Why did Agatha Christie vanish in December 1926?

Agatha Christie (1890-1976) in 1926 (left) and 1958 (right). 

On a cold December night in 1926, famous novelist Agatha Christie, the creator of the beloved fictional detective characters Hercule Poirot and Miss Marple vanished for 11 days. Police recorded the vanishing on (probably) December 5, 1926, when they found her car empty. In stories ever mentioned, were those policemen in uniform? 

Or were those cops who found car civilian-clothed policemen or detectives? She went out in the evening on December 4 with an attaché case. And she returned home 11 days later. Sometimes people asked, what was in that attaché case? Was there some kind of new manuscript? 

And where she was those 11 days?  There was some kind of rumors about other hotels. When searchers found Agatha she was easy to transport to the hotel where searchers found her officially? So was there some other hotel where she spent time? That could explain why the hotel crew didn't report that visitor to the police. 

 She wrote detective stories and married an army colonel Archibald Christie. So when that writer's car was found empty and her purse and other personal stuff including her driver's license was in the car the search began immediately. Agathe Christie was found in the hotel eleven days later and in the hotel book, she wrote a different name. The name that Agathe used was Mrs. Tressa Neele from Cape Town.  Didn't the hotel crew ask for any ID? Agatha must have an ID in some other pocket. But why the crew didn't call to police when they saw that Agatha was wanted? 

The question about that 11 days vanishing is that people were a worry. About 15 000 people took part in the search operation. The thing is that the hotel crew recognized Agatha Christie. But for some reason, they didn't tell that thing to authorities. The eleven days of disappearing was big news. And the family of Agatha Christie told to press that she had memory problems. 

Was Agatha Christie face some kind of (alien) abduction? 

If somebody or something abducted Agatha Christie, what happened during that 11 days? What was the motive?  And was the amnesia true, or did she act that thing? And if amnesia was true. What caused that thing? If amnesia was fake what did those people like colonel Christie hide? And why did Agatha ever tell about that thing later? 

The real reason for that vanishing remains a mystery. There sometimes speculated that the divorcing from col. Christie caused nervous problems for Agatha. Another and more creepy explanation is that Agatha was abducted. The thing is that the abduction experiences are the thing that seems like similar cases with Agatha Christie vanishing. 

The person's car is empty. There is often purse and ID papers. And when the person will return there is no memory mark or no memories of what happened. The case of Agatha Christie vanishing is a mystery. The famous novelist took her secret to the grave. But legends remain. Why hotel crew didn't call the police? Or how is Agatha allowed to get the room without ID papers? Or did she have ID papers in another place than in her purse? 

Sources:

https://www.nytimes.com/2019/06/11/books/agatha-christie-vanished-11-days-1926.html?msclkid=e27fa5d5af8811ecaedd22a59f1a20c3

https://allthatsinteresting.com/agatha-christie-disappearance?msclkid=e282c818af8811ecb72837323d5920f2

https://en.wikipedia.org/wiki/Agatha_Christie?msclkid=2df88d1eaf8b11ec9b6cf0f2a747a1f4

https://writingsaboutmysteries.blogspot.com/

Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut" (Kymmenen pientä neekeripoikaa)

Kirjan englanninkielisen verson
kansi

Kimmo Huosionmaa

Yksi mailman rikosromaanien klassikoista on Agatha Christien "Eikä yksikään pelastunut" (And then there were none, 1939) . Kuten kaikki me tiedämme, niin tämä romaani on julkaistu alunperin nimellä "Kymmenen pientä neekeripoikaa", mutta myöhemmin nimi on poliittisista syistä vaihdettu muotoon "Eikä yksikään pelastunut". Tässä seuraavassa kirjoituksessa käyn läpi myös kirjan loppuratkaisua, eli jos ette sitä vielä ole lukeneet, ja haluatte säilyttää jännityksen, niin älkää lukeko tätä tekstiä. Tai tämä repliikki oli hiukan kliseinen, koska varmaan jokainen tämän kirjan tarinan tietää. Ja Wikipediasta löytyy teksti missä koko tarina paljastetaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eik%C3%A4_yksik%C3%A4%C3%A4n_pelastunut


