Epäsymmetrinen (Asymmetrical Flight Profile (AFP) ) lentäminen sekä sen käytännön toteuttamisen ongelmat

Kuvituskuvaa

Termi “epäsymmetrinen lentäminen” tai epäsymmetrinen lentoprofiili (Asymmetrical flight profile) tarkoittaa sitä, että lentokoneesta tehdään sellainen, että sen kaarto-ominaisuudet ovat ikään kuin toispuoleiset. Tuolloin lentokoneen toinen siipi tehdään pidemmäksi tai sen asentoa muutetaan siten, että niiden kohtaamis-kulmaksi kutsutut geometriset profiilit ovat eriäviä. Tuolloin kone kaartaa toiseen suuntaan tiukemmin kuin toiseen, mikä voisi aiheuttaa ikävän yllätyksen esimerkiksi ilmataistelussa, mutta toisaalta se sitten saattaa aiheuttaa koneen käsittelyn muuttumisen todella vaikeaksi. Kyseinen lentokone muistuttaa siis ylhäällä olevaa pilveä, jonka tähän laitoin kuvitus-kuvaksi.

Vaikka yhtään prototyyppiä tuosta omaperäisestä ratkaisusta ei liene lentänyt ainakaan miehitettynä, niin tiedetään, että muutamissa maali-lennokeissa on kokeiltu tuollaista siipiprofiilia, joissa siivet eivät ole olleet symmetrisesti sijoitettuja. Syy siihen, miksi esimerkiksi kokonaan vinoa siipi-geometriaa jossa toinen siipi on käännetty taakse ja toinen eteenei olla koskaan lennetty ainakaan niin, että lentäjä on astunut tuohon koneeseen johtuu siitä, että tuo profiili tekee koneesta sellaisen, että sitä pitää jatkuvasti kääntää sille puolelle, missä käytetään jyrkempää kohtauskulmaa.

Kuitenkin kääntyvillä siivillä varustetussa lentokoneessa voisi olla sellainen siiven kääntökoneisto, että kun lentäjä alkaa kääntää konetta jyrkästi, niin silloin sen käännöksen sisäpuolella olevaa siipeä työnnetään eteen, jolloin käännöksestä tulee tiukempi, ja tällaista järjestelmää on kokeiltu ilmeisesti MiG-23 tai F-14 koneissa, mutta tuon ratkaisun ongelmana on ollut tarvittavan tekniikan monimutkaisuus. Kääntyvä siipi aiheuttaa nimittäin sen, että lentokoneeseen ei voida kuormata niin suurta hyötykuormaa, kuin kiinteäsiipiseen koneeseen. Samoin siipien kääntömekanismi aiheuttaa sen, että tuollainen taaksepäin kääntyvä tai nopeuden mukaan kulmaansa varioiva siipi (Sweep Wing)  ei ole rakenteellisesti niin kestävä kuin kiinteärakenteinen lentokoneen siipi. Kuitenkin on olemassa legenda siitä, että tuollainen ilmeisesti Lockheed-Martinin “Skunk Works”-tiimin suunnittelema epäsymmetrinen lentokone olisi joskus ollut olemassa.

Tuo kone olisi ollut hiukan epäsymmetristä tai epäsäännöllistä, kulmistaan pyöristettyä kolmiota muistuttava Se mihin USA:n liittovaltio tätä konetta käytti oli kuulemma liittynyt “Project Garnet”-nimiseen ohjelmaan, missä kehitettiin myös “pseudoufoja”, joilla testattiin ihmisten halua sekä alttiutta tehdä ilmoituksia USA:n ilmatilassa, ja tuota ohjelmaa varten tietenkin kehitettiin omituisen näköisiä ilmailu-laitteita, joista osaa ei kukaan voisi parhaalla tahdollakaan sanoa vakavasti otettaviksi taistelu-koneeksi. Kuitenkin nämä oudot lentokoneet ovat saaneet aikaan sen, että tietomme siitä, mitä lentokoneelta vaaditaan missäkin tilanteessa.

