Tappaako keinotekoinen kieli perinteisen kulttuurin globalisoituessaan Internetin kautta?

Uuden sukupolven kielitiede sekä sen yhdistäminen tietokoneiden ohjelmointikieliin on tehnyt mahdolliseksi sen, että aletaan kehitellä uusia keinotekoisia kieliä, joita ihmiset puhuisivat keskenään. Niiden kielten etuna on tietenkin se, että näitä uuden sukupolven Esperanto-kieliä on helppo omaksua, ja niiden oppiminen on tehty hyvin helpoksi. Noiden synteettisten kielten rakenne muistuttaa tietokoneiden ohjelmointikieliä, ja niiden puolesta puhuvat tahot pitävät niitä uutena tapana globalisoida maailmaa, mutta tuollainen kielten globalisoiminen tietenkin pitää sisällään sellaisen vaaratekijän, missä varsinkin pienet kieliryhmät sekä kielet ikään kuin kuolevat.

C++-kielen syntaksi eli kielioppi on paljon helpompi oppia kuin esimerkiksi englanniksi selittää tietokoneelle jotain asioita, ellei sitten koodaajan äidinkieli satu olemaan Englanti, mutta se mikä sai Bjarne Strounstrupin kehittämään tuon ohjelmointikielen on se, että tietokoneet eivät kykene korjaamaan virheitä, ja siksi niille kirjoitetun koodin pitää olla täysin oikein tehtyä. Joten sen takia kehitettiin tuo symbolinen ohjelmointikieli, missä käytettiin erilaisia erikoismerkkejä, mikä tekee siitä melko helposti omaksuttavan, vaikka ihminen ei puhuisi ollenkaan Englantia, kun hänelle lähdetään ohjelmointia opettamaan.

Ja Internetillä on tapana globalisoida kaikki, mitä sinne ajetaan. Facebook sekä muut sosiaalisen median kanavat ovat sellaisia, että niissä leviävät kaikki mahdolliset lieveilmiöt, joten myös erilaiset koodikielet leviävät Facebookissa sekä Intagamissa. Mutta tietenkin myös ammattislangit ovat osa kulttuuria, kuten esimerkiksi ohjelmoijien tapa puhua “bugeista” eli ohjelmassa olevasta virhekoodista on hyvä esimerkki siitä, kun noita ammattislangeja käytetään. Samoin tietenkin esimerkiksi kuurojen käyttämä viittomakieli on sellainen asia, jota ei juurikaan opeteta muissa kuin jossain alan oppilaitoksissa, ja siksi tuo kieli on suurelle yleisölle niin kamalan tuntematon asia, ja oikeastaan hyvin harva ihminen maailmassa puhuu viittomakieltä, ellei hän itse satu olemaan kuuro tai viittomakielen tulkki

Tuollaisten globaalien uusien kielten ero vanhoihin puhuttuihin kieliin on se, että ne ovat periaatteessa irrallaan kulttuuritaustasta, ja siksi niillä on myös vastustajia. Näitä uuden sukupolven esperanto-kieliä kehitellään siksi, että niitä tarvitaan esimerkiksi terrorismin vastaisessa sodassa sekä viranomaistoiminnassa, jossa varsinkin Arabien sekä Eurooppalaisten toimijoiden pitää pystyä kommunikoimaan keskenään ilman kielimuuria. Kun jotain muslimifundamentalistia kuulustellaan, niin tietenkin olisi hyvä, että hänelle voidaan esittää noita kysymyksiä, ja samalla tietenkin olisi hyvä, jos hän kykenisi niihin myös vastaamaan.

Ja varsinkin tuollaisessa tilanteessa, missä arvaamatonta henkilöä kuulustellaan, saattaa eteen tulla hyvinkin yllättäviä asioita, ja silloin tietenkin olisi hyvä, jos tuollainen asia voitaisiin huomaamattomasti saattaa yhteiseen tietoon. Näet jos vain yksi paikallisista toimijoista pystyy kommunikoimaan länsimaisten kanssa, niin silloin tietenkin tuo tulkki sitten on hyvin helppoa eliminoida, kun hän käy vaikka ostamassa appelsiineja. Se että ihminen osaa toisen kielen sanoja, ei tarkoita sitä, että hän ymmärtää kaiken kuulemansa.