Tuossa kirjassa lentokone putoaa jonkun asumattoman saaren lähelle, missä sitten kuitenkin on yksinäinen kartano. Pelastuneet sitten menivät tuohon kartanoon, ja sitten heitä alkaa kuolla yksitellen. Kun pelastajat tulevat saarelle, on jokainen saarelle jäänyt henkilö kuollut, ja lopussa sitten paljastetaan murhaaja, joka kertoo myös motiivistaan tehdä nuo teot. Mutta itse olen miettinyt, että olisiko Agtaha Christien pään sisällä kasvanut tarina, missä eräs kovan luokan massamurhaaja, joka oli surmannut siviilejä Afrikassa oli hiljennetty, ja muut sitten olisivat vain olleet sitä varten, että teko olisi voitu naamioida sarjamurhaajan teoksi.


Hän on ikään kuin sairas tuomari, joka on lähettänyt kerran syyttömän miehen hirteen, ja nuo toiset ihmiset jotka hän murhaa olivat tavalla tai toisella edesauttaneet jonkun ihmisen kuolemaa. Tarina on hyvin surullinen, ja sen juonessa on monia asioita, joista ehkä voidaan keskustella hyvin tarkasti. Ensinnäkin se kuvaa erittäin hyvin petosta, joka koskettaa sekä noita saarelle joutuneita kymmentä ihmistä, mutta myös tilannetta missä ystävä muuttuu viholliseksi. Tässä kirjassa on muistaakseni kymmenen lukua, joista jokainen päättyy yhden kirjan henkilön "poistumiseen" kirjasta väkivaltaisen kuoleman kautta.


Tässä tarinassa kuitenkin on sellainen outo piirre, että siinä on ikään kuin autio saari, johon ei saada yhteyttä. Mutta samalla tuonne saarelle on rakennettu outo kartano, joten välillä aina ihmettelen sitä, mitä Agatha Christie halusi kirjallaan viestittää. Tuossa saaressa on sellainen outo piirre, että sen sijaintia ei kerrota koko kirjassa, ja itse ikään kuin mielessäni asemoin sen jonnekin Karibialle, koska siellä on paljon saatria, ja joissakin on vain yksi huvila.


Mutta kun puhutaan siitä, mitä Agatha Christien kirjasta sanotaan, ja mitä siitä unohdetaan mainita, niin silloin pitää muistaa yksi asia: Agatha kirjoitti kirjansa vuonna 1939, jolloin sota oli jo ovella, ja ehkä huolestuttavat uutiset saivat hänet kirjoittamaan kirjan varoitukseksi. Koskaan ei kenenkään pidä luottaa toiseen ihmiseen sokeasti. Joten mitä varten hän sijoitti tuollaisen teoksen yksinäiseen ja eristyneeseen miljööseen. Vaikka tietenkin tuo tarina on hyvin luettu, ja ehkä myös loppuun kaluttu, niin voidaan sanoa, että varsinkin se että tekijä on tuomari, kertoo hyvin paljon ihmisen mielestä.


Eli onko tuo saari, jossa on kartano oikeastaan Britannia? Siellä asuu näennäisen kunnollisia ihmisiä, joiden julkisivu on täysin kunnossa. Mutta kun sitten heidän taustojaan aletaan tutkia, niin noista hyvin kunnollisista ihmisistä paljastuu hyvin ikäviä asioita. Kun puhutaan siitä, että eräs kirjan hahmoista oli kirurgi, joka leikkasi potilasta juovuksista, niin tietenkin tuo asia varmasti oli poliisin tietoon tullut, vaikka en muista että oliko tuo kirjan hahmo sitten menettänyt lääkärinoikeutensa. Juopumusta leikkaussalissa voidaan käyttää peitteenä kuitenkin kylmäveriselle murhalle, eli tässä kuvitteellisessa tapauksessa voidaan kysyä, että oliko lääkäri juvuksissa mennessään leikkaamaan, vai ottiko hän viinaa vasta leikkauksen jälkeen peittääkseen murhan.