Samoin ne ovat saaneet aikaan sen, että on kehitetty vielä enemmän rajoja rikkovia laitteita, kuin joku X-24:n eli eteenpäin käännetyn siipiprofiilin testausyksikön eli FSWDT:n (Forward Swept Wing Technology Demonstrator). Tuo lentokone oli varsin omituisen näköinen, koska sen siivet olivat ikään kuin väärin päin, ja koska tuo rakenne tekee tällaisista koneista erittäin epästabiilin, piti tietokoneen korjata sen asentoa 30 kertaa sekunnissa. Koska tuo outo lentokone sitten tällä tavoin muuttui toimivaksi, niin silloin alettiin keskustella mahdollisuudesta valmistaa vastaava kone, missä siivet olisi asennettu niin, että toinen siipi olisi osoittanut eteen sekä toinen taakse.

Tuo ratkaisu olisi ollut hyvin radikaali, sekä samalla äärettömän erikoinen ja koneen hallinta olisi ollut vielä vaikeampaa kuin X-24:n. Kuitenkin tuollaiset 1980-luvun tekniikkaan perustuvat ratkaisut ovat saaneet kuitenkin seurakseen vielä oudompia malleja. Yksi kaikkein erikoisimmista ilmailuun liittyvistä ratkaisuista on se, että lentokoneesta tehtäisiin rauskun kopio. Tuossa mallissa lentokoneen tai lennokin siivet varutettaisiin keinotekoisella lihaskudoksella, jonka ansiosta se voisi lentää kuten linnut, mikä tietenkin avaa uusia mahdollisuuksia tuottaa keinotekoisia organismeja. Keinotekoisen lihaskudoksen ongelmana on ollut se, että lihasten rakenteen jäljitteleminen on ollut mahdotonta, mutta nanotekniikka on tuonut eteen mahdollisuuden valmistaa hyvin pieniä pusseja, joiden päissä on elektrodit. Tuollainen pussi sitten täytetään nesteellä, joka reagoi sähkökenttään, jolloin tuota pussia voidaan supistaa sekä ojentaa johtamalla sen päihin kiinnitettyihin elektrodeihin sähköä. Tuollaisista pienistä pusseista voidaan rakentaa keinotekoista lihaskudosta.

Toinen mahdollisuus tietenkin on käyttää keinotekoisesti viljeltyä lihaskudosta, jonka jokaiseen soluun on kiinnitetty esimerkiksi kullasta tai fullereenista tehdyt nanojohtimet, joiden avulla nuo solut saadaan sitten supistumaan. Tuolloin voidaan luoda keinotekoinen eläin, jota ei mitenkään erota päällepäin oikeasta eläimestä. Samoin ollaan tutkittu mahdollisuutta esimerkiksi ohjata lintujen lentoa niiden päähän asennetuilla laitteilla, jotka syöttävät ohjaussignaaleja tuon linnun hermostoon. Tarinan mukaan kyseinen laite jok perustuu siihen, että linnun aivoihin suunnattiin sähköistä ärsytystä asennettiin jonkun linnun päähän ulkoisesti, ja se muistutti hiukan kypärää.

Tuo lintu oli muistaakseni joku kyyhkynen tai lokki, jonka tiedetään lentävän magneettikentän mukaan, ja sitten kyseinen lintu lähetettiin action-kameralla varustettuna  lentelemään jonnekin sotilasalueelle. Kun puhutaan siitä, miksi nuo laitteet pyritään toteuttamaan niin, että ne voidaan asentaa ilman leikkauksia, johtuu siitä, että jos linnun aivoja vahingoitetaan, niin silloin niiden käyttö voi olla vaikeaa, koska nuo eläimet pitää ruokkia. Tuo lennon-taltiointi sekä ohjauslaitteisto voidaan tuolloin pudottaa etälaukaisimella tuon linnun päästä, jolloin tuo tunkeutuminen jää ehkä huomaamatta. Ja  jos vaikka USA haluaa vakoilla Venäjän laivastoa tai Pietarin telakkaa, niin silloin riittää, että he pyydystävät yhden lokin, ja asentavat tämän laitteen siihen kiinni.