Monissa kielissä on erilaisia murreryhmiä, jotka poikkeavat toisistaan todella paljon, niin että syntyperäinen maan asukas pystyy jo kuulemansa puheen perusteella päättelemään, mistä toinen puhuja on kotoisin, ja samoin tietenkin kaikissa kielissä on kirosanoja sekä ilmauksia, joiden käyttö on sivistymätöntä. Juuri noita ilmauksia ei koskaan käsitellä oppitunneilla, mutta kuitenkin niitä käytetään silloin kun ihminen esimerkiksi lyö vasaralla sormeensa, joten niitä sitten tietenkin kuulee päivittäisessä puheessa. Se juuri paljastaa ihmisen opiskelleen vieraan kielen, että hän ei osaa esimerkiksi kirosanoja. Mutta tietenkin tämän lisäksi on olemassa kielen syvällinen olemus, mikä pitää sisällään sellaisia asioita, kuin arkikielen sekä virallisen tilaisuuden välisen eron.

Eli kun joku korkea vieras saapuu johonkin tilaisuuteen, niin silloin sanotaan tietenkin “hyvää päivää” sekä tietenkin tuon jälkeen tulee sopivaksi katsottu litania kuten “herra tai rouva johtaja” yms. mikä sopii tilanteeseen. Se miten naista puhutellaan riippuu yleensä siitä, käyttääkö hän sitten vihkisormusta, mutta kuitenkin esimerkiksi armeijassa naispuolinen esimies on “rouva” ja arvomerkki. Mutta kun kaksi ennalta toisensa tuntevaa henkilöä aloittaa keskustelun, niin he sitten voivat sanoa vain “moi”.

Ja jos tuota eroa ei satu tietämään, niin silloin ihminen voi vaikuttaa erittäin jäykältä tai jotenkin muuten hassulta, jos hän menee vaikkapa skeittirampille ja teitittelee sekä herrottelee siellä muita, ja juuri tulisi kiinnittää huomiota, kun ihmisten kanssa keskustellaan. Tuohon asiaan kiinnittää muuten esimerkiksi vastavakoilija huomiota, kun hän haastattelee puolustusministeriöön töihin tulevaa ihmistä. Hän kiinnittää huomiota siihen, että onko tuon henkilön puhetapa tilanteeseen sopiva, tai puuttuuko toisen sanavarastosta jotakin jokapäiväisiä sanoja, joita ei juurikaan opeteta, mutta joita kuitenkin kuulee joka päivä kadulla.

Koodikieli tietenkin on sitten aivan oma juttunsa, ja esimerkiksi radioliikenteessä on omat koodinsa, kuten lentäjien tapa kuitata keskusteluja sanomalla “Roger that”. Tietenkin on olemassa myös esimerkiksi koodattuja hätäkutsuja, joista jokainen faktaan tai fiktioon perustuvia  vakoilukirjoja lukenut varmasti kuullut. Ne ovat esimerkiksi morseviestien perässä olevia merkkisarjoja, joiden väärin esittäminen tarkoittaa sitä, että vakooja on jäänyt kiinni. Tai sitten poliisi-elokuvista tuttu repliikki “oletko kuunnellut Elvistä”, minkä jälkeen SWAT-potkaisee ovet sisään. Noiden koodien avulla voivat esimerkiksi poliisit varoittaa tiedottajaansa, että tämä on jäänyt kiinni, ja että tämä on hengenvaarassa. Se saattaa olla se, että poliisia haastatellaan jonkun bändijulisteen edessä.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Tarujen hirviöt eli mietelmiä Iku-Tursosta humanoideihin

Iku-Turso eräässä taulussa kuvattuna

Kun puhutaan tarujen hirviöistä kuten Suomalaisesta "Iku-Tursosta", niin tietenkin osa näistä hirviöistä elää keskuudessamme aivan toisilla nimillä, ja itse olen sitä mieltä, että tuo tarujen Iku-Turso voisi olla ehkä Saimaan norppa, mursu, joku valas tai Jättiläiskalmarin kaltainen iso mustekala, riippuen vähän siitä missä päin tuollaisen tarinan kertoja on tuon olennon kohdannut. Tietenkin myös nykyään on syntynyt tarinoita, joissa käsitellään erilaisia hirviöitä kuten humanoideja sekä erilaisia sarjamurhaajia, joista osa on tietenkin filmattu loistaviksi elokuviksi.