Miten tuo kuvitteellinen hahmo  päästettiin leikkaamaan humalassa, eihän missään leikkaussalissa ole vain yhtä henkilöä. Jos lääkäri tulee töihin päihtyneenä, niin toki siitä olisi ilmoitus tehty.  Tuosta juopuneena tehdystä versiosta saattoi lääkäri selvitä oikeuksien menetyksellä, mutta murha olisi merkinnyt hirsipuuta.  Mutta kun noista kirjan hahmoista kuten palkkasoturista, joka jätti ryhmänsä viidakkoon kuolemaan sekä kotiopettajattaresta, joka surmasi yksityisoppilaansa tehdään jotain johtopäätöksiä, niin silloin itseäni hiukan ihmetyttää, mistä Agatha Christie ne hahmot (Liite 2)  keksi. Oliko hän ehkä ottanut ne päivälehdissä käsitellyistä tapauksista?


Kun ajatellaan palkkasoturia, joka hylkää miehensä viidakkoon, ja nämä miehet olivat afrikkalaisia, niin ihmettelen sitä, että tuolloin rasismin aikaan ei varmaan tällainen  teko ollut ainutkertainen. Tuo ammattikunta ei välttämättä ole kuuluisa korkeasta moraalistaan. Kuitenkin kirjassa mainittu palkkasoturi olisi saattanut sitten saada aikaan asian, mitä tässä kutsun "vaihtoehtoiseksi lopuksi". Tämä "vaihtoehtoinen loppu" liittyy siihen, että palkkasoturit tietävät asioita, joita kukaan ei halua levitellä. Eli Agatha olisi varmaan voinut kirjoittaa myös sellaisen lopun, missä joku ryhmä olisi noussut maihin tuolla oudolla saarella, ja hiljentänyt kaikki nuo ihmiset.


Kun sitten näitä tapauksia pohditaan vähän tarkemmin, niin silloin kyllä itse tämän kirjan loppua hiukan ihmettelen. Eli tämä muistaakseni koneella tehty tunnustus, missä tuomari sitten tunnustaa murhat, sekä oman itsemurhansa ei kuitenkaan ehkä kelpaisi oikeudessa. Tuosta henkilögalleriasta tulee sellainen asia mieleen, että nämä ihmiset olivat "täydellisiä vihollisia". He olivat tehneet rikoksensa asemaansa väärin käyttäen, joten mitään kovia kasvoja he eivät muuten olleet. Eikä myöskään heidän tekemänsä rikokset koskaan olleet sellaisia, mitä voidaan katsoa muuten kuin halveksien. Joten nämä ihmiset olivat loistava kohde, kun halutaan päästä jostain palkkasoturista eroon.


Heidän tekonsa aiheuttaisivat varmaan sellaisen reaktion, että noita murhia ei koskaan ehkä tutkittaisi kovin tarkasti. Eli kohteena oli vain palkkasoturi, ja muut surmattiin vähän niin kuin seuraksi, jotta teko näyttäisi mielipuolen tekemältä, eikä kukaan lähtisi selvittämään sitä, mitä tuollainen palkkasoturi sitten oli oikeastaan Afrikassa tai Brasiliassa puuhaillut. Tuollaisen miehen vaientaminen on varmaan joidekin mielestä aiheellista, kun puhutaan siitä, että hän saattaa olla massamurhaaja, joka on surmannut viattomia ihmisiä rahasta, jotta joku kaivosyhtiö saisi tuon maan käyttänsä.


Ja jos hän jätti ryhmänsä viidakkoon, niin millä hän sitten oikeastaan oli poistunut paikalta? Oliko hänellä ollut lentokone? Ja käytettiinkö operaatiossa ehkä eetteritynnyriä, mihin oli kiinnitetty käsikranaatti, tai ehkä jotain myrkkyä kuten fosgeenia, jota oli kaadettu maidon sekaan. Tuolloin tämä palkkasoturi olisi murhannut miehensä. eikä vain jättänyt heitä viidakkoon. Tai ehkä hän oli tuhonnut kyliä Afrikassa pommittamalla niitä.

