä. Niiden avulla ehkä tulevaisuudessa tutkitaan kaupunkien saastuttamista, sekä vesien tilaa sekä tehdään paljon muuta. Jos puhutaan esimerkiksi onnettomuuksista, joissa ihmisiä on jäänyt loukkuun raunioihin, niin tulevaisuudessa käytössä voi olla robotteja, jotka ryömivät onnettomuuden uhrien luokse, ja valavat heidän haavojensa päälle keinoihoa tai levymäiset robotit asettuvat itse lastoiksi muuttuneiden  raajojen ympärille, jos uhria ei välittömästi voida pelastaa.

Sekä puolustavat tuota uhria rotilta sekä hiiriltä. Samoja robotteja kehitetään myös sotilaiden käyttöön, eli haavan saanut sotilashenkilö saa välittömästi viereensä robotteja, jotka vetävät luodin pois ruumiista, sekä alkavat peittää haavaa luugeelillä sekä keinoiholla. Tuollaisia lääkintärobotteja kehitetään jatkuvasti tilanteisiin, joissa lääkintämiehiä, kenttä-ambulanssia tai helikopteria ei saada haavoittuneen lähelle välittömästi osuman tultua. Kuitenkin noiden nanokokoisten robottien käyttötarkoitukset ovat hyvin moninaisia, ja niitä kehitellään kaiken aikaa lisää, eli des noiden välineiden teoreettiset tutkijat eivät tiedä, mihin ne oikeasti pystyvät.

Niillä voidaan tarkkailla ympäristöä huomaamattomasti, ja tällöin esimerkiksi vihollisen kenraalin olkapään yli voidaan kirjaimellisesti katsoa, kun tuollainen keinotekoinen hyönteinen laskeutuu hänen olkapäähällensä. Samoin nuo nanohyönteiset voivat pitää sisällään myrkkyjä kuten risiiniä tai botuliinia, jolloin nuo keinotekoiset hyttyset tai paarmat voivat eliminoida haluttuja kohteita tehokkaasti. Eli ne voidaan soluttaa johonkin taloon, ja ne voivat ruiskuttaa tuota myrkkyä kohteeseen. Toinen vaihtoehto olisi se, että ne ruiskuttaisivat kohteeseen jotain nanokoneiden eli miniatyyrisukellusveneiden  kaltaisia laitteita, joilla kohdehenkilölle voidaan tehdä esimerkiksi lobotomia keken komentosuorituksen.

kimmonsivu.blogspot.fi