Kun palataan tarinaan Iku-Tursosta, niin kyseinen kertomus on peräisin viikingeiltä tai tuo olio olisi kohdattu esimerkiksi jossain Pohjoisen jäämeren rannikolla, niin varmasti kyseessä olisi ollut melko erikoinen kokemus. Muistakaa sellainen asia, että tuolloin kun noiden Kalevalaan kirjoitettujen runojen kantamuodot olivat syntyneet, niin ainakaan etelästä tulevat ihmiset eivät varmaan olleet koskaan edes kuulleet mursusta. Tuo eläin on varmasti syöksyhampaineen ollut melko kauhistuttava näky, ja muistakaa että tuohon aikaan eivät nämä muinaissuomalaiset kalastajat omistaneet televisiota, joten he eivät missään nimessä voineet ennakoida moisen olion olemassaoloa.

Mikäli  nuo muinaissuomalaiset  olivat vaeltaneet esimerkiksi "Valkoisen meren"(Vienanmeren) rannalla, tai menneet veneellä hiukan pidemmälle, niin he ovat tietenkin voineet nähdä myös Jättiläiskalmarin kaltaisen ison mustekalan, joka on joskus tunkeutunut veneisiin. Ehkä Saimaalla veneilleet henkilöt ovat sitten yhdistäneet tuohon tarinaan noita Saimaannorppia, joten tuo "Iku-Turso" olisi ehkä ollut yhdistelmä mursua, norppaa sekä mustekalaa, ja hirveä. 

Tietenkin nuo ihmiset kun ovat tuota juttua toisilleen kertoneet, värittäneet sitä kaikin tavoin, jotta mielenkiinto säilyy myös perheen pienimpien taholla. Ja ehkä noiden tarinan Iku-Turson sarvien tarkoitus on varoittaa lapsia siitä, että uivan hirven kanssa ei ole leikkimistä, eli sitä ei kannata ruveta heittelemään kivillä, tai että Norppa voi olla ärsytettynä ihmisellekin vaarallinen. Tuolloin ei siis noilla Kalevan ajan ihmisillä ollut käytössään mitään hirvikivääreitä, vaan heidän oli sitten surmattava päälle ryntäävä hirvi esimerkiksi keihäällä tai jousipyssyllä, mikä varmasti aiheutti vaaratilanteita tuon ajan ihmisille.

Jossain Lapissa kerrotaan vielä nykyäänkin tarinoita "ihmisen kaltaisista olennoista", jotka ovat metsästäneet ihmisiä kuin karjaa, ja ehkä nuo tarinat ovat peräisin siltä ajalta, kun muinaiset lappalaiset tai saamelaiset olivat ensimmäistä kertaa kohdanneet Ruotsalaisia ritareita, joiden haarniskoja sekä muita varusteita he eivät olleet koskaan aikaisemmin nähneet. Tällaiset tarinat varmasti on tarkoitettu pelottamaan nuoria, jotta he eivät tunkeutuisi Ruotsalaisten leireihin varastelemaan, koska tuolloin nuo miehet saattoivat surmata tuollaisia varkaita, jotka ovat heidän lippujaan vieneet. Tai sitten noita tarinoita kerrottiin siksi, että lapset eivät menisi metsiin ja eksyisi.  Kun puhutaan Suomalaisista hirviöistä, niin silloin pitää tietenkin muistaa sellainen asia, että Suomen kieleen ei tuolloin kuulunut sellaista sanaa kuin "ritari" tai "sotilas". Eli tuolloin kauan sitten Hämeen "murre" oli hyvin kaukana esimerkiksi siitä kielestä, mitä tuolloin puhuttiin länsirannikolla.

Tuolloin Hämeestä tulevat eivät olisi ehkä ymmärtäneet toiselta murre-alueelta kotoisin olevaa henkilöä, ja tietenkään tuolloin ei myöskään ollut vielä olemassa Suomen kielen kirjoitettua versiota, koska kaikki nämä tarinat on kirjoitettu ennen Mikael Agricolan syntymää. Tuolloin ei ollut olemassa mitään keinoa merkitä muistiin Suomeksi kerrottuja tarinoita alkukielellä, eikä myöskään noilla Ruotsalaisilla virkamiehillä ollut mitään halua tai tarvetta kirjoitella muistiin Suomalaisten suullista perimätietoa tapahtumista, jotka tapahtuivat ennen Kristinuskon tuloa Suomeen.