Liite 1 Kirjaan liityvä runo

»Kävi kymmenen pientä neekeripoikaa yhdessä pöytähän,

vaan yksi, kun ruokaan tukehtui, on jäljellä yhdeksän.

Vietti yhdeksän pientä neekeripoikaa illan niin rattoisan,

vaan aamun tullen avaa vain silmänsä kahdeksan.

Lähti kahdeksan pientä neekeripoikaa onneaan etsimään,

yksi kun sille tielle jäi, joukko väheni seitsemään.

Ja seitsemän pientä neekeripoikaa sytykkeitä vuoli,

nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi heistä kuoli.

Sai kuusi pientä neekeripoikaa palloksi pesän harmaan,

vaan yhtä pisti mettinen, jäi jäljelle viisi varmaan.

Kun viisi pientä neekeripoikaa oikeutta halaa,

niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.

On neljä pientä neekeripoikaa merelle lähtenyt,

syö yhden ankka punainen, on heitä kolme nyt.

Käy kolme pientä neekeripoikaa nyt eläintarhan teitä,

kun yhden karhu kahmaisee, on kaksi enää heitä.

On kaksi pientä neekeripoikaa rannalla vieretyksin.

Kun toisen kuumuus korventaa, on toinen ypöyksin

Vaan yksi pieni neekeripoika ei kestänyt yksinään,

hän meni, hirtti itsensä, ei jäljellä yhtäkään.»

Liite 2 Kirjan henkilöt


Edward George Armstrong, kirurgi; häntä syytetään siitä, että tappoi naispotilaansa leikatessaan tämän juopuneena.
Emily Caroline Brent, vanhoillinen naimaton neiti; syytettiin siitä, että oli ajanut raskaaksi tulleen palvelustyttönsä kadulle ja tyttö oli hukuttautunut.
William Henry Blore, yksityisetsivä; syytettiin väärästä valasta, jonka seurauksena tuomittu mies kuoli vankilassa.
Vera Elizabeth Claythorne, opettaja; häntä syytetään yksityisoppilaansa hukuttamisesta.
Philip Lombard, palkkasoturi; häntä syytetään siitä, että hylkäsi 21 afrikkalaista sotamiestä tiheään viidakkoon jossa nämä kuolivat. Myönsi syytteen todeksi – ainoana joukosta.
John Gordon Macarthur, vanha sotaveteraani; hänen syytettiin lähettäneen vaimonsa rakastajan itsemurhatehtävään.
Anthony Marston; häntä syytettiin kahden lapsen yliajosta autohurjastelulla; puolusteli, että lapset juoksivat auton eteen jostain mökistä.
Thomas Rogers, hovimestari; häntä syytettiin entisen emäntänsä kuoleman aiheuttamisesta kätkemällä tämän sydänlääkkeet.
Ethel Rogers, taloudenhoitaja, kokki; miehensä rikostoveri.
Lawrence John Wargrave, eläkkeelle jäänyt tuomari; häntä syytetään siitä, että manipuloi valamiehistön tuomitsemaan viattoman miehen hirtettäväksi.

(Wikipedia)


https://kirjabloggaus.blogspot.fi/

Oliko Hercule Poirot oikeasti elänyt ihminen vai pikemminkin Agatha Christien omakuva?

Agatha Christie (os. Miller) DBE
1890-1976
Kuva I

Kun puhutaan yhdestä dekkarihistorian tunnetuimmista etsivistä eli Hercule Poirotista, niin voidaan kysyä, että onko hän oikeasti elänyt ihminen? Kun ajatellaan tuota belgialaista salapoliisia ehkä hiukan naismaisena hahmona, niin pitää muistaa se, että etsivä Poirot on naisen kirjoittama hahmo, jonka on luonut maailman kuulu dekkaristi Agatha Christie, jonka henkilögalleriaam kuului myös neiti Marple, joka oli ensimmäisiä naispuolisia salapoliisiromaanien päähenkilöitä. Mutta Poirot eroaa Marplesta siinä, että hänellä oli apunaan kapteeni Hastings. Marple taas toimi yksin, tai ainakaan Christie ei kirjoittanut eli luonut hänelle vakituista avustajaa.  Kun Agatha Christie kirjoitti noita hahmojaan, niin hän unohti mainita sen, että tarkoittiko Hastingsin kapteenin arvo siis poliisin vai armeijan kapteenia. Britannian poliisivoimissa "kapteeni" vastaa ylikomisariota, joten tuo asia jää noissa kirjoissa avoimeksi. Todellisuudessa Hastings on pikemminkin henkivartija tuolle pienelle belgialaiselle etsivälle, joka saattaa olla toiminut myös osittain Mikki Hiiren esikuvana.