Kun tehtävä on ohi, niin tuo lintu sitten lennetään vaikka Suomen ulkosaaristoon, missä tehtävien taltiointiin käytetty laitteisto pudotetaan pois, niin että lintua ei vahingoiteta. Tuolloin ei saaristoon jää myöskään raatoja, joita voisi epäillä salametsästäjien aiheuttamiksi, ja samoin ei tarvitse pelätä, jos esimerkiksi rajavartioston helikopteri tai lentokone sattuu juuri silloin katsomaan tuhon kohtaan. Tuon laitteen pudotus tapahtuu avaamalla etäkäytön avulla jousikuormitteinen mekaaninen lukko, jolloin ei kuulu pamauksia eikä myöskään lokkeja putoile taivaalta eikä myöskään näy savua tai tulta, jolloin nuo vakoojat sitten voivat noutaa tuon laitteen ilman mitään ylimääräistä huomion keräämistä.  

http://asymmtricalflight.webnode.fi

Millainen oikea Teräsmies olisi, jos hän olisi olemassa?

Kun pikkupoika ja kosmologi käyvät elokuvissa, niin silloin tuo poika voi kysyä sellaisen kysymyksen, että miksi Teräsmiehellä on trikoot? Tähän kosmologi tietenkin vastaisi niin, että koska teräsmies on kotoisin toiselta planeetalta, niin siksi hän tarvitsee tiukan suojapuvun bakteereita vastaan. Kun pohditaan tuota televisiossa sekä sarjakuvalehdissä usein esitettyä hahmoa, niin monet meistä pitävät tuota “S”-kirjain rinnassaan ympäri Gotham Cityä lentelevää hahmoa vähintään utopistisena, mutta kun ajatellaan sitä, että voisiko jollain älyllisellä lajilla olla sellainen lihaksisto, että se kykenee juoksemaan vaikka 100 km/h tuntinopeudella, niin tietenkin tuolloin voidaan vedota siihen, että esimerkiksi Gepardi saavuttaa 65 kilometrin tuntinopeuden, mutta myös metsäjäniksellä on tavattu jopa 60 km/h-nopeuksia, ja metsäjänis kykenee pitämään nopeuttaan yllä melko pitkään, mutta tietenkin pienten eläinten nopeuden mittaaminen on todella vaikeaa.

Mutta liskoilla on sitten täysin meistä poikkeava lihaksisto, jossa on useita eri lihasryhmiä. Osa noista lihasryhmistä voi olla levossa, kun osa tekee työtä, ja juuri tämä kyky näkyy esimerkiksi käärmeissä, jotka voivat olla samassa asennossa, pää kohotettuna  jopa kuukausien ajan kerrallaan. Joten ehkä tuolla avaruudessa olisi laji, joka kykenee juoksemaan jopa kuukausien ajan yhtä mittaa, joten ehkä tuollainen laji voisi muistuttaa ulkoisesti hyvinkin paljon ihmistä.  

Mutta tietenkin tuolla Teräsmiehellä on esimerkiksi röntgenkatse tai oikeastaan sarjakuvien piirtäjät ovat kuitenkin oikeastaan kuvanneet sitä, että tuo mielikuvituksellinen supersankari näkee talojen seinien läpi, joten ehkä tuolla lajilla sitten olisi niin herkkä infrapunareseptori silmissään, että hän kykenisi sitten havaitsemaan tuon seinän läpi kulkeutuvan lämpösäteilyn. Tietenkin Teräsmiehellä on se kuuluisa laserkatse, jolla hän polttaa reikiä seiniin, ja silloin tietenkin tulee mieleeni sellainen asia, että onhan maassakin olemassa eläimiä, joilla aktiivisesti valoa lähettävät elimet. Tuollaisia eliöitä elää varsinkin valtameren syvyyksissä, ja osalla noista hyvin merkillisistä olioista on sellainen kyky, että ne voivat säädellä valoa tuottavan elimensä toimintaa.