Syy miksi Agricolan piti tuo "ABC-Kiria" kirjoittaa on se, että sitä tarvitsivat nimenomaan kuulustelijat, sekä urkkijat, joiden piti paljastaa kuninkaan vastaisia salaliittoja. Ja tuolloin piti tietenkin olla sellainen kirja, mistä nuo henkilöt saattoivat tarkistaa sen, että puhuiko joku kuninkaan syrjäyttämisestä esimerkiksi Suomeksi. Siis "ABC-Kiria" on nykykielellä ABC-Kirja, mutta Agricolan aikaan tuo kirjoitusasu oli tässäkin sanassa eri kuin nykyään.

Joten tietenkin voidaan olettaa, että Iku-Turso saattoi tarkoittaa "Ikuista tursasta" tai "Syvyyksien tursasta", ja tursas tietenkin on 8 lonkeroa omistavien mustekalojen nimitys, mutta sitä en tiedä, tarkoittiko tuo sana "Tursas" tai "Turso" sitten yleisesti mustekalaa, eli eivät varmaan nuo 12 lonkeroiset jättiläiskalmarit kovin usein missään Suomenlahdella käväisseet, tai olisivatko nuo tarinoiden kertojat sitten oikeastaan eritelleet tursaita ja kalmareita toisistaan. Heille saattoivat kaikki mustekalat merkitä samaa eläintä, olivat ne lähellä pohjaa eläviä tai vapaasti uivia, ja tämän teorian mukaan he sanoivat kaikkia vastaan tulevia mustekaloja tursaiksi riippumatta niiden lajista. 

Tähän loppuun olisi varmaan hyvä sitten ottaa käsittelyyn moderni hirviö, johon miljoonat ihmiset ehkä uskovat. Joidenkin nykyaikaisten salaliitto-teoreetikoiden mielestä nuo puheet jostain "ihmisen kaltaisista olioista" jotka metsästävät ihmisiä ovat tarkoittaneet humanoideja, joiden UFO olisi laskeutunut tuonne Lapin erämaihin. Tuolla kaukana pohjoisessa heidän aluksensa olisi sitten operoinut, metsästäen ihmisiä ehkä näytteenottoa varten.

Syy millä tähän uskovat salaliittoteoreetikot ovat uskonsa perustelleet, on se että jos tuo kuvitteellinen "Alienin kotiplaneetta" sitten sijaitsee esimerkiksi Epsilon Eridani-tähden ympäristössä, niin silloin tietenkin olisi mahdollista, että se olisi todella kylmä ainakin maapalloon verrattuna. Ja ehkä tuollaisen viileän tähden ympäristöstä kotoisin olevan olion olisi sitten mukavampi oleskella Lapissa. Kun ajatellaan ihmisten silppoutumista, niin ehkä tuon aluksen pohjasta pursuava kylmä kaasu olisi sitten aiheuttanut ihmisten sekä eläinten ihoon valtavia haavaumia.

Tässä sitten lähdetään siitä, että tuo kuvitteellinen "humanoidi" olisi täyttänyt aluksen happisäiliötä niin, että "hän " olisi nesteyttänyt tuota kaasua suuressa paineessa. Ja happi tietenkin on pitkällä avaruuslennolla välttämätön asia, joten ehkä sitten olisi voinut käydä niin, että tuon säiliön turvaventtiili olisi päästänyt kylmää kaasua ulos, jolloin ilmaan olisi muodostunut valtavalla nopeudella kiitäviä jääpaloja. Mutta kuten tiedämme, niin kukaan filosofi ei ei ole velvollinen todistamaan väitteitään, vaan hänen pitää sitten vain retorisesti perustella ne niin, että ne ovat uskottavia esityksiä.

Tuolla tarkoitan, että tapa millä filosofiassa eri asiat esitetään on tärkeämpää kuin se, mitä ne pitävät sisällään. Ja jos tähän loppuun halutaan modernin ajan "hirviö" eli nykyaikainen "Iku-Turso, niin ehkä yksi moderneista "taruolennoista" voisi olla tuollainen "humanoidi", joka on tullut meidän planeetallemme jostain Epsilon Eridanin tai Proxima Centaurin kaltaisten tähtien ympäröiviltä planeetoilta.

https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Syy siihen miksi Tarzan osaisi ehkä keskustella eläinten kanssa

Fredrik Suuri (Fridericus Rex)
(1712-1286)

Fredrik Suuri oli valtiomies sekä suuri kokeilija, jonka yksi suurimmista ideoista johti epäeettisimpään tutkimukseen, mitä ihmiskunta on milloinkaan kohdannut. Hänen ajatuksensa oli sellainen, että otetaan vastasyntyneitä lapsia, ja sitten heille ei puhuta mitään kunnes nämä lapset olivat siinä iässä, että heidän puhekykynsä olisi normaalien ärsykkeiden täyttämässä ympäristössä kehittynyt normaaliksi.