Mutta kun ajatellaan Poirotia sekä Hastingsia, niin uskon että noissa hahmoissa on käytetty esikuvina Agathaa itseään sekä hänen aviomiestään eversti Christietä, joka varmasti oli Agathasta iso ja vahva mies. En tiedä että missä joukoissa tuo eversti palveli, mutta epäilen että kyseessä oli sotilastiedusteluun kuuluva upseeri. Näet yleensä tavallisten upseerien vaimojen esillä oloa julkisuudessa ei katsottu tuolloin kovin hyvällä, enkä ole kovin varma siitä, että oliko tuossa pariskunnassa se ujompi osapuoli oikeasti Archibald vai Agatha.

Joten uskoisin, että eversti Christie oli tuolloin palvellut tiedustelussa tai sotilaspoliisissa, jossa oli enmmän tilaa omille ajatuksille sekä individualismille kuin jossain kaartinrykmentissä tai RAF:n koulutuslaivueessa. Mutta toki hänen odotettiin käyttäytyvän kuin upseerin. Archibald Christie oli siis ilmavoimien upseeri, jonka kanssa nuori Agatha meni naimisiin Ensimmäisen Maailmansodan aikana eli vuonna 1914 . Ja tuo pari sitten erosi vuonna 1928, ehkä siitä syystä, että Agatha oli upseeri vaimoksi hiukan epäsovinnainen. Kuitenkin avioeron jälkeen hän sai käyttää entisen aviomiehensä nimeä, mikä varmasti oli tuolloin hiukan omituista. Tuo nimi oli näet upseerin perheen nimi, ja se olisi normaalisti pitänyt vaihtaa pois.

Toki hän oli täydellinen edustusrouva, joka piti hyviä puheita, tai ainakin luulen niin, koska ne mainitaan erityisesti Christien pariskunnan  Niilin matkan yhteydessä, mutta saattaa olla niin , että Archibald Christie tuli kateelliseksi näistä asioista. Eli kirjoittiko Agatha myös miehensä  pitämät puheet, joita hänen piti upseerikerholla tietenkin esittää. Ja vuonna 1927 heidän tiensä erosivat, ja tuo ero saattoi johtua siitä, että Agatha tienasi melko hyvin, mikä sitten aiheutti "huumoria" tuon miehen upseeritovereiden keskuudessa.

Eli hän saattoi kuulla vitsejä siitä, kuinka tuo vaimo maksoi hänen kotinsa.Mutta mistä tuo kuuluisa kirjailija sitten sai ideat omiin kirjoihinsa? Työskentelikö tuo nainen sitten itse poliisissa, tiedustelussa tai sotilaspoliisissa, kun hän sitten noita kirjojaan kirjoitti? Hänen ansionsa kirjailijana ovat todella suuret, ja hänen kertomuksensa viitoittivat aikoinaan tietä dekkareille, jotka ovat todella toden tuntuisia. Hän kuitenkin noudatti kirjoissaan perinteistä Sherlock Holmesista tuttua tyyliä, eli mitään kovin toiminnallisia ne eivät ole, mutta mukavaa lukemista nuo kirjat kuitenkin edelleen ovat. Mainittakooon, että Agthalla oli korkea kunniamerkki, DBE, jonka merkityksen voi jokainen lukea alla olevasta linkistä, eli aika tunnustettu tuo henkilö kuitenkin oli.

DBE:n merkitys Iso-Britanniassa: https://en.wikipedia.org/wiki/Order_of_the_British_Empire