Tuo säätely tapahtuu siten, että kyseinen elin on itseasiassa joko pigmentillä varustetun kalvon tai eräänlaisen huokossolujen ryhmän peittämä, ja jos kala haluaa himmentää tuon valon, niin silloin se vain tummentaa pigmenttisolujen peittämän kalvon tai sitten se voi sulkea nuo huokoset tahdonalaisesti toimivilla  lihaksilla, ja tämä kyky tietenkin on hyödyllinen siksi, että tuolloin voi syvänmerenkala ryhtyä piileksimään tehokkaasti saalistajiaan. Eli jos esimerkiksi syvänmeren krottikalat  tapaavat syvyyksissä hain, niin silloin ne vain sulkevat valoelimet,  jotta tuo niihin nähden suurikokoinen hai ei sitten niitä saisi kiinni. Haista lähinnä jäähai eli holkeri metsästää tuolla  300-600 metrin syvyydessä, jossa ne voivat kohdata syvänmeren krotteja, joiden elinympäristö leikkaa 600 metrin syvyydessä holkerien elinympäristön.

Tuo  kyky sulkea valoa tuottavat elimet on kaikilla muillakin eläimillä, joilla nuo lyhdyt on, koska silloin ne eivät ole niin helposti löydettävissä. Ja kun tässä sitten pitäisi pohtia sitä, millainen Teräsmiehen silmä oikeasti olisi, tai millainen sen pitäisi olla, jotta tuollainen laserkatse olisi mahdollinen, niin silloin tietenkin noiden valoa tuottavien solujen pitäisi sijaita lieriömäisen lasiaisen ympärillä, ja tuon lasiaisen päissä pitäisi olla soluja, jotka voivat muodostaa heijastavan pinnan, jotta lasersäde voisi muodostua silmän sisällä.

Vaikka ihminen ei tällaista kykyä omaa, niin tietenkin tuollainen kyky voisi olla jollain toisen planeetan asukkaalla. Syy miksi noilla supersankareilla on viitta, johtuu tietenkin siitä, että heillä on nanoteknologiaan perustuva liitosiipi, jolla nämä sarjakuvahahmot sitten voisivat hyppiä katoilta toiselle. Eli kun he lähtevät hyppäämään, niin silloin tuo liitosiipi jäykistyy sekä sen molekyylit avautuva, jolloin syntyisi valtava liitopinta, joka sitten vetäytyy kasaan, kun tuon supersankarin ei tarvitse hyppiä katoilta toiselle.

Tietenkin tuollainen Teräsmies on kotoisin planeetalta, jonka painovoima on valtava verrattuna maapalloon. Tämän takia hän kykenee sitten hyppäämään kiertoradalle, ja tietenkin hänen lajillaan on kyky sulkea omat ruumiintontelonsa, jotta ilma ei sitten pääse lähtemään pois hänen ruumiistaan. Teräsmies tulee tietenkin planeetalta, jonka tekniikka on hyvin kehittynyttä, ja jos tässä sitten tätä kirjoitelmaa vähän jatkan, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että onko hänen puvussaan gaussin kiihdytin, joka on asennettu puvun ulkopuolelle. Tuolloin puvun ulkopuolen magneettirata kiskoo Teräsmiestä läpi universumin, jos hän sitten päättää lähteä lentämään kohti kotiaan. Tuollainen puku toimisi siten, että sen ulkopuolella oleva kiihdytinjärjestelmä muodostaa WARP-moottorin, jolla tuo olio sitten voisi lentää jopa tähtienvälisen matkan.

Tämä ajatus perustuu siihen, että WARP voi vetää ioneja myös koko aluksen ohitse, jolloin toteutuu sellainen ajatus, että kappale ikään kuin on paikallaan, ja sitten magneettirata vetää universumin ioneja sen ohi, eli kuten Guido Von List asian ilmaisisi, niin kappale pysyy tuolloin paikallaan, ja vetää magneettien avulla universumia ohitseen. Jos tuon ajojärjestelmän avulla voidaan ylittää valonnopeus, niin silloin pelkkä erikoisvalmisteinen avaruuspuku riittää ainakin aurinkokunnan sisällä tapahtuvaan matkailuun.  