Tämä ajatus, mikä johti yhteen maailmanhistorian julmimmista psyykkisistä kokeista perustuu sellaiseen teologiseen käsitykseen, että ihminen tai hänen sielunsa ikään kuin siirretään ruumiiseen “sielujen huoneessa" tai ehkä taivaasta tulisi jokin kone, joka siirtää sielun tuohon ruumiiseen.Tuolloin heidän aivonsa olisivat ehkä tallentaneet jotain tuossa paikassa tai koneen ääressä tapahtunutta toimintaa.  Ja tuon asian mitä tuonpuoleisessa tapahtuu halusi tietenkin myös Fredrik Suuri selvittää, jotta hän tietäisi sitten, mitä siellä pitäisi tehdä.

Tai itse en tiedä, mitä tuo mies ajatteli, mutta varmaan jotain tuollaisia ajatuksia hänen päässään liikkui, kun tuo euroopan edistyksellisin monarkki sitten määräsi tuon kokeen alkamaan. Ja tuolloin varhaisten psykologien tiedossa oli se, että mitä köyhempi oli henkilön ärsyke-ympäristö, niin sitä paremmin hän saisi palautettua muistiin lapsuutensa tapahtumat. Tässä tekstissä käytän niistä Fredrik Suurelle neuvojaan antaneista  henkilöistä nimitystä “varhaiset psykologit", koska vasta Wilhelm Wundt perustettua psykologian laboratorion vuonna 1879 katsotaan psykologian muuttuneen tieteeksi, jossa voitiin käyttää hyväksi empiiristä todistamismallia, missä vain kerran toisensa perään tehdyt toisistaan riippumattomina, mutta toisiaan tarkasti  jäljittelevät kokeet voivat osoittaa teorian olevan joko oikein tai väärin.

Tuossa “enkelikokeessa” käytettiin täydellistä sensorista adaptaatiota, jotta eläinten kommunikaatio ei tarttuisi niihin henkilöihin, jotka oli pakotettu koehenkilöiksi tähän erittäin kyseenalaiseen toimenpiteeseen. Joten sitten vain ryhdyttiin tuumasta toimeen, minkä jälkeen tuo koe suoritettiin. Kun nuo ihmiset sitten tuotiin Fridericus Rex:in palatsiin, niin tuo kuningas halusi kuulla enkelten puhetta, ja seurauksena sitten oli katastrofi. Tai ainakin jotain sellaista tapahtui, mitä sitten ei koskaan mainittu. Kielen kehitystä tutkitaan kaiken aikaa, ja koska kielen oppiminen on mallien kautta opittua toimintaa kuten psykologian perustaja Wilhelm Wundt aikoinaan sanoi. Tai oikeastaan Dr. Margaret Mahler on ehkä saattanut tuon asian pukenut tuohon muotoon.

Tohtori Mahler keksi aikoinaan sellaisen käsitteen, että ihmismieli on ikään kuin valkoinen kirja, johon sitten opettajat sekä kouluttajat tekevät piirroksia. Ja se miksi emme pysty palauttamaan mieliin niitä asioita, mitä esimerkiksi synnytyshuoneessa tapahtui johtuu siitä, että meidän mielemme tai "kirjamme" täytyy kuvioista. Ja koska lapsella on vähemmän elämänkokemusta kuin aikuisilla, niin heidän aivoihinsa tallentuu tietoa erittäin tehokkaasti, ja siksi lapsen on helppo muistaa esimerkiksi USA:n itsenäistymisen vuosiluvun kuin aikuisen. Toki myös aikuiselle tallentuu tietoa, mutta sitä on vaikeampi saada aivoista ulos, ja siksi aikuinen on parempi monisanaisissa sekä pohdintaa vaativissa tehtävissä. Aikuinen osaa paremmin sitten kirjoittaa esseitä, jotka käsittelevät esimerkiksi USA: oikeusjärjestelmää.