Tämän mielikuvituksellisen Teräsmiehen elimistö kykenee kierrättämään bioprosesseissa syntyvät jatteensä sekä pelkistämään happea endeemisillä prosesseilla. Tämä kirjoitelma muuten on tehty ihan pohdinnan vuoksi, ja mitään muuta tarkoitusta kyseisellä tekstillä ei ole kuin ajan tappaminen. Ja kuten tiedämme, niin Teräsmies lentelee vain sarjakuvissa sekä erilaisissa elokuvissa, mutta toki saattaa olla, että joskus voimme geenimanipulaation avulla luoda tällaisen olion tai valmistaa tällaisia tällä hetkellä utopialta vaikuttavia  kykyjä itsellemme.

http://superman21.webnode.fi

Venus eli UFO:jen kuningatar sekä muita ilmakehän ilmiöitä.

Venus-planeetta

Tänään taas kävelin kohti kotia, ja muistelin sitä, että Venus-planeettaa sanotaan UFO:jen kuningattareksi. Silloin tällöin olen miettinyt tuota Arthur C. Clarken kirjassa olevaa mainintaa, ja kysynyt itseltäni, että miten joku voisi pitää planeetta Venusta eli ilta- ja aamutähteä UFO:na? Jokainen meistä tuntee tuon planeetan sen kirkkaudesta sekä siitä, että se näkyy nimenomaan aamulla sekä illalla, koska kyseinen kappale on meistä aurinkoon päin.

Kuitenkin aina silloin tällöin voidaan sanoa, että myös luonnolliset meteorit voivat käyttäytyä erittäin erikoisesti ja muutella suuntaansa, jos niiden koostumus olisi sellainen, että tuo meteoriitti olisi koostunut kahdesta eri kovuusarvon omaavasta aineesta. Tuolloin voisi käydä niin, että kun kyseinen kivipala saapuu maapallon ilmakehään, niin siitä palaa esimerkiksi pieni kulma pois, koska se koostuu ehkä jäästä, joka sitten sulaessaan muuttaa meteorin aerodynaamisia ominaisuuksia. Tuolloin voi pieni kivenkappale muuttaa suuntaa saapuessaan ilmakehään.

Mutta kuitenkin osa noista meteoreista käyttäytyy todella oudosti, ja yksi erikoisimmista ilmakehän ilmiöistä ovat tietenkin tulipallot, joita näkyy varsinkin talvella. Syy näihin tulipalloihin on usein pieni pala jäätynyttä ammoniakkia, joka sitten räjähtää saapuessaan maapallon kaasukehään. Tai sitten kyseessä on itseasiassa avaruuspölyn peittämä lumipallo, joka syöksyessään kaasukehään räjähtää palasiksi, Toki tuollaisen avaruuskiven sisään voi jäädä vettä tai jotain muuta helposti höyrystyvää jäätä , ja kun tuo kivi saapuu ilmkehään, niin silloin tuo sulavan jään laajetessaan aiheuttama murtuma repii meteorin kappaleiksi. Eli nämä ovat niitä luonnollisia selityksiä erilaisille oudoille kaasukehän ilmiöille, mitä me ihmiset  monesti ihastelemme.

Mutta kun puhutaan esimerkiksi siitä, että noista tulipaloista lähtee viheltävää tai rätisevää ääntä, niin tietenkin jos tuollaisen kosmisen kiven sisään on jäänyt kaasua, niin silloin se purkautuu ulos samalla tavalla kuin höyry purkautuu painekattilasta. Tai sitten kyse on ilmakehän yläosissa olevan pilven aiheuttama, ja tuolla pilvessä tapahtuu silloin se, että sen pienet jääkiteet varautuvat hangatessaan toisiaan, minkä jälkeen pilvessä  alkaa salamoida. Tuon sähköilmiö on sitten sellainen, että sitä tehostaa ilmakehän yläosiin suunnattu radiosäteily, joka varaa tehokkaasti pilviä sähköisesti. Eli vaikka tutkat sekä radiot eivät suoraan aiheutakaan kaikkea ilmakehässä olevien pilvien varautumista tai pilven sisäistä salamointia, niin ne takuulla tehostavat tuota ilmiötä.

Sähköisesti varautuneita pilviä on ajateltu joskus käyttää aseina, jolloin tuo toiminta olisi sellaista, missä vihollisen pommikoneiden reitille tehtäisiin keinotekoisia pilviä suihkuttamalla ilmakehään nestemäistä kaasua, mikä saa aikaan okluusiorintaman. Ja sitten noihin pilviin suunnataan parin megawatin radiolähetin, mikä varaa nuo pilvet sähköisesti. Tuolloin pilviin voidaan suunnata kaksi radiolähetintä, joilla saadaan aikaan se, että pilven hiukkaset kuumenevat jopa tuhansiin asteisiin, jolloin syntyy sitten plasmaa, mitä voidaan ohjata magneettikentän avulla kohti noita lentokoneita. Tai sitten voidaan valmistaa keinotekoinen ”stratocumulus”, mitä myös ukkospilveksi kutsutaan, jolloin tietenkin esimerkiksi laskuvarjojoukkojen operointi vaikeutuu.

Mikäli keskustellaan siitä, mitä esimerkiksi sähkömagnetismi voi saada aikaan ilmakehässä, niin radioaallot aiheuttavat joskus sellaisen ilmiön, että ilmaan syntyvä plasma saa aikaan sen, että radiosignaali ikään kuin imeytyy tuohon plasmakerrokseen, eikä tuolloin voi kimmota ionosfääristä, mikä sitten tietenkin estää GPS-laitteen toiminnan. Kuitenkin voidaan ajatella, että vihollisen päälle muodostetaan kemikaalien avulla keinotekoinen ukkospilvi, jonka avulla heidän toimintaansa vaikeutetaan. Voimakas salamointi sekä vesisade sitten aiheuttavat sen, että vihollinen sitten hukkuu mutaan, ja salamat voivat haitata esimerkiksi radiolaitteiden toimintaa.  Kun puhutaan vanhoista tutuista chemtraileista, niin vaikka lentokonetta ei näy, niin niitä voi silti muodostua.

Korkealla lentävä suihkuhävittäjä tai siitä lähtevä ilmakartio voi aiheuttaa sellaisen ilmiön, missä alailmakehään muodostuu tuollainen nauhamainen pilvimuodostelma, joka saa aikaan paljon spekulaatioita äänettömistä lentokoneista, mutta toisinaan myös tutkat aiheuttavat tuollaisia säteittäisiä pilvimuodostelmia, ja sitten nuo chemtrail-pätkät syntyvät usein siitä, että hävittäjä tai joku muu kone lisää pieneksi hetkeksi tehoa, jolloin ilmaan jää ohut nauhamainen tiivistymisvana. Mutta jos palataan siihen, kuinka Venusta joku luulee UFOksi, niin silloin kyllä on mielestäni kyse esimerkiksi huumaantumisesta. Jos henkilö on yllättäen saanut huumausaineita tietämättään, niin hän saattaa kadottaa tilan havaitsemiskykynsä. Näet yleensä tuota planeettaa ei luulla miksikään lentäväksi esineeksi, koska se on niin kauhean tunnettu kohde taivaalla.

marxjatalous.blogspot.fi

Tätä ei monikaan usko todeksi: Venäläisten ratkaisu merivoimien lentotukialusten toteuttamiseen lentävä lentotukialus joka perustuu WIG (Wing In Ground) eli maaefektilentokoneen teknologiaan