Se kuka niin on sanonut on kuitenkin yhdentekevää. Kun Wundt sekä hänen koulukuntansa jäsenet keksivät sen, että ihmisen käytös sekä taidot periytyvät mallioppimisen kautta, niin silloin syntyi paljon mukavia asioita, joista yksi on ajatelma siitä, että ihminen voisi oppia myös eläinten puhetta, tai oikeastaan kyse on psykologien eli psyykkisten ilmiöiden tutkijoiden esittämän teorian  mukaan  tilanteesta, missä niin sanottu “susilapsi" oppii kommunikoimaan eläinten kanssa yhtä luontevasti kuin hän  tekisi kommunikoidessaan ihmisten kanssa. Tuolloin nämä suuret käyttäytymistieteelliset nerot kehittivät tuon “enkelikokeen” pohjalta “Lordi Greystoke"-kokeen, missä ihminen kasvatettaisiin välillä eläinten sekä välillä ihmisten parissa, ja sitten hänestä luotaisiin linkki eläinten sekä ihmisten välille.

Tuo teoria perustuu niihin kokemuksiin, mitä on saatu kaksikulttuurisessa ympäristössä kasvaneista lapsista, joista toinen vanhemmista asuu esimerkiksi kaukana Ranskassa ja toinen taas esimerkiksi Helsingissä. Itse-asiassa aikoinaan suurta suosiota saaneet “Tarzan”-elokuvat sekä sarjakuvalehdet ja kirjat perustuvat siihen ajatukseen, että ihmiselle voitaisiin opettaa eläinten kieltä. Vaikka suuri valtiotieteilijä sekä sotilas Fredrik Suuri teki tai ehkä ideoi sekä  teetti  tuon “enkelikokeen”, niin hän ei kuitenkaan ollut keksinyt tuota ajatusta itse, vaan hän oli oikeastaan varastanut tuon idean adaptaatio-kokeeseen mieheltä nimeltään Homeros.

Kreikan kansallisrunoilija oli kirjoittanut kauan ennen ajanlaskumme alkua “Seireeneistä” eli naista muistuttavista olennoista, jotka houkuttelivat merimiehiä uimaan liian kauas rannasta tai muista aluksistaan, ja sitten nämä miehet hukkuivat. Vaikka tuo olento, josta käytetään nimeä merenneito aluksi vaikuttaa melko mielikuvitukselliselta olennolta, niin itse uskon että kyseessä on nainen tai mies, joka käyttää yksinkertaisesti kahden jalan räpylää, mikä saa aikaan uskomattoman nopeuden vedessä. Ja noita räpylöitä näkee olympia-altaissa, missä niille on oma kilpailunsa.

Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi merenneidot ovat ihmisiä, joiden jalkojen paikalla on kalan pyrstö, niin jos vähän tarkemmin ajatellaan, niin saattaa olla niin, että tuo kansa on käyttänyt esimerkiksi tonnikalan tai jonkun muun suurikokoisen kalan ontoksi nyljettyä pyrstöä uimisen apuvälineenä. Tai sitten he ovat vain liittäneet jalkoihinsa levyn, jolla sitten on saatu aikaan erittäin suuri nopeus. Kuitenkin tuollaisia suurikokoisia räpylöitä valmistetaan esimerkiksi välimeren alueella.

Kun puhutaan seireeneistä tai pikemminkin niitä kuvailevista tarinoista, niin kyseessä on eräs maailman vanhimmista versioista, jotka kertovat ihmisistä, jotka ovat kykeneviä kommunikoimaan eläinten kanssa. Kun ajatellaan tuota Homeroksen kuvailemaa kansaa, niin itse olen sitä mieltä, että kyseessä on ehkä joku heimo, joka on aikoinaan elänyt jossain saarella kaukana Monoklidien saaristossa. Ehkä heillä on ollut sellaisia taitoja, että he ovat kyenneet esimerkiksi kutsumaan valaita luokseen jäljittelemällä niiden kutsuhuutoja.

Tuo kansa tai heimo on voinut matkata pitkiäkin matkoja uimalla, jos he ovat käyttäneet kelluntapusseja, jotka on valmistettu eläinten virtsarakoista. Ja ehkä he sitten toimivat myös merirosvoina, mikä selittäisi tuon tehokkaan liikkumistavan. Näet jos noilla henkilöillä olisi käytössään tuollainen räpylä sekä ilmapussit, ja tietenkin he myös hallitsivat korren läpi hengittämisen, niin silloin nämä seireenit voivat ryöstellä laivoja pitkällä emä-aluksestaan, jolloin aluksen avulla ei heitä voisi jäljittää.  Mutta tietenkin voi olla niin, että Homeros on hiukan kohottanut tuon kuningas Odysseuksen mainetta.