Innovaatio on oikeastaan toimivan tai hyödynnettavissä olevan tuotteen suunnittelua sekä ideointia. Ja tietenkin tuon tuotteen pitää olla omaperäinen, jotta se menestyy maailmalla. Neuvotoliitto ja sen lentokoneteollisuus on tunnettu erityisen omapräisistä sekä hulppeista innovaatioista, jotka ehkä eivät aina aukea maallikoille, ja siksi niille on ollut vähän niin kuin tarve nauraa. Eräs hyvin erikoinen malli, mitä neuvotoliiton asevoimien toimesta on kehitetty, on lentävä lentotukialus. Kyseessä ei ole ilmalaiva, vaikka niin on jossain väitetty, vaan ihan oikea ilmaa raskaampi ilma-alus, joka perustuu "Lun"-luokan EKRANOPLAN:iin. Siinä patosiipilentokone ottaa vaikkapa yhdestä neljään SU-27-hävittäjää mukaansa, ja lähtee niiden kanssa lentämään kohteeseensa. Otin yllä olevan screenshotin siksi, että itsekään en alkuun uskonut, että tällainen voisi olla oikeasti toteutettavissa. Tuo väline perustuu WIG (Wing In Ground) tai Wingship-teknologiaan, mistä olen hiljattain kirjoittanut. Eli siinä kone lepää ilmatyynyt päällä, ja lentää vain muutaman metrin korkeudella vedenpinnasta.

Vaikka tuo patosiipikone ei ole mitenkään erityisen isokokoinen, niin se kuitenkin pystyy suorittamaan noita lentotukialuksen tehtäviä melkein samalla tavoin kuin normaalikin lentotukialus pystyy. Mutta tuon patosiipikoneen toimintamalli on kuitenkin erilainen kuin normaalin lentotukialuksen, eli koska se ei pysty pinen kokonsa takia käyttämään höyrykatapultteja, niin silloin tuon aluksen pitää kehittää lentokoneen nostamiseen tarvittava nopeus muulla tavoin, ja patosiipikone kehittää sen kohottamalla nopeutensa noin 500 km/h tasolle. Ja lentokoneen laskeutuminen onnistuu myös erittäin helposti, eli tuo hävittäjä vain laskeutuu 500 km/h kulkevan aluksen päälle.

Ongelmana on kuitenkin ollut EKRANOPLAŃ:in tarvitsema polttoainemäärä, mikä ei tuon kokoisessa laitteessa mikään kovin pieni ole. Jos käytössä olisi ollut ydinreaktorilla sekä puhaltimilla varustettu versio tuosta aluksesta, niin seurauksena olisi ollut varmasti erittäin tehokas väline, jolla olisi ollut paljon kuljetuskapsiteettia. Mutta ydinkäyttöisen EKRANOPLAN:in rakentamista ei varmasti pidetty neuvostoliiton asevoimissa mitenkään erityisen järkevänä ratkaisuna.

Mutta jos puhutaan siitä, millaisia mahdollisuuksia tuollaisella patosiipikoneella voisi olla sekä siviili- että sotilasilmailussa, niin tietenkin heti tulee mieleen vaikkapa sen käyttö nopeana kuljetusaluksena tai ohjusveneenä, joka olsii valtavan nopea muihin vastaaviin aluksiin nähden. Tuollaisen patosiipikoneen koolla ei ole mitään rajaa, eli siitä voidaan tehdä vaikkapa Nimitz-luokan lentotukialuksen kokoinen, mutta ongelmana ovat tietenkin polttoainekustannukset, sekä se että tuo alus olisi valtavan kova ääninen väline, mikä varmasti häiritisi ihmisiä erittäin suurella alueella koneen ympäristössä. Ja iso EKRANOPLAN voisi tarvita kymmeniä suihkumoottoreita toimiakseen. Tuolloin kuluva polttoaine sekä melu varmasti aiheuttaisivat tähtitieteellisen suuria kuluja sekä meluhaittoja ympäristölleen.

https://www.youtube.com/watch?v=TIDZdTV1mL8Tässä aiheeseen liittyvä filmi:

vapaaverkkojulkaiseminen.blogspot.fi