Yleensä ihmiset jotka ovat opetelleet vain yhtä asiaa selviävät siitä erittäin nopeasti, vaikka he eivät sitten muuta osaisikaan tehdä. Kuten tiedämme, niin periaatteessa armeijan kannalta edullisinta olisi se, että henkilö osaisi vain ne asiat, mitkä olisivat aseen käsittelyn kannalta välttämättömiä. On olemassa erilaisia sotilasmunkkien yhteisöjä, joista kaikki eivät ole tietenkään kristillisiä. Tällaiset yhteisöt ovat olleet oikeastaan yleisempiä "ei-kristillisessä maailmassa", ja äärimmäinen esimerkki tällaisista yhteisöistä ovat tietenkin samurait, joiden tavaramerkkinä oli äärimmäisen tehokas taistelukoulutus.

On teoriassa mahdollista että henkilölle kehittyisi niin nopeat refleksit, että hän voisi halkaista kohti tulevan luodin miekallaan, mutta itse en kyllä tätä lähtisi kokeilemaan. Ja joidenkin ihmisten mielestä saattaa olla niin, että esimerkiksi Kaspar Hauser olisi tällaisen kokeen uhri, eli hänet olisi äärimmäisellä eristyksellä muutettu "valkoiseksi kirjaksi", mihin sitten voitiin siirtää se malli, mitä armeija halusi. Lievempänä tämä adaptaatio näkyy siinä, että ammattilaisurheilija voittaa aina amatöörin, koska hän voi keskittyä vain omaan suoritukseensa.

http://kielenoppiminen.webnode.fi

Viestintä on taitolaji jossa korostuvat sekä tilannetaju että muut ihmissuhdetaidot

Käytetty kieli voi pitää sisällään paljon sanoja, mutta se ei ole ehkä tehokasta. Tällä tarkoitan asiassa pysymistä ja kokouksen eteenpäin viemistä.  Eli henkilö joka puhuu vähän mutta asiaa voi olla kokouksen rakentava voima. Mutta henkilö joka puhuu paljon mutta ei käytä kieltä tehokkaasti voi olla paljon hauskempaa seuraa vapaa-ajalla. Ja tuollainen hauska ja mukava "kaljakaveri" voi olla kuitenkin kokouksessa erittäin rasittava henkilö. Varsinkin jos kokous sijoittuu lähelle kotiin lähtöä, ja joku sitten ryhtyy siellä kertomaan vitsejä voi saada toiset raivon partaalle. Tällöin kielenkäyttö ei ole tehokasta, eikä vie asiaa eteenpäin, koska vitsien kertominen väärässä paikassa saattaa olla pikemminkin kokousta hajottavaa toimintaa, joka ajaa ryhmän riitelemään keskenään.

Eli pelkkä käytetty sanamäärä ei vie mitään eteenpäin, ja mikään ei varmasti ole sen tuskallisempaa kuin istua jossain baarissa tai kokoustilassa kello 20.00 ja pitää jotain kokousta työpäivän jälkeen. Siinä ei varmasti kukaan halua vitsejä kuunnella, ja ryhmätyössä sitten on sellainen ongelma, että jokaisessa asiassa on jotain, joka ei yhtä tai kahta ryhmän jäsentä miellytä. Joten silloin kun joku ryhtyy pohtimaan esimerkiksi sanamuotojen hiomista juuri ennen tilan sulkeutumista, niin saattaa joltain toiselta palaa käämit.

Varsinkaan jos missään ei näy punaista viivaa, jolloin kyseessä olisi selvä kielioppivirhe. Toki Googlen kääntäjät eivät aina kaikkia suomen kielen sijamuotoja osaa, ja tämän takia esimerkiksi Bloggerissa saattaa tulla sanan alle viiva, vaikka se on ihan oikein kirjoitettu, ja toisaalta se saattaa jättää jonkun kirjoitusvirheen huomioimatta. Ja myös Worldissa on ongelmia ammattisanaston kanssa, eli siinä voi alle tulla punaista viivaa, jos käytetään esimerkiksi IT-sanastoa tai jotain muuta spesifistä ammatteihin kuuluvaa termistöä.

Ja sosiaaliset taidot tarkoittavat sitä, että ihminen oppii huomioimaan tilannetta, missä vitsien kertominen on sopivaa. Ei kukaan varmaan halua kuunnella mitään mikä ei liity kokoukseen 15 minuuttia ennen hänen työajan loppumista. Toki tuollainen verbaalisesti työelämässä tehokas henkilö voi olla muiden mielestä muuten tylsä henkilö, ja myös sosiaalista "smalltalk":ia pitää osata harrastaa. Samoin sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu myös sen tajuaminen, että aina ei kuitenkaan ole sopiva hetki keskustella hauskoista asioista.

Toisen tunnetilojen tunnistaminen on erittäin tärkeää, jotta ihminen menestyy sosiaalisissa suhteissaan, eli jos toisella henkilöllä on murheita, ja hän haluaa olla yksin, niin silloin ei tietenkään pidä rynnätä pelleilemään hänen luokseen. Ja toisen suruaikaa pitää aina osata kunnioittaa, ja jos kyseisen henkilön läheinen on juuri kuollut, niin silloin on varminta käyttäytyä pidättyvästi eikä pakolla koettaa saada toista mukaan ilonpitoon, sen aika tulee sitten kun surutyö on kunnolla tehty ja elämä jatkuu. Ja vaikka hän olisi eronnut tai kuollut olisi ollut lemmikki, niin ehkä kuitenkaan ei ole sopivaa heti pyytää päästä saatille. Näet myös lemmikkeihin voi kiintyä, eikä siitä ole aina helppoa luopua.

Eli sosiaalisuus on sekä "tyhjän puhumista" että myös tehokkuutta työelämässä. Kuitenkin pitää muistaa sellainen asia, että monisanaisuus saattaa tehdä esityksistä myös hyvin miellyttävän, ja jotkut varmaan ovat huomanneet, että jotkut presidenttiehdokkaat tai muut ammattimaiset puheenpitäjät puhuvat hyvin pitkään, jotta saavat peitettyä sen, että he ehkä eivät tiedä koko asiasta yhtään mitään. Näin ollen kannattaa ottaa myyntimiehistä oppia, ja kasvattaa esitysten pituutta.

Kuten tiedämme, niin pitkä esitys on erittäin vakuuttavaa luettavaa sekä katsottavaa, ja siksi jotkut myyntimiehet ikään kuin pitkittävät raporttejaan lavealla välisanojen sekä muiden vastaavien lauserakenteiden käytöllä, mikä tietenkin tekee kielestä erittäin tehotonta, mutta samalla se kasvattaa myös esityksen pituutta, ja poistaa siitä sellaisen vaikutelman, että henkilö ikään kuin toistelisi muiden ihmisten kirjoittamaa tietoa tai asiaa, ja tähän ei kovin moni oikeasti ole syyllistynyt, paitsi eräs ammattikunta tietenkin on tällaisessa esiintymisessä mestari.

Kyseessä ovat poliitikot sekä myyntimiehet, jotka osaavat pitkittää kaikkia puheitaan erittäin mestarillisesti, jolloin he saattavat vaikuttaa joka alan asiantuntijoilta. Kuitenkaan monikaan myyntimies ei ole koskaan edes käynyt mitään kouluja, vaan he ovat oikeastaan vain pukua käyttäviä nauhureita, jotka toistelevat sitä, mikä on heille jossain kursseilla opetettu. Ja nuo henkilöt eivät ehkä tajua, että puku ei heitä mitenkään suojaa tuossa työssä.

Ja voin kertoa teille, että oikeita näyttelijöitä koulutetaan vuosia, jotta he voivat tehdä työtään turvallisesti, eli teatterikorkeakoulu on ylioppilaspohjainen oppilaitos, mikä kertoo jotain sen tasosta. Eli näyttelijän työhön kuuluu toisen ihmisen eleiden sekä ilmeiden ja äänensävyn arviointi, jolloin näyttelijä tietää, milloin hän menee liian pitkälle, ja osaa välttää sellaista tilannetta, missä hän joutuu vaaraan, koska on mennyt toisen intiimille tunne-elämän alueelle esityksessään. Monet myyntimiehet ovat tuon asian kanssa sokeita, ja he saattavat esimerkiksi itse kuvitella, että heitä ei voisi mitenkään pettää tuossa keskustelussa.

pseudotiedetta.blogspot.fi